Muuttoliike - luonnonvoima vai ei? Vesa K.
1990-luvun alun lama ja sitä seurannut nousukausi vaikuttivat Suomessa eri alueiden kehitykseen eri tavoin. Massatyöttömyyden jälkeen uudet työpaikat alkoivat syntyä kasvukeskuksiin, ja muuttoliike syrjäseuduilta kaupunkeihin kiihtyi. Kokonaisuudessaan tämä näkyi 1990-luvun lopulla voimakkaana alueellisten erojen kasvuna. Muuttoliikkeen syistä ja seurauksista käydään edelleen laajaa keskustelua mediassa ja yhteiskuntatieteissä. Vastakkain ovat lähinnä kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä muuttoliike on lähes luonnonvoima, jolle ei voi mitään. Varsinkin keskustalaisissa piireissä suositun näkemyksen mukaan muuttoliike on pysäytettävissä. Tämä väittämä esitetään yleensä samanaikaisesti sekä positivistisena että normatiivisena väittämänä. Muuttoliikkeen pysäyttäminen on sekä mahdollista että toivottavaa. Muuttoliikkeen pitäminen luonnonvoimana tuntuu hieman epäuskottavalta. Onhan luontevaa olettaa, että alueelliset erot ovat seurausta yhteiskunnallisista päätöksistä. Näin ollen niihin voidaan myös vaikuttaa poliittisesti. Esillä ovat olleet yleensä erilaiset aluetuet sekä verohelpotukset, joilla ihmisiä houkutellaan syrjäseuduille. Erilaisilla vero- ja aluetukiratkaisuilla muuttoliikkeeseen voitaisiinkin varmasti vaikuttaa. Tämä on varsin
luonteva oletus, jos otetaan huomioon kasvukeskusten ja muuttotappioalueiden nykyiset erot esimerkiksi asumiskustannuksissa. Jos tähän vielä lisättäisiin veroalet syrjäseuduille, niin varmasti yhä useampi olisi valmis muuttamaan pois ruuhka-Suomesta. Tähän ajattelumalliin sisältyy kuitenkin kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on se, että syrjäseutujen veroale pienentäisi valtionverokertymää. Verokertymänhän pitäisi laskea, ja se laskisi sitä enemmän, mitä nopeammin muuttovirrat kääntyisivät. Luonnollinen seuraus olisi, että valtio joutuisi harkitsemaan menojaan uudelleen, myös valtionosuuksia kunnille. Tämä tapahtuisi tilanteessa, jossa kasvukeskuksien olisivat menettäneet omia kunnallisverotulojaan nopeammin kuin niiden kustannukset olisivat laskeneet, mikä taas johtuisi siitä, että alennukset valtionverosta houkuttelisivat vain niitä eniten maksavia. Tämä tarkoittaa hyvätuloisia veronmaksajia. Opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset tuskin kyseisten verojen perässä muuttaisivat. Tilanne olisi päinvastainen nykyisillä muuttotappioalueilla. Verokertymät nousisivat samaan aikaan kuin kääntyneet muuttovirrat nostaisivat niiden kustannuksia. Tässä tilanteessa valtion olisi päätettävä, miltä kunnilta se leikkaa valtionosuuksia. Jos säästöjen kohteiksi joutuisivat jo parhaat veronmaksansa menettäneet kunnat, niin odotettavissa
31
