1 minute read
Sankarikin saa särkyä
Poliisitoimen esimerkin myötä pelastusalalle tuotu post-traumatyöpaja herättää ajatuksia, keskustelua ja tunteita alan sisällä ja mediassakin. Kolmipäiväinen työpaja tarjoaa ammattiapua, tietoa ja vertaistukea traumaattisten tilanteiden aiheuttamaa kuormaa kantaville työntekijöille.
Pelastajan työ sisältää suorastaan määritelmällisesti tilanteita, jotka voivat suurella todennäköisyydellä traumatisoida kokijansa. Monen on helppo tunnistaa tilanteet, jotka ovat potentiaalisesti traumatisoivia: lapset onnettomuuden uhreina, autettavan menehtyminen, kollegan joutuminen uhriksi, tapahtunut virhe tai tuttavan kohtaaminen tehtävällä. Ja niin edelleen. Mutta myös tavallisemmat työssä kohdatut tilanteet voivat kasautuessaan aiheuttaa vakavaksi muotoutuvaa kuormitusta. Näin ollen psyykkiset haavat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus pelastusalalla.
Kuinka suhtautua psyykkisiin säröihin?
Viime vuosina keskustelu on lisääntynyt aiheesta, onko fyysistä suoriutumista ja suorituskykyä korostavalla pelastusalalla tilaa ja lupaa tunnistaa sekä auttaa työn aikaansaamissa psyykkisissä säröissä. Vaikkakin aiheen positiivinen muutos on jo käynnissä, on matkaa jäljellä. Joutuuko pelastaja edelleen miettimään, kuinka vaikea tilanne täytyy kohdata, jotta uskaltaisi kertoa työn jättämistä psyykkisistä haavoista, jotka eivät välttämättä arpeudu ilman tukea tai hoitoa?
Jokaisen tarina on yksilöllinen, ja työssä tulleet psyykkiset haavat hieman omannäköisiä. Ihmisyys on kuitenkin jaettua, ja traumatisoitumisessa psyykkisenä ilmiönä on samankaltaisuutta kaikilla. Pelastaja ei myöskään ole vain pelastaja, vaan myös yhtä aikaa kaikki muut roolinsa elämässään. Ihmisyyteen kuuluu, että työ vaikuttaa myös muuhun elämään - ja päinvastoin.
Ideaalisti psykososiaaliset tukitoimet eivät kulkisi omana erillisenä sarakkeena fyysisen hyvinvoinnin tuesta. Pelastajan toiminta- ja suorituskyvyssä fyysinen ja psyykkinen puoli eivät ole kaksi erillistä asiaa, vaan saumaton kokonaisuus. Yhden puolen kärsimys ei voi olla vaikuttamatta myös toiseen.
Sankarin viitta on kohtuuttoman raskas kantaa, jos sen alle jää yksin. Näennäinen vahvuus, jossa mikään ei saa tuntua miltään, kääntyy helposti itseään vastaan. Vahvimmaksi itsensä kuvitelleesta sankarista voi helposti tullakin haavoittunut sankari. Ja silloin on täysin sallittua hakea tukea.
Teksti: Sanna Korpela, psykologi, PsM, projektitutkija Teksti: Hilla Nordquist, dosentti, FT, MSc DM, TtM
Kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun toteuttamassa Pelastusalan Post-traumatyöpajan vaikuttavuuden arviointi –hankkeessa. Hanketta rahoittaa Palosuojelurahasto.
