JW: Miten ihmiset suhtautuvat tulevaisuuteensa? OT: Mielestäni kylissä ja maaseudulla säilyy udmurttien kulttuuri ja kieli. Kaupungeissa on toisin. Myös kaupungeissa on paljon tapahtumia, joissa tuodaan esille udmurttien kulttuuria. Esim. on tanssikeskus Ekton Korka. On udmurttilaisia diskoja, joissa kappaleet ovat udmurtinkielisiä. On voimassa suuntaus, joka pyrkii säilyttämään kulttuuria, eräs tällainen järjestö on Demen Shundy. JW: Entä nuoriso? OT: Nuoriso haluaa pitää hauskaa, käydä diskossa, opiskella, jne. JW: Mitä mieltä olet Suomesta? OT: Suomalaiset järjestöt auttavat suomalais-ugrilaisia kansoja, esim. M. A. Castrenin seura, CIMO. Olen hyvin kiitollinen, että pääsin Suomeen, koska pystyn opiskelemaan täällä fennougristiikkaa, joka on erityisalani. Tervetuloa Udmurtiaan! Silloin pystytte omin silmin todistamaan kaiken, mitä nyt olette lukeneet! JW: Kiitoksia haastattelusta!
Karjalaisten muutto Tveriin 1600-luvun lopulla Janne Waris Stolbovan rauhassa 1617 idän ja lännen kulttuuriraja siirtyi. Ruotsi edusti länttä ja luterilaista uskoa. Ensimmäisen kerran historiassa ortodoksit ja luterilaiset kohtasivat toisensa saman valtion alueella. Pohjois-Karjala oli kokonaan ortodoksinen, eikä siellä ollut aluksi yhtään luterilaista seurakuntaa. Stolbovan rauha takasi uskonnonvapauden, mutta se jäi näennäiseksi, ja suurin osa Käkisalmen läänin ortodokseista siirtyi
24
juuri uskonnollisen painostuksen ja verorasitusten takia Sisä-Venäjälle, Tverin lääniin, missä heidän jälkeläisiään yhä elää n. 200 000. (Karjalainen 29. 3. 1998 Terhi Karttunen) Pian Stolbovan rauhan jälkeen karjalaisia alkoi siirtyä Aunuksen puolelle ja edelleen etelämmäs Novgorodin ja Tverin alueille. Vuosina 1617-1656 Käkisalmen läänistä pakeni Venäjälle noin 11 000 henkeä, joista
