TOIMITUSJOHTAJALTA
Organisoimassa toivoa
NÄKÖKULMA: Lauri Räty
Hyppäisitkö pikaratikan kyytiin?
Kirjoittaja on HSL.n joukkoliikennesuunnittelija.
Pikaratikat kiihtyvät rivakasti, kulkevat miellyttävästi ja ohittavat autojonot omaa kaistaansa pitkin.
MI KKO RYHÄ N EN / HSL
Vapaus liikkua helposti ja sujuvasti on hyvän arjen peruselementti. Liikkuminen helpottuu entisestään tulevaisuudessa, kun Helsingin seudun ydinalueita yhdistää metro- ja junalinjojen lisäksi kattava pikaratikkaverkko. Pikaratikka on kaupunkiliikenteen palapelistä pitkään puuttunut palanen. Kaupunkien kasvu on johtanut liikenteen ruuhkautumiseen. Metro- ja junaliikenteen laajentamista rajoittavat niiden korkea hinta, ja bussi jää matkustajamäärien kasvaessa helposti liian pieneksi. Pikaratikan rataa on metroa ja junaa edullisempi rakentaa ja sillä voidaan kuljettaa bussia enemmän matkustajia. Perfect match, siis! Ensimmäinen Helsingin seudulle tulevista pikaratikkalinjoista on kehämaisesti kulkeva Raide-Jokeri. Se kulkee Helsingin Itäkeskuksesta Espoon Keilaniemeen ja korvaa vuonna 2021 seudun suosituimman bussilinjan 550. Hankesuunnitelma hyväksyttiin Helsingin ja Espoon kaupunginvaltuustoissa kesäkuussa. Samalla polulla on myös Laajasalon raideyhteys: Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan pikaratikalla pääsee vuonna 2026 kulkemaan Kruunusiltoja pitkin Kruunuvuorenrantaan ja Yliskylään. Raide-Jokerin reitillä olevista joukkoliikenteen solmuista tulee asumisen ja työpaikkojen keskittymiä. Niihin sijoittuvat myös monipuoliset palvelut; kaupat, kahvilat, ravintolat ja muut elämyskeitaat. Helsingin Yliskylästä tulee keskus kymmenien tuhansien asukkaiden pikkukaupungille nimeltä Laajasalo. Uudet pikaratikat kulkevat miellyttävästi, kiihtyvät rivakasti ja ohittavat autojonot omaa kaistaansa pitkin. Liikennevaloissa vaunulle näytetään suoraan vihreää valoa ja matka etenee luotettavasti aikataulun mukaan. Tämä kaikki houkuttelee myös matkustajia. Ranskan Montpellierissä ja Strasbourgissa pikaratikoiden matkustajamäärät ovat ylittäneet odotukset reippaasti. Norjan Bergenissä päätettiin pidentää vasta muutama vuosi sitten hankittuja vaunuja, kun uuden pikaratikan suosio räjähti kasvuun. Pikaratikka on osa suurta muutosta, jossa kävellen, pyörällä ja joukkoliikenteellä liikkumisesta tehdään varteenotettavin vaihtoehto kulkea paikasta toiseen. Muutos säästää yhteiskunnan varoja, kun vältetään autoliikenteen kalliit investoinnit moottoriteihin ja tunneleihin. Kyseessä on kaavoituksen ja liikennesuunnittelun yhteispeli, jossa tehokkaan liikkumismuodon, pikaratikan, ansiosta kaupungin sisään saadaan paljon uusia asuntoja ja työpaikkoja. Pikaratikka tekee vielä vaikutuksen moneen meistä. Mikä saisi sinut hyppäämään pikaratikan kyytiin?
Helsingin seutu kasvaa vahvasti. Pääkaupunkiseudun väestö kasvoi tammi–kesäkuussa yli 8 000 asukkaalla ja on nyt 1,13 miljoonaa. Asukkaita muuttaa tänne kotimaasta ja ulkomailta. Syntyvyys on esimerkiksi Helsingissä korkeammalla kuin kertakaan 70-luvun jälkeen. Me teemme nyt Helsingin seudulla kaupunkirakenteen ja liikenteen ratkaisuja, joiden kanssa tulevat sukupolvet elävät vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Jopa vuosituhansia. Tämä aikaperspektiivi on hyvä pitää mielessä, kun suunnittelemme uusia kaupunginosia, saaria, siltoja, linjoja, raiteita ja tunneleita. Millainen on kestävä kaupunki? Yhden määritelmän mukaan kestävät ratkaisut ovat sellaisia, jotka eivät kavenna tulevien sukupolvien elämänlaatua ja resursseja siitä, mitä meillä on käytössämme. Maineikas kaupunkisuunnittelija John Forester onkin sanonut, että ”Suunnittelu on toivon organisointia”. Kestävään kaupunkiin sopii hyvin tiiviin kaupunkirakenteen kehittäminen kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen ehdoilla unohtamatta kuitenkaan elinkeinoelämän kuljetustarpeita kuten jakeluliikennettä. Jos seudun uudet asukkaat hajautuvat asumaan aina vain laajemmalle alueelle ja liikkuminen perustuu vahvasti yksityisautoilun varaan, tulevat sukupolvet joutuvat viettämään entistä enemmän aikaa liikenteessä ja ruuhkissa. Se ei ole hyvää elämänlaatua. Vaikka HSL on joukkoliikenteen puolestapuhuja, liikenteellä itsessään ei ole itseisarvoa. Toki joukkoliikenne on monissa tilanteissa parempi ja kestävämpi vaihtoehto kuin oma auto. Kuitenkin paras ympäristö lienee sellainen, jossa monet asiat ovat kävellen saavutettavissa. Silloin lapsia ei tarvitse kuljettaa kouluihin ja harrastuksiin autoilla eikä välttämättä joukkoliikenteelläkään, vaan kaikki ihmiset, isot ja pienet voivat liikkua omin jaloin paikasta toiseen.
Suvi Rihtniemi