n Koko elämän jatkuneet yhteiset harrastukset ja kiinnostus maailman asioihin pitävät Pingoudin pariskunnan pirteänä. Säännölliset elämäntavat, terveellinen ruoka ja riittävä uni ovat tärkeitä, ja lisäksi lasten ja lastenlasten elämän seuraaminen tuottaa heille suurta iloa.
vaikeutunut. Pitää olla hyvä valaistus, jotta lehtien ja kirjojen tekstit erottuvat. Ruokavalioon kuuluu kalaa pari kertaa viikossa, ja töölöläisestä lähikaupasta saa hyviä hedelmiä ja vihanneksia. Täydennyksenä otetaan päivittäin D-vitamiini- ja monivitamiinitabletit. Liikunnan ja aivovoimistelun täyteisen päivän päätteeksi uni tulee helposti. – Välillä sitä ihan unohtaa, minkä ikäinen on, kun olemme suhteellisen hyvässä kunnossa. Näin kun voisi vaan jatkaa mahdollisimman pitkään kotona asuen, molemmat toivovat.
yksinäisyys nakertaa terveyttä Geriatrian erikoislääkäri ja useita kirjoja vanhenemisesta kirjoittanut Antti Hervonen korostaa, että henkinen suorituskyky heijastuu kaikkeen elämänlaatuun. – Ennenaikainen taantuminen lyhentää elinikää merkittävästi. Dementoituminen uhkaa valitettavasti kolmasosaa yli 90-vuotiaistakin, vaikka suurin osa dementiapotilaista on jo menehtynyt ennen korkeaa ikää. On olennaista, että olemassaololle on tarkoitus. Aivojen tyhjäkäyntiä tulee välttää,
28
reseptori 2 | 2012
vaikka luovalle laiskottelullekin on sijansa. Hervonen mainitsee, että mitään yksittäistä reseptiä hyvään vanhenemiseen ei ole olemassa. Jokainen on tässäkin asiassa yksilö. – Tietyt piirteet rikastuvat kaikkein vanhimmissa ”tervaskannoissa”, joita olemme tutkineet jo 20 vuotta. Yksinäisyys on pahimpia uhkia. Elämänpiirin kaventuminen, virikkeiden vähentyminen, masennus, kuolemanpelko ja oman elämän hallinnasta luopuminen johtavat helposti syöksykierteeseen, ”seniiliin spiraaliin”, josta ei ole paluuta, hän sanoo.
Optimismi kaiken perusta Tervaskantojen parhaimmistosta huokuu eräänlainen positiivinen, valoisa kohtalonusko: ”käy miten käy, niin olen tyytyväinen”. Vaikka taustalta voi löytyä uskomattoman raskaita elämänkokemuksia, katselee vanha niitä etäisyyden päästä. – Voi olla, että puoliso ja kaikki lapset ovat jo kuolleet. Ikätovereita ei ole enää hengissä. Kaiken keskellä ponnistelee harmoninen ja elämäänsä tyytyväinen tervaskanto. Jatkuva murehtiminen ja maiseman näkeminen aina harmaana rasittaa vanhenevaa enemmän kuin nuorempia ja johtaa usein luovuttamiseen ja itsetunnon romahtamiseen. – Jos aurinkoisenakin päivänä ajattelee, että huomenna kuitenkin sataa, on ehkä syytä muuttaa ajatusmaailmaansa. Kohtalainen fyysinen kunto on aina hyvästä. Nuorempana omaksutut liikuntatavat
on syytä pitää yllä, mutta kohtuudella. On esimerkkejä satavuotiaista urheilijoista, mutta he ovat äärimmäisiä poikkeuksia. – Enemmistö tervaskannoista, varsinkin harvalukuisista miehistä, on liikkunut työnsä takia. Heistä paistaa elinikäisen fyysisen aktiivisuuden merkitys. Toisaalta se ei välttämättä todista mitään: suurin osa samanlaista elämää eläneistä on jo mullan alla. Hervonen muistuttaa, että suurin osa ikäihmisistä on fyysisesti passiivisia erilaisten rajoitteiden takia. Fyysinen aktiivisuus kohtuullisella tasolla saattaa suojata ennenaikaiselta sairastumiselta varhaisvanhuudessa, mutta sen jälkeen maltillinen tyhjäkäynti ilman äkillisiä ponnisteluja on suojatekijä.
Yksittäinen geeni ei ratkaise… Hervonen on mukana maailman laajimmassa pitkäikäisyyden perinnöllisyystutkimuksessa, (GEHA, Genetics of Human Ageing). Tutkimuksessa kerättiin aikanaan 90-vuotiaita sisaruspareja Suomesta ja ympäri Eurooppaa. – Alustavat tulokset osoittavat, että mitään yksittäistä pitkäikäisyyden geeniä tai genomin osa-aluetta ei ole löytymässä. Käynnissä on niin sanottu kokogenomin kartoitus (GWAS) uusilla, nopeasti kehittyneillä molekyylibiologisilla menetelmillä. Lopullisia tuloksia saadaan vielä odotella. – Käsityksemme on, että noin 30 prosenttia pitkäikäisyydestä selittyy perimän vaikutuksilla ja loput elintavoilla ja ympäristöllä.