Jari Koivuluoma: ”Kun saavumme paikalle, teemme kaikkemme auttaaksemme” Suomen Palomiesliitto SPAL ry:n asiamies Jari Koivuluoma pohtii arvoja perustuen ajatuksiin, joita hänellä entisenä pelastajana on ammattia ja työtä kohtaan. Koivuluoma arvelee, että sama näkökulma toimii lähtökohtaisesti myös ensihoitajien ja hätäkeskuspäivystäjien kohdalla.
A
rvot muistuvat etäisesti mieleen Pelastusopiston ajoilta, mutta ei siksi, että niiden sisältö olisi ollut jotenkin erityisen mieleenpainuvaa, vaan siksi että ne on silloin opetettu – yhtä lailla kuin moni termi rakenteellisesta palofysiikasta tai turvallisuusviestinnästä. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että mikään näistä termeistä ei ole luultavasti koskaan ajanut ketään pelastajaksi. Toimivatko palomiehet siis vailla näitä jaloja arvoja? Todellakaan eivät. Selkärangastamme tulevan toimintamme perusta kumpuaa jostakin muualta kuin kollektiivisesti päätetyistä arvoista. Arvoilla, kuten tekijöilläkin on alallamme monet kasvot. Ammatillisuus voi olla meille sitä, että osaamistasomme ja fyysisen suorituskykymme puolesta olemme valmiita mihin tahansa, milloin tahansa. Inhimillisyys vaikkapa sitä, että teemme työmme muita ihmisiä, emme työnantajaa tai itseämme varten. Luotettavuudella voi vastaavasti olla useampikin ulottuvuus. Luottamus voi olla keskinäistä, kollegiaalista. Sellaista, jonka vuoksi tiedämme, että koko henkilöstö lähtee jokaiselle keikalle samalla motivaatiolla. Se on myös sitä, että kansalaiset voivat luottaa siihen, että kun saavumme paikalle, teemme kaikkemme auttaaksemme. Oli autettava kuka tahansa. Onko arvoprosessi sitten palomiesten mielestä turhaa? Ehdottomasti ei. Kuten nimikin sanoo, kyseessä on prosessi. Se on jotain, jonka voidaan ajatella alkavan Pelastusopiston pulpetista, mutta jonka loppupistettä ei liene tarpeenkaan määritellä. Sanoisinkin että tällä kierroksella teemme arvoprosessia myös alamme ulkopuolelle. Syötteen arvoihin on luonnollisesti tultava alan sisältä. Arvojen on oltava meidän toimijoiden hyväksy-
miä, mutta niiden herättämä mielikuva tulee miettiä myös siviilejä ajatellen. Arvoprosessi on tärkeä, koska se avaa meille väylän lisätä alamme arvostusta. Hyvät ja erityisesti hyvin julkituodut arvot muistuttavat ihmisiä siitä arvokkaasta työstä jota teemme. Kaikki arvostavat työtämme, mutta lisäämällä yhtälöön henkilökohtaisemman lähestymiskanavan – eli itse pelastajan, ensihoitajan hätäkeskuspäivystäjän, sammutusmiehen, palomestarin tai jonkun muun alalla työskentelevän – meillä on mahdollisuus laa-
jentaa arvostusta työstä sen tekijöihin. Pelastusala on perinteisesti halunnut pitää yllä haavoittumatonta, kaikesta selviävää imagoa. Tällä imagolla on paikkansa. Tätä imagoa ei ole syytä murentaa. Ehkä kuitenkin pieni inhimillisen pehmeyden tai herkkyyden ripaus voisi tehdä meistä helpommin lähestyttäviä ja korostaa alamme asemaa Hyvien puolella. Jari Koivuluoma asiamies, SPAL ry
P
elastusalan arvoista on oleellista keskustella nyt, kun pelastustoimen järjestelmää ja lainsäädäntöä uudistetaan. Palosuojelurahaston rahoittaman hankkeen käytännön toteutuksesta vastaa Suomen Palopäällystöliitto ja ohjauksesta hankeryhmä. Hankeryhmään kuuluvat Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Pelastusjohtajien yhdistys, Pelastusopisto, Pelastusopiston Oppilasyhdistys, sisäministeriön pelastusosasto, Suomen Palomiesliitto SPAL, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK ja Suomen Sopimuspalokuntien liitto.
9