OtaSanomat 1/2007
1
Sisältö Sisältö Toimitus Otalampi 500-vuotta Puheenjohtajan nurkka Syyskokouksen satoa Tietoa alueen maankäytöstä Uusi koulu valmistuu OtaKantaa: Mikä rakennukselle nimeksi Kyläyhdistyksen infotaulu S-Marketille Kaniharrastus Letkeää menoa Ruskopirtillä Härkälän Hakan hiihtokilpailu Naapurisopua Ruskelan Riento - musiikkia, tansseja ja näytelmiä kohta 60 vuotta Otalammen historiaa vuosilta 1854 – 1860 1. Osa - Otalammelta on kulkenut monta tietä Helsinkiin Uusia linja-autovuoroja välille Otalampi–Nummela Hyvä Otalampelainen yrittäjä Tienkäyttäjät kaipaavat turvallisuutta Otalammella – Tiehallinnnon suhtautuminen välinpitämätöntä Maaseudun sivistysliiton lukupiiri kokoontuu Otalammella Pukeutumisvinkkejä ja vaatekaapin siivousta
sivu 2 2 3 4 5 6-7 8-11 12 13 14-15 16 17 18-19 20-23 24 25 25 26-27 28-29 30-31
Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy syksyllä 2007. Kannen kuva: Avantouimareita pääsiäisvalkealla 4.4.2007, kuva Sanna Ihatsu
Toimitus Sanna Ihatsu casaco@kolumbus.fi (taitto)
Eija Lehtonen eija.e.lehtonen@luukku.com
Karita Seuranen karitas@hotmail.com (ilmoitukset)
Pia Kärkkäinen pia.j.karkkainen@kolumbus.fi
Sari Metsäkivi sari.metsakivi@kolumbus.fi
Toimitus ottaa mielellään vastaan juttuja ja mielipiteitäsi. Lähetä sähköpostia osoitteeseen Otasanomat@otalampi. net tai ota yhteyttä lehden toimitukseen.
2
Otalampi 500-vuotta Vietämme parhaillaan Vihti 500 vuotta juhlavuoden Otalammen omaa juhlakuukautta. Jo 500 vuotta sitten Otalammella oli asutusta. Se sijoittui Tuohilammen etelärannalle, Härkälänjokilaaksoon sekä Salmijärven rannoille. Vuonna 1550 Härkälän kylässä oli kuusi taloa, Ollilassa kaksi ja Ruskelassa viisi. Tuohilammella tiedetään vuonna 1600 olleen kolme taloa.
opiskelutilat. Lapsiperheet odottavat Otalampi-talolta paljon, ja aika näyttää, miten hyvin rakennus täyttää toiveemme ja odotuksemme. Toivottavasti myös ikäihmiset huomioidaan mietittäessä talon toimintaa. On riemastuttavaa, että koulun yhteyteen suunnitellaan myös lähiliikuntapaikkaa, se lisää osaltaan alueen viihtyisyyttä ja parantaa harrastusmahdollisuuksia. Toivottavasti kunta huomioi liikuntatilojen hinnoittelussaan, että kyläkouluilla toimintaa järjestävät seurat ovat pieniä, eikä heillä ole suurta pääomaa, jolla maksaa korkeita salivuokria. Kunnan itsensä järjestämä urheilu- tai liikuntatoimintahan on ollut Otalammella melko vähäistä ainakin tähän asti, joten pikkuseuroja ja vapaaehtoisia toiminnan järjestäjiä todella tarvitaan.
Eri puolella Otalampea tapahtui myös juhlakuukauden aikana, ja tarjolla oli monenlaista tekemistä. Juhlallisuudet aloitti räväkästi James-iltamat. Pääsiäistunnelmaa viriteltiin eskarin pääsiäsimyyjäisissä ja rannan saunavalkeilla. Nuorisoseuratalo Ruskopirtillä pääsi sekä vihkiytymään karjalanpiirakoiden valmistamisen saloihin että maistelemaan perinneruokia. Riento tarjosi lapsiperheille myös musiikkiseikkailuillan. Otalammen toiseen perinteikkäiseen tanssipaikkaan – Työväentaloon – pääsi tutustumaan avointen ovien päivänä, ja aatepoliittiseen kirjallisuuteen perehdyttiin Kurunmäen kulttuurimaisemassa. Liikuntaakaan ei unohdettu: skeittiparkin rampit läpäisivät kevättestauksen, ja lentopalloa läiskittiin koululla.
Kyläläisten aktiivisuus ei pääty Otalammella juhlakuukauden tapahtumiin. Meillä on lukuisia toimivia seuroja ja yhdistyksiä. Otalampi.net -verkkosivut ovat aktiivisessa käytössä. Myös tapahtumia järjestetään muulloinkin kuin juhlakuukautena: yhteisistä tapahtumista perinteinen Otalampi-päivä järjestetään taas elokuussa. Tervetuloa mukaan suunnittelemaan, toimimaan ja juhlimaan. Pidetään kasvava kylämme eläväisenä!
Juhlakuukauden aikana myös Otalampi-talon rakentaminen on silmin nähden edistynyt. Vihdoin ja viimein koululaisemme saavat asianmukaiset
Lehden toimitus
3
Puheenjohtajan nurkka: Tiestön turvallisuus arveluttaa Otalammen vilkkain ja vaarallisin tie, ainkin onnettomuuksien määrän suhteen, on Vanha Porintie. Lehtiä lukiessaan ja kolaripaikkojen raivauksia autojonoissa odotellessaan on tullut tunne, että onnettomuudet ovat merkittävästi lisääntyneet. Salmen ulkoilualueen liittymän kohdalla sattui ikävä kuolemaan johtanut onnettomuus, jossa heittelehtimään lähtenyt pienoisbussi törmäsi vastaantulijaan. Samoilla seuduilla on sattunut myös tieltä suistumisia ja hirvieläinkolareita. Näissä onnettomuuksissa vakavammilta seuraamuksilta on säästytty vain hyvällä onnella. Mistä nämä lisääntyneet onnettomuudet oikein johtuvat ja mitä asialle pitäisi tehdä?
todennut Luoteis-Uusimaa lehdessä, että aika on ajanut Vanhan Porintien ohitse. Näin varmasti on, mutta ohi ajavat myös aurausautot! Vuonna 2008 valmistuva Otalampitalo lisää Vanhan Porintien liikennettä ja tuo tielle myös kevyttä liikennettä, joka ei voi liikkua tiellä turvallisesti. Tien perusparantaminen koulun ympäristöstä alkaen on siis akuutti lähitulevaisuuden asia, ennen kuin vakavia onnettomuuksia syntyy. Myös jokaisen kyläläisen omaa aktiivisuutta epäkohtien esille tuomiseksi kaivataan. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Laurin- ja Jokipellonteiden vaarallisuuteen kyllästyneet asukkaat. He ovat tehneet tien turvallisuuden parantamiseen tähtääviä, hyvin näkyvyyttä saaneita konkreettisia ehdotuksia sekä koonneet ehdotustensa taakse merkittävän nimilistan. Hatunnosto adressin tekijöiden aktiivisuudelle!
Vanha Porintie on rakenteeltaan vaarallinen ja arvaamaton sekä kunnoltaan heikko. Kokenutkin autoilija saa ajaa tietä liukkailla keleillä kieli keskellä suuta, ettei väärään suuntaan kallistetuissa mutkissa auto karkaisi käsistä. Piennaralueitahan ei tietenkään ole ja metrin lipsahdus voi viedä auton useita metrejä syvään ojaan tai pahimmassa tapauksessa vastaantulijan keulaan.
Muistetaan kuitenkin, että viimekädessä syy onnettomuuksiin löytyy ratin ja penkin välistä. Ajetaan siis kukin omien kykyjensä mukaisesti tiestön ja olosuhteiden edellyttämällä varovaisuudella, vaikka aamuruuhkassa jonoa vetävän vauhti saisikin hermot kireälle.
Vanhan Porintien talvihoitokaan ei saa kiitosta. Taitavat auraus- ja suolauskalustot tulla tiellemme aina vihoviimeisenä! Huonolla tienhoidolla on ilman muuta osansa noissa sattuneissa onnettomuuksissa. Komisario Antero Sundell Vihdin poliisista on
Terveisin Veijo Happonen Otalammen alueen kyläyhdistyksen pj.
4
Syyskokouksen satoa 14.11.2006 pidettiin Otalammen koululla Otalammen alueen kyläyhdistys ry:n sääntömääräinen kokous. Sen yhteydessä järjestettiin kyläläisille infotilaisuus kunnan hankkeista ja palveluista. Kaavoituksesta oli kertomassa kunnan kaavoitusteknikko Matti Hult. Hänen lisäkseen paikalla oli myös Otalammen koulun rehtori Ville Kiuru kertomassa Otalampitalon asioista sekä osastonhoitaja Kirsi Gustafsson ja johtava hoitaja Kaija Pullinen valaisemassa terveydenhuoltoon liittyviä kysymyksiä. Päivähoidon esimies Kirsti Lehikoinen kertoi alueen päivähoitotilanteesta ja kuljetuksista vastaava Ylva Wahlström valotti julkiseen liikenteeseen liittyviä kysymyksiä.
olemme kertaalleen jo muuttaneetkin, mutta olemme koko ajan pysyneet Otalammentien varressa, niin hyvin olemme täällä viihtyneet! Harrastuksiini kuuluu ihan ykkösenä lentopallo, pelailen itse sekä vedän Härkälän Hakan puitteissa lapsille lentiskerhoa, lisäksi juoksen sen verran kuin ehdin. Kyläyhdistykseen lähdin mukaan Karitan houkuttelemana saadakseni tietoa kylällä tapahtuvista asioista ja päästäkseni niihin myös vaikuttamaan. Toivon Otalammen pysyvän pikkukylämäisenä maalaismaisemana, sen perässä mekin tänne aikanaan tulimme.” ”Olen Nina Airaksinen, uusi ja vihreä kyläyhdistyksen jäsen Laurin kulmilta. Olen asunut viitisen vuotta Otalammella ja viihtynyt hyvin. Rakkaimmat harrastukseni ovat tanssiminen sekä lentopallo, kuten lähes kaikilla kyläyhdistyksen naisilla. Olen aikaisemmin ollut mukana Otalampipäivillä ja mm. Rantalentis-turnauksen voittajajoukkueessa jo kahtena vuonna. Kyläyhdistyksen hallitukseen lähdin mukaan Karitan kutsusta, pääsenhän sitä kautta vaikuttamaan kylän asioihin ja tapahtumiin.”
Kokouksen pöytäkirja on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.otalampi.net alaotsikon pöytäkirjat alla. Kyläyhdistyksemme hallitukseen valittiin syyskokouksessa kaksi uutta jäsentä. Hallituksesta lähtivät Marja Lindström ja Seppo Lehikoinen. Uudet jäsenet esittelevät itse itsensä: ”Olen Pia Kärkkäinen, 34-vuotias, kymmenisen vuotta Otalammella asunut kyläläinen. Muutimme Otalammelle Kymenlaakson suunnasta mieheni sekä esikoispoikamme kanssa, sittemmin perhe on kasvanut vielä kahdella pojalla, jotka siis ovat paljasjalkaisia vihtiläisiä. Otalammella
Sanna Ihatsu
5
Tietoa alueen maankäytöstä Kyläyhdistys pyrkii tiedottamaan alueen maankäyttöön liittyvistä asioista. Lisäksi yhdistys pyrkii saattamaan kunnan maankäytöstä vastaavien tietoon kyläläisten toiveita tai havaittuja epäkohtia. 8.3.2007 kävimme läpi kaavoitusteknikko Matti Hultin ja toimistoinsinööri Timo Hovin kanssa syyskokouksessakin keskusteltuja kylän kaavoitusasioita. Jonkin verran muutoksia ja joitain uusiakin asioita oli syyskokouksen jälkeen tullut.
van uudistaminen Lammenrannan eli tulevan Härkäläntien ja Otalammen välisellä alueella (Ot 12), sekä kaavan laajentaminen Otalammen koululle päin. Kalliotien asemakaavamuutos (Ot 11) sisällytetään tähän kaavaan. Lammenrannan alueella harkitaan myös sitä voidaanko Otalammen rantatonttien käyttötarkoitus muuttaa lomarakennusten korttelialueesta omakotitalojen korttelialueeksi.
Otalammenraitin jatke Härkälän suuntaan kevyenliikenteenväylineen rakennetaan kaavan mukaisesti aikaisintaan vuonna 2009, eikä vuoden 2008 aikana kuten Matti Hult syyskokouksessa lupaili. Tien nimeksi radan itäpuolella tulee Härkäläntie ja radan länsipuolen osuuden nimenä säilyy Otalammenraitti. Radan alittava yhteys tehdään myös aikaisintaan vuonna 2009.
Syksyllä on vahvistunut kaava, jolla liikenne Siippoontieltä Tuohilammen ylikäytävän kohdalta, siirtyy Ratatielle. Hankkeen toteuttaminen alkaa vuonna 2008. Siippoon työpaikka- ja asuinalueen kaavoituksen suunnittelua jatketaan kiireellisten alueiden (Nummelan eteläosien) kaavoituksien jälkeen. Kunta ei voi kaavoittaa uusia tontteja juurikaan enempää Otalammen alueelle, sillä uusi koulu ei kestä suurempia muuttomääriä. Kunnan tulisi väkiluvun kasvun myötä lisätä palveluita alueella. Lisäksi kunnanvaltuusto on hyväksynyt 13.11.2006 maapoliittisen ohjelman, jonka mukaan kunta kaavoittaa pääsääntöisesti omille mailleen.
Viereillä olevalla asemakaavalla (Ot 13) pyritään kaavoittamaan uusi tieyhteys Otalammenraitin jatkoksi Siippoontielle. Neuvottelut ovat vielä kesken maanomistaja Orion Oyj:n ja Tiehallinnon kanssa. Asemakaava on tarkoitus saada hyväksyttyä vuoden 2007 aikana. Jo kaavoitetun osan rakentamista jatketaan tonttikauppojen mukaan tai viimeistään vuonna 2009.
Kalliotien päättyvä tie (eli entinen kaavamuutosalue Ot11), on askarruttanut kyläläisiä lähinnä sen vuoksi, että reitti on yksi kylän harvoista pai-
Otalammen alueella on tulossa vireille vuonna 2008 myös vanhan kaa6
koista, joissa voisi kiertää lenkin. Kyläläiset ovat epätietoisia, saako alueen läpi nykyisin kulkea, kun kaavassakin on tie sillä kohtaa. Hultin mukaan niin kauan kun kunta ei ole lunastanut aluetta, on se yksityisaluetta, mutta jokamiehenoikeus sallii kävelemisen alueella. Mikäli alueelle saataisiin kevyenliikenteen reitti, se olisi myös turvallisempi yhteys rantaan sekä uudelle koululle kuin Otalammentie. Timo Hovi ja Matti Hult pitivät mahdollisena, että jalankulkuyhteys ilman talvikunnossapitoa voitaisiin joskus toteuttaa. Autolla ajettavaa yhteyttä ei suurien korkeuserojen vuoksi ole tarkoitus tehdä.
teiden vuoksi kyläyhdistys on toivonut risteyksen sulkemista mahdollisimman pian. Yhteys on nykyisellään tarpeeton, kun Torpparintie on valmistunut. Timo Hovi oli myös tiedostanut ongelman ja mitannut sekuntikellolla, että juna tulee Hangon suunnan mutkasta kymmenessä sekunnissa risteykseen. Hovi lupasi esittää Ratahallinnolle tämän vaarallisen yhteyden poistamista. Niskavuorentien päässä olevan sadevesiviemärin laskeutusaltaan turvallisuus on huolettanut. Kylällä on 90-luvun alussa käynyt vähän samantapaisessa paikassa ikävä kuolemantapaus, ja nyt vaarat haluttaisiin ennakoida esimerkiksi aitaamalla allas. Timo Hovi oli samoilla linjoilla kyläyhdistyksen kanssa, mutta Matti Hult piti aitaamista liioitteluna.
Vartioimattoman tasoristeyksen kohdalla on tapahtunut lyhyen ajan sisällä jo kolme vakavaa vaaratilannetta. Onnettomuuksien ja läheltä piti-tilan-
Kyläyhdistys informoi myös Otalammen taajama-alueella olevien ristiriitaisista liikennemerkeistä, joihin Hovi lupasi puuttua.
Alueen ajankohtaiset kaavoitusalueet. Pohjakartta Vihdin kunnan kaavoitusohjelma 2007.
Monin osin oli hauska huomata, että pyrkimykset kunnan maankäyttöpuolen ja kyläyhdistyksen välillä ovat melko samansuuntaisia. Useisiin epäkohtiin ainakin luvattiin puuttua ja toivotaan, että tämä näkyy myös toteutuksena!
Sanna Ihatsu
7
Uusi koulu valmistuu On hienoa hieraista silmiään ja huomata, että näky ei katoa - Otalampitalon rakentaminen todellakin edistyy ripeästi. Muutamat asiat askarruttavat vielä kyläläisiä, joten kuntamme virkamiehet saivat vastattavakseen joukon kysymyksiä.
tutkimusta, joka siis voitaisiin tehdä vain Nummelassa.” Otalammen yläkoulun isot opetusryhmät Vihdin Uutisissa on talven mittaan kirjoitettu koulumaailmasta kantautuneesta huhusta: väitetään, että Otalammen 7–9 koululuokista tulee erittäin isot.
Ikäihmisten palvelupiste ja äitiysneuvola Otalammelta on lakkautettu kotisairaanhoidon palvelu, ja monet kyläläiset ovat toivoneet, että Otalampi-talossa olisi ikäihmisten palvelupiste, esim. terveydenhoitajan vastaanotto. Johtavan ylilääkärin, Marja-Liisa Vuoriston mukaan ”vanhusten osalta on Otalammen niinkuin muidenkin taajamien kohdalta suunnittelussa palvelupiste, jonka muoto ei tässä vaiheessa vielä ole tarkemmin hahmottunut”.
Sivistysjohtaja Marjo Ojajärven mukaan “yläkoulujen ryhmäkoot eli luokkien koot tulevat kasvamaan tulevaisuudessa. Ennusteiden mukaan Otalammella aloittaa noin 75 oppilasta vuosiluokilla 7-9 eli esim. 7-luokkalaisia on noin 75. Tämä tarkoittaa sitä, että perusluokassa on noin 25 oppilasta. Joissakin oppiaineissa on kuitenkin hyvä jakaa oppilaat pienempiin ryhmiin eli 75 oppilasta jaetaan 4 ryhmään eli kotitaloudessa, liikunnassa, käsityössä sekä fysiikassa ja kemiassa oppilaat ovat pienemmissä ryhmissä”.
Vihdissä on suunniteltu myös äitiysneuvolapalveluiden keskittämistä Nummelaan. Toisaalta on toivottu neuvolapalveluiden säilyttämistä kylissä. Vuoristo valottaa tämänhetkistä tilannetta: “Terveysneuvonnan kehittämissuunnitelma jäi valitettavasti vielä pöydälle viime viikon lautakunnan kokouksessa. Suunnitelmassa esitämme, että Nummelassa olisi keskusäitiysneuvola, toinen neuvola olisi kirkonkylässä. Otalammen äidit käydään tarkastamassa Otalampi-talossa olevassa lastenneuvolassa, mikäli äiti itse ei ole halukas tulemaan Nummelaan (siis Pajuniityn valmistumisen jälkeen 2008) tai raskaus ei vaadi erityis-
Paikallislehdissä on kerrottu myös, että Tervalammen koululaisten vanhemmat ovat jättäneet kasvatus- ja koulutuslautakuntaan vetoomuksen siitä, etteivät heidän lapsensa joutuisi yläkouluun Otalammelle. Eikö nyt ratkeaisi kaksi kiperää asiaa yhdellä päätöksellä? Tervalampelaiset vanhemmat saisivat lapsensa haluamaansa kouluun, ja myös Otalalammen koulun lapsille järjestyisi kohtuullisen kokoiset opetusryhmät. 8
Ojajärvi toteaa, että “kunnanvaltuuston hyväksymän talouden ja palveluiden tasapainottamissuunnitelman mukaan Tervalammen oppilaat opiskelevat Otalammella. Kasvatus- ja koulutuslautakunta käsittelee tätä asiaa 13.3. olevassa kokouksessaan”. Lautakunnan kokouksessa päätettiin, että tervalampelaiset lapset tulevat Otalammelle yläkouluun.
Rakennuksen parkkipaikka-alueet näyttävät pieniltä. Otalampelaiset ovat miettineet, riittävätkö ne esimerkiksi silloin, kun päiväkodissa ja koulussa on vanhempainiltoja ja juhlia. Jos parkkipaikkoja on niukasti, mihin autot on tarkoitus pysäköidä? Hovi toteaa, että “pysäköintipaikat koulun tilaisuuksiin tulisi löytää koulun P-alueilta ja kentiltä. Koulun länsipuolelle tennis- ja pallokentän alueelle suunnitellaan lähiliikuntapaikka. Suuren pysäköintimäärän sijoittaminen kenttien alueelle siten vaikeutuu”.
Koulutien turvallisuus ja autojen pysäköintipaikat Simssikuja näyttää vaaralliselta: Kuja on kaksisuuntainen, ja sitä käyttävät päiväkodissa ja neuvolassa asioivat. Tie on kuitenkin hyvin kapea. Kyläläiset ovat pohtineet, miten vaaratilanteita voisi ennaltaehkäistä. Olisiko tien reunaan mahdollista saada edes jonkinlainen jalkakäytävä? Kevyenliikenteen väylää siihen ei taida mahtua.
Lähiikuntapaikka koulun kylkeen? Päiväkodin ja sekä ala- että yläkoulun piha-alueet ovat pienet. Urheilukentänkin koko on vain 30 x 50 m, ja sillä on runsaasti käyttäjiä. Voisiko koulun viereen tai lähettyville tehdä kunnollisen lähiliikuntapaikan?
Timo Hovi (kunnallistekniikan vastuualue) toteaa, että “Simssikujan katualue on niin kapea (5 m), ettei sille mahdu ajoradan lisäksi kuin ojapainanteet. Simssikujalle ei mahdu pysäköimään. Simssikujalle ja muillekin koulun kohdalla oleville kaduille laitetaan nopeusrajoitus 40 tai 30 km/h”.
Liikuntapaikkamestari Reijo Sundellilla ja kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden tulosalueen esimies Raija Ranta-Porkalla on iloista kerrottavaa: “Kesän aikana alkaa Otalammen lähiliikuntapaikan suunnittelu. Alue tulee käsittämään koko kuntoradan sisäpuolelle jäävän alueen (urheilukenttä, tenniskenttä). Otamme miellämme (Vesman, Sundell) vastaan kyläläisiltä ehdotuksia ja suunnitelmia alueen kehittämiseksi.”
Hovi kertoo myös, että “Oikotielle tulee myös 5 m ajorata ja sen varressa on erillinen jk-tie, Ajoneuvoliikenteen läpiajo Porintielle katkaistaan, mutta myöhemmin kadun loppuun saatetaan liittää uutta asutusta”. 9
Nykyisen Otalammen koulun jääkentän hoidosta ja jäädyttämisestä vastaa vanhempaintoimikunta talkoovoimin. Otalampi-talossa kentän käyttäjiä on huomattavasti enemmän kuin nykyisin, joten vanhempaintoimikunnassa on mietitty, vastaako kunta jatkossa jääkentästä. Sundell tietää tilanteen olevan työlään, mutta “näillä näkymin liikuntaalueiden hoito täytyy edelleen hoitaa vapaaehtoistyön voimin! Talkootyön ongelmat on kyllä tiedostettu!” Sundell on “useaan otteeseen esittänyt eri tahoille että Otalammelle pitäisi palkata oma henkilö hoitamaan kiinteistönhoito-, liikuntapaikkahoitajanja muitakin kunnallistekniikan tehtäviä kun palvelukeskus valmistuu”. Ranta-Porkka painottaa, että asian etenemistä seurataan. Sari Metsäkivi
Arkkitehti kertoo rakennuksen suunnittelusta Haastattelimme rakennuksen suunnittelijaa arkkitehti Ari Sipistä Arkkitehtitoimisto Sipinen Oy:stä. Hän kuvaili suunnittelua seuraavasti: “Suunnittelun lähtökohtana oli aikaan saada oppimiselle innovatiivinen ympäristö, jossa tilojen toimivuus, avoimuus ja myöhempi muuntojoustavuus ovat keskeisiä tekijöitä. Julkisivuissa on selkeän arkkitehtuurin keinoin haettu julkisen rakennuksen ilmettä ilman pinnallisia muotioikkuja.
Rakennuksen pitkänaikavälin taloudellisuus korostuu rakennuksen rationaalisessa kokonaisratkaisussa ja kompaktissa massassa: rakennuksen vaippa on kohtuullinen, rakennuksen sisäiset tekniset verkostot ja käyttäjien toimintayhteydet ovat lyhyet sekä rakennuksen tehokkuus on hyvä. Avoimuus koulurakennuksessa on tärkeä tekijä, joka synnyttää päivittäin hyödyllisiä vuorovaikutuskontakteja oppilaiden ja opettajien kesken. Koulun keskeisenä kokoavana tilana on sen sydänosa, joka muodostuu kolme kerrosta korkeasta valoisasta aulatilasta sekä siihen liittyvistä tiloista. Rakennus tarjoaa käyttäjilleen elämyksellisen toimintaympäristön. Koululaiset voivat valita rakennuksen sisäisiin siirtymisiin useita eri reittivaihtoehtoja, jolloin vältetään ruuhkautumiset. Kompakti massoitteluratkaisu vapauttaa laajat piha-alueet tontista koululaisten ulkoilukäyttöön. Rakennus rakennetaan tulevaisuuden menestyjille.” Minkälaiset lähtökohdat koulun tontti antoi suunnittelulle? “Haastavat mutta hyvät jotta oppilaiden- ja huoltoliikenne saatiin hyvin erilleen. Tontti mahdollisti myös isot, rauhalliset ja valoisat piha-alueet. “ Mikä on ollut tämän rakennuksen suunnittelussa haasteellisinta?
10
Asemakuva tulevasta koulusta. Rakennuksen piirustukset ovat nähtävillä kyläyhdistyksen www-sivuilla www.otalampi.net.
“Suunnittelun aikataulu on tiukka mutta sehän onkin jo perinne meidän alalla.” Oletteko suunnitelleet kouluja tai päiväkoteja aikaisemmin? “Lukuisia koulu-/yliopistorakennuksia Jyväskylään. “ Miten yhteistyö eri osapuolien välillä on sujunut? “Yhteistyö on sujunut erittäin hyvin kaikkien osapuolten välillä.” Mitä mieltä olette koulun ja päiväkodin ulkoalueista? “Ulkoalueet ovat riittävän isot ja monipuoliset. Myös takana oleva hieno maasto antaa mahdollisuuden esim. retkeilyyn.”
Mihin kohtaan rakennuksessa olette erityisen tyytyväisiä? “Rakennuksen yhdistävään valoisaan keskeistilaan ja piha-alueisiin.” Millainen on mielestänne tulevan rakennuksen tunnelma? “Rakennus on kaikille ikäluokille selkeästi havainnollistettava.” Jos rahaa koulun rakentamiseen olisi ollut 300 000 euroa enemmän, mitä olisitte suunnitelleet toisin? “Enemmän tiloja (laajennus).” Kylällämme rakennusta kutsutaan eri nimillä. Minkä “työnimen” te olette antaneet rakennukselle? “Opin avaimet” Sanna Ihatsu
11
Ota Kantaa Mikä rakennukselle nimeksi? Paikallislehtien sivuilla on vilkahdellut kolme nimivaihtoehtoa: Otalammen koulukeskus, Otalammen palvelukeskus ja Otalampi-talo. Nimitykset kertovat meille tulevasta rakennuksesta eri asioita ja nostavat esiin joitakin kysymyksiä. Otalammen koulukeskus on liian suppea nimi, koska rakennuksessa on myös päiväkoti- ja lastenneuvolatiloja. Niitä ei toivottavasti vielä voi kutsua kouluiksi. Palvelukeskus-nimitys taas lupaa meille otalampelaisille makeaa masun täydeltä, sillä Suomen kielen perussanakirjan mukaan palvelukeskus ”on sosiaalipalvelujen keskus, jossa on vars. kokoontumis-, harrastus-, hoito- ym. tiloja”. Nimitys kertoo myös koulun ja päiväkodin palvelevan meitä. Komeasti nimetyltä talolta on lupa odottaa paljon, joten kyläläisille hyvin edullisten tai ilmaisten olohuonetilojen lisäksi soisi saman katon alta löytyvän myös ikäihmisten terveyspalvelupisteen ja äitiysneuvolan vastaanoton.
Hartwallareena, Hartwall Areena, Hartwall areena tai HartwallAreena. Otalampelaisten olisi varmaankin järkevintä päätyä samaan käytäntöön kuin mitä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Elina Wihuri (HS, tammikuu 2007) suosittelee helsinkiläisille: ”Suositeltavaa onkin, että nimen määriteosan Hartwall ja perusosan areena väliin tulee yhdysmerkki: Hartwall-areena. – – Samoin kirjoitetaan myös Länsiauto-areena, Seinäjoki-areena, Lappi-areena, Audi-areena.” Talo taas on syytä kirjoittaa pienellä alkukirjaimella, koska kyseessä ei ole erisnimi vaan nimen perusosa aivan kuten areena. Sopisiko meille, että hylkäämme suppean Otalammen koulukeskuksen ja valitsemme rakennuksen nimeksi joko kaikki herkut tarjoavan Otalammen palvelukeskuksen tai asiallisen Otalampi-talon? Vai ehdotetaanko vielä jotakin ihan muuta, jos asiaan on yhä mahdollista vaikuttaa?
Otalampi-talo on sanana palvelukeskusta avarampi, mutta sanan kirjoitusasu olisi hyvä vakiinnuttaa heti, ettei se poukkoile kuten sukulaisensa Hartwall-areena, joka kirjoitetaan toisinaan Hartwall-Areena, Hartwall -areena, Hartwall- Areena tai Hartwall -Areena, toisinaan taas
Sari Metsäkivi
12
Kyläyhdistyksen infotaulu S-Marketille Yksi kyläyhdistyksen viime vuoden hankkeista saatiin viimein joulukuussa valmiiksi. Nummelan Rautarakenteelta tilattu infotaulu asennettiin loppuvuodesta paikoilleen S-marketin kärrykatoksen päätyyn. Kun Raine Hellgren oli asentamassa taulua paikoilleen, sai toiminta tukea yllättävältä taholta. Pääministeri Matti Vanhanen kävi samaan aikaan ostoksilla ja tuli tiedustelemaan, mistä on kyse. Kun selvisi, että infotaulu on tarkoitettu Otalammella toimivien seurojen ja yhdistysten tiedotteita varten, sai kyläyhdistyksen aktiivinen toiminta kehuja pääministeriltä. On hyvä asia, että viime vuosina kyläyhdistykset ovat aktivoituneet niin Otalammella kuin muuallakin lähialueilla. Taulun käyttäjät voivat lainata ketjussa olevaa avainta S-marketin kassalta ilmoituksen laittamisen ajaksi. Joitakin ohjeita käyttäjille on mietitty, jotta taululla tila riittäisi, ja että taululla oleva info pysyisi ajankohtaisena:
• Ilmoituksesta on käytävä ilmi • •
minkä yhdistyksen tai seuran toiminnasta on kyse Taululle ei saa kiinnittää yritysten mainoksia eikä vaalimainoksia Ilmoitus saa olla maksimissaan A3 kokoinen, eikä se saa peittää toista ilmoitusta
• Vanhentuneet ilmoitukset saa vapaasti poistaa, jotta uusille olisi tilaa
Lisätietoja taulun käytöstä ja muusta inforyhmän toiminnasta saa osoitteesta http://www.otalampi.net tai yhteyshenkilöltä: Raine Kärkkäinen puh. 040 – 574 7845 raine@otalampi.net
Teksti ja kuva Raine Kärkkäinen
13
Kaniharrastus Viime vuosikymmenen aikana kani on yleistynyt Suomessa lähes koiran ja kissan veroiseksi lemmikkieläimeksi. Kani on helppohoitoisempi, vähemmän aikaa ja rahaa vievä eläin kuin koira, mutta silti siitä saa hyvällä hoidolla ja huolenpidolla seurallisen ja mukavan lemmikki- ja harrastekaverin. Kaneja löytyy useaa laatua, joten valinnanvaraa on lyhytkarvaisesta pörröiseen, luppakorvaisesta pystykorvaiseen, sekä alle kilon painoisesta kääpiöjäniksestä suureen, reilu 7-kiloiseen belgianjättiin. Otalampelaisen Lindan, 17, kanilassa asustaa neljä erirotuista lemmikkikania. “Ensimmäisen kanini sain pari vuotta sitten, risteytyskani Oscarin. Oscarille hankittiin kaveriksi kuusikiloinen ranskanluppa Brooke”, Linda kertoo. Ei kahta ilman kolmatta,
kuuluu sanonta, ja naapurista haettiin pörröinen leijonanharjaksen poikanen Demi. “Pariskunta Oscar & Brooke eivät kuitenkaan hyväksyneet kolmatta pyörää seuraansa, joten ei auttanut muu kuin hankkia neljäskin pitkäkorva, sillä yhdyskuntaeläimenä kani tarvitsee lajitoverin läheisyyttä”, Linda selventää. Leijonaluppatyttö Stella hankittiin joulukuussa kasvattajalta. Suunnitelmat eivät kuitenkaan taaskaan menneet putkeen, sillä parin kuukauden kuluttua Stella osoittautuikin uroskaniksi. Nyt se odotteleekin omassa häkissään kuuden kuukauden ikää, jolloin se joutuu kastroitavaksi, että pääsee takaisin Demin luokse. Usein on totuttu ajattelemaan että kani on häkkieläin, joka vain pelokkaana pureskelee heinänkorsia kopin perimmäisessä nurkassa, ja sellaisia niistä tuleekin, jos niiden kanssa ei vietetä aikaa lainkaan. Kani tulee hankkia hyvältä kasvattajalta, joka käsittelee poikasia pienestä pitäen, jotta uusi omistaja saa kesyn lemmikin joka tottuu omistajaansa paljon paremmin kuin eläinkaupasta ostettu villimpi sukulaisensa. Kanin ja omistajan välistä suhdetta voi lähentää erilaisilla niille tarkoitetuilla aktiviteeteillä, kuten näyttelyillä tai kanihypyllä. “Käytän kanejani peteli lemmikkinäyttelyissä. Petissä ar-
14
Linda aloitti esteharjoittelun hypyttämällä kaneja kotitekoisilla esteillä, kuten kirjoilla ja videokaseteilla. Innostuttuaan kisaamaan hän hankki ystävänsä kanssa muutamia esteitä Ruotsista, joiden kanssa harjoittelu on mieluisampaa. “Olen saanut kaniharrastuksen kautta paljon samanhenkisiä kavereita, ja kanitkin saavat vaihtelua kun pääsevät kisapaikalle pomppimaan.”
vostellaan kanin luonnetta ja sitä, kuinka hyvin sitä on hoidettu.” Näyttelyissä on myös ulkomuotoluokka, jossa arvostellaan mm. kanin rungonmuotoa, väriä, korvien pituutta ja muita kosmeettisia seikkoja, mutta tähän luokkaan Linda ei kanejaan ilmoita, sillä se on tarkoitettu lähinnä jalostuskaneille.
Estekilpailuja ja näyttelyitä järjestetään eniten Helsingin ja Tampereen lähettyvillä, ja ne ovat aina avoinna yleisölle. Tulevista tapahtumista ilmoitetaan yhdistysten kotisivuilla, www.kaniyhdistys.com ja www. suomenestekanit.net Teksti: Marika Airaksinen Kuvat: Janika Arola
Myös estehyppy on tullut Lindan kaneille tutuksi, ja kisoissa tyttö kiertääkin lähes ympäri Suomea. Estekilpailuissa kanit jaetaan eri luokkiin niiden tason mukaan. Ensikertalaisille on oma luokkansa, ja edistyneemmät kilpailevat vaikeammissa luokissa. “Kanihyppy on minulle mainio harrastus, sillä täältä maalta on pitkä matka kaikkialle. Esteitä voimme harjoitella kotona silloin kuin itselle sopii.” 15
Letkeää menoa Ruskopirtillä Nuorisoseuratalolla jytisi pitkästä aikaa lauantaina 31.3. kun Ruskelan Riento ja Nummelan rautalankamusiikin ystävät järjestivät nostalgiset 1960-luvun James-iltamat. Samantyyppisiä juhlia on pidetty aiemmin Nummelan Airmotellissa, silloin tapahtuma tunnettiin 60´s Forever nimisenä. Nyt Nummelasta järjestettiin iltamiin bussikuljetus, ja otalampelaisetkin löysivät hyvin kylän vanhan illanviettopaikan – lippuja myytiin yli 160. Tunnelmaa loihtivat mainiot orkesterit, Paul & Troikka ja JET-line, ja sali soi komeasti ikivihreitä iskelmiä, rautalanka- ja beat-musiikkia 50- ja 60-luvuilta. Melkein jo toivoi, että olisi ollut silloin nuori. Hyväntuulisen illan juonsi JET-linen solisti Matti Saloranta. Nostalgia nälätti – ponnarit heiluivat ja korot kopsuivat yömyöhään. Välillä nautittiin boogie-woogie-tanssinäytöksestä. Yleisö pääsi mittelemään
rytmitajuaan twist-tanssikilpailussa, ja hyvin pyöri otalampelaistenkin lantio - saisimme kyllä kokoon oman kylän twist-ryhmän. Ja jos askelkuviot tuntuivat liian haastavilta, riitti värikästä katseltavaa: moni oli pukeutunut ajan hengen mukaisesti. Twistata ei tarvinnut kuivin suin, sillä tapahtumaan oli saatu anniskelulupa. Onneksi vanhat miesten ja naisten putkat jäivät kuitenkin tyhjilleen. Ravintolaa kylässämme ei vielä ole, mutta mihin sitä tarvittaisiinkaan – onhan meillä Otalammen Työväentalo ja Ruskopirtti. Jos intoa riittää – Let´s twist again! Teksi: Sari Metsäkivi Kuvat: Jani Lehtinen
Twist-kilpailun voittajat: Marjo ja Markku Haikonen Paras asu: Tiina Kivistö
16
Härkälän Hakan hiihtokilpailut Härkälän Hakan perinteiset hiihtokisat järjestettiin aurinkoisena sunnuntaipäivänä 4.3. Salmen ulkoilualueella. Meille varta vasten tehdyillä laduilla riitti vielä lunta mainiosti eikä ainakaan keliä voi moittia huonosti luistavaksi. Liekö myöhään alkanut talvi vähentänyt hiihtointoa vai pelottiko parin edeltävän päivän sadesää osallistujia – mene ja tiedä, mutta kisailijoita olisi mahtunut mukaan paljon isompikin joukko. Tunnelma oli kuitenkin korkealla ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua kaikkensa antaneiden hiihtäjien saapuessa maaliin. Lämpimän mehun ja piparien jälkeen oli osallistujien komeaa lähteä mitali kaulassa kotiin. Eiköhän sovita jo nyt, että ensi vuonna lähdetään kaikki mukaan, myös me aikuiset, ja verestetään vanhoja hiihtokisamuistoja Salmen mukavilla laduilla.
Kilpailijat ryhmäkuvassa.
Teksti:Tuovi Päiviö-Leppänen Kuvat: Kirsi Ojasalo
Pojat 2000-2001, n 0,5 km 1. Jaakko Leppänen, s. 2000, aika 2.39 2. Jaakko Kärkkäinen, s. 2001, aika 8.31 Pojat 1998-1999, n. 1 km 1. Tapio Leppänen, s. 1998 aika 5.09 2. Kalle Karisola, s. 1999, aika 7.27 Tytöt 1996-1997, n. 1 km 1. Viivi Suhonen, s. 1996, aika 6.20 2. Hanna Karisola, s. 1997, aika 6.23
17
Naapurisopua ”Voi miten hienosti tuli kakka! Hieno poika! Tulepas niin äiti pesee pepun ja potan. Noh, miksei täältä tule vettä? Äiti käy kokeilemassa keittiön hanasta vedentulon, ei ole todellista, voi ei!” Siinä sitä oltiin, pikkupojan kakkapepun ja potassa olevan läjän kanssa, eikä mistään hanasta tullut vettä. Pikainen soitto Vihdin vesilaitokselle paljasti, että läheisellä kodinrakennustyömaalla oli osuttu vesiputkeen ja röörit oli jouduttu sulkemaan. Kysyttäessä katkon kestoa vastaus oli tilanteen henkeen sopivasti epätarkka – olivat kuulemma luvanneet työmaalta lähteä ostamaan uusia osia rikki menneiden tilalle, homma pitäisi tämän päivän aikana korjaantua. Otalammen alue kasvaa hienosti. Kaikkialta kuuluu koneiden möyrintää, pakettiautot ja rekat kuljettavat tavaroita ja työmiehiä rakennustyömaille ja asukkaita tulee lisää. He ovat valinneet uudeksi kotipaikakseen Otalammen niin kuin me muutkin. Otalammen mahtava sijainti lähellä pääkaupunkiseudun palveluja mutta kuitenkin tietyssä mielessä maalla, maaseudun rauhassa, on varmasti monen mielestä ideaali paikka omalle pesueelle toteuttaa suomalaista unelmaa omakotitaloasumisesta järven läheisyydessä. Rakennusvaihe vaatii rakentajalta pitkää pinnaa loputtomien selvitet-
tävien asioiden, ylittyvien budjettien, yhä uusien, ennakoimattomien haasteiden ja stressaavan elämäntilanteen vuoksi. Rauhaisasta perhe-elämästä voi vain haaveilla, kun toinen puoliso hoitaa lapsilaumaa yksin ja toinen rehkii raksalla saadakseen perheen kodin muuttovalmiiksi jouluksi tai juhannukseksi. Lisäksi molemmat käyvät töissä. Raskasta hommaa sekä fyysisesti että henkisesti – ympärilleen ei juuri jaksa vilkuilla. Vanhat asukit eli uudet naapurit vilkuilevat sitäkin enemmän. On jännittävää seurata, kuinka oman kodin ympäristö muuttuu. Kiinnostaa kovasti tietää, millainen talo naapuriin nousee ja keitä siihen muuttaa. Sekä rakennustyömaa että uusi talo muuttavat omaa elinympäristöä huomattavasti, ja kotiorientoituneet ihmiset haluavat saada selville, miten omalle, tutulle ja turvalliselle seudulle käy. Pelätään pahinta ja toivotaan parasta. Ihmisluonteelle on ominaista muutosvastarinta. Oma asuinympäristö on kovin henkilökohtainen asia, ja sen pelätään muuttuvan huonompaan uusien työmaiden vuoksi. Rakennustyömaiden myötä juuri asfaltoidut tiet muuttuvat mutavelliksi, rauhallinen päivä työkoneiden jylinäksi ja radion pauhannaksi. Ainoa tie, joka vie kotoa pois, onkin kaivettu auki putkitöiden vuoksi tai ainakin
18
sen tukkivat työkoneet ja rekat. Muutokset hiertävät mieltä kuin terävä kivi kengässä jalkaa. Tuntuisi kohtuulliselta saada ilmoitus tien katkaisusta etukäteen, toivoisi ajattelevaisuutta työkoneiden asettelussa, kohteliaisuutta työajoissa ja -tavoissa… Itsekin vasta jonkisen vuoden Otalammella asuneena muistan vielä jotenkuten oman kodin remonttiajan. Aikaisin aamulla töihin, töistä suoraan Otalammelle remontoimaan taloa, aamuyöllä zombina kotiin nukkumaan pariksi tunniksi, kunnes taas sama alkoi uudelleen. Voin vain miettiä, kuinka paljon oma remontoimisemme, myöhään iltaan tai yöhön jatkuva pauke ja koneiden meteli, häiritsi umpikujamme lintukotoa. Silloin sitä ei kuitenkaan tullut ajateltua, mielessä siinteli ainoana johtotähtenä koti, johon halusi muuttaa. Vasta jälkikäteen on tullut mieleen, että asiat olisi kenties tullut tehtyä toisin, jos olisi ajatellut enemmän naapureita.
piskuisella tuuletusparvekkeella tai kerrostalojen ympäröimällä sisäpihalla. Tuskin siellä hiljaisempaa on. Täytyy vain ajatella, mihin vertaa. Ja rakennustyömaat kestää kyllä, kun muistaa tilanteen olevan vain väliaikaisen. Tietysti toivon työmiesten ja -naisten huomioivan mahdollisimman hyvin jo täällä asuvat. Omasta puolestani toivotan kuitenkin uudet asukkaat Otalammelle sydämellisesti tervetulleiksi! Alun tilanne muuten hoitui hienosti, peppu pyyhittiin kosteuspyyhkeillä puhtaaksi ja pottakin huuhdeltiin kuivausrummun kondensaatiovedellä. Lähdin vesipakolaiseksi päivän ajaksi toisen äidin nurkkiin pojan kanssa, ja päivästä sukeutui todella hauska. Putkikin saatiin korjattua ja vesi palautui jo puolenpäivän jälkeen, kerrottiin Vihdin kunnan puhelinkeskuksesta. Taidan kuitenkin kaiken varalta pitää jatkossa pari pönikkää juomavettä vaatehuoneen nurkassa.
Pojan päiväunet hoituvat Arvo Ylpön ohjeiden mukaisesti ulkona takaterassilla vaunuissa vällyjen välissä nukkuen, ja muutaman sadan metrin päässä käynnistettiin juuri jokin iso maansiirtokone, joka pitää ihan kamalaa jylinää. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna niihin perheisiin, jotka asuvat kaupungin keskellä ja lapsi nukkuu raittiissa ilmassa pakokaasuja ja pienhiukkasia hengittäen
Sari Olin
19
Ruskelan Riento - musiikkia, tansseja ja näytelmiä kohta 60 vuotta Otalammen alueelle asutettiin karjalaista siirtoväkeä, joka kotikylissään oli osallistunut nuorisoseuratoimintaan. Perheissä oli runsaasti nuorisoa, samoin Otalammen paikallisväestössä. Heräsi ajatus jonkin yhdistyksen perustamisesta - päätettiin perustaa Nuorisoseura Ruskelan Riento. Se merkittiin yhdistysrekisteriin 23.3.1949. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Väinö Tulla ja sihteerinä Armas Laiho. Toiminta lähti ripeästi käyntiin: viikon pituinen tanhu- ja järjestötyönkurssi pidettiin Sällillä huhtikuussa 1949. Osallistujia oli 30. Nuorisoseuralaiset harrastivat hiihtoa, jalkapalloa, teatteria ja kansantanssia. Lisäksi toimi opintokerho ja ompeluseura. Kylän taloissa kokoonnuttiin vuorotellen: Henrikssonnin, Tullan, Skytän, Karhukopla vierailee Ruskopirtin lastenjuhlissa 1980-luvulla. Kuva Marja-Liisa Mäkisen albumista.
Riennon jalkapalloilijoita 1950-luvulta. Kuva Eero Kontion albumista.
Kempin, Kontion, Peltosen, Lavosen, Piskusen, Lahtisen ja monien muiden luona. Myöhemmin kokoonnuttiin Ruskelan ja Härkälän kouluilla sekä Otalammen Työväentalolla. Kesäjuhlia vietettiin Tullan puimalassa, ja urheilukenttänä toimi kappale Tullan peltoa. Vähitellen syntyi ajatus oman toimitilan rakentamisesta. Alkusysäyksen tähän antoi Artturi ja Mauno Olinin lahjoitus: he lahjoittivat maaalueen seurantalon tontiksi. Ensin alue kunnostettiin pallokentäksi, ja siinä pidettiinkin monet kesäjuhlat – heitettiin jopa keihästä. Kesäjuhlien perinteiset lajit olivat Salmijärven n. 10 km ympärijuoksu ja jalkapalloottelu, jossa vastakkain olivat ukkomiehet ja poikamiehet. Poikamiehissä pelasi nuoruudessaan myös Pentti Arajärvi.
20
Ruskopirtin rakentaminen aloitettiin tukkikeräyksellä lähikylien metsän omistajilta. Tukit sahattiin vuoden 1964 aikana Eero Virkin sahalla. Varsinainen rakennustyö tehtiin vuosina 1966 – 68. Talkooväkeä oli runsaasti, sokkelin laskussa jopa 30 henkeä. Rakennustöihin oli palkattu muutama työmies, mutta pääasiassa rakennettiin talkoovoimin. Sulo Lavonen toimi veturina. Rakennusrahaa hankittiin ohjelmien myynnillä, arpajaisilla ja ruokapidoilla. Lisäksi järjestettiin iltamia ympäri pitäjää – näyteltiin ja tanhuttiin Ilmi Lavosen, Niilo Vanajaksen ja Sirkka Kempin johdolla. Vuoden 1968 kesäjuhlat päästiin pitämään uudella talolla. Tosin näytelmästä ei oikein vuorosanoja erottanut, koska sade ropisi peltikatolle – välikatosta puuttuivat vielä eristeet. Maaliskuussa 1969 juhlittiin samalla sekä Ruskopirtin valmistumista että seuran 20-vuotistaivalta. Sali oli väVoimisteluryhmä Punaiset keilat 1960luvulta. Kuva Eero Kontion albumista.
keä täynnä, ja toiminta sen kuin voimistui. Mukana oli runsaasti lapsia, nuoria ja aikuisia. Perinteisen toiminnan lisäksi tuli nuorisotanssien aikakausi. Silloin talkooväkeä tarvittiin talvikausien tanssi-iltojen työväeksi. Tuotoilla maksettiin rakennuslainoja. Tässä historiaa seuran syntyvaiheiden ensimmäiseltä kolmannekselta. Itselleni tulee kesäkuussa kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran olin Riennon lipunvartijana Hyvinkäällä vietetyssä kesäjuhlan juhlakulkueessa. Sirkka Kemppi
Tarjolla edullista ja monipuolista toimintaa lapsille ja nuorille – kunhan olisi ohjaajia Ruskelan Riennossa on vaalittu perinteitä, ja samanaikaisesti toimintaa on kehitetty. Kalevan Nuorten toiminta painottui 1970 – 80-luvuilla kansantanssiin, ja mukavan lisän siihen toi ryhmien kansainvälinen vaihtotoiminta, mm. Saksaan tehtiin useita tanssimatkoja, ja myös Riento vastaanotti ryhmiä monista maista. Perinteisten tanssin tahdittajien lisäksi Ruskopirtillä ovat aikoinaan jytistelleet mm. Hurriganes, Sleepy Sleepers ja Yö. Kansantanssin rinnalle tulivat paritanssi, rivitanssi ja vatsatanssi. Tänä vuonna järjestettiin yhdessä Nummelan rautalankamusiikin ystävien kanssa nostalgiset 1960-luvun bileet – James-iltamat. 21
Riennon toimintaperiaatteisiin kuuluu myös monipuolinen liikunta. Perinteisten urheilulajien - hiihdon, jalkapallon ja kyykän heiton - seuraan liittyivät ajan myötä lentopallo, sulkapallo ja sähly. Nyt pelataan myös pingistä ja skeitataan. Teatteritoimintakin jatkui vireänä 80luvulle saakka, mutta sulautui vähitellen Vihdin teatterin toimintaan. Nyt teatteriharrastus on koitettu panna uudelleen alulle: Viime vuonna oli tarkoitus järjestää yhteistyössä Hiiden Opiston kanssa nuorille teatteri-ilmaisun kurssi, mutta ohjaaja joutui perumaan tulonsa. Kurssi yritetään toteuttaa ensi syksynä, jos sille vain löydetään vetäjä. Hiiden Opiston kanssa on tehty yhteistyötä muutenkin: jo monena vuotena lapsille on tarjottu kuvataiteen kurssi, ja se on tarkoitus järjestää myös ensi syksynä. Suunnitteilla on lisäksi lasten tai nuorten tanssikurssi yhteistyössä Pohjois-Espoon musiikkikoulun kanssa. Viimeisin suuri hanke on vuosina 2004 – 2005 rakennettu skeittiparkki, ja hyvin ovat Otalammen lapset ja nuoret skeittirampeille kesäisin löytäneet. Hankkeeseen saatiin avustusta Luke ry:n TE-keskukselta sekä lähialueen yrityksiltä. Tänä keväänä on vuorossa grillikodan rakentaminen talkoovoimin, joten tiedossa on melkoisen mukavat kesäskeittaukset!
Stagen seinä on täynnä nimmareita, kuva Sari Metsäkivi.
Ruskopirtti tarjoaa mainiot tilat monenlaiselle toiminnalle. Suuri sali mahdollistaisi vaikkapa sählykerhon pitämisen niin lapsille, nuorille kuin aikuisillekin. Myös pelikerhoa olisi helppo pitää, sillä talolla on mm. pingis-, biljardi- ja sulkisvälineet. Tarvittaisiin vain lisää ideoita sekä nuoria ja aikuisia, jotka ottaisivat vetovastuun. Tervetuloa! Sari Metsäkivi
Muskaritoiminta Ruskopirtillä Tammikuusta lähtien on Ruskopirtillä päässyt musisoimaan Väkkärällä muskarin perustajan, Toukosen Mirjamin kanssa. Olen muuttanut Vihtiin vuodenvaihteessa Joensuusta, opetettuani siellä neljä vuotta Joensuun Seutuopiston päätoimisena muskariopettajana. Keväällä Ruskopirtillä on toiminut kaksi ryhmää, 0-2 vuotiaiden ns. vauvaryhmä ja isojen 3-5 vuotiaiden lasten ryhmä. Vauvojen kanssa meno on rauhallisempaa, silittelemme, kö22
röttelemme ja tanssahtelemme yhdessä, pientä soittamista unohtamatta. Tunneilla vanhemmat oppivat perinteisiä sekä uusia lastenlauluja, joita voi sitten kotona lapsen kanssa laulaa. Oman vanhemman ääni on lapselle rakkain ääni. Lisäksi vanhemmat saavan hetken keskittyä täysin oman lapsensa kanssa touhuamiseen ja nauttimaan lapsen kanssa yhdessä musiikin elämysten kokemisesta.
jolla muutakin viihdykettä, sillä muskarin aikana ja sen jälkeen on toiminut kaikille avoin, vapaamuotoinen perhekahvila.
Isompien ryhmässä meno on vauhdikkaampaa, liikumme monipuolisesti laulujen mukana ja soitamme sekä harjoittelemme ryhmässä olemisen taitoja. Tunneilla vanhemmat ovat saaneet istua sivussa seuraamassa, tai lapset ovat voineet olla tunnilla itsenäisesti.
Toivotan kaikki äidit, isät ja lapset omasta puolestani tervetulleiksi hyvän mielen muskariin Ruskopirtille!
Muskarin aikana vanhemmille ja tunnin alkua odottaville lapsille on tar-
Syksyllä on tarkoitus tarjota Ruskopirtille kolmea ryhmää, mikäli innokkaita muskarilaisia riittää. Tällöin ikäjakauma kussakin ryhmässä voisi olla suppeampi, ja laulut voisi vielä paremmin suunnitella jokaiselle ikäkaudelle sopiviksi.
Mirjami Toukonen (p. 044 355 0685) Jos olet kiinnostunut ideoimaan tai tulemaan mukaan Ruskelan Riennon toimintaan, rimpauta meille – Sari Metsäkivi p. 050 566 8081, Sirkka Kemppi p. 040 726 2028, Sari Ahonen p. 045 639 1472
Vauvamuskarilaisia, kuva Sari Metsäkivi.
23
Otalammen historiaa vuosilta 1854 – 1860 1. Osa - Otalammelta on kulkenut monta tietä Helsinkiin Suomi kuului vuosina 1809 – 1917 Venäjän alaisuuteen, ja enemmistö asukkaista oli suomenkielisiä. Asiakirjat kirjoitettiin ensin ruotsiksi, kunnes suomenkielisyys alkoi yleistyä 1850-luvulla. Kansallisarkiston mikrofilmeille tallennetut Vihdin rippikirjat päättyvät vuoteen 1960, ja sitä myöhäisemmät tiedot alueen asukkaista löytyvät kirkkoherranvirastosta. Helsingistä tuli pääkaupunki vuonna 1812, ja Vihdistäkin kuljetettiin maataloustuotteita ja rakennustarvikkeita pääkaupunkiseudun asukkaille – niin myös Otalammen alueelta. Hyöty oli molemminpuolinen, sillä Helsingin läheisyys toi torppien väelle varallisuutta. Reittivaihtoehtoja Otalammelta Helsinkiin oli muutamia, mutta valitsipa niistä minkä tahansa, matka Helsinkiin oli hankala ja kesti kauan, koska kuljettiin hevosella tai jopa jalkaisin. Vihdin kirkolta johti Sukselan ja Suontaan kautta vanha maantie Siippooseen, josta tie jatkui Selin kautta vanhalle Hämeenlinnantielle, joka taas kulki Nurmijärven Perttulan ja Lepsämän kautta Espoon Bemböleen ja sieltä edelleen vanhaa kuninkaantietä Helsinkiin. Siipposta erkani myös vanha kylätie Ukinvahaan, ja sieltä tie jatkui edelleen Otalammelle. Otalammelta on voinut jatkaa matkaa Helsinkiin myös Ollilan kautta, ja Ol-
lilastakin on voinut valita kahdesta reittivaihtoehdosta: Nykyistä Rinteentietä pitkin on päässyt Nuuksioon saakka. Rinteentie on yhä kunnon kylätie, mutta muuttuu sitten huonokuntoiseksi hiekkatieksi ja lopulta poluksi, mutta Nuuksioon asti pääsee yhä. Ollilasta on voinut matkata myös Pyyslammen ja Saarijärven kautta Takkulaan ja siitä Oittaalle. Takkulasta Velskolan ja Bodomin kautta Oittaalle mutkitteleva maisematie on vanhaa Hämeenlinnantietä. Vanhojen kyläteiden lisäksi maastosta löytyy yhä paljon vanhoja tienpohjia, esimerkiksi Ojakkalan Hulttilasta on tultu Salmelle vanhaa tietä pitkin. Nykyään näkyvissä on enää polku, mutta marjastajille siitäkin on paljon iloa. Myös otalampelaisten hyvin tuntema, Ruskelasta Kuikunlammelle kulkeva reitti 2000 noudattaa vanhaa tienpohjaa. Nykyään reitti on tosin niin umpeen kasvanut, että sitä on vaikea kulkea edes polkupyörällä. Terttu Tapio Kirjoituksen toisessa osassa kerrotaan Otalammen asukkaiden elämästä ja kolmannessa osassa keskitytään Otalammen torppiin. Tietolähteet: Seppo Myllyniemi: Vihdin historia 1800–1919. Kansallisarkiston mikrofilmit.
24
Uusia linja-autovuoroja välille Otalampi–Nummela
Hyvä Otalampelainen Yrittäjä
”Asiakkaiden taholta on esitetty toiveita vuorotarjonnan lisäämiseksi. Nyt tehdyillä muutoksilla opiskelijoiden ja asiointimatkustajien yhteydet Nummelaan paranevat huomattavasti. Toivomme, että jatkossakin saamme yhteydenottoja, näin voimme palvella asiakkaitamme”, toimitusjohtaja Jukka Rauhaniemi toteaa.
Vihdin kunnan talouden tasapainottamisohjelman vuoksi Vihdin kouluille varatut stipendirahat on poistettu kunnan budjetista kokonaan. Tämän vuoksi Otalammen koulun vanhempaintoimikunta on päättänyt järjestää Otalammen koulun stipendirahaston keräyskampanjan, jossa käännymme paikallisten yritysten puoleen.
Linjaliikenne Kivistö onkin tehnyt merkittäviä muutoksia vuorojen reitteihin ja aikatauluihin: päivisin yhteydet Otalammelta Nummelaan todella paranevat syksyllä 2007.
Toivomme, että yrityksesi voisi tukea oman kylämme lapsia ja nuoria pienellä rahasummalla. Stipendit jaetaan Otalammen koulun kevätjuhlissa 30. ja 31. toukokuuta 2007. Halutessasi voit määritellä stipendin myöntämiskriteerit (Esimerkiksi: Hyvistä käytöstavoista, matemaattisesti lahjakkaalle oppilaalle, hyvistä käsityötaidoista tms.). Luonnollisesti yritykseksi nimi mainitaan stipendin jakamisen yhteydessä. Jo 10 tai 20 euron stipendi toimii erittäin kannustavana eleenä pienelle oppilaalle.
Ollilan ja Ruskelan suunnalta ei kuitenkaan valitettavasti pääse Nummelaan tai Nummelasta takaisin jokaisella vuorolla kulkemaan: n. klo 8.00 Nummelaan saapuvan vuoron etäisin pysäkki on S-marketilla, samoin klo 16.15 Nummelasta lähtevän bussin. Iltavuorojenkin kokeilemista on harkittu, mutta valitettavasti Helsinkiin päin ei ole tarpeeksi matkustajia. Ainoa keino vuorojen ylläpitämiseen on matkustaa niillä. Toivottavasti muutokset tuovat lisää matkustajia vuoroillemme. Teksti on muokattu Linjaliikenne Kivistö Oy:n lähettämän lehdistötiedotteen ja sähköpostikeskustelun pohjalta. Yhteyshenkilönä Kivistön asiakaspalvelun Miki Koivuhuhta. Uudet aikataulut ovat kokonaisuudessaan nähtävillä osoitteessa www.otalampi.net.
Lisätietoja antavat mielellään kaikki Otalammen koulun vanhempaintoimikunnan jäsenet, esimerkiksi puheenjohtaja Sami Hiltunen p. 050- 966 5758 (sami-pekka.hiltunen@orion.fi) ja jäsenet Sari Metsäkivi p. 050- 566 8081 (sari.metsakivi@kolumbus.fi) ja Ritva Mikkonen p. 040- 758 7197 (mikkonen.ritva@gmail.com). Yhteistyöterveisin Otalammen koulun vanhempaintoimikunta, Otalammen koulun stipendirahasto
25
Tienkäyttäjät kaipaavat turvallisuutta Otalammella – Tiehallinnnon suhtautuminen välinpitämätöntä Laurintien ja Jokipellontien varrella asuvat sekä useat teiden käyttäjät kokevat tiensä turvattomaksi ja asiaan halutaan muutos parempaan. Erityisesti kevyen liikenteen, lasten ja nuorten turvallisuus on erittäin puutteellista. Tien varren asukkaat aktivoituivat 2006 vuoden lopulla ja ryhtyivät keräämään adressia kuntalaisaloitteeseen tavoitteenaan saada Vihdin kunnan tuki tärkeän asian eteenpäin viemisessä. Adressiin kerättiin lähes 350 nimeä. Parannusta tieturvallisuuteen on yritetty aikaisemminkin, mutta asukkaat ovat joutuneet pettymään tiehallinnon välinpitämättömään suhtautumiseen. Laurintie-Jokipellontie on profiililtaan ja muodoltaan paikoin erittäin mutkainen, kapea ja näkemäalueiltaan erittäin rajoittunut. Laurintie-Jokipellontie eli paikallistie 11319 lähtee Laurintienä kohti itää Otalammentieltä, Härkälän S-marketin läheltä. Tie jatkuu Jokipellontienä Nurmijärven puolelle. Kuntalaisaloitteen tärkein toive oli tiellä olevan yleisrajoituksen 80 km/h pudottaminen 60 kilometriin tunnissa. Tien Vihdin puoleinen osuus on pääosin 80 km/h yleisrajoitusaluetta ja Nurmijärven puoli tiestä on 50 km/h rajoitusaluetta. Nopeusrajoitus siis vaihtuu Vihdin puolella, vaikka tieolosuhteet eivät juuri muutu. Esimerkkinä ongelmallisesta tieosuudesta on mutkainen, kapea ja näke-
mäesteinen asutuksen ja liittymien tihentymä Laurintien ja Tynnyrojantien risteyksestä Lähdemäentien risteykseen. Tärkein turvallisuutta edistävä tekijä olisi alemmat nopeudet. Korkeat nopeudet yhdistettynä autoilijoiden tapaan oikoa mutkia tekevät tiestä paikoin erittäin vaarallisen. Kyläläiset ja tienkäyttäjät esittivät Vihdin kunnalle ja sen virkamiehille sekä poliittisille päätöksentekijöille toiveen vakavasta suhtautumista ja teoista tieturvallisuuden parantamiseksi kyseisillä tieosuuksilla. Kuntalaisaloitteemme toimitettiin Vihdin kunnalle ja siellä aloite päätyi Vihdin kunnan teknisen ja ympäristölautakunnan käsittelyyn 27. 3. 2007. Lautakunnan käsittelyssä aloite sai lautakunnan yksimielisen tuen. Ympäristölautakunnan pöytäkirjassa todetaan, että ”kunta katsoo, että tiehallinnon tulisi tarkistaa saatu palaute ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tieturvallisuuden parantamiseksi paikallistiellä 11319.” Hienoa, että aloite sai taakseen kunnan tuen, mutta toivottavaa olisi myös, että Vihdin toimijat huolehtisivat, että Tiehallinto todellakin ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Lopullinen päätösvalta on kuitenkin valtion tiehallinnolla, koska kyseiset tiet ovat valtion teitä. Valtion tiehallinto on suhtautunut aikaisempiin toiveisiin tieturvallisuuden lisäämiseksi nihkeästi. Kummalliselta Tielaitoksen nihkeä suhtautuminen 26
nopeusrajoituksen alentamiseen tuntuu esimerkiksi sitä taustaa vasten, ettei nopeusrajoituksen alentamisella ole merkitystä tienhoidon valtiolle aiheuttamiin kustannuksiin. Nopeusrajoituksen alentamisesta aiheutuvat kulut eivät olisi kovinkaan merkittävät. Lisäksi 60 km/h nopeusrajoituksen alaisia teitä ei hoideta yhtään sen paremmin kuin 80 km/h teitä. Tiehallinnon ja liikenneministeriön sisäisissä ohjeissa ja strategioissa tärkeimpänä ja edullisimpana keinona tieturvallisuuden lisäämiseksi mainitaan nopeusrajoitusten alentaminen. Edelleen usein mainitaan se, että tärkeintä heidän toiminnassaan ovat tienkäyttäjät ja heidän turvallisuutensa. Asiaa on välillä vaikea uskoa, koska kuntalaisaloitteemme kaltaisessa asiassa saamamme palaute ja päätösten perustelut ovat jotakin aivan muuta. Tiehallinnon keskeiset perustelut sille, ettei nopeusrajoitusta voi kyseisillä teillä laskea, ovat seuraavanlaiset: 1) Tienkäyttäjille tulee tarjota tasapuoliset olosuhteet, 2) Uudenmaan tiepiirin määrärahat eivät riitä 3)” Maantie 11319 on mitä tyypillisin yleisrajoituksen piiriin kuuluva vähäliikenteinen maaseututie (huipputunnin aikana vilkkaammassa päässä ajaa n. yksi auto minuutissa), jolla on ajettava olosuhteiden mukaan. Nopeusrajoitus 60km/h olisi harhaanjohtava sillä nyt talvella turvallinen nopeus
jääpolanteisella tiellä on enimmäkseen 30-50km/h. Muina vuodenaikoina olosuhteet luonnollisesti sallivat suurempia nopeuksia. Tällöinkin olisi epävarmaa, saavutettaisiinko nopeusrajoituksella toivottu tulos eli liikenteen keskinopeuden merkittävä alenenminen. ” Tiehallinnnon ratkaisut ja perustelut tuntuvat oudoilta sitäkin taustaa vasten, että tiehallinnon työntekijöistä tiemestari on myös sitä mieltä, että 80 km/h yleisrajoitus on liian korkea kyseisille teille. Luulisi teiden olosuhteet parhaiten tunteven tiemestarin mielipiteellä olevan merkitystä. Liikennemerkkien vaihtaminen ei myöskään liene kustannusvaikutuksiltaan suuren suuri ja Tiehallinnon perustelu siitä, että; ”Nopeusrajoitus 60km/h olisi harhaanjohtava…” kuulostaa erikoiselta. Miten harhaanjohtavia sitten ovatkaan tiehallinnon nopeusrajoitukset 80km/h, 100km/h tai 120 km/h? Valtion tiet ylläpidetään kansalaisten maksamista verorahoista. Onnettomuuksia tulisi ennaltaehkäistä, ja Tiehallinnon kykyyn vastata kasvavan liikenneympäristömme turvallisuudesta on voitava luottaa. Nopeusrajoituksen alentaminen lisää tienvarren asukkaiden turvallisuutta ja edistäisi terveyttäkin, koska silloin myös kävely ja pyöräily olisi turvallista. Lopullisen hyödyn korjaisivat varmasti Vihdin kunta, valtio ja Tiehallinto. Alpo Forsström
27
Maaseudun sivistysliiton lukupiiri kokoontuu Otalammella Joulukuussa toimintansa aloittanut Otalammen lukupiiri on kokoontunut jo viisi kertaa. Ensimmäisellä kokoontumiskerralla Salmen kartanon kahvilassa 11.12.2006 oli vieraanamme kirjailija Hannu Niklander, joka kertoi uusimmasta romaanistaan Kuu jättää jäljen(2006). Samassa tilaisuudessa hän myös kertoi romaanitrilogiaan kuuluvista aiemmista teoksistaan Aurinko katsoo taakseen (1999) ja Radan varrella varjo (2003). Kahdella seuraavalla tapaamisella käsittelimmekin lukupiirissämme näitä kolmea kirjaa. Sovimme, että kaik-
ki, joilla oli mahdollista, lukevat kirjat ja yksi halukas esittelee toisille yhden lukemistaan kirjoista. Näin nekin, jotka eivät ennättäneet lukea kyseistä kirjaa, saivat siitä esittelijän välittämän mielikuvan. Hannu Niklanderin kirjoja käsittelevät lukupiiri-illlat olivat Salmen kartanon kahvilassa, jossa kahvilan emäntä järjesti meille maittavaa syötävää kahvin kera. Sitten olikin mietittävä kenen kirjoilla jatketaan. Yksimieliselle joukolle tuntui käyvät mikä kirjallisuudenlaji tahansa, olimme jo täysin hullaantuneet tähän tapaan käsitellä ja jakaa luku-
28
kokemuksia. Monista ehdotuksista valitsimme Seppo Niklanderin kirjan Höyryllä ja tunteella (2001). sekä omia mielirunoja. Lukupiiri kokooontui Regina ja Pentti Kurunmäellä 21.3. näiden teemojen ympärille. Mihinkä maisemaan olisikaan paremmin sopinut vanhoja höyryjunia käsittelevän kirjan esittely ja rikkasta kulttuurista pursuavat runot kuin juuri tähän viehättävään vanhaan asemapäällikön taloon. Kirja Höyryllä ja tunteella kertoo höyryvetureista ja Vihdin ympäristökuntien rautateiden rakentamisesta 1860luvulta 1900-luvulle. “Tämän kirjan lukukokemuksen myötä voi kokea nostalgisen ja rauhoittavan matkan ja palata aikaan, jossa vielä on illusioita” kirjan takakannessa kuvataan ja siihen tunnelmaan kirja meidät johdatti. Illan lopuksi luimme itsekukin lempirunojamme ja jaoimme tuntemuksia ja tunnelmia omiin runovalintoihin. Seuraava kokoontuminen oli Tuohilammen kartanossa 25.4. ja aiheeksi valitsimme Otalammen kartanot. Kartanoelämästä kiinnostuneet ja siitä jotain tietävät jakoivat nostalgisia muistoja ja kirjatietoa kanssamme.
Lukupiiriläisiä Salmen kartanon kahvilassa, kuva Riitta Morko.
Kesäksi olemme suunnitelleet retkeä Vammalan kirjallisuuspäiville. Siellä on luvassa omaa ohjelmaa lukupiiriläisille. Syksyn aiheista emme ole vielä sopineet, joten ottakaapa yhteyttä, mikä kirjallisuudenlaji ja -aihe kiinnostaa. Yhteydet Pentti Kurunmäki puh.0505604311 tai Riitta Morko puh.0505504605.
Toinen huhtikuussa järjestetty kirjallisuusilta oli 15.4.Vihti 500-tapahtuma. Illan aiheena oli Maalaisliitto-Keskustan aatepoliittinen kirjallisuus.
Iloisin lukuterveisin, Riitta Morko
29
Pukeutumisvinkkejä ja vaatekaapin siivousta Otalammen Martat järjesti maaliskuun puolivälissä niin omaksi kuin halukkaiden kyläläistenkin kevätmieltä kohottamaan illan, jossa saatiin neuvoja toimivan peruspuvuston rakentamiseen. Meitä oli kymmenkunta naista ottamassa innokkaana vastaan pukeutumisvinkkejä. Ja uskokaa tai älkää, mutta 20 perusvaatetta oikein ja harkitusti valittuna muodostaa vaatekaapin, josta löytyy aina päällepantavaa. Näin meille todisti tyylikonsultti Jutta Vässi. Kerralla näitä vaatteita ei suinkaan tarvitse hankkia. Uutta vaatekappaletta hankkiessaan miettii, että sen on sovittava ainakin kahden olemassa olevan kanssa yhteen. Näin palapeli rakentuu vähitellen toimivaksi. Tärkeää vaatekaappia kootessa ovat tietysti värit – värit, jotka sopivat juuri minulle ja myös keskenään yhteen. Illan toisessa osiossa teimme väritestin. Tämän jälkeen joukko jaettiin neljään ryhmään ja jokainen ryhmä sai omat värivinkkinsä. Lopuksi Jutta vastasi mieltämme askarruttaneisiin puketumiskysymyksiin. Jokaiselle jäi illasta muistoksi hyvän mielen lisäksi materiaali, johon voi myöhemmin palata. Minä en tietenkään uskonut tuota 20 perusvaatteen ideologiaa, vaan halusin nähdä miten se toimii. Niinpä kutsuin Jutan myöhemmin siivoa-
maan kanssani vaatekaappia. Ihmisenä, joka ei heitä mitään pois, vaatekaappiini oli kerääntynyt vuosien varrella tavaraa, jonka kaiken olemassaoloa en edes muistanut. Minun oli puettava jokainen vaatekappale erikseen päälleni, Jutta antoi tuomion – jätetään, ehkä jätetään, pois. Näin vaatteeni olivat kolmessa peruspinossa, poisheitettävien vaatteiden pino oli kaikista suurin, mutta säästettäviä vaatekappaleitakin oli enemmän kuin 20. Jutta järjesti vaatteet kaappiin ja aloitti niistä yhdistelmien etsimisen. Minulle se tiesi uusia rättisulkeisia. Samalla päätettiin ’ehkäpinossa’ olevien vaatteiden kohtalosta. Minulla on nyt noin 100 valokuvaa päälläni olevista erilaisista yhdistelmistä. Suurin osa näistä on sellaisia, jotka eivät olisi itselle edes tulleet mieleeni. Toimivassa ja järjestyksessä olevassa vaatekaapissani on tällä hetkellä vaatteita, joista joku on hankittu lähes 30 vuotta sitten, joku viime viikolla. Jutan mukaan en tarvitse uusia vaatteita vuosiin, korkeintaan korvaamaan jonkin kuluneen perusvaatteen. Hän antoi minulle luvan ostaa vain yhdet uudet kengät. Mieheni pyysi tämän kirjallisena, mutta sitä hän ei onneksi saanut. Minulle jäi myös materiaalia, jossa on kerrottu mm. mahdollisuudet, mitä voi
30
tehdä poisheitettäville vaatteille. Niin ja tietysti sen suurimman pinon lopullinen selvittely ja joidenkin kaappiini jäävien korjattavien vaatteiden käsittely.
kaappi järjestyksessä, korjata, keksiä olemassa olevista palikoista uutta, kierrättää, uusiokäyttää, välttää turhia hankintoja. Ja olla omannäköisesti pukeutunut.
Aloittaessa pukeutumisillan järjestelyä tuntui, että tämmöinen stailaus ei ole oikein marttamaista. Lopputulos oli juuri päinvastainen – kyllä on täysin marttamaista pitää vaate-
Kaisa Häkkälä
JuttaVäissi sovittaa kevätvärejä Hannele Järviselle. Vieressä Eila Wilén, kuva Kaisa Häkkälä.
31
Talviuimarit joutuivat viime talvena pakkaamaan pyyhkeet autoon ja ajamaan muille avannoille, sillä Otalammen rannan saunan kiuas oli rikki, ja sen takia avantouintikin jäissä. Talviturkki saatiin sentään viskatuksi järveen pääsiäisvalkeilla jo huhtikuun alussa, eikä onneksi tarvinnut värjötellä vain avotulen loimussa - kiuas oli korjattu. Ja vesi oli taatusti yhtä hyytävää kuin talvellakin. Avantouinnin on tarkoitus jatkua jälleen ensi talvena. Tuulisen sään vuoksi pääsiäiskokko typistyi nuotioksi, mutta sen loimussa olikin loistava paistella makkaroita. Etu- ja takakannen kuvat pääsiäisvalkeilta 4.4.2007, kuvat Sanna Ihatsu.
32