lautamiehin‰ Ruotsin vallan aikana

Muu ta

Pohjois-Karjalan ortodoksit lautamiehin‰ Ruotsin vallan aikana

OSA I

K‰kisalmen l‰‰ni Ruotsin voittomaana

Vuonna 1617 Ven‰j‰ luovutti Stolbovan rauhassa Ruotsille K‰kisalmen l‰‰nin ja Inkerinmaan. Valtakunnanraja erotti toisistaan kaksi kulttuuripiiri‰, joista it‰ist‰ vallitsi ortodoksinen kirkko, l‰ntist‰ taas vastaomaksuttu luterilainen oppi. Ortodoksisen kirkon asema voittomaalla n‰htiin selv‰sti poliittisena. K‰kisalmen l‰‰ni oli kuulunut ja pyrki kuulumaan edelleenkin Novgorodin arkkihiippakuntaan, mik‰ tiesi ven‰l‰isen piispan vaikutusta valtakunnanrajan yli.

K‰kisalmen l‰‰niin alkoi tulla luterilaista v‰estˆ‰ Savosta ja Viipurin Karjalasta korkeita veroja ja ennen kaikkea sotav‰enottoja pakoon. Pohjois-Karjalassa tulokkaiden osuus oli vuonna 1631 vajaa kuudesosa, vuonna 1637 runsas viidennes ja l‰hes puolikas vuonna 1651. Ortodoksiv‰estˆ sen sijaan pakeni Ven‰j‰lle ruotsalaisten harjoittaman uskonnollisen ja taloudellisen sorron aiheuttaman paineen sek‰ Tverin alueen v‰estˆtyhjiˆn vetovoiman t‰hden. Ruptuurisodassa 1656-1658 K‰kisalmen l‰‰nin ortodoksit liittyiv‰t hyˆkk‰‰viin ven‰l‰isiin ja n‰iden per‰‰ntyess‰ pakenivat Ven‰j‰lle pel‰ten ruotsalaisten kostoa.

Ortodoksinen kantav‰estˆ oli saanut alueen ensimm‰isin‰ asukkaina itselleen parhaat peltomaat Liperin alueelta, jonne heit‰ j‰ikin huomattava keskittym‰. Ehk‰p‰ juuri rikkaimmat talolliset j‰iv‰t mieluummin vieraan vallan alle kuin l‰htiv‰t Ven‰j‰lle. Juuri ortodoksikarjalaisten hyv‰ taloudellinen asema selitt‰nee heid‰n vakaata asemaansa paikallisyhteisˆss‰. Savolaiset tulokkaat sen sijaan olivat p‰‰osaltaan veroja ja sotav‰enottoja paenneita karkureita.

Ruptuurisota ja l‰‰nitysaika 1651-1680

L‰‰nitysajan pitk‰n vero- ym. kirjojen katkon vuoksi on vaikeaa saada tarkkaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Mutta sen, ettei ruptuurisota merkinnyt Liperiss‰ t‰ytt‰ katastro a, voi selv‰sti havaita 166Å-luvun alun s‰ilyneist‰ k‰r‰j‰pˆyt‰kirjoista. Esimerkiksi vuonna 166Å k‰sitellyist‰ 19 asiasta 15:ssa ei sanallakaan puhuta sotaajasta, lopuissa nelj‰ss‰ se tulee esille l‰hes sivuseikkana. Hengenmenosta ei ole kyse yhdess‰k‰‰n.

L‰hes rauhanomainen rinnakkainelo kuvastuu selv‰sti siit‰kin, ett‰ lautamiehin‰

24

oli runsaasti ortodokseja. Esimerkiksi vuoden 1661 talvik‰r‰jill‰ heit‰ oli puolet ja syysk‰r‰jill‰ kuudesta lautamiehest‰ vain yksi oli luterilainen. Kreikanuskoinen s‰rkij‰rvel‰inen Luukas Piiroinenkin istui kaikilla puheena oleville k‰r‰jill‰.

Tiivistetysti voidaan todeta, ettei ruptuurisota seurauksineen tuhonnut sen paremmin olemassa olevaa Liperin ortodoksista kuin luterilaistakaan asujaimistoa. N‰in ortodoksikarjalaisuus s‰ilyi 1600-luvun asutushistorian murrosajan yli elinvoimansa s‰ilytt‰neen‰, joskin vuolaana jatkuneen l‰ntisen muuttovirran johdosta luterilaisuus ja savolaisuus tulivat dominoiviksi.

Ortodoksit v‰hemmistˆn‰ 1680-1710

V‰estˆrakenne vaikutti lautakuntien kokoonpanoon sik‰li, ett‰ ortodoksinen v‰hemmistˆ sai niihin edustuksensa siell‰, miss‰ sit‰ esiintyi selv‰n‰ ryhm‰n‰. Vain P‰lkj‰rvelt‰ se puuttui kokonaan. Muuallakin se v‰heni ajanoloon. Lujin asema ortodokseilla oli tietysti Ilomantsissa, mutta Liperiss‰kin heid‰n edustuksensa s‰ilyi selv‰n‰. Ortodoksisen kulttuurin erikoispiirteet saivat siis tarpeellisen tulkitsijansa, jos ne joutuivat ristiriitaan valtakunnan yleisen oikeusk‰yt‰nnˆn kanssa.

Lautamiesten sosiaalinen asema kyl‰yhteisˆss‰ ei ole mitattavissa arvioruplina niin kuin vuosisadan alkupuolella. Paremman puutteessa voitaneen k‰ytt‰‰ peltokylvˆjen m‰‰r‰‰ tai arvioitua peltopinta-alaa. Sen mukaan lautamiehet kuuluivat yleens‰ kyl‰ns‰ varakkaimpiin talollisiin, mutta l‰hesk‰‰n aina he eiv‰t olleet ensimm‰isi‰ siin‰ suhteessa. Varallisuus n‰ytt‰‰ ratkaisseen lautamiehen valinnan selvimmin Liperiss‰, mutta kiteel‰iset lautamiehet j‰iv‰t usein varallisuudessa keskiarvon alapuolelle.

Esivallan ote kiristyy 1700-luvulla

Muu ta

Ortodoksit eiv‰t n‰ht‰v‰sti kelvanneet lautamiehiksi 1600-luvun j‰lkeen ennen kuin vuodesta 1827 l‰htien, jolloin kumottiin 1700-luvulta periytyv‰ laki, joka kielsi ortodokseilta p‰‰syn virka- ja palveluteht‰viin. Lautamiesten luetteloissa ei nimist‰ p‰‰tellen 1820-luvulla ole lainkaan ortodokseja. Sen sijaan vuonna 1833 lautamiehin‰ ovat olleet per‰ti herrastuomariksi p‰‰ssyt Simana Lihavainen sek‰ Vasili Semenoff ja Ilja Piiroinen. Tuolloin on 14 lautamiehen joukkoon otettu kolme ortodoksia, mik‰ vastaa hyvinkin heid‰n suhteellista osuuttaan v‰estˆst‰. Myˆhemmin ortodoksien edustus oikeuslaitoksessa n‰ytt‰‰ heikentyneen.

Vuonna 1821 Liperin ortodoksit valittivat kenraalikuvernˆˆri Fabian Steinheilille, ettei paikallinen hallinto valinnut heid‰n joukostaan edes lautamiehi‰ kihlakunnanoikeuteen. Myˆsk‰‰n Ilomantsissa ei ollut valittu yht‰‰n ortodoksista lautamiest‰ vuoden 1767 j‰lkeen, jolloin mekrij‰rvel‰inen Konrad Sissonen j‰tti lautakunnan. Kenraalikuvernˆˆri pyysi selityst‰ Kuopion l‰‰nin kuvernˆˆrilt‰. T‰m‰ selitti, ett‰ kihlakunnanoikeus oli lautamiehi‰ valitessaan tulkinnut vuoden 1772 hallitusmuotoa niin, ett‰ teht‰v‰‰n kel-

25

Muu ta

pasivat vain luterilaiset. Kenraalikuvernˆˆri ilmoitti ep‰kohdasta Suomen asiain komiteaan R. H. Rehbinderille, joka ei kuitenkaan toimittanut asiaa eteenp‰in.

Kenraalikuvernˆˆri Arseni Zakrevski teki laajan tarkastusmatkan Sis‰-Suomeen kes‰ll‰ 1824. Liperin ortodoksit valittivat h‰nelle uudestaan ep‰kohdasta. Valituksen perusteella Zakrevski esitti keisarille, ett‰ maan alkuper‰iselle ortodoksiv‰estˆlle ja maahan pysyv‰sti asettuneille ven‰l‰isille taattaisiin oikeus julkisten virkojen saantiin Suomessa. Zakrevskin keisarilta saama vastaus tuli virkatiet‰ senaatille. Senaatti vetosi maan perustuslakiin. Keisari m‰‰r‰si kysymyksen lyk‰tt‰v‰ksi valtiop‰ivien k‰sitelt‰v‰ksi. Myˆhemmin keisari, todenn‰kˆisesti Zakrevskin vaikutuksesta, muutti p‰‰tˆst‰‰n ja antoi ortodoksien virkoihin p‰‰sy‰ koskevan asetuksen ilman valtiop‰ivi‰. T‰m‰n vuoden 1827 asetuksen mukaan ortodokseille annettiin vuoden 1772 hallitusmuodon vastaisesti oikeus saada siviili- ja sotilasvirkoja Suomesta. T‰m‰n j‰lkeen heit‰ voitiin esteett‰ valita lautamiehiksi kihlakunnan- ja laamannioikeuksiin. Nelj‰ vuotta myˆhemmin valittiin ilomantsilainen ortodoksiis‰nt‰ Jaakko Parppei lautamieheksi. Edellisest‰ ortodoksin saamasta lautamiespaikasta oli ehtinyt kulua 64 vuotta. Vaikka 1840-luvulla valittiin kaksi muuta ortodoksia lautakuntaan, pysyi ortodoksien osuus Ilomantsin lautamiespaikoista v‰h‰isen‰.

Janne Waris

L‰hteet

Bjˆrn, Ismo: 1993, Ryss‰t ruotsien keskell‰, Ilomantsin ortodoksit ja luterilaiset 1700-luvun puoliv‰list‰ 1800-luvun puoliv‰liin. Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja n:o 106, Joensuu.

Hakamies, Pekka: 1993, Ven‰j‰n-Taipaleelta Viinij‰rvelle, Er‰‰n karjalaisryhm‰n identiteetist‰ ja assimilaatiosta. SKS, Helsinki.

Piiroinen, Taito: 1990, Polvij‰rven Martovaaran Piiroiset sukutaustoineen. omakustanne, Helsinki.

Saloheimo, Veijo: 1976, Pohjois-Karjalan historia II, 1617-1721. Karjalaisen Kulttuurin Edist‰miss‰‰tiˆ, Joensuu.