011
Työ ja perhe – sinnikkäät kategoriat ja vapautumisen vaikeus
he”) ovat itsenäisiä sosiaalisen todellisuuden alueita ja moraalisia peilikuvia. Toki paljon aiemminkin tunnettiin ajatus julkisesta ja yksityisestä tilasta. On kuitenkin moderni ajatus, että sfäärit ovat täysin erillisiä, jopa vastakkaisia, mitä tulee moraalikoodiin. ”Perhettä” ryhdyttiin tulkitsemaan välttämättömänä moraalisena vakauttajana, joka toisaalta pehmensi markkinoilla ilmenevää itsekkyyttä, mutta ennen kaikkea mahdollisti sen. Vaikka ajatus on näin ilmaistuna erikoinen, siitä tuli modernin maailman sosiaalisen jäsennyksen kulmakivi. Kuinka ollakaan, nämä sfäärit osuivat yksiin tähänkin aikaan ulottuvien sukupuoliroolien kanssa. Tämä epäilemättä helpotti sen ajatuksen luonnollistumista, että ”markkinoiden” ja ”kodin” sfäärit ovat jossain sosiaalisen ontologian syvemmässä mielessä todella olemassa ja luonnostaan erottamattomia. Ne luonnollistetaan aivan samaan tapaan kuin sukupuolijärjestelmä (tietyistä kromosomieroista seuraa ”luonnollisesti” erilaisia käyttäytymistaipumuksia). Moraali-koti-nainen ja kilpailu-työ-mies ovat kategorisia kokonaisuuksia, vaikka sukupuolet on tapana jättää mainitsematta. Olennaista on se, että nämä sfäärit eivät ole ainoastaan toistensa vastavoimia, vaan myös saman kulttuurisen mallin välttämättömiä puoliskoja: ”koti” ja ”työ” olisivat aivan eri tavoin moraalisesti latautuneita käsitteitä, elleivät ne olisi vastinpareja. Ne nojaavat toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan, ollen molemmat saman aikakauden keksintöjä. Kulttuurinen valta ei näy ainoastaan siinä, mikä kategoria on hallitseva, vaan myös käsityksinä siitä, minkälaisista katego-
rioista maailma koostuu. Dikotomiassa toista puolta ei ole ilman toista. Siksi olisi yksinkertaistavaa ajatella, että ”työ” on voima joka uhkaa joskus aiemmin kunniassa ollutta ”perhettä”, vaikka työelämän paineet saattavatkin todella tuhota läheisiä ihmissuhteita. sfäärien puolustajat
Uuskonservatiivien ajatusmaailmaa onkin ymmärrettävä siitä näkökulmasta käsin, että heidän paheksuntansa kohde on viime kädessä kategoriarajojen rikkominen: ihmisten (naisten) kuviteltu taipumus soveltaa läheisten ihmissuhteiden (kodin) alueelle samaa moraalikoodistoa, joka työn ja markkinoiden alueella on itsestään selvä normi ja oletus. Asiaan kuuluu, että kun tulkitaan ihmisten soveltavan tätä koodistoa, heidän uskotaan soveltavan sitä johdonmukaisesti vailla järkeä: ikään kuin subventoitua päivähoitoa käytettäisiin automaattisesti maksimimäärä vain siksi että se on halpaa.
Uuskonservatiivien ajatus maailmaa onkin ymmärrettävä siitä näkökulmasta käsin, että heidän paheksuntansa kohde on viime kädessä kategoriarajojen rikkominen: ihmisten (naisten) kuviteltu taipumus soveltaa läheisten ihmissuhteiden (kodin) alueelle samaa moraalikoodistoa, joka työn ja markkinoiden alueella on itsestään selvä normi ja oletus.