Rauhaa rautateille

TEKSTI: ROOSA LEINONEN KUVA: JANNE MIKKILÄ / ©VR GROUP VR mainostaa sivuillaan junamatkan tarjoavan omaa aikaa, rauhaa ja huoletonta matkustamista. Tämä ei kuitenkaan toteudu kaikkien kohdalla. Oma rauha on ylemmän luokan huvi. Opiskelija jää usein korvatulppien varassa näpyttelemään koulutehtäviään normaalivaunuun.

Opiskelijan tulot eivät kasva, vaikka hinnat kasvavat. Tämä aiheuttaa jo ennestään huonon rahatilanteen heikentymisen. Opiskelukaupungeistaan perheidensä luo matkaavat opiskelijat kustantavat tavallisestakin lipusta huiman summan kuukausibudjettiinsa nähden. Pitkä junamatka verottaa oman osansa aina joko vapaa-ajasta tai opiskelusta, mikäli ei pysty opiskelemaan matkan aikana. Junista kyllä löytyy työrauhaa sitä kaipaavalle, mutta siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Valmiiksi jo lainarahalla elävä opiskelija ei välttämättä ole valmis, tai edes kykeneväinen maksamaan junalipusta yhtään enempää.

Työrauha junan normaaliluokassa on hyvin vaihteleva. Asemien välillä saattaa olla jopa hiljaista, jos kanssasi samaan vaunuun sattuu hiljaisia ihmisiä. Monesti kuitenkin käy niin, että vaunussa on juoruilevia kaveriporukoita, kitiseviä lapsia tai kovaäänisesti kuorsaava vieruskaveri. Tällöin koulutehtäviin keskittyminen voi olla mahdotonta. Kun yhtälöön lisätään alati takkuileva netti ja pistorasioiden jaottelu vain joka toiselle matkustajalle, saattaa pinna palaa herkästi.

Halvimmat junat pysähtyvät usein jokaisella asemalla. Valmiiksi heikko keskittyminen on tällöin koetuksella. Ihmiset nousevat hyvissä ajoin paikoiltaan, kaivavat tavaransa ylähyllyiltä ja pukevat takkinsa päälle. He kulkevat rinkkojen ja matkalaukkujen kanssa käytävän halki välillä anteeksi pyytäen, kun tavarat kolhivat muita matkustajia. Kuulutus saapumisesta asemalle, ja juna pysähtyy. Pian uudet matkustajat kävelevät vaunujen halki omaa paikkaansa etsien. Kun paikka löytyy, tavarat ängetään voimaa käyttäen ylähyllyille, istutaan ja riisutaan ylimääräinen vaatekerta.

Junasta löytyy vaunuja nyt jo lähes jokaiseen makuun. Lapsille, lemmikeille tai pyörätuolin kanssa kulkeville löytyvät omat vaunut. Matkustajan on myös mahdollista ostaa paikka extra-vaunusta, tai jopa oma hytti. Olisiko liikaa vaadittua, jos VR suunnittelisi vaunun oveen hiljaisuusmerkin, sekä asentaisi pistorasioita jokaisen penkkirivin väliin? Jos VR pitäisi myös huolen siitä, että edes tässä vaunussa netti toimisi niin, että työskentely tai opiskelu onnistuu matkan aikana maksamatta ylimääräistä.

Miksi haluamme elää kuoleman jälkeistä elämää?

TEKSTI JA KUVAT: TOPIAS SETÄLÄ

Asusteiden lisäksi zombit panostivat roolihahmoisiinsa. Kulkueessa käveltiin jalat laahaten zombin tavoin.

Verta, avohaavoja, irrallisia sisäelimiä sekä tuskan huutoja. Massiivinen ihmisjoukko on kerääntynyt Oulun Mannerheimin puistoon katselemaan mädäntyneitä ruumiita. Poliisista ei ole vielä havaintoa, mutta muutamat sivustaseuraajat pohdiskelevat, ovatko viranomaiset saapumassa paikalle. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole kyse poliisitapauksesta, vaan jo perinteeksi muodostuneesta Zombie Walk Oulu -tapahtumasta.

Syyskuinen zombikulkue oli jo viidestoista Oulussa, ja niitä on järjestetty vuodesta 2007 lähtien. Zombikulkueiden alkuperä johtaa Yhdysvaltoihin, joissa ensimmäinen virallinen tapahtuma järjestettiin vuonna 2000. Suomeen tapahtuma rantautui muutamia vuosia myöhemmin. Helsingissä järjestettiin Suomen ensimmäinen zombikulkue vuonna 2006. Tapahtumalle on ollut hyvin kysyntää Oulussa, ja tänäkin vuonna kulkueessa käveli arviolta 150–200 henkilöä. Tarkkoja lukuja ei olla yhtenäkään vuonna laskettu, mutta tapahtuman järjestäjä Mikko Heikura arvioi, että tänä vuonna ihmisiä oli hieman keskivertoa vähemmän paikalla.

”Normaali vuosi on ennen koronaa ollut sellainen 200 henkeä. Uskaltaisin väittää, että yhtenä vuonna osallistujia oli sellainen 400. En kuollaksenikaan kyllä muista, mikä vuosi se oli. Olen kuitenkin kohta kaksikymmentä vuotta järjestänyt näitä, niin se alkaa olemaan yhtä puuroa”, Heikura toteaa.

Kulkijat edustavat reunakulttuuria

Zombikulkueeseen voi osallistua kuka tahansa iästä riippumatta. Tänäkin vuonna nuorimmat osallistujat joutuivat pitämään äidin kädestä kiinni katua ylittäessä. Valtaosa kulkueesta kuitenkin muodostui nuorista aikuisista. Iän sijaan zombikulkueeseen osallistuminen voi vaatia tietynlaista heittäytymiskykyä.

”Semmoinen ihan pintaliitäjä ei ehkä kehtaisi osallistua. Kulkijat ovat ehkä tämmöisiä reunakulttuurin edustajia enemmän. Sanon, että tämmöinen gootimpi mielenlaatu voi olla vaatimus. Mitä pidemmälle ollaan menty, niin lapsia on osallistunut enemmän. Ehkä vanhemmat, jotka ovat kasvaneet tämmöisen kanssa, uskaltavat päästää oman lapsensa mukaan.”

Vaikka tapahtumaan osallistuminen ehkä kiinnostaakin tietynlaisia ihmisiä, mistään yhden isomman kaveriporukan tempauksesta ei suinkaan ole kyse, vaan kulkueessa nähdään uusia osallistujia vuodesta toiseen. Toki vakiokasvojen tunnistaminen kulkueesta voi muutenkin olla haastavaa.

”Ihmiset ovat maskien takana, eli totta kai on vaikea sanoa, onko kulkueessa samoja ihmisiä. Uskaltaisin väittää, että siellä on vakiokasvoja, jotka käyvät vuodesta toiseen. Nämä vakiojäsenet panostavat maskeeraukseen, joten heitä ei oikein meinaa erottaakaan”, Heikura naurahtaa.

Mitään vaatimustasoa zombiasulle ei kulkueessa ole. Joillakin osallistujilla oli kaupasta ostettu pääkallonaamari ja hieman tekoverta, mutta monet olivat panostaneet sekä maskeeraukseen että roolihahmoon huolella. Kulkueesta löytyy muun muassa sotilaita, alttarille jätetty morsian, juhlista palaava bilettäjä sekä Elvis. Monet osallistujat valmistavat asunsa itse aivan alusta loppuun saakka. Esimerkiksi zombi-Elvikseksi pukeutunut Heikura on käyttänyt muun muassa lateksia muokatakseen kasvojaan enemmän Elviksen näköiseksi.

Zombit elokuvatähtinä

The Walking Dead, Dawn of the Dead, The Last of Us, Zombieland, Resident Evil ja niin edespäin. Zombeja on lähes yhtä mahdoton päästä pakoon niin mediassa kuin elokuvissa. Zombit ovat vallanneet suuren viipaleen populaarikulttuuripiirakastamme. Niistä on tehty elokuvia, TV-sarjoja, kirjoja, pelejä ja kaikkea siltä väliltä.

Zombit ilmestyivät länsimaiseen populaarikulttuuriin jo yli 90 vuotta sitten. Ensimmäisenä varsinaisena zombielokuvana pidetään Victor Halperinin ohjaamaa White Zombie -elokuvaa, joka ilmestyi vuonna 1932. Zombit olivat kylläkin tuolloin hyvin erilaisia kuin nykyään. Tuon ajan zombit yhdistettiin vahvasti karibialaiseen voodookulttuuriin, jossa ihmisiä tuotiin takaisin kuolleista erilaisten taikojen avulla. Haitilaisissa kertomuksissa zombeja käytettiin lähinnä orjatyövoimana. Modernit ihmisen lihaa himoitsevat zombit nähtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1968 George Andrew Romeron elokuvassa Night of the Living Dead.

Tienaa rahaa, maksa laskut, osta lopuilla rahoilla vähän hienompi versio tuotteesta, joka sinulla jo on ja toista sama hautaan asti.

Zombivillitys on ainoastaan kiihtynyt vuosien edetessä, ja sen lopulle ei ole merkkejä ilmassa. Mutta miksi juuri zombit ovat niin suosittuja? Länsimaisessa populaarikulttuurissa on esiintynyt vuosien saatossa lukuisia hirviöitä. Vampyyrit, ihmissudet, kummitukset ja muumiot ovat saaneet vuoronsa valkokankailla, mutta yksi sääntö on pätenyt aina. Zombi on kuningas.

Olemmeko me zombeja?

Zombien suosiosta on tehty lukuisia tutkimuksia. Etenkin rapakon toisella puolella aihe on ollut suurennuslasin alla. Teorioita zombien suosiolle on lukuisia, mutta yksi teoria toistuu muita useammin.

Zombit ovat metafora kulutusyhteiskunnalle. Ihmiset heräävät, ajavat töihin, tuijottavat tietokoneen näyttöä, ajavat kotiin, tuijottavat television näyttöä ja lopulta menevät nukkumaan. Tienaa rahaa, maksa laskut, osta lopuilla rahoilla vähän hienompi versio tuotteesta, joka sinulla jo on ja toista sama hautaan asti. Ihmisten elämästä on tullut niin rutiininomaista, että he tavallaan elävät jo tietynlaisessa zombitilassa.

Ihmiset kuluttavat enemmän ja enemmän eivätkä ikinä ole tyytyväisiä, kuten zombit, jotka eivät ikinä tule kylläisiksi, vaikka he saisivatkin syötyä ihmislihaa. Taistelu zombeja vastaan voidaan kokea taisteluna kulutusyhteiskuntaa vastaan, missä usein pieni ryhmä yrittää selviytyä valtavaa zombilaumaa vastaan.

Jotkin amerikkalaiset zombikulkueet ovatkin brändänneet itsensä protestiksi kulutusyhteiskuntaa vastaan. Heikura kuitenkin painottaa, että Oulun kulkueella ei ole tarkoituksena ottaa poliittista kantaa, vaan se merkitsee jokaiselle osallistujalle sitä, mitä he haluavat ajatella siitä.

Elämää kuoleman jälkeen

Toinen usein tutkimuksissa toistunut teema on mielenkiinto maailmanlopun jälkeistä elämää kohtaan. Syitä kiinnostukselle on monia. Zombielokuvissa hahmot joutuvat usein tekemään eettisesti vaikeita päätöksiä esimerkiksi siitä, kenet pelastetaan ja kuka saa vähäisen ruoka-annoksen. Ihmiset tykkäävät kuvitella itsensä hahmojen paikalla ja miettiä minkälaisia päätöksiä he tekisivät.

Selviytyminen on jokaisella maapallolla elävällä lajilla geeneissä. Zombimedia vetoaa vahvasti ihmisten selviytymisgeeniin. Hahmojen selviytymistä vaarantavat zombien lisäksi nälänhätä ja muut ihmisjoukot, jotka yrittävät myös vain selviytyä. Paluu aikaan ennen ruokien kotiinkuljetuksia viehättää ainakin ajatuksen tasolla meistä monia.

Pelottava kööri lipui Pekurin talon ohitse.

Maailmanloppu kuvastaa kuoleman lisäksi mahdollisuutta aloittaa alusta.

Maailmanlopun jälkeiset teemat kiinnostavat ihmisiä myös sen takia, että haluaisimme kuvitella olevamme jonkin sortin feeniks-lintu, joka nousee tuhkakasan keskeltä ja levittää siipensä voiton merkiksi. Maailmanloppu kuvastaa kuoleman lisäksi mahdollisuutta aloittaa alusta. Kun nyky-yhteiskunnan peruselementit on revitty alas, voidaan aloittaa uuden yhteiskunnan rakentaminen omien ihanteiden mukaisesti.

Tasa-arvon edelläkävijät

Viimeinen teoria zombien suosiosta, joka toistuu lähes kaikissa tutkimuksissa, on zombien tuoma yhdenvertaisuus. Zombiksi voi muuttua kuka tahansa. Zombiepidemian aikana aikaisemmat sosiaaliset statukset häviävät. Sillä, mistä olet tullut, ei ole väliä, vaan ainoastaan se, mitä teet, määrittelee kohtalosi.

Zombin päihittäminen ei vaadi supervoimia, ja zombielokuvissa sankariksi voi nousta kuka tahansa. Yleensä elokuvien hahmot ovatkin tavallisia ihmisiä. Usein toistuva teema elokuvissa ja sarjoissa on rikolliset, jotka ovat saaneet zombiepidemian vuoksi uuden mahdollisuuden nousta sankariksi.

Syy, miksi ihmiset kuvittelevat itsensä usein zombiepidemian keskelle, on se, että he uskovat selviytyvänsä siitä. Jokerin voittamiseen vaaditaan Batman, mutta zombin voi tappaa kuka tahansa. Jokaisella on ainakin teoreettiset mahdollisuudet selvitä zombiepidemiasta, mikä houkuttaa katsojia.

Selviytymisestä on jo käytännön todisteitakin. Hyvinhän yhteiskunta on selvinnyt, vaikka Oulun keskustassa marssisikin zombeja. Ja ei, nyt ei puhuttu Zombie Walk Oulun zombeista.