UNREH ANTO T TUO
TIINA KARLSTRÖM Kotieläinagrologi ProAgria Huippuosaaja - lypsykarjan ruokinta, terveys ja hyvinvointi ProAgria Oulu
Säilörehun kivennäiset tasapainoon LEHMÄ TARVITSEE KIVENNÄISAINEITA LUKUISIIN ELINTOIMINTOIHINSA.
P
erusrehuista saatavaa kivennäisten määrää täydennetään teollisilla kivennäisrehuilla, joissa kivennäiset ovat orgaanisessa muodossa. Mitä vähemmän ruokinnassa on väki rehuja, sitä suuremman osan päivittäisestä kivennäistarpeestaan lehmä saa nurmesta. Kivennäistäydennys on tehtävä oikein. Yliruokinnalla vaarannetaan kivennäisten keskinäistä tasapainoa ja kuormitetaan ympäristöä. Vain riittävän usein analysoitu ruokinta kertoo ruokinnan todellisuuden. Kun kivennäisiä puuttuu tai niiden keskinäinen tasapaino on eläimen kannalta virheellinen, voi tulla puutossairauksia. Kivennäisruokinnan epätasapainosta aiheutuu monia sairauksia, joita voitaisiin ennalta ehkäistä: halvauksia, lihasrappeumaa, hedelmällisyyshäiriöitä ja monia pienempiä harmeja. PÄÄKIVENNÄISISTÄ kalsiumin tarve on suurin. Maidontuotannossa kalsium ja natrium ovat ensimmäisiä tuotosta rajoittavia kivennäisiä. Hyvä kalsiumin määrä säilörehussa on 5 g/kg ka. Apilapitoisessa rehussa
"Yleinen ongelma on kaliumin liian suuri ja natriumin liian vähäinen saanti."
ja sinimailasessa se on korkeampi. Säilörehuanalyysin alhainen fosforilukema saattaa säikäyttää. Keskimääräisellä suomalaisella ruokinnalla, jossa rypsi on päävalkuaisrehu, lehmän fosforin saanti on pääsääntöisesti kunnossa. Rypsirouhe sisältää fosforia 13,2 g/kg ka (LUKE). Fosforin alhainen määrä säilörehussa tuo kuitenkin tärkeää viestiä peltojen tilanteesta ja se kannattaa huomioida viljelysuunnittelussa. MAGNESIUM on uusimpien tutkimusten myötä havaittu vähintään
yhtä tärkeäksi kuin kalsium. Magne siumin puute johtaa myös kalsiumin puutteeseen, sillä se vähentää lisä kilpisrauhashormonin erittymistä. Lisäkilpirauhashormoni pitää huolen siitä, että veren kalsiumpitoisuus on riittävä. Parhaiten magnesiumin vajeen huomaa virtsanäytteestä. Jos umpilehmien ruokinta perustuu pelkästään nurmirehuun, sen keskimääräinen magnesiumpitoisuus ei riitä täyttämään lehmien tarvetta. Myös umpilehmien rehut tulee analysoida, jotta tiedetään oikea täydennys. Umpilehmien magnesiumin tarve on 0,4 prosenttia kokonaisrehun kuiva-aineesta. Suurikokoisen umpilehmän 15 kuiva-ainekilon syönnillä se on jopa 60 grammaa päivässä. Magnesiumin puute näkyy lihas värinänä, kosketusherkkyytenä ja jopa kouristuksina. Magnesium vaatii pötsistä imeytyäkseen optimaaliset olosuhteet. Ruokinnan on siis oltava kaikilta osin kunnossa, jotta magnesium imeytyy tavoitteen mukaisesti. Erityisesti nuoressa nurmessa on korkea kaliumpitoisuus, joka häiritsee muiden kivennäisaineiden imey-
18 * MAITO JA ME
MAME02020.indd 18
12/02/2020 11.26
