4/2012 4/2012
4/2012
sipäiväisellä leirillä Koronniemessä on myös tullut käytyä. ”Joskus ollaan kävelty Savirannan työ- ja asumisyksikköön. Siellä on vuohia, lampaita, hiehoja, vasikoita, kanoja, kaneja, koira ja kissoja”, Jari kertoo. Eetu viihtyy enonsa seurassa. ”Jarin kanssa on ihan hauskaa, meillä on mukavaa toimintaa.”
Jari tuo virikkeitä Eetun elämään
Jari Tanskanen toi siskonpoikansa Eetu Turusen kesällä Outokummun kaivosmuseoon.
Vapaa-ajan avustaja Jari Tanskanen tuo
ILOA JA VIRIKKEITÄ Eetu Turusen elämään ”Ajattelin, että käytäisiin Outokummussa vanhassa kaivoksessa”, Jari Tanskanen ehdottaa Eetu Turuselle, kohta 13-vuotiaalle siskonpojalleen. Jari on Eetun vapaa-ajan avustaja ja Me Itse ry:n kokemuspuhuja. Teksti ja kuvat Tuula Puranen OUTOKUMPU
20
J
ari Tanskanen ajelee rau hallisesti kohti Outokum pua, Eetu Turunen katselee koiranputkien ja harakankellojen kaunistamia maisemia. Molempien kotikunta Polvijärvi jää taakse. Runsaan puolituntisen kuluttua Jari parkkeeraa tummanpunaisen autonsa Outokummun kaivosmuseon pysäköintialueelle. ”Aika upea”, Eetu sanoo, kun hän näkee autosta noustuaan korkealle kurottavan, tummanruskean rikastamorakennuksen. Jari ostaa itselleen eläkeläislipun ja
Eetulle lastenlipun. Eetu ehtii kotvan tutkia kaivosten pienoismalleja, kunnes on aika lähteä Ipanakierrokselle. Aikuisetkin saavat osallistua. Jos jokainen asiakas olisi kuin Eetu, Ipanakierroksen Vikke-oppaalla olisi kissanpäivät: kaikki, mitä hän kertoo ja näyttää, kiinnostaisi opastettavia. Kaivostunnelissa Eetu kulkee keltainen suojakypärä päässä Viken lähellä, kysyy asioita, vastaa Viken kysymyksiin ja ehdotuksiin, on vahvasti läsnä.
Jari Tanskanen katselee Eetua ja hymyilee tyytyväisenä. ”Eetu on innostunut kaikesta, mihin hänet olen vienyt”, hän kertoo. Jari ja Eetu ovat käyneet yhdessä muun muassa Kolilla katselemassa maisemia ja valokuvaamassa, Kiteellä eläintarhassa ja Höytiäisellä kalassa. Lisäksi he käyvät vuodenaikojen mukaan uimassa, pyöräilemässä, kävelemässä, hiihtämässä ja lumikenkäilemässä. Kuntosalilla, kirjastossa, teatterissa, kirkonkylän koulun diskossa ja kak-
Jari Tanskanen on ollut Eetu Turusen vapaa-ajan avustaja kaksi vuotta. Eetun äiti, maatilan emäntä Minna Turunen kertoo, että Eetu tarvitsi aikuisen seuraa enemmän kuin hänen oli mahdollista antaa. Maatilalla aikuisten työpäivät ovat pitkiä. ”Kun Eetu tuli koulusta puoli kolmen aikaan, minä läksin navetalle. Siellä meni myöhään, ja usein oli jo pimeää, kun lopetin”, Minna kertoo. Hän näki, että Eetu tarvitsi liikuntaa ja muuta toimintaa, virikkeitä pienen pojan elämäänsä. Silloin hänen mieleensä tuli oma veli, Jari Tanskanen, joka on tuntenut Eetun tämän syntymästä asti. ”Joulukuun alussa vuonna 2010 Minna kysyi, alkaisinko Eetulle vapaa-ajan avustajaksi. Hän sanoi kysyneensä jo kuntoutusohjaajalta, että käykö tämä, ja kyllä se kävi. Niin minä sitten ryhdyin tehtävään”, 42-vuotias Jari muistelee. Minna Turusen mielestä Jarin ryhtyminen Eetun vapaa-ajan avustajaksi sujui melko helposti ja ilman suurta byrokratiaa. Jari kävi juttelemassa kuntoutusohjaajan ja sosiaalityöntekijän kanssa. ”He hyväksyivät Jarin tehtävään, vaikka siihen ensin kyllä ehdotettiin vierasta henkilöä. Minusta Jari oli kuitenkin paras”, Minna kertoo. ”Vieraan ihmisen kanssa kaikki olisi pitänyt aloittaa alusta, ja Eetu koettelee ensin vierasta ihmistä. Jarin hän on tuntenut pienestä pitäen. Sitä paitsi Jarikin oli tullut kuntoutusohjaajalle tutuksi, koska hän oli ollut paikalla, kun kuntoutusohjaaja kävi Eetun luona.” Jari Tanskanen kirjoitti vapaaajan avustajana toimimisesta sopimuksen sosiaalityöntekijän kanssa, ja Polvijärven kunta ryhtyi maksamaan tuntikorvausta Jarille hänen tekemästään työstä. Heinäkuun alusta maksajaksi
vaihtui Honkalampi-säätiö. Eetulle on myönnetty 30 tuntia kuukaudessa vapaa-ajan toimintaan. Tunnit tulevat helposti täyteen, sillä liikunnan lisäksi Jari on hyvä ideoimaan muutakin tekemistä sen pohjalta, mistä hän tietää tai arvaa Eetun pitävän. ”Esimerkiksi tämän Outokummun keksin siitä, kun toin tänne vähän aikaa sitten pari porukkaa”, hän kertoo. Sen lisäksi, että Jari keksii Eetulle ja itselleen vapaa-ajan te-
kemistä, hän kertoo toiminnastaan Me Itse ry:n kokemuspuhujana. Viesti Minnan, Jarin ja Eetun ratkaisumallista leviää ja innostaa ehkä muitakin. Museoretken päätteeksi Jari ja Eetu käyvät vielä museon kahvilassa. Tuhdimpaa evästä eno ja siskonpoika pistelevät kotimatkalla huoltoasemalla. Kun kumpikin illalla kallistaa kotonaan päänsä tyynyyn, muistiin on tallentunut taas yksi hyvä yhteinen päivä.
Outokummun kaivostunneli oli kesähelteellä viileä kokemus Eetu Turuselle ja Jari Tanskaselle.
”Pienoismalleja katsomaan vai Ipanakierrokselle?” Eetu Turunen ja Jari Tanskanen neuvottelevat.
Moni kehitysvammainen ihminen voisi toimia avustajana Kehitysvammaisten Tukiliiton arvion mukaan yli 3000 koulutetulla kehitysvammaisella ihmisellä on työkykyä ja tahtoa tehdä palkkatöitä. He työskentelevät enimmillään 12 euron työosuusrahalla työ- ja toimintakeskuksissa. ”Orjatyössä”,kuittaa työllisy yskysymyksiin perehtynyt Kari Vuorenpää Kehitysvammaisten Tukiliitosta. Harjaannuttamalla ja asianmukaisin tukitoimin palkkatyöhön siirtyminen olisi mahdollista monille kehitysvammaisille ihmisille. Osa kehitysvammaisista ei kuitenkaan pysty palkkatöihin. ”Heidän kohdallaan ratkaisu olisi mielekäs päiväaikainen toiminta, ja siihen Kehitysvammaisten Tukiliitto esittää normaalia vapaaehtoistoimintaa”, Kari Vuorenpää kertoo. ”Vapaaehtoistyö sopii niille kehitysvammaisille ihmisille, jotka eivät pärjää palkkatyössä, mutta tarvitsevat työn muita merkityksiä.” Osalle kehitysvammaisista ihmisistä vapaa-ajan avustajana tai henkilökohtaisena avustajana toimiminen sopisi palkkatyöksi, osalle tämäntyyppiset työtehtävät voisivat olla vapaaehtoistoimintaa. ”Kehitysvammaisia henkilöitä, jotka voisivat vapaaehtoisina tai työkseen avustaa toisia, on paljon”, Kari Vuorenpää sanoo. Keskeistä on arvioida avun tarvitsijan tarpeet ja avustajan tehtävää harkitsevan kehitysvammaisen henkilön mahdollisuudet auttamiseen yksilökohtaisesti, ei yleistämisen kautta. Yleistäminen johtaa helposti ihmisryhmien niputtamiseen ja perustelemattomiin käsityksiin siitä, mitä kehitysvammaiset ihmiset voivat tai eivät voi tehdä. TP
21