Inarijärvi tuottaa sähköä

Norjalle ja Venäjälle

Inarijärven vedet juoksevat Suomesta 145 kilometriä pitkää

Paatsjokea Jäämereen ja pyörittävät samalla seitsemää vesivoimalaa - viittä Venäjälle ja kahta Norjalle.

Niistä ylin on Kaitakoski heti Suomen rajan takana ja jokea alaspäin mentäessä on vielä kolme Venäjän voimalaitosta:

Jäniskoski, Rajakoski ja Hevoskoski. Joen keskivaiheille on rakennettu kaksi Norjan vesivoimalaa, Maitokoski (Melkefoss) ja Hakokoski (Skogfoss).

Paatsjoen suulla on vielä yksi Venäjän voimalaitos, Boris Gleb.

Paatsjoen energian kahlitsemisen aloittivat kuitenkin suomalaiset, jotka rakensivat vuosina 1938-42 Jäniskosken vesivoimalan. Se tuotti sähköä

Petsamon Nikkeli Oy:n sulatolle Kolosjoella eli nykyisessä

Venäjän Nikkelin kaupungissa. Samalla rakennettiin Niskakosken säännöstelypato, joka aloitti Inarijärven säännöstelyn.

Saksalaiset räjäyttivät kuitenkin Jäniskosken voimalan ja padon perääntyessään Petsamosta Lapin sodan loppuvaiheessa 1944.

Suomi menetti Neuvostoliiton kanssa solmitussa Moskovan välirauhassa 1944 Petsamon.

Paatsjoen yläjuoksu, Jäniskosken voimalaitos ja Niskakosken pato jäivät kuitenkin Petsamon luovutuksessa Suomen puolelle. Neuvostoliitto esitti jo vuonna 1945 Jäniskosken alueen vuokraamista, sillä Neuvostoliitolle siirtynyt Nikkelin sulatto tarvitsi sen tuottamaa sähköä. Voimalan vuokrasopimus toteutuikin jo seutaavana vuonna, Niskakosken pato ei kuitenkaan siaältynyt siihen.

Samoihin aikoihin Neuvostoliitto vaati sotakorvausten lisäksi Suomelta ns. saksalaissaatavia.

Lopulta Suomi ”myi” vuonna 1947 Jäniskosken-Niskakosken alueen voimaloineen ja patoineen Neuvostoliitolle osana ns. saksalaissaatavia. Suomen johto piti alueesta luopumista parempana vaihtoehtona kuin Suomen valtionyhtiöiden osakkeiden luovuttamista Neuvostoliitolle, jota vastapuoli myös esitti.

Paatsjoki valjastettiin

1951-1978

Imatran Voima Oy kunnosti Jäniskosken tuhoutuneen voimalan Neuvostoliiton tilauksesta vuonna 1951. Yhtiö rakensi Paatsjokeen Neuvostoliiton tilaustöinä myös Rajakosken (1956) ja Kaitakosken (1959) vesivoimalat.

Rajakosken voimalaitoksen lähellä on Rajakosken kylä ja siitä vain kuuden kilometrin päässä on Muotkavaaran kolmen valtakunnan rajapyykki, jossa Suomen, Norjan ja Venäjän rajat tänä päivänä kohtaavat.

Norjalaiset ovat rakentaneet Neuvostoliitolle kaksi vesivoimalaa: jokisuulle Boris Glebin (1964) ja keskivaiheille Hevoskosken (1970).

Norjan kahdesta Paatsjoen vesivoimalaitoksesta Skogfoss valmistui vuonna 1964 ja Melkefoss 1978.

Venäjän vesivoimaloiden yhteenlaskettu pudotuskorkeus on 89 metriä ja Norjan voimaloiden 30 metriä. Paatsjoen kaikki voimalat tuottavat sähköä yhteensä noin 1,4 terawattituntia (TWh), mikä riittänee noin 55 000 kotitalouden tarpeisiin.

Säännöstelyhaittoja korvattu sähkölläkin

Inarijärven säännöstely hyödyttää vain Norjaa ja Venäjää, haitat jäävät Suomeen. Norja maksoi haitoista vuonna 1994 kertakorvauksena yli 2 miljoonaa euroa, jotka sijoitettiin Inarin kalatalouden kehittämisrahastoon. Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän kanssa haittojen korvaaminen on ollut nihkeää.

Inarin kunnan sähkölaitos rakennutti Kirakkakönkään vesivoimalan 1953. Kun sen tuotanto ei enää riittänyt, ryhdyttiin Inariin tuomaan itäsähköä Neuvostoliiton Kaitakosken voimalasta vuonna 1964.

Inarin sähköostot olivat osa Suomen ja Neuvostoliiton vaihto- ja rajakauppaa. Ivalossa 1980-luvulla toimineen Reima Oy:n vaatetehtaan tuotanto vietiin sen puitteissa itänaapuriin.

Inariin on tuotu sähköä vain Paatsjoen voimaloista, jotka omistaa venäläinen TGK-1. Suomalaisella Fortumilla on ainakin ollut niissä osaomistuksia.

- Suomen sähkön kan - taverkkoon Inari liitettiin vuonna 2001, Inergia Oy:n toimitusjohtaja Tommi Koskinen kertoo. Hän myös vahvistaa, että sähkön tuonti Venäjältä Inariin lopetettiin toukokuussa 2022.

Vanha, vuonna 1950 paikalleen asennettu koneisto pyörittää sähköä vielä 2000-luvulla.

Paatsjoen vesi virtaa Jäniskosken voimalan alapuolella kahdessa uomassa.

Korvauksilla kehitetty kalastusta

Suomi ja Neuvostoliitto sopivat Inarijärven säännöstelystä 1947 ja uudelleen 1959, jolloin Norja tuli mukaan. Sopimus on edelleen voimassa.

Venäjä on korvannut säännöstelyhaittoja toimittamalla mm. ilmaista sähköä. Sopimuksia on neuvoteltu aina kymmeneksi vuodeksi kerrallaan, välillä ne ovat olleet katkolla.

- Korvausten maksaminen on katkennut vuonna 2005, Koskinen kertoo.

Vesioikeuden säännöstelyluvan mukaan Inarijärven vedenkorkeutta voidaan säännöstellä 2,36 metriä. Juoksutuksista sovitaan ve - näläisten ja norjalaisten vesivoimayhtiöiden kanssa. Säännöstelyn haittoja vähennetään kunnossapito-, rantavyörymä- ja kalatalousvelvoitteilla. Lapin ELYkeskus puhdistaa ja raivaa rantoja lähes vuosittain.

Inarin kalatalouden kehittämisrahasto ylläpitää ja kehittää kalankäsittelytiloja ja jäähileasemia, istuttaa kalanpoikastia ja panostaa tutkimus- ja kehittämishankkeisiin. Inarijärveen ja sen sivuvesistöihin on istutettu mm. siikaa, taimenta ja nieriää vuodesta 1976 alkaen. (HS)

Petsamon Nikkeli Oy korvasi haittoja

Inarijärven säännöstely alkoi jo vuonna 1941, Suomen Petsamon aikana. Sitä ennen ei raivattu rantoja, joten apajapaikoille ajautui puita ja juurakkoja ja pyydysvahingot olivat suuria. Petsamon Nikkeli Oy korvasi säännöstelyhaittoja vuosina 1942-44.

Näköislehti ilmoituksineen: www.saariselkanyt.com nyt!