Myös harrastustoiminnassa Viipuri oli monessa asiassa Suomen ykkönen. Itse tunnen parhaiten urheilun. Suomen urheilun suurina vuosina 1920- ja 1930-luvuilla Viipurin kaupunkijoukkue olisi pystynyt voittamaan muun Suomen joukkueen painissa, nyrkkeilyssä, voimistelussa ja sen ajan suosituimmassa pallopelissä jääpallossa, jota viipurilaiset hallitsivat vuosikymmeniä. Viipurissa kasvoi monta olympiavoittajaa ja muita urheilusankareita. Suomen voimistelu- ja urheiluliiton Viipurin piiri oli keskusjärjestö SVUL:n ylivoimaisesti paras ja suurin piiri vuonna 1939. Nuorisoseuratoiminnassa karjalaiset olivat valtakunnan ykkösiä, samoin monessa muussa arvostetussa harrastuksessa.
Laatokan Karjalan keskus oli Sortavalan kaupunki. Siellä oli merkittävä opettajaseminaari, Sortavala oli Suomen ortodoksisen kirkon pääpaikka ja Sortavala oli erittäin merkittävä soiton ja laulun kaupunki. Kalevalan 100-vuotisjuhlat 1935 järjestettiin nimenomaan Sortavalassa, Karjalan laulumailla.
Luovutetun alueen maaseudulla oli kymmeniä elinvoimaisia ja kehittyviä pitäjiä. Kun olen matkanjohtajana ja asiantuntijana kierrellyt bussilla Laatokan Karjalaa ja Karjalan kannasta, matkustajat jaksavat aina ihmetellä silloisten kuntien suuria väkilukuja. Vuonna 1939 Sortavalan maalaiskunnassa oli yli 21 000 asukasta, Jääskessä melkein 21 000, Suomen itäisimmässä kunnassa Suojärvellä 16 000, Impilahdella ja Salmissa 14 000, Muolaassa, Valkjärven emäpitäjässä 12 000, Uudellakirkolla 11 000, Kivennavalla ja Kurkijoella 10 000 ja niin edelleen. Nykyisen Suomen maaseudulla tällaiset väkimäärät ovat todella harvinaisia. Kannashan oli 1930luvulla Suomen vilja-aitta, hyvin toimeentulevaa seutua. Laatokan Karjalan nousua vauhditti metsäteollisuuden kehitys, Laatokan pohjoispuolen korvessa puuta riitti vientiin ja teollisuuden tarpeisiin niin paljon kuin sitä ehdittiin hankkia.
Valkjärvelläkin oli yli 40 kylää ja niissä yli 7 000 asukasta ennen sotia, kuten tiedätte. Karjalaa on tutkittu paljon, ja karjalaista kulttuuria. Siinä työssä kunnostautui merkittävästi professori Hannes Sihvo, teille useimmille tuttu. Hän oli minunkin hyvä ystäväni, tutustuimme näissä Karjala-asioissa aikoinaan.
Hannes Sihvo oli Karjala-lehteä julkaisevan lehtiyhtiön Karjalan Kirjapaino Oy:n hallituksessa. Kun hän sairastui vakavasti, eikä pystynyt enää täysipainoisesti osallistumaan kokouksiin, hän pyysi eroa lehtiyhtiön hallituksesta. Minä tulin hänen paikalleen yhtiön hallitukseen.
Haluan tutkia Karjalaa, historiaa ja kulttuuria ja levittää tietoa yhä uusille sukupolville. Niin halusi