3 minute read
Historia herää eloon kilvillä ja miekoilla
”Linja, etenee!” kaikuu Oulun miekkailuseuran salissa. Kaksi riviä viikingeiksi pukeutuneita miekkailijoita lähtee etenemään toisia kohti kilvet edessään. Pian rivit ovat toisiaan vastassa, ja siitä alkaa armoton taistelu. Jännittävää. Ihan kuin hypättäisiin takaisin rautakaudelle.
Advertisement
Viikinkimiekkailu on elävöitystaistelua, jossa käytetään kilpiä, miekkoja ja pukeudutaan perinteisiin viikinkivaatteisiin. Laji on suosittua erityisesti Pohjoismaissa, joissa tietysti halutaan elävöittää maiden omaa viikinkikulttuuria. Pääasiassa skandinaavista alkuperää olevat viikingit elivät noin 700–1000-luvuilla.
”Viikinkimiekkailu on siis sekoitus erilaisia tekniikoita ja pääasiassa rautakauden elävöittämistä”, kertoo Oulun miekkailuseuran viikinkimiekkailun valmentaja
Jani Syrjä.
Jani Syrjä on harrastanut kamppailulajeja koko ikänsä. Hän kiinnostui viikinkimiekkailusta, kun hänen vaimonsa sai houkuteltua hänet historialliseen miekkailuun. Syrjä tykästyi kilvellä ja miekalla taisteluun sekä joukkuetekemiseen. Sitähän se todellakin on: yhdessä tekemistä. Yhteisöllisyys huokuu myös perjantai-iltapäivän harjoituksissa.
Salissa on rento tunnelma. Salin toisella puolella on kilpiä ja toisessa päädyssä miekkailukypäriä. Treenaajat lipuvat pikkuhiljaa paikalle. Ennen harjoituksia miekkailijat rupattelevat keskenään. Välillä kuuluu naurunpyrskähdyksiä. Kun kello lyö seitsemän, alkaa perusteellinen lämmittely. Jokainen kehonosa pyöritellään ja venytellään.
Miekkailussa pitää ottaa monta asiaa huomioon samaan aikaan. Ensimmäisenä opetellaan oikeanlainen kävely. Jalat pitää olla tukevasti maassa, miekka napakasti otteessa ja kilpi suojaamassa. Sen jälkeen kokeillaan, miltä miekka tuntuu. Viikinkimiekkailun tarkoitus ei ole
lyödä toista kipeäksi, vaan merkata niin sanotulle t-paita- ja shortsialueelle, eli hartioista alaspäin ja reisistä ylöspäin. Päähän ei ole tarkoitus lyödä. Hommasta tulee yllättävän monimutkaista, kun nämä kaikki opitut asiat lyödään yhteen.
Viikinkimiekkailu on sekä kontakti- että kontrollilaji.
Pohjan Kaarti elvyttää historiaa
Viikinkimiekkailun toi Ouluun Harri Hihnala, joka kiinnostui lajista Norjassa. Suomeen tultuaan hän liittyi Ulvilan Kaartiin ja myöhemmin perusti harrastajaporukan myös Ouluun. Hihnala muutti toiselle paikkakunnalle, ja ohjaamisen vastuu siirtyi Jani Syrjälle. Pohjan Kaarti on oululainen yhteisö, joka keskittyy erityisesti historian elävöitykseen ja viikinkiajan taistelutaitoihin.
Syrjän mukaan oululaisia aktiivisia viikinkimiekkailun harrastajia on noin kymmenkunta, mutta jos mukaan lasketaan myös heidät, jotka toimivat pääasiassa elävöittämisen puolella, on aktiivisia harrastajia yhteensä noin kolmekymmentä. Harrastajia on laidasta laitaan, kokista lääkäriin.
Nuorimmat ovat 18-vuotiaita ja vanhimmat yli 50-vuotiaita. Harrastus ei sovellu alle 18-vuotiaille, koska viikinkimiekkailulle ei ole omaa lajiliittoa. Jokainen on siis vastuussa itsestään ja vakuutuksistaan. Yhdistävä tekijä kaikilla harrastajilla on kuitenkin uskallus heittäytyä.
”Jos miekkailu ei ole oma juttu, sitten koulutetaan käyttämään keihästä, varsikirvestä tai väkipuukkoa”, kertoo Syrjä lajin monipuolisuudesta.
Harrastajat ottavat mittaa toisistaan. Leena Tomukorpi (vas.) ja Sami Ruuskanen.
Vannoutuneimmilla harrastajilla on hienot viikinkiasut, jotka vaihdetaan päälle alkulämmittelyn jälkeen. Useat laittavat päähän myös viikinkikypärät. Ei kuitenkaan populaarikulttuurissa paljon esiintyviä sarvikypäriä, vaan mahdollisimman alkuperäisiä muistuttavia nenänvartta alaspäin kulkevia ja silmät ympäröiviä historiallisia kypäriä. Viikinkiasut voivat kertoa myös harrastajasta itsestään. Useissa kilvissä näkyy Pohjan Kaartin symboli, mutta joissakin saattaa olla kaksikin symbolia. Se kertoo siitä, että harrastaja on kahdessa eri seurassa. Asut tuovat illan harjoituksiin lisää tunnelmaa. Voi vain kuvitella, millainen tunnelma on elävöitystapahtumissa, kun rautakauden kulttuuria tuodaan esille miekkailun lisäksi monilla muilla tavoilla.
Historianelävöitystapahtumat ovat tärkeässä roolissa harrastajien keskuudessa. Tapahtumissa tuodaan esille rautakauden historiaa ja pukeudutaan perinteisiin ajanjaksoon kuuluviin vaatteisiin. Rautakautta elävöitetään taistelun lisäksi muun muassa historiallisilla käsitöillä sekä historiallisten taitojen harjoittamisella. Tapahtumissa yritetään siis elvyttää vanhoja kulttuureja ja perinteitä. Viikinkimiekkailun tavoitteena on viihdyttää yleisöä joko yksilö- tai ryhmätaisteluilla, jotka tehdään yleisön ehdoilla viihteellisellä tarinalla.
”Suurin tapahtuma on Saltvikin viikinkimarkkinat, joka on meillekin käytännössä vuoden kohokohta”, kertoo Syrjä Ahvenanmaalla järjestettävistä markkinoista, joihin saapuu harrastajia ympäri maailmaa.
Salissa hypätään menneisyyteen
Perjantain harjoituksissa saa seurata, miten aktiiviset harrastajat miekkailevat. On yksilö- ja ryhmätaisteluita. Usein taistellaan kilvellä ja miekalla, mutta joskus käytetään esimerkiksi kahta miekkaa. Miekkaa pystyy käyttämään myös puolustukseen. Yhdellä harrastajalla on syntymäpäivä, ja sen vuoksi perinteisen kaavan mukaan jokainen ottaa mittaa synttärisankarista.
Miekkaillessa tulee nopeasti kuuma, kun päällä on miekkailukypärä, kyynär- ja polvisuojat sekä hanskat. Harjoituksia tehdään lyhyitä pätkiä, joiden jälkeen tulee tauko. Vaikka taistelut ovat lyhyitä, ovat ne todella intensiivisiä. Hauiksissa alkaa tuntua pieni polte.
Harjoitusten loppupuolella kokeillaan ryhmätaistelua. Oikeaa viikinkitaistelua. Vierekkäin tiiviisti taistelukumppanien kanssa rivissä. Tässä vaiheessa useammalla on jo keihäs. Tältäkö tuntui viikingeistä 800-luvulla, kun lähdettiin taistoon? Lajin viehättävyys tulee erityisesti esiin ryhmätaistelussa. Siinä yhdistyvät lajin kaikki tärkeimmät asiat: kilvet, miekat, heittäytyminen ja joukkuehenki. Linja etenee.
