
4 minute read
In memoriam: Kaj Lilius
from Materia 1/2023
Professori Kaj ”Lillu” Lilius kuoli Espoossa, Espoon sairaalassa 2. lokakuuta 2022. Hän oli 89-vuotias, syntynyt Viipurissa 27. tammikuuta 1933. Isä oli toimitusjohtaja Rolf Hugo Lilius, äiti Edith Lilius os. Tossavainen.
Kaj Lilius oli sotalapsena Ruotsissa 1943–1944. Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1951 Helsingin V yhteiskoulusta (nykyinen Apollon yhteiskoulu). DI 1957 kaivostekniikka, TkT 1972 metallurgia. TKK materiaalien valmistustekniikan professori 1981–1998 ja prosessiosastojen johtaja 1995–1998.
Työura:
1957–1959 VTT
1959–1961, Rheinstaal GmbH
1961–1964 VTT
1964–1998 TKK
Kaj Lilius ansioitui erityisesti pyrkimyksessään edistää kansainvälistä tutkimusyhteistyötä metallurgian ja materiaalitekniikan alalla. Useiden monikansallisten pitkään jatkuneiden tutkimusprojektien rinnalla ansaitsee erityisen maininnan ”Itä-Länsi”-yhteistyön edistämistä ajavan MatTechkonferenssisarjan järjestäminen. MatTech East-West Symposium on Materials and Processes -konferensseja järjestettiin Espoossa, Strasbourgissa ja Pietarissa. MatTechkonsepti sai osakseen merkittävää kansainvälistä huomiota ja tunnustusta (mm. NL:n Presidentti M. Gorbatšov ja EU:n komission presidentti J. Delours).
Kaj oli opettajana mutkaton ja monelle inspiraation lähde. Hänet tunnettiin opiskelijoiden keskuudessa välittömänä ja innostavana persoonana. Kajn muistotilaisuuteen osallistui toistakymmentä entistä oppilasta, jotka jakoivat muistotilaisuuteen osallistujille innostavia, mieleen juurtuvia ja lämpimiä tarinoita yhdessä koettujen hetkien ajoilta. Hän oli pidetty henkilö.
Ihailtavaa oli Kajn, jota perhepiirissä Killeksi kutsuttiin, rohkeus ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Kansantalous ja vähemmistöjen tasa-arvoon liittyvät kysymykset kiehtoivat häntä. Edellisten lisäksi hän oli kiinnostunut historiasta ja tutki eri kulttuurien ja uskontojen vaikutuksia nykyaikaan. Hänen uteliaisuutensa humanismia kohtaan oli loputon ja viimeisen elinvuoden aikana hän luki ja kirjoitti keskimäärin kuusi tuntia päivässä. Kehotin häntä usein lepäämään hänen nukahtaessaan tietokoneen ääreen, mutta hän totesi: ”Rakas poikani, tämä pitää minut hengissä ja kerkeän kyllä laatikossa torkkumaan…”.

Kuvassa nuori DI 1957 Saksassa.
Ihmisenä Kaj Lilius oli helposti lähestyttävä, pohtiva ja positiivinen. Hänen vahvuuksiaan olivat vilpittömyys ja usko parempaan tulevaisuuteen. Hänen mottonsa oli muut ensin ja sitten minä.
Hän oli kielitaitoinen, loistava tarinoiden kertoja ja lahjakas kirjoittaja. Hyvä ruoka ja opponoiva seura olivat hänelle inspiraation lähde. Rakkaus kirjallisuuteen ja kulttuurihistoriaan olivat hänen sydäntään lähellä, samoin heikompiosaisten auttaminen.
Kaj oli hyvin ekstrovertti ihminen ja keskustelun aloittaminen ventovieraan ihmisen kanssa oudoissakin tilanteissa oli hänelle, ei ehkä pakkomielle, mutta rakas harrastus. Eläkkeellä hän saattoi istua tuntikausia kauppakeskusten tai puistojen penkeillä aloittaen keskustelun alati vaihtuvien vierustovereiden kanssa vauhdikkaasti ja empimättä. Aihepiiri ei ollut ohjaavana tekijänä, vaan useasti tilannehuumori, ajankohtainen aihe tai vaikka Marcus Aurelius. Hänen perimmäinen ajatuksensa oli, että ihmisen maailmankuva on sitä tasapainoisempi, mitä enemmän hän käy keskustelua ”kaikkien” ihmisten kanssa. Hän sanoi, että vilpittömimmät ajatukset tulevat lasten, humalaisten ja ventovieraiden suusta.
Hän suhtautui tieteeseen kunnioittavasti, mutta usein myös kriittisesti. Hän uskoi, että vaikka ihmiskunta mallintaa menestyksekkäästi luonnonilmiöitä absoluuttista selitystä tavoittaen, niin abstraktiolla tulee aina olemaan tilansa, halusimme tai emme. Vaikka hän 88-vuotiaana vielä laski kolmiojuuria päässä ja pelasi shakkia silmät sidottuina, hän totesi aina, että logiikka on hyvä työkalu, mutta ei kaiken kattava. Kaj oli uskoton, mutta silti hän luki Raamatun useamman kerran alleviivaten itselleen mielenkiintoiset kohdat. Hän myös työsti Koraanin sana sanalta läpi vain yrittääkseen ymmärtää, kuinka sadat miljoonat ihmiset mallintavat elämän aikajuoksua suhteellisen rajallisen kontekstin läpi.
Kaj uskoi aina hyvään, vaikka vastoinkäymisiä elämän varrelle mahtuikin. Hän kirjoitti elämästään muistelmat ja alempana on muutamia lainauksia Kajn muistelmista hänen kohtaamisistaan elämän vilinässä. Hänen näkemyksensä oli, että kaikki ihmiset ovat hyviä ja inhimillisiä, toiset eivät vaan uskalla sitä itsestään näyttää.
”Me vanhenemme kukin omalla tavallamme. Jotkut säilyttävät lapsenomaisen aurinkoisuutensa hamaan hautaan asti ja tuovat huoneeseen astuessaan mukanaan lämpöisen henkäyksen elämänuskoa ja -iloa. Jotkut ovat jo 30 vuoden iässä vanhoja ja kivettyneitä: Kun sellainen saapuu paikalle, sen kyllä huomaa. Olen tavannut molempia. ”
”Muistan, kun opiskeluaikana rento ja valoisa opiskelija astui kokoustilaan nyt 20 vuotta iäkkäämpänä, mutta 40 vuotta kovempana Tornion terästehtaan johtajana. Vaikka hän astuikin tilaan keskuslämmitetyn talon toisesta huoneesta, oli kuin kylmä napatuuli olisi seurannut häntä hänen astuessaan sisään, vain lumihiutaleet puuttuivat kuvasta. Hän pysähtyi ja antoi vaaleanharmaan, miltei värittömän katseensa liukua ikään kuin arvioiden huoneessa olevat kanssaihmiset. ”Mies kylmästä”, siltä se tuntui.”
”Kerran matkustaessani raitiovaunulla (mikä tapahtui ehkä kerran vuodessa, muulloin kävelen) istui edessäni kaksi vilkasta naishenkilöä. He juttelivat kaikenlaisista, etupäässä naisten maailmaan kuuluvista asioista, muistelivat yhteistä lasketteluviikkoaan Alpeilla ja nauroivat iloisesti kuin nuoret tytöt.
Sitten toinen naisista jostain syystä vilkaisi taakseen ja paljasti minulle ryppyiset vanhan naisen kasvot, mutta voi ihmettä, kuinka nuorekkaasti sädehtivät hänen iloitsevat silmänsä. Kuinka kaunis tuo nainen oli ja säteili elämäniloa: Ehkä hän oli löytänyt sateenkaaren pään ja totuuden: Pienet ilot ja suuri elämänhalu, siinä onnen avain. Mieli oli onnistunut säilyttämään nuorekkuuden kuihtuvassa kehossa. Kuinka kaunista vanheneminen voikaan olla!”
Kaj Lilius elää omaisten muistoissa reimarina, kompassina ja satamana.

Kuvassa Gregor Lilius ja Kaj Lilius Vuorimieskillan Suomi 100 vuotta -juhlissa.
TEKSTI: GREGOR LILIUS
Kirjoittaja on Kaj Liliuksen poika.