Vuoden gradu

Vuoden gradu haastaa opinto-ohjaajia näkemään ohjaus yhteiskunnallisesta näkökulmasta

Valtaosa ohjausalan teorioista ja malleista perustuu yksilöpsykologiaan, vaikka ohjauksessa käsiteltävät asiat eivät ole pelkästään yksilöpsykologisia. On tutkimusnäyttöä esimerkiksi siitä, miten sukupuoli, yhteiskuntaluokka, etnisyys ja seksuaalinen suuntautuminen osaltaan määrittävät yksilöiden uria. Koska olen taustaltani yhteiskuntatieteilijä, halusin pohtia gradussani ohjausalaa ja yhteiskuntatieteitä yhdessä.

Päätin tutkia Savickasin ja työryhmän luomaa Life design -ohjausmallia, koska se kertoo yhdistävänsä kasvatustieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä käsitteitä toisiinsa. Minua kiinnosti, voisiko tämä ohjausmalli toimia siltana opintojeni välillä. Koin tämän ohjausmallin tutkimisen tärkeänä myös siksi, että se on saanut viime vuosina paljon huomiota (ura)ohjauksen alalla. Ohjausmallin julkilausuttu tavoite onkin tuoda alan käytäntöihin merkittävä muutos.

Life design luupin alla

Analyysini kohteena on Savickasin ja työryhmän (2009) artikkeli Life designing: A paradigm for career construction in the 21st century, joka on ensimmäinen ja viitatuin tätä ohjausmallia käsittelevä julkaisu. Tutkin, minkälaisia taustaoletuksia Life design -ohjausmalli sisältää niin ohjauksen kohteena olevasta yksilöstä, ohjaajasta kuin yhteiskunnasta. Analysoin myös, minkälaisia toiminnan mahdollisuuksia se tuottaa ohjaajalle ja ohjattavalle. Tarkastelen näitä merkityksiä suhteessa uusliberalismia käsittelevään kirjallisuuteen.

Life design -ohjausmalli kertoo yhdistävänsä kasvatustieteellisiä ja yhteiskuntatieteellisiä käsitteitä toisiinsa.

Lähestyn uusliberalismia aatesuuntauksena, josta on muodostunut viimeisten vuosikymmenten aikana vallitseva tapa ymmärtää ja järjestää maailmaa. Uusliberalistisessa ajattelussa uskotaan, että hyvinvointia voidaan edistää parhaiten vapailla markkinoilla, vapaakaupalla ja yksityisellä omistusoikeudella. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kilpailun logiikka levittäytyy likipitäen kaikille elämän osa-alueille, mukaan lukien koulutukseen.

Joustavat ja sopeutuvat oppijat?

Analyysini pohjalta voin muun muassa sanoa, että ohjauksen ja ohjauksen kohteena olevien yksilöiden roolit näyttäytyvät Life design -ohjausmallissa ristiriitaisina. Yhtäältä ohjausta kuvataan muutoksen tuojaksi, joka tarjoaa ohjattaville uusia kokemuksia ja itsemäärittelytapoja. Ohjauksen avulla yksilöt suunnittelevat oman elämänsä ja uransa, luovat omat mahdollisuutensa ja rakentavat oman tulevaisuutensa.

Ohjauksessa otetaan huomioon vain yksilön lähiympäristö, kuten erilaiset ryhmäjäsenyydet.

Yksilöt näyttäytyvät tällöin aktiivisina ja vapaina toimijoina, jotka kykenevät hallitsemaan omia elämiään ja elinym-

Vuoden gradu -ehdokkaat

• Marina Cafaro: Yliopistoon jatkaneiden maahanmuuttajataustaisten nuorten elämänkulku ja suhteissa rakentuva toimijuus. UEF

• Seikku Högel: Sattuman rooli nuorten yrittäjien urakertomuksissa. UEF

• Sara Liinamo: Life design -ohjausmalli uusliberalismin kontekrissa. JYU

• Tarja Niemeläinen: "He nyt tarttee enemmän tukea, muttei se tarkoita, etteikö vois omassa elämässä suoriutua" – toimintakyvyn merkitys vaativan erityisen tuen oppilaan nivelvaiheen ohjaukselle. JYU

päristöjään. Toisaalta ohjausmallissa asetetaan tälle vapaudelle tarkat rajat ja raamit, kun ohjauksen keskeinen päämäärä on sopeuttaa yksilöt olemassa oleviin olosuhteisiin. Tämä tarkoittaa, että yksilöistä on tultava joustavia, sopeutuvia ja elinikäisiä oppijoita. Yhtenä tekijänä esitän, että ohjaaja tunnistaa oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia oletuksia yksilöstä, yhteiskunnasta ja hyvästä elämästä.

Ohjaajan tehtävä on auttaa ohjattavia omaksumaan sellaisia taitoja ja kykyjä, joita tarvitaan ohjausmallin mukaan nyt (työ)elämässä. Tällöin ohjauksen ja yksilöiden asema näyttäytyy passiivisena ja alisteisena suhteessa yhteiskunnalliseen muutokseen. Ohjauksessa otetaan huomioon vain yksilön lähiympäristö, kuten erilaiset ryhmäjäsenyydet. Ohjausmallilla ei näin ollen ole resursseja tunnistaa uusliberalismia, eikä myöskään suunnata ohjausta yhteiskunnallisen kontekstin muuttamiseksi.

Millaista on yhteiskunnallisen kontekstin huomioiva ohjaus?

Analyysin tulokset johdattivat minut pohtimaan, millaista olisi yhteiskunnallisen kontekstin huomioiva ohjaus. Ajattelen tällaisen ohjauksen lähtevän liikkeelle siitä, että ohjaaja omaksuu kriittisen toimijuuden. Hahmottelen graduni loppupohdinnassa, mitä tämä voisi käytännössä tarkoittaa. Yhtenä tekijänä esitän, että ohjaaja tunnistaa oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia oletuksia yksilöstä, yhteiskunnasta ja hyvästä elämästä.

Olen huomannut, että ohjausalalla elää joskus ajatus, että käytäntö ja teoria ovat irrallaan toisistaan. Tällöin saatetaan esimerkiksi ilmaista, että vain käytäntö on kiinnostavaa. Ehkä tärkein asia, mitä haluan gradullani tehdä näkyväksi, on se, että käytäntö ja teoria kietoutuvat aina yhteen.

Käytännön takana on aina jonkinlaisia oletuksia maailmasta ja ihmisistä siellä. Jos tästä ei olla tietoisia, silloin voidaan tahtomatta uusintaa sellaisia arvoja ja sellaista ihmiskäsitystä, jonka takana ei välttämättä voida seistä. Siksi onkin tärkeää, että ohjaaja kykenee tarkastelemaan, minkälaista todellisuutta oman työn käytännöt tuottavat, keitä menetelmät palvelevat ja keitä mahdollisesti ohittavat.

Sara Liinamo on koulutukseltaan kasvatustieteiden ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän työskentelee väitöskirjatutkijana Tampereen yliopiston tutkimusprojektissa “Testaamisen sosiologia: Persoonallisuustestit työelämän ideaalisubjekteja rakentamassa”. Projektissa tutkitaan yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta persoonallisuustestejä ja testaamista työelämän valinta- ja ohjaustilanteissa.

Aiemmin Sara on työskennellyt ohjaajana pakolaistaustaisten nuorten kesäkouluissa sekä lasten- ja nuorten sururyhmien ohjaajana leskiperhekursseilla.

Teksti: Sara Liinamo

Vuoden gradu on luettavissa täältä: https://jyx.jyu.fi/handle/ 123456789/69719