liikkeellä teksti Katja Pesonen kuvat Tommi Tuomi
Hannu Tanner on harrastanut perhosia kohta 40 vuotta. Perhe suunnittelee jopa lomamatkat hyvien perhospaikkojen mukaan. Tropiikin matkojen saaliit ovat toki värikkäitä, mutta kotimaiset perhoset ovat silti kaikista rakkaimpia.
Kun harrastuksella on
siivet
H
annu Tanner näyttää lasipurkkia, jossa lymyää perhosen kotelo. Pian siitä sukeutuu aikuinen Mimas tiliae eli lehmuskiitäjä. – Lehmuskiitäjän kehittyminen perhoseksi on vuoden prosessi. Minulla oli niitä enemmänkin, mutta jostain selittämättömästä syystä osa kuoli jo toukkavaiheessa, Tanner kertoo. Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston atksuunnittelija Hannu Tanner on harrastanut perhosten keräilyä vuodesta 1974. Pikkupoikana perheen kesänviettopaikalla Lopella hän seurasi viereisen naapurintilan pojan juoksua haavin kanssa pitkin maita ja mantuja. Tanner näki luonnon jo silloin loputtoman tutkimisen lähteenä. Hän oli innokas lintuharrastaja, ja kun toiset keräsivät kasveja koulun biologian tunnille pelkästä pakosta, hän teki sitä vapaaehtoisesti viisivuotiaasta lähtien. Naapurin pojan perhosharrastus innoitti Tanneria tekemään oman haavin rikkinäisestä sulkapallomailasta. Hän repi vanhan verkon irti ja kiinnitti reunoihin muovipussin, johon oli pistellyt reikiä. Se
28
Helsingin henki | syyskuu 2012
toimi. Tanner sai sillä neitoperhosen, Nymphalis, joka oli siihen aikaan erittäin harvinainen. Hänellä on se vieläkin tallella. Nykyään neitoperho on yleisempi kuin nokkosperhonen, Nymphalis urticae.
Kotimaisuuden tenho
Tannerilla on kodissaan kokonainen huone omistettu perhosten säilytykseen. Massiiviset lipastot kätkevät sisäänsä satoja perhoslajeja pikkurillin kynnen kokoisista lepattajista lähes teelautasen mittaisiin eksoottisiin väripilkkuihin. Tällainen on esimerkiksi Malesian matkalta napattu lintusiipiperhonen, Trogonoptera brookiana. – Perhosharrastuksen ansiosta suunnittelemme perheen kesken lomamatkatkin hyvälle perhosalueelle. Matkat tropiikkiin ovat olleet mieleenpainuvimpia. Viimeksi olimme vaimon kanssa kolme viikkoa Sumatran sademetsissä. Kauas ei kuitenkaan tarvitse lähteä löytääkseen mielenkiintoisia lajeja: runsas perhoskanta löytyy läheltä Virosta, missä käymme usein. Olen muun muassa löytänyt Saarenmaalta muurahaissinisiiven, Glaucopsyche arion, joka on Suomessa uhanalainen, hän kertoo.