Tuomo Tiainen: Alkuaine vanadiinin sähköiset seikkailut

Osa 4. Vanadiini joutuu kylvetettäväksi

Pudottuaan kuljetusputken päästä suuren suljetun sammion pohjalle alkuaine vanadiini totesi, että putkesta tuli jatkuvasti uutta hienojakoista kuonasta sekä vanadiinista ja sen kumppanista hapesta muodostunutta pulveria. Siitä alkoi muodostua kunnon keko putken alapään kohdalle.

Keon kasvettua niin korkeaksi, että se ulottui melkein putkeen saakka, heräsi sammion keskellä olevaan akseliin kiinnitetty reunaan asti ulottuva siipi henkiin. Se pyörähti täyden kierroksen sammiossa tasoittaen samalla keon tasapaksuiseksi kerrokseksi sammion pohjalle.

Alkuaine vanadiini koetti aina siinä yhteydessä päästä pulverikerroksen pinnalle voidakseen nähdä, mitä tuleman piti. Kun pulverikerroksen paksuus sammion pohjalla oli runsas kolmannes sammion korkeudesta, loppui pulverin tulo kuljetusputkesta. Sammioon tulvahti kannessa olevasta toisesta putkesta polttavan oloista lämmintä lientä, joka täytti sammion lähes täyteen.

Samalla heräsi taas sammion keskiakselissa oleva siipi henkiin ja alkoi sekoittaa pulverikerrosta sammioon tulleeseen liemeen. Lopulta sammioon oli muodostunut paksuhkon nesteen kaltainen liete, jota sekoitinsiipi piti jatkuvassa liikkeessä. Samalla ilmeisesti sammion painetta nostettiin, koska alkuaine vanadiini tunsi olonsa lievästi ahdistuneeksi.

Alkuaine vanadiini huomasi, että polttavan oloinen neste alkoi nakertaa vanadiinipitoisia pulveripartikkeleita. Se irrotti materiaalia seitsemän atomin ryppäissä siten, että kussakin ryppäässä oli kaksi vanadiiniatomia ja niihin kiinnittyneet viisi happiatomia. Nämä ryppäät näyttivät jäävän erillisinä lietteeseen.

Pulverissa mukana olleet kuonapartikkelit taas näyttivät reagoivan lietteen nesteen kanssa muodostaen uutta materiaalia, joka jäi niin ikään partikkeleina lietteeseen. Ilmiöt tapahtuivat alussa nopeasti, mutta hidastuivat sitten hiljalleen ja lopulta muutoksia ei juurikaan enää havainnut. Lietteessä oli nyt kooltaan kutistuneita vanadiinipitoisia partikkeleita, kuonan ja lietteen reaktiossa muodostuneita uuden materiaalin partikkeleita, ennallaan pysyneitä kuonapartikkeleita ja seitsemän atomin ryppäitä.

Sammio avattiin ja sisällä oleva liete siirrettiin uuteen laitteeseen. Alkuaine vanadiini ei oikein päässyt käsitykseen laitteen toimintaperiaatteesta, mutta jotenkin se puristi, hiersi ja mursi lietteessä olevia partikkeleita pienemmiksi. Sekin partikkeli, jossa alkuaine vanadiini oli vielä kiinni, lohkesi ensin kolmeen osaan ja sitten kukin osa vielä hienoni erikseen.

Lopulta lietteen hiertäminen päättyi, ja liete siirrettiin samantapaiseen sammioon kuin ennen hiertämistä. Sammioon lisättiin jonkin verran uutta polttavaa lämmintä lientä, lietteen sekoitus käynnistyi ja sammion paine kasvoi. Käsittely oli siten täsmälleen sama kuin ensimmäisellä kerralla. Lietteen polttava neste nakersi nyt jäljellä olevia partikkeleita uudella innolla.

Viimein meidän alkuaine vanadiinimmekin päätti päästää irti partikkelijäänteestään ja siirtyä seitsemän atomin ryppäässä lietteeseen, jossa oli jäljellä enää vain vähän alkuperäisten pulveripartikkelien jäänteitä. Valtaosa oli muodostuneita uuden materiaalin partikkeleita ja seitsemän atomin ryppäitä. Samassa sammion sekoitus pysähtyi.

Liete kaadettiin nyt pitkänomaiseen suorakulmaiseen laatikkoon, jonka pohja oli uritettu niin, että urat johtivat laatikon toisessa reunassa oleviin kokoojaputkiin. Laatikon pohjalla urien päällä oli reiällinen levy. Sen reiät olivat niin pieniä, että niistä mahtuivat läpi vain lietteen neste ja nesteessä olevat seitsemän atomin ryppäät. Neste ryppäineen kerääntyi reikälevyn alla oleviin uriin ja virtasi niitä pitkin kokoojaputkiin ja edelleen seuraavaan sammioon. Kaikki lietteessä olleet suuremmat partikkelit jäivät levyn pinnalle laatikkoon.

Nesteen virtausta reikälevyn läpi vauhditettiin laatikossa sen pituussuuntaan kulkevalla pyörivällä telalla, joka painoi reikälevyn päälle jäänyttä partikkelimassaa varovasti reikälevyä vasten. Tätä toistettiin muutamia kertoja, kunnes partikkelimassa oli melko lailla kuiva. Kokoojasammioon kertynyt neste atomiryppäineen siirrettiin odottamaan prosessin seuraavaa vaihetta.

Reikälevyn läpi ryppäänsä kanssa viimeisten joukossa kokoojasammioon livahtanut alkuaine vanadiini katsoi ympärilleen ja näki vieressään toisen sammion täynnä samanlaista nestettä. Se näki, että sammion yläreunaan oli juuttunut samanlainen seitsemän atomin rypäs, joka näytti olleen siinä jo jonkin aikaa.

Alkuaine vanadiini kysyi tältä ryppäältä: ”Tiedätkö sinä, mitä tämä kaikki tarkoittaa ja mitä me nyt tässä odotamme? Ryppään vanadiinit vastasivat: ”Me odotamme tässä sitä, että edelliseen laatikkoon jäänyt partikkelimassa jauhetaan vielä kerran hienommaksi ja sekoitetaan polttavaan nesteeseen lietteeksi. Liete käsitellään kolmannen kerran samalla tavalla kuin meidät muut kahteen kertaan. Neste ja siinä olevat loput vanadiini- ja happiatomien ryppäät tuodaan tänne ja lisätään näihin sammioihin jatkokäsittelyä varten”.

Asiaa hyvän tovin pohdittuaan alkuaine vanadiini oivalsi, että kaiken edellä olevan tarkoitus oli saada erotetuksi vanadiinin ja hapen muodostamat atomiryppäät teräskuonan muista aineosista. Jatkokäsittelyn tarkoituksena oli varmaankin päästä vielä eroon prosessinesteestä ja sen sisältämistä vieraista aineksista. Meneillään oli siis sen jo aiemmin arvailema puhdistautumisriitti. Tämän oivallettuaan alkuaine vanadiini huokaisi, asettui pitkälleen ja jäi tyynesti odottamaan seuraavissa tarinoissa kerrottavia tulevia tapahtumia.

TEKSTI: TUOMO TIAINEN