Nukketeatteri Tukholmassa

Marionetteatern 2011, Systern från havet, vasemmalla takana Helena Nilsson © Carl Thorborg

Tukholman nukketeatterin laatulippu liehuu korkealla

teksti: Maiju Tawast Tukholma on kulttuurikaupunki, jossa näkee korkeatasoista nukketeatteria mm. Tittutin kotinäyttämöllä ja kaupunginteatterissa toimivassa Marionetteaternissa. Teattereissa työskentelee usean polven ammattilaisia, joista vanhimmat ovat aloittaneet uransa vuosikymmeniä sitten. Nuoren polven tekijät kouluttautuvat työssä, sillä alan ammattikoulutusta ei Ruotsissa tällä hetkellä ole.

Kävin syyskuun alussa Tukholmassa tutustumassa sikäläiseen nukketeatteriin ja tapaamassa alan toimijoita. Heti saavuttuani lentokentältä legendaarinen nukketeatterintekijä Ing-Mari Tirén (s. 1934) vei minut metrolla Tenstan monikulttuuriseen lähiöön katsomaan ohjaamansa Nu är vi gorillor – låssas vi (Ollaan leikisti gorilloja) läpimenoa Konsthall-nimisessä kulttuuritilassa. Esitys perustuu kuuluisan ruotsalaisen lastenkirjai-

Marionetteaternin Kung Ubu 1964 © Beata Bergström / Marionetteaterns arkiv lija Barbro Lindgrenin kirjaan, josta Ing-Mari Tirén on sovittanut 2-6 -vuotiaille suunnatun nukketeatteriesityksen. Tarina kertoo kahdesta viidakosta seikkailevasta gorillasisaruksesta, joiden kumppanuus on välillä koetteillakin. Leikkisä ja lämminhenkinen esitys oli taattua Tittut-laatua, Ing-Mari Tirénin käsialaa: rauhallista ja selkokielistä sekä nukettamisen, puheen, visuaalisuuden että ohjauksen tasolla. Näyttämöllä esiintyivät Karin Gillberg ja Sophia Segrell, joista jälkimmäinen kuuluu Tittutin uuteen taiteelliseen johtoon. Vuonna 1977 pohjoismaisen lastenkulttuuribuumin aikoina perustettu Tittut on lähes 35 vuoden ajan tuottanut kymmeniä pienimmille katsojille suunnattuja nukketeatteriesityksiä, jotka ovat vierailleet useasti Suomessa puhumattakaan eri puolilla maailmaa toteutuneista kiertueista Aasiaa myöten.

Tittutilla vuosittain 750 esitystä

Tittutilla on Södermalmin sympaattisessa kaupunginosassa Lundagatanilla oma kotinäyttämö, jonka katsomoon mahtuu noin 60 katsojaa. Teatteri on viime vuosina tehnyt myös uusia aluevaltauksia, kuten Kuninkaallisen oopperan kanssa tehdyn lastenoopperan Gossen och kärleken till tre appelsiner (Poika ja rakkaus kolmeen appelsiiniin, perustuu italialaisen Carlo Gozzin teokseen). Näytöksiä teatterilla on vuosittain peräti 750 (seitsemänsataaviisikymmentä), sillä Tittutilla on neljäkin rinnakkaista pienimuotoista esitystä päivittäin. Tämä ei kuitenkaan takaa taloudellista turvallisuutta, koska Ruotsissakin on meneillään lama, jonka nimissä kulttuurimäärärahoja ja lasten toimintaan suunnattuja varoja on rajusti supistettu. Tittut miettiikin nyt uutta toimintastrategiaa, joka ei kuitenkaan uhkaa teatterin taiteellista skaalaa. Kotinäyttämöllä näkemäni Pimpa – den lilla hunden med röda prickar (Punapilkkuinen Pimpa-koira) edusti korkeatasoista ja kekseliästä varjoteatteria, jonka ohjaaja, italialainen Fabrizio Montechhi maailmankuulusta Teatro Gioco Vitasta on tehnyt Tittutin kanssa yhteistyötä jo parinkymmenen vuoden ajan. Liikkuville varjosermeille ja seinillekin animoitiin värillisiä varjokuvia sekä edestä että takaa. Heleä värimaailma ja musiikki loivat kiehtovan kokonaisuuden, jossa miimikon koulutuksen saanut nuori näyttelijäkaksikko taituroi rytmisesti ja tarkkaan. Ing-Mari Tirén, joka perusti Tittutin Eva Perssonin kanssa, on pikkuhiljaa vetäytymässä taustalle ikänsäkin (77-vee) takia, mutta vaikuttaa edelleenkin sekä ohjaajana että hallituksen jäsenenä. Hänen nukketeatteriuransa alkoi jo yli 50 vuotta sitten, vastaperustetussa Marionetteaternissa vuonna 1958. Ing-Mari työskenteli siellä 19 vuoden ajan nukkenäyttelijänä ja sai tehdä suuret roolit mm. näytelmässä Kuningas Ubu, josta tuli vuonna 1964 modernin, aikuisille suunnatun nukketeatterin läpimurtoteos Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Ajatus omasta, lapsille suunnatusta nukketeatterista kypsyi Ing-Marilla vähitellen ja hän heittäytyi vuonna 1977 itsenäiseksi yrittäjäksi. Tittutista on vuosikymmenten mittaan kasvanut hyvin arvostettu nukketeatteri, jolla on eniten näytöksiä Ruotsin lastenteatterikentällä. Ruotsalainen lastenkulttuurintuntija ja -tutkija, teatterikriitikko Margareta Sörenson on kirjoittanut Tittutin 30-vuotisjuhlakirjan En stor liten teater, jossa hän analysoi teatterin kehitystä ja vaikutusta. Kirja on toimitettu sekä ruotsiksi että englanniksi, mikä mahdollistaa sen lukemisen Suomessakin. Suosittelen. Teoksessa sivutaan myös Marionetteaternin vaiheita ja Michael Meschkeä, joka oli Ing-Mari Tirénin oppi-isä.

Sagan som rymde © Pygméteatern

Marionetteatern mullisti alaa 1960-luvulla

Nukketeatterialan toteemi ja ikoni Michael Meschke(s. 1931 Danzigissa) perusti vuonna 1958 Tukholmaan uuden, modernin nukketeatterin, jonka vaikutus on ollut erittäin merkittävä sekä pohjoismaissa että maailman mitassa. Meschke perehtyi nuoruusvuosinaan 1940-luvun lopulla Saksassa nukketeatteriin Harro Siegelin johdolla. Nukketeatteriuransa hän aloitti Ruotsissa vuonna 1953 perinteisillä keskieurooppalaisilla marioneteilla, mutta ryhtyi 1960-luvun taitteessa kehittämään perustamassaan Marionetteaternissa avantgardistista, aikuisille suunnattua nukketeatteria, jossa hän sovelsi täysin uudenlaista nukketeatteriestetiikkaa ja -tekniikkaa. Vuonna 1964 tehty Kuningas Ubu oli uuden esitystaiteen merkkiteos, jossa groteskien, toppa-asuisten näyttelijöiden lisäksi käytettiin kolmiulotteisia jättihahmoja litteiden paperifiguurien rinnalla. Meschke ohjasi Marionetteaternille lukuisia moderneja tulkintoja mm. Euripideen, Aiskhyloksen, Danten, Cervantesin sekä Büchnerin ja Brechtin teksteistä. 1970-luvulla hän perehtyi aasialaiseen teatteriin, joka vaikutti ratkaisevasti Meschken koko teatterikäsitykseen. Hän sovelsi esityksiinsä mm. bunrakuteatteria ja kutsui Marionetteaterniin japanilaisia mestareita, kuten Soji Kawakitan, joka työskenteli pitkään Marionetteaternissa ja opetti taitojaan edelleen. Meschke organisoi teatteriinsa myös kisälli- ja stipendiaattijärjestelmän, jonka turvin Marionetteaternissa työskenteli lukuisia nuoria alalle ryhtyviä Latinalaisesta Amerikasta, Aasiasta ja Euroopasta (mm. Hannu Räisä 1990-luvun lopulla). Kansainvälisellä kentällä Meschke on toiminut hyvin aktiivisena tekijänä sekä kouluttajana että järjestövaikuttajana. Hän oli Kansainvälisen Uniman hallituksessa 22 vuotta ja Latinalaisen Amerikan komission vetäjänä, vaikuttamassa voimallisesti maailman nukketeattereiden verkostoitumiseen ja kehittämiseen. Meschke on myös alan tunnettu teoreetikko, joka on kirjoittanut lukuisia kirjoja, kuten vuonna 1989 En estetik för dockteater, Margareta Sörensonin kanssa (englanniksi In Search of Aesthetics for the Puppet Theatre 1992). Michael Meschke on toiminut kouluttajana ympäri maailmaa, 2000-luvun alusta lähtien erityisesti Thaimaassa. Suomessa hän on opettanut mm. 1980-luvulla Vaasan kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla ja Teatterikorkeakoulun täydennyskoulutuskeskuksessa. Vuosina 1994 - 97 Meschke toimi Turun nukketeatterilinjan johtajana, jolloin koulutuksen nimeksi tuli International Department of Puppetry of Michael Meschke. Vuonna 1996 hän ohjasi Turkuun megaspektaakkelin The Apocalypse Trial (Maailmanlopun viimeinen oikeudenkäynti), joka kiersi maailmalla. Ruotsiin hän sai oman nukketeatterikouluElisabeth Beijer-Meschke ja Michael Meschke Ateenassa 2010 © Meschken arkisto

tuksen vuosiksi 1997 - 2002, jolloin Dramatiska Institutenissa opiskeli kansainvälinen joukko tulevia nukketeatterintekijöitä mm. Ruotsista ja Intiasta. Viime kesänä Michael Meschke täytti kunnioitettavat 80 vuotta, jota juhlistettiin mm. Islannissa Borgarnesin uudessa nukketeatterikeskuksessa pidetyllä juhlanäyttelyllä. Meschke asuu nykyisin sekä Pariisissa että Tukholmassa ja keskittyy vaimonsa Elisabeth Beijer-Meschken kanssa luomaan uutta nukketeatterimuseota, joka purkautui Marionetteaternin yhdistyttyä vuonna 2003 Stadsteaterniin. Neljätuhatta (4000) nukkea, varjofiguuria ja muuta esineistöä sekä kirjallista materiaalia odottaa varastoituna tilaa Teater- och Musikmuseetista (Sibyllegatan 4, Tukholma), jossa tällä hetkellä on näytteillä kuusi nukkevitriiniä ja dioraama John Bauernäytelmästä.

Sulautuminen Stadsteaterniin

malaisetkin nukketeatterintekijät kävivät pyhiinvaellusmatkoilla ja näkivät 1990-luvulla mm. hienon tulkinnan Odysseuksesta. Esityksessä näytteli nuori Helena Nilsson, josta tuli vuonna 1999, teatterin 40. juhlavuotena tapahtuneessa sukupolven vaihdossa Marionetteaternin uusi johtaja. Marionetteatern on ollut alusta lähtien myös tärkeä ja tunnettu lastenteatteri, joka on tehnyt hienoja produktioita, kuten Gösta Kjellinin Sagan om havet 1980-luvun taitteessa. Helena Nilsson (s. 1965) jatkaa nyt Stadsteaternin yhteydessä toimivan Marionetteaternin laadukasta perinnettä. Hän aloitti uransa Marionetteaternissa vuonna 1980 Meschken oppilaana ja kehittyi nopeasti taitavaksi nukkenäyttelijäksi, joka on myös ohjannut lukuisia esityksiä ja opettanut nukketeatteria mm. Ruotsin teatterikorkeakoulussa ja ulkomailla. Marionetteaternin johtajana hän on toiminut jo 12 vuoden ajan ja luotsannut teatterin yli vaikean siirtymävaiheen Stadsteaternin tiloihin. Tukholman kaupunginteatterissa hän on ohjannut useita nukketeatteriesityksiä, joista tuorein Systern från havet sai kantaesityk-

sensä helmikuussa 2011. Kirjailija Ulf Stark kirjoitti Marionetteaternille näytelmän, joka käsittelee suomalaisen sotalapsen elämää Ruotsissa 1940-luvulla. Yli 60 000 lasta matkasi meren yli nimilappu kaulassaan täysin tuntemattomiin oloihin vieraaseen kulttuuriin. Umpisuomalaisen lapsen ei ollut helppo sopeutua vieraskieliseen perheeseen, jossa omat lapset saattoivat hyljeksiä ”uutta sisartaan”. Helena Nilsson on ohjannut viisaasti tarinan, joka käsittelee pakolaisuutta, erilaisuutta ja kaipuuta, välttäen suurta sentimentaalisuutta. Lapsinuket, näyttelijät, miniatyyrihahmot ja naamioteatterin keinot soljuivat harmonisessa näyttämötyöskentelyssä puoliympyrän muotoisella areenalla, jolla oli kaksi pitkittäistasoa ja pari räsymattoa. Pelkistetty visuaalisuus antoi tilaa monenlaisille tunteille, jotka liikkuivat sekä aikuisten että lasten välillä näyttämöllä ja katsomossa. Monikulttuurinen lapsiyleisö suorastaan imi pienen Sirkan tuntemuksia ja jännitti hänen selviytymistään vieraalla maaperällä. Yleisön joukossa näkyi myös isovanhempien ikäisiä katsojia, joista jotkut ilmiselvästi olivat Ruotsiin jääneitä sotalapsia. Näytelmän päähenkilö Sirkka kuitenkin palasi Suomeen ja tarinan loppu oli siinä suhteessa onnellinen. Esityksen nuket oli tehnyt Anna Hallberg, joka aloitti nukketeatteriuransa Marionetteaternissa vuonna 1999. Helena Nilsson on tehnyt nukketeatteriohjauksia myös muille teattereille ja toimii Ruotsin Uniman puheenjohtajana.

Tukholmasta löytyy myös maineikas Pygméteatern, joka viettää paraikaa 35-vuotisjuhliaan kotinäyttämöllään Odenplanin tienoilla. Vuonna 1976 perustettu teatteri on vieraillut useasti Suomessa ja kiertää ahkerasti maailmalla lapsille suunnatuilla esityksillään. Juhlanäytelmänä on Sagan som rymde, joka kertoo peikosta ja kolmesta pukista. Södermalmin perukoilla toimii myös vuonna 1983 perustettu Teater Bambino, jonka kotinäyttämö sijaitsee Leksaksmuseetissa (Leikkikalumuseo) osoitteessa Tegelviksgatan 22. Högdalenin esikaupungissa on toiminut vuonna 1979 perustettu Picknickteatern, KarlErik ja Margareta Lindgrenin nukketeatteri, joka on kiertänyt maita ja mantuja lapsille suunnatuilla esityksillään. Nackassa majaileva Abellis Magiska Teater, joka on perustettu 1983, esittää nukketeatteria bussissa, joka on visiteerannut Suomessa useasti jo 1980-luvulta lähtien, pari vuotta sitten Oulussakin. Teatterin ohjelmistossa on mm. marionettinäytelmä Syster Benragel, eteläafrikkalainen kansansatu.

Yhtään uutta, nuoren polven itsenäistä nukketeatteriryhmää en Tukholmasta löytänyt, eikä aikuisille suunnattua nukketeatteriakaan ole näkyvissä tällä hetkellä. Vakinaista nukketeatterikoulutusta ei Ruotsissa tällä hetkellä ole, mikä heijastuu koko skeneen. Ruotsin Unima toki pyrkii ammatillisen koulutuksen uudelleen virittämiseen. Mutta toisaalta Tittut ja Marionetteatern sekä muut vakiintuneet ja avustuksia nauttivat nukketeatterit pystyvät kiinnittämään talleihinsa nuoremmankin polven tekijöitä. Näissä teattereissa työskentelee usean polven nukketeatteriammattilaisia, jotka pyrkivät pitämään laatulippua korkealla..

Abellis Magiska Teaternin nukketeatteribussi © Abellis