5 minute read

- Agnes Cloet Miss‰ raja, siell‰ ylitys?

R a j a

Miss‰ raja, siell‰ ylitys?

Advertisement

Ihmisell‰ on taipumus ottaa kantaa siihen, mitk‰ ovat suotavat rajat k‰ytt‰ytymiselle. Erityisen hanakasti otamme kantaa muiden k‰ytt‰ytymiseen, mm. kaupan karkkiosastolla huutavan vieraan lapsen kiukkuitkuun tai humalaisen puliukon l‰hentelyyn koulutyttˆj‰ kohtaan. ìLapsille tulee antaa rajatî tai ìPuliukoilla ei ole mit‰‰n rajojaî. Evolutiivisesti ottaen k‰ytt‰ytymisen rajat ovat ehk‰ edist‰neet selviytymist‰ suojelemalla fyysist‰ sek‰ psyykkist‰ koskemattomuutta. Rajojen loukkaaminen voi ihmisparalla tarkoittaa ‰‰ritapauksissa joko fyysist‰ kuolemaa tai vakavaa mielen tai psyyken terveyden h‰iriˆt‰. Tarkastellaanpa l‰hemmin n‰it‰ psyykkisi‰ rajoja. N‰ytt‰‰ silt‰, ettei ole universaaleja psyykkisi‰ rajoja, vaan joillakin rajat ovat tiukemmat ja ylittyv‰t helpommin kuin toisilla. Miksi? Onko olemassa ihmisi‰ joilla ei ole lainkaan rajoja? Miten rajani kehittyv‰t? Voinko tietoisesti muuttaa omia rajojani sopeutuvammaksi t‰h‰n yhteiskuntaan?

Pakollinen puoli loÅo nen oÅuuÅ

Sanotaan ett‰ maailman rajasi ovat mielesi rajat. Onko sitten yht‰ monta maailmaa kuin on mieli‰? Ja mist‰ varmaksi tied‰mme ett‰ meill‰ ylip‰‰ns‰ on mieli. Tai vaikka minulla olisi, ett‰ sinulla olisi? T‰m‰ mielen loso assa tuhansia vuosia tunnettu onÅelma tunnetaan myˆs ns. zombie -onÅelmana. Emme oikeastaan ole varmoja muiden ihmisten mielest‰, ne saattavat yht‰ hyvin olla el‰vi‰ kuolleita, joilla ei psyyke‰ ole laisinkaan. Kuvittelemme kuitenkin jatkuvasti mit‰ toinen mahtaisi ajatella minusta, jos tekisin niin tai n‰in. J‰nnit‰mme sosiaalisia tilanteita, koska luulemme tiet‰v‰mme mit‰ toisen p‰‰ss‰ voisi liikkua. Okei. Jos meill‰ olisi mieli, eli psyyke, miten todellisuuden rajat sinne sitten kehittyv‰t?

Voiko keneÅt‰ tahanÅa tulla hillitˆn tappaja?

PsykoloÅiassa ihmisen todellisuus n‰hd‰‰n yksilˆllisen‰ mielen tuotteena. Esimerkiksi psykopaatti el‰‰ t‰ysin omassa maailmassaan, jossa valehtelu ja toisen satuttaminen ei synnyt‰ omantunnon tuskaa. T‰llaiselle ihmisrodun s‰‰litt‰v‰lle edustajalle ei synny edes fysioloÅista vastetta valheenpaljastustestiss‰, kuten terveell‰ ihmisell‰. Psykopaatin realiteettitestaus pett‰‰ pahasti. H‰n ei kykene ratkaisemaan zombie -onÅelmaa ja ennakoimaan toisen ihmisen kokemaa surua, kipua, toiveita. Terve ihminen pystyy omasta todellisuudestaan huolimatta kehitt‰m‰‰n jo lapsena ns. mielen teorian, eli kyvyn ennakoimaan toisen tunteita, ajatuksia ja k‰ytt‰ytymist‰. T‰m‰ n‰kyy noin nelivuotiaasta l‰htien leikeiss‰, jossa osataan jo luopua itsekk‰ist‰ lelun vaatimisista, lohdutetaan itkev‰‰ leikkikaveria ja luodaan leikin k‰sikirjoitus joustavammin yhteistyˆss‰ muiden leikkijˆiden kanssa. Ennen t‰t‰ vaihetta ihan pikkuiset lapsethan eiv‰t oikeasti osaa tehd‰ ryhm‰tyˆt‰, vaan he leikkiv‰t yksin, vaikkakin yhdess‰ l‰hekk‰in. Mielen teorian kehittyminen liittyy sosiaalisten tunteiden, kuten esim. h‰pe‰, nolous ja syyllisyys, kehittymiseen. Sosiaalisten tunteiden kehittyminen tarkoittaa myˆs sit‰ ett‰ lapsi on alkanut valitet-

16

tavalla tavalla omaksua oman kulttuurinsa s‰‰ntˆj‰ ja rajoja. Valitettavuudella tarkoitan sit‰, ett‰ me suomalaiset koemme (lue: opetetaan kokemaan) ilmeisesti helpommin syyllisyytt‰ itsekkyydest‰ kuin vaikkapa amerikkalaiset. Lasten kyky kommunikoida ilman kielt‰ on esimerkki siit‰, ettei kieli ole mielemme raja. Rajat ovat muualla.

No voisitko jo vastata kysymykseeni?

R a j a

Kukaan ei kiell‰ omien aivojesi k‰yttˆ‰! Noh. Hillitˆn tappaja el‰‰ maailmassa, jossa ‰iti ei koskaan antanut hell‰‰ hoivaa. Kuka sellaista todellisuutta kest‰isi? Pako omaan maailmaan omine s‰‰ntˆineen on parempi vaihtoehto. Siis n‰ill‰ ehdoilla kenest‰ tahansa voi tulla hillitˆn tappaja. AsiaanÖ

Hillittˆmyys ja inhibitio. N‰m‰ vastakkaiset ilmiˆt ovat ‰‰rimuodoissaan ep‰suotavia. ƒ‰rimuoto m‰‰rittyy kulttuurin kautta. On olemassa tietyt sallitut rajat. Meist‰ on esimerkiksi brutaalia sallia taideteosten tuhoaminen uskonnollisten kysymysten nimiss‰, kun taas muslimimaissa se voi olla sallittua. Taistelemme omassa maassamme kuitenkin yh‰ tiettyj‰ ahtaita rajoja vastaan, toiset Ven‰j‰n rajaa, toiset naisten toimintarajojen lasikattoa vastaan. Edellinen raja tarkoittaa ylimm‰ss‰ johdossa esiintyv‰‰ n‰kym‰tˆnt‰ rajaa, mit‰ ylemm‰s naisjohtaja ei p‰‰se. Mist‰ n‰m‰ psyykkiset rajataistelut syntyv‰t? Ei ainakaan lapsilla ole n‰it‰ rajoja, sill‰ tutkimuksissa on todettu ett‰ ennen kouluik‰‰ lapset ovat hyvinkin androgyynisi‰ ja suvaitsevaisia. Skandinaviassa muutoinkin tytˆt asettuvat stereotyyppimuottiin myˆhemm‰ss‰ i‰ss‰ murrosi‰ss‰ kuin Amerikan sisaret. Vaikka

17

R a j a

lasten leikeiss‰ sukupuolisidonnaista eriytymist‰ n‰kyy varhain, v‰it‰n ett‰ kulttuuri, eli oppiminen ohjaa voimakkaasti n‰iden rajoitusten syntymist‰.

Sille, ett‰ toiset ihmiset ovat hillittˆm‰mpi‰ ja toiset estyneempi‰, taas voisi lˆyty‰ fysiologinen perusta. Nimitt‰in jo vauvoista voi n‰hd‰ eroja, ett‰ toiset ovat aktiivisempia, rauhoittuvat helpommin ja ovat sosiaalisesti rohkeampia. Toiset vauvat taas ovat ujoja, itkuherkki‰ ja unirytmi on ep‰s‰‰nnˆllinen. Ujous n‰kyy l‰pi lapsuus- ja aikuisi‰n mm. sosiaalisena j‰nnitt‰misen‰ esiintymistilanteissa. T‰t‰ kutsutaan myˆs temperamentiksi, joka populaaristi voitaisiin nimet‰ perityksi, suhteellisen pysyv‰ksi peruselementiksi persoonallisuudessamme. Temperamentti ei kuitenkaan yksin selit‰ erilaisuutta, vaan se on vuorovaikutuksessa ulkomaailmasta opitun kanssa, esim. millaisen kasvatuksen kotona saa, mit‰ valintoja ihminen tekee, millaisia tilaisuuksia el‰m‰ sattumoisin tuo, mihin seuraan p‰‰tyy. Yksilˆlliset erot estyneisyydess‰ ja toisaalta hillittˆmyydess‰ ovat siis osin perityn temperamentin ja osin opitun kulttuurin yhteisvaikutuksesta syntyneit‰ yksilˆn ominaisia reagointitapoja. Lapsen, joka ei saa rajoja, sanotaan saavan k‰ytˆsh‰iriˆit‰. ìJostain se lapsi ne rajansa hakee, vaikka kadulta.î Lapsen, joka saa taas liikaa rajoja, sanotaan saavan myˆs k‰ytˆsh‰iriˆit‰. Silloin ihmisen ylimin‰ ankaruudessaan alkaa k‰skytt‰m‰‰n ihmist‰, varoittaa ihmist‰ ep‰onnistumasta miss‰‰n. N‰iden kahden ‰‰ritapauksen ihmisi‰, levottomat kolmosia, n‰kee joka puolella. Toiselle mik‰‰n ei tunnu miss‰‰n, rajat ovat j‰‰neet muodostumatta. N‰ille vapaus on todellakin frommilaisittain vankila. Toiselle kaikki on liian rankkaa ja vaikeaa, rajat est‰v‰t toimimasta t‰ydell‰ el‰m‰n repertuaarilla.

Miten ylitt‰‰ tai saada takaisin omat rajat?

Analyyttisessa terapiassa usein tavoitteena on mielen lukon avaaminen. Toiset sanovat, ett‰ on jopa traumaattisempaa repi‰ auki vanhat haavat. Analyytikoiden mielest‰ jumittuminen psyyken lukkoon vie voimia ihmiselt‰. Lukko on syntynyt vaikeasta tapahtumasta, joka on t‰ytynyt lukita suojaan. Suojaan tietoiselta k‰sittelylt‰ siksi, koska se sattuu liikaa. Mutta suljettu on vain vertauskuva, sill‰ kahlittu peto n‰ytt‰ytyy ep‰suorasti tavassa puhua, k‰ytt‰yty‰, jopa unissa. Terapia-asiakas v‰lttelee huomaamattaan kaikin voimin puhumasta pedostaan. Ja siit‰, ett‰ h‰nen p‰‰asiallinen toimensa on oikeasti toimia vanginvartijana tuolle pedolle. Lukittu vanki vie voimia ihmiselt‰. Vanginvartijan tyˆ on ymp‰rivuorokautista hommaa, vahdinpitoa ilman vaihtovuoroja. Stressi on vaarallista t‰llaiselle ihmiselle. Se vie entisest‰‰nkin v‰h‰t voimat yll‰pit‰‰ vankilaitosta. Suojamuurit alkavat murtuilla ja saattavat hajota. Joskus murtuminen voi johtaa vuosia kest‰v‰‰n mielenterveyden h‰iriˆˆn ja itse ihminen joutuukin vahdittavaksi. Joskus murtuminen voi olla alku terveempien suojamekanismien rakentamiselle. Sellaisten suojamekanismien, joiden kanssa el‰m‰ on rikkaampaa.

18

On turha kuvitella hillitˆnt‰ ihmist‰ vakavalla mielell‰ pohtimassa el‰m‰‰ns‰ analyyttisessa terapiassa. Ihminen saattaa n‰hd‰ terapiassa taas kerran rajoja, joita h‰nen on pakonomaisesti ylitett‰v‰. H‰nen toimintaa kuvaa lause: miss‰ raja, siell‰ ylitys. Pakkoajatukset tai -toiminnot eiv‰t l‰hde puhumalla pois v‰ltt‰m‰tt‰. Ne eiv‰t koskaan ole olleet j‰rkisyill‰ perusteltuja, miksi ne poistuisivat j‰rjell‰ pohtien? K‰ytt‰ytymisess‰ esiintyviin h‰iriˆihin sovelletaan usein behavioraalisiin perusteisiin pohjautuvia terapiamenetelmi‰. Ei nyt sent‰‰n kuitenkaan vied‰ korkeita paikkoja pelk‰‰v‰‰ laskuvarjohypp‰‰m‰‰n.

Kliinisesti ottaen

On todettu, ett‰ ihmisen otsalohkolla on kriittisi‰ alueita k‰ytt‰ytymisen hillinn‰n, suunnitelmallisuuden, kontrolloinnin ym. toiminnan ohjaukselle. Vauriot n‰ill‰ alueilla voi muuttaa ihmisen persoonallisuuden vaikkapa rauhallisesta nallekarhusta ‰kkipikaiseksi, brutaaliksi ja impulsiiviseksi ihmisparaksi. Jonkin asteista persoonallisuuden vastakkaismuutosta tapahtuu myˆs alkoholia k‰ytt‰ess‰, joka heikent‰‰ otsalohkon toimintaa. On viitteit‰ myˆs, ett‰ rajatilapotilailla olisi alempi glukoosiaineenvaihdunta otsalohkolla. T‰m‰ johtaa rajatilalle ominaisen ep‰vakaan ja impulsiivisen mielialan, min‰kuvan ja sosiaalisten suhteiden syntymiseen. Rajatilapotilas ì v‰ittelee hanakasti, ‰rsyyntyy helposti, on sarkastinen, loukkaantuu helposti ja ylip‰‰t‰‰n on hyvin hankala kanssael‰j‰.î On muistettava kuitenkin, ett‰ puutteellinen vanhempi-lapsisuhde on useimmiten taustalla rajatilatapauksissa.

Irtaudut lˆyt‰m‰ll‰ ne

Loppukaneettia varten yrit‰n lˆyt‰‰ sis‰lt‰ni Tommy Hellstenin. ƒl‰ juokse. ƒl‰ menet‰ itse‰si. Minuutesi rajat kertovat itse itsest‰‰n. Kun kerran lˆyd‰t ne, haluat irtautua niist‰. Ei. Niist‰ ei p‰‰se irti. Mutta niist‰ voit rakentaa itsesi n‰kˆiset, ei vanhempiesi, opettajiesi, pomosi n‰kˆisi‰. Ei - minusta ei tule Tommy Hellsteni‰. T‰m‰ loppukaneetti oli huono. En osaa rakentaa t‰st‰ tommymaista loppua. Minun rajani ovat t‰ss‰, yrit‰n olla vain itseni.

Miia Sepp‰nen

Lis‰‰ tietoa temperamentin perusmekanismista sek‰ vuorovaikutuksesta persoonallisuuden ja oppimisen kanssa saa Liisa Keltikangas-J‰rvisen tutkimuksista ja luennolta. Er‰s siteeraus oli suomennettu vapaasti kirjasta: Abnormal psychology (Davison & Neale).

This article is from: