Tuomo Tiainen: Palautepalsta

Tarkkaavainen lukijamme otti yhteyttä toimitukseen numeron 5/2022 sivuilla 50-51 julkaistun Oulun yliopiston CASR (Centre for Advanced Steel Research) -webinaarireferaatin tiimoilta. Hän ihmetteli, miten webinaarireferaatissa käsiteltyjä teräksiä voidaan kutsua ultralujiksi, kun esimerkiksi jousiteräkset ovat lujuudeltaan niitä suurempia. Samoin hän ihmetteli referaatissa käytettyä nimitystä perinteiset hiiliteräkset, koska kaikki teräkset ovat raudan ja hiilen seoksia eli hiiliteräksiä.

Palautteen johdosta käytiin sähköpostikeskustelu, johon liittyi myös CASR-terästutkimuskeskuksen professori. Vaativissa kuormitusolosuhteissa toimivien koneenosien valmistukseen käytetään ns. koneteräksiä, joihin myös jousiteräkset kuuluvat. Ne ovat hyvin lujia, mutta niiden hitsaaminen on vaikeaa voimakkaan karkenevuuden vuoksi.

CASR-keskus toimii rakenneteräksiksi kutsuttujen lujien hitsattavien terästen parissa, joita erityisesti auto- ja kuljetusvälineteollisuus tarvitsevat. Tässä teräsryhmässä ollaan vuosia kestäneen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena pääsemässä koneterästen lujuusluokkien tasolle ja jopa ylikin. CASR-professori valotti omalta osaltaan myös sitä, miten aikanaan päädyttiin ottamaan käyttöön nimitys ultralujat teräkset hitsattavien lujien rakenneterästen kehityskaaren viimeisimmissä eli lujimmissa luokissa.

Referaatissa käytetty termi perinteinen hiiliteräs tarkoitti hitsattavien rakenneterästen ryhmään kuuluvia vanhempia teräslajeja, joissa lujuuden kasvattaminen tehtiin hiilipitoisuutta (tai tarkemmin ottaen perliittipitoisuutta) kasvattamalla. Tämän ryhmän teräksistä olivat omana aikanaan esimerkkeinä Fe 37 ja Fe 52, joita nimityksiä vanhemmat sukupolvet edelleenkin saattavat käyttää.

Nykypäivän lujissa rakenneteräksissä käytetään mahdollisimman alhaista hiilipitoisuutta hitsattavuuden turvaamiseksi ja tarvittava lujuus tehdään mikroseostuksen, termomekaanisten käsittelyjen sekä mahdollisten lämpökäsittelyjen avulla. Tavoitteena on mahdollisimman hienojakoinen ja monifaasinen mikrorakenne. Nykypäivän modernien rakenneterästen ominaisuudet riippuvat siten hyvin voimakkaasti paitsi seostuksesta, myös teräksen käsittelytilasta.

Materia-lehden toimitus kiittää arvokkaasta palautteesta ja rohkaisee muitakin lukijoita palautteen antamiseen. On ilo havaita, että lehteämme luetaan ja oikein ajatuksen kanssa. Sen parempaa palkintoa ei lehden toimitustyöstä voi saada.

TEKSTI: TUOMO TIAINEN

PALAUTTEEN JOHDOSTA KÄYTIIN SÄHKÖPOSTIKESKUSTELU, JOHON LIITTYI MYÖS CASR-TERÄSTUTKIMUSKESKUKSEN PROFESSORI. VAATIVISSA KUORMITUSOLOSUHTEISSA TOIMIVIEN KONEENOSIEN VALMISTUKSEEN KÄYTETÄÄN NS. KONETERÄKSIÄ, JOIHIN MYÖS JOUSITERÄKSET KUULUVAT. NE OVAT HYVIN LUJIA, MUTTA NIIDEN HITSAAMINEN ON VAIKEAA VOIMAKKAAN KARKENEVUUDEN VUOKSI.

MATERIA-LEHDEN TOIMITUS KIITTÄÄ ARVOKKAASTA PALAUTTEESTA JA ROHKAISEE MUITAKIN LUKIJOITA PALAUTTEEN ANTAMISEEN. ON ILO HAVAITA, ETTÄ LEHTEÄMME LUETAAN JA OIKEIN AJATUKSEN KANSSA. SEN PAREMPAA PALKINTOA EI LEHDEN TOIMITUSTYÖSTÄ VOI SAADA.