Pelastustoimi ja sodan uhkakuvat

Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota Ukrainassa on muuttanut meistä jokaisen tapaa katsoa omaa turvallisuusympäristöämme.

Haavoittuvuuksia sodan uhkaa vastaan on helppo tunnistaa niin monissa oman arjen kuin työelämänkin ympyröissä. Samaan aikaan myös valtiolliset uhkakuvakartat ovat muotoutuneet uuteen uskoon. Tämä tarkoittaa pelastustoimen osalta uudenlaisia painotuksia toiminnan suunnittelussa ja myös pitkän aikavälin resurssien allokoinnissa. Väestönsuojelu ja varautuminen nousevat uudella tavalla agendalle.

Keväällä laadittu Ajankohtaisselonteko turvallisuusympäristön muutoksesta viitoittaa selkeästi väestönsuojelun ja varautumisen kehittämistarpeista: ”Väestönsuojelusta vastaavien viranomaisten ja muiden toimijoiden keskinäistä tehtäväjakoa ja varautumisjärjestelyiden koordinaatiota on tarve selkeyttää ja valmiussuunnittelua kehittää niin valtakunnallisella kuin alueellisella tasolla johtamis- ja tilannekuvatoimintojen, materiaalisten valmiuksien ja logististen järjestelyjen osalta.”

Ukrainan sodan opetukset konkretisoivat monta sellaista asiaa, joita suomalaisten toisen maailmansodan maailmaan sijoittuvat sotakokemukset eivät ole meidän mieliimme painaneet. Erityisen keskeiseksi nousevat kysymykset sodan säännöistä siviilien pelastustoiminnan kannalta sekä uusien teknologioiden aiheuttamat uhat.

Sodassakin on säännöt – mutta noudatetaanko niitä?

Sodan oikeussääntöjen perustan muodostavat Geneven sopimukset vuodelta 1949. Geneven sopimusten ensimmäinen lisäpöytäkirja (1977) rajoittaa sodankäyntiä ja vahvistaa siviilien suojelua.

Sodan oikeussäännöt kieltävät muun muassa kaikki sodankäyntitavat ja -keinot, jotka eivät tee eroa siviilien ja sotilaiden tai siviili- ja sotilaskohteiden välillä, aiheuttavat tarpeetonta kärsimystä ja liiallisia vammoja tai aiheuttavat vakavia tai pitkäaikaisia vahinkoja ympäristölle.

Valitettavasti Ukrainan sodan kuluessa olemme huomanneet, että näitä sodan sääntöjä ei välttämättä noudateta tai niiden noudattamista kierretään väittämällä sotaa muuksi kuin sodaksi. Tämä ei tee tyhjäksi sitä, että nyt nähdyt kansainvälisten sopimusten loukkaukset tekevät näistä teoista kansainvälisen oikeuden mukaan rikoksia. Niiden tutkiminen ja syyllisten saaminen aikanaan oikeuden eteen on toki oma lukunsa.

Väestönsuojelua ohjaa Geneven sopimus

Väestönsuojelun kansainvälisellä tunnuksella tarkoitetaan oranssinvärisellä pohjalla olevaa tasasivuista sinistä kolmiota. Tunnusta käytetään aseellisen selkkauksen aikana suojaamaan väestönsuojelutoimintaa siten kuin sen käytöstä määrätään Geneven yleissopimusten lisäpöytäkirjassa. Väestönsuojelumerkin käytöstä säädetään Suomessa kansallisella lailla ja merkin väärinkäyttö on rangaistavaa. Sisäministeriön suostumuksella väestönsuojelumerkkiä käytetään väestönsuojelutoiminnan tunnuksena myös rauhan aikana.

Väestönsuojelun käytännön työ on tuntunut kaukaiselta näkymältä viimeisten vuosikymmenien aikana. Ukrainan opit pakottavat meidät kuitenkin miettimään paitsi materiaalista varautumistamme väestön suojaamiseksi, myös humanitaarisen oikeuden osaamisen vahvistamista. Osaamisen kehittäminen vahvaan oikeusvaltiolliseen toimintaan myös kriisien aikana on tärkeä koulutuksellinen haaste.

Kevään 2023 Oulun Palopäällystöpäivien Varautumisen seminaarin teema on Pelastustoimi sodassa.

Tervetuloa kanssamme oppimaan lisää tästä tärkeästä aiheesta!

Varautumisterveisin,

Harriet Lonka

Kirjoittaja on TKI-asiantuntija Laurea ammattikorkeakoulussa ja mukana kehittämässä väestönsuojelun ja humanitaarisen oikeuden koulutusta kumppanien kanssa.