hoidossa teksti Janne Ora, kuvat Pekka Nieminen Asiantuntijana lastentautien erikoislääkäri Tiina Tuomela, lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätti
Refluksitauti voi mullistaa vauvaperheen arjen Kun vauva sairastuu refluksitautiin, edessä voi olla epätietoisuuden ja ahdistuksen sävyttämiä viikkoja tai jopa kuukausia ennen kuin taudin syy saadaan selville.
M
arraskuu 2008 oli Annukka ja Antti Moilaselle onnellista aikaa. Heidän esikoislapsensa Iina oli juuri syntynyt. Pian onnea alkoi kuitenkin varjostaa vauvan outo oireilu. – Kun Iina syntyi, hän itki todella paljon eikä juuri nukkunut. Sanotaan, että pienet vauvat vain nukkuvat ja syövät, mutta Iina ei tehnyt oikeastaan kumpaakaan. Itku vain paheni jatkuvasti, ja myös hänen nukkumisensa muuttui alati vaikeammaksi, Annukka Moilanen muistelee. Vanhemmat väsyivät, ahdistuivat ja turhautuivat, kun oireet eivät lakanneet. Vauva myös kouristeli kivusta. – Aina kun Iina aloitti syömisen, hänellä oli kova nälkä. Hän söi parin minuutin ajan ja lopetti sitten. Sama toistui puolen tunnin välein. Näki, että Iina alkoi syödessään itkeä kipuaan, sillä hän oikein kirkui ja kouristeli.
Tauti tunnetaan huonosti Refluksitaudissa mahan hapan sisältö virtaa ylöspäin ruokatorveen, kurkkuun ja nieluun sekä jopa suuhun asti. Refluksitautia esiintyy 40
3–7 prosentilla lapsista, mutta jopa monet lääkärit tuntevat sairauden huonosti. Vauvan refluksitauti on hankala, koska vauva ei osaa kuvailla kipuaan. Iina Moilasen sairauden tunnistamista vaikeutti lisäksi se, että hän sairastaa niin sanottua hiljaista refluksitautia eli silent-refluksia. Taudin tähän muotoon ei juuri liity tyypillistä pulauttelua, vaan mahan sisältö nousee ruokatorveen ja lapsi nielaisee sen. Iina-vauva nukkui hyvin huonosti jos lainkaan. Huoli vauvasta yhdistettynä krooniseen univelkaan aiheutti vanhemmille suunnatonta stressiä. – Kun hirveällä työllä ja tuskalla olimme saaneet Iinan viimein uneen, niin samassa hän jo heräsi, veti itsensä kippuraan ja taas alkoi hirvittävä itkeminen, Annukka Moilanen kuvaa. Vanhemmat havaitsivat, että Iinan jo nielemä äidinmaito hulahti takaisin suuhun ja hän nieleksi sen takaisin alas mahaan. Tämä sai Annukka Moilasen muistamaan refluksitaudin, josta oli kerrottu, kun hän oli raskausaikana Kaliforniassa pidetyssä lasten syömisvaikeuksiin liittyvässä koulutuksessa. Annukka Moilanen on lasten toimintaterapeutti, joka on työssään kouluttautunut myös lasten syömisvaikeuksien kuntouttamiseen.
Vähättelyä ja pikadiagnooseja Moilaset tunsivat, että heitä ei kunnolla kuunneltu eikä uskottu, ja monesti heidän kertomaansa myös vähäteltiin. – Neuvolassa toistettiin aina ne samat kysymykset. ”Oletko koettanut kantaa vauvaa olkapäällä”, minulta kysyttiin, vaikka he tiesivät ammattini. Tai sitten kysyttiin, ”onko tämä tei-
dän ensimmäinen lapsenne. Kai te tiesitte, että vauvat itkevät ja herättelevät yöllä”. Myös koliikki oli monille hoitajille ja lääkäreille kestoselitys. Kun epätietoisuutta oli jatkunut viitisen kuukautta, vanhemmat hakeutuivat lastenallergologian erikoislääkärille. Sillä kertaa päästiin lähemmäs diagnoosia ja oikeaa hoitoa. Yhä keskityttiin kuitenkin enemmän vauvan iho-oireisiin ja mahdollisen allergiaan. Annukka Moilanen karsi ruokavaliostaan Iinalle allergiaa aiheuttavia ruoka-aineita. Iinalle tehtiin kuitenkin myös ruokatorven pHeli happamuusmittaus, joka paljasti pH-arvojen epänormaalit vaihtelut. Iinan sairauteen oli viimein saatu oikea diagnoosi. – Sen myötä saimme Iinalle reseptilääkityksen, joka auttoi. Lääke ei poistanut oireita kokonaan, mutta enää Iina ei huutanut ja itkenyt kuin öisin, ei enää vuorokauden läpi niin kuin aiemmin. Kesti vielä kolmisen kuukautta ennen kuin Moilaset saivat yhteyden lastentauteihin erikoistuneeseen lääkäriin Tiina Tuomelaan. Ensimmäistä kertaa Moilaset tunsivat täysin luottavansa siihen, että sairaus otetaan tosissaan. >>