Loppuun voisit kertoa lukijoille jonkin oman esteettisen häpeäsi? Onko esteettisen häpeän merkitys juuri sen emansipatorisessa voimassa?
Esteettistä häpeää voi purkaa emansipaatiolla. Jossain vaiheessa minun piti emansipoitua suhteessa natsiestetiikkaan, sillä natsit eivät vastanneet eivätkä vastaa poliittista kantaani. Tai hei! Nyt mä tulen kaapista yhdessä tiukassa asiassa: vasemmistolainen kulttuuri on vastenmielistä. Punavihreässä kulttuurissa on ongelmana, että se sitoutuu liiaksi johonkin ulkoiseen formaaliin asiaan enkä ole koskaan tykännyt siitä. Jos tavoite on muuttaa maailmaa tasapuolisemmaksi, emme voi kerätä ihmisiä sen taakse pukeutumisen perusteella. Vasemmisto olisi terve jos siellä olisi joku jätkä hopeisessa silkkipuvussa.
Olen puoliksi kanssasi samaa mieltä, sillä mielestäni tuo kuvailemasi asia on alkanut murtua. Tietenkään vielä ei olla siinä vaiheessa, että joku voi sanoa ilman ristiriitaista vastaanottoa, että ”kaikille vastikkeeton 800 € perustulo, mutta nyt minä lähden golfaamaan”.
Juuri tuohon pitäisi päästä. Silloin vasemmistolla menisi hyvin. Tämä on toki osittain sukupolviongelma. Olin 18-vuotiaana mukana Vasemmistoliiton perustamiskokouksessa ja jo tuolloin tykkäsin paljon räp-musiikista, joka tarkoitti sitä, että olin hoppari. Muut olivat paikalla flanellipaidoissa ja katsoivat minua helvetin karsaasti. Siinä vaiheessa piti kysyä itseltään, mitä me olemme täällä jakamassa? Tällä hetkellä nuorten ansiosta vasemmistolla on tervehtymisen mahdollisuus. Korruptiosta puhuttaessa on pidettävä mielessä se, että Vasemmistoliitto saa rahaa miesvaltaisilta duunarialojen liitoilta. Mielestäni yhteiskunnassa esimerkiksi raskaudesta aiheutuvat kulut tulisi jakaa tasan työnantajien kesken. Vasemmistoliitto ei vain aja tätä asiaa samalla kiihkeydellä millä Kokoomus sitä ajaa. Kun kuuluin anarkosyndikalisteihin ja menin erääseen kokoukseen puku päällä, joku kysyi, olenko SUPO:sta. Tästä tiesi, että se ei ollut enää avoin yhteisö; sitä, mistä Giorgio Agamben puhuu kirjassaan Tuleva yhteisö. Sulkeutuneet yhteisöt lopettavat ajattelun ja punavihreiden ongelma on ollut avoimuuden ja heterogeenisyyden puute. Tasapuolinen yhteiskunta voidaan luoda vain jos ei ole esteettisiä ryhmäpaineita. 27