Erämaajärvi on uusiutumaton luonnonvara

”Voimakas luonnostaan” lukee Inarin kunnan logossa. Mutta onko Inari ylpeä luonnostaan?

Inarijärvi on suuri osa Inaria: se yksin on noin puolet kaikista alueen vesistöistä ja se toistuu kirkonkylän ja koko kunnan nimessä.

Inarijärvi on ikuistettu Sakari Topeliuksen sanoittamaan lauluun jo 1800-luvulla. ”... ei toista maailmassa, oo laistas poloinen…”.

Inarijärvi on koko Lapin suurimpana ja Suomen kolmanneksi suurimpana järvenä todella ainutlaatuinen koko Pohjolassa - ellei koko Euroopassa, pian maailmassakin. Ainutlaatuisen siitä tekee erämaisuus, puhtaus ja hiljaisuus. Mutta onko Inari ylpeä luonnostaan ja erämaajärvestään, vai onko se valmis uhraamaan yhden suurimman aarteensa rahan ja matkailun alttarille. Onko se valmis antamaan erämaajärvensä turistien ja miljonäärien temmellyskentäksi?

Inarijärvi on - vielä - viimeinen erämainen, hakkaamaton ja pääosin rakentamaton suurjärvi koko Suomessa. Metsähallitus on suojellut sen rantametsät hakkuilta, mutta Inarin kunta on ryhtynyt kaavoittamaan rannoille ”erämaahotelleja”, jotka pala palalta häivyttävät erämaisuuden lumon. Sillä erämaa on uusiutumaton luonnonvara, rakentamatonta maisemaa ja rakentamatonta rantaa ei saa enää takaisin.

Hiljaisuus on osa Inarin matkailun vetovoimaa. Jokainen vesillä liikkunut tietää, kuinka hyvin vesi kantaa ääntä. Jokainen järvellä liikkunut tietää, kuinka kauas pienikin valo pimeässä loistaa. Eikä turisti tule edes erämaahotelliin vain istumaan huoneessaan, vaan hän haluaa tutustua ympäristöön – ja varakkuuden mukaan yleensä moottorivehkeillä: moottorikelkoilla ja -veneillä, helikoptereilla, pienkoneilla, vesijeteillä – näitähän riittää.

Me emme elä vain itseämme varten vaan lapsiamme, tulevia sukupolvia varten. Jotain meidän on jätettävä heille, ei tuhottuina vaan säilytettyinä. Inarissa on tilaa rakentaa jo oleviin kyliin ja keskuksiin, kunnallistekniikan ulottuville, eikä turmella uusia ympäristöjä.

Rakentamalla erämaajärvi menettää kalleimman statuksensa – ja sen jälkeen Inarijärvi on vain säännöstelyallas Venäjän ja Norjan Paatsjoen voimalaitosten tarpeisiin.

Helena Sahavirta