Osakuntalaisia vuosien varrelta

Osakuntalaisia vuosien varrella -sarjassa vieraillaan vanhojen ja v‰h‰n uudempien osakuntalaisten luona kuulemassa tarinoita menneilt‰ osakuntavuosilta. Haastattelut on tehty kes‰ll‰ 2003.

Sarjan aloittavat Sakari ja Lea Timonen, jotka tulivat osakuntaan 1930-luvulla. Sakari, tuttavallisemmin Saku, on kotoisin Nurmeksesta ja valmistui ylioppilaaksi kotikunnan yhteiskoulusta v. 1934. Tuolloin ei viel‰ maantieteellisi‰ vaihtoehtoja yliopistokaupungin suhteen ollut, vaan l‰‰k‰riksi halajavan maaseudun pojan matka k‰vi Helsinkiin ja Helsingin yliopistoon. Vaimo Lea puolestaan on karjalaista sukua, mutta kotoisin Kulosaaresta, samasta kodista, miss‰ pariskunta asuu edelleen. Kulosaaren koti on tullut tutuksi myˆs monille osakuntalaisille, onhan kunniainspehtoripariskunta kutsunut fukseja luokseen joka kev‰t jo useiden vuosikymmenien ajan.

Lea Timonen vuosijuhlissa 1979

Kotipuolessa k‰ytiin harvakseltaan

Toisin kuin nykyisin k‰nnykˆiden valtakaudella, 1930-luvulla yhteytt‰ maakuntaan pidettiin harvakseltaan, mit‰ nyt joskus joku kortti tai kirje tuli l‰hetelty‰ puolin ja toisin. Myˆs matkaa Nurmekseen kertyi eri lailla, olihan kotia matkattava Viipurin tai Oulun kautta. - Oltiin kateellisia niille, joilla oli kauempana. Me, joilla oli koti Helsingiss‰, ei oltu samalla tavalla vapaita kuin kauempaa tulevat, laskee Lea leikki‰. Valtiolta ei tukea opintoihin herunut, eik‰ osakunnaltakaan sen kummemmin. Kotimatkoja varten osakunnalta sai sent‰‰n matkavipin, joka piti palattua maksaa takaisin.

Murrealuetta Uudella ylioppilastalolla

O s a k u n t a la s ia .. .

1930-luvulla osakuntaa kuuluminen oli viel‰ pakollista, itsest‰‰n selv‰‰kin. Karjalainen Osakunta sijaitsi aina 1970-luvulle saakka Uudella ylioppilastalolla nykyisen Mannerheim-salin tiloissa. - Minusta se oli hyvin kodikas ja kiva osakunta, koska maalta kun tuli, niin eih‰n sit‰ ollut n‰iss‰ opiskelijoissa kuitenkaan paljonkaan tuttavia. Siell‰ oli myˆs paljon n‰it‰ helsinkil‰isten perheiden lapsia. Sill‰ tapaa sai kosketusta helsinkil‰isten nuorten el‰m‰‰n, mik‰ oli eritt‰in t‰rke‰‰, ettei vaan itsest‰‰n nuhjattu siell‰, toteaa Saku. 5

. a.. aisi O s a k u n t a l

- Sit se mik‰ oli ihana, oli ett‰ Karjalaisessa Osakunnassa puhuttiin murretta. Meil kotona puhuttiin murretta, mutta koulussa arvaa, ennen kuin ne tottu siihen, ett‰ meid‰n lapset puhuu murretta ne kulk meid‰n per‰ss‰ ja huus mie, sie, hie, myˆ, tyˆ, hyˆ. Mut osakunnalla ei kukkaan en‰‰ kiusannut, muistelee Lea. Tuolloin osakunnalla piti viel‰ jˆˆt‰ palkallinen em‰nnˆitsij‰, Mari, josta molemmilla Timosilla on hyvinkin eloisia muistoja. - Sit mie muistan Marin, se oli siis em‰nnˆitsij‰, se oli sellanen v‰h‰n valkotukkanen ja seist‰ kˆnˆtti tiskin takana ja silt‰ sai voileipi‰ ja aika hyv‰n komennon se piti, muistelee Lea. - Joo, se oli aika ‰re‰, yhtyy Sakari muisteluun.

Vierailuja varuskuntiin ja Tarttoon

1930-luvun osakuntael‰m‰st‰ Lealle ovat j‰‰neet mieleen kes‰iset vierailut varuskunnissa, joihin osakuntalaiset j‰rjestiv‰t ohjelmaa. - Siin‰ oli musiikkia ja puheita ja tanssia, kuten vanhan ajan iltamissa. Joko laivalla kulettiin tai junalla pitkin Laatokkaa. Sakari puolestaan muistaa osakuntareissun Tarttoon. - Meit‰ oli sellaiset 10-15 henke‰. Tartto oli sellainen arvokas hieno keskiaikainen yliopistokaupunki, jossa oli saksalaistyyppinen osakuntael‰m‰. Valtavan suuri talo osakuntalaisille, yl‰kerrassakin oikein miekkailusali. Siell‰ juotiin hirve‰sti, siin‰kin mieless‰ on muisti on huonontunut siit‰ reissusta. - Sielt‰ kun l‰hdettiin is‰nn‰t antoi l‰ksi‰isiksi junavaunun vierell‰ mukaan konjakkipullot ja kovaksikeitettyj‰ kananmunia. Yst‰vyyden merkeiss‰ se meni, mutta ei siin‰ paljon muuta kontaktia syntynyt, kun ei ollut yhteist‰ kielt‰, tuumii Sakari l‰htˆtunnelmista. Omasta osakunta-ajasta on kerinnyt vier‰ht‰‰ jo seitsemisenkymment‰ vuotta, ei siis ihme, ett‰ muistot ovat jo pakoin kerinneet haalistumaan. Mutta mink‰laisissa viroissa pariskunta kerkisi tuolloin toimimaan? Olivatko he hyvinkin aktiiviisia osakuntalaisia? - En kuule en, vastaa Lea suoralta k‰delt‰. Kotiseutusihteerin‰ taisin kerran olla, enk‰ tehnyt mitt‰‰n, viel‰kin tullee kaameen huono omatunto siit‰ asiasta. Mie k‰vin siell‰ kahvia juomassa ja iloitsemassa, mutta en ottanut mist‰‰n sen kummenpaa vastuuta. Sakari puolestaan oli aikanaan osakunnassa toimineen Humanistikerhon puheenjohtajana. Aikana ennen ainej‰rjestˆjen aktiivisempaa toimintaa osakunnallakin pyˆri useita eri oppiaineisiin keskittynytt‰ kerhoa. - Humanistikerho kokoontui kerran kuussa ja siell‰ oli vierailevia puhujia. Japanin suurl‰hettil‰s j‰i mieleen. H‰n kehui Suomea, ett‰ Suomi ja Japani ne on samanlaisia kansoja, Japani Aasiassa ja Suomi Euroopassa. Min‰ pidin esitelm‰n vuorollani Freudista, se oli sit‰ aikaa, kun psykoanalyysi oli juuri silloin tullut Suomeen.

6

Onni omasta osakunnasta

Kuten monet muutkin pariskunnat, myˆs Timoset tapasivat ensimm‰ist‰ kertaa osakunnalla. - Miep‰ kerron, kun huomasin Sakun ensimm‰isen kerran. Humanistikerhon kokouksessa oli sellanen pitk‰ mies, joka l‰hti kulkemaan ovvee kohti. N‰in vain sel‰n ja lyhyet housunpuntit, joista n‰kkyy vain ihanat paksut punaset villasukat, naureskelee Lea. Villasukat lienev‰t tehneet hyv‰nkin vaikutuksen sill‰ pariskunta meni paria vuotta myˆhemmin naimisiin Lean sukutilalla, Laatokan saarella Annalassa. H‰‰matka tehtiin Kolille. - Se oli hyvin romanttista, Kolille kiipesimme hevoskyydill‰ ylˆs asti auraamatonta tiet‰. Silloin siell‰ oli se ihana hirsihuvila. Nyth‰n Koli on pilattu sill‰ yll‰‰ll‰ olevalla rakennuksella, kritisoivat molemmat.

Keripukki - opiskelijan tauti?

Timoset opiskelivat aikana, jolloin HOAS:n ja osakuntien nykyisin tarjoamista opiskelija-asunnoista ei voinut uneksiakaan. Myˆs el‰kej‰rjestelm‰ oli alkutekijˆiss‰‰n ja moni leski kompensoikin huonoa toimeentuloaan ottamalla pieneen asuntoon alivuokralaiseksi opiskelijan. - Suhteellisen paljon oli niit‰ vuokrattavia piianhuoneita, ihan kunnollisia huoneita ne yleens‰ oli, vaikka saatto olla mit‰ttˆm‰n pieni‰kin. Paitsi asuntotilanne, myˆs opiskelijoiden ruokatilanne oli usein h‰lytt‰v‰n huono. T‰m‰n Saku totesi kerran k‰yt‰nnˆss‰ tuupertuessaan alivuokralaisasuntonsa eteisen lattialle. Vuokraem‰nt‰ huomasi heti asian oikean laidan ja virvoitteli voipunutta opiskelijaa tuhdilla voisilm‰puurolla. - Min‰ en ollut muistanut syˆd‰ moneen p‰iv‰‰n. Kun on kiire ja paljon hauskaa muuta, niin eih‰n sit‰ muista syˆd‰, kertoo Saku tuupertumisensa taustoista. Yksitoikkoinen ruokavalio toi mukanaan myˆs vakavamman taudin, jota ei nykyopiskelijoista hevill‰ diagnosoida, nimitt‰in keripukin. - Muistan, kun kerran tein kemian tˆit‰ ja kumarruin alasp‰in niin veri turskahti ikenist‰. Se oli tyypillinen C-vitamiinin puutteen oire. ƒiti syˆtti sitten kotona k‰ydess‰ kuntoon ja kyll‰h‰n se ohi menikin. - Ei siihen aikaan ei ollut kuin yksi ruokala ja se oli hirveen halpa kyll‰. Sielt‰ sai l‰mpim‰n ruuan niin halvalla, ettei mist‰‰n. Ja mik‰ oli etu, niin perunoita sai santsata niin paljon kuin halusi. Ne oli vanhoja perunoita ja tietysti kaikki C-vitamiini kuolleet aikoja sitten, selitt‰‰ Sakari keripukin syit‰.

Kissamet‰ll‰ Eirassa

O s a k u n t a la s ia .. .

Anatomian opiskelua varten leikeltiin el‰imi‰ myˆs 1930-luvulla. Yksisoluisista edettiin kaloihin ja lopulta nis‰kk‰isiin saakka. El‰imet Sakarin piti hankkia itse. - Kala hankittiin torilta, mutta kissa piti itse pyydyst‰‰, kun ei ollut rahaa sit‰ ostaa ja kukas sit‰ nyt olisi kissansa sellaiseen tarkoitukseen myynyt.

7

. a.. aisi O s a k u n t a l

Kun rahalla ei saanut, niin piti l‰hte‰ kissamets‰lle Eiran vanhojen puutalojen taakse, joiden kellareissa asui villikissoja. - Yhden kaverin kanssa lyˆtiin aikeet yhteen, ostimme apteekista kissanminttua ja tiputimme sit‰ pumpulitukkoon. Kun kissa tuli paikalle sit‰ ihmettelem‰‰n me syˆksyttiin sen kimppuun ja tapettiin se kuristamalla. Oli se raakaa hommaa, tuumii Sakari - Sitten min‰ toin sen s‰kin sinne boksiin ja j‰tin sen pussin eteiseen, enh‰n min‰ tiennyt, ett‰ kun kissa on kuollut, se laskee alleen. Kamala huuto ja meteli siit‰ seurasi, muistelee Sakari ikimuistoista kissamets‰‰. Omien osakunta-aikojensa j‰lkeen Sakari toimi pitk‰‰n osakunnan inspehtorina ja omatkin lapset ovat olleet Karjalaisessa osakunnassa. Inspehtorikauden osakuntalaisille tuli tutuksi myˆs Timosten kes‰mˆkki Nurmeksessa. Pariskunnan mieleen j‰iv‰t kes‰isilt‰ reissuilta muun muassa tulevan Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen vahvat silm‰lasit.

Ambrosiuksen osakuntamuistoista voitte lukea lis‰‰ t‰m‰n sarjan nelj‰nness‰ osassa, joka kertoo osakunnan 1960-luvusta metropoliitan silmin.

Anu Heikkil‰

Timoset Kulosaaren asuntonsa pihalla syreenin katveessa kesällä 2003.