Olli Salmi: Viisi ideaa raaka-aineasetukseen

Eurooppa elää talveaan energiaa säästäen ja uusia raaka-ainelähteitä etsien. Resurssipula uhkaa niin teollisuuden vihreää siirtymää kuin EU:n vuoden 2050 nollapäästötavoitteitakin. Vuonna 2021 EU toi Venäjältä 155 miljardia kuutiometriä kaasua ja maan Ukrainan-sodan vuoksi tämä kaasutuonti on nyt loppunut. EU:lla alkaa olla kiire löytää uusia vaihtoehtoja energiasektorille.

Maaliskuun aikana komission on määrä julkaista uusi kriittisten raaka-aineiden asetus (Raw Materials Act), joka tähtää suoraan Euroopan materiaalisten riippuvuuksien pienentämiseen Venäjästä ja Kiinasta, mutta myös nollapäästötavoitteiden saavuttamiseen. Merkittävää on, että nyt ensimmäistä kertaa komissio puhuu lakimekanismien käytöstä kriittisten raaka-aineiden saannin turvaamisen yhteydessä. Vaikka tavoite on kunnianhimoinen, on asetuksen luonnoksessa myös puutteita, jotka on syytä korjata ennen käyttöönottoa. Jätimme loppuvuodesta komissiolle EIT RawMaterialsin näkemyksen, ja tästä näkemyksestä seuraavassa viisi keskeistä nostoa.

Ensimmäiseksi raaka-aineiden hallintaan ja lupaprosesseihin tulee panostaa huomattavasti aiempaa enemmän. EU:n strateginen omavaraisuus pitää mitallistaa asettamalla selkeät tavoitteet strategisten ja kriittisten raaka-aineiden koko arvoketjuille. Kun määrälliset tavoitteet on asetettu ja aikataulutettu, tarvitaan EU:n laajuinen seurantajärjestelmä, jolla varmistetaan riittävien investointien kohdistuminen teollisuudelle relevantteihin hankkeisiin. Koska EU:n omavaraisuutta ei pystytä lisäämään ilman eurooppalaisten primääriraaka-aineiden tuotannon lisäystä, tulee samalla myös lupamenettelyä nopeuttaa huomattavasti. Strategiseksi luokiteltujen kaivosprojektien lupamenettelyn nopeuttaminen Euroopan komission pääosastojen yhdessä laatiman kestävän kaivostoiminnan kriteeristön pohjalta mahdollistaisi huomattavasti sujuvamman kaivostoiminnan käynnistämisen. Tällaisen menettelyn osana voitaisiin harkita myös ns. Yleistä etua koskevan pakottavan syyn soveltamista (IROPI) kaivoshankkeisiin.

Toiseksi kriittisten raaka-aineiden määrittely tulisi tehdä huomattavasti dynaamisemmaksi. Komission julkaisema ja muutamien vuosien välein päivittyvä kriittisten raaka-aineiden lista on siksi merkittävä, että sitä käytetään esimerkiksi investointipäätösten perusteena. Euroopan tulee pystyä reagoimaan nopeammin toimintaympäristön muutoksiin, joissa materiaalien kriittisyys saattaa vaihdella huomattavasti nopeammin kuin raaka-ainelistoja päivittävät tahot voivat työtään tehdä. Traagisena esimerkkinä tällaisesta nopeasta muutoksesta on Ukrainassa tuotettava neon (50% globaalituotannosta), jonka tuotanto keskeytyi Venäjän aloittaman hyökkäyssodan takia.

Kolmanneksi kriittisten raaka-aineiden etsintään, kaivantaan ja kierrätykseen tulee rakentaa regulatiivisia kannustimia. Erityisesti kaivosjätteen ja teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen tulee luoda jätelainsäädännön kautta merkittäviä parannuksia, jotta jo nyt tunnetut arvokkaat sivuvirtakasat saadaan hyötykäyttöön. Samalla EU:n jäsenvaltioiden raaka-ainepolitiikkoja ja niiden kehittymistä tulee tukea, jotta malminetsintää, kaivostoimintaa ja kierrätystä voidaan kehittää koko Euroopan laajuisesti.

Neljänneksi Euroopan tulee kehittää kaivannaisalan rahoitusmahdollisuuksia yhteisrahoitteisten (Public Private Partnership) mekanismien ja joissain tapauksissa myös materiaalien varastoinnin avulla. EU:n itsenäisyysrahaston tulisi priorisoida tuki- ja lainarahoitteisia kriittisten raaka-aineiden hyödyntämiseen tähtääviä hankkeita 100 miljoonaan euroon asti. Samalla luotava Euroopan Raaka-ainerahasto (ERMF) nopeuttaa strategisesti tärkeiden investointien toteuttamista ja puskuroi institutionaalisten rahoittajien riskinsietokykyä.

Viidenneksi EU:n raaka-ainealan osaajien saatavuus tulee varmistaa pitkällä aikavälillä alan koulutukseen panostamalla ja alan houkuttavuutta lisäämällä. European Raw Materials Academylle tulee taata riittävä rahoitus ja maantieteellinen kattavuus, jotta myös EU:n reuna-alueilla tapahtuvaan kaivostoimintaan riittää jatkossakin hyviä osaajia. Samalla osaamisen kehittämiseen tulee panostaa paikallistasolla lupaviranomaisten organisaatiossa, jotta tuorein tieto ja taito löytyvät luvituspöydän molemmilta puolilta.

Toimenpidesuositukset ovat kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.eitrawmaterials.eu

TEKSTI: OLLI SALMI