Tunturin selässä on moni suomalainen sukupolvi opetellut ajamaan polkupyörällä, ja moni aloitteleva pyöräilijä kaatunut polvensa verille sen tangon välissä. Turkulaiset Harkken veljekset perustivat 1922 Pyöräkellarin, jossa he valmistivat potkukelkkoja ja kokosivat High Land -pyöriä Englannista tuomistaan osista. Oma pyörämerkki Tunturi tuli julkisuuteen vuonna 1926 Tunturi, ja ennen pitkää siitä tuli kokonaan suomalainen pyörä. Yhtiön tuotevalikoima oli aluksi hyvin laaja ulottuen ruumisvaunuista maitorattaisiin. Sotien jälkeen valmistus ja myynti erotettiin toisistaan, ja valmistuksesta vastannut Tunturipyörä Oy oli jo 1950-luvulla Suomen johtava polkupyörien valmistaja. Sen tuotanto monipuolistui, kun moottoripyöriä ja pappatunturina tunnetuksi tulleita mopojakin alettiin valmistaa 1950-luvun lopulla. Kuntovälineiden valmistus alkoi 1960-luvulla. Juuri kuntovälineet veivät Tunturi Oy Ltd:n myös maailmalle. 1990-luvulla Tunturipyörä panosti tuotantotekniikkaan ja tuotekehitykseen. Robotisoitu plasmahitsaus ja CAD-suunnittelu tuottivat Matrixx Kayapó -maastopyöriä, jotka olivat aikakautensa parhaita ylämäkien nousijoita. Testimenestys ja korkea laatu ei kuitenkaan ollut riittävä syy jatkaa tuotantoa 2000-luvulla. Nurkanvaltaajat veivät perheyrityksen silloisen Meritan, nykyisen Nordean haltuun 1990-luvulla. Tunturi Oy Ltd on edelleen Suomen suurin polkupyörien valmistaja ja kansainvälisesti merkittävä kuntovälinevalmistaja, mutta suomalainen se ei enää oikeasti ole, vaikka yhtiön pääkonttori on yhä Turussa. Tunturista tuli elokuussa 2003 osa kansainvälistä Accell Group -konsernia. Accellin pääpaikka on Hollannissa. Polkupyörien valmistus Turussa lopetettiin vastikään.
Pyöräilyn aallonpohja 1960luvulla
1960-luvun alussa pyörien myynti ja valmistus oli alhaisimmillaan sotien jälkeen. Vuonna 1965 kotimaassa valmistettiin vain 22000 polkupyörää. Teollisuus panosti
voimakkaasti mopoihin, joiden uskottiin pelastavan pyörätehtaiden talouden. 1960luvun lopulla pyörien myynti ja pyöräily aloitti uuden nousun, ei niinkään arkipäivän kulkuvälineenä, vaan tällä kertaa kuntoilun merkeissä. Kuluttajat olivat valmiita satsaamaan myös ominaisuuksiin ja laatuun. Vuonna 1965 esiteltiin kaksi pyörämallia, jotka jäivät klassikoiksi ja auttoivat pelastamaan suomalaisen pyöräilyteollisuuden. Toinen oli Helkaman Jopo, jonka menestystarinaa on esitelty Pikajalan numerossa 1/2003. Toinen oli puolestaan Tunturin retkipyörä. Tunturi oli valmistanut retkipyöriä aiemminkin, 1930-luvulla, mutta sotien jälkeen tuotannon paino oli pitkään ollut arkipyöräilyyn ja työmatkojen taittamiseen sopivissa yksinkertaisissa ja kestävissä malleissa.
Retkipyörä
Nimensä mukaisesti retkipyörä on suunniteltu retkeilyä varten, ja varmaan joillakin retkipyörillä retkiäkin on tehty. Markkinoille rynnätessään retkipyörä toi ennen kaikkea kilpapyörämäistä eleganssia arkipyöräilyyn. Se onkin kuin kilpapyörän rotevampi serkku. 1960-70-luvuilla retkipyörään kuului
Pikajalka 2/2006 31