"Hivenlannoitus on tärkeää, jotta rehussa on varmasti tarpeeksi kupa ria, sinkkiä ja seleeniä", Saari painottaa. Liete ajetaan peltoon pääasiassa ensimmäisen sadon jälkeen. Kolmatta satoa ei välttämättä lannoiteta enää lainkaan. ANTTI SAARI peilailee maidon- ja rehuntuotantoajatuksiaan Maitoyrittä jien ja ProAgrian pienryhmissä. Tänään tilalla on käymässä Osuuskunta Maitosuomen Valio Artturi® -säilörehuosaaja Sari Perälä, joka on Saaren kanssa samoilla linjoilla rehuntuotannon monipuolistamisessa. ”Mahdollisimman monipuolinen nurmikasviseos on rehuntuotannon kulmakivi. Nurmisatoja on hyvä varmistaa kokoviljasäilörehulla. Viljakas vustoja kannattaakin käsitellä vain sellaisilla torjunta-aineilla, jotka mah dollistavat viljan korjaamisen säilörehuksi”, Perälä painottaa. Saari ja Perälä pitävät säilörehusadon määrän mittaamista tärkeänä, jotta viljelytoimien onnistumista ja rehuntuotannon kustannuksia voisi kunnolla arvioida. Saari on miettinyt vaa’an hankkimista, mutta toistaiseksi rehumäärä on mitattu siilojen täyttymisen ja kuiva-ainepitoisuuden perusteella. ”Vaaka kannattaa hankkia, mutta kaikkia kuormia ei tarvitse punnita, vaan joka viides tai kymmenes kuorma. Silloin työ ei hidastu”, Perälä neuvoo. SAAREN tilalla on hyviä kokemuksia ruokonadasta. Se pärjää syvän juu ristonsa ansiosta kuivissakin oloissa. Ruokonataa ei saa kuitenkaan olla liikaa, sillä kasvi valtaa nopeasti alaa, eikä sen maittavuus ole paras mah dollinen. 10–15 prosentin ruokonataosuus siemenseoksessa on havaittu toimivaksi. Maitosuomen pienryhmissä nurmiseoksista puhunut Mika Isolahti Boreal Kasvinjalostuksesta tuntee ruokonadan hyvät ja huonot puolet. ”Ruokonataa kannattaa harkita nurmien kuivan kesän vakuutukseksi, koska siinä on syvät juuret ja hyvä jälkikasvukyky. Esimerkiksi viime kesä nä ruokonadan sato oli Jokioissa lähes normaali, vaikka timotein ja nurmi nadan sadot olivat 40 prosenttia normaalia pienemmät.” Ruokonadan D-arvo laskee helposti varsinkin toisessa niitossa, jos kor juun ajoituksen kanssa ei ole tarkka. Päätös niiton ajankohdasta pitäisikin tehdä ruokonadan ehdoilla. Kasvinjalostajan yhtenä tavoitteena on paran taa ruokonadan sulavuutta ja maittavuutta. Ruokonadalla on sekä pehmeä- että kovalehtisiä tyyppejä. Suomessa viljeltävillä kovalehtisillä tyypeillä lehtien reunoihin muodostuu piitä, mikä tekee reunoista kovempia ja alentaa maittavuutta. Keskieurooppalaisten pehmeälehtisten ruokonatalajikkeiden ongelmana on ollut heikko talven kestävyys. ”Nykyisessä jalostusaineistossa on yhdistetty sekä pehmeä- että kovalehtistä materiaalia. Korkeamman D-arvon ruokonatalinjasta saatiin ensimmäiset viralliset satotulokset viime vuonna. Siemenen saamiseen kauppoihin menee kuitenkin vielä useita vuosia”, Isolahti kertoo. TIMOTEISTÄ Borealilla jalostetaan sekä aikaisen että myöhäisen kehitys rytmin lajikkeita. ”Aikaisen kehitysrytmin timoteit, kuten Rhonia ja Rubinia, ovat hyvän jälkikasvukyvyn ansiosta kolmen niiton lajikkeita. Myöhäisen rytmin timo teit, kuten Tuure, Uula ja Nuutti, sopivat sekä kahden että kolmen niiton taktiikkaan”, Isolahti sanoo. Nurminadan lisääminen timotein sekaan tuo Isolahden mukaan nurmi seokseen lisää laatua ja jälkikasvukykyä. 16 * MAITO JA ME
heidin taitto.indd 16
13.2.2019 14.56