Martat-lehti 2-2024

Ter veiset Ta mpereelta! Terveiset Tampereelta!

Katso kuvat Marttaliiton 125-vuotisjuhlista

Kirsi Manner: ”Seikkailu on hyvä suunnitelma”

Sara Syyrakin metsäpuutarha kukoistaa

IN S PIRAATIO

K OHTAA M INEN

Täydellisten housujen SALAISUUS

Kokonaan joustavan vyötärökaitaleen ansiosta housut saa vedettyä nopeasti jalkaan, ja superjoustavan materiaalin ansiosta mistään ei kiristä.

VAIN 17.06.2024 ASTI! 119.95 69.95

Tilaa nyt nämä housut ja Täydellistä mukavuutta edulliseen hintaan ja ilman toimituskuluja!

1579-403 sammaleenvihr.

Kaikki koot: 1 hinta

1579-503 myyränruskea

1579-903 hiekka

1580-303 kivenharmaa

1580-203 herneenvihreä 1580-403 papaija 1580-103 vaaleansin. 1579-703 farkunsin. 1579-603 sireeni 1580-603 punainen

1580-703 pinkki 1579-803 valkoinen

1580-503 tummansin.

1580-003 musta

Normaali koko 38-54 (104 cm)

Lyhyt koko 19-25 (98 cm)

Erikoislyhyt koko 195-275 (94 cm)

67 % puuvillaa, 28 % polyamidia, 5 % elastaania; konepesu

KOKOVINKKI

Oletko enintään 165 cm pitkä ja onko kokosi yleensä 44? Kokeile lyhyttä kokoa 22 ja koe, miltä täydellisesti istuva vaate tuntuu! Jos pituutesi on alle 156 cm, valitse erikoislyhyt koko 215.

TARJOUS ON VOIMASSA VAIN 17.06.2024 ASTI

Tilaa nyt soittamalla numeroon: (09) 8870 566

tai osoitteesta goldner-fashion.com/housut

Ilmainen toimitus!

Lyhyiden kokojen asiantuntija jo yli 50 vuoden ajan

Perinteikäs saksalainen yritys

4 Lukijalta

5 Pääkirjoitus

6 Marttakartta

8 Kolumni: ”Ympäristöahdistuksen rinnalle kasvoi toiminnan ilo”

9 Katso lähelle: Kaikuja kaskimailta

10 Martta suosittelee

S E S ON K I

12 Grillin mukana tulee makulisä

18 Elämänmittainen suhde

20 Rekipeitto vei rauhoittavalle retkelle

24 Henxelit vinxalleen ja menoxi

28 Kukoistus ja kokemus palkitsevat puutarhurin

32 Kesä saapuu muistojen puistoon

38 Ruukussa & maljakossa: Tilaa söpöydelle

IN S PIRAATIO

40 ”Seikkailu on hyvä suunnitelma”

44 Greta Kivilahti oli tarmokas tienraivaaja 50 Minun astiakaappini: Kahvit posliinikannusta

Marttavisa

kertoo olennaisen 125-vuotis-

tilaa myös herkuille! Ota joustava asenne ruokailuun.

essu, mekko tai essumekko – aivan kuten haluat.

Marttaristikko

Kuvamuisto

tulevana suvena grillataan kalaa ja kasviksia. Ulkotulilla ateriaan kuin ateriaan tulee kesän aromi.

LAURA RIHELÄ

MIRVA MALMGREN

Haluaisin lukea jutun avantouinnista.

AI VAN IHANA tämä

lehden uusi ilme – raikas, suomalainen ja selkeä. Ja aivan valloittava vuoden teema – metsä! Nyt olemme oikeiden asioiden äärellä. Odotan ihania metsäjuttuja.

MARJAJUL I S TE oli tosi hieno! Voisiko sienistä saada samanlaisen...

K AIKK I MET SÄÄN liittyvä oli kiinnostavaa, ja innostuin etsimään lisätietoa Luonnonperintösäätiöstä.

PIDÄN KOVA S TI lehdestä. Harmi, että vain neljä numeroa tulee tänä vuonna. Toivottavasti sitten sitäkin enemmän sisältöä.

K AIKK I oli mielenkiintoista asiaa.

PARA S JUTTU s. 14 oli Seitsemän sortin kahvipöytä. Selkeät reseptit ja upeat kuvat. Jutun innoittamana aloin heti leipomaan pitkästä aikaa.

K ATTAVA lukupaketti, mikä tulee selattua heti postin tuotua ja vähitellen luen koko lehden.

MARTTALEHTI on kokonaisuudessaan hyvä.

TOI VOI S IN helppoa neulottavaa napitettavan kaulurin ohjetta seuraavaan Martta-lehteen.

K IITOS HYVÄS TÄ ja monipuolisesta lehdestä

K AIKK I JUTUT kiinnosti! Hyvä lehti!

LEHTI on hyvä tällaisenaan.

RI S TIKKO on hyvä juttu.

NÄ IN IKÄÄNT YVÄLLE minulle harmi, että verkkolehden tekeminen vie osaltaan resursseja tämän oikean lehden tuotannosta.

UUDE SSA lehdessä oli keveä, ilmava ilme. Onnistunut uudistus! Älkää luopuko paperilehdestä!

EN AIO OSALL I S TUA Marttametsän keräykseen. Mennään yhdessä metsään on hyvä idea. Todennäköisesti mennään kansallispuistoon tai talousmetsään. Luonnonsuojelualueilla saa kulkea tehdyillä poluilla tai ei saa mennä kuin luvan kanssa. Marttojen kansallispuisto olisi ollut parempi vaihtoehto keräykselle. Metsäjuttuihin oli hyvä saada myös talousmetsä juttuja. Minä olen metsänomistaja.

IHAN MIELENK IINTOINEN lehti näin ensi kertaa lehteä lukevalle ukkelille.

K IITOS RI S TIKOI S TA , joita lehdessä on silloin tällöin. Ne on juuri sopivan tasoisia. Ei liian vaikeita.

PIDIN KOVA S TI jutusta Aarteet arkikäytössä. Nolottaa kertoa, että itsellä ne kauneimmat aarteet on hillottu kaappien kätköihin, mistä niitä ei sitten jaksa kaivaa esille kuin ani harvoin. Nyt otan opikseni ja katan vastedes pöytään myös näitä ihanuuksia.

PARA S JUTTU oli s. 46 Martta avaa astiakaappinsa. Juuri tämän kaltaista juttua olen kaivannut lehteen.

LUEN kannesta kanteen, kierrätä lehteä naapureilla. Ajankohtaisia puutarhajuttuja kaipaan.

”YKS I NEUVO yli muiden: liikkeelle!” on hieno neuvo, liikunta kannattaa aina.

BOK A SHI vaihe vaiheelta oli hienosti selitetty.

PETT YMYS on kun lehtiä ilmestyy vain 4, ei me vanhemmat jaksa istua kännykkä kourassa.

JUL I S TE luonnonmarjoista kiva. Laitoin seinälle. Harmittaa, ettei lehti ilmesty useammin, mutta niinhän kaikki paperilehdet vähenee ja sitten lopettaa kokonaan ilmestymästä.

LEHTE Ä on ollut kiva lukea, kun se on niin ”tavallinen”. Täynnä hyviä ja tärkeitä asioita sekä vinkkejä ihmisten arjesta. Välillä kyllästyttää muiden lehtien sensaatiohakuisuus.

"Hei! Inspiroiduin ompelemaan muutaman Martta puvun Barbie-nukelle, kun muutenkin ompelen näitä nuken vaatteita Terveisin Katariina Nokelainen"

MARTAT 2/2024

122. vuosikerta. Lehdestä ilmestyy 4 numeroa vuonna 2024.

Toimitus | Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Helsinki, lehti@martat.fi, www.martat.fi

Julkaisija | Marttaliitto ry p. 050 511 8002

Päätoimittaja | pääsihteeri

Marianne Heikkilä p. 050 375 1195

Toimituspäällikkö | Helena Kokkonen p. 050 374 3192

Ulkoasu | Teresa Moorhouse

Ilmoitusmyynti | Media-Q Ky, Tuija Saarimäki tuija.saarimaki@ media-q.fi, p. 040 523 8813

Tilaukset: jarjestosihteeri@martat.fi, p. 050 412 1099. Lehti kuuluu jäsenmaksuun. Muille kuin jäsenille kestotilaus kotimaahan, Pohjoismaihin ja Baltian maihin 45 €, muihin maihin 55 €. Määräaikaistilaus kotimaahan 4 numeroa 50 €.

Marttayhdistyksen lahjatilaus yhteisölle (kesto) 40 €.

Asiakasrekisterin osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinoinnissa.

Aikakausmedia ry:n jäsen

Painopaikka

MARTAT on kotitalousneuvontajärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. www.martat.fi

Hyvästä arjesta parempi maailma

6.5.2024

”Kimpassa me ollaan enemmän”

KOTIEN JA PERHEIDEN kestävän arjen puolustajat. Kansakunnan selkäranka. Malliesimerkki yhteisöllisyydestä.

Tämä kaikki kuului juhlapuheissa Tampereella, Marttojen 125-vuotisjuhlassa.

MARTTA - A SENNETTA osoitimme käytännössä, kun kokoonnuimme yhteen pakkasen ja lumimyräkän yllättäessä.

K AUPUNGIN vastaanotolla Raatihuoneella Tampereen sivistyspalvelujen johtaja Lauri Savisaari korosti marttajärjestön roolia omatoimisessa varautumisessa sekä yhteisöllisyyden, auttamisen ja oppimisen edistäjänä. Marttamessuilla Tampere-talossa koimme kohtaamisten iloa. Iltagaalaan toi videon välityksellä tervehdyksen juhlavuotemme suojelija, tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb. Uudet marttalaulut saivat maailmanensi-illan, ja Sydämen martta räjäytti katsomon rokkaamaan yhdessä:

”Tartu käteen parhaan ystävän kimpassa me ollaan enemmän oo martta, oo martta sä tiedät sen.”

SUNNUNTAINA kokoonnuimme juhlajumalanpalvelukseen ja kansanlaulukirkkoon. Martat sinisissä järjestöasuissaan kansoittivat tuomiokirkon ääriään myöten. Takatalven lumi alkoi sulaa auringon pilkahtaessa.

USKON, että me kaikki viikonloppuun osallistuneet koimme yhteisön voiman, jokainen omalla kohdallaan. Kiitos kun tulit paikalle, kiitos kun seurasit tapahtumia etänä. Kiitos teille jokaiselle, jotka teitte tästä juhlasta mahdollisen!

MENNÄÄN eteenpäin marttatyössä Suzanne Innes-Stubbin onnittelusanojen kannustamana: ”Opeillenne on kysyntää myös tässä ajassa. Kannan huolta etenkin niistä lukuisista suomalaisista nuorista, jotka ovat koulutuksen tai työelämän ulkopuolella. Heille terveellinen ruoka, puhdas koti tai oman talouden hallinta eivät ehkä ole itsestäänselvyyksiä. Onnistuminen tavallisissa arjen askareissa tuo itseluottamusta. Niinkin pienet asiat kuin terveellinen aamupala ja siisti koti voivat kääntää päivän suuntaa. Marttojen tarjoamat neuvot ovat tärkeitä monella elämän osa-alueella. Te martat olette eläneet ajassa mukana.”

Rakkain terveisin

Marianne Heikkilä

Marttaliiton pääsihteeri//marianne.heikkila@martat.fi

KANNESSA

Veera Puurunen

työskentelee

Taidot kulkevat suvussa

Veera Puurunen opettelee tunnistamaan eläinten jälkiä.

siskon perhe naapurissa. Usein metsään mennään porukalla.

Viime syksynä sieniretkellä sisaren 5-vuotias Eino huusi Veeralle: ”Tulepas katsomaan, onko tuo mustatorvisieni!”.

– Meitä seitsemän siinä pällisteli ympärillä ja sanoi: No, kyllä se on.

Veeran ei tarvitse lähteä asiakseen metsään, vaan se on aina ulottuvilla.

VEERA PUURUNEN muistaa, miten mummu otti hänet mukaan puolukkaan.

– Minua on viety lapsesta asti metsään. Nyt sama malli siirtyy eteenpäin suvussa.

Tänään Veera asuu miehineen suvun mailla, mummun vanhassa asunnossa,

– Asun metsän ääressä. Maaseudulla asuminen on minulle merkityksellistä. Aamulla herätessä näen järvimaiseman. Lenkki metsäpolulla palauttaa ja auttaa irtautumaan työasioista.

Metsä tarkoittaa toimintaa, seikkailua, retkiä; marjastusta, sienestystä, joulukuusen hakua. Tuolta kerätään tatit, tuolta suppikset, tuolta kantarellit.

Tutustakin maastosta havaitsee koko

IN KK I

– Tehdään yhdessä lasten kanssa: marjastetaan, sienestetään, kalastetaan, ja sitten kokataan. Siinä näkee koko prosessin luonnosta lautaselle saakka. Se madaltaa lasten kynnystä kokeilla uutta.

ajan uusia elementtejä. Mukaan otetaan paksu tunnistusopas, jossa esitellään sienet, marjat ja eläinten jäljet. Kirjaa tutkaillaan ulkona ja kotosalla.

Eläimistö kiinnostaa. Katsellaan jälkiä: Onko tuosta tassutellut ilves tai tömistellyt villisika? Tästä on mennyt hirvi tänä aamuna!

»

kotitalousasiantuntijana Pirkanmaan Martoissa

HELENA KOKKONEN • KUVA KERTTU MALINEN

– Kerran huomattiin, että maa-ampiaispesä oli tongittu auki. Mietittiin, mikähän eläin on ollut liikkeellä.

Veera rohkaisee ottamaan lapset mukaan keräämään ruoan aineksia ja kokkaamaan. Seikkailu on mainio mauste. Maku- ja kokemusmaailma avartuvat, kun on mukana koko prosessin, maastosta keittiön kautta pöydän ääreen.

– Sama juttu kalastamisen kanssa, muistuttaa Veera.

– Näin lapset oppivat arvostamaan ja kunnioittamaan ympäristöään. Oppivat myös sen, mitä luonnossa ei saa tehdä.

Eikä aina tarvitse saalistaa jotain pataan pantavaa. Veera kuuli hauskan idean taannoisilla marttajärjestön asiantuntijoiden koulutuspäivillä: otetaan värikartta mukaan ja tutkaillaan, mitä sävyjä luonnosta löytyy.

Martat-lehden kansikuvauksiin Veera tuli avoimin mielin.

– En yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää.

Osassa kuvia Veera poseeraa ilman kenkiä.

– Enpä muista, että olisin ollut metsässä paljain jaloin! Oli uusi kokemus taiteilla koivun rungolla avojaloin.

Toinenkin elämys päivään sisältyi: ensimmäistä kertaa Veera pukeutui Marttojen ruutumekkoon.

– Kyllä siinä ylväs olo tuli!

S E AINOA OI K EA

Airamin punainen termospullo pitää k ylmän k ylmänä ja kuuman kuumana Klassikon juju piilee sisuksessa, joka valmistetaan lasista. Toivotamme onnea ja pitkää ikää ysik ymppiselle!

Osallistu muistoillasi

• Kansainvälisen naistenpäivän muistot -muistitietokeruu 31.5. saakka.

• Kerro kokemuksia, ajatuksia, muistoja siirtolapuutarhoihin ja viljelypalstoihin liittyen. Osallistu 5.10. mennessä.

• Ahven valittiin Suomen kansalliskalaksi 30 vuotta sitten. Kalatalouden Keskusliitto juhlii merkkivuotta kilpailulla: lähetä ahveneen liittyvä kalastuskuva, video tai tarina 31.10. mennessä osoitteeseen kalastus@ahven. net, viestiin tunnus AHVEN30. Parhaat palkitaan ja julkaistaan KKL:n somekanavissa ja kotisivulla.

Koreja käytetään kaikkialla

Päreitä, rottinkia, tuohta, pajua, kierrätysmateriaaleja... Koreja punotaan monenlaisista aineksista, maailman joka kolkassa. Korinäyttely esittelee tekniikoita, materiaaleja ja muotoja; perinteisiä ja moderneja taidonnäytteitä. Mukana ovat Suomi, Viro, Puola, Slovakia, Ruotsi, Norja, Tanska ja Ghana.

Punottuja koreja meiltä ja maailmalta -näyttely:

• Suomen käsityön museo, Jyväskylä, 2.6. saakka

• Kenkävero, Mikkeli, 17.6.–25.8.

Nyt tarkkana, tarhurit

Eksoottisista kasveista haaveileva, muista tämä: Siemenien ja taimien tilaaminen EU:n ulkopuolelta on kielletty ilman kasvinterveystodistusta. Tämä koskee kaikkia taimia, ruukkukasveja, viherkasveja, pistokkaita, mukuloita ja kylvösiemeniä. Maksullisen todistuksen myöntää lähettäjämaan kasvinterveysviranomainen. Lisäksi kasvilähetyksille pitää järjestää Suomessa tuontitarkastus. EU:n ulkopuolelta Suomeen ei saa tuoda ollenkaan havukasveja, sitruspuita, siemenperunaa ja tulipoltteen isäntäkasveja, kuten omena- ja päärynäpuita. Tarkoituksena on estää kasvitautien ja tuholaisten leviämistä.Lisätietoja: ruokavirasto.fi

Milloin sipsit tulivat?

Teollisesti valmistetut elintarvikkeet ovat osa arkeamme ja läsnä jokaisessa keittiössä. Hotelli- ja ravintolamuseossa Helsingissä on esillä kotimaisten elintarvikkeiden tarina sokerista sipseihin ja makkarasta margariiniin. Tehtaan tekemää ruokaa -näyttely on avoinna 1.9. saakka.

Järjestysmies

VAR AUDU

PUNKK IK AUTEEN. Ovatko punkkipihdit tai -pinsetit saapuvilla? Tunnetko rokotussuositukset?

”Ympäristöahdistuksen rinnalle kasvoi toiminnan ilo”

I SOVANHEMPANI E I VÄT omistaneet maata, mutta metsät olivat heille tärkeitä. Niissä marjastettiin ja sienestettiin, istuttiin kallioilla ja lammenrannoilla, kuunneltiin tuulta ja elämää.

Maata en edeltäviltä sukupolvilta perinyt, mutta opin menemään metsään. Nelivuotiaasta asti olen lähtenyt yksin metsään aina kun on tuntunut siltä, että haluan olla poissa näkösältä, katsella jotain muuta kuin ihmisiä, olla myönteisellä tavalla mitätön – pieni olento elämän verkostossa.

Vasta noin 15-vuotiaana tajusin, että ihmisten maailmassa on tapana ajatella metsien kuuluvan jollekin muulle kuin eliöilleen ja maaperälleen: jollekin ihmiselle. Opin tämän, kun metsiä alettiin kaataa kotini lähistöltä.

YMPÄRI S TÖAHDI S TUKSE S TA ei nuoruudessani vielä puhuttu, mutta jälkeenpäin olen diagnosoinut sen itseltäni. Koin surua ja toivottomuutta, kun sammalten ikiaikaiset valtakunnat muuttuivat paahteisiksi aukioiksi. Ryhdyin etsimään kauempaa korvikkeita, metsiä, joihin vielä pystyisin katoamaan. Valitsin retkikohteet usein karttanimien perusteella. Minua kiehtoivat etenkin nimet, jotka päättyivät sanaan ”korpi”.

Siksi tulin kulkeneeksi myös Mikkolankorpeen, metsään, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä kotoani. Löysin kaistaleen salomaata: suuria kuusia, sammaleisia kiviä, pulppuavan puron, saniaisviidakoita.

Kävi ilmi, että metsän omisti Ylöjärven kaupunki. Minä ja lähipiirini koetimme edistää Mikkolankorven suojelua, mutta kaupunki teki alueella avohakkui-

Luonnonperintösäätiön Kaukametsä sijaitsee Pirkanmaalla

ta parikin kertaa. Luonto- ja virkistysarvot eivät 2000-luvun taitteessa juuri painaneet päätöksissä.

SAMOIHIN A IKOIHIN tutustuin kalastaja Pentti Linkolaan. Hän oli hiljattain perustanut Luonnonperintösäätiön, joka keräsi lahjoitusvaroja ja osti metsiä suojeltavaksi. Pentti pyysi minut mukaan säätiön hallitukseen. Säätiöllä oli vasta puolenkymmentä suojelualuetta, mutta lisää löytyi nopeasti. Ympäristöahdistukseni rinnalle kasvoi toiminnan ilo.

Työ jatkuu edelleen. Luonnonperintösäätiöllä on nyt yli 200 suojelualuetta, ja niiden yhteispinta-ala on ylittänyt 5 000 hehtaaria. Metsät saavat elää omaa villiä elämäänsä hamaan ikuisuuteen.

PA S IF I S T INA MINUA on Luonnonperintösäätiön työssä alusta asti miellyttänyt myös se, että vastakkainasettelua ”luonnonsuojelu ja metsätalous” ei ole. Säätiö ostaa metsät erikseen sovitta -

vaan hintaan, ja monet maanomistajat ovat onnellisia voidessaan myydä tilansa juuri suojelutarkoitukseen. Nuoruuteni salomaan rippeet, Mikkolankorven, Luonnonperintösäätiö osti Ylöjärven kaupungilta vuonna 2020. Seuraavina vuosisatoina hakkuuaukiot kutoutuvat jälleen metsän peittoon.

PAR A IK AA LUONNONPERINTÖSÄÄ -

T IÖLLÄ ja Marttaliitolla on käynnissä yhteinen keräys. Tavoitteena on vuoden 2024 aikana löytää metsäalue, joka suojellaan Marttametsäksi (luonnonpe -

Metsän suojeleminen punoutuu hienosti Marttojen 125 vuotta jatkuneeseen työhön ekologisten arvojen eteen. Näen Marttametsän myös käsityönä, yhteisenä kudelmana: elämän verkostona, jonka turvaamiseen jokainen voi osallistua.

Anni Ky tömäki

Kirjoittaja on hämeenkyröläinen kirjailija ja Luonnonperintösäätiön varapuheenjohtaja.

Anni Kytömäki

KAIKUJA KASKIMAILTA

RUUSU RU O H O on muinaistulokas, joka levisi maassamme pellonraivauksen mukana. Edelleen sitä tavataan eniten itäisessä Suomessa, jossa maata kaskettiin pitkään. Tämä hyönteismagneetti kukkii pitkälle loppukesään niityllä, pientareella, metsäpolun varrella.

Kerro minulle, mitä syöt, ja minä kerron, kuka olet. Kirjailijan elämäntarina avautuu aterioiden kautta, ja lukijakin ajautuu pohtimaan omaa ruokasuhdettaan. Mikä on minun ”riisivanukkaani”; ruokalaji, josta muistot alkavat keriytyä auki?

Karolina Ramqvist: Leipää ja maitoa. Gummerus

2 . VANHE MMUUD EN SYV I SSÄ

V E S I SSÄ

Sinkkumutsin mukana neuvolassa, muskarissa ja päiväkodissa, kahvilla ja kriisivastaanotolla, terapiassa ja kaveriterapiassa, itsetutkiskelukävelyillä ja

taaperoksi, mutsi etsii itseään. Osuvat havainnot tarjoavat samaistumispintaa, hieno piirrosjälki ja herkullinen värimaailma hivelevät silmää. Vahva suositus myös ydinperheellisille.

Anna Härmälä: Sinkkumutsi. S & S

3. KOTI M AAN K IEHTOVA

KO LKK A

Turun saaristo odottaa reissaajaa. Rengastiellä risteilevä löytää jatulintarhan, ritaripuiston, paljasjalkapolun, hiekkarannat, muinaishaudat, pirunpellot... ainutlaatuisen luonnon, kylät ja maisemat.

enemmän irti, kun mukanasi on opaskirja, joka kertoo luonto- ja kulttuurikohteet, majoitusvaihtoehdot ja palvelut.

Tuomo Kesäläinen: Saariston rengastie. Karttakeskus

4 . P YÖ R ÄLLÄ PÄÄS TÄÄ N

Pyöräilyn vaiheet ja liikennevirtojen muutokset tarttuvat tajuntaan, kun taitava piirroskuvitus höystää historiafaktaa. Autoistuminen ei ole luonnonvoima, vaan tulosta yhteiskunta- ja liikennesuunnittelusta. Jalankululle, pyöräilylle ja joukkoliikenteelle pitää tehdä tietoisesti tilaa.

Tiitu Takalo & Tiina Männistö-Funk: Polkimilla – nyt, ennen ja tulevaisuudessa. Suuri Kurpitsa

"Hyvää toimintakykyä tulee vaalia tietoisesti. Itse asiassa siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo nuorempana. Liikunnallisesti aktiiviset ja oppimisesta innostuneet ihmiset ovat sellaisia myös iäkkäämpinä."

. PIENI Ä PÄ I V ITTÄ I S I Ä A SK E L IA

Jokainen voi ottaa vastuuta toimintakykynsä kirjan selkeillä jumppaohjeilla, kuten lihasvoimaharjoituksilla, luustojumpalla ja aivopuoliskojen yhteistyöjumpalla. Ruoan valmistaminenkin ylläpitää aktiivisuutta, samoin yhteisön vaaliminen. Rutiineista kannattaa välillä poiketa, sillä se lisää joustavuutta ja ylläpitää aivojen vireyttä.

Kiti Müller & Ulla Broms & Kristiina Laaksonen: Treeniä varttuneelle keholle ja mielelle. Bazar

6.

L AP S

ET M A KUM AT K A LL A

ja jokainen tuo pöytään tuttuja herkkuja maakunnista ja muilta mailta. Siinä sivussa puhutaan perinteistä, sesongeista, mieltymyksistä – ruokakulttuurista. Kertomusta höystävät muun muassa lista vuoden ruokajuhlista, lautasliinan taitteluohje ja sambuusien sekä kampanisujen reseptit.

Maijaliisa Erkkola & Riikka Pajulahti, kuvittanut Tiina Konttila: Kestokamujen yllätysjuhlat – Sambuuseja ja salapoliiseja. Gaudeamus

5

Mikä ihme!

Mustavalkoharmaa maailma on muutoksessa. Värit palaavat: näkyy voikukankeltaista, lemmikinsinistä, tulppaaninpunaista... Puut ja pellot puhkuvat vihreää voimaa. Kevät on ihme, johon ei koskaan kyllästy.

Grillin mukana tulee makulisä

Hiillos, kuumuus, ritilä, liekit... Ulkotulilla ruokaan tulee se tietty jäljittelemätön aromi, joka kuuluu kesään. Tulevana suvena grillataan kalaa ja kotimaisia kasviksia, saatavuuden ja satokauden mukaan.

Tuskin maa on paljastunut lumen alta, kun suomalaiset kaivavat grillit esiin. Keväällä ritilälle laitetaan sitä, mitä laarista löytyy, jotta saadaan edes vähän esimakua kesän tunnelmasta. Ruoanlaitto ulkona kiihtyy kesän edetessä. Huippu koittaa juhannuksena, ja heinäkuu on tasaista hehkua. Hiiltä nielevät pallogrillit ja kaasulla käyvät laitteet laitetaan talviteloille vasta roudan tullen.

Kala on vaivatonta valmistaa, sillä se kypsyy nopeasti eikä vaadi kummoisia mausteita. hajoaa kypsyessään helposti, joten umpinainen alusta ja tukeva lasta helpottavat käsittelyä.

Kasvisten kanssa ei juuri sääntöjä tunneta: Melkein mitä tahansa voi grillata. Sesongin tähdet käsitellään maltillisesti, jotta niiden rakenne, maku ja värit säilyvät. Grillaaminen antaa raaka-aineisiin rutkasti makua, joten useimmiten suola, pippuri ja tuoreet yrtit riittävät ryydittämään ruokaa. Sisäisen maustajansa voi päästää temmeltämään sitten vaikka kastikkeiden parissa.

Marttojen ohjeet soveltuvat monenlaisiin grilleihin pallosta parilaan ja sähkögrillistä nuotiotulelle. Kypsymistä voi säädellä siirtelemällä ruokia kuumimmasta paikasta sivummalle, epäsuoraan lämpöön. Ohjeet ovat muunneltavissa sesongin mukaan. Esimerkiksi ratatouilleen, kesäsalaattiin ja peruna-pikkukalapakettiin sopivat monenlaiset kasvikset ja yritit. Kalalajiksi kelpaa se, mitä milloinkin saaliiksi saadaan. Jälkiruoka valmistuu samoilla lämpimillä, kun pizzapohjat täytetään hedelmillä ja yrteillä.

Grillattu maissi x 3

Ratatouille grillissä

4–6 annosta lisäkkeenä

2 keltaista paprikaa

2 punaista paprikaa

1 iso kesäkurpitsa (tai 2 pientä)

1 iso munakoiso (tai 2 pientä)

1–2 punasipulia

kastike:

2 kokonaista valkosipulia

3 rkl oliiviöljyä

5 tomaattia

ruukku tuoretta basilikaa

2 rkl valkoviinietikkaa

1 tl suolaa mustapippuria (chilijauhetta)

1. Laita ensin kastikkeen valkosipulit paahtumaan. Leikkaa kokonaisten valkosipuli-

paksuinen viipale, jotta kynnet tulevat näkyviin. Nosta kumpikin valkosipuli pystyyn foliopalan päälle ja kaada nii-

Rutista foliopalat valkosipulien ympärille niin, että folio jää hieman auki yläosasta. Aseta valkosipulit grilliin epäsuo-

2. Pese paprikat, kesäkurpitsa, munakoiso ja kastikkeen tomaatit. Kuori sipuli, älä irrota kantaa. Leikkaa paprikat reilunkokoisiksi paloiksi,pitsa ja munakoiso pitkittäin puolikiekoiksi. Leikkaa sipu-tit kahtia.

Korianterivoi

50 g voita tai margariinia

4.likkaita niin, että ne hieman paahtuvat ja pehmenevät.

5. Purista paahdettujen valkosipulien kynnet ulos kuoristaan pieneen kulhoon tai tehosekoittimen kannuun. Lisää runsaasti tuoreita basilikan lehtiä, grillatut tomaatit,etikkaa, suolaa, mustapippuria sekä halutessasi hieman monitoimikoneella tai sauvasekoittimella.

6. Kaada tomaatti-valkosipulikastike kasvisten joukkoon ja sekoita. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja mustapippuria. Ripottele loput basilikanlehdet päälle.

H U O M AA !

• Ratatouille on parhaimmillaan hieman haaleana, mutta maistuu kylmänäkin Tähteet voi tarjota myös pastakastikkeena

• Älä säikähdä valkosipulin määrää. Paahdettaessa valkosipuli muuttuu pehmeän täyteläiseksi.

Grillattu maissi x 3

4 (tuoretta) maissintähkää

1. Jos käytät tuoreita maissintähkiä, poista niistä mahdolliset suojalehdet. Grillaa tähkiä kauttaaltaan, kunnes väri tummuu kullankeltaiseksi ja pintaan tulee mustia jälkiä.

2. Nosta kuumat tähkät lautaselle ja sivele ne mauste-

3. Grillaa kasvispaloja ritilällä tai muulla grillitasolla molemmin puolin, kunnes ne ovat saaneet väriä pintaan ja pehmenneet hieman. Niiden tulee jäädä napakoiksi. Voittuvat grillausalustaan, mutta muuten se ei ole välttämähoon.

1 ruukku korianteria

1 lime 0,25 tl suolaa

1. Anna rasvan pehmetä korianteri. Pese lime ja raaslimen kuori ja suola rasvaan. Leikkaa lime lohkoiksi.

2. Levitä korianterivoita maissintähkille ja ripottele päälle tuoretta korianteria. Tarjoa limelohkot erikseen, ruokailijat voivat puristaa mehun tähkien päälle.

Chili-valkosipulivoi

50 g voita tai margariinia

1 valkosipulinkynsi

1–2 punaista chiliä (tai kuivattua chilirouhetta)

0,25 tl suolaa

0,5 tl savupaprikajauhetta

1.

kä suola ja savupaprikajauhe kuumaan voihin. Leikkaa osa

paleiksi ja käytä koristeluun.

2.

viipaleita.

Tilliöljy ja feta

1 dl rypsiöljyä

1 pieni ruukku (tai vastaava määrä) tilliä 0,5 tl suolaa (sitruunankuorta, -mehua)

100 g fetaa tai salaattijuustoa

1. -

nitoimikoneeseen tai kapeaan kulhoon. Lisää halutessasi hieman sitruunankuorta tai

monitoimikoneella tai sauvasekoittimella tasaiseksi.

2.kien päälle ja murustele pinnalle vielä fetaa tai salaattijuustoa.

Grillattu varhaiskaali, paahdetut kikherneet ja gochujangmajoneesi

(Vegaaninen, jos käytät voin sijaan öljyä)

1 varhaiskaali

0,5 dl voisulaa tai rypsiöljyä

paahdetut kikherneet:

1 prk (à 380–400 g) kikherneitä

1 tl rypsiöljyä

0,5 tl chilijauhetta

2 tl savupaprikajauhetta

2 tl juustokuminaa

gochujang-majoneesi:

n. 0,5 dl kikhernepurkin nestettä

1 rkl valkoviini- tai omenaviinietikkaa

1–2 tl (Dijon-)sinappia

1 maustemitta suolaa

n. 2,5 dl rypsiöljyä

2 rkl gochujang-tahnaa

1. Valuta kikherneet ja ota niiden neste talteen. Lisää kik-

lijauhe, savupaprikajauhe ja juustokumina. Paahda kikherneitä grillissä esim. pannul-

ovat rapeita.

2. neste hyvin ja mittaa siitä sauvasekoittimen kannuun n.

suola. Laita sauvasekoitin astian pohjaan ja sekoita, kunnes seos on tasainen. Ala lisä-

Grillattu varhaiskaali, paahdetut kikherneet ja gochujangmajoneesi

nauhana sauvasekoittimen käydessä. Et välttämättä tarvitse koko määrää, jos majoneesi on koostumukseltaan sopivan paksua aiemmin.

3.

lusikalla pienessä kupissa. Li-

4. Leikkaa kaali pitkittäissuunjokaiseen jää kantaa jäljelle. Valele leikkauspinnat voisulal-min puolin muutama minuutti, tai kunnes kaali on hieman pehmennyt ja saanut väriä.

5. Ripottele paahdetut kikherneet kaalilohkojen päälle. Valuta majoneesia lohkojen päälle.

Korean lahja

Gochujang on korealainen chilitahna, joka valmistetaan käymismenetelmällä soijapavuista ja chilistä. Se ei ole yleensä kovin tulista Tahna säilyy avatussa pakkauksessakin hy vänä kuukausia

Perunaa ja pikkukalaa paketissa

6–8 kypsää (varhais-) perunaa nippu vihreitä papuja

4–6 sipulinvartta tai kevätsipulia

1 tl mustapippuria 0,5 tl suolaa

2 rkl rypsiöljyä 400–500 g perattuja särkiä, ahvenia, muikkuja nippu yrttejä (esim. persiljaa, tilliä, ruohosipulia, lipstikkaa, oreganoa)

1. Ota alumiinifoliosta suurehko pala ja leivinpaperista hieman foliota pienempi pala. Aseta leivinpaperipala folion päälle.

2. Paloittele kypsät perunat leivinpaperin päälle.

3. mahdolliset kannat pois. Keitä papuja muutama minuutti miedosti suolatussa vedessä. Valuta.

4.vitä papujen kanssa perunoi-

keitto ja kotikalja-peru-

den päälle. Ripottele puolet suolasta ja pippurista ja valu-

5. Levitä peratut kalat tasaisesti kasvisten päälle, lisää loput suolasta ja pippurista.leiden päälle.

6. Taita folion reunat kasvisten ja kalojen päälle ja purista kiinni. Nosta grilliin epäsuo-

minuuttia tai kunnes kalat ovat kypsiä. Avaa nyytti ja ripottele loput yrtit päälle ennen tarjoilua.

V IN K V IN K !

Voit valmistaa peruna-kalaruoan kahdessa erässä, jolloin nyyttien siirtely grillissä on helpompaa.

Perunaa ja pikkukalaa paketissa Haukikebakot ja piimä-persiljakastike

Haukikebakot ja piimä-persiljakastike

1,5 dl kermaa 0,5 dl korppujauhoja puolikas ruukku persiljaa (n. 0,5 dl)

1 muna puolikkaan sitruunan kuori raastettuna

1 tl suolaa mustapippuria

grillaamiseen: 0,5 dl rypsiöljyä varrastikkuja

kastike:

4 dl piimää

1 dl kreikkalaista tai turkkilaista jogurttia puolikkaan sitruunan kuori raastettuna

1 rkl sitruunamehua puolikas ruukku persiljaa (n. 0,5 dl)

1 valkosipulinkynsi 0,5 tl suolaa mustapippuria

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, pane ne likoamaan veteen noin puoleksi tunniksi. Pese sitruuna.

2. Valmista kastike. Mittaa ainekset monitoimikoneen kulhoon tai erilliseen astiaan. Jauha sileäksi monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Nosta jääkaappiin odottamaan.

3.mikoneessa tai lihamyllyllä.

4.maan ja anna turvota. Raasta noin puolet sitruunan kuo-

5. Kun korppujauhot ovat turvonneet, lisää niihin kananmuna ja sekoita tasaiseksi. Lisää korppujauhoseos, sitruunankuori, persilja, suola ja mustapippuri jauhetun hauseksi massaksi.

6.rittele ne pitkiksi tiiviiksi ke-rastikut.

7. -

ka puolelta kauniin kullanruskeiksi. Tarjoa piimä-persiljakastikkeen ja esimerkiksi uusien perunoiden kanssa.

V AIHTEE K S I

Kebakoihin voi käyttää muitakin kalalajeja, esimerkiksi ahventa tai kirjolohta

Jos et omista kalan jauhamiseen soveltuvaa välinettä, pyydä kalatiskin myyjää jauhamaan fileet

Jälkiruokapizzat grillissä

4 annosta

taikina: 250 g (n. 4 dl) vehnäjauhoja

0,25 pussia kuivahiivaa

0,5 tl sokeria

0,25 tl suolaa

n. 1,75 dl vettä

raparperikompotti:

n. 3 dl raparperia paloina

2 rkl sokeria

2–3 rkl vettä

0,5 prk (à 250 g) ricottajuustoa

3–4 oksaa rosmariinia

1 rkl sitruunamehua

2 nektariinia

2 rkl sokeria

2 rkl hunajaa (pari oksaa minttua)

1.ja, kuivahiiva, sokeri ja suola keskenään. Lämmitä ve-

koita tasaiseksi ja vaivaa taikinaa. Jos taikina tuntuu kuivalta, lisää loppu vesi. Jos taas

loput jauhot. Vaivaa taikinaa muutama minuutti. Taikina saa jäädä pehmeäksi. Anna kohota lämpimässä paikassa minuuttia.

2. Valmista kompotti. Mittaa kasariin raparperit, sokeri ja -

raparperi on pehmeää ja palat osin hajonneet.

3. Irrottele rosmariinin oksis-ta rosmariinisilppu ja sitruu-

4. Pese nektariinit ja leikkaa

Jälkiruokapizzat grillissä

sokerissa ja grillaa molemmin puolin, kunnes ne pehmenevät ja pinta karamellisoituu.

5. Kumoa taikina jauhotetulle

kauli tai painele palat ohuiksi pizzapohjiksi. Levitä pohjil-

Asettele pohjien päälle nektariinipaloja ja raparperikom-

kantta ei ole, muotoile alumiinifoliosta suoja pizzojen

6. -

nuuttia tai kunnes reunat ovat kohonneet ja pohja kypsä. Nosta pizzat tarjoiluvadille tai lautasille, lisää pinnalle hunajaa ja mintunlehtiä. Tarjoa kuumina.

M UU NTE L E

Kokeile täytteenä myös muita grillattuja hedelmiä, kuten tuoretta ananasta, päärynää tai luumua.

Kesäsalaatti ja naattipesto

4 annosta lisäkkeenä

Kauden kasviksia, esim.

2 avomaankurkkua

nippu retiisejä

1 fenkoli

4–6 ohutta porkkanaa

pesto:

0,5 dl auringonkukansiemeniä

1 valkosipulinkynsi

1 maustemitta suolaa

0,5 tl mustapippuria

1 rkl sitruunamehua

10–15 porkkanan naatit 50 g parmesaania tai vastaavaa vegaanista valmistetta 0,5–1 dl oliiviöljyä

1. Pese kaikki kasvikset. Leikkaa ne saman vahvuisiksi paloiksi, esim. kuutioiksi, ohuiksi tikuiksi tai mandoliinilla ohuiksi viipaleiksi.

2. Pese porkkanan naatit. Poista alimmat osat, jos ne ovat puisevia. Raasta parmesaani hienoksi.

3. Mittaa kaikki peston ainekkapeaan astiaan, jos käytätsekaisin, rakenne saa jää jääjyä, jos tahdot pestosta juoksevampaa.

4. juuri ennen tarjoilua.

Samalla ohjeella

Tähän salaattiin sopivat hyvin napakat, rouskuvat kasvikset, mutta voit käyttää mitä tahansa kauden kasviksia. Kokeile esimerkiksi sokeriherneitä ja kirsikkatomaatteja. Porkkanan naatit voi korvata noin 50 grammalla rucolaa.

Monen paikan pesto

Pesto sopii esimerkiksi varhaisperunoiden höysteeksi ja tietenkin pastan seuraksi. Salaatin kastikkeena tarjottu pesto saa olla melko ohutta.

Kesäsalaatti ja naattipesto

Elämänmittainen suhde

Aika päästä rantakuntoon ja tarkkailla syömistä – vai onko sittenkään?

Hyvä ruokasuhde ei rakennu kielloille, säännöille ja ehdottomille määräyksille. Joustava asenne syömiseen on tavoittelemisen arvoinen.

Ruokaympäristöämme leimaa yltäkylläisyys ja valtava tarjonta elintarvikkeista. Toisaalta erilaiset tiukat dieetit ja ruokaremontit vilahtelevat puheissamme ja näkyvät markkinoinnissa. Lähes puolet suomalaisista aikuisista on vyötärölihavia, toisaalta moni normaalipainoinen nuori kokee itsensä ylipainoiseksi. Varma kesän merkki on puhe bikinikunnon saavuttamisesta.

Äärimmäisyydet leimaavat herkästi ruokaan liittyvää keskustelua. Miten tällaisissa oloissa pystyy suhtautumaan

ruokaan mutkattomasti ja nauttien, ja tekemään samalla terveellisiä valintoja? Kuinka syntyy hyvä ruokasuhde?

OTA RENNOSTI Ruokasuhteella tarkoitetaan kaikkea sitä, mitä ajattelemme ruoasta ja syömisestä sekä sitä, millaisia merkityksiä niille annamme. Suhde ruokaan syntyy vuorovaikutuksessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Ruokasuhteeseen nivoutuvat elämän eri osa-alueet; tunteet, sosiaaliset verkostot, kulttuuri.

Ruokasuhde muuttuu läpi elämän.

Lapsuutesi herkut olivat kenties erilaisia kuin tämän päivän nautinnontuojat. Ehkä ruokasuhde on tuntunut joskus ahtaalta, mutta toisina aikoina ruoka on tuonut paljon iloa. Kenties olet oppinut vuosien varrella leipomaan erityisen ihanaa leipää ja nauttimaan sekä tekemisestä että tuloksesta.

Tasapainoinen ruokasuhde ei tarkoita sitä, että ajatuksemme ja ateriavalintamme olisivat aina täydellisiä, päinvastoin. Jos jonakin päivänä ruokailu ei mennyt kuin lautasmallissa, ei se merkitse maailmanloppua. Joustava suh-

EMMI TUOVINEN • KUVITUS MIRVA MALMGREN

ruokasuhteesta. Joustavuus on usein myös onnistuneen painonhallinnan ja monipuolisten ruokavalintojen perusta.

Jokaisen kannattaa joskus pysähtyä pohtimaan omaa suhtautumistaan ruokaan, kunhan sen tekee lempeästi, ei arvostellen. Tasapainoista ruokasuhdetta voi harjoitella esimerkiksi kuuntelemalla kehon viestejä nälästä ja kylläisyydestä. Ruoasta saa nauttia hyvällä omallatunnolla, ja jos se ei tunnu luontevalta, sitä voi opetella. Vaalimalla ruokarauhaa tuemme omaa ja toistenkin myönteistä asennetta ateriointiin.

ARVOSTA JA HELLITTELE Ruokasuhteeseen liittyy keskeisesti kehosuhde: se, mitä ajattelemme kehostamme ja miten siihen suhtaudumme.

Omalle keholle kannattaa puhua samalla tavalla kuin ystävälle. Tuskin kukaan haluaa sättiä tai arvostella ystävää, tai puhua hänelle ilkeästi. Tällä tavoin moni kuitenkin kommentoi omaa ulkomuotoaan. Oma kehoa koskevat ajatukset voivat olla ikäviä ja sisäinen puhe halveksivaa.

Sen sijaan, että jupiset omalle peilikuvallesi, kiinnitä vaihteeksi huomiota siihen, miten hyvin kroppasi toimii: kannoit kauppakassit kotiin, kuljit työmatkan pyörällä, ulkoilutit koiraa. Totuttele sanomaan: olen hyvä juuri tällaisena.

Helli ja hemmottele itseäsi ruoalla, joka tekee hyvää: värikkäillä kasviksilla, lämmittävän mausteisilla keitoilla, ihanilla lempiruoilla tai suussa sulavalla leivoksella. Hyvä ruokasuhde tukee sinua nauttimaan ruokapöydän antimista ilman syyllisyyttä tai muita kielteisiä tunteita.

OON Vanhemmat ja isovanhemmat ovat tärkeitä ruokakasvattajia, jotka voivat tukea lapsen hyvän ruokasuhteen kehittymistä. Parasta on, kun syödään yhdessä ja tarjolla on monipuolisesti erilaisia ruokia. Aterialla on hyvä luopua turhista rajoituksista tai erityisen tiukoista

säännöistä ja keskittyä yhdessäoloon. Annetaan huomiota ruoalle: miltä se maistuu, tuoksuu ja näyttää, kuka sen teki. Puhutaan ruoasta, syömisestä ja toisistamme myönteisellä mielellä.

Jokaisen itsemääräämisoikeus on ruokaillessa tärkeää: ei pakoteta tai tuputeta. Hokema ”Lautanen pitää syödä tyhjäksi” on syöpynyt monen mieleen. Parempi ohje on kuunnella omaa kylläisyyttään ja syödä sen mukaan.

Lapset ja aikuiset oppivat koko ajan uutta ruoasta ja syömisestä. Yhteinen puuhailu keittiössä, ruoan valmistaminen ja leipominen tukevat hyvää ruokasuhdetta. Näitä taitoja on lupa harjoitella läpi elämän – myös Marttojen toiminnassa.

Muutos lautasella

Marttojen teema vuosina 2025–2026 on Muutos lautasella. Syvennymme tekoihin, joita nyt tarvitaan: vähennetään eläinperäisten tuotteiden kulutusta ja lisätään kasvipainotteista syömistä. Opetellaan syömään kohtuullisesti, mutta hyvällä mielellä. Hyvä ruokasuhde kannattelee muutoksissakin: se antaa rohkeutta maistaa uutta, iloita kestävistä valinnoista ja – ennen kaikkea –nauttia ruoasta.

Rekipeitto vei rauhoittavalle retkelle

Aija Hovi-Kuusisto sai viimeisteltäväkseen suuritöisen käsityön. Aluksi hirvitti: osaanko? Vähitellen tekeminen vei mukanaan. Innostus heräsi, ja samalla lisääntyi kunnioitus menneitä kädentaitajia kohtaan.

Hän on

• Aija Hovi-Kuusisto

• 65 vuotta

• Eläkkeellä Koulutukseltaan kotitalousopettaja, pyörittäny t Suomen suurinta yksit yistä lounasravintolaa Keravalla Työskennelly t myös pitkään erit yisammattioppilaitoksen ruokapalveluissa

• Kuuluu Pornaisten Mar ttoihin

• Harrastaa liikuntaa, marjastusta, sienest ystä, käsitöitä ja kokkaamista, uusimpana innostuksena takkakokkaus.

– Rekipeiton teko on hyvää aivojumppaa. En voi katsella mihinkään muualle, someen tai televisioon, sanoo Aija Hovi-Kuusisto

MARJA FORSMAN • KUVAT ILONA SAVOLA

A anoppini, Aino -mummo, nukkui pois sadan ja puolen vuoden iässä. Kun Ainon kotia tyhjennettiin, löytyi aarteita: itse värjättyjä villalankoja, 131 pitsiliinaa ja paljon kauniita käsitöitä.

Yksi aarteista oli keskeneräiseksi jäänyt rekipeitto.

Rekipeitto oli aloitettu 1990-luvun alussa. Siinä käytetyt langat oli värjätty suuressa rautapadassa kasviväreillä. Värit Aino sai muun muassa verihelttaseitikeistä, lupiineista, sipulin kuorista, kiventierasta (eli kivenjäkälästä), kävyistä, koivulehdistä ja kasvien juurista.

Peitto on 115 cm leveä ja 175 cm pitkä, ja siihen tulee 15:ttä erilaista pistoa. Sen valmiiksi tekeminen vie lukemattomia tunteja.

Suvun jäsenet miettivät, että minä olisin ainoa, joka voisi saada keskeneräisen peiton valmiiksi. Minua hirvitti, osaisinko! Mutta olisihan se sääli, jos peitto jäisi kesken ja tekemättä.

Nopeasti päätin, että totta kai tekisin rekipeiton loppuun. Kunnioitan Ainomummoa ja hänen tekemäänsä valtavaa työtä niin paljon.

lapsena 1960-luvulla. Asuimme Korkea-ahossa Lappeella maatilalla ja meillä oli rekipeitto, jonka villa oli omista lampaistamme. Muistan aina kesäisin nukkuneeni vällyjen alla aitassa.

Rekipeittomme oli yksinkertainen, siinä ei ollut kuvioita, mutta Ainomummon aloittama 1800-luvun Satakunnan rekipeitto on niitä täynnä – kai satakuntalaisilla oli tyhjän tilan kammoa. Karjalaiset olivat suurpiirteisempiä peittojensa kanssa; niiden piti lämmittää, koristeellisuudella ei ollut niin väliä.

Rekipeittojen kukoistuskausi koettiin 1800-luvun alkupuolella. Niihin liittyvät perinteet olivat kuolemassa, kunnes ompelija ja taidekäsityöläinen Helvi Taisto teki uraauurtavan työn. Hän sommitteli uudet rekipeitot museokappaleista ja kirjan ohjeistuksineen.

Myös Aino-mummon peitto on Taiston kirjasta. Sain kirjan peiton kanssa ja yritin aluksi kuvia katsomalla selvittää, miten peittoa pitäisi tehdä. Minulla ei ollut kuitenkaan mitään tajua siitä, miten pistoja tehdään, joten ilmoittauduin saman tien Jokelanseudun kässäkerhoon. Kurssit olivat jo alkaneet, mutta opettaja Eija-Sisko Jokinen otti minut mielellään vastaan. Sain kurssilta arvokkaita neuvoja, joista olen kiitollinen.

KUN OPIN PISTOT, innostuin rekipeiton tekemisestä. Siitä tuli rauhoittavaa, meditatiivista. Keskityn työhön niin voimalla, että pääni nollaantuu.

Meillä on ollut raju vuosi. Ensin kuoli Aino-mummo ja sitten minun äitini 93-vuotiaana. Pian sen jälkeen menetimme Ainon tyttären miehen ja Ainon puolison, Erkki-papan. Kaikki puolen vuoden sisällä.

Kun teen rekipeittoa, teen tavallaan myös surutyötä.

Rekipeiton tekeminen on hyvää aivojumppaa. En voi katsella mihinkään muualle, someen tai televisioonkaan. Muuten joudun purkamishommiin.

Paras paikka rekipeiton tekemiseen on keittiön pöytä. Teen työtä luonnon-

valossa. Talven pimeydessä rekipeiton tekeminen oli vaikeaa. Kokeilin jossain vaiheessa niskavaloakin, muttei sen valossa tekeminen ole lainkaan sama asia.

Jännittävää on se, etten saa näistä langoista allergisia reaktioita, vaikka minulla on astmaa. Ehkä se johtuu siitä, että rekipeittoon tulevat langat on värjätty luonnonväreillä. Viimeksi, kun tein töitä villakankaan kanssa, keuhkot menivät tukkoon.

A minussa on herännyt erilainen kunnioitus Aino-mummoa kohtaan. Miten taitava hän olikaan!

Aino halusi aikoinaan lähteä Wetter-seen opiskelemaan, muttei taloudellisista syistä voinut. Sen sijaan hän päätyi Nokialle valmistamaan kumisaappaita. Aino teki käsitöitä loppuun asti ja usein yhdessä muiden harrastajien kanssa. Käsityöt olivat yksi henkireikä hänelle, ja käsityökerhossa oli samanhenkisiä kavereita, joiden kanssa hän pääsi juttelemaan. Siinä on varmaan yksi syy hänen pitkään elämäänsä – ja hän oli välkky loppuun asti!

Aino ei koskaan nostanut töistään numeroa, vaan teki niitä kaikessa hiljaisuudessa. Se on mielestäni kunnioitettavaa.

Oma kädenjälkeni ei ole yhtä hyvä kuin Ainon, mutta kaiken ei tarvitse ollakaan täydellistä. Tekijän käden jälki saa näkyä. Tätä rekipeittoa katsotaan sitten vähän kauempaa.

Kun työ on valmis, kirjailen siihen perinteiseen tapaan peiton mallin ja valmistumisen vuosiluvun. Niiden viereen tulevat tekijän nimikirjaimet. Koska anoppini oli Aino Kuusisto ja minä olen Aino Hovi-Kuusisto, rekipeittoon tulevat meidän nimikirjaimemme. Aikanaan peitto siirtyy suvussa eteenpäin, se kuuluu rekipeiton kehityskaareen.

Olen iloinen, että tartuin tähän työhön heti. Muuten se olisi voinut jäädä kaappiin lojumaan. On kunnia-asia tehdä Aino-mummon rekipeitto loppuun.”

Parhaiten t yö sujuu luonnonvalossa

Fakta

• Rekipeitto on kirjottu peitto, joka koristellaan ompelemalla yksiväriselle pohjalle kuvioita erivärisillä villalangoilla. Kuvioaiheet ovat usein pelkistettyjä geometrisiä kuvioita tai kukkaja kasviaiheita.

• Perinteisten rekipeittojen pohjakangas oli musta ja sen loimi pellavaa ja kude villaa.

• Kirjottuja peittoja on tehty Suomessa aikaisintaan 1700-luvun lopulla. Niiden kulta-aika oli 1800-luvun alussa. Rekipeittoja on tehty enimmäkseen Pohjanmaalla ruotsinkielisissä pitäjissä ja niiden suomenkielisissä naapuripitäjissä sekä Pohjois-Satakunnassa.

• Suomeen rekipeittojen kirjonta omaksuttiin Ruotsista.

Lähde: Suomen kansallismuseo

– On kunnia-asia tehdä Aino-mummon rekipeitto loppuun.

Aikanaan peitto siir t yy suvussa eteenpäin

Työssä käy tetään 15:ttä erilaista pistoa

Langat on värjätt y kasviväreillä rautapadassa

Upea

Marttojenerikoistarjous jäsenille

Koe

kevät ja maalaisromantiikan lumo 39 €

a tai parveke. Maalaistalo tai kes ämökki. Maalla-lehden Puutarh a luonnonläheistä elämäntapaa voi toteuttaa miss ä vain. vaalima er tomukset ät sisustusideat, ekologiset ratkaisut ja ihmisten ker tom Kekseliä t elämyksiä kaikille aisteille. tarjoava

Valitse itsellesi kevätlahja!

Suomalaisten sydämet valloittanut Esteri-kuosi saa modernin kahvoissa. Yleissakset 21 cm toimistossa.

Tai

Arvo 29,95 €

Tilaajalahjoja on rajoitettu määrä. Pidätämme oikeuden toimittaa Pidätämmeoikeudentoimittaatuottuotteen teeen tilalle toisen vastaavan tuotteen, mikäli kysyntä ylittää varaamiemme tilaajalahjojen määrän. Lahjat toimitetaan postitse noin 3 viikon n kuluessa siitä, kun tilausmaksu on kokonaan maksettu. u Noutamatta jääneitä tilaajalahjoja emme lähetä uudelleen.

Suunnittelija Saara Kurkelan Marmalade-pöytäliinassa hehkuvat näyttävät kukat ja kukinnot. Vallilan laadukas pöytäliina on tukevaa puuvillaa ja se kruunaa kattauksen kuin kattauksen. Sopii myös terassipöydälle.

100 % puuvillaa

Tarjouskoskee vainuusiatilauksiaulkomaan tilauksiinlisätään posti-

Tarjous koskee vain uusia tilauksia, ulkomaan tilauksiin lisätään posti maksu. Tilaajalla on oikeus peruuttaa tilaus 14 vuorokauden kuluessa Jatkuva tilaus jatkuu automaattisesti kiinteän tarjousjakson jälkeen kulloinkin voimassaolevaan tilaushintaan. Seuraavan tilausjakson hinta on voimassaolevan hinnaston mukainen hinta vastaavalla tilauspituudella kuin ensimmäinen tarjousjakso. Tilaus voi päättyä aikaisintaan ensimmäisen kiinteän tarjousjakson lopussa. Voimassaolevan atkuvan tilauksen voi kiinteän tarjous jakson jälkeen irtisanoa 30 päivän irtisanomisajalla. Tilaukseen liittyy maksuvelvollisuus, ellei sitä ole erillisesti määritelty näy tetilaukseksi. Paperilaskuista veloitamme käsittely- a postituskulut 4,90 €. Saat lisätietoja maksuttomista vaihtoehdoista otavamedia.fi/asiakaspalvelu.

Kyllä kiitos!

Arvo 49,00 €

• Koko 145 x 250 cm • VlijVllil V Valmistaja Vallila •

Tai

jol

it valita lahjaksi yhden Maallahden numeron tilauksen jatkoksi, loin saat 6 lehteä kotiisi

Katso kaikki lahjavaihtoehdot ja tilaa helposti: tilaus.maalla.fi/martta Tai soita 09 156 665 ma–pe 8–19

TILAUSKORTTI

Tilaan 5 Maalla-lehden numeroa vain 39 € (norm. 79,50 € 7950€) ja s aan valitsemani lahjan.

Valitsen lahjaksi (merkitse rastilla): Fiskars-s akset Pöy täliinan Yhden Maalla-lehden numeron

SUKUNIMI

LÄHIOSOITE

P OSTINUMERO

SÄHKÖP OSTI

ETUNIMI

POSTITOIMIPAIKKA

Tunnus 5005030 00003 VASTAUSLÄHETYS

Henxelit vinxalleen ja menoxi

Tämän essumekon juju piilee selkäpuolella, ristiin menevissä olkaimissa.

TEKSTI, OHJE, PIIRROKSET JA MALLITYÖ ANJA AALTO

HUOLETON YHDEN koon essu suojaa vaatteita ja toimittaa tarvittaessa kesämekon virkaakin shortsien kanssa. Viileä puuvilla tai pellava sopivat hyvin materiaaliksi. Kuvan essu on ommeltu 140 cm leveästä kankaasta. Jos haluat isomman vaatteen, voit suurentaa kaavaa.

Mustikkasatoa odotellessa kirjaillaan marjaisa varpu taskuun tai rintaan, tai vaikka koko helmaa reunustamaan.

MITAT

Leveys helmassa 140 cm, pituus olkapäältä helmaan 107 cm

TARV IKKEET

• Kangasta 110 cm (leveys vähintään 140 cm)

• Vinonauhaa 7 m (leveys 2 cm)

• Ompelulankaa

• Kirjontaan muliinilankaa; mustikansinistä ja 2 vihreää

• (Kuvan essun tarvikkeet Menita Oy)

K AA V A

sivulla 26

Essu, mekko tai essumekko

– mar tan mustikka-asu on monikäy ttöinen

TEE NÄ IN

ESSU

• Suurenna kaava silkkipaperille. Voit piirtää sen myös liidulla suoraan kaksin kerroin taitetun kankaan nurjalle. Kaava sisältää saumanvarat.

• Leikkaa essukappale ja kaksi taskua (20 cm x 26 cm).

• Aseta olkasaumat oikeat puolet vastakkain niin, että takakappaleet menevät ristiin, (vasen takakappale oikeaan olkasaumaan ja oikea vasempaan). Ompele olkasaumat ja huolittele siksakilla.

• Ompele vinonauha yhtäjaksoisesti kädenteille, pääntielle ja reunaan. Aloita ompelu sivusauman kohdalta: taita saumanvara vinonauhan alusta ja aseta vinonauha ensin nurjalle puolelle ja ompele taitetta pitkin, katkaise vinonauha niin, että alun saumanvara jää alle piiloon. Käännä

V IN KK I

• Jos haluat, voit jättää takahelman suoraksi ja ommella päärmeen takakappaleiden reunoihin ja helmaan

ja silitä nauha reunan yli oikealle, neulaa ja ompele aivan vinonauhan reunasta niin, että edellinen ommel jää nauhan alle piiloon.

TASKUT

• Siirrä kirjontakuvio taskuun jäljentämispaperia tai jäljentämiskynää käyttäen. Kirjo mustikanvarvut varsipistoin, lehdet ja mustikat laakapistoin. Voit myös kirjoa myös vain muutaman lehden ja marjan, kuten toisessa taskussa.

• Silitä taskun suuhun kaksitaitteinen päärme ja ompele suoralla ompeleella. Silitä taskun saumanvarat nurjalle.

• Ompele taskut paikalleen suoralla ompeleella: Aloita taskun suusta ja ompele 2 mm:n päästä taskun reunasta, kierrä taskun ympäri ja ompele taskun suun suuntaisesti muutama pisto. Kierrä tasku vielä kerran

suoralla ompeleella paininjalan etäisyydeltä edellisen ompeleen sisäpuolelta. Ompele taskun suussa vahvistukseksi edestakaisompeleet.

Mustikkasatoa odotellessa kerkeää kirjailemaan Kirjontakuvion malli on sivulla 49.

Kesää kohti!

Olkaimet ristiin rastiin

TAKAKAPPALE

ETUKAPPALE

Näin piirrät kaavan silkkipaperille:

1. Piirrä paperin oikeaan laitaan ja alareunaan suorakulmio = keskietu ja helma.

2 . Mittaa helmaa pitkin ensin 28 cm = etukappale ja vielä 40 cm = takakappale, piirrä pisteistä ylös kohtisuoraan sivuviiva ja takakappaleen reuna.

3. Mittaa keskietuviivaa ylös ensin 90 cm = pääntie ja vielä 17 cm, piirrä näistä kohtisuorat vasemmalle. Mittaa pääntieviivalta 18 cm ja ylemmältä olkaviivalta ensin 13 cm ja vielä 5 cm =olka. Viistota olkaa 1 cm.

4 . Piirrä pääntie olan reunasta keskelle eteen pääntieviivaan.

5. Mittaa sivuviivaa ylös 60 cm = kainalo. Piirrä kädentie olalta kainaloon.

6. Mittaa takaviivaa helmasta ylös 112 cm. Mittaa tästä oikealle

5 cm = olka.

7. Piirrä kädentie olalta kainaloon.

8 . Piirrä helma takaa kaarevaksi.

V IN KK I

• Jos haluat tehdä isomman essun, suurenna kaavaa sivusauman kohdalta. Tällöin tar vitset myös enemmän kangasta tai leveämmän kankaan.

Marttametsä on Luonnonperintösäätiön suojelema luonnonalue, jonka hankintaan Martat keräävät varat 125-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi.

Anna lahjaksi kevään sankarille pala Marttametsää

Hanki luontoa suojeleva lahja Luon-

ja suojelemassa

Kukoistus ja kokemus palkitsevat puutarhurin

Hän on

Sara Syyrakki

• eläkeläinen

• asuu Hämeenlinnassa

• mar ttayhdist ys Linnan Mar tat

• Harrastaa puutarhanhoidon lisäksi lintujen ja kimalaisten tarkkailua sekä huonekasveja

• Kotoisin Rovaniemeltä Rakkauden kasveihin sy t y ttivät äidin vaalimat huonekasvit ja kesämökin piha. Kotipihan lisäksi Sara hoitaa myös viljelypalstaansa ja siir tolapuutarhamökkinsä pihaa Pitää puutarha- ja lintupäiväkirjaa

Alkukesän pinkkiä tunnelmaa: Sara koristeomenapuun ja kuolanpionin keskellä

Sara Syyrakin metsäpuutarhassa on koittamassa vuoden kaunein kausi. Kevätkesä on tulppaanien, varjoperennojen ja monien kukkapensaiden aikaa.

Sara Syyrakki kuvailee olevansa sen tyylinen kotipuutarhuri, ettei pihasta löydy ainuttakaan suorareunaista istutusta. Rikkaruohojen suhteen Sara luottaa kasvien sopuisaan yhteiseloon.

– Rikkaruohot eivät haittaa esteettistä silmääni, ja jos ne eivät haittaa kasveja, rikat saavat rauhassa kasvaa.

Puutarhanhoidossa on Saran mielestä kyse ihan muusta kuin suorista riveistä ja täydellisesti kitketyistä penkeistä. Ensinnäkin Sara on ulkoilmaihminen, joka touhuaa pihalla huhtikuusta lokakuulle. Jos ulkona paistaa aurinko, mikään ei saa häntä pysymään sisätiloissa.

Pihassa riittää Saralle aina mielenkiintoista pohdittavaa, kuten minne voisi siirtää väärään paikkaan istutetun atsalean tai jonkin muun kasvin. On palkitsevaa nähdä, kuinka taimi alkaa kukoistaa sille sopivassa paikassa.

– Seuraan istutettujen taimien kasvuunlähtöä. Se on puutarhanhoidon suola. Vähitellen kertyy kokemusta, missä eri kasvit viihtyvät. Sitä se puutarhanhoito on, Sara kertoilee.

Iloa linnuista ja hyönteisistä

Kotipuutarhansa lisäksi Sara tarhuroi myös viljelypalstalla ja siirtolapuutarhan pihassa. Kolme paikkaa ovat herättäneet ihmetystä joissakin tutuissa: miksi ihmeessä hän haluaa käyttää puutarhanhoitoon niin paljon aikaa. Siihen Saralla on vastaus valmiina.

– Teen pihatöitä omaksi ilokseni, mutta on toki ihanaa, jos muutkin huomaavat puutarhan kauneuden.

Rakkain Saran tiluksista on kotipiha, jota hän kuvailee salaiseksi puutarhakseen ja itsensä näköiseksi paikaksi. Kasvillisuuden ympäröimä omakotitalo

tuntuu Sarasta suorastaan ylelliseltä asumispaikalta. Kun käki kukkuu, tunne vahvistuu huippuunsa.

– Puutarhaa seuratessa tarkkailen myös lintuja. Linnut ja puutarha kuuluvat yhteen. Molemmat maadoittavat mieltä, Sara kuvailee.

Myös hyönteiset tarjoavat Saralle mieluisaa seurattavaa. Mustikkametsään rajautuvassa pihassa surisee paljon kimalaisia, joista suurin osa on kartanokimalaisia. Sara on havainnut pihakukissa monia muitakin lajeja, kuten pensas- ja kivikkokimalaisen.

Kimalaisille mieluisia kasveja on täällä lukuisia koristeomenapuusta ja pallo-ohdakkeista nauhuksiin. Aivan erityisesti Sara nauttii kimalaisten katselusta alppiruusujen muhkeissa kukinnoissa. Vaikka alppiruusut availevat vasta ensimmäisiä kukkiaan, Sara kuvailee ajankohtaa puutarhansa kauneimmaksi ajaksi.

Touko-kesäkuun vaihde on iki-ihanien varjoperennojen, kuten kolmilehtien, rotkolemmikkien ja varjohiippojen kukinta-aikaa.

– Olen todella iloinen sinikämmenistä ja jalkalehdistä. Kerrannaisesta jouluruususta ja kielokista tykkään myös todella paljon.

Aratkin kasvit menestyvät

Saran muuttaessa hämeenlinnalaiseen taloon parikymmentä vuotta sitten hän pyysi miehensä Veikon kanssa avuksi puutarhasuunnittelijan, joka auttoi toimintojen ja kulkureittien suunnittelussa.

– Pihasta suunniteltiin helppohoitoinen, mutta sitähän tämä ei enää ole, Sara naurahtaa ja kertoo pihan muotoutuneen pala palalta ja kasveja keräillen.

Tulppaanit viiht y vät läpäisevässä maassa narsisseja paremmin. Sara kirjaa lajikkeet ylös, jotta osaa valita lisää mieluisia lajikkeita Värejä Sara ei sen kummemmin suunnittele, sillä kaikki tulppaanien värit sopivat hänestä yhteen

Pehmeälinjaisilla istutusalueilla kasvaa perennojen lisäksi koko joukko puuvartisia lajeja, kutakin yleensä vain yksi kappale. Se pätee myös puutarhan seitsemään eri-ikäiseen alppiruusuun, joista vanhimmat ovat kasvaneet 30 vuoden aikana yli kolmen metrin korkuisiksi.

Istutusten kasvaessa leveyttä ja korkeutta Sara on huomannut pihan pienilmaston muuttuneen selvästi aiempaa edullisemmaksi. Lisäksi suojaisuutta tuovat pihassa ja sen ympäristössä kasvavat männyt ja kuuset. Kasvien menestyminen on innostanut Saran istuttamaan aina vain arempia kasveja, kuten peruukkipensaan, lakkipuun ja tulppaanipuun.

Monilajiset istutukset tarjoavat katsottavaa ja seurattavaa.

– Olen kaunosielu ja minulla on näkömuisti. Iltaisin ennen nukahtamista käyn mielessäni läpi muistikuvia kasveista. Huonona hetkenä auttaa sinivaleunikon häkellyttävän kirkas sininen väri, tuumii Sara Syyrakki.

Toukokuisen päivän jälkeen unensaannissa auttavat ja mieltä ilahduttavat vaikkapa sinikämmenet silkkimäiset terälehdet ja kimalaiskuningattaren keväinen tarmo pesäpaikan etsinnässä.

Särkyneensydämen lehdistö kellastuu ja kuihtuu kukinnan jälkeen

Tarhavarjohiipan korumaiset kukinnot kehitt y vät lehdistön lomaan ja sen alapuolelle

Sinikämmen silkkisine terälehtineen kuuluu varjotarhan suloisimpiin kukkijoihin

Kullero ja kuvan tarhakullero ovat Saralle rakkaita kasveja, jotka muistuttavat lapsuudesta Lapissa Samaan katraaseen kuuluu lempipuu mänt y.

P

uuvartiset kasvit

• Istuta pikkupuita ja pensaita, jotka luovat kerroksellisuutta perennaryhmiin. Kauniita lajeja ovat esimerkiksi höyhenpensas, katsura, magnoliat, kääpiömanteli sekä keskellä kesää kukkiva kellokuusama. Syksyllä näyttäviä ovat esimerkiksi helmipihlaja ja samettisumakki.

• Muista kotimaiset havukasvien taimet, kun valitse ainavihantia lajeja. Niiden joukossa on oloihimme sopivia kasveja.

Perennat

• Vaihda ja osta kasveja taimienvaihtopäiviltä, joista saa kestävien ja kauniiden kasvien alkuja.

• Istuta pihaasi perennoja, joilla on erityinen tunnearvo. Itselleni sellainen on esimerkiksi valkoinen ukonkello, joka on peräisin äitini kotipaikalta Pohjanmaalta.

• Anna kylväytyvien kasvien valita itse paikkoja. Esimerkiksi keltakiurunkannus ja käenkukka viihtyvät parhaiten paikassa, jonne ne ovat itse kylväytyneet.

• Säilytä talvella ostetut jouluruusut viileässä ja istuta ne keväällä puutarhaan.

Linnut ja metsä

• Vaali pihapuita ja kiinnitä niihin linnunpönttöjä. Tiaispöntöt auttavat vähentämään kasvien ötökkätuhoja. Linnut ja puutarha kuuluvat yhteen.

• Valitse puutarhakasveista metsän laitamille hillitysti leviäviä kasveja, jotta kasvillisuus ei leviä luontoon.

• Arvosta luonnonkasveja. Kauniita lajeja on paljon: esimerkiksi kielo ja näsiä (jotka ovat myrkyllisiä) sekä hiirenporras.

Kompostointi ja maaperä

• Varaa multatyömaalle oma paikka, jotta saat helposti omaa komposti multaa.

• Levitä kompostimultaa katteeksi ohutmultaisiin paikkoihin. Eloperäisen aineksen lisääminen vähentää kastelutarvetta ja voi tehdä sen jopa tarpeettomaksi.

• Tutustu pihasi maaperään. Jos kasvi kituu jossakin, siirrä se toiseen paikkaan.

Pihasuunnitelma ja pienilmasto

• Pyydä avuksi pihasuunnittelija, jos olet epävarma esimerkiksi pihan jäsentelyssä. Suunnitelmasta on apua etenkin alkuvaiheessa, sillä se luo pihalle pohjan.

• Istuta puita ja pensaita, jotta pihaan kehittyy suotuisa pienilmasto. Tuulensuoja parantaa kasvien viihtymistä ja lisää lajivalikoimaa. Otollisista oloista nauttii myös puutarhuri.

”Rakastan tulppaaneita! ”

– Tulppaanit sopivat metsäpuutarhaan, jossa maaperä on läpäisevää. Istutan tulppaaneista kaikista myöhäisimpiä lajikkeita, jotta kukat säästyvät kauriiden tuhoilta. Se on osoittautunut ratkaisuksi, joka näyttää toimivan omassa pihassani. Sen sijaan aikaisin kukkivat sortit joutuvat kauriiden suihin.

– Valitsen kauniita lajikkeita miettimättä sävyjen yhteensopivuutta. Kirjaan tiedot puutarhapäiväkirjaan, jotta voin halutessani ostaa lisää prikulleen samanlaisia sipuleita.

Tavallisten tulppaanien lisäksi istutan liljatulppaaneita, joiden kukat ovat erityisen herkkiä.

Lajikkeilla on eroa värin lisäksi myös kukan muodossa; osalla avautuneet terälehdet kaartuvat jyrkästi, osalla taas sulokkaasti ja pehmeälinjaisesti.

Himalajanjalkalehti kasvattaa hedelmiä, jotka ovat punaiseksi kypsyneinä syötäviä ja makeita. Raa’at hedelmät ovat myrkyllisiä

Sinikukkainen

Minä marttana

– Olen kuulunut Linnan Mar ttoihin kolmisen vuotta Käsit yöihmiseksi minusta ei ole, mutta olen toiminut puutarhamar ttana. Lisäksi osallistun retkille ja ruokaan liitt yviin tapahtumiin Yhdessä tekeminen on mukavaa!

– Parasta Mar toissa on yhteisöllisyys ja mutkattomuus On kivaa, kun saa olla oma itsensä, eikä tar vitse esittää mitään muuta. Suurimmasta osasta yhdist yksemme jäsenistä en edes tiedä, mitä he tekevät tai ovat tehneet t yöelämässä

varjoperenna rotkolemmikki on saanut kaverikseen hehkuvan punaisia tulppaaneita.

Kesä saapuu muistojen puistoon

Viimeistään alkukesällä on aika kunnostaa hautausmaan istutukset.

Olosuhteet sanelevat kasvivalinnat: sijaitseeko hauta varjossa vai paahteessa, kuivassa vai kosteassa ympäristössä. Sekin vaikuttaa, kuinka usein kasveja voi käydä hoitamassa.

Kesäkukat vaativat säännöllistä silmälläpitoa, mutta palkitsevat runsaalla kukinnalla.

Hautausmaa on ar vokas ympäristö, jossa kulkija kohtaa menneiden sukupolvien tarinat.

Mitä haudalla voi kasvattaa?

Kirkkolain mukaan hauta on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuna. Kesäkukkien tai muiden kasvien istuttaminen ei ole pakollista. Kukka-alueen peitteenä voi hyvin kasvaa vaikkapa sammalta tai luonnonkasveja. Nurmipintaisella alueella kukkapenkin voi poistaa kokonaan, jos ei halua istuttaa kasveja. Pelkällä mulloksella oleva penkki näet rikkaruohottuu nopeasti epäsiistiksi.

Eri seurakunnilla on ohjeita ja sääntöjä, jotka koskevat hautojen kasvittamista ja hoitoa. Tavallisesti säännöt rajoittavat puiden ja pensaiden istuttamista sekä kasvien kokoa.

Lajivalinnassa on tärkeää ottaa huomioon myös leviäminen, jotta kasvit eivät siirry viereisille haudoille ja ympäristöön.

Esimerkiksi Espoon seurakuntayhtymän hautausmailla haudoille ei saa istuttaa puita tai pensaita eikä ruohomaisia kasveja, joiden kasvukorkeus on yli 70 cm.

Varmista kesäkukkien kukinta

•Paranna ja kuohkeuta multa keväällä perin pohjin. Useimmat kesäkukat vaativat hyvän kasvualustan kukkiakseen näyttävästi. Kasteluvälejä pidentävät biohiiltä sisältävä multa, noin 40 cm:n paksuinen multakerros ja kuivuutta kestävä kasvilaji.

• Turvaa kasvien ravinnetarve ja varastoi lannoiterakeita taimien ympärille tehtyihin poteroihin. Lisää tarvittaessa ravinnetta kesän mittaan tai kastele taimia kastelulannoitteella.

• Istuta kasvit niin, että kukkapesä jää noin 5 cm ympäristöä alemmaksi. Se helpottaa kastelua.

• Kastele taimi kunnolla istuttamisen jälkeen, jotta juuret saavat hyvän kosketuksen maahan ja kasvi lähtee nopeasti kasvuun. Sade kostuttaa monesti vain pintamullan.

• Puiden juuret saattavat tukkia muovisen istutusaltaan vesireiät. Nosta allas maasta aika ajoin ja tarkkaile mullan kosteutta. Jos maa on tiivistä ja läpäisee huonosti vettä, altaassa kasvavat kasvit voivat kärsiä liiasta märkyydestä, vaikka pohjareiät olisivat avoinna.

Ruusut kuuluvat eniten hoitoa kaipaaviin kasveihin. Kukkiakseen runsaasti ne vaativat riittävästi valoa, lannoitusta ja kastelua Kuihtuneet kukinnot pitää poistaa

Verenpisara viiht yy varjon lisäksi myös auringossa, kunhan se saa tarpeeksi vettä Kahden lajikkeen istuttamisesta on etua mahdollisen kukintatauon varalta. Sama pätee muihinkin kasveihin.

Harmia eläimistä

Kauriit ovat monilla hautausmailla isompi ongelma kuin rusakot. Kauriit kelpuuttavat ravinnokseen monia koristekasveja, vaikkei ruoasta olisi pulaa. Kun suosikkikasvit ovat syöty, kauriit ruokailevat niille vähemmin mieluisilla kasveilla. Siksi mikään kasvi ei jää varmuudella syömättä.

Sipulikukista eläimille maistuvat tulppaanit ja krookuk set. Rauhaan ne jättävät narsissit, helmililjat ja hyasintit

Perennoista herkkua ovat kuunliljat, mutta myös pikkus ydämet kelpaavat. Jaloanger vot, nauhuk set, poimulehdet, mak saruohot ja kurjenmiekat saavat yleensä kasvaa rauhassa.

Ryhmäkasveista maukkaita ovat or vokit ; eläimet repivät ne juuripaakkuineen maasta. Samettiruusuista syödään kukat ja begonioista kasvien latvukset. Erilaisten begonioiden maistuvuudessa saattaa olla eroa.

Syömättä jäävät pelargonit, uudenguineanliisat ja aurinkoliisat

Asiantuntijana ylipuutarhuri Miina Renqvist, Espoon seurakuntayhtymä, hautauspalvelut

Keväällä voi yöpakkanen yllättää

Keväällä myytävistä kukkijoista suosituin ja myös kestävin on tetenarsissi. Se sietää jopa 10 pakkasasteen lukemia. Or vokki, jaloleinikki ja helmililja kestävät noin 5 asteen pakkasia. Muita aikaisiin istutuksiin sopivia kasveja ovat esimerkiksi ruukkuruusut, neilikat ja kultalakka Kasvin kylmänkestoa voi parantaa karaisemalla sitä, eli totuttamalla ulkoilmaan. Myös kostea multa lisää kestävyyttä.

Jos haudalla kasvaa perennoja, niiden seuraksi sopivat monivuotiset sipuli- ja mukulakasvit. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi lumikellot, helmililjat, talventähdet ja matalat narsissit

jaataat ssst

Neilikka, kultalakka ja muratti kestävät hyvin viileitä kevätsäitä, kun ne saavat totutella ulko-oloihin rauhassa Kuiva multa heikentää kylmänkestävyy ttä

Tetenarsissi ja helmililja eli helmihyasintti kukkivat pitkään viileässä ulkoilmassa.

vokki

Monivuotisissa on valinnanvaraa

Helppohoitoisen kasvillisuuden saa istuttamalla haudalle perennoja joko yksinään tai kesäkukkien seuraksi. Toisin kuin kesäkukat, monivuotiset kasvit vihreyttävät hautaa keväästä syksyyn. Lajivalikoima on valtava. Perennojen koristearvo perustuu ennen kaikkea lehdistöön, joka tuuhistuu näyttäväksi parissa kolmessa vuodessa, jos kasvupaikka on oikea. Valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kasvin leviämiseen, sillä monet perennat valtaavat alaa joko kylväytymällä tai rönsyilemällä. Lajivalintaa rajoittaa myös kasvin korkeus: muistomerkki ei saa jäädä lehdistön peittoon. Parhaimmillaan perennaistutus korostaa hautakiven tyyliä ja sopii alueen luonteeseen. Harmonisen istutuksen voi koostaa parista kolmesta lajista, jotka poikkeavat toisistaan kasvutavaltaan, väritykseltään ja lehtimuodoltaan.

Kukkivista lajeista kannattaa pitää mielessä matalakasvuiset ja kaunislehtiset kurjenpolvet sekä pitkään kukkiva kesäpikkus ydän. Helppohoitoinen laji niin varjoisaan kuin aurinkoiseenkin paikkaan on 20–30 cm:n korkuinen pikkutöyhtöanger vo, jonka lehdet värittyvät syksyllä oranssinpunaisiksi.

Kuivassa ja karussa paikassa viihtyvät esimerkiksi mak saruohot, mehitähdet ja sammalleimut Taponlehti, varjoyr tti, kuunliljat ja kotkansiivet kasvavat komeimmiksi varjossa ja puolivarjossa, multavassa maassa.

Kuunliljoista on saatavana myös matalakasvuisia lajeja ja lajikkeita, kun taas kotkansiiven korkeus rajoittaa sen käyttöä muistomerkin edessä.

Mattomainen tupastiarella kasvaa 15 –30 cm:n korkuiseksi Kotkansiipi on perinteinen hautausmaiden kasvi, joka viiht yy ravinteikkaassa ja kosteutta pidättävässä maassa, varjossa tai puolivarjossa Kasvuston korkeus vaihtelee puolesta metristä yli metriin.

Reilun 10 cm:n korkuiseksi kasvava tunturipoimulehti on vaatimaton kasvupaikan suhteen Kasvusto säilyy vihreänä syksyyn saakka Pienet keltavihreät kukat avautuvat heinä-elokuussa

lajeja ovat esimerkiksi ( ylhäältä alas) nyppykurjenpolvi, kuunlilja, kotkansiipisaniainen ja varjohiippa (myös ylh oik.).

Perennojen valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota ennen kaikkea lehdistöön, joka säilyy vehreänä syksyyn saakka Kaunislehtisiä

Kesäkukat vaativat hoitoa

Kesäkukkien etuna on pitkä kukinta-aika, mutta vastapainoksi ne vaativat säännöllistä hoitoa. Lajien valinnassa huomio kannattaa suunnata kasvupaikan olosuhteisiin ja kastelutarpeeseen. Puolivarjo tarjoaa ihanteelliset valo-olot useimmille. Kastelun suhteen vaativin on paahteisessa paikassa oleva hauta, jossa on muistomerkki, reunakivet sekä hiekka- tai sorapinta.

Hautausmaan olosuhteissa on kuitenkin usein suurta vaihtelua, mikä vaikuttaa kasvien menestymiseen. Varjoisa paikka voi olla niin kostea kuin erittäin kuivakin.

Tutut ja suositut kesäkukat ovat hyviä valintoja: pelargonit, begoniat, samettikukat sekä ahkera- ja uudenguinealiisat kukkivat luotettavasti ja ovat sopivan korkuisia sekä helppohoitoisia.

Kukkivien kasvien lisäksi kannattaa pitää mielessä myös lehtevät vihreäja värikäslehtiset ryhmäkasvit. Niiden joukossa on lajeja, jotka sietävät hyvin kuivuutta, kuten hopeavillakko ja hopeakäpälä. Pitkäksi kasvavia versoja pitää latvoa, jotta kasvusto tuuhistuu ja pysyy sopivan kokoisena.

Timanttikukka kestää hyvin kuivuutta, kylmyy ttä ja tuulta Kukat pysyvät supussa pilvisellä säällä ja varjossa Kuihtuneet kukat kannattaa poistaa

Kauneutta pitkälle syksyyn

Ahkeraliisa kukkii uutterasti eikä kaipaa kuihtuneiden kukkien nyppimistä Kasvupaikaksi sopivat varjo ja puolivarjo Myös aurinkoinen paikka tulee kyseeseen, kunhan kasvi saa tarpeeksi vettä. Mehukas kasvusto on kylmänarka Ahkeraliisan seurana kasvaa lankaköynnös.

Monet lajit nauttivat syksyn viileydestä ja kosteudesta. Syyskasvit istutetaan, kun sää on vielä leuto. Ruukku kannattaa poistaa istutettaessa. Näin juuripaakku pysyy paremmin kosteana, mikä puolestaan auttaa kasveja säilymään pitkään kukkivina ja vihreinä. Kuivuudesta kärsivät kasvit ränsistyvät ja kärsivät erityisen herkästi kylmän puraisusta. Pakkasten alettua juuripaakun kosteudella ei ole enää merkitystä.

Kr ysanteemin lajikkeistoon kuuluu paljon kauniita värejä Kuihtuneiden kukkien poistaminen ja tasainen kosteus pidentävät kukinta-aikaa

Samettikukka (keskellä) ja huovinkukka ovat sitkeitä lajeja aurinkoiseen paikkaan Huovinkukka viiht yy myös puolivarjossa ja jopa varjossa sekä kestää hyvin kuivuutta ja kylmää Sen sijaan samettikukka on kylmänarka

K A SV I T: PIR ILÄN KUKK ATALO

Kilpailukutsu Marttagolfin juhlavuoden mestaruuskilpailuun 2024

Muonion Marttojen järjestämä Marttojen golfmestaruuskilpailu 2024 järjestetään perinteisesti Martan päivänä 26.7. Annilan golfkeskuksessa Mikkelissä yhteislähtökilpailuna 20. kerran. Kilpailu järjestetään, jos osallistujia on vähintään 30.

- Yksi pelisarja, Martat, pelimuotona pistebogey.

- KAIKKI pelaavat punaiselta tiiltä.

- Pelivaatimus Green Card, maksimi pelitasoitus 36.

- Kilpailu on VAIN MARTOILLE.

- Osallistumismaksu 70 € sisältää kilpailu- ja pelimaksun, rangepallot, aamukahvin sekä ruokailun ja ”Arskan letut” pelin jälkeen.

AIKATAULU

- Ilmoittautuminen klo 7.30 alkaen.

- Aamukahvit klo 8.

- Kisojen avaus ja info klo 8.40, jonka jälkeen siirtyminen teepaikoille.

ILMOITTAUDU

11.7. mennessä Annilan golfkeskukseen:

toimisto @annilangolfkeskus.net Kerro samalla marttayhdistyksesi ja golfseurasi nimet sekä tarkka tasoituksesi.

Martat kohtaavat ja mahdollistavat kohtaamisia. Kohdatkaamme -

TEISÖLLISYYDEN ja TASA-ARVON merkeissä. Yhteisöllisyyden ja tasaarvon osoituksena kaikki pelaavat punaiselta tiiltä.

LISÄTIEDOT

Pekka Venäläinen p. 045 135 9618 pekka@venalainen.com

Kohdataan kentällä 2024

kutsuvat Sinut valtakunnalliseen avoimeen golftapahtumaan 8.6. Tawast Golf & Country Clubille Hämeenlinnaan.

* Kaksi tapaa osallistua, joko kilpailemalla tai pelaamalla.

* Kilpailumuotona on pariscramble.

* Pelivaatimus Green Card, max. pelitasoitus 36,0.

* Tapahtumaan ovat tervetulleita golfaavat martat ympäri Suomen. Kilpailu on avoin.

* Osallistumismaksu 69 € (Tawastin pelioikeutetut 29 €) sisältää kilpailuja pelimaksun, rangepallot, kärryt, tervetulojuoman, väliaikakahvit, buffetlounaan, saunan ja pyyhkeet. Kaikki osallistuvat arvontoihin.

PÄIVÄN OHJELMA

* klo 8 virkistävä Lepaan kartanon voimajuoma

* klo 8.30 tapahtuman info ja virittäytyminen

* klo 9 yhteislähtö

Tauolla väliaikakahvit ja kahvileipä, tapahtuman jälkeen buffetruokailu, palkinnot ja arpajaisvoitot!

ILMOITTAUDU

tai puh. 0600 555 0060

Ilmoita marttayhdistyksesi ja golfseurasi nimet sekä tarkka tasoituksesi. Ilmoita myös, tuletko kilpailemaan vai pelaamaan.

Tilaa söpöydelle

Muutama kukka ja jokunen oksa riittävät herttaiseen kevätasetelmaan.

• NUPPUI SE T KUK AT kestävät pitkään. Hyasintti, kirjopikarililja ja tulppaani avautuvat nopeasti maljakossa. Narsissit ovat valmiita poimittavaksi, kun nuppu kääntyy vaakatasoon.

•V IHERT YNEE T JA NUPPUI SE T oksat ovat täydellinen pari kevätkukille. Osta puuvartisia leikkoja kukkakaupasta ja saksi oksia omalta pihaltasi tai pyydä maanomistajalta lupa oksien ja versojen leikkaamiseen.

•R A IK A S VE S I ja puhdas maljakko pidentävät kukkien kestoikää.

Hyasintit ja narsissit kannattaa laittaa aluksi omaan maljakkoonsa, sillä ne erittävät limaa, joka haittaa muiden kasvien vedenottoa.

Muutaman vedenvaihdon jälkeen ne voidaan yhdistellä muiden kasvien joukkoon.

KUVAN K A S VIT

Kukat:

kirjopikarililja helmililja tulppaani

Oksat:

rusokirsikka näsiä onnenpensas mustaherukka kiiltotuhkapensas kriikuna

luumu virpianger vo syreeni

•YHDI S TELE ROHKE A S T I purkkeja ja maljakoita. Asetelma sopii pöydän lisäksi myös ikkunalle, jossa vastavalo korostaa kukkien muotoja ja värejä sekä värikkäitä lasimaljoja.

Tuo kev y t keväthenkäys kotiin ja yhdistele koristepensaista leikattuja oksia kirjopikarililjan, tulppaanin sekä helmililjan kanssa.

Kietaise lasipurkin ympärille narua ja ripusta kukat roikkumaan.

Kaada maljakoihin viileää vettä, joka pidentää sipulikukkien kestävyyttä. Puuvartiset oksat pitävät lämpimästä vedestä, joten ne kannattaa aluksi laittaa lämpimään veteen ja vasta myöhemmin viileään.

Laita maljakkoon ensimmäiseksi oksia, jotka kannattelevat kukkia kauniisti. Hyödynnä asettelussa myös metallista kukkasiiliä, jolla saat kukat ja oksat prikulleen toivomaasi asentoon.

Leikkaa kasvien varsiin imupinta terävällä veitsellä. Älä käytä saksia; ne litistävät varren lyttyyn, mikä haittaa vedenottoa.

Kalliolle, kukkulalle

Ei niin lyhyttä retkeä ettei syödä eväitä.

Eikä niin pientä patikkaa ettei pidetä paussia.

”Seikkailu on hyvä suunnitelma”

Kirsi Manner on varhaiskasvatuksen opettaja, ympäristökasvattaja ja ympäristömar tta – Voin kirjaimellisesti heittäy t yä vaikka varvikkoon tai elää tilanteen mukaan - nähdä niitä asioita, jotka sinä päivänä näy ttäy t yvät, on se sitten auringonnousu, vesisade, tuisku tai sieni!

Kaupungissakin voi luoda läheisen luontosuhteen. Näin sanoo varhaiskasvatuksen opettaja ja ympäristömartta Kirsi Manner, joka haluaa tarjota lapsille eväitä ympäristötietoiseen elämään.

MINNA HOTOKKA • KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Joskus oikea suunta löytyy sattuman oikusta.

Viime lokakuussa Kirsi Manner äkkäsi Marttojen jäsenkirjeestä

kutsun etätapaamiseen, jossa suunniteltaisiin ympäristömarttojen toimintaa ja juteltaisiin vuoden 2024 metsäteemasta. Tapahtumailtana Kirsi klikkasi itsensä linjoille ja vaikuttui: Tämä on sitä, mitä hän haluaa tehdä.

Syksyn aikana Kirsi oli saapunut marttailussaan tienhaaraan. Oma yhdistys, Jyskän Martat, oli lopettamassa toimintaansa, eikä Kirsi tiennyt, etsisikö uuden yhdistyksen vai eroaisiko koko järjestöstä.

Ympäristömarttojen verkkotapaamisessa Kirsi sai vinkin yhdistyksestä, johon hänen kannattaisi tutustua. Nyt hän on Jyväskylän Kaupunkimarttojen tuore jäsen – ja valmis hyppäämään uuteen.

– Metsäteeman myötä olen ehdottomasti vakuuttunut siitä, että jatkan Martoissa. Polkuni ympäristömarttana on vasta alkamassa, ja seikkailu on hyvä suunnitelma

Vähemmälläkin tulee toimeen

Luonto on ollut oleellinen osa Kirsin elämää lapsesta saakka. Hän kasvoi Ruokolahdella perheessä, jossa suhtauduttiin luontoon kunnioittavasti. Metsä tuli pienelle tytölle tutuksi esimerkiksi rennoilla marjastusretkillä.

– Se ei ollut pelkkää marjastusta, että ämpäri täyteen ja pois, vaan metsässä sai leikkiä ja samota.

Kirsi huomasi jo pienenä, että hänelle tulee luonnossa levollinen olo.

Aikuisena hänestä tuli varhaiskasvatuksen opettaja, joka tahtoo auttaa lapsia etsimään ja vahvistamaan suhdettaan ympäristöön. Muutama vuosi sitten Kirsi täydensi osaamistaan ympäristöalan erikoisammattitutkinnolla, joka toi hänelle ympäristökasvattajan paperit.

– En koe olevani erityinen. Haluaisin olla malli matalan kynnyksen mahdollisuuksista elää ympäristötietoista arkea ja löytää hyvää oloa lähiluonnosta.

Omassa elämässään Kirsi on vähentänyt lihansyöntiä ja kuluttamista, kuten vaatteiden ostamista. Hän toivoo muidenkin havahtuvan nykytilanteeseen.

– Emme me tarvitse tätä kaikkea. Miten paljon vähemmällä olemmekaan tulleet toimeen 1970-luvulla tai 1950-luvulla?

Antaa mulpata

Nykyiseen työpaikkaansa, Jyväskylän Vaajakoskella sijaitsevaan Kotimäen päiväkotiin, Kirsin houkutteli päiväkodin lähiluonto. Aivan kivenheiton päässä on hoidetun mäntymetsän lisäksi monimuotoista metsikköä, suota ja pieni puro, jotka suorastaan kutsuvat retkeilemään.

Omasta kokemuksestaan Kirsi tietää, että arvostus luontoa kohtaan kehittyy vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

– Kun olemme luonnossa, varaamme aikaa leikkiin, oleskeluun ja tutkimiseen. Luonnon aistiympäristö on rauhoittava, ja muut terveysvaikutukset saavutetaan kiirehtimättä. Pysähtelemme ja ihmettelemme asioita yhdessä.

Kommelluksiin Kirsi suhtautuu marttamaisella asenteella.

– Lähtiessä tiedämme, että yksi, kaksi tai kolme mulppaa purossa ja kastelee itsensä, mutta emme me varo. Se tapahtuu, ja sitten toimitaan sen mukaan. Kun yllättäviin asioihin on varauduttu, ei tarvitse liikaa huolestua.

Tieto siirtyy koteihin

Tätä nykyä Kirsi opettaa viisivuotiaita, jotka suhtautuvat ympäristöön varsin uteliaasti.

– Lapset ovat tosi vastaanottavaisia ja heillä on halu tehdä oikein. Heille on tarjottava toimintamalleja, pieniä tekoja, joita he voivat jo nyt tehdä, Kirsi sanoo.

Retkillä lapset käyttävät kestoastioita ja keräävät luonnosta muiden heittämiä roskia. Joskus he keittävät retkikeittimellä soppaa yhdessä poimimistaan mustikoista.

Kohtaamilleen lajeille ryhmä etsii nimiä iNaturalist-sovelluksesta. Päiväkodilla he opettelevat laatikkoviljelyä ja tutustuvat materiaalin kiertoon mato- ja bokashikompostoinnin avulla.

Opettaja tuntee onnistuneensa, kun tieto ja kestävät asenteet siirtyvät myös koteihin.

– Yksi kuusivuotias toivoi, että hän saisi bokashikompostin täyttäessään seitsemän. Siitä tuli heidän perheessään arkea.

Pienikin teko vaikuttaa

Marttoihin Kirsi liittyi kymmenisen vuotta sitten ruuhkavuosien hellittäessä. Järjestö oli tuttu jo vuosikymmenten takaa, sillä hänen oma äitinsä oli ollut toiminnassa mukana.

Martta-aatteessa Kirsi arvostaa kodin ja perheiden tukemista sekä kestävämpään arkeen ohjaamista.

– Vaikka järjestö on vanha, se on hyvin vahvasti kiinni tämän ajan haasteissa. Ympäristöasiat on otettu hienosti mukaan – nimenomaan niin, että tarjotaan mahdollisuutta tehdä jotain.

Ympäristökriisin edessä ei Kirsin mielestä kannata lamaantua.

– Me olemme osa luontoa, ja kaikki, mitä teemme, vaikuttaa. Pienetkin teot ovat tekoja, ja kun ne toistuvat, niistä tulee merkittäviä. Hyvän tekeminen tuo myös onnellisuutta ja vahvistaa omaa tyytyväisyyttä, hän pohtii.

Luontosuhde asfaltin keskellä

Ympäristömarttana Kirsi on vielä noviisi. Hän kuitenkin toivoo, että pääsisi jakamaan osaamistaan myös lapsia laajemmalle kohderyhmälle ja saisi samalla itsekin oppia muilta martoilta.

– Oppaana pikku retkillä voisin tutustuttaa perheitä, työyhteisöjä tai muita kiinnostuneita ryhmiä luontoon ja vahvistaa heidän hyvinvointiaan, hän miettii.

Kirsi muistuttaa, että vahvan luontosuhteen voi hyvin solmia, vaikka asuisi kerrostalossa asfaltin ympäröimänä kuten hän.

– En omista metsää tai kesämökkiä, eikä minulla ole omaa pihaakaan. Siispä monet lähialueen luontopoluista ja retkipaikoista ja luontokohteista ovat tulleet tutuiksi.

Lapsille palaksi luontoa riittää hyvinkin pieni ala, kuten helmojaan levittelevä kuusi.

– Sen alle voi tulla vaikka mikä leikki, eikä siihen tarvita mitään muuta.

Kirsi Manner ajattelee, että t yötä ympäristön hyväksi on tehtävä nimenomaan yhdessä. – Me olemme osa luontoa, ja kaikki, mitä teemme, vaikuttaa, hän sanoo.

Vahvan luontosuhteen edelly t ys ei ole oma metsä tai kesämökki

Pieni marttatesti

Parasta elämässä: perhe ja läheiset sekä työ lasten parissa.

Jos saisin muuttaa yhden asian maailmassa , palauttaisin maailmanrauhan.

Seuraan uutisia surullisin mielin. Pelätä ei auta, mutta kyllä maailmantilanne harmittaa.

Tästä en luovu: En kyllä luopuisi yhteydestä luontoon. Se on todella tärkeä mielen hyvinvoinnin kannalta.

Hän on

• Kirsi Manner (59)

• Varhaiskasvatuksen opettaja, ympäristökasvattaja ja Metsämieli-ohjaaja

• Jyväskylän Kaupunkimar ttojen jäsen

• A suu kerrostalossa Jyväskylässä

• Harrastaa leivontaa, ruoanlaittoa, käsitöitä, Taitokäsit yökoulussa opiskelua, luonnossa liikkumista ja palstaviljelyä kaupungin vuokrapalstalla

• Perhe: Mies ja kolme aikuista lasta

Greta Kivilahti oli tarmokas tienraivaaja

Greta Kivilahti vaikuttui jo tyttönä naisvalistajista, jotka kiersivät maaseudulla neuvomassa väestöä karjan hoidossa ja keittotaidoissa. Syttyi unelma itsenäisestä ammatista, ja Gretasta tulikin kotitalouskonsulentti Karjalan Kannaksen marttapiiriliittoon. Sanavalmis ja itsetietoinen nainen hallitsi ammattinsa kaikki puolet: hän teki suursiivousta perheissä, piti puheita suurille joukoille ja kirjoitti kananhoito-oppaankin.

MARJALIISA HENTILÄ

Greta Kivilahti kuului mar ttajärjestön ensimmäisiin palkattuihin t yöntekijöihin Greta on tässä 40-vuotias, kuva on otettu Helsingissä vuonna 1927.

Greta Kivilahti (1887–1957) oli kotoisin Oulun läänin Pyhäjärveltä, köyhistä maaseudun oloista. Perheessä oli kuusi lasta, eikä Kivilahdilla ollut omaa maata, saati omaa torppaa, asuttavanaan. He kuuluivat maaseudun runsaslukuiseen tilattomaan väestöön, maatyöväkeen.

Gretan isä halusi kohentaa perheen elintasoa ja lähti Amerikkaan tienaamaan varoja oman torpan rakentamiseksi. Isän poissa ollessa Liisa-äidin oli selvittävä yksin lapsilaumansa kanssa ja löydettävä talo, joka olisi ottanut hänet töihin ja myös lapset talon suojiin. Vanhimmat pojat pääsivät rengiksi ja tytöt piioiksi. Mutta aina äiti ei saanut pitempiaikaista työtä eikä yösijaa. Muutaman kerran kävi niinkin, että Liisan oli mentävä lastensa kanssa kerjuulle.

Pysyvä turva tuli vasta sitten, kun

vanhin poika sai rakennettua torpan, jonne äiti ja sisarukset pääsivät asumaan. Isäkin tuli Amerikasta, ja vanhemmat rakensivat vuonna 1902 yhden huoneen käsittävän torpan noin viisi kilometriä kirkonkylästä. Itsenäistymisen aikoihin he saivat lunastaa edullisesti maata ja metsää torpan ympäriltä itselleen.

Greta kävi kansakoulua kirkonkylällä ja sai sieltä myös piian paikan. Pyhäjärven kirkonkylä kuului Oulun läänin talousseuran vaikutuspiiriin. Talousseuran naispuoliset karjakot ja konsulentit kiersivät neuvomassa viljelijöitä karjan hoidossa, maidon käsittelyssä sekä puutarhan- ja kasvitarhanhoidossa ja pitivät myös keittokursseja. Tätä kansansivistystyötä varten kirkonkylälle perustettiin maamiesseura. Maidon käsittelyn parantaminen oli tärkeä

kansantaloudellinen kysymys, sillä voi oli yksi maamme tärkeimmistä vientituotteista.

Greta Kivilahti oli vaikuttunut naisvalistajista. Mitä ilmeisemmin hän kuuli heiltä mahdollisuudesta opiskella alaa kotiseudun lähellä, Haapaveden kasvitarha- ja keittokoulussa. Eri puolille Suomea perustetut ammattikoulut valmistivat neuvojia, joiden tehtävänä oli monipuolistaa kansan ruokatottumuksia.

ILMA INEN KOULU R ATK A ISI AMMAT IN Greta Kivilahden elämälle käänteentekevää oli, että valtion ylläpitämissä tai tukemissa ammatillisissa kouluissa myönnettiin ilmaisia opiskelupaikkoja varattomille oppilaille. Valtio ja myös eräät yksityiset tahot perustivat naisille ensimmäiset meije-

Keittokurssien ohjaaminen kuului Greta Kivilahden t yöhön Tässä hän on huivipäisten kurssilaisten keskellä. Kuva on 1920-luvulta.

Mar tat kannustivat naisia taloudelliseen toimeliaisuuteen, ja kanankasvatus oli maaseudun naisille keino saada omia tuloja Kananhoidon neuvonta oli Greta Kivilahden lempiaihe, ja hän kirjoitti aiheesta opaskirjasen. Tämä kuva on 1950-luvulta; kuvan nainen ei ole Greta Kivilahti

ri- ja puutarhakoulut. Tähän erityisesti naisille kohdistettuun kansansivistystyön aaltoon voi laskea myös Marttaliiton perustamisen vuonna 1899.

Haapaveden yksivuotisen puutarhakoulun jälkeen vuonna 1907 Greta ilmeisesti työskenteli palkollisena useissa maataloissa. Hän kaipasi kuitenkin lisäoppia, sillä hänen unelmansa oli saada itsenäisen puutarhurin ammattitutkinto. Sitä varten hän hakeutui vuosiksi 1915–1916 Joensuun lähelle Niittylahden kaksivuotiseen puutarhakouluun. Greta sai jälleen koulusta vapaaoppilaspaikan.

Opetusta ja ylöspitoa vastaan oppilaiden oli sitouduttava työskentelemään koulun pelloilla ja kasvitarhoissa. Koulu oli sisäoppilaitos, ja oppilaat järjestivät vapaa-aikanaan harrastustoimintaa. Koulun historiakirjasta voi lukea, että Greta osallistui ainakin näytelmäkerhoon. Esiintymisen taito oli hänen tulevan työnsä kannalta tärkeää, ja sitä hän sai kerhossa harjoitella. Greta olikin myöhemmin marttatyössään itsevarma puhuja ja esiintyjä. Y

TTATOIMINTAAN

SYNT YY Niittylahden puutarhakoulussa Greta Kivilahti tutustui vilkkaaseen marttatoimintaan. Koulu oli nimittäin paikallisten ja maakunnallisten marttojen ja marttapäivien kokoontumispaikka. Hän ystävystyi Marttaliiton ensimmäisen päätoimisen työntekijän, kananhoidon neuvojan Olga Autereen , kanssa, ja tästä tuli tärkeä esikuva ja yhteistyökumppani Gretalle.

Olgalta Greta oppi, että kanankasvatus ”emansipoi” maaseudun naisia, sillä naiset saivat yleensä pitää itsellään munien myyntitulot. Perheenäidit käyttivät rahat useimmiten lasten ja kodin hyväksi. Kananmunien myymisestä tuli sekä pienviljelijäemännille että alueen marttatoiminnalle tärkeä tulonlähde.

Kananhoidon neuvonta oli Greta Kivilahdelle kiistaton lempiaihe, josta hän kirjoitti opaskirjasenkin vuonna 1928. Martta-aatteen mukaan naisten taloudellinen toimeliaisuus oli ihanteellista kansalaiskasvatusta ja perheen hyvinvoinnin edistämistä. Greta Kivilahti

teki tätä työtä voimallisesti ja tulkitsi sen naisasiatyöksi, joka herätti naisia itsetietoiseen ja itsenäiseen toimintaan.

KENTÄLLÄ

JA TOIMIS -

TOSSA Valmistuttuaan puutarhurin ammattiin

vuonna 1918

Greta Kivilahti palkattiin saman tien Pohjois-Karjalan alueelle Marttojen puutarhaneuvojaksi. Marttojen neuvontatyö laajeni sisällissoda n tuhojen takia monipuoliseksi väestön avustamiseksi. Työhön kuului sotavahinkojen korjaamista sekä sairaiden ja lasten hoitamisen ja pula-ajan kodinhoidon neuvontaa.

Hänen tehtäviinsä kuului paitsi piirin talouden hoito ja toiminnan tilastointi myös pöytäkirjojen ja toimintakertomusten kirjoittaminen. Lisäksi hän kirjoitti artikkeleita lehtiin ja piti puheita.

Greta Kivilahti teki tätä työtä parisen vuotta, kunnes hänet kutsuttiin marttatyöhön Viipuriin. Siellä läänin maanviljelysseura ja Karjalan Kannaksen marttapiiriliitto perustivat historiansa ensimmäisen kotitalouskonsulentin toimen. Greta Kivilahti valittiin toimen haltijaksi, ja hänen työnsä Viipurissa alkoi toukokuussa 1920. Hänen tehtäväkseen määriteltiin Kannaksen kotien ”kohottaminen ja valistaminen” kodinhoidon neuvonnan ja käsityökurssien järjestämisen avulla. Hänen tehtävänsä oli myös kiertää kodista kotiin neuvomassa pienviljelijöiden emäntiä, pitää yleisiä esitelmätilaisuuksia ja luentokursseja sekä ohjata 11 kasvi- ja puutarhaneuvojaa, jotka kiersivät piirin alueella.

Greta Kivilahdella oli paljon työtä kentällä ja toimistossa, sillä hänet määrättiin myös Karjalan Kannaksen marttapiiriliiton sihteeriksi. Gretalla oli kaunis käsiala, jota on ollut ilo lukea.

Kaikki tämä materiaali on myöhemmin auttanut tutkijaa selvittämään, millaista kotitalouskonsulentin työ rajaseudulla tuolloin oli.

neuvontatyö Kannaksella ja kotitalouskonsulentin toimen perustaminen liittyivät Suomen itsenäistymiseen ja rajaseututyöhön. Valtio tuki rajaseudun pysyvää asutusta ja erityisesti pienviljelystiloja poliittisista syistä. Rajaseudun maaseutuväen koteja pyrittiin neuvonnalla moraalisesti vahvistamaan ja ehkäisemään rajan takaista Neuvosto-Venäjän vaikutusta. Rajan läheisyyden, rajan laittomien ylitysten ja salakuljetusten takia marttatyö oli Kannaksella politisoituneempaa kuin muualla maassa.

Marttojen yhteistyö oli myös sisällissodan takia kiinteää suojeluskuntalaisten kanssa, jopa niin, että pienviljelijöiden emännät alkoivat karsastaa marttatoimintaa. Sen seurauksensa martat pyrkivät eroon oikeistolaisesta leimastaan ja yrittivät ainakin teoriassa

Greta Kivilahden (vas.) tehtäväksi määriteltiin Kannaksen kotien "kohottaminen ja valistaminen". Valistusta annettiin esimerkiksi moninaisilla kursseilla

ja käytänteisiin. Greta suoritti yhdessä perheenäitien kanssa suursiivouksia, hävitti syöpäläisiä, ohjasi vaate- ja ruokahuollossa sekä yleisessä viihtyvyydessä ja puutarhanhoidossa. Konsulentin oli sopeuduttava kulloisenkin kodin olosuhteisiin, eikä hän voinut tuomita tai syyttää naisia vallinneista köyhistäkään olosuhteista.

Kotitalouskonsulentin tuli olla työteliäs, suhteessaan perheenäitiin vaatimaton ja sisarellisen ystävällinen, mutta ohjauksessaan itsevarma ja kiinnostava. Greta oli kuitenkin hyvin sanavalmis, ja valokuvien perusteella on vaikea uskoa, ettei hän olisi komennellut ohjattaviaan. Kuvissa hänellä on tuima ja itsetietoinen katse.

Luultavasti naiset suvaitsivat komentelunkin, sillä Greta uskalsi huomauttaa myös isäntien tavoista kävellä kuraisilla saappaillaan suoraan pellolta sisälle ja ruokapöytään. Greta komensi isäntiä ”heittämään heti saappaat eteiseen”. Ohjeistamalla miehiä konsulentti edisti kodin puhtautta ja helpotti perheenäitien työtä.

asettua politiikan ulkopuolelle. Yhteistyö maanpuolustusjärjestöjen ja etenkin suojeluskuntien kanssa säilyi kuitenkin entisellään.

ENSIN SAUNA , SI TTEN T YÖ Greta Kivilahti teki vuosittain noin 300 kotikäyntiä, ja hänen alaisensa kasvi- ja puutarhaneuvojat kesäisin yli 2 000 kotikäyntiä. Kun Greta meni kotikäynnille, hänellä ei saanut olla kiirettä.

Pienviljelijöiden emännillä oli paljon ulko- ja sisätyötä, ja siihen Greta meni mukaan. Konsulentti joutui välillä myös yöpymään kodeissa, jolloin hän sai perin pohjin tutustua perheen elintapoihin ruokailua myöten.

Greta oli tunnettu siitä, että tullessaan taloon tai mökkiin hän huusi jo kaukaa: ”Pottua pöytään ja sauna lämmitä!”. Hän halusi matkansa rasituksen pois; hän söi ja saunoi ja kävi sen jälkeen käsiksi työhön.

Kodinhoidon neuvonta oli hyvin arkaluontoista työtä, sillä siinä puututtiin ihmisten henkilökohtaisiin tapoihin

Tullessaan taloon tai mökkiin Greta huusi jo kaukaa: ”Pottua pöytään ja sauna lämmitä!”

Konsulentin vastaanottaminen oli vapaaehtoista, sillä vierailut kodeissa aiheuttivat aina lisätyötä äideille siivouksen, ruoanlaiton, kasvitarhan tai kanalan perustamisen muodossa. Myös lapset tuli ottaa mukaan puutarhatyöhön, ja Greta innosti heitä perustamaan omia palstojaan.

Greta Kivilahti kirjoitti t yöstään Mar ttojen Emäntälehteen Numerossa 1/1927 hän ker toi maatalouskerhoista ja käsit yökursseista Karjalan Kannaksen mar ttapiiriliitossa.

Greta taittoi neuvontamatkansa Fordilla, jonka t yönantaja hankki hänelle Kuva on Naisten Ääni -lehdestä 8/1927

AUTOLL A LIIKKEELLE Marttatoiminta laajeni huomattavasti Karjalan Kannaksella 1920-luvulla. Vuosikymmenen lopulla marttapiiriliiton palkkalistoilla oli jo 12 kotitalous- ja puutarhaneuvojaa, kuusi käsityönopettajaa ja lisäksi kananhoidon neuvoja. Jotta kotitalouskonsulentin olisi helpompi liikkua paikasta toiseen, työnantaja osti hänelle henkilöauton, T-mallin Fordin, ja Greta opetteli sitä ajamaan.

Kananmunien välitys sai marttapiirin talouden kukoistamaan. Martat perustivat vuonna 1925 Karjalan Martat Oy:n, jolla oli myymälä Viipurin kauppahallissa. Päätulonlähde oli kananmunien välitys, mutta myymälästä sai myös leivonnaisia, säilykkeitä, hunajaa ja kasviksia. Kannaksen pienviljelijäemäntien kanaloista välitettiin vuosittain kymmeniätuhansia munia asiakkaille.

Neuvontatoiminta tuotti tulosta, ja marttapiiri menestyi taloudellisesti. Greta asui Marttojen omistamassa asunnossa ja ajeli neuvontamatkansa Fordillaan. Sillä hän kuskasi myös työkavereita ja teki retkiä. Greta järjesti ahkerasti matkoja käsityö- ja maatalousnäyttelyihin, ajoi pitkiäkin matkoja autollaan Keski-Suomeen ja vieraili kotiseudullaan Pyhäjärvellä. Hän oli paikkakunnan ensimmäinen autoileva nainen.

AJAN

Karjalan Kannaksen ja Etelä-Karjalan marttapiirit yhdistettiin vuonna 1928, piirisihteerin ja konsulentin työkenttä laajeni entisestään. Jäsenmäärä nousi jo yli 7 000:ään, ja yhdistyksiä oli lähes sata. Greta vastusti työmääränsä lisääntymistä ja uhkasi erota, mutta suostui vielä jäämään Viipuriin, kun palkkaa nostettiin. Hän oli vasta 43-vuotias, mutta ilmeisesti työmäärän lisääntyminen koetteli liikaa terveyttä. Hän oli lyhyt ja tukevarakenteinen nainen.

Greta Kivilahti irtisanoutui vuonna 1930 ja hakeutui pienen Keski-Suomen marttapiirin palvelukseen. Siellä yhdistyksiä oli huomattavasti vähemmän, vain 14, ja jäseniä runsaat 700. Hänel-

lä ei ollut autoa käytössään eikä hän sopeutunut uuteen ympäristöön. Hän viihtyikin työssään vain muutaman vuoden.

Greta kaipasi Pohjanmaalle, ja hän osti itselleen pientilan Pyhäjärveltä. Siellä hän toimi maanviljelijänä vuosina 1932–1940. Vuosikymmen oli kiihkeää lapualaisen äärioikeistolaisen toiminnan ja kommunistien vastustamisen aikaa, joka otti myös Gretan pauloihinsa. Hän järjesti tilallaan Isänmaallisen Kansanliikkeen (IKL) tilaisuuksia. Hän oli mitä ilmeisimmin omaksunut rajaseudulla asuessaan vahvan ryssävihan, jota 1930-luvulla lietsoivat niin lapuanliike kuin IKL:kin. Niiden viha kohdistui pian kuitenkin koko suomalaista oikeusvaltiota ja eduskuntaa kohtaan. Greta ei ole kuitenkaan perustellut sitä, miksi hän liittyi äärioikeiston kannattajaksi ja mitä hän myöhemmin ajatteli lapuanliikkeen ja IKL:n toiminnan kieltämisestä.

Greta Kivilahti lopetti 53-vuotiaana maanviljelyksen ja siirtyi asumaan naistuttavansa kanssa Kempeleeseen. Ilmeisesti hän eli säästöillään. Greta piti yhteyttä Oulun johtaviin marttoihin ja oli muutamia vuosia piirin johtokunnassa mukana.

Asuttuaan kymmenkunta vuotta Kempeleessä hän muutti takaisin Pyhäjärvelle. Siellä hän vietti vanhuuden päivänsä sukulaisen pienviljelijäperheessä, johon tämän artikkelin kirjoittaja syntyi kuukautta ennen hänen kuolemaansa.

Maanviljelys, puutarhanhoito ja kalastus olivat hänen intohimonsa loppuun asti. Hän kuoli kalastusreissullaan Pyhäjärvellä 1957. Hänen istuttamansa marjapensaat ja jälkeensä jättämät reseptit ja keittokirjat jäivät ilahduttamaan äitiäni.

MUISTETAAN TARMOKK AANA MART-

TANA Marttajärjestön ensimmäisiin palkattuihin työntekijöihin kuulunut Greta Kivilahti oli tavallinen kansannainen, joka pätevöityi työhönsä ammatillisessa koulussa. Jo seuraavan vuosikymmenen uudet marttatyöntekijät

olivat saaneet korkeampaa koulutusta ja he olivat myös lähtöisin ylemmästä sosiaaliluokasta.

Kivilahti sai marttatyöstä haasteellisen ammatin. Hän seurusteli maamme johtavien naisasianaisten ja marttojen kanssa. Hän sai työssään neuvoa yksityisiä pienviljelijäemäntiä, mutta myös puhua suurille naisjoukoille naisten päivillä ja marttapäivillä. Marttapäivien ohjelmassa saattoivat esiintyä sekä presidentin rouva Ester Ståhlberg että Greta Kivilahti.

Hänen lähtökohtansa huomioon ottaen on yllättävää, jopa ihailtavaa, että hän jätti jälkeensä kirjallista marttahistoriaa ja jopa yhden julkaisun. Aikalaisten mieliin hän on jäänyt ensisijaisesti tarmokkaana, autoa ajavana, kansanomaisena ja piippua polttavana marttana.

Kirjoittaja on VTT, dosentti ja Pohjois-Espoon Marttayhdistyksen jäsen

I

nfo

• Greta Kivilahti (1887–1957) palkattiin vuonna 1920 Marttaliiton ensimmäiseksi päätoimiseksi kotitalouskonsulentiksi Viipuriin. Hänen toiminnastaan on jäänyt tietoa Karjalan Kannaksen marttapiiriliiton arkistoon, Emäntälehtiin ja muihin julkaisuihin, joihin hän kirjoitti työstään.

• Lisää rajaseututyöstä: Kun toimittiin uhkan torjumiseksi (Ville Jalovaara, Martat 5/2023).

Kahvit posliinikannusta

Sirpa Mäkelän astiakaappi kätkee sisäänsä kahden suvun tarinaa. Kun Sirpa kattaa pöytään isotädin ruokalautaset tai anopin häälahjakahvikupit, hän muistaa rakkaita sukulaisiaan.

Sirpa Mäkelä ei jätä kauniita kahvikuppejaan kaappeihin pöly tt ymään

ISOTÄDILTÄ PERITT Y ASTI ASTO, mummon viinikarahvi, ystävän lahjoittama kannu. Uuraislaisen Sirpa Mäkelän (74) astiakokoelma herättää omistajassaan paljon tunteita.

– Aina kun käytän astioitani, muistan, keneltä ne ovat. Kaikki ovat jo edesmenneitä. Silloin muistelen ystäviä ja sukulaisia.

Monet aarteistaan Sirpa on perinyt Inkeri-tädiltään tai isotädeiltään Ainolta ja Esteriltä. Kokoelmaan kuuluu myös puoliso Sakarin lapsuudenkodista peräisin olevia astioi-

ta sekä huutokauppalöytöjä, matkamuistoja ja lähipiiristä tulleita lahjoja.

Sirpan vaalimiin astioihin liittyy niin paljon muistoja ja tarinoita, ettei hän pysty nimeämään itselleen kaikkein merkityksellisintä vaasia tai astiastoa.

– Totta kai ne oman suvun oikein vanhat astiat ovat rakkaita. Varmaan miehelle rakkaita ovat sitten ne hänen sukunsa astiat, hän pohtii.

Astioidensa määrää Uuraisten Marttoihin kuuluva Sirpa

MINNA HOTOKKA • KUVAT KRISTIINA KONTONIEMI

Villeroy & Bochin klassista Old

Luxembourg -sarjaa Sirpa sai alun perin lahjaksi entisestä t yöpaikastaan Myöhemmin hän toivoi sarjaa lisää joululahjaksi

Old Luxembourgin tuotanto alkoi jo 1700-luvulla, ja sarjaa valmistetaan yhä.

Humppilan lasitehtaan Talonpoika-kaadin (oik.) on 1970-luvulta Tämän kotimaisen kulhon (keskellä) Sirpa sai kummitädiltään.

Valmistajaa hän ei tiedä Kumelan Lasin lasikorin (vas.) on suunnitellut Sulo Grönberg. Ruusukuvioinen kastikekannu (edessä) kuuluu anopin häälahja-astiastoon

Lasihyllyllä Sirpa säily ttää kristallilaseja, joita hän on saanut lahjaksi t yöpaikaltaan ja hankkinut itse Konjakkilasit Sirpa sai kummitädiltään. Punaviinilasit tulivat 50-vuotislahjaksi

Anoppi ja appi saivat Arabian Inga-Liisaastiaston häälahjaksi vuonna 1946

Arabian Fasaani-soppakulho (vas.) on anopin lapsuudenkodista Toinen kulho on Villeroy & Bochin

Kerran Sirpa osti Petäjävedellä pidet ystä huutokaupasta muutamalla eurolla yllät yspahvilaatikon, josta paljastui yhdeksän paria ruotsalaisen Rörstrandin Swedish Grace -kahvikuppeja.

Lapset eivät tunne vanhaan Arabiaan samanlaista vetoa kuin äitinsä.

ei ole koskaan laskenut. Varmaa kuitenkin on, että keräilyvaihe on jo ohi.

– Melkein toivon, etten enää törmää mihinkään uuteen, koska en kohta saa näitä vanhojakaan mahtumaan mihinkään.

Mäkelöiden lapset eivät tunne vanhaan Arabiaan samanlaista vetoa kuin äitinsä. Sirpa onkin pohtinut, mitä astia-arsenaalille tapahtuu sitten, kun hänestä aika jättää.

Nyt Sirpa keskittyy nauttimaan aarteistaan täysin siemauksin. Esimerkiksi kahvit hän kaataa usein kahvinkeittimen lasipannusta posliiniseen kannuun. Tiskatessaan Sirpa ei epäröi käyttää astianpesukonetta.

– En säästä enää mitään. Astiat on tehty käytettäviksi, hän summaa.

Kun Sirpalle tulee naisvieraita, hän tietää näiden arvostavan estetiikkaa. Siksi hän kattaa pöytään kauneimmat kuppinsa.

– Martoille tarjoillaan Inga-Liisoista!

– Melkein toivon, etten enää törmää mihinkään uuteen.

Arabian kermanvärinen Maire-sarja on isotäti Ainon perintöä A stiasto on peräisin 1940-luvulta

Kumelan lasiset jälkiruokakulhot Sirpa peri Esteri-isotädiltään. Kor vallisia maljoja on vihreitä, sinisiä ja violetteja

Neuvosto-Punahilkka on 1950-luvulta. Kannun on valmistanut Verbilkin keramiikkatehdas

Tämän ilmeikkään astian

voitti alle 16-vuotiaiden hiihtokilpailusta 1930-luvulla. – Se oli meillä kotona sokeriastiana Itsekin käy tin sitä välillä, mutta sitten aloin ajatella, että kauheaa, jos lapset särkevät sen

Sirpan äiti

Old Luxembourg -sarjaa Sirpa on saanut lahjaksi

MARTTAVISA

Sata vuotta sitten marttajärjestössä koettiin mullistuksia.

KOONNU T JOON A S J YLHÄ

Vuosi 1924 oli marttajärjestölle merkittävä vuosi. Suomi tasa-arvoistui ja kaupungistui pienin askelin. Martoille suurin muutos oli järjestön jakaantuminen suomen- ja ruotsinkieliseen järjestöön.

1 . Järjestö jakautui kielen mukaan kahtia 1924. Minä vuonna suomen kielestä oli tullut Suomessa virallinen kieli ruotsin rinnalle?

a. 1864

b. 1902

c. 1918

2. Milloin Suomalaisen Marttaliiton perustava kokous pidettiin Helsingissä?

a. 29. maaliskuuta 1924

b. 6. joulukuuta 1924

c. 29. marraskuuta 1924

3. Mikä oli tärkein syy järjestön jakaantumiselle?

a. Eri kieliryhmien riitaisuus

b. Lucina Hagmanin esittämä julkinen painostus

c. Toiminnan tehostaminen ja joustaminen

4. Kuka oli Suomalaisen Marttaliiton ensimmäinen puheenjohtaja?

a. Lucina Hagman

b. Alli Nissinen

c. Fanny Hult

5. Mikä uudistus mahdollisti marttatyön painopisteen siirtymisen kotien sivistämisestä käytännön neuvontatyöhön 1920-luvulla?

a. Oppivelvollisuuslaki

b. Äitiyslaki

c. Morsiantutkinto

6. Mitä Helsingin haaraosasto esitteli ihastuneelle yleisölle mallikeittiönäyttelyssä 1924?

a. Pienkotien keittiötä

b. Arkkupakastimia

c. Sähkövatkainta

7. Mitä pienkodin tilaihmettä Emäntälehti esitteli ohjeineen ja piirustuksineen 1924?

a. Seinäsänkyä

b. Porrashyllykköä

8. Kuinka monta uutta paikallista marttayhdistystä perustettiin 1924?

a. Ei yhtään

b. Viisi

c. Kaksikymmentä

9. Paljonko valtionavustusta marttajärjestö sai vuonna 1924?

a. Ei yhtään

b. 150 000 markkaa (nyt 60 000 euroa)

c. 300 000 markkaa (nyt 120 000 euroa)

10.. Montako numeroa Emäntälehdestä ilmestyi vuonna 1924?

a. 4

b. 8

c. 12

Sama kansikuva eri väreissä toistui useammassa Emäntälehdessä vuonna 1924

Martat

125 vuotta

KUVAT KERTTU MALINEN

– Yhteisöllisyys on tärkeintä! sanovat Mari Yrttikoski (vas.) ja Veera SoldatkinLuostari Sievin Sievät Martat -yhdistyksestä.

Yhdessäolon, tapaamisten ja tutustumisten viikonloppu vietettiin Tampereella 20.–21.4. Pari tuhatta marttaa oli paikan päällä, ja tapahtumia pääsi seuraamaan myös verkossa.

Kuvia ja tunnelmia juhlahumusta sivuilla 56–63.

HELENA KOKKONEN

Kerran mar tta, aina mar tta Riitta-Liisa Ry tkönen (vas.) on ollut jäsen vuodesta 1988 ja Hanna-Maija Kokko vuodesta 1975

– Ihana porukka meillä, he sanovat yhdist yksestään, Äänesalon Mar toista

– Parasta on vaihtuvat aiheet ja naisten yhteisö.

Ker ttu Hur tig (vas.) ja Kaisa-Leena

Väänänen Tornion Mar toista nauroivat lähteneensä etelään katsomaan kevättä, mutta Tampereella olikin pakkasta ja maa valkeana

– Me keksitään yhdist yksessä kaikkea kivaa. Tärkeintä on virkist yminen.

Kihniön Mar tat tulivat isolla joukolla juhlaan Kuvaan osuivat Päivi Peltomäki (vas.), Ulla Kokko, Paula Lat vajärvi, Johanna Wunsch ja Elina Ojala

Eveliina Peltonen on Kurikan Mar ttojen varapuheenjohtaja ja vetää kässämar ttoja

– Minulla ei ollut sukurasitetta r yht yä mar taksi Mar tat kuulosti hauskan ristiriitaiselta, kun on punkkari

–Kässä on parasta! Ja ehdottomasti kannattaa järjestää tällaisia juhlia

Tuukkalan muinaispukuun pukeutunut Merja Hietakangas Kangasalan Mar toista on pitkän linjan järjestöak tiivi

– Olin pitkään Par tiossa ja Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, ja ny t on Mar ttojen vuoro

– Sosiaalisuus vetää.

Kässämar ttojen pisteellä neulahuovutettiin Esillä oli paljon

ideoita yhdist ysten kässätoimintaan

Meitä oli monta! Messualueella oli yhteensä 30 tapahtuma- ja näy ttelypistettä; sekä Mar ttojen omia että yhteist yökumppaneiden pöy tiä. Mukaan lähti uusia ideoita, hyödyllistä tietoa, makuelämyksiä ja ostoksia.

yhteisellä bussilla tultiin tapahtumaan Hyvinkäältä

Kiitos vapaaehtoiset! Mar tat avustivat ja opastivat messualueella Tällä porukalla homma hoituu

Nikkari-Jokkari-Mar tat Vantaalta on nuori ja iso yhdist ys, jäseniä on noin 50 ja kokoontumisia kerran viikossa

– On tärkeää pitää yllä yhdessä tekemisen kulttuuria nykypäivänä, sanoo Anni Hämäläinen

Piirien messupisteillä oli myynnissä paikallisia tuotteita Lapin Mar ttojen pöydän ääressä ahkeroi Paula Aho

Mar ttaliiton graafikko Katja Kuittinen vastasi juhlien visuaalisesta ilmeestä Mar ttametsä eläimineen, koristeet, viirit, liinat, logot, tuotteet, tarrat, oppaat, opasteet kaikki toteutettiin Katjan suunnitelmien pohjalta

Lili Yin (vas.) ja Holly Dinsdale kuuluvat A sennemar ttoihin Oma yhdist ys oli hankkinut liput, ja

Jutta Toro (vas.) ja Anni Hämäläinen saivat peruutusliput Tampere-talolle juhlia edeltävällä viikolla

Kansalaisjärjestöt ja kansalaisjärjestötoiminta ovat suomalaisen yhteiskunnan ar vokkainta pääomaa, totesi kunta- ja alueministeri AnnaKaisa Ikonen juhlapuheessaan

– Vain noin kolme prosenttia ihmisistä elää maissa, joissa on vapaa kansalaisyhteiskunta Yhdessä vahvistamme suomalaista vapaata kansalaisyhteiskuntaa ja viestimme siitä muillekin maille

Ikonen muistutti muutoskyvyn merkit yksestä – Pitkä ja kunniakas toiminta voi jatkua vain, jos katse on riittävästi tulevaisuudessa Mar ttojen ar vopohja on pysyny t, vain välineet ovat muuttuneet: sata vuotta sitten mar tat antoivat neuvoja kananhoitoon, tänään digiyhteiskunnan tarpeisiin

Ikonen kiitti Mar ttoja varautumiseen liitt yvästä t yöstä ja sanoi, että Mar ttaliitto on malliesimerkki yhteisöllisyyden rakentamisesta

Lauletaan, kun kohdataan Aluksi kajautettiin har taana seisaaltaan perinteinen Päivä kun paistaa, joka on nostattanut mar ttasukupolvien yhteishenkeä vuodesta 1927 Uusia mar ttalauluja oli valmisteltu 125-vuotisjuhlaa varten, ja säveltäjä Petri Laaksonen pääsi esittämään ne ensi ker taa suurelle yleisölle Sydämen mar tta -laulu valloitti sydämet saman tien. Koko salillinen tempautui tuoleiltaan jammailemaan

” Tar tu käteen parhaan ystävän, kimpassa me ollaan enemmän! ”

Hietanen ja Maria

Lund tarjosivat nostalgiasävelmiä ja viihdy ttivät yleisöä kumpikin omalla osuudellaan Yhdessä he esittivät

Romanssin: ”Sua vain yli kaiken mä rakastan... ” .

Juhlavuoden suojelija, tasavallan presidentin puoliso Suzanne InnesStubb lähetti gaalaan videotervehdyksen, jossa hän kiitti kaikkia mar ttoja t yöstä Suomen ja suomalaisten hyväksi Lavalla juontajat Per ttu Pölönen ja Marianne Heikkilä

Gaalassa palkittiin mar ttoja ja yhdist yksiä, jotka ovat osallistuneet mar ttailuun erit yisen ak tiivisesti, antaneet aikaansa vapaaehtoisina ja toimineet paikallisesti yhteisönsä kehittämiseksi: Vuoden kasvaja -yhdistys Pro Mar tat Aktiivinen paikallistoimija -yhdistys Kaustisen Mar tat, Wirmon Mar tat ja Oulunsuun Mar tat Innostajamartta Reija Setälä, Pirkanmaan kansainväliset Mar tat Tapahtumamartta Kirsi Peltola, Paimelan Mar tat Kahvittajamartta Leena Juntunen, Sonkajär ven Mar tat Sienimartta Päivi Leinonen, Kesälahti-Mar tat Kässämartta Tanja Rantanen, Kädentaitomar tat Ruokamartta Pirjo Kunnari, Äänesalon Mar tat Mediamartta Leni Blomvall, Belgian Mar tat Vertaismartta Teija Suomalainen, Neuvoton-Salmin Mar tat Ympäristömartta Henna Hautakangas, Anarkistimar tat Puutarhamartta Rauni Par tanen, Kilpisjär ven Mar tat Kansainvälinen martta Hilppa Siukola, Linnan Mar tat

Kuvateksti

Eturivissä vasemmalta

VILPPU-vapaaehtoinen/lähimartta Sirkku Muilu, Nerohvir ta-Kotikylän Mar tat Kunniamaininta VILPPU-ystäväkahvilat Tuula Kar vonen, Kajaanin Mar tat ja Maire Klemetti, Variskankaan Mar tat

Pentti

Kuvassa takarivissä vasemmalta Päivi Leinonen, Reija Setälä, Kaisa Salmu (Oulunsuun Mar tat), Pirjo Palosaari-Penttilä (Kaustisen Mar tat), Henna Hautakangas, Leena Juntunen, Hilppa Siukola, Tuula Kar vonen, Maire Klemetti, Leni Blomvall, Teija Suomalainen, Pirjo Kunnari ja Sirkku Muilu.

Katja Rippstein ja Maija-Lotta Vauramo (Wirmon Mar tat), Tanja Rantanen, Elina Sydänmaanlakka (ProMar tat), Kirsi Peltola ja Liisa Karppinen (nouti palkinnon Rauni Par tasen puolesta).

Mar tat läheltä ja kaukaa täy ttivät kirkon. Moni oli tullut paikalle koko viikonlopuksi: lauantain messuille ja gaalaan sekä sunnuntain juhlajumalanpalvelukseen ja kansanlaulukirkkoon.

Ehtoollisen nauttimiseen oli kuusi pistettä eri puolilla kirkkoa. Alttarilla ehtoollista jakamassa pastori Leea Lehtonen (vas.), rovasti Marianne Heikkilä ja ehtoollisavustaja Kukka Kerppilä

Messun jälkeen nautittiin kirkkokahvit Tuomiokirkon pihalla Kahvitarjoilusta vastasi Tampereen Seudun Sotilaskotiyhdist ys yhdessä Mar ttojen kanssa

Ristikulkueessa kynttilöitä kantoivat Maisa Koivujär vi (vas.) ja Eevi Peltoniemi, takana Katri Puntila.

Kevään valo tulvi Tampereen tuomiokirkon ikkunoista kuin korostaakseen Marianne Heikkilän saarnan sanoja:

– Hetket, joissa tuonpuoleisuus tulee läsnä olevaksi, hipaisee meitä kuin ohimennen, koskettaa sieluamme ja antaa aavistuksen toisesta todellisuudesta, toisesta kodistamme, jonne kuljemme Nämä hetket ovat välähdyksiä siitä, mikä meitä odottaa taivaskodissa

Muutoksen keskellä

Marttaliiton vuosikokous järjestettiin keskellä järjestön muutosprosessia, joka on käynnissä vuosina 2023–2024. Liiton puheenjohtaja Sirpa Pietikäinen muistutti, että muutoksessakin järjestön on säilytettävä paikallisuus, vapaaehtoistoiminta ja ammatillisuus. Nyt tarvitaan yhteistä sitoutumista ja etenemistä. Ja aikaa:

– Parempi tunti tuumausta kuin kaksi viikkoa sähellystä, totesi Pietikäinen. Marttojen juhlavuosiin kuuluu, että liitto kutsuu ansioituneita marttoja kunniajäseniksi. Ensimmäistä kertaa tähän joukkoon otettiin myös liiton entisiä toimihenkilöitä: Maija Riihijärvi-Samuel, Arja Hopsu-Neuvonen ja Asta Kuosmanen ovat 10 uuden kunniajäsenen joukossa.

Liiton hallituksen puheenjohtajuudesta järjestettiin äänestys, kun talouspäällikkö Anne Holmlund tarjosi vaihtoehdon puheenjohtajaksi. Piirien 43 edustajan äänet jakautuivat Sirpa Pietikäisen eduksi 25–18, joten hän sai mandaatin seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Kokouksen päätöksen mukaan varsinaisen jäsenen jäsenmaksu nousee ensi vuoden alussa 9 euroa. Kokous antoi kannanoton Martat vaativat monimuotoisen lähiluonnon ja luonnon virkistyskäytön turvaamista. Vuosina 2025–2026 marttatoiminnan teemana on Muutos lautasella.

Kutsuvieraat par veilivat kristallikruunujen alla Tampereen kaupungin vastaanotto järjestettiin Raatihuoneella perjantaina juhlaviikonlopun alkajaisiksi

Mihin vie mar tan tie?

Uudet kunniajäsenet (eturivissä vas.) Teller vo Leppiniemi, Riitta Leinonen, Airi Väänänen, Maija Riihijär vi-Samuel, Marja Simola, Eila Piippo, Maija Lepistö, A sta Kuosmanen ja Arja Hopsu-Neuvonen. Kuvasta puuttuu kunniajäsen Sari Seppälä Takana kokouksen puheenjohtaja Kaisa Salmu ja sihteeri Jeni Suhonen sekä liiton pääsihteeri Marianne Heikkilä

Tilaisuudessa luovutettiin tasavallan presidentti Sauli Niinistön myöntämät kunniamerkit ansioituneille luottamus- ja toimihenkilöille vuodelta 2023 Kunniamerkkejä vastaanottamassa Katja Kuittinen (vas.) ja Terhi Lindqvist Mar ttaliitosta sekä Ulla Keski-Sämpi Keski- ja Etelä-Pohjanmaan Mar toista Kunniamerkin saivat myös Sari Granni, Päivi Känsälä ja Marjahelena Salonen

Toimittaja Salla Paajanen tenttasi puheenjohtajaehdokkaita, Sirpa Pietikäistä (vas.) ja Anne Holmlundia.

Mar ttaliiton hallituksessa jatkavat Emilia Särkiniemi (vas.), Ulla Par viainen, Marika Hurskainen, Taina Raiski, Sirpa Pietikäinen ja Katja Rippstein. Par viainen, Hurskainen ja Raiski valittiin erovuoroisina uudelle kaudelle Hallituksessa jatkavat myös Sonja Haapakoski ja Tiia Ojala Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Savukosken Mar ttojen puheenjohtaja Marianne Anttila.

ARVOSTUSTA SUOJELIJALTA

Tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb on Marttojen juhlavuoden suojelija. Hän korostaa marttajärjestön roolia kestävän arjen rakentajana.

– Arvostan marttoja toimijoina, jotka haluavat tukea ja vahvistaa kotien, perheiden ja kaikkien kansalaisten kestävää ja hyvää arkea, hän toteaa.

ULKOILMAKEMUT martat.fi/juhlat-metsassa

Tiistaina 21.5. yhdistykset viettävät 125-vuotisjuhlaa lähiluonnossa. Katso bile-ideoita martat.

fi:stä

SILMÄT JA KORVAT AUKI

https://kevatseuranta.fi/ Luontoliiton kevätseuranta jatkuu 2.6. saakka. Vakiolajien lisäksi tarkkaamme teemalajeja: käenkaali, variksenmarja, peippo, kekomuurahainen ja haavan kukinta. Havainnot tallennetaan Luonnontieteellisen keskusmuseon aineistoihin. Niiden pohjalta vertaillaan kevään alkamista ja edistymistä eri vuosina.

PAIKOILLANNE, VALMIINA...

martat.fi/mahtava-marttaralli Mahtava marttaralli kisataan lauantaina 24.8. eri puolilla maata. Yhdistys ilmoittaa joukkueensa mukaan ja saa ohjeet tarvikkeista, joita käytetään päivän aikana. Kisan kuluessa joukkueet saavat määrävälein uusia tehtäviä ja suorittavat ne yhtä aikaa. Jokainen yhdistys on yksi joukkue, ja joukkueen kokoa ei ole rajoitettu. Ilmoittautukaa N-Y-T!

KUVA: JUSSI RATILAINEN

KOKEILE METSÄJOOGAA martat.fi/martan-metsajooga

Joogaohjaaja Tarja Bonde Jensen on laatinut martoille omat metsäjoogaohjeet. Koko liikesarjan voi tehdä alusta loppuun, tai siitä voi poimia muutaman sopivan venytyksen, joita keho juuri nyt kaipaa. Jooga sopii ohjelmaksi vaikka yhdistyksen retkelle tai tapahtumiin.

MUUTTUVAT LAULUT

martat.fi/marttalaulut

Muusikko Petri Laaksonen on säveltänyt kaksi uutta marttalaulua: Hyvästä arjesta parempi maailma (sanat Anna-Mari Kaskinen) ja Sydämen martta (sanat Heikki Salo). Sanat ja nuotit ovat Marttojen nettisivuilla, video on tulossa.

Marttalaulut ovat raikuneet vuodesta 1909 lähtien; ensimmäinen julkaistiin järjestön täyttäessä 10 vuotta.

Eniten ääntä on avattu Päivä kun paistaa -viisulla, johon sanat sommitteli Anna Kaitila vuonna 1927.

Martat 125-vuotta-juhlagaalassa Tampere-talossa oli uusien laulujen maailmanensi-ilta, jossa Laaksonen esitti laulut yleisölle. Kuvassa Petri Laaksonen (vas.) ja juhlan juontajat Perttu Pölönen ja Marianne Heikkilä.

PALJON ONNEA MARTTA martat.fi/martan-paiva

Onnittelemme toisiamme Martan nimipäivänä 26.7. Seitsemän sortin kahvikutsuilla. Kesäkekkerit pidetään omalla porukalla, useamman yhdistyksen kesken tai kaikelle kansalle avoimena varainkeruutapahtumana.

Tarjottavien reseptit ovat martat.fi:ssä ja Martat-lehdessä 1/2024. Joko kokeilit juhlavuoden nimikkopaakkelssia, Martan marjalottaa? martat.fi/martan-marjalotta

ÄÄNESTÄ, OLET EU:SSA!

Vaikuta oman maasi ja maanosasi tulevaisuuteen: Europarlamenttivaalit 9.6. Ennakkoäänestys

• kotimaassa 29.5.–4.6.

• ulkomailla 29.5.–1.6.

SATEENKAARILIPPU LIEHUU martat.fi/martat_pridessa

Marttaliitto on Helsinki Priden virallinen yhteisökumppani 2024. Osallistumme kulkueeseen lauantaina 29.6. Tule juhlimaan yhdenvertaisuutta kanssamme tai osallistu oman paikkakuntasi tapahtumaan!

KIITOS PALAUTTEESTA

Martat-lehden 6/23 suosituin juttu oli ”Nyt saan hidastaa tahtia”. Palautteen lähettäneiden kesken arvottiin 3 kpl Kalevala & Novita -neulelehteä. Sen saivat Ritva Harjuveteläinen Leppävirralta, Päivi Hiltunen Kuusankoskelta ja Kati Korhonen Oulunsalosta.

MARTAT MUKANA

26.6. klo 16–16.45

Eetunaukion lava

METSÄT HYVINVOINTIMME PERUSTANA

Voidaanko metsiä hyödyntää nykyistä enemmän hyvinvointiin ja stressinhallintaan? Onko väliä, miten lähellä tai kaukana metsä sijaitsee? Mikä on kaupunkimetsien merkitys? Miten ekosysteemipalvelut ja luonnon monimuotoisuus liittyvät ihmisten hyvinvointiin? Onko metsällä arvo itsessään?

Lehden 1/24 suosituin juttu oli Yksi neuvo yli muiden: Liikkeelle! Palautteen lähettäneiden kesken arvottiin 5 kpl Martan kodinhoitokirjaa. Sen saivat Leena Jantunen Hämeenlinnasta, Leena Narvi Jämijärveltä, Eila Nurmi Paimiosta, Anja Pulliainen Oulusta ja Sinikka Salonen Joutsasta,

Tervetuloa seuraamaan Marttojen metsäkeskustelua, jossa puhutaan metsän monista merkityksistä arjessamme ja hyvinvointimme lähteenä. Näkökulmansa esittävät sekä metsäalan asiantuntijat että kansalaiset. Rakennamme yhteistä ymmärrystä meille kaikille rakkaista ja kulttuuriimme olennaisesti kuuluvista metsistä.

Mukana Metsähallitus, Luontoliitto, Metsäkeskus ja Martat. Yleisö pääsee osallistumaan ja jakamaan näkemyksensä.

Juontajana Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä. Tilaisuus striimataan.

SUOMIAREENALLA PORISSA

Lumijoen Martat tekivät kotikuntansa vaakunan isoäidinneliöistä. Niitä meni -

haastaa muutkin martat virkkaamaan kotikuntiensa vaakunat.

Lappeenrannan Nykymarttojen talkoolaiset olivat mukana Roosa nauha

Turun Marttayhdistys esitteli Marttunnin varautumista, Emäntälehden historiaa ja Martatsovellusta.

Uukuniemen Martat kahvittivat Talvisodan Kummun Korkeakoululla.

Keuruun Marttojen sieniretkelLuonnonystäviltä.

K

uluntalahden Martat järjestivät koululle.

urvan Martat osallistuivat yhteis-tat keittivät ja tarjoilivat jauheliha- ja huokeiden arkiruokien ohjeita.

Hanna-Maija

Kokko ja Pirjo Kunnari Äänesalon Martoista sekä Anna Maria Erjamo Keski-Jyväskylän Martoista osallistuivat Messu tutuksi

R

istinummen Martat ja Vaasan suomalaisen seurakunnan kanttori Tarja Viitanen me-

Kajaanin Marttojen Kätsyt-ryhmä -

miäiset-näyttelyn valmistamistaan helmitöistä.

T

oikkalan Martat järjestävät kesäi-

jajäsensä Ellen Svinhufvudin kotimuseon ulkotiloissa. Viime kesänä aiheena olivat

vuonna Kotkaniemen

taidenäyttely eläinteoksista.

Hyvänmielen Martat Kokkolasta tutustuivat Anni Laukan Varjossanäyttelyyn. Teokset liittyvät Ukrainassa käytävään sotaan.

MTPäntsälän Martat neuloivat ensisukkia Hyvinkään sairaalan synnytysosastolle. -

taanottamassa osastonhoitaja Sari Mäkelä ja kätilö Lotta Leino.

SIärven

T

Länsi-Hollolan Martat valmistivat riirönttösiä.

LRapinjärven

nuoristyöhön. Summa kerättiin Puistofestareiden Marttakahvilan myynneillä. Puheenjohtaja Rile Norberg kiittää

mukava tehdä hyvää!”. Kuvassa keskellä nuorisotyöntekijä Markku Vilonen, joka kertoi yhdistyksen vuosikokouksessa martoille nuoristyöstä. Vasemmalla

Tiina Reijonen ja Rile Norberg, oikealla Greta Westerholm ja Sirkka Hietanen.

» Tapahtumakuvat teksteineen osoitteeseen lehti@martat.fi

» tai: Martat, Monessa mukana, Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Hki

ornaisten Martat kokeilivat lumikenkäilyä.

ornion Martat -

ornio Martat osallistuivat joulumyyjäisiin Åströmillä.

aarij

Martat veivät neulomiaan vil-laille jouluksi.

in Aseman Marttojen tekemä ryijy oli esillä

Liikkuvat Martat retkeilivät Leveämän laavulle kuutamoillassa.

avijoen Marttojen koruillassa kerrottiin

teita sadankin vuoden takaa.

uusamon Martat -

Martat

Kemijärven Martat kokoontuivat suunnittelemaan juhlavuoden toimintaa. Mukana oli La-minnanjohtaja Liisa

Martan teehetki

Maaselän Martat järjestivät ystävän-

okioisten Marttojen tarkistamassa hallituksen jäsen Irmeli Markkula.

Savukosken Martat järjestivät kuntalaisille avoimen teehetken, jossa tarjottiin eri teelaatuja, skonsseja, labnehia ja omenaruusuja.

Riihimäen Marttojen kässäkerholaiset

jotka oli koottu neulotuista neliöistä.

Anjalan Riitamaan Martat askar-

Hintan Martat teehetken.

TVervamartat viettivät teehetken Kuortaneella.

K

uluntalahden Martat yhdistivät teehet-

U

ukuniemen Martat järjestivät kello viidentalolla.

O

ulun City-Martatdessä teeleivät ja maistelivat eri teelaatuja. Paikalle tuli myös marttojen ystäviä, ja uusia jäseniä liittyi yhdistykseen.

uorelan Martat kokoontuivat ystävineen teeiltaan.

Onnittelemme

100 VUOTTA | Lahja Kujansuu 1.6. Forssan Martat

95 VUOTTA | Terttu Salmela 1.2. Meriläisen Martat

90 VUOTTA | Liisa Koivisto 14.1 Keihäskosken Martat • Helvi Juva 26.1. Uudenkaupungin Martat • Hilkka Lehikoinen 11.3. Juuan My • Lisbet Ropo 15.6. Kouvolan My, Päivämartat tr • Lahja Vahtokari 20.6. Porin Nuormartat • Anna-Liisa Huumonen 1.8. Saarenkylän Martat • Sirkka-Liisa Korpelainen 14.8. Turun Uittamon Martat

85 VUOTTA | Riitta Ahtiainen-Taskula 4.5. Laihalan Rapattilan Martat • Anja Hatakka 6.6. Rajamäen Martat • Sinikka Saastamoinen 16.6. Parsiaisen Martat

• Marjatta Kopra 27.6. Launeen Martat • Marja-Liisa Karhu 1.7. Porvoon Karjalaiset Martat • Hilkka Leppä 4.7. Kouvolan My, Päivämartat tr • Marja-Leena Hulkkonen 12.7. Rännimäen Martat

• Raili Kuha 31.7. Porvoon Karjalaiset Martat

• Sirkka Suomalainen 1.8. Laihalan-Rapattilan Martat

80 VUOTTA | Arja Raitapuro 29.1. Suolahden Martat • Marjo Öhrnberg 14.2. Uudenkaupungin Martat

• Oili Tuomola 22.2. Uudenkaupungin Martat

• Liisa Kiljunen 8.3. Lintusalon Martat

• Hilkka Lalli 13.3. Pöytyän Loukonkulman Martat

• Leena Mattila 1.4 Keihäskosken Martat

• Eine Toivanen 14.5. Juuan My

• Aune Väisänen 17.5. Rajamäen Martat

• Maila Virtanen 18.5. Olkkalan Martat

• Pirkko Lahtela 25.5. Syväsenvaaran Martat

• MarjoRiitta Iivonen 29.5. Pihlavan Martat

• Ulla Leskinen 29.5. Imatran My

• Heikki Parviainen 31.5. Kiteen Säyneenkylän Martat • Leena Martikainen 16.6. Imatran My

• Ulla Kauppinen 30.6. Nummelan Martat

• Rauha Mäkelä 8.7. Jalkarannan Martat

• Raija Anttila 26.7. Vetelin Martat • Eeva Koistinen 10.8. Maaningan Martat

• Tarja Lankinen 11.8. Imatran My

• Marja Lund 15.8. Turun Uittamon Martat

75 VUOTTA | Marjatta Kekkonen 14.1. Uudenkaupungin Martat • Marjatta Virtanen 23.1. Forssan Martat • Hilkka Valli 29.1. Paraisten My

• Liisa Vanninen 29.1. Kokkokankaan Martat • Marita Ikonen 11.2. Uudenkaupungin Martat

• Anneli Brunila 14.2. Paraisten My

• Elma Rautiala 23.2. Tornion Martat

• Virpi Sauranen 21.3. Forssan Martat

• Riitta Pekuri 12.4 Paavolan Martat • Tuula Kauppinen

14.4. Kokkokankaan Martat • Liisa Hytönen 17.4. Äänesalon Martat • Anneli Häyrinen 18.4. Paavolan Martat • Kirsti Kivipuro 22.4. Paraisten My

• Eija Luukkonen 22.4. Kaskiin Martat

• Tytti Nurminen 13.5. Imatran My • Lea Silvander 17.5. Kokkokankaan Martat • Virpi Ikonen 20.5. Kouvolan My, Nykymartat tr • Marjut Urhonen 21.5. Karjalan Tl Laajoen Martat • Terttu Hovi 30.5. Saarenkylän Martat • Ritva Kekki 31.5. Kaasmarkun Martat • Elsa Hartikainen 1.6. Saarenkylän Martat

• Marjukka Joro 4.6. Imatran My • Riitta Pulla 10.6. Naantalin Martat • Arja Kurikka 22.6. Ahtialan Martat • Orvokki Eloranta 26.6. Naantalin Martat • Vuokko Vallinen 4.7. Ahtialan Martat • Marja-Leena Etula 6.7. Linnan Martat • Arja Heinonen 13.7. Launeen Martat • Tatu Perttula

13.7. Kiteen Säyneenkylän Martat • Sirpa Sokura 11.8. Tainionkosken Martat • Aila Kleemola 23.8. Kaasmarkun Martat • Margareetta Sisättö 20.8. Itä-Ikaalisten Martat

• Anna-Riitta Havu 25.8. Maaningan Martat

70 VUOTTA | Pirkko Aska 11.1. Turtolan Martat

• Marianne Sieppi-Perälä 10.2. Turtolan Martat

• Merja Jokinen 1.3. Erkylän Martat

• Pirjo Liimatainen 19.3. Pukinmäen Martat

• Kaija Myöhänen 19.3. Naantalin Martat

• Elisa Mäkinen 29.3. Askisto-Hämeenkylän Martat

• Irja Elo 3.4. Kouvolan My, Nykymartat tr • Alli Takalo 21.4. Uudenkaupungin Martat • Kirsi Särkilä 23.4. Paraisten My • Saila Vanhanen 25.4. Kiteen Säyneenkylän Martat • Marja-Liisa Nikkinen 19.5. Kouvolan My, Nykymartat tr

• Raija Setälä 25.5. Syväsenvaaran Martat

• Tuulikki Sundström 25.5. Askisto-Hämeenkylän Martat • Liisa Sittig 27.5. Kangasalan Martat • Eija Tenhunen 29.5. Maaningan Martat • Mariitta Pajunen 31.5. Rajamäen Martat • Riitta Tukiainen 3.6. Pitkälahden Martat • Kaija Hakulinen 19.6. Imatran My • Merja Kärkkäinen 19.6. Juuan My

• Eeva Sandberg 29.6. Paavolan Martat • Helena Kaliste 1.7. Suolahden Martat

• Leena Heikkilä 4.7. Anjalan Riitamaan Martat • Tuula Finnberg 30.7. Linnan Martat • Helena Rossi 30.7. Lintusalon Martat • Irja Jokinen 2.8. Hiltulanlahden Martat • Anne Mäkinen 8.8. Tietävälän Martat • Mirja Jarva 23.8. Ahtialan Martat

65 VUOTTA | Hannele Pappinen 27.3. Äänesalon Martat • Tiina Keto 1.5. Naantalin Martat • Anne Saloranta 12.5. Pihlavan Martat • Auli Marttila 26.5. Paavolan

Martat • Asta Kostensalo 2.6. Launeen Martat • Eila Lehtonen 11.6. Naantalin Martat • Anne Buckman 16.7. Kokkokankaan Martat

60 VUOTTA | Erja Heikkinen 11.3. Askisto-Hämeenkylän Martat • Mirja Laitinen 18.3. Hiltulanlahden Martat • Anne Tirkkonen 20.4. Naantalin Martat • Johanna Kortessalo 29.4. Porin Nuormartat • Henna Toivanen 6.5. Intomartat • Merja Hietakangas 7.5. Kangasalan Martat • Ulla Palomäki 29.5 Keihäskosken Martat • Anna-Maria Muhonen 5.7. Kangasalan Martat • Tiina Laaksonen 7.7. Pöytyän Loukonkulman Martat • Riitta Lempinen 14.7. Pukinmäen Martat • Markku Pietiläinen 16.7. Launeen Martat • Pirjo Nybacka 17.7. Porin Nuormartat • Tiina Liimatainen 22.7. Asikkalan My • Leena Miettinen 30.7. Imatran My

55 VUOTTA | Anne-Mari Niemelä 20.1. Naantalin Martat • Marjo Viitanen-Jänismäki 5.7. Kaasmarkun Martat • Stina Näntö 27.7. Olkkalan Martat

50 VUOTTA | Pilvi Tervahonka 28.12.2023 Variskankaan Martat • Tiina Kauti 8.1. Forssan Martat • Teresa Salonen 27.3. Äänesalon Martat • Jani Rantala 28.3. Kangasalan Liuksialan Martat

• Annika Kankkonen 20.4. Intomartat • Minna Lalli 5.5. Pöytyän Loukonkulman Martat • Krista Puisto 10.5. Kaasmarkun Martat • Ilona Särkkä 14.5. Intomartat • Siru Elomaa-Antila 10.6. Renkomäen Martat • Susanna Partanen 23.6. Hiltulanlahden Martat • Mira Peussa 15.7. Intomartat • Kati Wikström 16.7. Pukinmäen Martat • Ritva Raita 19.8. AskistoHämeenkylän Martat • Gitte Meriläinen 25.8. Patelan Martat

45 VUOTTA | Marika Salhberg 16.5. Maaningan Martat

40 VUOTTA | Mari Rintala 22.1. Keihäskosken Martat • Miia Jäntti 24.1. Intomartat • Tiina Poikolainen 14.6. Intomartat

30 VUOTTA | Vilma Kautsalo 24.6. Olkkalan Martat

20 VUOTTA | Sonja Mattila 14.4. Keihäskosken Martat

5 VUOTTA | Veera Niemiölä 4.2. Naantalin Martat

Marttaliiton entiset työntekijät, Pirjo Kytövuori ja Sirkka-Liisa Lehtinen, ovat poistuneet keskuudestamme, Pirjo Kytövuori 86 vuoden ja Sirkka-Liisa Lehtinen 84 vuoden iässä.

Kotitalousopettaja, maatalous- ja metsätieteiden maisteri Pirjo Kytövuori (20.3.1937–21.2.2024) työskenteli Marttaliitossa 25 vuotta vastuualueinaan ruoka ja ravitsemus. Hän toimi myös osastopäällikkönä ja varatoiminnanjohtajana.

Pirjo tuli Marttaliittoon erikoiskonsulentiksi vuonna 1975. Hänet muistetaan erityisesti Marttojen sienineuvonnan kehittäjänä ja innoit tajana. Pirjon aloitteesta järjestettiin ensimmäinen marttajärjestön sienineuvojille suunniteltu sienikurssi vuonna 1993. Lisäksi Pirjo piti alueellisia sienikursseja neuvojille eri puolilla maata. Hän kannusti järjestön sieni- ja luonnonyrttineuvontaa antavia suorittamaan keruutuotetarkastajatutkinnon, mikä antoi laajan näkemyksen neuvontatyöhön. Hän kehitti myös koulutusohjelman vapaaehtoisille martoille, jotka toimivat apuvoimina sienineuvontatilaisuuksissa, ja järjesti laajoja sieninäyttelyjä Marttatalossa Helsingin Uudenmaankadulla.

Marttojen valtakunnallinen sienipäivä oli Pirjo Kyövuoren idea. Vuodesta 1994 alkaen on elokuun viimeisenä lauantaina vietetty sienipäivää tapahtumineen, ja perinne jatkuu.

Pirjo Kytövuoren työuralle osui monia suuria kampanjoita: hän oli järjestämässä muun muassa liikuntakampanjoita, Pitkän iän pitoja, Ekopitoja ja Juhlapitoja. Hänen asiantuntemuksensa näkyy monissa Marttojen klassikkokirjoissa, joukossa Penninvenyttäjän keittokirja, Martan sieniherkut, Kanankaalista karpaloon ja Herkkuja martan keittiöstä. Pirjo Kytövuori jäi eläkkeelle Marttaliitosta vuonna 2000.

Pirjo Kytövuoren ja Sirkka-Liisa Lehtisen muistoa kunnioittaen Marttaliitto ry

Filosofian maisteri, toimittaja Sirkka-Liisa Lehtinen (15.2.1939–4.2.2024) työskenteli Emäntälehden toimituspäällikkönä 19 vuotta, vuodesta 1984 alkaen. Vuonna 2002 hän toimi myös lehden päätoimittajana.

Sirkka-Liisa oli pitkän linjan lehti-ihminen. Järjestöön tullessaan hänellä oli takanaan 20 vuoden työkokemus aikakauslehtimaailmasta, esimerkiksi Apu-, Seura- ja Avotakka-lehdistä. Ruoka, käsityöt, puutarha ja sienestys olivat Sirkka-Liisalle rakkaita harrastuksia, ja näiden aiheiden parissa hän sai työskennellä myös Marttaliitossa.

Hänen ammattimainen otteensa näkyi välittömästi Emäntälehdessä. Työt aloitettuaan hän uudisti lehden konseptin. Lehden rakenne, ulkoasu, tekstit ja kuvat nousivat uudelle tasolle. Sirkka-Liisan aloitteesta lehden kanteen otettiin Emäntälehden rinnalle sana Martat. Tämä pohjusti osaltaan lehden nimen muutosta, joka tapahtui vihdoin vuonna 2007.

Lehden toimittamiseen kuuluu paljon rutiineja, aikataulupainetta ja deadlinejä. Sirkka-Liisa kertoi kuitenkin innostuksen syttyvän aina uudestaan, kun oli aika aloittaa uuden numeron teko. Hän laski tehneensä yhteensä 209 Emäntälehden numeroa. Sirkka-Liisa osallistui myös liiton moniin kirjahankkeisiin, kuten Herkkuja martan keittiöstä -keittokirjan tekoon. Työvuosiin Marttaliitossa osui neljä juhlavuotta –sekä järjestön että Emäntälehden 90- ja 100-vuotisjuhlat – ja niihin liittyvät lehden juhlanumerot. SirkkaLiisa jäi eläkkeelle Emäntälehden 100-vuotisjuhlavuoden lopussa 2002.

Tampereen Hervannan Marttojen pitkäaikainen puheenjohtaja, perustaja- ja kunniajäsen Alisa (Alice) Jokiranta nukkui pois 96-vuotiaana 11.2.2024. Alisa liittyi Kalevan Marttoihin 1961 ja oli perustamassa Tampereen Hervannan Marttayhdistystä 1979. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1983–1991 ja 1994–2000, varapuheenjohtajana 1982–1983 sekä hallituksen jäsenenä 1979–1991 ja 2001–2003. Hän oli marttajärjestön jäsen kunnioitettavat 63 vuotta. Alisalle myönnettiin Marttaliiton hopeinen ansiomerkki 1985 ja kultainen 2022.

Alisa oli ahkera, osaava ja pidetty henkilö, jolle marttatyö oli mieluinen henkireikä muun arkisen aherruksen keskellä. Hänen vetämänsä opintokerhot (Ihmissuhteet – elämämme rikkaus sekä Ihmiseltä ihmiselle) kuvastavat hänen elämänasennettaan. Ystävyyssuhteet olivat Alisalle tärkeitä ja ne säilyivät elämän loppuun asti. Alisan perintönä voidaan pitää hänen toiveitaan, että martat eivät jumittuisi paikalleen ja että myös nuoret lähtisivät mukaan marttoihin.

Alisa korosti yhteistyötä muiden alueen toimijoiden ja järjestöjen kanssa. Marttojen osaamista ja osallistumista Hervannassa järjestetyissä tapahtumissa onkin aina arvostettu. Työtä perheiden ja oman kotiseudun hyväksi jatketaan Alisan viitoittamalla tiellä. Kunniajäsentämme ja hyvää ystävää kiitollisuudella muistaen Hervannan Martat

Hallin Marttayhdistyksen pitkäaikainen martta Annikki Reini nukkui pois 86-vuotiaana 1.2.2024. Annikki oli liittynyt Marttoihin 1973. Hän toimi innokkaana marttana ja oli monessa mukana, muun muassa useita vuosia hallituksen jäsenenä.

Lämmöllä muistaen

Hallin Marttayhdistys

Ristikon ratkaisu s.66

LAATINUT: HANNU NIITTYMÄKI

MITÄ MIELTÄ MARTAT-LEHDESTÄ 2/2024?

Armi

VAHVAN NAISEN MUOTOKUVA

KRIITIKOIDENJAYLEISÖN SUOSIONSAAVUTTANUT

OOPPERAARMIRATIASTA

ILMAJOELLA7.–16.6.2024

Tämän lehden kiinnostavin juttu oli sivulla

Vähiten minua kiinnosti juttu sivulla

Muita terveisiä

Sävellys: Eeva Kontu | Armi Ratia: Lilli Paasikivi Muissa rooleissa mm.: Minna-Leena Lahti, Aarne Pelkonen, Mari Palo, Piia Komsi Marttojen Juhlavuoden jäsenetu: 70 €/lippu (norm. 72–87 €).

Tarjous voimassa 31.5.2024 saakka. Liput verkkokaupasta koodilla MARTAT24.

Liput ja lisätiedustelut: musiikkijuhlat.fi

06 424 2900, toimisto@musiikkijuhlat.fi Mainitse varatessasi Marttojen juhlavuoden etu!

KESTÄVÄÄ JA KAUNISTA KATTAUKSEEN

Anna lahjaksi tai hanki itsellesi tyylikäs pannunalunen. Puinen alunen suojaa pöytää ja tasoja kuumilta astioilta ja antaa viimeistellyn ilmeen kattaukseen.

Pannunalunen on suomalainen vastuullinen avainlipputuote. Sen on suunnitellut Kolo Design. Vaneri valmistetaan Hirvensalmen tehtaalla ja tuote Joensuussa.

Pannunalustaa myyvät Pohjois-Karjalan Martat ja Kaakkois-Suomen Martat. Sen voi myös tilata Mar-tikulut.

Ostamalla tuotteen tuet marttapiirien antamaa kotitalousneuvontaa.

Hinta 15 €

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Vastaukset myös sähköpostilla osoitteeseen lehti@martat.fi tai postikortilla: Martat, Pursimiehenkatu 26 C, 00150 Helsinki.

00003

Vastauslähetys

Tunnus 5001880

» Palautteen lähettäneiden kesken arvomme 5 juhlavuoden korusettiä (puiset korvakorut ja kaulakoru). Lähetä vastauksesi 1.7.24 mennessä.

PALVELUKORTTI

Tilaan Martat hintaan 45 €. Tilaus alkaa seuraavasta numerosta ja jatkuu kestona. Jäsenille lehti kuuluu jäsenmaksuun. Osoitteenmuutos alkaen / Asiakasnumero osoitelipusta

Vanha osoite / tilauksen maksaja:

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Päiväys ja allekirjoitus

Uusi osoite / lahjatilauksen saaja:

Nimi

Lähiosoite

Postinumero ja -toimipaikka

Päiväys ja allekirjoitus

Tilaukset ja osoitteenmuutokset myös jarjestosihteeri@martat.fi tai p. 050 511 8099

Vastauslähetys

00003

Tunnus 5001880

Marttaliitto ry

Marttaliitto ry

Marttaliitto ry maksaa postimaksun

Marttaliitto ry maksaa postimaksun

Lill

Sauna lämpiää jo

Kohta kavutaan lauteille vastan kanssa kylpemään.

MANSIKKA-AMPPELI

1595

NORM. 17,95 | HEIMAN23AMP

Tuottaa runsaasti satoa. Lannoita maltillisesti ja kastele tasaisesti.

30 päivän alin hinta 17,95 €.

KEVÄTKAIHONKUKKA

999

NORM. 4,99 | SAT76130

Pitkärönsyinen puolivarjon erinomainen peittokasvi. Kukkii taivaansinisin kukin varhain keväällä. Parhaimmillaan huokoisessa, hikevässä multamaassa. 3 KPL

399

NORM. 4,99/KPL | HEI192448

Sisältää runsaasti eri lajikkeita, myös erikoisuuksia.

RUUKKUDAALIA

999

NORM. 5,99/KPL | HEI192530

749

NORM. 8,99 | TA373242030

30 päivän alin hinta 3,99 €.

AKKUTRIMMERI

EINHELL GC-CT LI SET + STARTTIPAKKAUS 18 V / 2,5 AH

10995

NORM. 129,90 | EHL3411125 + EHL4512097

Pakettiin kuuluu 18 V 2,0 Ah akku, pikalaturi ja 20 kpl varateriä. Kampanjatarjouksessa mukana 2,5 Ah vara-akku ja toinen laturi. 30 päivän alin hinta 129,90 €.

AKKUPENSASLEIKKURI

EINHELL GE-CH 18/60 LI + STARTTIPAKKAUS 18 V / 2,5 AH

12995

NORM. 148,95 | EHL3410930 + EHL4512097

Terän leikkuupituus 60 cm, hammasväli 22 mm. Käännettävä kahva. Kampanjatarjouksessa mukana 2,5 Ah akku ja laturi. 30 päivän alin hinta 148,95 €.

Ihastuttava kärhölajike, kookkaat vaaleanpunaiset, runsaasti kerrotut kukat. Kukkii heinä-syyskuussa. I-V.

30 päivän alin hinta 8,99 €.

MARJA- JA HEDELMÄKASVILANNOITE 2,5 KG

999

NORM. 11,99 | HO1901019

Suurempi ja maukkaampi sato lannoittamalla! Soveltuu kaikille marja- ja hedelmäkasveille. 30 päivän alin hinta 9,99 €.

Klassikkokukka. Helppohoitoinen ja näyttävä!

3995

NORM. 52,95 | TA242530001

Makea ja aromikas keskikoinen hedelmä. Sato kypsyy aikaisin. Puu hillittykasvuinen ja talvenkestävä. Itsepölyttyvä, mutta hyötyy ristipölytyksestä. Kestävä lajike. I-IV. 30 päivän alin hinta 52,95 €.

YLEISLANNOITE 2,5 KG

999

NORM. 11,99 | HO1901017

Kaikkien puutarhakasvien tasapainoiseen ja terveeseen kasvuun. 30 päivän alin hinta 9,99 €.

YRTTI LAJITELMA 12 CM

LOISTOKÄRHÖ 'MULTIPINK'

KUNTALAN PUNALUUMU

23 CM MIX

OOPPERAN KUMMITUS

VIIMEINEN MAHDOLLISUUS

THE PHANTOM OF THE OPERA

MUSIC BY ANDREW LLOYD WEBBER

LYRICS BY CHARLES HART

ADDITIONAL LYRICS BY RICHARD STILGOE

BOOK BY RICHARD STILGOE & ANDREW LLOYD WEBBER

By arrangement with the Really Useful Group Limited

ANDREW LLOYD