1 minute read
Eletään hetkessä
Eletään hetkessä, eikä vain tulevaisuudesssa
Jo usein hyvin nuorena meillä on mieluisa suunnitelma tulevaisuuden varalle. Mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän meitä kuitenkin painostetaan tekemään päätöksiä omaa tulevaisuutta ajatellen.
Advertisement
Olipa kyseessä sitten opiskelupaikka, unelmatyö tai haave perheestä, lupaamme itsellemme näiden unelmien valossa tekevämme monia asioita. Lupaamme panostaa ylioppilaskirjoituksiin, olla ahkeria työntekijöitä tai luotettavia kumppaneita elämämme loppuun asti.
Mutta entä jos nämä suunnitelmat eivät menekään niin sanotusti putkeen? Emme saakaan hyviä arvosanoja tai sitä unelmaopiskelupaikkaa. Mitä jos tuleekin ero unelmiensa kumppanin kanssa tai joutuukin työskentelemään sellaisessa paikassa, jossa ei viihdy. Mitä sitten kuuluisi tehdä?
Jos elämme vain haaveiden pohjalta, unohdamme elää hetkessä. Esimerkiksi jos hakisin suunnitelmien mukaisesti lääkikseen mutten pääsisi ensimmäisellä hakukerralla sisään, yrittäisin aina vain uudelleen.
Vuosien päästä voisin löytää itseni tilanteessa, jossa olen juuri päässyt opiskelemaan lääkäriksi, mutta tajuaisin, ettei se olekaan unelmani.
Samalla kun ystäväni olisivat opiskelleet ja löytäneet haaveammatin, minä olisinkin joutunut palaamaan lähtöruutuun. Ja minkä takia? Teininä suunnitellun ”täydellisen” tulevaisuuden takia.
Toki aina voi unelmoida, sillä fakta on, että tavoitteet motivoivat meitä. On kuitenkin muistettava, ettei saa masentua, jos kaikki ei mene suunnitellusti.
Selviämme, vaikka joutuisimme takaisin lähtöruutuun. Vaikka en onnistuisi kirjoittamaan pitkässä matikassa sitä ällää, ei maailmani siihen kaadu. Epäonnistumiset tekevät vahvemmaksi ja kaikesta selviää. Tästä ei voi koskaan muistuttaa liikoja.
Me abit olemme eräänlaisen ajan lopussa, lähellä toisen alkua. Meillä on edessä jatko-opiskelut, työelämä ja kaikki se, mitä ei voi ennustaa.
Suuri ja tuntematon aikuisuus saattaa olla pelottava, mutta siitä ei saa liikaa huolehtia. Vaikka sinulla ei vielä edes olisi suunnitelmaa tulevaisuuden varalle, sekään ei haittaa. Oma juttusi tulee sitten oikealla hetkellä vastaan.
Älkää siis pelätkö lähtöruutuun palaamista tai huolehtiko liikaa tulevaisuudesta. Albert Einstein sanoi kerran: ”En koskaan ajattele tulevaisuutta. Se tulee kyllin pian.” Muistakaa siis, että loppuen lopuksi huominen pitää itsestään huolen.
Tämä puhe on esitetty AI7-kurssilla
Teksti Helmi Joensuu Kuva Helmi Joensuu
