Jännittävästi energiaa

Ydinvoima on ehdottomasti jännittävin tapa tuottaa energiaa. Suurin osa energiantuotantotavoista perustuu veden keittämiseen, jolloin syntyvä höyry pyörittää propelleja, mutta ydinvoima sen sijaan... no juu, itse asiassa sekin kyllä perustuu tähän ihan samaan juttuun, mutta veden keittäminen tapahtuu jännittävämmin, nimittäin pommittamalla uraaniytimiä neutroneilla.

Näin uraaniytimet hajoavat ja vapautuu hurjat määrät energiaa ja samalla oikein jännittävästi myös muodostuu kokonaan uusien alkuaineiden ytimiä. Onhan se nyt jännittävämpää kuin sellainen veden keittely, jota voi tehdä vaikka kotonakin.

Joidenkin mielestä ydinvoima on liiankin jännittävää. On totta, että menneisyydessä (ja nykyäänkin) on sattunut paljon tuhoisiakin ydinvoimalaonnettomuuksia.

Ydinvoimaa ei kuitenkaan kannata pelätä sen perusteella. Oikeastaan näiden menneiden tapaturmien perusteella kannattaisi pikemminkin luottaa ydinvoimaan, sillä kun niitä virheitä on nyt sen verran tehty, niin on niistä ollut pakko jotain oppiakin.

Hyvin monet onnettomuudet, tunnetuimpana kenties Tšernobyl, ovat johtuneet laitteiden väärinkäytöstä ja turvallisuuden ylenkatsomisesta - tällaiset ongelmat on siten helppo selättää kattavilla turvallisuussäädöksillä ja niiden noudattamisella. (Ja sillä, ettei ydinvoimaloita rakenneta mihinkään maanjäristysten keskelle.)

Kun ydinvoimala toimii kunnolla, se tuottaa energiaa oikein mainiosti hyvin vähäisillä hiilidioksidipäästöillä. Uraanin halkeamisreaktiossasakin muodostuu vain vähän ihan pikkuruisia ja aivan neutraaleja neutroneja ja pikkuisen sellaisia ihan perusatomiytimiä,joilla nyt saattaa olla vähän eri määrä neutroneja, eiväthän tällaiset pikkuhiukkaset mitenkään voi aiheuttaa mitään ongelmia.

No juu, ehkä epävakaat ytimet voivat pikkuisen säteillä ja säteily sitten aiheuttaa pikkuisen syöpää sun muuta, mutta tästäkin ongelmasta päästään, kun haudataan ydinjätteet mahdollisimman syvälle, mahdollisimman kauas ja ympäröidään ne mahdollisimman monella tukevalla seinällä.

On myös sanottava, että Suomen ydinjätteet sijoitetaan Suomeen. Se on paljon suoraselkäisempää toimintaa kuin se ihmeen suhmurointi, jota joidenkin muiden jätteiden kanssa harjoitetaan, jolloin jätteet vain kuskataan ulkomaille ja kappas, ei ole enää meidän ongelmamme.

Nyt joku sitten sanoo, että joskus ne loppusijoituspaikatkin loppuvat ja ruostuvat puhki, mikä toki on totta, mutta tähän kohtaan sopii hyvin sanonta: “Älä jätä huomiseen sitä, minkä voit jättää ensi viikkoon.” Loppusijoituspaikkoja riittää vielä huomennakin, uraania riittää vielä huomennakin, ja itse asiassa loppusijoituspaikkojen oletetaan kestävän ainakin 10 000 vuotta ruostumatta, ja uraaniakin riittää kymmeniksi ellei sadoiksi vuosiksi, paljon kauemmaksi aikaa kuin esimerkiksi kuparia.

Fossiilisten polttoaineiden polttelun seuraukset puolestaan ovat näkyvillä jo huomenna, tai oikeastaan jo eilen, koska kirjoitin tämän toissapäivänä. Ja muutenkin, miksi käyttäisimme fossiilisia polttoaineita, jotka aivan välttämättä johtavat tuhoon ja kadotukseen aivan tulevina päivinä, kun voimme käyttää ydinvoimaa, jossa täystuhon todennäköisyys on pienempi, ja täystuhokin on luultavasti paikallinen.

Teissäkin on paljon atomiytimiä (toivottavasti ei kuitenkaan kovin paljon niitä uraaniytimiä), miksette siis kannattaisi kaltaisianne ja suosi ydinvoimaa.

Teksti Armi Kosunen Kuvitus Sylvia Merivirta

(Tämä puhe pidettiin ÄI7-kurssilla.)