- Janne Waris Vessojen Ven‰j - Ambitus

Sarjassamme: ìTuokiokuvia el‰m‰st‰ rajalla ja rajan takanaî

Vessojen Ven‰j‰

Ensimm‰inen vessani oli ruokalan vessa. Menin sinne smetana-kurkku-aamiaisen j‰lkeen. T‰ss‰ vessassa oli ainoastaan pytty ja jostain korkealta katosta tuleva naru. Likainen naru heilui inhottavasti selk‰‰ vasten pytyll‰ istuessa, koska se oli asennettu roikkumaan loogisesti kohtisuoraan pytyn yl‰puolelta. Noustessani pohdin, mit‰ tehd‰ etovalla narulla. Laitoin hanskan k‰teen ja pelokkaana vedin siit‰. Mit‰‰n ei tapahtunut. Sitten tajusin karun totuuden: t‰t‰ vessaa ei vedet‰. Se menee minne meneekin. En halunnut pohtia tarkemmin mahtoiko Ven‰j‰ll‰ toimia vedenpuhdistamoja, tai ett‰ eroteltiinko t‰ss‰ maassa viem‰ri- ja juomavett‰.

Paikallisessa hotellissa oli kaikki hyvin: ilotyttˆ joka huoneessa ja vessat tukossa. Suomalaiset turistit kiersiv‰t huoneesta toiseen - etsim‰ss‰ helpotusta. Ei suotta ollut sitke‰ legenda, ett‰ hampaat tulee pest‰ vaikka Cola-Colalla mieluummin kuin hanavedell‰. Yritimme mekin lˆyt‰‰ toimivaa vessaa. Mutta jo katsaus kraanaaltaisiin johti pakkotilanteeseen: mieluummin venytimme er‰‰n elimen kokoa ja odotimme seuraavaa pys‰hdyspaikkaa.

Ven‰l‰isiss‰ vessoissa k‰ytet‰‰n kaikissa standardia valkoista kaakelia, sit‰ samaa kuin pietarilaisella ruumishuoneella. Tahroja ja roiskeita myˆten. Ilmeisesti myˆs pesuaineissa on valtiollinen monopoli, sill‰ jokíikinen vessa haisee aivan samalle. Ja julkiset tilat noin ylip‰‰t‰‰n. Haju siis johtuu kuulemma pesuaineesta (eik‰ k‰vijˆist‰). Ohimenev‰ ajatukseni pohti yleisesti k‰ytetyn virvoitusjuoma Smirnovin osuutta asiaan.

Miten voisinkaan kuvata tunteen, jota ensimm‰inen suomalainen vessa matkan j‰lkeen her‰tti. Etureidet kipe‰n‰ ilmassa leijumisesta. Hajuaisti tietoisesti tukahdutettuna. Oma vessapaperirulla taskussa paria paperia vaille loppuÖ Otan viimeisen savetin taskustani ja mietin kumpaa pyyhkisin, omat k‰teni vai pytyn reunan. Nyt ollaan suomalaisessa vessassa - pyyhin k‰teni.