6 minute read

Eeva Ruokkonen: Kaivostoiminnan kestävyyden edistäminen – tutkimus strategisesta ympäristöjohtamisesta kaivoksen johdon näkökulmasta

Lectio praecursoria väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Advancing Sustainability in Mining - Studies on managerial perspective on strategic environmental management – tarkastustilaisuudesta Aalto-yliopiston kemiantekniikan korkeakoulussa 17.11.2022. Vastaväittäjänä toimi professori Saija Luukkanen (Oulun yliopisto) ja kustoksena professori Olli Dahl (Aalto-yliopisto).

Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa: http://urn. /URN:ISBN:978-952-64-0968-9

Tutkimuksen taustaa

Maailman väkiluvun kasvu, elintason nousu, kaupungistuminen ja uusiin energiamuotoihin siirtyminen ovat lisänneet metallien ja mineraalien kysyntää. Tähän mennessä tapa, jolla talouden ja elintason kasvu on saavutettu, on johtanut vakaviin ympäristöongelmiin kuten ilmastonmuutokseen, biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen, veden niukkuuteen, ympäristön tilan heikkenemiseen ja terveysongelmiin.

Olemme nyt tilanteessa, jossa metallien kulutus jatkaa kasvuaan. Maailmantalouden kasvaessa ja elintason edelleen noustessa raaka-aineiden kulutuksen odotetaan lähes kaksinkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä, mikä asettaa ympäristölle vieläkin suurempia paineita nykytilanteeseen verrattuna.

Yhteiskunta on enenevissä määrin sitoutunut torjumaan ilmastonmuutoksen haittoja hiilipäästöjä vähentämällä, ja metallien lisääntynyt kysyntä johtuukin pääasiassa siirtymisestä vähähiiliseen teknologiaan. Kiertotalous on tässä tilanteessa tärkeää, ja metallien kierrätys on maksimoitava, mutta uusia kaivoksia tarvitaan vastaamaan metallien kasvavaan kysyntään.

Samanaikaisesti metallien kysynnän kasvaessa yhteiskunnan odotukset vastuullisesti tuotetuista raaka-aineista ovat kasvaneet.

Energiantuotannon muutos ja ympäristönsuojelulliset odotukset tarjoavat uusia mahdollisuuksia niille kaivosyhtiöille, joilla on valmius vastata näihin odotuksiin. Onkin perusteltua väittää, että strateginen asennoituminen ympäristöasioihin hyödyttää kaivosyhtiöitä.

Euroopan unioni on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen muuttaa unioni resurssitehokkaaksi, vihreäksi ja kilpailukykyiseksi vähähiiliseksi taloudeksi. Kasvava metallien ja mineraalien kysyntä luo mahdollisuuksia kaivosteollisuudelle maailmanlaajuisesti ja meillä EU:n sisällä, sillä unioni korostaa kotimaisten raaka-aineiden merkitystä Euroopan taloudelle. EU on vahvasti riippuvainen alueensa ulkopuolisesta raaka-ainetuonnista.

Suomessa on pitkät perinteet kaivostoiminnalle, ja maassa on merkittävää potentiaalia uusille malmilöydöksille ja tuotannolle. Näin ollen Suomella on tärkeä rooli Euroopan unionin raaka-ainepolitiikassa. Kaivosteollisuudella on erinomainen mahdollisuus vastata kasvavaan metallien kysyntään ja nimenomaan vastuullisesti tuotetuilla raaka-aineilla.

Eräiden tutkimusten perusteella yritysten johtajat eivät välttämättä tiedä, miten kestävään kehitykseen liittyviä asioita pitäisi yrityksessä johtaa. Oma kokemukseni kaivosteollisuudesta ja metallien jalostuksesta tukee tätä väitettä. Jäinkin pohtimaan, mistä osa-alueista kestävä kaivostoiminta koostuu, mitä valintoja johdon pitäisi tehdä ja miten ympäristöasioita pitäisi johtaa. Innostuin aiheesta niin paljon, että halusin selvittää, mitä aiheesta tiedetään ja mitä ei.

Kaivosten ympäristönäkökohdat ja -vaikutukset ovat hyvin tiedossa ja niitä on tutkittu paljon. Kirjallisuudesta löytyy valtavasti uutta tietoa siitä, miten teknisesti ratkaistaan kaivosten ympäristöön liittyviä haasteita. Ajankohtaiset aiheet liittyvät kaivosten vesitaseeseen, rikastushiekkoihin ja patotur- vallisuuteen, biodiversiteettiin, ilmastonmuutokseen sekä metallien toimitusketjun jäljitettävyyteen.

Vastaavasti meillä on lukuisia tutkimuksia yritysten sosiaalisesta vastuusta. Näissä tutkimuksissa kaivosteollisuus on esillä laajasti: kaivosten sosiaalisesta toimiluvasta, yhteiskuntavastuusta ja yhteiskunnan näkemyksistä kaivostoiminnasta on paljon tietoa. Olemassa on satamäärin kaivosteollisuuden käyttämiä vapaaehtoisia kestävän kehityksen standardeja, joilla kaivosyhtiöt ohjaavat toimintaansa ja osoittavat vastuullisuuttaan. Suomessa kaivostoiminnalle on jokseenkin positiivinen yleinen hyväksyntä, ja tärkein koettu hyöty on työpaikkojen luominen. Koetut negatiiviset vaikutukset puolestaan liittyvät ympäristön pilaantumiseen.

Ympäristöstrategioista ja -johtamisesta löytyy kasvavassa määrin tutkimusta 90-luvulta lähtien. Nykyään puhutaan laajemmin vastuullisuuden, kestävän kehityksen tai ESG:n (ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa) johtamisesta. Tässä tutkimusympäristössä ei ole juurikaan käsitelty erikseen kaivosteollisuutta, vaan tutkijat ovat käsitelleet aihetta geneerisesti liiketoiminnan kannalta.

Edellä olevan perusteella tiedämme nyt tekniset ratkaisut kestävämpään kaivostoimintaan, ymmärrämme, mistä kaivoksen sosiaalinen toimilupa koostuu, ja tiedämme myös paljon strategisesta ympäristöjohtamisesta. Mutta emme tiedä, mistä elementeistä kestävä kaivostoiminta koostuu, mitä valintoja johdon pitäisi tehdä, ja miten asioita pitäisi johtaa.

Olin havainnut aukon, joka omasta mielestäni kaipasi tutkimusta. Lisäksi aihe on erityisen ajankohtainen johtuen metallien lisääntyvästä kysynnästä ja sidosryhmien kasvavista odotuksista.

Tavoitteet ja toteutus

Väitöskirjatutkimukseni tuottaa lisätietoa siitä, miten kaivosyhtiöt johtavat ympäristö- asioita Suomessa. Tavoitteena on ymmärtää niitä strategisen ympäristöjohtamisen keskeisiä näkökulmia, jotka liittyvät kestävään kaivostoimintaan. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin kolmeen tutkimuskysymykseen:

Onko kaivosyhtiöiden ympäristöjohtaminen strategista?

Mitkä tekijät ja strategiat edistävät ympäristönäkökohtien huomioon ottamista?

Miten yhtiöt käytännössä parantavat ympäristötehokkuuttaan ja miten ne suhtautuvat vapaaehtoisiin kestävän kehityksen standardeihin?

Väitöskirjatutkimukseeni sisältyy kolme julkaistua tieteellistä artikkelia, joissa kaivosten strategista ympäristöjohtamista tarkastellaan eri näkökulmista. Väitöskirjatutkimukseni ei perustu pelkästään yritysjohdon omiin näkemyksiin liiketoiminnastaan, vaan myös siihen, miten tulokset näkyvät ulkomaailmalle yritysten omien julkisten raporttien perusteella. Tutkimus perustuu julkisesti saatavilla olevaan tietoon yritysten erillisissä vastuullisuusraporteissa ja vuosiraporteissa sekä kaivoksen johdolle suunnattuun kyselyyn.

Keskeiset tulokset

Tulosten perusteella yritysten raportointityylit ja raporttien kypsyys vaihtelevat suuresti. Julkisen raportoinnin perusteella yritykset osoittavat selkeää sitoutumista ympäristöasioihin. Johdon strategiset sitoumukset painottavat toiminnan sisäistä tehokkuutta, asiakkaiden ympäristöongelmien ratkaisemista tai globaaleihin ilmiöihin vastaamista. Yritykset kertovat kuitenkin huomattavasti vähemmän toteutuksesta, saavutuksista ja tuloksista. Tämä on yllättävää, koska erityisesti kaivosteollisuuden tulee raportoida mahdollisimman ymmärrettävästi ja kertoa myös kohdekohtaisista tuloksista. Lisäksi sitoumusten, toteutuksen ja tulosten välillä tulisi olla tasapaino ja yhteys. Raportoinnissa on siis selvästi parantamisen varaa, eivätkä kaivosyhtiöt ole hyödyntäneet kattavan ja laadukkaan raportoinnin tarjoamia mahdollisuuksia.

Kaivosten johtajille suunnatun kyselytutkimuksen perusteella viranomaisten, lainsäädännön ja yhteiskunnan odotukset ovat tärkeimmät ulkoiset tekijät, jotka edistävät johdon suhtautumista ympäristöasioihin, ja he odottavat sosiaalista toimilupaa painottaen päästöjen minimoimista. On syytä mainita, että johdon odotukset sosiaalisesta toimiluvasta eivät ole johdonmukaisia, sillä samanaikaisesti tulokset osoittavat, että ulkoinen viestintä ja sidosryhmien odotusten ymmärtäminen eivät ole kaivoksilla etusijalla. On muistettava, että sosiaalisen toimiluvan ansaitseminen edellyttää erinomaista ymmärrystä sidosryhmien odotuksista ja korkealaatuista vuoropuhelua heidän kanssaan.

Kyselytutkimus paljastaa myös sen, että toimitusketjun ja kuluttajien odotukset eivät ole tekijöitä, jotka vaikuttaisivat kaivosten toimintaan, vaikka loppukäyttäjien kasvavien odotusten ymmärtäminen, esimerkiksi vastuullisesti tuotettujen metallien suhteen, voisi lisätä kaivosyhtiöiden kilpailukykyä.

Lisäksi kyselyn perusteella ilmastonmuutos, kiertotalous ja biodiversiteetti eivät ole kaivoksilla keskeisillä sijoilla. Painopisteiden laajentaminen näiden ajankohtaisten kriittisten globaalien ilmiöiden huomioon ottamiseen antaisi kaivosyrityksille työkaluja erottua strategisesti kilpailijoistaan. Globaalit kaivosyhtiöt ovat vähitellen raportoineet toimenpiteistään ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, joten on odotettavissa, että kaivossektori Suomessa seuraa aikanaan toimialan tiennäyttäjiä.

Tutkimuksen perusteella kaivoksilla on johtamisjärjestelmät, ja kaivosten johto korostaa osaamisen ja henkilöresurssien tärkeyttä. Lisäksi tutkimus osoittaa, että vapaaehtoisilla kestävän kehityksen standardeilla on tärkeä rooli kaivosyhtiöiden toiminnassa. Suomessa toimivat kaivokset ovat tyypillisesti sitoutuneet standardeihin, jotka koostuvat toimintaperiaatteista, johtamisstandardeista, erityisistä kaivosstandardeista ja raportointikehyksistä.

Ja lopuksi…

Väitöskirjatutkimukseni tulosten perusteella valtionhallinnolla on suuri mahdollisuus toimia kestävän kaivosteollisuuden edistäjänä, mutta siihen tarvitaan uudenlaisia keinoja. Lisäksi väitöstutkimus tuottaa kaivosyhtiöille tietoa niistä toimenpiteistä, joilla ne itse voivat edistää kestävää kaivostoimintaa ja parantaa kilpailukykyään.

Kestävä ja vastuullinen kaivostoiminta edellyttää johtajilta panostusta neljään seikkaan: kunnianhimoinen ympäristöohjelma, aktiivinen vuoropuhelu sidosryhmien – varsinkin paikallisten – kanssa, sitoutuminen oman toiminnan kannalta tarpeellisiin standardeihin sekä panostaminen laadukkaaseen raportointiin avoimuuden osoittamiseksi ja kaivosten hyväksyttävyyden parantamiseksi.

Tuloksista käy ilmi, että yhtiöiden kehitysaste vaihtelee huomattavasti. Joidenkin yhtiöiden ympäristöjohtaminen on strategista, ja ylimmän johdon sitoumukset, sitoumusten toteuttaminen ja saavutetut tulokset ovat tasapainossa. Toiset yhtiöt taas voisivat paremmin kartoittaa strategisia mahdollisuuksiaan olemalla proaktiivisempia ympäristöasioiden hoitamisessa ja tavoitteiden asettamisessa.

Lopuksi totean, että kaivosyhtiöillä on halu muuttua ja omaksua entistä vastuullisempia toimintatapoja. Muutoksen nopeus riippuu sekä yhtiöiden kyvystä vastata kohtaamiinsa haasteisiin että myös siitä, kuinka valtionhallinto edistää muutosta.

TEKSTI: EEVA RUOKONEN, KUVAT: LEENA K. VANHATALO

This article is from: