Miksi nuorten mielenterveyson gelmat ohitetaan?

Miksi nuorten mielenterveysongelmat sivuutetaan?

Nykyään nuorilla esiintyy mielenterveysongelmia aina vain enemmän. Erilaisia syitä on monia: vaikeudet kotona, perheen huono taloudellinen tilanne, stressi, yksinäisyys, syrjäytyminen, traumat ja menetykset, yhteiskunnan tapahtumat, epäterveelliset elämäntavat... Lista jatkuu. Läheskään aina mitään selvää syytä ei edes löydy, mikä voi jo itsessään tuntua hämmentävältä ja vaikealta.

Tällä hetkellä ajankohtaista on etenkin koronan ja siihen liittyvien erityisjärjestelyjen vaikutus henkiseen hyvinvointiin. Erityisjärjestelyt aiheuttivat lisää stressin, yksinäisyyden ja väsymyksen tunteita monelle, mikä on huomattu myös avunhakijoiden määrän kasvussa mielenterveyspalveluiden puolella.

Mielenterveys on vaikea aihe, johon liittyvässä keskustelussa ilmenee paljon epäkohtia. Esimerkiksi yhteiskunnassa ollaan vielä kaukana siitä tasosta, jossa mielenterveyden häiriöitä kohdeltaisiin samalla tavalla kuin fyysisiä sairauksia. Psyykkisiin sairauksiin pitäisi suhtautua yhtä vakavina ongelmina kuin fyysisisiinkin, sairauksina, joista voi koitua ihmiselle valtavan paljon harmia ja elämänlaadun heikkenemistä.

Mielenterveyden ongelmia vähätellään paljon, etenkin nuorten kohdalla. Moni ajattelee, että ongelmat vain kuuluvat teini-ikään, mikä toki pitää osittain paikkansa. Esimerkiksi murrosikään kuuluu suuri määrä muutoksia ja esimerkiksi tunteiden ailahtelua. Mutta kuuluvatko pitkäkestoinen stressi, uupumus ja riittämättömyyden tunteet vain teini-ikään? Entä itsetuhoisuus tai vaikeudet syömisessä? Ei. Nuorilla on mielenterveyden ongelmia siinä, missä aikuisillakin, ja paljon. Noin joka neljännellä nuorella on jokin mielenterveyden häiriö. Näitä ongelmia ei saa vähätellä ja sivuuttaa pistämällä ne pelkän nuoruusiän piikkiin.

Avun tarve on suuri. Kuitenkaan apua ei saa lähellekään niin paljon kuin tarvittaisiin. Avun hakeminen voi olla vaikeaa ja kynnys siihen on korkea. Ehkä läheisten, perheen ja kavereiden suhtautuminen myös pelottaa, joillekin taas on hankalaa edes tajuta ja myöntää itselleen, että tarvitsee apua. Mahdollinen diagnoosi voi jopa hävettää. Myöskin avun löytäminen voi olla haastavaa. Mistä ja keneltä apua saa?

Suomessa psykiatrian puolella on huutava resurssipula. Potilaita on yksinkertaisesti enemmän kuin aikaa ja henkilöstöä hoitaa heitä. Jonot ovat pitkiä, ja on aika selvää, että se on huono juttu etenkin akuutisti apua kaipaaville.

Mielenterveysongelmia on tänä päivänä valtavan monella, ja määrä on vain kasvussa. Mielenterveysongelmista myös keskustellaan. Tästä kaikesta huolimatta ne on kovin helppo sivuuttaa. Mielenterveyspalveluihin tarvitaankin lisää resursseja ja ongelmia pitäisi myös pyrkiä ehkäisemään nykyistä paremmin. Se, miten se käytännössä tehdään, onkin hankalampi kysymys.

Mutta aloitetaan helpolla neuvolla: puhu. Muista, että mistään ei tarvitse selvitä yksin. Uskalla hakea apua. Ja kysy. Kysy kaverilta, onko kaikki hyvin. Tarjoa apua myös muille ja kuuntele. Autetaan toisiamme, jos valtio ei siihen vielä kykene.

Teksti Eevi Grönlund ja Oona Erälähde Kuvitus Oona Erälähde