PYR info 1/2011

| nro 1 • 2011 Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n tiedotuslehti

o f in ruokapakkaus säästää ympäristöä

s. 06

siistiä ilmettä aluekeräykseen

kylmä herkku on kaikkien

s. 20

mieleen s.1 0

Uusi jätelaki on haastava yhtälö s. 16

In Brief and Recycling Today p. 22

Kuva Saku Soukka

[ t o i m i t u s j o h ta j a lta ]

06 | ilmiö

Elintarvikepakkausten ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin itse elintarvikkeen ja kulutuksen aiheuttamat päästöt.

16

18

10

Crnet Oy:n toimitusjohtaja Tuula Pohjola korostaa, että kierrätyksessä päästään parhaisiin tuloksiin, kun lähtökohtana on kuluttajan arki.

Pakkausjätteen keräys Suomen ja Ruotsin välillä liikennöivissä laivoissa on järjestetty tehokkaasti, ja uusiakin ratkaisuja kehitetään.

Jäätelön pakkaaminen on taitolaji: kääreen on suojattava herkkää tuotetta sekä oltava kaunis, keveä ja ympäristöystävällinen.

| henkilö

| ympäristö

| yrit ys

palstat

04 boksi – uutiset ja tapahtumat 09 itävalta ja muovijäte 14 kuitu kiertää 20 aluekeräyspisteet 22 in english Julkaisija Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy, Mikonkatu 15 B, 00100 Helsinki. Puh. (09) 616 230, fak­­si (09) 6162 3100, www.pyr.fi, pyr@pyr.fi Päätoimittaja Annukka Leppänen-Turkula Toimitusneuvos­t o Annukka Leppänen-Turkula, Marja-Liisa Johansson, Reija Koistinen, Marika Koskimäki, Margareetta Ollila, Tapani Sievänen­Toimitus Otavamedia Oy, Kynämies, Köydenpunojankatu 2 a D, 00180 Helsinki, puh. (09) 1566 8510 Toimituspääl­l ikKö Jari Kallio, Kynämies, puh. (09) 1566 8570 TUOTTAJA Ilpo Salonen, Kynämies, puh. (09) 1566 8571 Painopaikka Libris Oy, 2011 Paperi Ympäristöystävällistä paperia. ISSN 1797-4135.

PYR Info ilmestyy 3 kertaa vuodessa. Palautetta lehdestä ja osoitteenmuutokset osoitteeseen pyr@pyr.fi

02

Suomen pakkausjätteiden keräysjär­

jestelmiä on verrattu Ruotsin järjestelmiin ja kysytty, miksi emme toimi kuin ruotsalaiset, eihän se voi kalliimpaa olla. Laskimme Suo­ messa markkinoille saatettujen pakkausten määristä pakkaajien maksamat hyötykäyt­ tökustannukset tuottajayhteisöjen vuoden 2011 hyötykäyttöhinnoilla ja Ruotsin vastaa­ villa hinnoilla: Ruotsin hinnoilla kustannuk­ set, jotka pakkaajat Suomessa maksaisivat, olisivat kahdeksankertaiset, joten kalliimpaa se olisi. Suomalainen järjestelmä toimii kus­ tannustehokkaasti, tosin kuluttajapakkauksia ei kerätä samalla tavalla kuin Ruotsissa, mut­ ta kierrätystuloksissa ollaan samoilla viivoilla.

Pakkausala on murrosvaiheessa. Yksi iso vaikuttaja on eduskunnan maaliskuussa hy­ väksymä jätelaki. Hallituksen lokakuinen esi­ tys hyväksyttiin pienin muutoksin, ja asetus­ luonnokset, jotka antavat tarkemmat mää­ räykset, ovat ympäristöministeriössä työn alla. Alalla on hyvä varautua muutoksiin seu­ raavina vuosina. Suomen kokoisessa maas­ sa on syytä organisoida toiminta siten, että olemassa olevat järjestelmät tukevat toi­siaan.

Näin vältetään päällekkäisyyksiä ja pidetään kustannukset kurissa. Materiaalien välinen kilpailu on hyväksi silloin, kun tuotteiden suojaamiseen tarjotaan entistä parempia ominaisuuksia, mutta jäteasioissa pakkauk­ set ovat ”samassa pöntössä”.

Annukka Leppänen-Turkula

ORGANISATION CERTIFIED BY

ISO 9001

[ T i l a n n e k at s a u s ]

o f in

Ympäristö kiittää, kun ruoka pakataan hyvin Olisi hienoa, jos suomalaiset saataisiin ymmär-

tämään, että pakkauksilla voidaan estää ympäristöhaittoja. Vastoin yleistä käsitystä pakkaukset eivät ole ongelma ympäristölle, ja niiden hyötykäyttö ja kierrätys toimivat meillä hyvin yritysten rahoittamina.

Pakkaukset ovatkin huomattava kuluerä pakkaajille ja pakattujen tuotteiden maahantuojille, joten niiden käytön voi olettaa olevan tarkoin harkittua. Yritykset siis maksavat hyötykäyttömaksuja paitsi kaupan hyllyillä olevien tuotteiden pakkauksista myös kaikista kuljetuspakkauksista.

Tämä on seikka, joka ei vielä ole kovin hyvin ihmisten tiedossa.

Suomessa on erittäin ansiokkaasti tutkittu

sitä, kuinka paljon elintarvikkeiden tuottaminen rasittaa ympäristöä eri tuotantovaiheissa ja sitä, mikä vaikutus kuluttajien pois heittämällä ruoalla on ympäristöön. Sekä englantilaiset että ruotsalaiset raportoivat taannoin, että hukkaan heitetyn ruoan määrä on kymmeniä kiloja henkeä kohti vuosittain.

Kehittyvissä maissa hukkaan heitetyn ruoan määrä on melkein puolet tuotetun ruoan määrästä. Tämä vain siksi, että ruoka pilaantuu. Asia olisi hoidettavissa varsin yksinkertaisesti: pakkaamalla tuotteet niin, että ne voidaan kuljettaa, varastoida ja käyttää asianmukaisesti.

Tammikuussa julkistettiin uusi Tekesin ja teollisuuden rahoittama elintarviketutkimus, FutupackEko 2010. Tutkimus antaa synninpäästön elintarvikepakkauksille. Sen pääviesti on se, että pakkauksen ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin itse elintarvikkeen tuotannon ja kulutuksen aiheuttamat päästöt.

Tutkimuksen mukaan ruoan heittäminen roskiin kuormittaa ympäristöä enemmän kuin pakkausten valmistus. Ekologisimpia pakkauksia ovat sellaiset, joilla ruokahävikkiä syntyy vähiten. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n ja Pakkaustutkimus-PTR ry:n kotisivuilla on lisätietoja tutkimuksesta.

Ihanteellinen tilanne on sellai-

nen, jossa pakkauksia käytetään optimaalinen määrä, ei liikaa eikä liian vähän, jolloin tuotteet saadaan perille ensiluokkaisina nopeasti, edullisesti ja ympäristöä säästäen. Ympäristölle koituu edelleen hyötyä, kun pakkaukset käytön jälkeen kierrätetään uusiksi tuotteiksi tai hyödynnetään energian tai sähkön tuotannossa.

Suomessa näin lähes poikkeuksetta toimitaankin, mutta meille tulee tuontitavaroiden mukana paljon pakkauksia myös ulkomailta.

Valitettavasti joissakin maissa pakkauksia käytetään vielä liikaa, emmekä me Suomessa voi tähän asiaan yleensä vaikuttaa. Edelleen pätee myös se, että ympäristön kannalta on parempi, että roskapöntöissä on pakkauksia kuin että niissä olisi elintarvikkeita tai kuljetuksessa rikkoontuneita tuotteita.

Pakkausten hyödyt ympäristölle tuotteiden suojana on seikka, josta PYRiin rekisteröityneet yritykset voisivat tiedottaa asiakkailleen sopivissa tilaisuuksissa tai esimerkiksi verkkosivuillaan.

Siten ihmiset saisivat lisää tietoa pakkausten tärkeästä roolista tuotteiden suojana niiden elinkaaren eri vaiheissa.

Kuvitus Neea Laakso

Annukka Leppänen-Turkula

03

[ uutiset & tapahtumat ]

Pakkauksiin kohdistuva tuottajavastuu laajenee

Kuva Vesa Lindqvist /Eduskunta

i s k o B Monivuotinen työ saatiin päätökseen, kun eduskunta täysistunnossaan maalis-

kuussa hyväksyi hallituksen esityksen jätelaiksi. Iso muutos aiempaan on se, että pakkauksiin kohdistuu jatkossa täysi tuottajavastuu entisen osittaisen vastuun sijaan. Tämä tarkoittaa sekä pakkausten hyötykäyttö- että jätehuoltovastuuta ja edellyttää kuluttajapakkausten keräystä­ koko maassa. Vastuu säilyy pakkaajilla ja pakattujen tuotteiden maahantuojilla.

Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy:n ja tuottajayhteisöjen toiminta jatkuu samoin kuin tähänkin saakka siten, että vastuun voi siirtää pakkausalan tuottajayhteisöille tekemällä sitä koskevan sopimuksen PYR Oy:n kanssa. Aiemmin tehdyt sopimukset ovat edelleen voimassa, eikä uusi jätelaki ainakaan tässä vaiheessa ai-

heuta mitään muutoksia PYRin ja pakkaajien sekä pakattuja tuotteita maahantuovien yritysten väliseen toimintaan.

Ympäristöministeriö valmistelee lakiin liittyviä asetuksia kuluvan kevään aikana. Asetukset antavat yksityiskohtaisempia määräyksiä lain toteuttamiseen. PYR Oy ja muut alan toimijat tekevät yhteistyötä viranomaisten kanssa,

Netistä tietoa ja taitoa kierrätykseen Taitavinkin kierrättäjä joutuu Kierrätyspelissä testiin aikarajoitusta vastaan kamppaillessaan. Paperinkerays.fi-sivuston nettipeli pereh-

dyttää kouluikäiset kierrätykseen taatusti hauskalla tavalla.

Myös varttuneemmat löytävät verkosta luotettavaa tietoa kierrätystä koskeviin kysymyksiin. Esimerkiksi PYR:in Mahtavapakkaus.fi-sivusto tarjoaa helposti omaksuttavaa tietoa muun muassa siitä, mitä pakkauksille käytön jälkeen tapahtuu.

Visaisimmatkin kierrätysongelmat ratkeavat viimeistään Jätelaitosyhdistyksen Kierrätys.info-sivustolla. Sivusto opastaa, kuinka materiaalit lajitellaan omiksi jätelajeikseen. Kätevä hakutoiminto myös auttaa paikallistamaan lähimmän kierrätyspisteen. ❏

04

jotta tarvittava keräysverkosto voidaan toteuttaa ympäristön ja kustannusten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Uusi laki astunee voimaan alkuvuodesta 2012, tuotta­javastuusäädökset vuosi tämän jälkeen, siis 2013. Pakkausten osalta toiminnan tulee olla uuden lain mukaista vuonna 2014. ❏

Kuva iStockphoto

Yritykset hyödyntävät PYR-merkkiä yhä ahkerammin. Tämän havaitsee, jos

tutkiskelee kaupan hyllyillä ja markkinoilla olevia pak­ kauksia. Merkki ei ole kovin harvinainen yri­ tysten nettisivuillakaan.

Myös kuluttajille se on tullut tutummaksi. PYRmerkki on suojattu, sen käytöstä on olemassa erilliset säännöt ja sen omistaa Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy. PYRiin rekisteröityneet yritykset ovat voineet hyödyntää PYR-merkkiä esimer­ kiksi pakkauksissa, esitteissä ja nettisivuillaan vain tarkoin määritellyissä väreissä: vihreänä, mustana ja monivärisenä. PYR laajensi värivalikoimaa merkin käyttöä koskeviin sääntöihin ja sallii nyt sen käytön yksivärisenä kaikissa väreissä. Päätös tehtiin, koska yritykset tiedustelevat usein, voisiko merkin painattaa muilla kuin säännöissä mainituilla väreillä. Nyt värin voi itse valita, mutta muilta osin säännöt merkin käytöstä pätevät edelleen.

PYR-merkki viestii siitä, että yritys on rekisteröitynyt PYRiin ja huoleh­ tii markkinoille toimittamiensa pakkausten hyötykäytöstä lainsäädännön mukaisesti. Monissa pakkauksissa näkyy aikaisemmin saksalaisen hyöty­ käyttöalan organisaation Duales System Deutschland GmbH:n omistama Grüne Punkt eli Vihreä Piste -merkki, joka ny­ kyään on Pro Europe organisaation lisensioima merkki. Se puolestaan kertoo, että sen käyttäjä on liittynyt pakkaustensa osalta oman maansa hyötykäyttöjärjestelmään. Suomessa Vihreä Pis­ te -merkillä ei ole mitään roolia. ❏

Uutta PYR-merkin käytöstä

Sari Tapaninen talouspäälliköksi Sari Tapaninen on aloittanut PYR Oy:n talous­ päällikkönä vuoden alusta, kun hänen edeltä­ jänsä Gun Äikäs siirtyi eläkkeelle. Tapaninen­ on viihtynyt talossa jo kolmetoista vuot­

ta eli melkein sen perustamisesta lähtien.

– Olen kasvanut yrityksen mukana ja tunnen sen toimintatavat erittäin hyvin.

Aloitin asiakaspalvelussa ja rekisteri­ hoidossa. Ajan mittaan olen siirtynyt enemmän taloushallinnon puolelle.

Faksasitk PYRiin? o

P Y R iin v oi l ä he ttä ä l o postitse, m a k k e it sähköpo a stin välity ja faksill ksellä a. Tietoje n ilmoitta faksilla o minen n edelle e n toimiv ja otamm a tapa, e niitä m yös sitä k mielelläm a utta me vasta an.

Joskus fa kseja läh etetään kuitenkin samaan aikaan u yrityksist seista ä, ja linja voi tästä tilapäise syystä sti ruuhk autua. M kertoja o u u tamia n käynyt jopa niin lähetys o , e ttä n kokona an jääny matta pe t sa apu­ rille.

Näin olle n kun fa ksaat me tarkistath ille, an oman faksilaitte lähetys­ra esi portista, että lähe onnistui? tys Siten turh at muistu ja kysely tukset t jäävät pois. ❏

Aiemmat tehtävänsä Tapaninen kokee luonnolli­ seksi jatkumoksi kohti nykyistä toimenkuvaansa.

Talouspäällikkönä hän hoitaa yrityksen talout­ ta aivan peruslaskutuksesta budjetointiin ja tilinpäätökseen.

– Tehtävien monipuolisuus te­ kee työstä mielenkiintoista.­Erin­ omaiset työskentelyolosuh­teet ja asianmukaiset työvälineet tekevät myös rutiiniluon­ teisista töistä miellyttä­ viä, Tapaninen kiittelee työpaikkaansa. ❏ Kuva Arto Wiikari

05

ilmiรถ

Teksti Pertti Suvanto | kuvat iStockphoto

E

lintarvikkeiden pakkausten ympäristövaikutukset ovat merkittävästi pienemmät kuin itse elintarvikkeen ja kulutuksen aiheuttamat päästöt. Moninkertaisesti suurempi ympäristöhaitta aiheutuu tuotetun ruoan päätymisestä

roskikseen.

Pakkaustutkimus-PTR ry:n tutkimuspäällikkö Terhen Järvi-Kääriäinen antaa hätkähdyttäviä esimerkkejä.

– Pakkauksessa olleen ruisleipäsiivun pois heittäminen tuhoaa enemmän ympäristöä kuin sen pak­ kaa­minen. Jogurtissa pakkausta suurempi ympäristövaikutus tulee helposti siitä, mitä jää pakkauksen seinämille.­Yhden kinkkuviipaleen päätyminen haaskuuseen aiheuttaa suuremman ympäristökuormituksen kuin pakkauksen valmistus ja jätehuolto.

Pakkausten synninpäästöt ovat peräisin laajasta kaksivuotisesta FutupackEKO-tutkimushankkeesta, joka valmistui äskettäin. Se selvitti elintarvikepakkausten ympäristökuormitusta osana tuotteen koko elinkaarta.

Tutkimushankkeen johtaja Juha-Matti Katajajuuri Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta MTT:stä sanoo, että pakkauksen ekologisuus riippuu pitkälti siitä, suojaako pakkaus elintarvikkeita riittävästi ja kuinka hyvin ruoka tulee kulutetuksi.

Suojatessaan hyvin pakkaus jopa pienentää elintarvikkeen ympäristövaikutuksia.

– Pakkausta suunniteltaessa on tavoiteltava sellaisia koko-, muoto- ja materiaaliratkaisuja, että pak­ kaus säilyttää ja suojaa tuotetta tehokkaasti. Näin ruokahävikki jää mahdollisimman pieneksi, Katajajuuri muistuttaa.

Pienten perheiden pulma

Ruokapakkausten koot aiheut­tavat pulmia erityisesti muutaman hengen ja yksin asuvien talouksissa. Näissä ruokahävikit ovat muita perheitä suurempia.

– Ruokaa on pakattava niin, että pienetkin perheet pystyvät sen käyttämään. Muuten se joko pilaantuu tai siihen kyllästytään ja heitetään pois, Terhen JärviKääriäinen sanoo.

Katajajuuren mukaan nähtäväksi jää, kuinka paljon elintarvikeyritykset ovat valmiita muuttamaan käytäntöjä. Nykyisin kaupoissa näkee paljon isoja perhepakkauksia, jotka ovat kilohinnaltaan halvempia kuin pienet. Ne ovat useammin myös tarjouksessa.

Isompi pak­kaus ei tuo ympäristötekoa sitäkään kautta, että pakkausmateriaalia tarvittaisiin tuotekiloa kohti vähemmän.

Katajajuuri arvelee, että ruokahävikin yksi syy saattaa olla ylihygienia. Ruoat jäävät käyttämättä, kun parasta ennen -merkinnät ovat ylittyneet. >>

”

Ruis leipä­ siivun heittäminen roskiin tuhoaa enemmän ympäristöä kuin sen pakkaaminen."

07

ot t o m n e amis uin pakk a in vähän k t ta i on: n llista, mu on o mahd l jon kuin a niin p llista. e tarpe

– Ihmiset ovat vieraantuneet keittiöstä ja sen antimista eivätkä osaa haistaa ja maistaa ruokaa. Huono yhtälö on silloin valmis.

Vaikutukset ovat kokonaisuus

Tutkimushanke mursi tulosten kautta monia ympäristömyyttejä, joita pakkauksiin liittyy. Pakkausmateriaaleja ei esimerkiksi voi luokitella hyviin ja huonoihin. Jokaisella materiaa­lilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Niinpä paljon parjattu muovipussi leivän ympärillä ei ole yhtään sen epäekologisempi kuin paperipussi. Kyse on siitä, suojaako pakkaus elintarviketta riittävästi.

– Ekologisen pakkauksen pakkausmateriaalit valitaan tuotteen, sen jakelujärjestelmän ja vastaanottajalla käytössä olevien kierrätys- ja hyödyntämismahdollisuuksien mukaan.

Samalla tarvittavat panokset ja päästöt minimoidaan eli optimoidaan pakkaustarve. Motto kuuluukin: niin vähän kuin mahdollista, mutta niin paljon kuin on tarpeellista, Järvi-Kääriäinen sanoo.

Molemmat korostavat, että pakkausta ja tuotetta ei voida erottaa, vaan niiden suunnittelua, kestävyyttä ja ympäristövaikutuksia tu-

08

lisi arvioi­da rinta rinnan. Hanke kehittikin yrityksille erilaisia raportteja ja lisäaineistoja tämän asian avuksi. Muun muas­sa Terhen Järvi-Kääriäisen tiivis paketti ”Pakkaussuunnittelijan työkalulaatikko ympäristömyötäisyyden edistämiseksi Suomessa” on jo saanut hyvän vastaanoton, ja se tulee käyttöön pakkaussuunnittelijoiden koulutuksessa.

Katajajuuren mukaan pallo on nyt pitkälti yrityksillä.

– Tietoa on, ja sitä voidaan hyödyntää.

Toki aihepiirissä riittää edelleen tutkittavaakin, hän sanoo.

Pitkä ja näyttävä ura Terhen Järvi-Kääriäinen on tehnyt pitkän ja näyttävän uran pakkausalalla. Kun hän opiskeli 70-luvulla biokemiaa Teknilli-

sessä korkeakoulussa, pakkauksista ei juuri puhut­tu. Valmistuttuaan Järvi-Kääriäinen innostui pakkausalasta Kanadassa, kun hänen meijerille suunnittelemansa eurooppalainen jogurtti jouduttiin vetämään markki­ noilta.

– Jalallinen purkki ei kestänytkään tuotantoprosessia. Vastaavanlaista katastrofia en halunnut enää nähdä, hän kertoo.

Järvi-Kääriäisen omaksi suosikiksi­vuo­ si­kymmenten saatossa on noussut aseptinen pakkaus – esimerkiksi tölkkimehu, joka säilyy huoneenlämmössä. Steriloitu tuote on pakattu steriiliin pakkaukseen steriilissä tilassa.

– Se on upea ympäristöteko ja maailmanlaajuisesti levinnyt, vaatii vähän energiaa, on tehokas malliltaan, ei pidä sisällään tyhjää tilaa, on pakattavissa hyvin nopeasti ja tuote säilyy luonnonmukaisena, hän hehkuttaa.

[ m a a i l m a k i e r r ättä ä

Muovi kiertää

alppimaan tapaan

Kuva iStockphoto

Itävallan ja Suomen pakkauskierrätykselle on yhteistä, että molempien maiden kierrätys täyttää kierrätystä ja hyötykäyttöä koskevat EU-vaatimukset erittäin hyvin. Erojakin on, esimerkiksi muovi­jätteen käsittelyssä.

]

I

tävallassa kotitalouksilta kerätään lajiteltuja muovipakkauksia erillisiin muovinkeräyssäkkeihin. Lisäksi hyötykäytöstä ja kierrätyksestä vastaavalla ARAlla on omia muovipakkausten keräyspisteitä. PYRin toimitusjohtaja Annukka Leppänen-Turkula kävi perehtymässä paikalliseen keräystoimintaan.

– Wienin jätehuolto- ja puhtaanapitoosastolla on Department 48 -niminen yksikkö, jonka lajittelulaitoksella jätemuovivirrasta erotellaan ja paalataan vihreiden, sinisten ja kirkkaiden PET-pullojen lisäksi HDPE-muovipullot. Menetelmänä on kolmivaiheinen värierottelu ja käsinlajittelu.

Eroteltu PET ja HDPE kierrätetään, muu muovi käytetään energiaksi. Department 48 työllistää 3 500 henkeä.

Monivaiheinen prosessi

– PET-muovipaalit ostaa PET2PET-niminen laitos Müllendorfissa. Se rouhii, lajittelee, pesee, lajittelee, pesee ja pesee PET-rouhetta.

Moninkertainen käsittely tuottaa kirkasta, vihreää ja sinistä PET-hiutaletta.

Jatkolinjalla hiutaleet käsitellään hapolla, ja pesujen jälkeen niistä voidaan valmistaa elintarvikkeiden pakkaamiseen soveltuvaa muovia. Toisin kuin Itävallassa, jossa ei ole panttipullojärjestelmää, Suomessa PETpullojen keräys hoituu Suomen Palautuspak­ kaus Oy Palpan hallinnoimalla, panttiin perustuvalla järjestelmällä.

– Tällä tavalla PET-pulloista saadaan helposti puhdasta, kierrätyskelpoista muovia.

ARA ja PYR

Muuta asumisessa syntyvää muovijätettä ei ole mielestäni järkevää kerätä erikseen, vaan energiajakeen joukossa.

Leppänen-Turkula korostaa, että ARA on organisoinut pakkausjätteiden keräyksen erittäin hyvin. Se kilpailuttaa jätelaitokset, kerääjät, kunnat ja muut tahot ja maksaa niille. Varat tulevat kuluttajien kukkarosta pakattujen tuotteiden hintaan leivottuna.

Tuttuja keskusteluja

Itävallassa on 8,4 miljoonaa asukasta ja Suomessa 5,3 miljoonaa. Itävallan pinta-ala on neljäsosa Suomen pinta-alasta, mutta sielläkin on harvaan asuttuja seutuja, joilta pakkausjätteen erilliskeräystä ei ole järjestetty.

– Molemmissa maissa saatetaan pak­ kauk­sia markkinoille hyvin vertailukelpoisesti asukasmäärään nähden: Itävallassa 1,1 miljoonaa ja Suomessa 0,7 miljoonaa tonnia, kertoo kierrätysalan tilaisuuteen Itävallassa osallistunut Annukka Leppänen-Turkula.

Osastopäällikkö Christian Keri Itävallan ympäristöministeriöstä kertoi tilaisuudessa, että kotitalouk­sien ja teollisuuden pakkaukset kerätään erikseen, jotta kilpailu ei vääristyisi. Keräyksen on oltava kannattavaa ja sitä valvotaan.

Itävallassakin käydään keskustelua ke­ räys­pisteiden määrästä. Kuntia on 2 200, ja­ jokaisessa on vähintään yksi keräyspiste. ­Periaate on, että piste on samalla etäisyydellä kuin ostetun tuotteen myyntipaikka.

Teksti Ilpo Salonen

Pakkausten hyötykäytöstä ja kierrätyksestä Itävallassa vastaa ARA (Altstoff Recycling Austria AG). Suomessa vastuussa on seitsemän pakkausalan tuottajayhteisöä apunaan PYR Oy. Vuonna 2009 PYRin vuosilaskutus ja tuottajayhteisöjen

hyötykäyttölaskutus olivat yhteensä hieman yli 9 miljoonaa euroa. ARAn vastaava luku oli 178 miljoonaa eli miltei 20 kertaa suomalaisen järjestelmän kustannukset.

ARA maksaa kaiken pakkausjätteen hyödyntämisen ja jätehuollon, myös kunnallisen jätehuollon hoitaman pakkausjätteen. ARAlla on noin 15 000 lisenssinhaltijaa eli ”tuottajaa”. Sillä on sopimus noin 200 keräys- ja hyödyntämisyrityksen kanssa.

– Sopimuksia on sekä yksityisten että kunnallisten toimijoiden kanssa. Järjestelmän lähtökohta on, ettei se saa sisältää ristisubventiota kotitalousjätteen ja elinkeinojätteen välillä eikä pakkausmateriaalien välillä – kukin osa-alue on vastuussa omista jätteistään, Leppänen-Turkula kertoo.

09

Teksti Ilpo Salonen | kuvat Seppo Saarentola ja Ingman

V leä tu te

maittaa ympäri vuoden Jäätelön valmistus, pakkaaminen, kuljetus ja varastointi vaativat taitoa, tarkkuutta ja ehjää kylmä­ketjua. Houkutteleva kääre herättää ostajan kiinnostuksen, ja hyvin suunniteltu kuljetus­ pakkaus helpottaa kierrätystä.

M

oni kuvittelee, että jäätelötehdas on iloinen paikka, jossa työpäivä kuluu uusia herkkuelämyksiä maistellessa. Arvaus pitää pitkälti paikkansa, vahvistaa Ingman Ice Cream -yhtiön brand manager KaijaLeena Orasmaa.

– Aluksi laboratoriossa testataan eri raaka-aineita. Tulokset käydään läpi tuotekehitysryhmässä, jossa on myös markkinoinnin edustajia. Tässä vaiheessa makuehdokkaita on noin viisikymmentä, joskus lähemmäs sata. Siitä sitten lähdetään karsimaan.

Uusia tuotteita tuodaan markkinoille vuosittain, ja tuttujakin makuja viritellään uuteen uskoon. Tuotekehityspäällikkö Annukka Nieminen kertoo, että monesti koko henkilökunta perheineen ”joutuu” makutuomareiksi, ja onpa lähiseudun koululaisiakin värvätty mukaan antamaan arvioitaan.

10

– Luulimme, että lapset ovat kovia kokeilemaan mitä ihmeellisimpiä yhdistelmiä, mutta suosituimpia olivatkin miedot maut, kuten toffee-vaniljapuikko ja päärynä-suklaapuikko. Kaiken kaik­kiaan Suomessa suositaan miedompia makuja kuin Keski- ja Etelä-Euroopassa.

Eri maiden makumieltymykset ovat yhtiössä tuttuja: tuotantoa on Sipoon ohella Ruotsissa, Liettuassa ja Valko-Venäjällä. Lisäksi yhtiön myynti- ja jakeluverkosto kattaa kaikki Baltian maat sekä Valko-Venäjän markkinat.

– Ruotsissa jäätelömaku on hiukan makeampi kuin Suomen. Baltiassa puolestaan kirsikka, pähkinä ja tumma suklaa ovat isoja suosikkeja, Nieminen mainitsee.

Suomalaiset ykkösiä

Suomalaiset nautiskelevat jäätelöä enemmän kuin mikään muu Euroopan kansa. Vuotuinen kulutus keikkuu noin 13–14 litrassa per henkilö.

– Toisin kuin voisi luulla, kova helle ei ole paras jäätelönmyyntikeli. Kun elohopea kipuaa 30 asteeseen ja yli, raikas mehujää ja virvoitusjuomat alkavat syrjäyttää jäätelöä, Orasmaa huomauttaa. >>

Tuotteiden kehittäminen ja maistelu on Kaija-Leena Orasmaan (vas.), Annukka Niemisen ja Tarja Heinosen työtä ja huvia.

Taustalla poseeraa Elmeri-jääkarhu.

*

Vuodessa kaksi jäätelökautta Suomen vuotuinen jäätelön­

myynti jakautuu kahteen jaksoon: keväällä puikot ja tuutit valtaavat kauppojen pakastealtaat, ja syksyllä ovat vuorossa kotipakkaukset.

Ylivoimaisesti myydyimpiä tuotteita ovat kermajäätelöt 80 prosentin osuudellaan, ilmenee Elintarviketeollisuus­ liiton tilastoista.

Kasvirasvajäätelöiden suosio on ollut laskusuunnassa,­ ja nyt se on 13 prosenttia.

Maitojäätelön osuus on neljä ja mehujäiden kaksi prosenttia.

Kotipakkausten osuus on reilu puolet, ja loppu jakautuu irtojäätelön, pehmytjäätelön, puikkojen, tuuttien ja sand­ wichtuotteiden sekä pikarien välillä.

Toisaalta nykyään suomalaisten jäätelönautinnot jakautuvat yhä tasaisemmin koko vuodelle, ja tavaratalojen ja ostoskeskusten jäätelötiskeissä kauppa käy talvellakin.

– Jäätelö sopii niin juhlaan kuin arkiseen nautintoon, monenlaisiin tunnelmiin ja tilanteisiin.

Kertapakkausten koot vaihtelevat reilun puolen desin Eskimosta kolmen desin Vanhanajan Jättikseen. Jäätelö maistuu shoppaillessa ja vaikkapa jälkiruoaksi tai kahvipöydässä pullan sijaan, Orasmaa vertailee.

Jäätelöön liittyy herkuttelu, ja silloin syödään kermajäätelöä.

– Linjojaan vahtiva ottaa ehkä pienemmän annoksen. Niille, jotka laktoosin tai muiden syiden vuoksi eivät käytä maitotuotteita, kehittelemme koko ajan uusia riisi- ja soijapohjaisia tuotteita, Orasmaa mainitsee.

Herkkä tuote

Jäätelö on kaupan tuotteista herkin lämpötilavaihteluille. Jos jäätelö alkaa sulaa ja jäätyy uudelleen, siinä olevat jääkiteet kasvavat, jolloin jäätelöstä tulee jäinen.

Ingman testaa uusien tuotteidensa säilyvyyden ja lämpöshokkien kestävyyden aina laboratoriossa ennen tuotteen lanseerausta.

– Sulamista ei pystytä estämään esimerkiksi emulgointi- tai sakeuttamisaineilla, korkeintaan hiukan hidastamaan. Jäätelön säilytyslämpötila on miinus 18 astetta, eikä se saisi siitä paljon poiketa, Annukka Nieminen korostaa.

Pakkauksillakaan ei ole juuri merkitystä lämmöneristeenä. Jäätelöpuikkojen kiiltävät foliopinnat voivat aavistuksen verran auttaa, mutta lähinnä niiden tehtävänä on suojata tuotetta valolta ja tuoksuilta.

Pakkaus säästää ympäristöä

Jäätelön – kuten muidenkin elintarvikkeiden – pakkaamisessa on olennaista, että maku, rakenne ja ulkonäkö pysyvät kunnossa. Samalla pakkaaminen tukee ympäristötavoitteita.

– Jos jäätelö menee kuljetuksessa tai varastoinnissa pilalle, silloin sen raaka-aineisiin, pakkausmateriaaleihin, valmistukseen, kuljetukseen, pakkaamiseen sekä jäähdytykseen käytetty energia ja työ menevät hukkaan, laatu- ja ympäristöpäällikkö Tarja Heinonen huomauttaa.

Ingman Ice Cream kehittää olemassa olevia pakkauksia ja luo myös uusia ratkaisuja, joissa ympäristömyönteisyys on otettu huomioon. Näistä tuoreimpana esimerkkinä on Jättis-tuutin suojaksi valmistettu muovikupu.

– Se suojaa tuotetta paremmin kuin aiempi muovikelmu. Nyt entistä vähemmän tuutteja vioittuu ja joutuu tuotteen nauttimisen sijasta suoraan roskiin. Lisäksi kupu on valmistettu osaksi elintarvikekelpoisesta kierrätysmuovista, joka kelpaa energiajätteen joukkoon, Heinonen kertoo.

Muovin käyttö jäätelön pakkaamisessa ei palautteen perusteella huoleta kuluttajia merkittävästi. Tarja Heinonen arvelee, että moni kuluttaja voi olla jopa tyytyväinen, kun saa esimerkiksi kestävän ja eväiden pakkaamiseen soveltuvan muovirasian. Kartonkinen litran pakkaus puolestaan soveltuu huuhtaistuna keräyskartongin joukkoon, ja puikkojen kääreet voi laittaa energiajakeen keräykseen, jos sellainen on.

Nieminen kertoo, että foliokääreitä on ohennettu, samoin niiden metallipinnoitetta, joka on jo nyt millimetrin tuhannesosan luokkaa.

– Paljon ohuemmaksi foliota ei voi tehdä ilman, että sen antama suoja heikkenee.

Ingman Ice Cream soveltaa ISO 14001 -ympäristöjärjestelmää. Se tähtää muun muassa pak-

Tuotantoa neljässä maassa

Urai Sundqvist käyttää Waltzerpuikkokonetta Sipoon tuotantolaitoksella.

12

Jäätelöyritys Ingman Ice Cream Oy Ab on kotimainen elintarvikealan yritys. Sen päätoimipaikka on Sipoossa, missä sijaitsevat myyntija markkinointitoimintojen lisäksi jäätelön tuotekehitys sekä tuotantolaitos. Yhtiö toimii myös Ruotsissa, Baltian maissa ja Valko-Venäjällä.

Ingman Ice Creamin liikevaihto vuonna 2010 oli noin 70 miljoonaa euroa, ja se työllistää noin 700 henkeä.

Litran kotipakkaukset ovat matkalla kohti seuraavaa etappia, jossa ne pakataan muovikääreeseen (vas.), ja Rita Forsström viimeistelee Jättis-tuutteja tuotantolinjalla.

kausmateriaali- ja raaka-ainehävikin minimointiin, jätemäärän vähentämiseen sekä ympäristöystävällisten pakkausratkaisujen etsimiseen. Lisäksi ISO 9001 -laatustandardi ja BRC Food- tuoteturvallisuusstandardi ovat käytössä.

Kauppiailta toivomuksia

Pakkasvarastossa on aina kirpeä talvisää.

Jo muinaiset kiinalaiset…

Jäätelöpakkauksia koetetaan joka tapauksessa koko ajan keventää ja ohentaa, kunhan itse tuotteen säilyvyys ei vaarannu.

– Tukkumyyjiltä ja kauppiailta on tullut asiaa koskevia toivomuksia, joita olemme pyrkineet toteuttamaan. Esimerkiksi litran jäätelöpakkaukset toimitettiin aiemmin yhdeksän kappaleen kartonkikotelossa, mutta nyt pakkauksia on viisi, ja ne on kääritty kutistemuoviin, Heinonen kertoo.

Uusi pakkaustapa vähentää tilantarvetta kuljetuksissa, ja jäähdytystäkin tarvitaan vähemmän, kun kartongin sisäkerroksessa olevaa ilmaa ei tarvitse kylmentää. Kauppiaat ovat tyytyväisiä kartonkijätteen vähentyessä, vaikka sille onkin kaupoissa yleensä hyvät keräysmahdollisuudet. Heinonen mainitsee, että muovi menee energiajakeeseen, jonka keräys on koko ajan laajenemassa.

– Kartonkiakin ohensimme moneen otteeseen ennen kuin luovuimme siitä kokonaan. Kun kuljetetaan suuria määriä jäätelöä, pienetkin parannukset kertautuvat nopeasti isoina säästöinä.

Jäätelöön liittyy paljon mielikuvia, joita valmistajat haluavat pakkausten materiaaleilla ja ulko­ näöllä luoda ja vahvistaa.

– Värimaailman pitää olla näkyvä ja tunnistettava. Pakkausmateriaalien kehitys näkyy myös jäätelöpakkauksissa: ne ovat samalla kertaa sekä houkuttelevampia että ympäristöystävällisempiä kuin vaikkapa 20 vuotta sitten, Nieminen huomauttaa.

Kiinalaiset sekoittivat lunta ja hedelmämehua sekä mahdollisesti­ lunta, maitoa ja riisiä jo 3 000 vuotta sitten. Euroopassa jäätelöstä on ­tietoja antiikin ajalta, ja Italiaa pidetään nykyaikaisen jäätelön syntymä­ maana. Jäätelö oli aluksi yläluokan herkku, mutta 1700-luvulla se alkoi levitä kaikkiin kansankerroksiin.

Helsinkiin jäätelö tuli 1800-luvun lopulla, kun venäläiset kauppiaat myivät sitä kärryistään. Ingman Sun Icen edeltäjä Pietarsaaren jäätelötehdas perustettiin 1927. Helsingin olympialaiset 1952 vetivät jäätelöteollisuuden vahvaan nousuun.

Lisätietoja: www.ingman.fi

13

tuottajayhteisöt Kuitu kiertää entistä tehokkaammin Suomen pakkauksissa.

Suomen Kuitukierrätys Oy on nuori tuottajayhteisö, joka yhdisti kolme luukkua yhdeksi.

Yksi luukku

tuo tehoa

Teksti Pert ti Suvanto | kuva Atte Lakinnoro

S

uomen nuorimman tuottajayhteisön sähköisiä raportointijärjestelmiä, laskunhallintaa ja muita taloushallinnon toimia on nykyaikaistettu ja niitä ajetaan parhaillaan toimivaksi käytännöksi.

Suomen Kuitukierrätys Oy perustettiin 2008, ja viime vuoden kesäkuussa se sai tuottajayhteisön statuksen. Sen osakkaina ovat ­aiemmin tuottajayhteisöinä toimineet Suomen Aaltopahviyhdistys ry, Suomen Kuluttajakuitu ry ja Suomen NP-kierrätys Oy. Nyt kolmesta luukusta on sukeutunut yksi. Miksi?

Suomen Kuitukierrätys Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Salmi viittaa kahteen tekijään – ulkoiseen ja sisäiseen. Valvova viranomainen Pirkanmaan ELY-keskus oli antanut ymmärtää, että olisi hyvä, jos ”seurustelukumppaneita” eli valvottavia olisi vähemmän.

Puukuitutaustaisten yhteisöjen oli myös itse helppo ymmärtää yhdistymisen edut.

– Isommassa kokonaisuudessa pystymme purkamaan päällekkäisyyksiä ja saamaan aikaan kustannustehokkuutta.

Samaa sanoo Suomen Aaltopahviyhdistyksen toiminnanjohtaja Eija Jokela – yhdistymishyötyjä on paljon. Yhteisen taloushallinnon lisäksi yhden ihmisen organisaatiot saavat toisistaan tukea ja varmistusta vaikkapa lomien ja matkojen aikana.

– Myös viranomaismaksut lankeavat vain yhdelle, ei kolmelle, hän muistuttaa.

14

Sekä Salmi että Jokela näkevät erittäin luontevaksi kehityspolun, joka tuo kaikki metsästä­ saadut pak­kauk­set saman sateenvarjon alle.

Avoimin mielin selvitelläänkin tulevaisuuden näkymiä Suomen Teollisuuskuitu Oy:n ja Puupakkausten Kierrätys PPK Oy: n kanssa.

– Ehkä joskus tulevaisuudessa on vain yksi yhteisö, joka hoitaa kaikkien pakkausten tuottajavastuuasiat – tai yhteisö, joka lopulta hoitaa kaikkien tuottajavastuullisten asiat, Salmi visioi.

Yksi yhteisö – kolme hintaa

Tuottajayhteisöjen jakeiden hyötykäyttömaksut poikkea­vat toisistaan. Aaltopahvi maksaa tonnistaan 5 euroa, kuluttajien kuitupakkaukset ja paperikääreet 23,5 euroa ja nestekartonkipakkaukset 35 euroa. Syy siihen, miksi hintoja ei harmonisoida, johtuu Salmen mukaan yksinkertaisesti siitä, että toisten taskuilla ei haluta käydä.

– Jakeilla on hieman erilaiset kierrätyslogiikat. Kauppa ja teollisuus käyttävät 90 prosenttia aaltopahvista. Niiden takapihoilta puhdasta ja homogeenista raaka-ainetta on helpompaa ja siksi halvempaa kerätä. Se on ominaisuuksiensa takia myös arvokkaampaa.

Kuluttajapuolella keräyskustannukset ovat suuremmat, raaka-aineen käyttäjiä vähemmän ja pakkaukset vaativat enemmän käsittelyä.

Tärkeä selittäjä ovat tonnimäärät. Aalto­ pahvilla jakaja on iso – sitä käytetään Suomessa noin 200 000 tonnia, kuluttajien kartonkipakkauksia ja pussukoita taas noin 50 000 ja nestepakkauksia alle 31 000 tonnia.

– Rahat käytetään keräykseen ja materiaalin käsittelyyn. Maksut kohdennetaan oikeudenmukaisesti kyseisiin materiaaleihin liittyviin kustannuksiin.

Aaltopahvi toipui ensimmäisenä

Loppuvuoden 2008 taloudellinen taantuma pudotti taivaan myös kierrätyskuitumateriaalien niskaan. Tarjonta ylitti kysynnän, ja hinnat laskivat myös kotimaassa. Nyt talouden mittarit sojottavat ylöspäin, ja raaka-aineen kysyntä ja hinnat seuraavat mukana. Ensimmäisenä toipui aaltopahvi, joka on jo kyennyt laskemaan hyötykäyttömaksujaan.

– Aaltopahvin arvo on perinteisesti ollut niin hyvä, että se on pystynyt itse maksamaan oman kierrätyksensä. Nyt kotimaan kysyntä on kasvanut, ja kaikelle Suomessa kerätylle aaltopahville löytyy kotimaasta kierrätyskäyttö. Meidän ei tarvitse enää turvautua kalliiseen vientiin. Myös hinnat ovat nousseet, Jokela sanoo.

Viiden euron käyttömaksuhintaa hän perus­ telee varautumisella muutoksiin. Uusi jäte­ laki on tulossa, ja vaikuttaa siltä, että keräys­ verkostoa tulee tihentää. Asetukset tämän ai­ kanaan määräävät.

Jätelaki ja poltto pohdituttavat

Aaltopahvia valmistettu Suomessa 100 vuotta

Aaltopahvi on maailman käytetyin pakkausmateriaali. Aallon keksiminen pahviin on yksi

pakkaushistorian suurimmista oivalluksista.

Ensimmäinen aallonmuotoista paperimateriaalia koskeva patentti kirjattiin Englannissa­ 1856. Silloin sitä käytettiin hattujen hikinauhana.

Aaltopahvin keksi pakkauskäyttöön A. L. Jones Yhdysvalloissa 1871. Alussa sitä käytettiin pullojen välipehmikkeenä ja kääreenä. Muutama vuosi myöhemmin patentoitiin tuote, jossa aallotettu paperi oli kiinnitetty suorana olevaan paperiin. Oli syntynyt mullistava pakkausten raaka-aine.

Suomessa aaltopahvin valmistus alkoi jo 1911 Tampereella Tammerkosken rannalla. Kierrätys käynnistyi 1940-luvulla.

Salmi tarttuu myös häntä askarruttaneeseen aiheeseen, jätelain tuomiin haasteisiin.

– Kun määritellään kuluttajapakkausten keräysverkostoa, se on tehtävä järkevästi yh­ teistyössä. On muistettava, että kasvavat ajo­ kustannukset ovat sama asia kuin kasvava ym­ päristökuormitus.

Salmea mietityttää myös, paljonko tuleva lainsäädäntö määrää tuottajayhteisön raken­ teita, jäseniä ja omistajia.

– Tätä ei pidä liikaa lainsäädännöllä ohja­ ta, vaan sen tulee olla tuottajavastuullisten it­ sensä päätettävissä. Järjestäytymisvapauteen ei lainsäädännöllä saa puuttua. Uusi jätelaki toivottavasti selkeyttää vastuita. Mutta jos on vastuu, silloin pitää olla myös valta toteuttaa asioita.

Yksi asia, joka Salmea ja Jokelaa kavahdut­ taa, on kierrätyskelpoisen raaka-aineen poltto.

Polttokapasiteettia ollaan Suomessa lisäämäs­ sä, ja hyvin palava materiaali olisi laitoksille mieluista ruokaa.

– On olennaista, että ymmärretään mate­ riaa­lin kierrättämisen tärkeys. Keräysmate­ riaali korvaa neitseellistä raaka-ainetta. Se on erittäin tarpeellista materiaalitehokkuuden ja ympäristön kannalta, Jokela sanoo.

Myös Salmi korostaa, ettei polttaminen ole kestävää kehitystä, jos sitä käytetään jätehie­ rarkiassa oikotienä.

– Kuidut on jatkossakin kerättävä talteen eikä ajautua kilpailutilanteeseen polton kans­ sa. Niiden pitää olla toisiaan täydentäviä vaih­ toehtoja. Nyt kun Kotka Mills ryhtyy käyttä­ mään laminaattipaperiin raaka-aineena kier­ rätyskuituja, niiden kysyntä Suomessa vain kasvaa, Salmi mainitsee.

15

C

Teksti Matti Välimäki | kuva Arto Wiikari

rnet Oy:n toimitusjohtaja, ympäris­ tölaskennasta tekniikan tohtoriksi väitellyt Tuula Pohjola odotti uutta jätelakia ristiriitaisin tuntein.

– Lakiin tuli varsin vaikeita yhtälöitä. Uuden jätelain keskeisimpiä muutoksia on pakkaus­ ten tuottajavastuun laajentaminen osittaises­ ta täydeksi. Käytännössä se tarkoittaa, että tuotteiden pakkaajien ja pakattujen tuottei­ den maahantuojien on jatkossa vastattava myös kotitalouksissa syntyvien pakkausjät­ teiden talteenotosta, kuljetuksesta ja hyödyn­ tämisestä. Nykyisin vastuu rajoittuu lähinnä kaupasta ja teollisuudesta kerättyjen pakkaus­ jätteiden hyödyntämiseen.

Lain voimaanastumisen jälkeen kaikki pak­ kaukset pitää lajitella materiaaleittain erillisiin keräilyastioihin, myös esimerkiksi likaiset elin­ tarvikkeiden muovipakkaukset, vaikka niille ei ole Suomessa jatkokäyttöä. Pohjolan mu­ kaan tällainen kierrätysmalli tarkoittaa myös valtavaa, ympäristöä kuormittavaa rekkaral­ lia. Kierrätyksessä pitäisi hänen mielestään huomioi­da, että se mikä toimii Etelä-Suomes­ sa, ei istu harvaanasuttuun Pohjois-Suomeen.

– Suomeen on tulossa jätteenpolttolai­ toksia. Osa kierrätysmateriaalista olisi ympä­ ristön kannalta ehdottomasti järkevämpää polttaa.

Tarvetta laajemmalle näkökulmalle

päristöviestintänsä selkeyteen ja johdonmu­ kaisuuteen.

– Nykyään kuluttajille tuotetaan valtavas­ ti vaihtelevaa ja myös keskenään ristiriitaista tietoa. Kuluttajat haluavat tehdä ympäristö­ ystävällisiä valintoja, mutta he eivät tiedä, miten ihmeessä he voivat niitä tehdä.

Pohjolan mielestä jätelain kokonaisuudesta on unohdettu sen tärkein lenkki: kuluttaja. Jos vertailukohde otetaan it-maailmasta, voidaan sanoa, että jätelakia on suunniteltu järjestel­ mä edellä.

Pohjola korostaa, että kierrä­ tyksessä päästään parhaisiin tu­ loksiin, kun lähtökohtana on ku­ Tietoa pk-sektorille luttajan arki. Kierrätys on tehtä­ Tuula Pohjola perusti Crnet Oy:n Yritysten vä kuluttajalle mahdollisimman vuonna 2007. Keskeisenä idea­ helpoksi. Tämä tarkoittaa esi­ kannattaa na oli tällöin palvella erityisesti merkiksi sitä, että kierrätyspis­ panostaa pk-sektoria ja auttaa sitä kehit­ teet on järkevintä sijoittaa kaup­ vastuullista liiketoimin­ ympäristö- tämään pojen yhteyteen, jolloin niillä taansa. Crnetin osaamisaluee­ seen lukeutuvat muun muassa voi asioida kauppareissujen yh­ viestinnän teydessä. työhyvinvointi, -terveys ja -tur­ johdon– Asioita olisi syytä katsoa laa­ sekä aivan erityisesti mukaisuu- vallisuus, jemmasta näkö­kulmasta, ei esi­ ympäristölaskenta ja logistiikka. merkiksi pelkästään biologin sil­ teen.

Käytännössä yritys tarjoaa min. asiakkailleen esimerkiksi konsul­ Tuula Pohjola huomauttaa, että kuluttajat tointia, koulutusta ja valmennusta. Tärkeässä unohdetaan usein myös viestinnässä. roolissa on myös tietopalvelu.

– Kerromme yrityksille, missä maailmalla – Jätelaki vaikuttaa paljon arkielämään, mutta se tulee tavalliselle kuluttajalle aivan näissä asioissa mennään ja mistä keskustel­ nurkan takaa. laan. Ideana on auttaa esimerkiksi yrityksen Hänen mielestään myös yritysten kannat­ johtoa ja asiantuntijoita löytämään tietotul­ taisi panostaa paljon nykyistä enemmän ym­ vasta se olennaisin informaatio. Johdolla ei ole välttämättä aikaa eikä myöskään aina pä­ tevyyttä punnita, mikä tieto on tärkeää ja luotettavaa.

– Kuljetusalan yrittäjää voimme myös palvella vaikka kertomalla, mitä hänen asiak­kaansa vaatimat ympäristösertifikaa­ tin kriteerit käytännössä tarkoittavat.

Crnet Oy toimii verkostomaises­ ti. Tähän CRnet Verkosto -nimiseen yhteenliittymään kuuluu kymme­ nen yritystä sekä näiden lisäksi kah­ deksan asiantuntijaa yliopistomaa­ ilmasta.

Crnet Oy:n toimitusjohtaja Tuula Pohjola on huolissaan, – Ideanamme on, että pystymme toimimaan mahdollisimman joustavas­ että jätelain myötä rekkaralli kiihtyy. hän korostaa, ti ja asiakaslähtöisesti – ilman turhia että kuluttajan arjen tulee olla lähtökohtana kAIKISSA kiinteitä kuluja, Tuula Pohjola kertoo.

KIERRÄTYSRATKAISUISSA.

”

Uusi jätelaki lisää

kuljetuksia

16

Oy Yritys Ab – ja lupa toimia Tuula Pohjolalla on alunperin fyysikon koulutus, ja sittemmin hän on opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa tuotantotalouden osastolla tekniikan tohtoriksi. Hän on väitellyt ympäristölaskennasta ja perehtynyt erityisesti hiilijalanjäljen laskentaan. Pohjolalla on pitkä työkokemus myös esimerkiksi it-alalta.

Tuula Pohjola kertoo nauttivansa nykyisestä työstään, koska se tarjoaa hyviä mahdollisuuksia hyödyntää omaa asiantuntemusta ja tehdä työtä tärkeän asian puolesta.

– Save the planet together – parempi maailma meille kaikille. Se on tietenkin se perimmäinen kannustin.

Kommentti saattaa herättää myös kysymyksiä, miten hyvää tarkoittava idealismi ja kova liike-elämä saadaan sopimaan yhteen...

– En koe olevani idealisti. Myös Crnetin tavoitteena on auttaa yrityksiä toimimaan taloudellisesti kannattavasti ja vastuullisesti.

– Tulevaisuudessa tuloksen tekeminen ja vastuullisuus kulkevat hyvin tiiviisti yhdessä, paljon tiiviimmin kuin nykyisin. Olemme menossa suuntaan, jossa yrityksen on pystyttävä osoittamaan, että se toimii vastuullisesti, jotta se voi ylipäätänsä toimia, Pohjola korostaa.

17

ympäristö

Teksti Ilpo Salonen | kuvitus Atte LaKINNORO

Kierrätystä aalloilla

Pakkausjätteen keräys Suomen ja Ruotsin välillä liikennöivissä laivoissa on järjestetty tehokkaasti, ja uusiakin ratkaisuja kehitetään.

Laivoilla on jätteenkäsittelyyn ahtaat tilat, mutta toisaalta matkat ovat laivalla lyhyitä.

18

L ja karasi suurim tonki mat j V ik in g L in akeet e n Su liiken omen nöi se , Ruots itsem in Ta ä

A

luksilla pakkaus- ja muun jätteen keräys toimii samaan tapaan kuin maissakin: esimerkiksi kartongit paalataan, ja myös metalli-, muovi-, lasi-, bio- ja ongelmajätteet lajitellaan omiin astioi­ hinsa. Tosin lajittelu ei ainakaan toistaiseksi koske hyttejä, koska keräysastiat vaatisivat melko runsaasti tilaa.

– Sen sijaan olemme laittaneet Viking XPRS:n seitsemännelle kannelle jäteaseman, jossa lajitellaan sekajäte, metalli, paristot, lasi ja paperi. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, ja suunnittelemme asemien perustamista muillekin laivoille, kertoo Viking Linen ympäristöpäällikkö Susanna Airola.

Myös Tallink Siljalla jätteet kiertävät tehokkaasti. Yhtiön laivoilla kaikki jakeet kerätään ja toimitetaan maihin Värtanin satamassa Tukholmassa. Sieltä yhteistyökumppanit toimittavat ne eteenpäin.

– Sekajäte menee maihin Helsingissä, samoin keittiön paistorasvat. Näistä kaikista on kuukausittainen seuranta, josta nähdään, paljonko jätettä on siirretty maihin. Lisäksi seurataan esimerkiksi pesukemikaalien käyttöä, Tallink Siljan viestintäpäällikkö Laura Saksala luettelee.

n alu ja Viro llink sta.

Siljan n väli Suom ä nöi vi i-Ruo isi alu t s i pikala r s e t i a t i llä pu ja Suo ivaa s Energiaa ja biokaasua olesta mi–V ekä y Suom iro-re ksi ris an i – t itillä S e a i Ruotsinlaivoilla suuri osa pakkausjätlylaiv ksa-r kaksi a. Nä eitillä aluks iden et. Yh liiken teestä on kartonkia sekä muovikalvoa, lisäks teens nöivä i ä Tall t Sup laivaa i erfast n jolla esimerkiksi kuormalavoilla kuljetet. Mää k k o nsern rällise illa on sti lai enite tavat pakkaukset sidotaan tiiviiksi pakevoilla n lasi 19 - sek ker­tyy ä tiksi. Kartongille on paalaimet, osassa laikarto jätett nki­ ä. voista myös pakkausmuoville ja säilyketölliiken

keille. Rikkoutuneille kuormalavoille on oma konttinsa.

Useimmilla aluksilla kovat muovit, kuten keittiön raaka-aineiden muoviämpärit, kerätään erikseen energiajakeeseen, kuten pakkauskalvokin. Värillisen ja värittömän lasin erottelua on vasta yhdellä Viking Linen laivalla, mutta kokeilun laajentamista harkitaan.

– Kiinnostava kokeilu on myös biokaasun tuottaminen biojätteistä. Kahden aluksen biojäte viedään Envor Biotechin laitokselle Forssaan, Airola kertoo.

Tallink Silja on vähentänyt pakkausjätteen määrää myös ostamalla monia siivouksessa, keittiössä ja kunnossapidossa käytettäviä aineita bulkkitavarana.

– Käytämme mahdollisimman vähän esimerkiksi pesuaineiden yksittäispak­kauksia, pikemminkin suuria varastopakkauksia, joista siirrämme pesuaineen käyttöpulloihin. Sama koskee monia keittiöraaka-aineita – niiden kuljetuksissa käytämme tehokkaasti myös kierrätettäviä kuljetuslaatikoita Saksala mainitsee.

Ahtaudesta haastetta ja hyötyä

Rajalliset tilat tuovat laivojen kierrätykselle omat haasteensa. Puristimet ja kontit on yleensä sijoitettu autokansille, josta niiden sisältö on helppo viedä maihin.

– Laivassa jätteitä ei voida varastoida pitkiä aikoja, vaan niiden on jatkettava matkaa heti satamassa. Laivojen lastaus- ja purkuajat ovat usein niin lyhyitä, että pientä kiirettä voi pitää.

Toisaalta keräystä helpottaa, että järjestelmä on hyvin keskitetty ja kuljetusmatkat ovat lyhyitä, Saksala huomauttaa.

Kiireinen työrytmi satamaan tultua aiheuttaa osaltaan sen, että hyteistä tuleva jäte menee lähes kokonaan sekajätteeseen.

– Työsuojelunkin näkökulmasta olisi haasteellista, jos siivoojien pitäisi eritellä hyttien jäteastioiden sisällöt eri jakeisiin. Valitettavasti jonkin verran pakkausjätettäkin päätyy tällä tavoin roskiin. Tutkimme koko ajan, miten lajittelua voisi kehittää, Airola kertoo.

Reittialusten jätteistä erilliset sopimukset Lainsäädäntö ei sano mitään laivojen kierrätysvaatimuksista. Varustamot ovat

ryhtyneet lajittelemaan jätteitä, koska se vähentää ratkaisevasti sekajätteen määrää.

Yhtiöt tekevät keräyssopimukset suoraan jätehuoltoa hoitavien yhteistyökumppanien kanssa. Säännöllisillä, aikataulutetuilla reiteillä kulkeville aluksille tämä on mahdollista, mutta ei esimerkiksi rahtilaivoille. Niiden jätehuolto perustuu sataman tarjoamiin palveluihin, joiden hinta maksetaan satamamaksussa.

19

teknologia

Hyvin hoidettu alue­keräyspiste on ilo silmälle ja oikein sijoitettuna kätevä lähiseudun asukkaille.

Toisaalta roskaan­ tuminen on niiden yleinen ongelma.

Keräys­yritykset kehittävät teknisiä ratkaisuja, joilla pisteiden käyttö­mukavuutta ja siisteyttä parannetaan.

Teksti Ilpo Salonen | kuvat L&T, SITA Finland ja Molok

A

luekeräyspisteistä löytyy sekä maan päällä seisovia astioita että syväkeräyssäiliöitä. Markkinoilla pitkään olleiden Molok-säiliöiden lisäksi nykyään myös Lassila & Tikanojalla on omat syväke­ räysjärjestelmänsä. Molempien mallistoon kuuluu 3–5 kuutiometrin betonirunkoisia säiliöitä, jotka upotetaan osittain maahan.

– Betonin paino pitää säiliön tukevasti paikoillaan, eikä asennuksessa tarvita välttämättä erillistä ankkurointia. Kokonaispaino on kolmen tonnin luokkaa. Valttina on myös kestävyys, jolle muoviset tai metalliset säiliöt eivät pärjää, mainitsee L&T:n tuotekehityspäällikkö Janne Kanervo.

Molokilla ja L&T:llä rungot ovat kuitubetonia, ja maanpäälliset osat pinnoitetaan ympäristöön sopivalla materiaalilla. L&T:llä on tarjolla alumiini-, puu- ja teräsverhoilua, Molokilla lisäksi muovilautaa sekä erilaisia laattoja ja komposiittimateriaalia.

Tuotevalikoima kovassa kasvussa

Kierrätysalan kasvu on innostanut yritykset kehittämään laajan kirjon erilaisia keräysas­ tioita ja muita ympäristötuotteita, ja suuntaus sen kun jatkuu. Tuoteluetteloista löytyy erilaista säiliötä ja astiaa joka lähtöön, tilanteeseen ja paikkaan.

Mistä kehitysideat tulevat? Tuotekehitysosastot toki laativat niitä koko ajan, mutta esimerkiksi Molokin markkinointipäällikkö Katri Savijärvi kertoo, että lisäksi vuosittain tulee satoja asiakaspalautteita niin kotimaasta kuin ulkomailta.

– Useissa niistä on kehitys- ja parannusehdotuksia, ja tehtäväksemme jää puntaroida niiden järkevyys ja käyttökelpoisuus. Usein parhaat vinkit saadaan juuri loppukäyttäjiltä ja tyhjentäjiltä.

Myös L&T saa paljon palautetta ja kehitysideoita.

– Keskieurooppalaiset ovat paljon innokkaampia esittämään niitä kuin suomalaiset.

Siistiä ilmettä

aluekeräykseen

20

Kuva SITA

Trendit tulevat usein Manner-Euroopasta Suomeen, joten kommentteja kannattaa kuunnella, Kanervo arvioi.

Tavoitteena kestävyys ja siisteys

Ajomatkoista ympäristökuormaa

L&T on havainnut, että kiinteistökohtaisen keräyksen avulla saavutetaan paras lajittelutulos.

Kun as­tiat ovat ihmisten omilla pihoilla, lajittelumoraali säilyy korkeana. Siellä missä alue­keräystä kannattaa toteuttaa, syväsäiliöt ovat yhtiön mukaan hyvä keino.

– Niillä saadaan napakka ja selkeä ilme, joka on houkutteleva ja siisti. Tällaiset pisteet ovat asuinalueilla halutumpia kuin erilaisten ja -väristen purkkien ja purnukoiden kokoelmat, jotka menevät nopeasti epäsiistiksi. Syväsäiliöitä tarvitsee myös tyhjentää harvemmin, mikä on ympäristölle eduksi, L&T:n hankinta- ja logistiikkapäällikkö Matti Pajunen korostaa.

SITA Finlandilla on muutamia satoja aluekeräyspisteitä hoidossaan eri puolilla Suomea.

Toimitusjohtaja Jorma Kangas pitää kuitenkin kiinteistökohtaista keräystä parempana vaihtoehtona.

– En sano ehdotonta eitä aluekeräämiselle, mutta mielestäni kiinteistökeräys on useimmiten tehokkaampi, kustannuksiltaan edullisempi ja ympäristölle parempi ratkaisu, hän linjaa.

Kangas epäilee, kuinka siisteinä betonirunkoiset säiliöt pysyvät vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Lisäksi kerääjät voivat vaihtua ja toimintaympäristö muuttua monella tavalla.

Kankaan mukaan aluekeräyspisteet roskaantuvat helposti sekä aiheuttavat turhaa ympäristökuormitusta, jos niihin täytyy ajaa autolla.

– Sen sijaan kiinteistöistä kierrätettävät jätejakeet kulkevat nelilokeroisissa säiliöissä samalla, kun sekajäte haetaan. Tämä on asukkaillekin kätevintä, kun eri jätteitä ei tarvitse kuljettaa eri paikkoihin, hän perustelee.

Ympäristöarvot ovat keskeisiä myös L&T:n ja Molokin tuotekehityksessä. Katri Savijärvi uskoo, että alalla kiinnitetään yhä enemmän huomiota kuljetusten ja välimatkojen aiheuttamiin kustannuksiin.

– Entistä suurempien ja järkevämpien jätemäärien kuljettaminen ja tyhjentäminen kerralla on keskeinen kehityskohde. Päästöjen ja ekologisen jalanjäljen suuruutta vahditaan myös valittaessa jätehuoltovälineitä, hän korostaa.

Kuva Molok

SITAn nelilokeroinen säiliö (ylimpänä) poikkeaa Molokin sekä L&T:n (alla) aluekeräyspisteiden perusratkaisuista.

– Silloin on joustavampaa, että käytetään helposti vaihdettavia säiliöitä niin aluekeräyspisteissä kuin kiinteistöissäkin.

Täyttymisen seurannalla ei kysyntää Yksi takavuosina keskustelua

Kuva L&T

herättänyt tekninen ratkaisu, gps-pohjainen säiliöiden täyttymisen seuranta, ei ole lähtenyt yleistymään, vaikka siitä odotettiin apua ajon­hallintaan ja sitä kautta etua myös ympäristölle.

Monet yritykset käyttävät kylläkin säiliöissä gps-tunnistimia, mutta ainoastaan ajojärjestelyjen tukena.

Kokemus on viitannut siihen, että nykyisillä ajojärjestelyillä gps-laite ei anna lisäarvoa: reittejä ei pystytä kustannus­tehokkaasti hoitamaan, mikäli joudutaan ajamaan siksakkia eri säiliöiden täyttyessä.

21

[ i n B RIE F ]

The collection schemes for pack-

aging waste in Finland have been compared to the Swedish schemes with the question being asked why we do not operate like the Swedes, as it cannot be more expensive.

We have calculated the recovery costs paid by packers for the quantities of packaging placed on the market in Finland using the price levels of recovery fees in 2011 compared to the corresponding levels in Sweden. The cost that packers in Finland would pay at the price levels prevalent in Sweden would be eight times higher, meaning that it would be more expensive.

The Finnish scheme is run costeffectively. Admittedly, consumer packaging is not collected the same way as in Sweden, but the recycling results are at the same level.

The packaging sector is in a period of transition. A major influence on this is the Waste Act proposal, which was accepted by Parliament in March with minor amendments.

Statutes, containing more detailed provisions, are being drawn up by the Ministry of the Environment during the spring. The sector had better prepare itself for changes in the coming years. In a country the size of Finland there is nevertheless good reason to organise activities so that existing schemes support one another. In this way overlapping schemes are avoided and costs are kept in check.

Competition between materials is beneficial when better than ever properties are provided to protect products, but when it comes to waste, all packaging is “in the same box”.

Annukka Leppänen-Turkula

22

o f in [ r ec yc l i n g to d ay ]

It would be excellent if Finns could be per-

sumption of food. According to the study, dissuaded to understand that environmental im- carding food in rubbish bins places a greater pacts could be prevented by means of packag- burden on the environment than the manuing. Contrary to popular opinion, packaging facture of packaging. Eco-friendlier packagdoes not constitute a problem for the envi- ing is such packaging through which less food ronment, and the recovery and recycling of wastage is generated. More information on packaging is functioning well in Finland, be- this study can be found on the websites being financed by firms. Packaging represents a longing to MTT (Agrifood Research Finland) substantial cost to packers and importers of and the Association of Packaging Technology packed products, so that one can safely as- and Research-PTR. sume that the use of packaging is subjected to careful considerAn ideal situation is where an optimal ation. Firms pay recovery fees amount of packaging is used, neither too not only for the packaging of the much nor too little, whereby products on the shelves of stores products can arrive at their Contrary destination in prime condibut also for all transport packto popular aging. This is something that is tion quickly, economically and opinion, not yet well known by the genin an environmentally-frienderal public. ly manner. Further benefits to packaging the environment ensue when does not packaging is recycled to make Valuable research has been constitute conducted in Finland on how new products or recovered to much strain the production of a problem produce energy or electricifood places on the environment ty after use. This is in fact accomplished in Finland almost in the different stages of produc- for the en­ vironment." without exception, but a large tion as well as on the environmental impact of food being disamount of packaging comes carded by consumers. The UK and Sweden into the country from abroad together with have recently reported that the quantity of imports. Unfortunately, too much packagfood going to waste in their countries annu- ing is used in some countries and Finland is, ally amounts to tens of kilos per capita. In de- on the whole, unable to affect this situation. veloping countries the quantity of food wast- What is more important is that it is better for age is almost half of all food produced, just be- the environment that rubbish bins contain cause it spoils. This could be very easily taken packaging rather than food or other goods care of by packaging products so that they can damaged in transit.

The benefits provided by packaging to the be transported, stored and consumed with due care. environment in the protection of products A new food study on packaging, the Fu- are an issue that firms registered with PYR tuPackEko 2010 project, funded by the indus- may convey to their customers in suitable cortry and Tekes (the Finnish Funding Agency porate events or, for instance, on their webfor Technology and Innovation), was pub- sites. In this way, the public may receive greatlished in January. The study exonerates food er information on the important role played packaging with its primary message being by packaging in the protection of products that the environmental impacts of packag- through the various stages of their life cycle. ing are considerably smaller than those of the emissions caused in the production and con- Annukka Leppänen-Turkula

”

o

text Pertti Suvanto | photo Atte Lakinnoro

One hatch

more efficiency

Fibre is circulating more efficiently in Finland’s packaging. Suomen Kuitu­ kierrätys Oy is a new producer organisation, combining three hatches into one.

S

uomen Kuitukierrätys Oy was established in 2008 and granted producer organisation status in June of last year. Its shareholders are Suomen Aaltopahviyhdistys ry, Suomen NP-kierrätys Oy and Suomen Kuluttajakuitu ry that previously operated as producer organisations for corrugated board, liquid packaging board and consumer fibres, respectively.

Three hatches have now become one.

“As a larger whole, we are able to dismantle overlapping structures and gain cost-effectiveness,” says the managing director of Suomen Kuitukierrätys Oy, Juha-Pekka Salmi. The managing director of Suomen Altopahviyhdistys, Eija Jokela, reiterates this. Organisations with a joint financial administration and a single person in charge get support from one another.

One association – three prices

Corrugated board costs EUR 5 per tonne, consumer fibres and paper wrapping EUR 23.50 and liquid packaging board EUR 35. “Retailing and industry use 90 per cent of corrugated board. The clean, homogeneous raw material from their backyards is easier and hence cheaper to collect. It is also more valuable on account of its properties,” Salmi mentions.

With consumers, collection costs are greater, there are fewer users of the raw material and the packaging requires more processing. An important factor is tonnage: some 200,000 tonnes of corrugated board, about 50,000 tonnes of consumer carton and bags and less than 31,000 tonnes of liquid packaging board are used in Finland per year.

During the recession at the end of 2008 supply exceeded demand and prices fell. Economic indicators are now on the rise and the demand and prices for raw materials are following this trend. The first to recover was corrugated board, which has already managed to lower its recovery fees. “The value of corrugated board has traditionally been so good that it

Corrugated board 140 years old Corrugated board is the most used packaging material in the world. The first patent for the paperboard in corrugated form was filed in England in 1856. At

that time it was used for the sweatband on hats.

The use of corrugated board for packaging was devised by A.L. Jones in 1871 in the United States. In the beginning it was used as cushioning and wrapping material to protect bottles. A few years later a product was patented where corrugated paperboard was fixed on straight paperboard.

has managed to pay for its own recycling itself.

Domestic demand has now risen and there is recycling use at home for all corrugated board collected in Finland,” Jokela explains.

The Waste Act and incineration causes for concern

Salmi then seizes on a subject that is preoccupying him, the challenges presented by the Waste Act. “When a collection network is being determined for consumer packaging, it must be done sensibly and collaboratively.

One has to remember that growing transport costs amount to the same as growing burdens on the environment,” he states. He also reflects on how much this coming legislation will determine the structures, members and owners of the producer organisation.

“This should not be too controlled by legislation, but should be decided upon by those with producer responsibility themselves. One should not meddle with freedom to organise through legislation. Hopefully, the Waste Act will clarify responsibilities. However, if there is responsibility, there should also be the power to put things into practice. Incineration capacity is growing in Finland, and flammable material would be a desirable feedstock for incineration plants,” he says.

“It is essential to understand the significance of material recycling. Recyclable material replaces virgin raw material. This is extremely necessary for the efficient use of material and for the environment,” he emphasises.

23

o f in JOUKKOKIRJE

Tuottajayhteisöjen yhteystiedot

Jos yhteystietosi ovat muuttuneet, ilmoitathan uudet tiedot mahdollisimman pian sähköpostitse osoitteeseen pyr@pyr.fi, soittamalla asiakaspalveluumme puh. (09) 6162 3500 tai faksaamalla numeroon (09) 6162 3100.

Mikäli Sinulle ei tule PYR Info -lehteä ja haluaisit saada sen, ilmoita meille osoitteesi.

Suomen Teollisuuskuitu Oy Pertti Kleemola pertti.kleemola@teollisuuskuitu.fi puh. 050 544 6054 www.teollisuuskuitu.fi Suomen Keräyslasiyhdistys ry Kari Hyrkäs kari.hyrkas@a-pullo.fi puh. (09) 133 1362 www.kerayslasiyhdistys.fi

Linkit tuottajayhteisöjen kotisivuille

Mepak-Kierrätys Oy Heikki Riste heikki.riste@mepak.fi puh. 0500 508 463 www.mepak.fi Suomen Palautuspakkaus Oy Tapani Sievänen tapani.sievanen@palpa.fi puh. 040 544 6899 www.palpa.fi Suomen Uusiomuovi Oy Vesa Kärhä vesa.karha@plastics.fi puh. (09) 1728 4326 www.suomenuusiomuovi.fi Puupakkausten Kierrätys PPK Oy Lars Rask lars.rask@puupakkauskierratys.fi puh. 050 325 2246 www.puupakkauskierratys.fi

www.pyr.fi

Kannen kuva: Atte Lakinnoro, takakannen kuva: Ingman

Ovatko yhteystietosi muuttuneet?

Suomen Kuitukierrätys Oy • Suomen Kuluttajakuitu ry • Suomen NP-kierrätys Oy Juha-Pekka Salmi juha-pekka.salmi@kuitukierratys.fi puh. 050 329 6211 www.kuitukierratys.fi • Suomen Aaltopahviyhdistys ry Eija Jokela eija.jokela@aaltopahvi.fi puh. 040 723 7992 www.aaltopahvi.fi