HIIVISKELLÄÄN HIILIJALANJÄLJILLÄ JA TARKASTELLAAN TASEITA

Hiiviskellään hiilijalanjäljillä ja tarkastellaan

taseita

Teksti: Heidi Hallongren

Millainen on oma hiilijalanjälkeni ja miten siihen voisi vaikuttaa? Kiivaana käyvä Ilmastokeskustelu on saanut monet miettimään, mistä hiilijalanjälkemme koostuu ja kuinka voimme omilla arjen valinnoilla vaikuttaa sen kokoon.

JOKAISEN HIILTÄ sitovat kylät-hankkeeseen mukaan lähteneen kylän kanssa kutsuttiin kyläläisiä yhteen osallistumaan ilmastotilaisuuteen, jossa kahvikupposten äärellä lähdettiin etsimään vastausta mieltä askarruttaviin kysymyksiin keskustelemalla niin hiilijalanjäljistä ja keinoista vähentää oman arjen päästöjä kuin pohtimalla kylän hiilitaseen näkökulmasta, mihin kylällä on varastoitunut hiiltä ja miten hiilen sidontaa ja varastoimista olisi mahdollista lisätä.

Laskuri mittaa hiilijalanjäljen

Ilmastotilaisuuksiin osallistujia kannustettiin vierailemaan hiilijalanjälkilaskurissa selvittämässä oma hiilijalanjälkensä yhteisen keskustelun pohjaksi. Helppokäyttöisiä laskureita on esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Ilmastodieetti-laskuri sekä Sitran Elämäntapatesti, joilla kaikkien asiasta kiinnostuneiden on mahdollista saada nopeasti selville, mistä oma hiilijalanjälki koostuu.

Keskimääräinen suomalaisen hiilijalanjälki on pysytellyt 2000-luvulla 10 000 kilon eli 10 tonnin paremmalla – vai pitäisikö tässä kohdin sanoa pahemmalla puolella. Ilmastotilaisuuksien perusteella laskureiden tulos kyläläisten hiilijalanjäljistä on ollut enemmistöllä noin 7 000–8 000 kiloa, eli noin viidenneksen suomalaisen keskimääräistä jalanjälkeä pienempi. Toki poikkeuksia on löytynyt kyläläistenkin joukosta molempiin suuntiin. Samansuuntaiseen arvioon suomalaisten hiilijalanjäljistä on päätynyt vuonna 2012 väitöskirjatutkimuksessaan Jukka Heinonen. Hänen mukaansa hiilijalanjälki on keskimääräistä suurempi pääkaupunkiseudun asukkailla ja vastaavasti pienempi pienempien kaupunkien ja eritoten maaseudun asukkailla. Eroa selittää etenkin kaupunkilaisten suurempi kulutus, jonka taustalla puolestaan vaikuttaa suuremmat nettotulot eli käytössä oleva rahamäärä.

Kulutuksen huomattava vaikutus hiilijalanjälkeen voi tulla monelle yllätyksenä, ja huomionarvoista kulutuksen synnyttämissä päästöissä on tuontituotteet, joiden valmistuksesta syntyy päästöjä maamme rajojen ulkopuolella. Yleisesti paljon keskustelua herättäneen liikenteen osuu-

den rinnalla voisikin olla paikallaan pohtia kulutuksen suurta painoarvoa, joka toistaiseksi on ollut keskusteluissa vähemmällä huomiolla.

Erilaisia keinoja oman hiilijalanjäljen pienentämiseen on tarjolla valtava määrä, ja jokaiselle kiinnostuneelle löytyy varmasti omaan arkeen ja elämäntilanteeseen sopivia vaihtoehtoja, oli kyse sitten asumisen, ruoan, liikkumisen tai kulutuksen kokonaisuuksista. Se, kuinka paljon tekemillään yksittäisillä valinnoilla tai useampien valintojen kautta voi pienentää hiilijalanjälkeään selviää helposti esimerkiksi YLEn yhteistyössä Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston kanssa vuonna 2019 toteuttamalla ilmastolaskurilla. Sen mukaan esimerkiksi yksi kasvisruokapäivä viikossa vähentää päästöjä 114 kg vuodessa, huonelämpötilan lasku yhdellä asteella omakotitalossa puolestaan vähentää vuotuisia päästöjä 231 kg ja kaukolennon väliin jättäminen huimat 2320 kg, mikä on jo lähes neljännes suomalaisen keskimääräisestä vuotuisesta hiilijalanjäljestä. Hiilijalanjäljen ohella voidaankin puhua myös hiilikädenjäljestä, positiivisista ilmastovaikutuksista joita oman hiilijalanjäljen vähentämisestä kertyy.

Tarkastelussa tase

Hiilitaseessa tarkastellaan esimerkiksi kylätasolla sitä, mihin hiiltä on varastoitunut ja varastoitavissa ja vastaavasti millaisesta toiminnasta hiiltä vapautuu, eli syntyy kasvihuonepäästöjä. Suuntaa antavia laskelmia oman kylän taseesta voi lähteä kokoamaan kaikki asiasta kiinnostuneet – seuraavassa muutamia esimerkkejä, joilla pääsee alkuun.

Luonnollisesti pellot ja metsät ovat suurimpia hiilivarastoja ja turvemailla varastot ovat kaikkein suurimmat. Peltohehtaariin varastoituneen hiilen määrä kivennäismailla on noin 50 t (noin 200 t CO₂-e) ja se vähenee hiukan vuosittain. Maaperän hiilimäärän lisääminen on kuitenkin mahdollista muuttamalla esimerkiksi peltojen muokkaustapaa ja viljeltäviä kasveja. Metsähehtaarille maaperä ja puusto mukaan laskettuna voi helposti olla varastoituneena 150 tonnia hiiltä, joka hiilidioksidiksi muutettuna vastaa yli 500 tonnia. Hakkuilla on kuitenkin merkittävä vaikutus metsien hiilivarastoon, toisaalta taas metsien kasvu lisää hiilivarastoa joka vuosi. Hehtaari suomalaista metsää sitoo noin 4500-5000 kg hiilidioksidia vuodessa. Metsien hiilensidontakyvystä saa jonkinlaisen käsityksen esimerkiksi vertaamalla sitä autoilun päästöihin. Vähäpäästöisen (120 g CO₂/km) henkilöauton vuotuiset päästöt keskimääräisen ajomäärän (20 000 km/v) mukaan on vajaa 2500 kg hiilidioksidia. Metsät ja pellot voidaan kuitenkin rajata kylien tasetta tarkas-

Hiilijalanjälkikertoo oman elämäsi ilmastovaikutukset, eli sen kuinka paljon kasvihuonepäästöjä toimintasi tuottaa. Hiilijalanjälki koostuu asumisen, ruoan, liikkumisen sekä muun kulutuksen kokonaisuuksista.

Hiilitase kertoo sidotun ja vapautuneen hiilen määrän erotuksen. Puisiin rakennuksiin, peltoihin ja metsiin on sitoutunut hiiltä, asuntojen lämmitys ja liikkuminen puolestaan synnyttävät päästöjä, eli hiiltä vapautuu ilmakehään

teltaessa ulkopuolelle, ja keskittyä enemmän kyläläisten arjen toimintoihin, kuten liikkumiseen, asumiseen sekä energia-asioihin.

Jos lähtee haarukoimaan koko kylän osalta liikenteen päästöjä, laskemisessa voi käyttää Traficomin tilastoimaa henkilöautojen keskipäästöä, joka on vuosittain hienoisessa laskussa ja viimeisimpänä vuonna 2019 155 g CO₂/km. Viidenkymmenen kilometrin päivittäisestä työssäkäyntiajelusta loma-ajat pois lukien kertyy noin 1800 kg vuotuiset hiilidioksidipäästöt. Kylän osalta voi esimerkiksi miettiä yleisimmin kuljettuja meno-paluureittejä lähimpiin kaupunkeihin ja arvioida niihin päivittäin kulkevien autojen määriä, jolloin laskennassa pääsee jo pitkälle. Jos samaa matkaa kulkee useampi matkustaja, vastaava päästö jakautuu tasan kaikkien kesken. Kimppakyyti onkin helpoin ja edullisin tapa leikata liikenteen päästöjä.

Asumisen ja energian osalta taseen laskennassa tarvittavia tietoja löytyy esimerkiksi Motivalta. Lämmityssähkön päästökerroin on 400 g CO₂/kWh ja muun sähkön 200 g/kWh, ekosähköön vaihtamalla tosin päästön määrä putoaa nollaan. Litra lämmitysöljyä vastaa 10 kWh ja päästön osalta lukema on 270 g CO₂/kWh. Puun polton laskennalliset päätöt ovat ekosähkön tapaan nolla.

Lämmityksestä syntyvien päästöjen lisäksi asumisen myötä on rakennuksiin syntynyt myös hiilivarastoja – puutaloon on varastoituneena noin 25 tonnia hiilidioksidia ja hirsitaloon noin 30, suuriin jopa 50 tonnia. Hirsisiin kyläkouluihin ja -taloihin varmasti vielä reilusti enemmän! Huomionarvoista kuitenkin on, että uudisrakentaminen myös synnyttää päästöjä. Perinteisesti maaseudulla on rakennettu puusta ja hirrestä, joten vuosikymmeniä säilyneitä hiilivarastoja löytyy paljon ja rakennusten yhteenlasketun hiilivaraston suuruus saattaa yllättää positiivisesti.

Kylätasolla voi olla vaikeaa saada valmiiksi tilastoituna tarkkoja lukuja laskennan tueksi. Kuinka monella kyläläisistä on öljylämmitys, entä kuinka monella lämmitysjärjestelmä on joku muu? Kuinka monta hirsirakenteista taloa kylällä on ja kuinka monta päivittäistä tai viikoittaista automatkaa työn tai harrastuksen merkeissä kylältä ajetaan ja mihin? Tarkemmista laskelmista kiinnostuneet kylät voivat tehdä laskennassa tarvittavien tietojen keräämiseksi esimerkiksi internet-kyselyn, johon kyläläiset voivat käydä vastaamassa nimettömästi.

Yleisesti voi kuitenkin todeta, että jatkamalla puurakentamisen perinnettä ja huolehtimalla nykyisestä rakennuskannasta varastot pysyvät kunnossa. Toisaalta kylän yhteisiä kyytejä järjestämällä liikenteen päästöjä saadaan nopeasti vähennettyä, samoin energiaremonteilla. Kirjallisuutta ja linkkivinkkejä laskennan tueksi:

Behm, K. & Häkkinen, T. 2010. Hirsitalotoimialan ekokilpailukyky tarkastelu -hirsitalomallin puumateriaalien elinkaariarviointi käsittäen hiilijalanjäljen, energiataseen ja päästöt. Tutkimusraportti. https://www.hankeportaali.fi/assets/files/uploads/63.pdf Heinonen, J. 2012. The impacts of urban structure and the related consumption patterns on the carbon emissions of an average consumer. Aalto University publication series. Doctoral Dissertations 25/2012. Motiva. Ilmastolaskurissa käytetyt oletuskertoimet ja -arvot https:// www.motiva.fi/files/6515/Ilmastolaskurissa_kaytetyt_oletuskertoimet_ja_-arvot.pdf Puuinfo. Puurakenteissa hiili säilyy pitkään. https://puuinfo.fi/ puutieto/ymparistovaikutukset/puurakenteissa-hiili-sailyy-pitkaan/ Rasinmäki, J. & Känkänen, R. 2014. Kuntien hiilitasekartoitus osa 2. Hiilitaselaskuri ja toimenpidevalikoima. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 10/2014. https://ilmastotyokalut.fi/ files/2014/06/hiilitase_osa2_julkaisu_ymk_2014.pdf Suomen itsenäisyyden juhlarahasto (Sitra). Elämäntapatesti. https:// elamantapatesti.sitra.fi/ Suomen ympäristökeskus (SYKE). Ilmastodieetti-laskuri. https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/ Traficom. LiikenneFAKTA. https://www.liikennefakta.fi/ymparisto/ henkiloautot/hiilidioksidipaastot Yle ja Lappeenrannan-Lahden teknillinen yliopisto. Ylen ilmastolaskuri https://yle.fi/uutiset/3-10565705