063
Familismi ideologiana ja yhteiskuntapoliittisena kysymyksenä
amilismin käsitteellä viitataan sellaisiin arkisiin käytänteisiin ja poliittiseen toimintaan, joissa korostetaan perheen merkitystä ja vastuuta. Perheen roolia voidaan painottaa joko avoimesti tai piilotetusti. Tarkastelen familismin käsitettä Riitta Jallinojan sekä Sigrid Leitnerin ajattelun kautta. Familismin tai familialismin käsitteeseen viitataan monissa akateemisissa keskusteluissa, mutta erityisesti näiden kirjoittajien teksteissä se nousee keskiöön. Jallinoja (2006) keskittyy avaamaan familistista käännettä ideologian näkökulmasta ja Leitner (2003) tarkastelee familismia suhteessa hyvinvointivaltioon. Familismin käsite ei ole ollut suomalaisessa keskustelussa kovinkaan käytetty. Oikeastaan käytetympi termi on ollut uusfamilismi. Uusfamilismi on yhdistetty erityisesti työn ja perheen yhteensovittamisesta ja naisten asemasta työelämässä käytyihin keskusteluihin. Vaikka familismin erottaminen uusfamilismista on hankalaa, voidaan uusfamilismia lukea familismin yhtenä muotona ja tietylle ajalle ominaisena ajattelutapana. Riitta Jallinoja jäljittää kirjassaan Perheen vastaisku (2006) familistiseksi käänteeksi kutsumansa ajan 1990-luvun loppuun. Familismin ideologisiksi peruspilareiksi Jallinoja (2006) nimittää ”kotiäitiyden” ja ”hyvän vanhemmuuden”. Hän tutkii erityisesti Helsingin Sanomien kirjoituksia vuosilta 1990-2003
Familismissa ei voida nimetä yhtä tekijää, joka mahdollistaa muutoksen. Jallinoja nostaa esille, että familistisen käänteen yhteydessä toimijoina olivat niin kotiäidit, järjestöt, poliitikot, virkamiehet, kirkko kuin tutkijatkin.
keskittyen perhettä koskevaan retoriikkaan. Jallinoja kuvaa familistisella käänteellä sitä, miten perhe nousi julkiseen keskusteluun ja kuinka erinäiset ryhmät alkoivat ajamaan muutoksia perhettä koskevaan politiikkaan. Jallinoja kutsuu familismia ideologiaksi. Hän tarkoittaa ideologialla sellaista ajatusjärjestelmää ja julkista mielipidettä, jolla ei ole yksiselitteistä ”normilähdettä” (Jallinoja 2006, 96). Familismissa ei voida nimetä yhtä tekijää, joka mahdollistaa muutoksen. Jallinoja nostaa esille, että familistisen käänteen yhteydessä toimijoina olivat niin kotiäidit, järjestöt, poliitikot, virkamiehet, kirkko kuin tutkijatkin. Näiden toimijoiden tulkinnoista suodattuu kuitenkin jotain yhteistä ja ajalle tunnusomaista, minkä Jallinoja on nimennyt familistiseksi käänteeksi. Kotiäitiyden ja ”hyvän vanhemmuuden” teemoissa familismi näyttäytyy