039
Maailmankansalaisuutta ja vapautta? Globaalin talouskriisin opetukset
heneminen oli merkittävintä vanhemmissa teollisuusmaissa, kun taas Aasian ja Latinalaisen Amerikan uudemmissa teollisuuskeskuksissa maahanmuutto kääntyi taas melko nopeasti kasvuun. Afrikassa ja Lähi-idässä tilanne oli monimutkaisempi arabikevään ja tiettyjen alueiden jatkuvien aseellisten konfliktien vuoksi. Latinalaisessa Amerikassa tilanne on ollut sekalainen. Muuttovirrat PohjoisAmerikkaan ovat olennaisesti pienentyneet. Muutto Ecuadorista ja muista Latinalaisen Amerikan maista Espanjaan sekä Brasiliasta ja Perusta Japaniin on myös vähentynyt, ja paluumuuttoa on tapahtunut huomattavasti. Epätasainen talouskasvu ja uudet vetovoimaiset kohdemaat (kuten Brasilia, Chile ja Argentiina) Latinalaisessa Amerikassa ovat lisänneet liikkuvuutta mantereen sisällä. Vuoden 2009 alussa globaali talouskriisi sai jotkin valtiot Kaakkois- ja ItäAasiassa sulkemaan rajansa uusilta siirtotyöläisiltä. Pian kuitenkin ilmeni, että globaalin talouskriisiin vaikutukset maastamuuttoon olivat Aasiassa maltillisia ja lyhytkestoisia (IOM 2011, s. 68). Maastamuutto Bangladeshista vähentyi 20 prosentilla vuonna 2010 ja lisääntyi 37 prosentilla vuoden 2011 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Filippiiniläisten siirtotyöntekijöiden määrä lisääntyi 20 prosenttia vuosina 20082010 globaalista talouskriisistä huolimatta, ja vielä 7 prosenttia vuoden 2011 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana. Persianlahden öljyvaltioiden työvoimantarve kääntyi taas nousuun vuosien 2008-09 laskun jälkeen. Tuolloin osa näistä talouksista, etenkin Dubai, oli ollut vaikeuksissa. Eräät Persianlahden
SÄÄNTELEMÄTÖN SIIRTOLAISUUS OSOITTAUTUI ERITYISEN ALTTIIKSI TYÖMARKKINOIDEN TARPEIDEN VAIHTELUILLE NIINKIN ERILAISISSA KOHDEMAISSA KUIN USA, ESPANJA, PERSIANLAHDEN MAAT JA MALESIA.
maat ovat ottaneet käyttöön ”valtaväestöä suosivia ohjelmia” saadakseen oman maansa kansalaiset hakeutumaan yksityissektorin töihin. Tällaisten toimenpiteiden vaikutus tulee kuitenkin todennäköisesti jäämään vähäiseksi, sillä maat ovat hyvin riippuvaisia siirtotyövoimasta: esimerkiksi Saudi-Arabiassa on yksityissektorilla jokaista saudiarabialaista työntekijää kohti lähes kuusi siirtotyöläistä (Mohapatra, Ratha ja Silwal 2011, s. 10). Vuosina 2008-2009 Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) köyhimpien valtioiden siirtolaisvirroissa oli yhtä lailla jyrkkiä laskuja. Ennen talouskriisiä siirtolaisuudella oli tärkeä rooli, sillä 1025 prosenttia monien IVY-maiden väestöstä asui ulkomailla. Venäjä houkutteli paljon työntekijöitä, etenkin Keski-Aasian valtioista kuten Tadšikistanista ja Kazakstanista (Canagarajah ja Kholmatov 2010). Vuonna 2011 siirtolaisten määrä lisääntyi taas huomattavasti työvoiman tarpeen kasvaessa jälleen Venäjällä ja muissa kohdemaissa. Sääntelemätön siirtolaisuus osoittautui erityisen alttiiksi työmarkkinoiden tarpeiden vaihteluille niinkin erilaisissa kohdemaissa kuin USA, Espanja, Persi-