Antti Q

ANTTIQ

Hyvää syksyä puukellon lukijoille! Tätä kirjoittaessa lukukauden alkamisesta on kulunut kolmisen viikkoa, ja ilahtuneena olen huomannut, että uusia opiskelijoita on liittynyt osakuntaan jo enemmän kuin viime vuonna yhteensä. Puukellon erityinen fuksinumero lähetettiin myös kaikille niille Pohjois-Karjalan lukioiden ylioppilaille, jotka olivat aloittaneet opiskelunsa yliopistossa tänä syksynä. Siten puukellon lukijoita on nyt noin seitsemänkymmentä enemmän kuin keväällä, josta kuuluu kiitos aktiiviselle koulutustoimikunnalle ja fuksipuukellon kirjoittajille.

Kesän aikana yhdesä Savolaisen Osakunnan kanssa omistettu juomasarvi on yliopiston rehtorin lahjoitusvaroin kunnostettu perusteellisesti. 126 vuotta vanha, jo vuotava sarvi on saanut hopeavuorauksen, jonka ansiosta tostuvia liimaus- ja paikkausoperaatioita ei enää tarvitse toistaa. Uusi, entistä ehompi sarvi on vielä hetken osakunnan salin koristuksena, ennen kuin se annetaan vuorostaan savolaisille vuodeksi lokakuun 18. päivänä, jolloin on luvassa tavallistakin hienommat Sarvijuhlat, joita ei kannata jättää väliin. Sarven lahjoittajasta, kuraattori Julius Krohnista on muuten hiljattain ilmestynyt kirja, jonka arvostelu toivottavasti löytää tiensä myös Puukelloon.

Tänä syksynä on käyty keskustelua yliopistojen kolmannen tehtävän merkityksestä ja sen tarvitsemista keinoista. Yliopiston lakisääteinen tehtävä on “edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa” Koska tämä sinänsä viisas ja harkittu sananparsi kuulostaa vanhahtavalta, kannattaa siitä tehdä joitkain huomioita: kyse on kasvattamisesta yliopiston tutkimukseen perustuvan opetustehtävän sijasta ja “isänmaa ja ihmiskunta” viittaa yhteiskuntaan yksilökeskeisyyden vastakohtana, ei sovinistiseen nationalismiin. Tällä tavalla ymmärrettynä kolmas tehtävä on nimenomaan yliopiston kasvattien valmentaminen yhteiskunnalliseen vastuuseensa, yhteistyöhön ja toisista huolehtimiseen.

Tämänhetkinen keskustelu on lähestynyt kolmatta tehtävää täysin eri näkökohdista: yliopistojen perustutkimusta halutaan hyödyntää siten, että yliopistoille annetaan laajempi oikeus omistaa yrityksiä ja käyttää niistä saatavaa liikevoittoa yrityksen tapaan. Taustalla on pyrkimys saada yliopistoissa tehtyjen keksintöjen tie kaupallisiksi menestystarinoiksi lyhyemmäksi ja suoremmaksi, ja siten lisätä kansantaloudelle koulutuksesta saatavaa hyötyä. Tämä on tärkeä ja ehdottomasti kannatettava aie, mutta unohtaa täysin sen, että maamme korkeakouluissa on yli sataneljäkymmentätuhatta opiskelijaa, jotka ovat valmistuttuaan myös yliopiston tuote siinä missä patentoitu keksintökin. He tulevat pelkllä lukumäärällään mutta myös toiminnallaan vaikuttamaan yhteiskuntaan todennäköisesti enemmän kuin yrityshautomosta saatavat miljoonat eurot ja muutamat sadat työpaikat.

Vanhasta kolmannesta tehtävästä soisi käytävän enemmän keskustelua. Silloin kun lakiin kirjattu määritelmä ensimmäisen kerran kirjoitettiin joskus Julius Krohnin aikana, ylioppilaita oli vähän, yliopisto-opiskelu vain harvojen oikeus ja elinikäinen valtion virka odotti liki jokaista maisteria. Nyt puolestaan opiskelijoita on paljon, pätkätyö enemmän sääntö kuin poikkeus ja arvomaailma paljon kirjavampi ja hajanaisempi. Ei ole mikään ihme, että laman varjossa kasvanut akateeminen pätkätyöläinen oppii kokemuksen kautta ajattelemaan itseään ensin ja muita vain jos itseltä jää aikaa. Tässä tilanteessa yliopiston pitäisi kasvatustehtäväänsä silmällä pitäen antaa kasvateilleen eväitä moniarvoisessa ja muuttuvassa yhteiskunnassa elämiseen. Eräs perinteinen keino on kestänyt tähän päivään asti, ja se on osakuntien sekä ylioppilaskunnan muodostama pienoisyhteiskunta. Se toimii samoilla pelisäännöillä kuin oikeakin elämä ja seuraa yhteiskunnan muutoksia nopeammin kuin virallinen yliopistomaailma. Seuraavan kerran vaikuttamista voi harjoitella 5.11 ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa. Tehkää oma osuutenne, käykää äänestämässä niin HYY:n vaaleissa kuin muissakin vaaleissa joissa teillä on äänioikeus. Se on todellinen oikeus jota osaa arvostaa vain se jolta se puuttuu.