In memoriam: Aulis Saarinen; Terästutkimuksen uranuurtaja

TkT Aulis Veli Artturi Saarinen kuoli 6.12.2022 Oulussa. Hän oli syntynyt Helsingissä 20. heinäkuuta 1939. Ystäväpiirissä hänet tunnettiin tuttavallisesti Aukkuna.

Ylioppilaaksi hän kirjoitti Lauttasaaren yhteiskoulusta 1959. Kiinnostus tekniikkaan vei nuoren miehen Teknilliseen korkeakouluun, jossa ’stadin kundi’ valitsi rohkeasti Vuoriteollisuusosaston ja sieltä materiaalitekniikan.

Opinnot edistyivät ripeästi, ja diplomi-insinöörin tutkinto oli valmis 1965, tekniikan lisensiaatin tutkinto pari vuotta myöhemmin. Professori Heikki Miekk-ojan tutkimusryhmä oli tuolloin materiaalitutkimuksen edelläkävijä maassamme, ja työtä tehtiin innokkaasti pitkiä päiviä. Niinpä Saarinenkin väitteli tekniikan tohtoriksi jo 1968. Samanaikaisesti hän toimi metalliopin assistenttina vuosina 1964 – 68.

Väitöstyön aihe liittyi erkautumisilmiöihin kobolttiseosteisissa alumiinipronsseissa. Nuoren miehen mielessä siinteli akateeminen tutkijan ura. Nämä haaveet kuitenkin romuttuivat, kun Rautaruukki Oy:n tutkimuskeskuksesta Raahesta tuli tarjous tutkijan paikasta 1968. Vaikka teräkseen liittyvää tietotaitoa ei Auliksella vielä juurikaan ollut, työ kiinnosti, sillä terästeollisuudessa elettiin kiihkeitä kasvun vuosia. Pariksi vuodeksi ajateltu visiitti Pohjan perukoille venähti lopulta 40 vuodeksi.

Aikaansaavan ja yhteistyökykyisen miehen ura eteni nopeasti. Vuonna 1971 hänet nimitettiin metallurgisen tutkimusosaston päälliköksi ja 1974 tutkimuslaitoksen johtajaksi, jolloin vastuualueeseen kuuluivat myös laboratorio ja laadunvalvonta.

Myös lähempi tutustuminen tuotannolliseen toimintaan kiinnosti. Tilaisuus tähän tarjoutui, kun Saarinen nimitettiin Raahen terästehtaan tuotantojohtajaksi 1976. Hämeenlinnan tehtaan ja jatkojalostusryhmän johtajana hän toimi 1977 – 81.

Tämän jälkeen hän palasi tutkimuksen pariin konsernin tutkimus- ja kehitystoimen johtajaksi. Samalla hän nousi yhtiön hallitukseen, missä asemassa hän pystyi varmistamaan, että T&K -panostukset olivat riittävät ja päätökset perustuivat aina tutkittuun tietoon.

Johtajana ja esimiehenä Aulis oli innostava, avarakatseinen ja helposti lähestyttävä. Tutkijoita hän kannusti osallistumaan kansainvälisiin konferensseihin ja luomaan kontakteja parhaisiin tutkimusryhmiin ja osaajiin maailmalla sekä vierailemaan aina tilaisuuden tullen kilpailijoiden tehtailla. Hyvin varustellusta tietopalvelusta löytyi aina ajantasainen tieto kilpailijoiden prosesseista ja tuotteista. Hänen aikanaan Raahen terästehdas nousi maailman johtavaksi erikoislujien terästen valmistajaksi, mitä se on vielä tänä päivänäkin.

Saarinen piti hallituksen jäsenenäkin tiivistä yhteistyötä rivitutkijoihin. Ns. Aukun palavereissa tutkijat saivat esitellä töittensä tuloksia tutkimusjohdolle ja tutkijakollegoilleen. Yhteistyötä tehtiin laaja-alaisesti korkeakoulujen ja yliopistojen kanssa. Jernkontoretin ohjelmien puitteissa päästiin yhteistyöhön Ruotsin terästeollisuuden kanssa 70-luvun alusta alkaen. Yhteistyön pohja laajeni eurooppalaiseksi, kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi. IISI:n teknologiakomitean puheenjohtajuus tarjosi Saariselle hyvän näköalapaikan alan teknologian kehityksestä.

Tutkimusyhteisön tukemisen kautta varmistettiin samalla, että yhtiö sai aina täsmäkoulutettuja osaajia moninaisiin tarpeisiinsa. Kun Otaniemestä valmistuneita metallurgeja ei saatu riittävästi Raaheen, ratkaistiin ongelma käynnistämällä metallurgian opetus lahjoitusprofessuurin turvin myös Oulun yliopistossa.

Kun terästeollisuuden kasvun rajat tulivat vastaan 80-luvulla, lähdettiin Auliksen johdolla diversifioitumaan rohkeasti mittausteknologiaan. Rautaruukki New Technology -yksikköön Oulun teknologiakylään kerättiin ensin malminetsinnässä kehitettyjen mittalaitteiden valmistus ja huolto. Orgaanisen kasvun ohella toimintaa kasvatettiin menemällä osakkaaksi alkaviin yrityksiin, joilla oli synergioita terästeollisuuden mittaustekniikoiden kanssa.

Vuonna 1995 tehdyn strategiatarkistuksen yhteydessä yhtiö päätti kuitenkin kokonaan luopua New Technology’stä, ja toiminnot myytiin. Kannattava toiminta olisi vaatinut panostuksia, joihin yhtiöllä ei ollut tuolloin resursseja. Työ ei mennyt kuitenkaan hukkaan, sillä spin-offeina syntyneet yritykset ovat jatkaneet toimintaansa omilla ehdoillaan.

Uran varrella oli tehtävä myös monia vaikeita päätöksiä. Kun yhtiö päätti luopua malminetsinnästä, oli geologien työn loppumisen ohella näköpiirissä myös kaivosten sulkeminen ja sitä kautta mainarien työn päättyminen. Ketään ei kuitenkaan haluttu irtisanoa: periaate oli, että kaikille oli tarjottava korvaavaa työtä. Geologit löysivät paikkansa, mutta Otanmäen mainarit olivat vaikeampi tapaus. Heidän pelastuksekseen löydettiin monien käänteiden jälkeen junan vaunut. Rautaruukin Transtechista kehittynyt Skoda Transtech on tänäkin päivänä yksi Kainuun suurimpia työnantajia ja kaupallisesti menestyvä yritys.

Saarinen avioitui koristetaiteilija Marja Kaarina Penttilän kanssa 1963. Avioliitosta on kaksi tytärtä. Nuorena Saarinen harrasti jääkiekkoa ja uimista. Golf tuli mukaan Oulun vuosina. Kuntoa hän piti yllä päivittäisillä kävelylenkeillä.

Aulis Saarinen promovoitiin Oulun yliopiston teknillisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 1994. Iso-Britannian kunniakonsulina hän toimi vuosina 1986 – 2001.

TEKSTI: VEIKKO HEIKKINEN

Kirjoittaja on Aulis Saarisen kollega.