Lurppa 4 2020 by Annika Kontturi-Salmi

LURPPA

LURPPA 4/2020

Lounais-Suomen Spanielikerho ry:n jĂ¤senlehti 4/2020 1

Kansi: sussexinspanieli Fanny (Berlottan Jazz), kuva: Kari-Pekka Vahekoski

Hyvä Lurpan lukija! Korona on tuonut monelle spanielille uusia harrastuksia, kun sisätiloja vältetään ja melkein kaikki näyttelyt on peruttu. Mutta sehän on vaan hyvä asia, kun saa tutustua uusiin asioihin. Lenkkipoluilla näkee nyt enemmän ihmisiä koirineen kuin koskaan, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Spanielit nauttivat vapaana juoksemisesta metsässä ja omistajien hyvinvointi paranee! Koronan takia kerhon hallitus on pitänyt onnistuneesti etäkokouksia. Pakolliset vuosi- ja vaalikokouksetkin on nyt pidetty tiukoin järjestelyin. Vain osa tämän vuoden toimintasuunnitelmasta on voitu toteuttaa, mutta hienoa on kuitenkin, että aktiivinen Lurppa-toimikunta on tehnyt koko vuoden meille Lurppa-lehteä, kiitos siitä toimikunnalle! Uusi vuosi alkaa kohta ja toivon todella, että korona pikkuhiljaa antaa meidän järjestää tapahtumia. joita moni jo odottaa. Siihen asti, jaksakaa pitää maskia, pestä käsiä, nauttia pitkistä lenkeistä ja kun aika koittaa tulkaa aktiivisesti tapahtumiin ja tehdään tulevasta entistäkin parempi! Mukavaa Joulua kaikille Lurppalaisille ! t: Merja & Frida

TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com Nro/ilmestyy/aineiston DL 1/2021 helmikuu 12.1. 2/2021 kesäkuu 11.5. 3/2021 syyskuu 10.8. 4/2021 joulukuu 9.11. Painosmäärä 230 Ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Painopaikka: Painosalama

SISÄLLYS Erilaisia pentuja 4 Kuka trimmaa koirasi? 6 Mette pieni koila yössä työssä 8 Metsästyslinjan springeri 10 Piian pysti 12 Neljän cockerin voimin Palangaan! 14 Rotuesittelyssä sussexinspanieli 18 PetBaja, eläinlääkäri ja lemmikkiliike 20 Puserosta peti 22 Uusia valioita 23 Kotimaisia hoitotuotteita Paimiosta 24 Spanielit matkustavat Lofooteille 26

ILMOITUSHINNAT 2021 Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 €; ALV 0 % Vuosisopimushinnat Ilmoitus 2 lehteen –15 %, 4 lehteen –30 % Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 €

Lurpan väki toivottaa kaikille lukijoille ja snaapeleille oikein Hyvää Joulua ja Uuttavuotta 2021 Nautitaan Joulun ajasta. t. Annika , Ari ja Mari

Lounais-Suomen Spanielikerho toivottaa kaikille

jäsenilleen mukavaa Joulua ja aktiivista Uutta vuotta 2021! v

Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 € JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut sekä näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentue- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia! Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.

LURPPA 4/2020

Erilaisia pentuja Teksti ja kuvat: Vivi Aaltonen

Kun meille tuli perheen ensimmäinen koira, noutaja, sen kasvatus oli sellaista hapuilemista ja kokeilemalla oppimista. Kiva retki- ja lenkkikaveri siitä saatiin, mutta varsinaiseen harrastamiseen ei taidot riittäneet kouluttaa. Sen aikana tutustuttiin näihin omiin metsiin ja lanseerattiin eri lenkkejä, mm. ”pitkä suolenkki” -niminen, joka tänä päivänä lähinnä naurattaa 2,5 kilometrin pituudellaan Toisen noutajan kohdalla oli tutustuttu oikeisiin ihmisiin, tiedettiin mitä haluttiin ja osattiin aloittaa pennusta lähtien kouluttaminen suunnilleen oikeaan suuntaan. Siitä tulikin oivallinen MEJÄkoira, joka toimi myös SRVA-tehtävissä, sekä isännälle kaveri lintumetsälle. Sen aikana tuo ”pitkä” suolenkki sai meidät tyrskimään naurusta useammankin kerran, kun havaittiin tehneemme kympin keikkoja pitkin metsiä. Ensimmäisen spanielin kanssa oltiin jälleen uuden edessä. Tiedossa oli, mitä lajeja haluttaisiin harrastaa, ja toisaalta oma elämä oli vähän eri näköinen lasten kasvettua isoiksi aiempien koirien aikana. Rotuna se vaan olikin täysin erilainen koulutettava. Häsläävä ja niin nopea, ettei ehtinyt palkata oikeasta toiminnasta, kun se oli jo tarjonnut kahta muutakin toiveikkaana….

Kovaa kyytiä nauttimaan elämästä

Liikutin sitä melko varovasti. Erityisesti pidettiin huoli, että lenkkejä tehtiin myös yksin, jotta se osaisi ja uskaltaisi liikkua metsässä yksin. Mutta pitkään kuljettiin metsän reunaan autolla, ja pentu sai painella metsässä vapaana niin kauan kuin itse jaksoi. Välillä pureskeltiin keppiä tai eväitä, ja sitten taas pööpöiltiin. Harrastuksissa se osoittautui päteväksi ja innokkaaksi. Kehäkettuilua (koiranäyttelyssä esittämistä) uskaltauduin aloittamaan itse ja parin hyvin epäonnistuneen setin jälkeen opettelin ainakin joten kuten esittämään koirani itse. Edelleen minusta cockerin seisottaminen pideltynä on epäluonnollista. Se kun on vilkas ja iloinen pieni koira, ja minusta näyttäisi parhaalta esitettynä vapaasti, jolloin luonne tulisi todennäköisesti esiin heiluvan hännän muodossa. Makuasioita, sano. MEJÄn suhteen olimme vahvoilla ja siinä se onnistuikin vakuuttamaan meidät jo ensimmäisen kauden aikana. Väitän varovaisesti, että koira kuin koira tykkää tuosta metsälajista, jos sille mahdollisuus suodaan, koska niiden nenä vaan on niin hyvä ja haisteleminen koiralle luontaista. Sitten tuli jälleen pentu. Taikuripoika, joka tallusteli taloon vähän vahingossa, salavihkaa, kun korona vei meiltä suunnitellun noutajanpennun. Aivan täydellinen vastakohta edelliseen, mitä tulee luonteeseen ja omapäisyyteen. Varsinainen Veli Ponteva. Metsässä se mennä tepsutti 9-viikkoisena kuin olisi ikänsä siellä kävellyt. Sitä ei arveluttanut joutua kauemmas ihmisistä eikä se omalla pihallakaan ollut millään tavoin jaloissa

roikkuva, vaan viihdytti itseään puolen hehtaarin tontilla niin, että ihmiset väliin etsivät pentua, kun se sattui kaivautumaan terassin alle, missä pureskeli ilmiselvän onnellisena jotain keppiä. Patikkapentua hain ja sellaisen olen saanut. Alle 4 kk:n iässä se oli kolunnut kolme luonnon- ja kansallispuistoa, patikoinut enemmänkin kuin oman osuutensa. Iltalenkki 10-viikkoisen kanssa saattoi hyvin pitää sisällään tuon ”pitkän” suolenkin. Tosin metsän reunaan mentiin autolla, jolloin lenkki lyheni entisestään. Pappakoiran vuoksi lyhyet lenkit olivat kuitenkin pakollisia. Alkuun koppasin pennun syliin aika ajoin ja ajattelin opettaa sen myös reppureissaajaksi, mutta siitäkös se pillastui. Kun on neljä tassua annettu, niillä myös mennään. Ei kyllä väsyttänyt vähääkään…. ralli jatkui kotona lenkin jälkeen vielä helposti tunnin. Näköjään koiran kanssa on vähän kuin lastenkin: mitä useampi, sitä rennompaa. Siinä, missä ensimmäisen kohdalla varoi kaikkea ja kaikkia, nuorimmainen saa nyt toheltaa melko vapaasti. En hermostunut edes siitä, kun se mulahti järveen syyskuun viileällä kurkotettuaan liian pitkään kiveltä. Menin toki rantaan varmistamaan, että se pääsee ylös, mutta ensimmäisen kohdalla olisin todennäköisesti hypännyt jo itse perään. Luotan siihen, että se lepää, kun sitä tarvitsee eikä saata itseään rikki niin kauan, kuin lenkit tehdään sen tahdissa. Se kulkee tätä nykyä hihnassa met-

sän rajaan asti, meiltä 600 m. Lopun aikaa se saa puolestani pyyhältää menemään metsässä, enkä yritä hillitä raisuutta vaan pelkän hillitsemisen vuoksi. Ainoa, minkä selkeästi estän, on korkealta alas hyppääminen tai ahtaisiin paikkoihin tunkeminen. Koulutus tapahtuu itse asiassa aika kätevästi lenkin ohessa, kun vanhempi osaa jo käskyjä pillillä ja ilman, ja noudattaakin niitä. Matkimalla oppiminen on nopeaa. Siinä missä ensimmäisen kanssa ruokailut oli kellotettu lähes minuutilleen, tämä on saanut ruokaa kun joku on hoksannut, että ”ai siksi se on niin hiljaa ja tuijottaa kun päiväruoka piti olla jo tunti sitten….” Itse asiassa lokakuussa havaitsimme, että pari päivää meni vahingossa kokonaan ilman päiväateriaa ja luovuimme siitä sitten sillä päätöksellä. Pari päivää saattoi mennä vähän niukemmilla kaloreilla, mutta eipähän tuo nääntynyt kumminkaan. Se, joka sanoi, että kaksi koiraa menee siitä kuin yksi, valehteli. Kyllä niistä tavallaan on tuplatyö, mutta takuulla ainakin nelinkertainen ilo. Ne viihdyttävät toisiaan päivisin, ja toisaalta tällä ikäerolla vanhempi myös pitää nuoremman nukkumassa öisin osoittamalla selvästi, ettei ole leikkiaika, vaikka ollaan samassa sängyssä. Niin samanlaiset ja kuitenkin aivan täysin erilaiset. Jännää nähdä mitä tästä junnusta kehittyy vuosien varrella. •

”isoveikan! kanssa on turvallista kulkea. Merlin ja Bono

Silmänisku sinulle, Merlin!

LURPPA 4/2020

Kuka trimmaa koirasi ?

Osaako hän antaa ensiapua? Onko hänellä vakuutus mahdollisia eläinlääkärikäyntejä varten?

Teksti: Mari Salminen, trimmaajan ammattitutkinto, opiskelija; kuvat: Pixard kuvapalvelu Niin, kuka trimmaa koirasi? Helppo kysymys joka kätkee sisälleen kaikenlaista. Tosiasiahan on, että kuka vaan saa karvat leikattua ja voi kutsua itseään trimmaajaksi. Mutta, oletko koskaan ajatellut kuka oikeasti trimmaa koirasi? Millaiseen tilaan viet ja jätät koirasi, onko se siisti, pyöriikö samassa tilassa muita koiria? Tämä saattaa hämmentää ja pelottaa koiraasi, jos näin on. Ainakaan se ei helpota koiran rauhoittumista trimmaustilanteessa. Trimmatessa pitää koiralle ja tekijälle olla tila joka on rauhallinen ja jossa ei pyöri muita koiria jaloissa. Kuka trimmaa? Tämä kysymys heräsi itselleni, vaikka olen jo kymmenkunta vuotta trimmannut spanieleita, käynyt koulutuksia ja kursseja sekä saanut opetusta eri rotujen kasvattajilta. Nyt suoritan trimmaajan ammattitutkintoa ja koulun myötä on tullut aivan uusi katsanto tähän trimmausasiaan. Ammattina trimmaaja Trimmaajan ammattitutkinto on tutkinto, jonka suorittaminen edellyttää ammatillista perustutkintoa syvällisempää ammatinhallintaa. Tutkinnossa vaadittava ammattitaito kattaa jonkin laajahkon ammatin erikoisalueen ja se suoritetaan tutkintotilaisuuksissa näytöin. Trimmaajan pitää tiedostaa turkin laatu, miten se oikeasti kuuluu trimmata ja ottaa koira huomioon (ikä, terveys, tarkoitus, näyttely, helppohoitoisuus jne.). Opiskellessa käymme läpi mm. koiran terveyttä, turkin laatua ja mitkä pesuaineet sopivat millekin turkille. Käymme läpi punkit, suolinkaiset, kirput ja väiveet ja miten niiden leviäminen estetään, resistenssejä, tarttuvia tauteja, eleitä, käytöstä. Nämä ovatkin tärkeitä asioita osata ja peilata työhön. Käydään siis koiran kunto ja terveys läpi. Oikeat työvälineet ovat välttämättömät ja pitää myös tietää miten niitä käytetään. Tärkeää on myös se, missä kunnossa työvälineet ovat; tylsät terät ja sakset voivat tukistaa turkkia ja tuntua turhan ikävältä koirasta. Työvälineiden tulee olla myös puhtaat ennen kuin aloitat uuden koiran trimmaamisen.

Trimmaukseen käytetyn ajan tulee olla suhteellisen lyhyt, Työ pitää tehdä ilman hosumista, rauhallisesti ja varmoin ottein. Turvallinen trimmausympäristö on tärkeä, samoin tarkoituksenmukainen pöytä ja valaistus, unohtamatta aseptiikkaa (puhtautta) ja tarttuvien tautien ehkäisyä. Miten trimmaaja huolehtii välineidensä puhtaudesta? Puhdistaako hän aina koiran vaihtuessa oikeilla aineilla trimmipöydän sekä välineet? Näiden välityksellä kun voi tarttua toiseen koiraan ihan mitä vain. Muistaako hän myös kysellä taustatiedot koirastasi? Vaikka koirasi olisi käynyt vuosia samalla trimmaajalla, koiran terveystilanne voi muuttua, aivan kuin meillä ihmisilläkin. Hyvä hygienia on erittäin tärkeää myös zoonoosin vuoksi. Zoonoosi = tauti, joka siirtyy eläimestä ihmiseen tai toisinpäin

Huolehtiiko trimmaajasi eri koirien välillä myös omasta hygieniastaan? Hänkin voi toimia tautien välittäjänä.

Trimmaus, tuo jalo taito

Ei riitä, että koiran turkki leikataan tai ajellaan rotuopin tai toiveen mukaan. Siinä on paljon muutakin. Trimmaaja on kuin pieni tarkastaja. Hänen tulee samalla käydä läpi koiran silmät, korvat, suu, genitaalialueet, ryhti, tassut, olemus jne. Ei voi vain trimmata ja sanoa että olen trimmaaja. Vastuu on loppujen lopuksi aika suuri. Mitä jos sattuu jokin vahinko, koira putoaa pöydältä ja loukkaa tassunsa, koira heilahtaa ja väline tekee pienen haavan koiraasi? Tämä kaikki on mahdollista, kun olemme tekemisissä elävän olennon kanssa. LURPPA 4/2020

Onko koiran turvallista olla trimmaamossa? Turvallisuudella tarkoitan, onko koira turvassa trimmauksen aikana, onko se kiinni ettei putoa, eikä kuono vaikka osu saksiin kun pää heilahtaa. Entä pesussa, onko allas liukas jottei siellä satu vahinkoa? Miten otetaan arempi koira huomioon föönatessa? Miten saadaan koira rauhoittumaan föönin kovaan ääneen? Usein auttaa kun koira on altaassakin kiinni, jotta se ei pääse pyörimään turhia, ja korvia suojataan föönin melulta. Ottaako trimmaaja kaiken tämän huomioon? Saatko neuvoja kysymyksiisi? Oikean trimmaajan tulee osata neuvoa turkinhoidossa, mutta myös ravintoasioissa tai esimerkiksi liikunnassa. Saatko kuitin trimmauksesta? Vai maksatko takataskuun? Kuitti jo kertoo oletko tekemisissä vastuullisen trimmaajan kanssa, näin voit toivoa että hänellä on asiat kunnossa, myös ne vastuuvakuutuksetkin. Pitkään rodun kanssa harrastaneet ja kasvattaneet osaavat toki luultavasti trimmata rotuopin mukaan. Usein kasvattajat tekevät näyttelytrimmit ja varmaan katsovat koiran tilaa siinä sivussa, ainakin jos ovat omia kasvatteja. Trimmaaja on ammatti, siinä missä vaikka kampaajakin. Kuka vain saa hiukset leikattua. Mutta silti mielelläni annan koulutetun kampaajan laittaa hiukseni. Hän osaa katsoa niiden kunnon ja hoidontarpeen sekä tietää oikeat LURPPA 4/2020

työvälineet ja aineet hiuksiini; sitä itse tai kukaan kaverini osaa tehdä ilman koulutusta. Ammattitaidoton trimmaaja voi aiheuttaa koirallesi esimerkiksi pelkotiloja. Pitää tietää ja osata tehdä hommat siten että aremmallakin koiralla on hyvä ja turvallinen olo trimmattaessa. Oletko itse paikalla kun koirasi trimmataan? Tämä ei aina ole hyvä asia. Trimmaajan on saatava työrauha, jotta hän pystyy keskittymään kokonaan koiraasi. Jos olet mukana, ole rauhallinen äläkä tunge käsiäsi koiran turkkiin. Trimmaajan on mahdoton pitää siitäkin huolta, ettei osu terävillä työvälineillä sinun sormiisi. Vilkkaampikin koira rauhoittuu ja käyttäytyy paremmin, kun omistaja ei ole paikalla. Aivan kuin lapsi jonka jätät hoitoon, se saattaa itkeä ensin, mutta kun olet häipynyt näköpiiristä, sitä ei enää haittaa missä olet. Jutustella voi työn jälkeenkin ja kysellä neuvoja. Jos kuitenkin olet paikalla, muista pitää itsesi rauhallisena; tämä olotila tarttuu myös koiraasi. Trimmaaja kyllä normittaa koiraasi ellei se pysy paikoillaan tms. Liika hempeily ja hyssyttely ei auta. Koira nauttii kun saa selkeät ohjeet käyttäytymiseen ja sille tulee turvallinen olo. Trimmauksen jäljen tulee kestää seuraavaan trimmiväliin suhteellisen helppona kotona. Kuka trimmaisi koirani? On siis monta seikkaa painamassa vaa’assa. Ota hetki ja mieti, sillä kaikki spanielimme ovat koko elämänsä trimmattavia. Suotakoon heille hyvä kokemus ja ennen kaikkea oikeanlainen trimmaaja turkin hoitoon. On olemassa isoja ketjuja, jotka trimmaavat liukuhihnalla kaikkia rotuja. Kaikki trimmaajat niissä paikoissa eivät osaa kaikkien turkkien trimmaamista, vaikka lupaavat laittaa kaikki turkit kuntoon. Työtahti on kova, ja usein samoissa tiloissa on monta koiraa yhtä aikaa trimmattavana. Nämä ovat myös usein ulkomaalaisia ketjuja. Meillä on paljon pienyrittäjiä, jotka tekevät työnsä sydämellä, juuri sinun koiraasi varten; näin tuet myös suomalaista pienyrittäjää. Unohtamatta koirasi kasvattajaakin, joka hänkin osaa varmaan trimmata koiraasi juuri kuten kuuluu. •

ila, o k i n e pi sä Mette yössä työs Teksti ja kuvat: Mari Salminen Työskentelen kehitysvammaisten tuetussa ja ohjatussa asuntolassa. Työni on kolmivuorotyötä. Meillä ei ole öisin hoidollisia tehtäviä. Paikalla ollaan kuitenkin. Iltakierros on äärimmäisen tärkeä hetki, niissä voidaan vielä hetki puhua joitain asioita. Joillakin asukkailla on omat tarpeensa vielä yökön kierroksillakin: peittely, iltarukous, tms. Meidän asukkaat osaavat puhua ja ilmaista itseään, toiset paremmin ja toiset taas jollain muulla tavalla. Mette, tuo pieni sielujen sympatiaa täynnä oleva cockerini, tuli töihin mukaan ollessaan vasta 12 viikkoa vanha. Toki olin neuvotellut ja kysynyt luvan esimieheltäni. Hän on muutenkin aivan mahtava tyyppi, joka on sitä mieltä , että niin paljon kissoja ja koiria sekä lapsia käymään asuntolaan kuin suinkin. Tosin nyt koronan aikana vierailuja om rajoitettu, eikä meillä käy tällä hetkellä kaverikoiriakaan. Oli jännää, miten tuo pieni koira, joka hieman aristeli ihmisiä, otti asukkaat aivan eri tavalla. Miten hienosti se omalla vaistollaan menee kunkin asukkaan luo asukkaan tason mukaan. Yksi down-mies, joka ei kunnolla osaa puhua ja pelkäsikin hieman ensin, antoi Mettelle uuden nimen ”Mette pieni koila”. Jo kaksi vuotta Mette on siis ollut Mette pieni koila asuntolassa. Toinen asukas, joka ei paljon omista asioistaan puhu alkoikin puhelemaan ja kertoilemaan asioitaan samalla kun rapsutteli Metteä. Yhdellä on taas Metten mielestä maailman ihanin matto, jolla pitää halata ja pyöriä tämän asukkaan kanssa ennen nukkumaan menoa. Kerran kun olin lähdössä yövuoroon, Zaira halusi kovin mukaan. Mietin, noo miksei. Sama kuvio toistui, vaikka Zairalle tilanne oli uusi. Oli hauskaa katsoa, miten Mette ohjasi Zairaa asukkaiden luokse. Aivan kuin kertoakseen miten kunkin kanssa käyttäydytään. Nämä karvayököt ovat saaneet omat kuvansa työvuorotauluun. Meillä on siis taulu, jossa on henkilökunnan kuvat, jolloin asukkaat tietävät

ketkä ovat milloinkin töissä. Riemu nousee asukkaiden keskuudessa kun sinne laitetaan Metten ja Zairan kuvat. Kun iltakierros on tehty, alkaa aamupalan valmistus. Aamupalaleivät tehdään valmiiksi, ja nämä karvayököt kyllä vahtivat, että leivät tehdään huolella. Samoin kipot ja kupit pannaan paikoilleen. Pyykit viikataan mahdollisesti kuivumaan. Vielä pari toistuvaa tietokonejuttua ja sitten, sitten on palkan aika, jolloin Mette ja Zaira saavat vielä pikku puruluut iltapuuhien jälkeen. Piha pitää tietenkin tarkistaa ja käydä pissalla. Tämän jälkeen niillä on muutama tunti aikaa huilia.

Jokaisen asukkaan kanssa toimitaan hieman eri tavalla.

Hyvän yön kierroksella saa rapsutuksia.

Zaira ja Mette pieni koila keräävät voimia kierrokselle.

Aamulla tehtävänä on lehtien haku postilaatikosta. Muutama asukas käydään herätyttämässä ja autetaan aamutoimissa. Ei ole muuten meidän yövuorojen aikana kellään ollut hankala nousta ylös sängystä. Koirat herättävät aamuisin jokaisen asukkaan heidän tasonsa mukaan. Kelle hypätään sänkyyn, kelle vain reunalle. Yhden kohdalla istuvat matolla odottamassa, että asukas tulee niiden luo. Ja tuota rauhallista odotusta ei sitten tapahdu kotona. Miten mahtavaa on seurata koiran luontaista tapaa toimia eritasoisten ihmisten kanssa. Aamukahvit pitää keittää tietenkin myös aamuvuoroon tuleville ja pomo haukkua. Joka ikinen aamu kun esimies tulee kypärä päässään ( hän pyöräilee työmatkat) asuntolaan, Mette ja Zaira juoksevat ovelle hännät heiluen ja haukkuvat yllätys yllätys hiljaa esimieheni.

Osaan olla paikoillanikin, jos näin halutaan!

Tiskikonekin pitää tyhjentää!

Mette valmistelee aamupalaa.

Zairan lakisääteinen tauko, pehmeää ja mukavaa

Tai sitten niillä on kiire antaa rapsa yövuorosta. Miten rakastankaan näitä oransseja tanhupalloja yövuoroissa, miten vapaa ja ehdoton samalla taidokas voikaan olla koiran tapa toimia kehitysvammaisten kanssa. Ja miten paljon tämä antaa asukkaille mielihyvää. Kyllä spanieli spanieli osaa yllättää ja toimia aina oikein oikeassa tilanteessa. Miten mielekästä onkaan tehdä yövuorot kun nämä kaksi ovat mukana! • LURPPA 4/2020

LURPPA 4/2020

Metsästyslinjan springeri Teksti ja kuvat: Lisa Hyrkäs Moikka, olen Lisa Hyrkäs ja asun Paimiossa. Minulla on ollut aina koiria elämässäni, mutta ensimmäinen spanieli muutti meille kesäkuussa 2019. Olimme mieheni Petrin kanssa jo melko pitkään harkinneet koiraa kaveriksi metsästysharrastukseen. Pohdimme käyttölinjaisen labradorinnoutajan ja englanninspringerspanielin välillä. Käyttölinjaisiin spanieleihin tuntui vain olevan kovin vaikea päästä tutustumaan, koska niitä ei tahtonut täältä päin löytyä. Kuin kohtalona eteemme sattui pentue ja perheeseemme muutti metsästyslinjainen englanninspringerspanieli Finnhill Just in Hunt eli tuttavallisemmin Havu. (kuva1)

Hienosti hihnassa!

viedä omistajasta voiton ja välimatka ohjaajaan kasvaa liian pitkäksi.

Pikkupentuna jo passissa

Minun on vaikea verrata käyttö- ja näyttelylinjaista spanielia, koska en ole koskaan omistanut jälkimmäistä. Voin siis vain kertoa tähänastisia kokemuksiani tästä meidän touhukaverista. Jo pienestä pennusta asti Havu on ollut todella itsenäinen, mikä näkyy myös metsässä. Varsinkin nyt pahimmassa teiniuhmassa Havulta tahtoo jatkuvasti unohtua, että olemme yhdessä siellä metsässä ja reissumme jää kovin laihaksi, jos hän touhuaa siellä yksin pitämättä kontaktia ohjaajaan. Sisällä Havu on todella rauhallinen, nukkuu omassa pedissään tai sohvalla, kunnes joku ottaa

Treeniä

pillin naulakosta. Vielä eteisessäkin, lenkkikaverin jo pukiessa, koira saattaa nuokkua ja odottelee rauhassa, mutta ulkona, saatuaan muutamat henkoset ulkoilmaa sieraimiinsa, on jo täysi vauhti päällä. Olipa keli ja lenkin pituus mikä hyvänsä, niin täysillä mennään ja haistellaan joka kolo.

Tästä päästäänkin opetukseen nro 1, jonka olen nyt kantapään kautta oppinut. Annan painokkaan vinkin uusille pennunomistajille: Panostakaa hihnakäytökseen heti pennusta! Itse noudatin samoja metodeja kuin edellisten koirien kanssa ja voin nyt todeta, että ne metodit eivät toimi metsästyskoiralla. Teemme edelleen ahkerasti töitä hihnassa vetämättä kulkemisen kanssa. Voi sanoa, että käyttiksen työinto on jotain aivan uskomatonta. Se ei ole vapaalla koskaan ulkona ollessaan, vaan skannaa jatkuvasti ympäristöään, näkee, kuulee ja haistaa kaiken. Toinen tärkeä asia, johon voisin vinkata uusia omistajia kiinnittämään erityistä huomiota, on kontakti. Tässä yhteydessä puhutaan siis ihan eri tason kontaktista kuin mihin olen tottunut edellisten koirien kanssa. Pennun omaehtoista kontaktin ottamista kannattaa vahvistaa todella paljon. Tämä taito on ehdoton metsällä, kun riista meinaa LURPPA 4/2020

Kolmas tärkeä asia pennun opintiellä on pysähtyminen, joka onkin metsästyskoiran uralla tärkeä ja vaativa taito sekä onnistuneen ja koiralle turvallisen spanielimetsästyksen edellytys. Tähän kouluttaminen pitää olla aivan pienestä pennusta asti ehdottoman johdonmukaista. Ylösajoon pysähtymistä ei ole helppo oppia, koska se ei ole koiralle luontainen osa metsästystilanteen tapahtumaketjua ja toimintamalli on vastoin sen luontaisia vaistoja. Vaikka mekin olemme harjoitelleet näitä asioita jo pikkupennusta lähtien, ovat ne edelleen treeniemme aiheina ja opittavaa on vielä paljon. Metsästyskoiraharrastus on minulle aivan uusi aluevaltaus ja olenkin jo käynyt monen eri kouluttajan kursseilla hakemassa oppia ja neuvoja. Näistä sitten hiljalleen muodostuvat ne tavat ja opit, mitkä toimivat juuri meillä ja koirallamme. Kaikki konstit kun eivät toimi kaikilla koirilla tai kaikilla ohjaajilla. Metsästyslajien ohella puuhailemme paljon muutakin. Uskon, että kaikki monipuolinen yhdessä touhuilu vahvistaa koiran ja ohjaajan suhdetta. Samoin kaikki harrastamamme lajit vahvistavat koiran kontaktia ohjaajaan. Agility on Havun mielestä siistiä, koska saa juosta lujaa. Nose Work taas on kivaa, koska siinä saa käyttää nenää tarkkaan haistelutyöhön. Rally-toko taas on niin yllätyksellistä, että koskaan ei tiedä mitä radalla tulee sillä kertaa vastaan. Metsälajit tietenkin ovat ykköLURPPA 4/2020

set. Niissä ei edes välttämättä tarvita mitään erillistä palkkaa, vaan itse tekeminen on jo palkitsevaa. Varsinkin jos jotain löytyy ja pääsee noutamaan. Juuri siksi, että koira palkkautuu metsällä pelkästä tekemisestä, tahtoo Havulta liian usein unohtua kenen johdolla siellä metsässä touhutaan. Viime kesänä suoritimme hyväksytysti spanielien vesityökokeen ja nähtäväksi jää pääsemmekö joskus myös muihin kokeisiin. Koirassa on selvästi ainesta, mutta teemme tällä hetkellä kovin hommia sen eteen, että koiran hallittavuus menisi sen viettien edelle. Metsästyskokeisiinkin on tarkoitus osallistua, jos koiran koulutus onnistuu niin hyvin, että onnistumisen mahdollisuus on olemassa. Ensisijainen tavoite on kuitenkin saada mukava ja toimiva kaveri metsästysreissuille. Siitä tavoitteesta ei olla enää kovin kaukana. Havu on jo melko etevä noutaja, mikä onkin metsästettäessä ensiarvoisen tärkeää, jotta saalis saadaan varmasti talteen. Toivotan kaikille mukavia treeni- ja ulkoiluhetkiä!

Vesityökokeessa

Piian Pysti 19.9.2020

Omenatarhassa koirat pääsivät jäljestämään ja etsimään pitkästä heinästä peuran sorkkaa.

Kennel-Rehu Oy toivottaa kaikille asiakkailleen Hyvää Joulun Aikaa!

Koiralleeturvalliset

Keväälle suunniteltu Piian pysti siirtyi monen muun tapahtuman tavoin myöhempään ajankohtaan. Onneksi sitten kesällä korona hellitti sen verran että pääsimme järjestämään kisan alkusyksystä. Aurinkoinen sää ja Vanton tilan hyvät puitteet olivat taas edukseen.

puurot, kinkut sekä muutJoulun herkut

Pienessä hallissa testattiin koiran ja emännän yhteistyötä tehtäväpisteellä.

Kennel-Rehulta! Juoksuvauhtia riitti hiekkakentällä. Saida ampaisemassa liikkeelle. Kuva: Helena Lempinen

Riitta ja Taika suorittamassa seurantaa.

Teija ja Lillan hypyllä.

Kuva: Oili Stenroos

Kuva: Helena Lempinen

Yhteiskuvassa Uta ja Velho, Katja ja Saida, Helena ja Siru, Nea ja Nuutti, Riitta ja Taika sekä Teija. Kuva Oili Stenroos

Uta ja Veikko jäljestämässä, tuomarina Jarkko Wiklund. Kuva: Helena Lempinen

Piian pystin voittivat tänä vuonna Riitta Paganus ja kooikerhondje Taika. Isot kiitokset sponsoreille: Koira ja kissaklinikka, Vanton tila, Back on Track, Faunapharma, Musti&Mirri Mylly. Nähdään taas ensi vuonna!

LURPPA 4/2020

TILAA TUOTTEET verkkokaupasta tai soita tilaus p. (05) 343 1031 NOUDA TILAUS jakeluautolta. Reitit & aikataulut: www.kennelrehu.fi TEHTAANMYYMÄLÄMME PALVELEE ma–pe 8–17, la 10–14 Teollisuuskuja 7, 49220 Siltakylä, Pyhtää. Puh. 044 775 0202

Kaikki pakasteliha- ja luutuotteemme ovat 100 % suomalaisia!

Neljän cockerin voimin aurinkoiseen Palangaan!

mukana Rupert (Armanin veli) ja Jahoo (Armanin äiti). Arman aloitti päivän junnuluokassa ja esiintyi Santun remmin päässä niin hienosti, että oli luokkansa ykkönen ja sai junnusertin. Seuraava´ksi esiintynyt Rupert oli avoluokan ykkönen ja serti tuli sieltäkin.

Teksti: Elina Ohlsin, kuvat: Sandra Mäki

Jännitys nousi huippuunsa, kun Wiljo pääsi kehään. Liettualainen tuomari kyseli Wiljon metsästämisestä ja minä parhaani yritin selittää hirvistä, verestä ja ankoista. Tuomari pusutteli Wiljon pöydällä ja täytyy sanoa, että hiukan häkellyin tästä huomiosta. Wiljolle tuli myös käyttöluokan ykkössija ja serti, JEE!

Vuosi sitten kirjoitin tarinan ”Wiljo Druskininkaissa”, nyt on taas aika kertoa Wiljon (Triplet Dreamrider) reissusta aurinkoiseen Palangaan, Liettuaan. Druskininkain reissu tuloksineen oli jäänyt hieman kaivertamaan, kun ainut tulos, joka sieltä saatiin oli kokemus. Olihan porukkaamme hankittu myös uusi junnuvahvistus Arman (Northworth Head To Wind), joten koko kevään ja kesän päässäni pyöri, että syksyllä olisi päästävä reissuun. Lisäksi saisin esittää Wiljon käyttöluokassa, josta voisi olla etua Baltian maissa. Heinäkuussa saadut Viron sertit molemmille pojille olivat bensaa liekkeihin matkakuumeeseen. Sussun (Susanna Halmetsalo) ja Santun (Sandra Mäki) kanssa löimme viisaat päämme yhteen ja reissulle oli lähdettävä!

Santtu ja Rupert

Wiljon viimehetken treeni ennen trimmausta

Liettua kutsuu!

7.00. Santun kanssa vuorottelimme ajamista, tai oikeastaan Santtu ajoi kaikki ruuhkat ja minä kun tie oli vapaa. Ajokulttuuri on Baltiassa enemmän kuin erilainen tällaiselle maatiaiselle… Matkalla löytyi mukavasti paikkoja ulkoilluttaa koiria ja tyttöjen puuteritauoille. Noin klo 23 saavuimme majoituspaikkaamme. Vaikka olimme myöhässä, olivat vuokranantajat iloisia saapuessamme. Huoneisto oli IHANA, kahden makuuhuoneen asunto, jossa oli keittiö ja olohuone. Kaikki oli siistiä ja uutta ja saimme myös auton ihan asunnon eteen.

Laivamatkat varattu, majoitus varattu, vaikkakin sen kanssa jouduimme covidin takia vähän puljaamaankin. Iki-ihanaan facebookiin näkyi perustettuna Palanga 2020 -ryhmä, josta olikin hyötyä, sillä sieltä selvisivät maksettavat tiemaksut ja sai ajankohtaista tietoa covid-rajoituksista. Molempien poikien kasvattajien kanssa tuli kulutettua puhelinta näyttelysääntöjen ja muiden suunnitelmien osalta reilusti ennen reissua. Reissuun lähtö oli suunniteltu torstaiaamuksi, joten alkuviikko menikin kiireisesti poikia viedessä trimmaukseen ja tavaroiden pakkaamisessa. Keskiviikko-illalle olimme sopineet tavaroiden pakkauksen autoon ja viime hetken reissu-jännitys-kahvittelun. Olihan kaikki nyt pakattu ja mukana, no ainakin Hiace oli täynnä.

Minä, Arman (yllä) ja Viljo (oikealla)

Vihdoin koitti odotettu aamu ja starttasimme kohti Liettuaa, matkaan lähdimme Paimiosta klo LURPPA 4/2020

Ja sitten kehiin!

Huonosti nukutun yön jälkeen olimme pirteitä kuin peipposet, kun kellot aamulla soi. Alkoi armoton föönaus: Se joka Santtua hiukankin tuntee, tietää ettei ihan hyvä käy, vaan pitää olla täydellinen, ja kyllä koiramme olivatkin kauniita kun ne pakkasimme autoon ja lähdimme näyttelyyn. Näyttelypaikka oli kiva ja siisti, tosin kehät olisivat voineet olla isommatkin, mutta kyllä cockerit niissä mahtuivat liikkeensä esittämään. Cockereita meillä oli mukana neljä, minun pojat Wiljo ja Arman sekä Santulla LURPPA 4/2020

Sen jälkeen kehään astuivat muut urokset, ja aikuiset pojat menivät CACIB-kehään. Wiljo esiintyi kuin pistäisi parastaan ja minusta tuntui että hän lentää kädessäni. Ja mitä ihmettä, meille CACIB, en voi uskoa! Seuraavaksi kehän valloittivat nartut, ja niinhän Jahoo vei CACIBin muiden nenien edestä saaden samalla uuden tittelin itselleen: Kansainvälinen näyttelyvalio. Liettuassa ei ole erikseen paras uros tai narttu -kehiä, vaan loppukehään menevät CACIBin saaneet sekä parhaat junnut molemmista sukupuolista. Joten loppukehässä meiltä oli kolme koiraa ja kaikki esittivät parastaan, tuloksena Jahoo ROP, Wiljo VSP ja Arman ROP-junnu. Huikea päivä, tällainen aloitus tuo varmuutta myös vähän epävarmemmallekin esittäjälle, jollaiseksi itseni luen. Perjantain isoissa kehissä meillä oli vielä koiria esitettävänä, Junnuissa Arman ja 8-ryhmässä Jahoo; lisäksi meillä oli Northworth-kasvattajaryhmä. Kasvattajaryhmää ei esitetä ollenkaan rotukehässä vaan sen kanssa mennään suoraan isoon kehään. Valitettavasti mainetta ja kunniaa ei isosta kehästä saatu, mutta kokemusta, kokemusta…

Arman ja äitinsä Jahoo ottavat rennosti.

Näyttelypäivän päätteeksi koirat autoon ja etsimään ruokapaikkaa. Jätimme teltan pystyyn näyttelypaikalle, olihan meillä aivan V.I.P-paikka suoraan kehän vieressä. Löysimme mukavan ravintolan Palangan keskustasta ja saimme vatsat täyteen. Pirteän iloiset leidit alkoivat muuttumaan väsyneiksi muumioiksi, joiden ainoa focus oli hyvissä yöunissa.

Baltian voittaja 2020

Kun kehä saatiin loppuun, tuli valtava tunteen purkaus, itkusta ei meinannut tulla loppua, kaikki oli mennyt nappiin! Näiden hetkien takia sitä ajetaan tuntitolkulla, pestään ja puunataan.

Lauantaiaamu lähti käyntiin samanlaisella kiirellä kuin edellinenkin aamu, ja näyttelypaikalla olimme taas hyvissä ajoin. Kehät käyntiin ja Arman aloitti taas meidän urakan. Lauantai oli jännä päivä, koska jaossa oli Baltic Winner 2020 -tittelit. Lisäksi, jos Arman voittaisi luokkansa ja saisi SERTin, tulisi hänestä Liettuan ja Viron Junior-valio. Tuomarina meillä oli puolalainen rouva, joka oli tullut korvaamaan alkuperäistä tuomaria Kari Järvistä. Harmi sinänsä, koska olin ostanut Karista kertovan kirjan, joka oli erittäin viihdyttävää luettavaa, joten olisi ollut kiva esittää koirat hänelle. Mutta tuloksiin… Arman teki niin hienon esiintymisen Santun kanssa ja toteutti unelmani! Nyt hän on kahden maan junnuvalio sekä Baltic Junior Winner 2020! Wiljo ja Jahoo saivat luokkasertit, mutta Rupert oli lauantain stara! Rupert sai CACIBin, Baltic Winner 2020 -tittelin ja oli ROP. Niinpä tie oli auki isoon kehään. Siellä meillä oli taas kasvattajaluokka, juniori ja 8-ryhmässä Rubert. Olipa jännä hetki seurata kun Santtu ja Rubert juoksivat kehään, en ole koskaan nähnyt kummankaan esiintyvän niin hienosti. Hienostihan se meni myös tuomarin mielestä, sillä hän valitsi Rupertin YKKÖSEKSI. Harmiksi BIS-kehässä ei sijoitusta tullut, mutta onhan se aivan superhienoa, että sinne pääsee! Lauantai-iltana lähdettiin Santun kanssa tutustamaan hiukan majapaikkamme ympäristöön. Löysimme mukavan ravintolan, jossa pääsimme hiukan kilistelemään päivän saavutuksille. Saimme samalla täytettyä vatsat, eikä aikaakaan kun väsymys vei voiton ja oli pakko palata majapaikkaan ja saada unta silmiin.

Jäätiin myös isoihin kehiin sunnuntaina, mutta niistä ei valitettavasti saatu muuta kuin kokemusta. Vinkkinä muuten, että isojen kehien sunnuntai ja cockerikehän sunnuntai on talletettuna Trimmiterian facebook-sivulle.

Arman isossa kehässä

BIS Jahoo js VSP Rupert

Sunnuntain lähtö meni jo rutiinilla ja tuntui, että toimimme kuin robotit, väsymys tuntui jo koko porukassa. Pääsimme kuitenkin taas ajoissa näyttelypaikalle ja saimme numerolaput hihoihimme. Liettuassahan numerolappuja ei tulosteta kotona vaan kehästä haetaan joka aamu uudet. Sunnuntaina Arman ei ns. tarvinnut enää mitään, joten päätin esittää sen itse ja ottaa treenin kannalta. Armanilla oli hauskaa ja muutama ilon hyppykin tuli esitettyä. Arman sai ERIn ja tuli luokassaan toiseksi; ei silti harmittanut, vaan oli hyvää treeniä minulle ja junnulle. Seuraavaksi Rupert joka sai kolmannen SERTinsä ja voitti luokkansa, ja oli näin ollen myös Liettuan Muotovalio.

Kuin kukkapellolla

Sitten oli Wiljon vuoro, nyt jännitti kyllä aivan hullusti. Wiljo tuntui taas käteen tosi hyvälle ja

esiintyi hyvin. Luokka voitto ja SERT!!! Wiljosta tuli Liettuan sekä Viron Muotovalio! Tässä kohtaa oli pidettävä itsensä vielä kasassa, koska menisimme vielä CACIB-kehään. CACIB-kehässä oli kolme urosta; Rubert, Wiljo ja valioluokan uros. Ensimmäistä kertaa elämässäni nautin kehässä olosta. Kun tuomari näytti, että porukassa ympäri, jopa kuiskasin Santulle ”Nyt juostaan!” Meillä molemmilla oli kuitenkin pojat, jotka liikkuvat hyvin, näiden liikkeitä oli ilo esittää. Tuomari juoksutti vielä Ruperttia ja Wiljoa kahdestaan edestakaisin ja ympäri. Koko kehä tuntui vaan kuin olisi juossut kukkapellolla Santun ja poikien kanssa. Lopputulos Rupert CACIB ja Wiljo vara-CACIB. Vielä meillä oli Jahoon kehä edessä. Jahoo viimeisteli reissun voittaen luokkansa kolmannella SERTillä ja Liettuan muotovalio-tittelillä. ROPkehässä meiltä oli Rubert ja Jahoo, jonka minä esitin. Jahoo on aivan unelma esittää, kevyt kädessä ja liikkuu upeasti. Jahoo oli RO ja Rupert VSP.

Sunnuntaina majapaikkaan päästyämme kävimme pidemmällä lenkillä koko porukalla. Kävimme myös merenrannalla, jonne takapihaltamme vei ihana mutkitteleva laituri. Kuun valo, meren kohina, hiekkaranta, ystävät ympärillä ja cockerit jaloissa tekivät muiston meidän sydämeen. Sydän jäi ehdottomasti aurinkoiseen Palangaan, jossa oli vielä syyskuun lopulla kesäisen lämmintä. On pakko päästä vielä uudelleen tällaiselle reissulle; tosin on varattava enemmän aikaa, jotta pääsee tutustumaan kauniiseen ympäristöön ja mielenkiintoiseen historiaan. Onneksi Armanilla on pian aikuisten tittelien aika… Reissu oli täydellinen ja saimme kyllä kaiken mistä ennen reissua unelmoitiin. Saaliina oli neljällä koiralla yhteensä yhdeksän uutta titteliä! Eihän tällaista joka vuosi tapahdu… Meidän ensimmäiset tittelit, uskon että muistan nämä hetket lopun elämääni. Olen kiitollinen pojista heidän kasvattajilleen Helille ja Ninalle. Ilman kasvattajien tukea, neuvoja ja yhteistyötä emme olisi ikinä päässeet nauttimaan näistä tunteista. Valtava kiitos myös Sussulle ja Santulle, että sain elää nämä hetket teidän kanssanne. - Elina, Wiljo ja Arman

Kasvattajaryhmä Northworth

LURPPA 4/2020

Rotuesittelyssä Sussexinspanieli Teksti ja kuvat: Kari -Pekka Vahekoski

Sussexinspanieli on vanha englantilainen spanielirotu, joka on tunnettu itsenäisenä rotuna vuodesta 1795 lähtien. Tällöin herra Fuller Sussexin kreivikunnasta aloitti Rosehill Parkissa lähellä Hastingsia rodun määrätietoisen kasvatustyön. Hän jatkoi rodun kasvatusta yli 50 vuotta aina kuolemaansa asti vuoteen 1847. Sussexien lukumäärä oli toisen maailmansodan jälkeen pienimmillään. Elossa oli vain kahdeksan koiraa, jotka kaikki olivat samassa rouva Freefin kennelissä. Hän kasvatti rotua lähes 50 vuotta kuolemaansa asti (1984) ja sai rodun säilymään, mutta tämä kultaisen maksan (Golden liver) värinen spanieli oli useaan otteeseen kuolemassa sukupuuttoon. Se ei ole koskaan ollut suuren yleisön suosiossa hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta. Mrs Freer on kuvaillut rotua seuraavasti: ”Sussexi muistuttaa leijonaa väriltään. Sussexilla on myös leijonamaisen vankka luusto ja isot käpälät ja sen järkähtämättömässä luonteessa on myös jotain leijonamaista” Sussexinspanielin luonteen tulisi olla lempeä ja miellyttävä, se ei saa olla yhtään aggressiivinen. Rotu haukkuu helposti. Se on esimerkiksi ainoa jäljestäessään haukkuva spanieli. Sussexinspanielille tyypillisiä piirteitä ovat perheelle omistautuminen ja itsenäisyys. Metsästykoirana se on ylösajava ja noutava lintukoira, joka on tarkoitettu pääasiassa maatyöskentelyyn, kuten rodun kotimaassa Englannissa. Hyvän nenänsä ansiosta se tekee tarkkaa työtä, matalana ja vahvana koirana sen on helppo kulkea vaikeakulkuisessakin maastossa ja ryömiä aluskasvillisuuden ali.

Suomeen rotu tuli 1976. Ritva Pirskanen (de Brightdale´s) toi nartun Penygader Salomen ja myöhemmin samana vuonna uroksen Penygader Adamin sekä pentuesisaren Penygader Even, jonka omistajaksi tuli Marjatta Vartiainen (kennel Evenly´s). Koirien kasvattaja oli Mrs. E Moore.

Sussexinspanieli on keskikokoinen, vankkarakenteinen ja vanttera koira, jolla on lyhyehköt, voimakkaat jalat. Pää on leveä ja koiran ilme on kysyvä, kuin se kurtistaisi kulmiaan. Sen lyhyt, runsas turkki on kauniin värinen, syvän kullanhohtoisen maksanruskea, jossa on kullanvärinen varjostus karvojen päissä.

MAISTUUKO MUSTILLE JOULUHERKUT JA KUKAT? Varaudu joulun ikäviin yllätyksiin Removeo lääke- ja nesteannostimella

◊ Karva: Runsasta ja sileää, ei taipumusta kiharuuteen. Runsaan aluskarvan vuoksi säänkestävää. Korvissa karva on pehmeää ja laineikasta, mutta ei liian runsasta. Etu- ja takaraajat ovat kohtalaisen hapsuiset. ◊ Väri: Syvä kultainen maksanruskea, jossa karvat sävyttyvät kärjestään kultaisiksi; kullan väri on vallitseva. Tumma maksanruskea tai purppuranruskea väri on virhe

REMOVEO

◊ Ihannesäkäkorkeus: 38–41 cm. Paino: Noin 23 kg

Eläinten lääke- ja nesteannostin Removeo lääke- ja nesteannostinta käytetään eläimille annettavien nesteisiin liuottettujen lääkkeiden ja nesteiden annosteluun.

◊ Yleisvaikutelma : Voimakasrakenteinen, toiminnanhaluinen ja tarmokas koira, jolle on ominaista muista spanieleista poikkeava, selvästi rullaava liike.

Removeo annostimen avulla nesteiden ja liuosten annostelu on helpompaa myös niitä hankalasti vastaanottaville eläimille.

Evenly’s Bertha

Annostimen käyttö on helppoa: Pakkaus sisältää säiliön (30 ml), annostimen ja imuosan. Kiinnitä imuosa säiliöön. Purista haitarisäiliö kasaan ja aseta imuosa liuospurkkiin. Vapauta haitarisäiliö hitaasti, jolloin alipaine nostaa liuoksen säiliöön.

Sussexi on laiskan ihmisen koira, koska sitä ei varsinaisesti trimmata. Pelkkä siistiminen riittää. Kuollut karva nypitään pois ja tassujen karvoitus leikataan pyöreäksi. Polkuanturoiden välit on hyvä pitää puhtaina jo käytännön syistä. Hännän hapsutus leikataan lyhyeksi. Lopputuloksen tulee olla niin luonnollinen kuin mahdollista.

Kiinnitä annostin säiliöön. Aseta annostin eläimen suuhun sivulta ja käännä se eteen. Annostele liuos puristamalla säiliö kasaan. Tarkemmat ohjeet löydät pakkauksesta.

LURPPA 4/2020

Valmistaja: Salofa Oy | Örninkatu 15, 24100 Salo | www.salofa.fi

PetBaja, eläinlääkäri ja lemmikkieläintarvikeliike

Eläintarvikekaupan puolella Jari Jaakkola trimmaa koiria. Jari on trimmannut bichoneita 23 vuotta, ja muita rotuja on tullut pikkuhiljaa mukaan. Trimmaajan ammattitutkinnon näyttötyön Jari pääsee tekemään vuoden 2021 alussa. Pesupaikat löytyvät pienille ja keskisuurille koirille.

Teksti ja kuvat: Mari Salminen PetBaja on yksityinen eläinlääkäriasema, trimmaamo, myymälä ja verkkokauppa Turun Orikedolla osoitteessa Ruunikkokatu 1. Valikoimaan kuuluu lemmikkieläintarvikkeita, turkinhoitotuotteita ja -välineitä, koirakuivaimia (turbofööni) sekä leluja koirille ja kissoille. Myymälästä löytyy mm. PetBajan maahantuomia SO POSH-, #1 All Systems- ja Show Tec -tuotteita sekä upeita Hurricane -koiraföönejä. Orikedolla PetBaja on toiminut noin vuoden, joulukuusta 2019 alkaen; lisäksi yrityksellä on ollut toimintaa Halikossa vuodesta 2018. PetBaja on mukana Jatek Import Oy:ssa, joka on maahantuonut eläintarvikkeita vuodesta 1989; PetBajalla on siis tavallaan jo vuosia takana alalla. Eläinlääkärin tilat

Suunnitteilla on laajentaa lääkärin tiloja, trimmaustilaa sekä pesupaikkaa isommillekin koirille. Jari on kasvattanut bichon friseitä 16 vuotta kennelnimellä Jatek. Nadezhda on kasvattanut griffoneita jo 26 vuotta kennelnimellä Iz Mitkov Ekateriny. Eläinlääkäri Nadezhda Bauzhes opiskeli Moskovassa ja toimi siellä eläinlääkärinä 10 vuotta. Suomeen Nadežda muutti vuonna 2014. Suomen kielen koulutuksen ja tasokokeiden jälkeen hän suoritti laillistumisopinnot Helsingin yliopistossa ja sai eläinlääkärin toimiluvan Suomessa. PetBajassa saa pieneläinten terveydenhoito- sekä perussairaanhoidon palveluita. Myös labranäytteet onnistuvat; näytteet tutkitaan Kuopion Movetissa, ja tulokset tulevat jo seuraavana päivänä. Pikatesteinä otetaan esim. virtsa-, korva- ja ihonäytteitä, jotka tutkitaan mikroskoopilla. Eläinlääkärin luona käy pieneläimiä laidasta laitaan. Kastraatiot sekä sterilaatiot tehdään PetBajassa sekä kissoille että koirille. Myös hammaskiven puhdistus, maitohampaiden poistot ja pienten pysyvien hampaiden poistot onnistuvat. Pentuetarkastuksiakin suoritetaan sekä tunnistusmerkintöjä. Vuoden 2020 loppupuolella tulee vielä ultra, jolla saadaan tehtyä lisää tutkimuksia.

Karstoja ja kampoja, petejä ja häkkejä, hihnoja, valjaita, heijastintuotteita... mitä vaan joka tarpeeseen.

Loppuvuosi 2020 on juhlan aikaa PetBajalle, kun se täyttää vuoden Orikedolla, unohtamatta Joulun aikaa. Käykäähän tutustumassa paikan päällä, unohtamatta verkkokauppaa!

Nappulat voi halutessaan valita koiran värin mukaan...

Tämä yksityinen lämminhenkinen liike houkuttelee tutustumaan ja tutkimaan monipuolista tuotevalikoimaa, unohtamatta Nadezhdan ja Jarin sinne tuomaa lämpöä.

Nadezhda ja Jari

Turkin- ja terveydenhoitotarpeita

Liike on avoinna arkisin klo 9– 17. petbaja.fi

LURPPA 4/2020

Puserosta peti!

Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi

Uusia valioita

Tekisikö sinun mieli tehdä koirallesi jotain tuunattua ja ainutkertaista? Itsetehty peti omistajan käytetystä college- tai villapuserosta on helppo toteuttaa. Kun täytät sen käytetyllä tyynylläsi, niin koira kokee olevansa lähelläsi nukkuessaan! Tarvitset: • Puseron • Tyynyn • Neulan • Lankaa • Sakset • Ompelukone, ei välttämätön

Liettuan ja Viron mv blueroan cockeri Triplet Dreamrider kasvattaja Heli Härkälä, omistaja Elina Olshin

• Aloita poistamalla mahdollisesti vaarallisia osia, kuten nappeja tai naruja. • Käännä puseron nurja puoli ulospäin. • Ompele kaula aukko umpeen. • Käännä pusero oikea puoli ulospäin.

Vaihtoehdot:

Liettuan juniori muotovalio

A. Laita tyyny puseron sisään. Ompele tyynyn alapuolella oleva helma yhteen. Kiinnitä hihat toisiinsa nurjalta puolelta. B. Ompele kaula aukon alapuolelle kuja täyttöä varten. Täytä kuja vanulla. Laita tyyny puseron sisään. Ompele tyynyn alapuolella oleva helma yhteen. Kiinnitä hihat toisiinsa nurjalta puolelta.

Viron juniori muotovalio Baltian junior Winner 2020 mustavalkoinen cockeri Northworth Head to Wind kasvattaja: Nina Kauhanen omistaja Elina Olshin

Toimikunnat tiedottaa:

Kiinnitä hihat tyynyosaan, jos haluat. Puseroista saa helposti koiralle alustan tai tyynyn.

Kevään koulutukset Tottelevaisuuskoulutusta järjestetään keväällä yhteistyössä Turunmaan Kennelyhdistyksen kanssa. Paikka on Kupittaan kaivokenttä, eli ulkokoulutus. Koulutuksen on suunniteltu alkavan helmi–maaliskuussa. Ajankohta riippuu koronatilanteesta ja talvesta. Seuraa kerhon nettisivuja

Näyttelykoulutusta järjestetään keväällä yhteistyössä Turunmaan Kennelyhdistyksen kanssa. Paikka on Kupittaan kaivokenttä, eli ulkokoulutus. Koulutuksen on suunniteltu alkavan helmi–maaliskuussa. Ajankohta riippuu koronatilanteesta ja talvesta. Seuraa kerhon nettisivuja.

LURPPA 4/2020

Uusia kotimaisia hoitotuotteita Paimiosta Kävimme Marin kanssa Paimiossa moikkaamassa Kirsi Suhosta. Hän on Niina Autin kanssa lanseerannut kotimaisen ArcticVet-tuotesarjan koirille ja hevosille vuonna 2019. ArcticVet tulikin aika nopeasti tunnetuksi täällä Turun seudulla, kun kotimaiselle ja luonnonmukaiselle tuotteelle näytti olevan kysyntää. Kirsi kertookin, että vastaanotto on ollut innostunutta ja tällä hetkellä jälleenmyyjiä on sata. Ajatus kotimaisen tuotesarjan kehittämisestä syntyi noin kolme vuotta sitten kun Kirsi ja Niina halusivat hoitaa omia hevosiaan ja koiriaan turvallisilla tuotteilla, jotka eivät sisältäisi ylimääräisiä kemikaaleja sekä olisivat valmistettu kotimaisista raaka-aineista, mieluiten lähituottajilla. He päättivät yhdessä tuoda markkinoille luonnonmukaisen kotimaisen vaihtoehdon, jonka raaka-aineet olisivat tuttuja Suomen luonnosta ja kerrottu selkeästi tuoteselosteessa. Aineet kerätään Suomessa ja pakataan Suomessa. Töitä tehtiin ja paljon mietittiin. Sitten tulivatkin Okran maatalousmessut 2019. ArcticVet™-sarjaan kuului silloin kolme tuotetta. Ne sopivat niin koirien ja hevosten kuin sikojen, kanojen, kalkkunoiden ja nautojen haavojen, nirhaumien ja ruhjeiden hoitoon.

Kotimaiset öljyt ja vaikutusaineet

ArcticVet™-sarjan tuotteiden sisältämät luomulaatuiset hamppu- ja rypsiöljyt kosteuttavat ja pehmentävät turvallisesti herkkää ihoa. Tärkeät vaikutusaineet ovat siankärsämö, pihka ja terva, jotka ovat peräisin Pohjois-Suomen ja Pohjanmaan puhtaasta luonnosta ja kerätään siellä käsin. Lisänä esimerkiksi hunaja on lähituotettua ja elintarvikelaatuista.

Näistä vaikutusaineista siankärsämö hillitsee tulehduksia sekä lievittää kipua ja kutinaa. Siankärsämö on luonnon oma tehoaine joka puhdistaa, rauhoittaa ja tasoittaa ihoa, sekä edistää ihosolujen aktiivisuutta ja parantaa ihon pintaverenkiertoa. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja ja eugenoli lievittää paikallista kipua. Siankärsämö on Suomalaisen kansanparannusperinteen moniottelija, joka sopii kaikille vauvasta vaariin. Tuoksu karkottaa hyönteisiä. Kuusenpihka osaltaan edistää haavojen paranemista vahvan antimikrobisen vaikutuksensa ansiosta. Pihka tuo myös oman pigmenttinsä tuotteille. Kolmanneksi männystä tuotettu hautaterva puhdistaa, desinfioi ja vähentää bakteerien kasvua. Myös tervan tuoksu karkottaa hyönteisiä. Tuotteita ei testata eläimillä. Testaajina toimivat omat eläimet ja myös perheenjäsenet. ArcticVet on kotimainen Avainlipputuote, jota löytyy hyvin varustelluista erikoisliikkeistä, kuten hevostarvike-, maatalous- ja lemmikkieläinliikkeistä, eläinklinikoilta, apteekeista, trimmaamoista sekä niiden verkkokaupoista. Kiitos Kirsi kunnon tietopläjäyksestä! Kirsi Suhonen ja Niina Autti, ArcticVetin alkulähteillä

LURPPA 4/2020

Tuotteet Tällä hetkellä sarjasta löytyvät pihkasuihke, pihkavoide, hoitovoide, ArcticSpray ja hoitoöljy. Pihkasuihke tekee hoidettavalle alueelle suojaavan kalvon. Se sopii eläinten haavojen, ihoruhjeiden ja ihottuman hoitoon sekä puhdistamiseen. Suihke on hyvä ottaa vaikka taskussa mukaan metsälle. Pihkasuihke on myös tehokas apu bakteerija sienitulehdusten hoitoon sekä mm. nirhaumiin ja hotspot-ongelmiin. Tuote on hoitava, desinfioiva ja suojaava valmiste. Lääkekaapin ykköstuote ensiapuun. Pihkavoide sopii eläinten ihoruhjeiden hoitoon. Se sisältää suomalaista kuusenpihkaa sekä luomuöljyjä, jotka imeytyvät nopeasti hoitaen vaurioitunutta ihoa. Voide on niin ikään tehokas apu bakteerija sienitulehdusten hoitoon sekä nirhaumiin, kurarupiin ja hotspot-ongelmiin. Hoitovoide on kosteuttava voide päivittäiseen käyttöön kuivan ja kutisevan ihon avuksi. Se on erityisen sopiva vaurioituneen ja ärtyneen ihon hoitoon. Valmiste muodostaa hyvät olosuhteet ihoalueen paranemiselle. Se soveltuu myös hilseilevän, kutisevan sekä kovettuneen ihon hoitoon. Se on myös hyvä apu tassuille ja suojaa anturoita kesättalvet. Voiteessa on käytetty puhtaita kotimaisiaraaka-aineita, kuten kuusenpihkaa, siankärsämöä ja mehiläisvahaa. Voide imeytyy hyvin kotimaisten luomuöljyjen ansiosta ja sisältää iholle tärkeitä antioksidantteja sekä C- ja E-vitamiineja. ArcticSpray on tarkoitettu eläinten vaurioituneen ja ärtyneen ihon hoitoon sekä iho-ongelmien ennaltaehkäisyyn. Spray hillitsee kutinaa, kosteuttaa ihoa ja hoitaa haavaumia sekä ihoruhjeita. Se auttaa bakteerija sieni-infektioita hallintaan. Tuotteessa on hautatervan tuoksu, mikä karkottaa hyönteisiä hoidettavalta alueelta. Sitä on turvallista käyttää myös tiineille, imettäville ja vastasyntyneille eläimille. Hoitoöljy on sarjan uusin tuote. Se on hellä, herkän ihon hoitoöljy, jota voi käyttää turvallisesti moniin iho-ongelmiin. Se hillitsee tehokkaasti ihon kutinoita ja lievittää kipua tehoaineidensa ansiosta. Pohja-aineena käytetään kotimaisia luomuöljyjä, kuten rypsi- ja hamppuöljyä. Nämä kotimaiset öljyt imeytyvät nopeasti iholle pehmentäen sitä, tukkimatta herkkiä ihohuokosia (kaikki kosmetiikkateollisuuden käyttämät öljyt eivät imeydy, vaan jäävät pintaan). Hamppuöljy on erittäin kosteuttavaa ja sisältää runsaasti antioksidantteja, rauhoittaa ihoa ja vähentää iholla olevaa tulehdusta. E-vitamiini lisää tuotteen säilyvyyttä sekä hoitaa ihoa, se myös rauhoittaa ihotulehduksia sekä lisää ihon uusiutumiskykyä.

LURPPA 4/2020

Spanielit matkustavat, lomareissu Lofooteille ja Vesteråleniin

Rockie: uusi Norjan valio!

Boromir Saltsraumenin rannalla

Teksti ja kuvat: Päivi ja Arthur Hodgson

Valiouros sai myös erinomaisen arvostelun. Junnuluokan narttu sai erinomaisen arvostelun ilman SA:ta. Vidar piti Otzia ikäisekseen erittäin hyvin kehittyneenä ja sijoitti ykköseksi uroksissa, ja näin ollen myös Otzi oli ROP ja sai sekä CACIBin että SERTin. Tuomari myös kehui vespojen ja fieldien osalta suomalaista kasvatustyötä.

Tänä vuonna päätimme tehdä kesälomareissun Lofooteille ja tietenkin suunnitelma sisälsi yhden näyttelyn matkan varrelle. Näyttelyksi valittiin elokuun alun Fausken kansainvälinen näyttely. Koska lomaa oli vain viikko, niin päätimme jättää väliin siellä sunnuntaina järjestetyn spanieleiden erkkarin. Koronan vuoksi saimme jännittää matkustussuosituksien päivityksiä pitkälle heinäkuuta ja jouduimme lopulta muuttamaan matkasuunnitelmaamme. Majapaikat valittiin niin, että jokaisessa oli kokkailumahdollisuus sekä tietty oma wc & kylpyhuone. Muutos toi matkalle myös lisää pituutta niin kilometreissä kuin päivissäkin. Lähdimme liikkeelle kahden pysähdyksen taktiikalla. Auto käyntiin torstaiaamuna ja kuonot kohti pohjoista. Eka yöpyminen Keminmaalla, toinen jo näyttelypaikan lähellä. Myös paluu Lofooteilta jouduttiin tekemään pidemmän kierroksen taktiikalla. Kaiken kaikkiaan matkakilometrejä tuli liki 4 000.

Näyttelyssä ei järjestetty ryhmäkehiä. Tästä emme olleet lainkaan pahoillamme, sillä lämpötila avoimella keinonurmikentällä oli noin 25 astetta, eikä tuullut juuri lainkaan. Todellinen drive-in-näyttely!

Vanhempikin fieldi voi yllättää

Tuomarimme Vidar Grundetjern arvosteli sekä seiska- että kasiryhmäläiset. Koiria hänen arvosteltavaan kävi lauantaina 86 kpl 20:stä eri rodusta. Suurimpana rotuna oli englanninspringeri 19 yksilöllä. Kehässä oli myös harjoittelijatuomari, jonka nimeä en löytänyt mistään.

Korona-ajan näyttely Näyttely oli jaettu vierekkäisille urheilukentille, näillä kummallakin oli oma parkkialue. Näyttelyyn päästettiin sisään kolmessa eri aikaryhmässä ja jokaisella rodulla oli vielä niissä oma sisääntuloaika. Sitä ennen ei portista alueelle päässyt. Onneksi meidän koiramme olivat samassa aikaryhmässä (klo 12–14) ja sisäänpääsy alueelle sallittiin molemmille koirille klo 13.30. Kentälle pääsi vain yksi henkikö koiran kanssa, sisään mennessä sai kunnon ruuttauksen käsidesiä. Tosin minun kohdallani toimitsija meinasi kaataa colaa tölkistään, onneksi ehdin saamaan käteni alta ajoissa. Heti kun koiran osalta kehä oli ohi, ohjasivat toimitsijat ystävällisesti pois alueelta. Olikin todella outoa, kun kehän laidalla ei ollut väkeä, ei telttoja eikä juurikaan edes häkkejä.

Fieldspanieleita oli ilmoitettu kaksi. Nuorten luokassa esiintyi hienosti viime vuoden Norjan junnuvoittajauros, saaden erinomaisen arvostelun ja ollen PU2. Rockie sai myös erinomaisen arvostelun. Rockie oli ROP, sai CACIBin ja SERTin ja näin myös Norjan MVA-tittelin. CACIB siirtynee junnu-urokselle ajan myötä. Suullisessa palautteessa Vidar totesi, että onneksi Rockie on jo aikuinen eikä kasva enempää. Eli tykkäsi selvästi pienemmistä fieldeistä. Irlanninvesispanieleita oli ilmoitettu kolme. Otzi sai nuorten luokassa erinomaisen arvostelun. Itse tein kehässä aloittelijan virheen. Esittäjä näyttää

Otzi ja ruusukkeet

Parkkipaikalla ei olisi uskonut, että lähistöllä on koiranäyttely. Matkailuautopuolella oli vajaa kymmenen autoa isolla parkkialueella, autoillakin oli siis hyvät turvavälit!

kehässä koiran hampaat ja tietysti tein sen niin, että samalla peitin koiran silmät ja kun päästin otteeni, koira yllättyi vieressä seisovista henkilöistä ja haukahti. Tästä saimme maininnan arvosteluun – tuomari toivoisi avoimempaa luonnetta koiralta. Hyvin Otzi kuitenkin antoi kahden tuomarin tutkia itseään ja liikkui kehässä myös hyvin.

LURPPA 4/2020

Näyttelyn jälkeen alkoi virallinen kesälomareissu. Yövyimme jokaisen yön eri paikassa ja erityyppisissä tiloissa. Varaukset tehtiin nettivarausten kautta etsimällä lemmikkiystävällisiä paikkoja. Jokaiseen majapaikkaan olin ennakkoon yhteydessä ja varmistin, että majoittuminen kolmen koiran kanssa onnistuu sekä sen, mikä on koirista tuleva lisähinta. Eroavaisuuksia löytyi, ja kolmena yönä olikin haettava uudet majapaikat. Yhdessä paikassa tykättiin koirista todella paljon, mutta mökkiin ei koiria toivottu vaan koirien olisi pitänyt olla joko juoksunaruissa ulkona tai nukkua autossa. Joissakin paikoissa koirista olisi otettu liki 30 euroa per koira lisämaksua per yö. Pienellä haulla löysimme hyvät majapaikat, joissa koirat oikeasti olivat toivottuja vieraita ja joiden ympäristössä oli helppoa liikkua näin monen koiran kanssa.

Lofooteilla etäisyydet paikasta toiseen ovat lyhyitä ja näin ollen koirat pääsivät usein tauolle ja kävelemään. Spanielimaiseen tapaan uusia tuoksuja riitti nuuskuteltavaksi yllin kyllin. Rannalla emme olleet riittävän tarkkoja meriveden osalta. Otzi ehti hörppiä suolaista merivettä sen verran, että tuloksena oli nopeasti ilmaantunut vesiripuli. Tämä tuli jo esiin ennen rannalta poistumista. Rockie joi merivettä vähemmän ja mahakin meni vain vähän löysälle. Bobo konkarina jätti onneksi juomatta. Matka-apteekkiin olimme varanneet Canicuria ja jo parin annoksen jälkeen kummankin koiran maha rauhoittui. Selvittiin tästäkin säikähdyksellä, suolamyrkytys merivedestä ei ole kiva juttu.

Spanielit piknikillä

Rockie komeilee Å:n kallioilla.

Pojat Atlantin rannalla: Boromir, Rockie. Otzi ja Artturi

Koiran kanssa Norjassa

Onnelliset uimarit Uttakleivin rannalla

Onnellinen spanieli Sandvikan kallioilla

Lofootit ja Vesterålenin saaret näyttäytyivät koiraystävällisinä alueina. Koirien kieltokylttejä ei osunut tällä reissulla silmään muualla kuin kauppojen ja museoiden ym. ovissa. Vain yhdessä taajamassa näkyi suosituksia koirien jätösten keräämisestä. Koirat saivat uida samoilla hiekkarannoilla. Ehkä itse aiheutimme enemmän ihmettelyä, kun keräsimme tottuneeseen tapaan jätöksiä ja yritimme löytää majapaikkojemme alueilta roskiksia, joihin näitä pussukoita laittaa. Ihan ei mökin keittiön roskis tuntunut hyvältä ajatukselta. Sää oli yhtä harmaampaa päivää lukuun ottamatta upea, ehkä lämpötila olisi voinut olla vähän alhaisempi. Koirien kanssa liikkuessa täytyy pitää usein taukoja ja huolehtia riittävästä juomisesta ja näissä keleissä täytyi tähän oikein keskittyä. Spanieleiden kohdalla harvoin joutuu pähkäilemään ruokahalun suhteen. Meidän Otzi aiheutti vähän harmaita hiuksia tässä suhteessa. Parina päivänä oli sorruttava syöttämään kädestä, jotta edes osa ruuasta meni alas. LURPPA 4/2020

Matka-apteekin sisältöä

Joka päivä löytyi hyviä taukopaikkoja, joissa pystyi myös juoksuttamaan koiria. Tietty piti tarkistaa, onko lähistöllä lammas- tai porolaumoja. Omat koirat eivät ole näihin tottuneita, joten emme halunneet lomalla myöskään ottaa metsästysviettisten koirien kanssa näiden kohtaamisista turhia riskejä. Lofoottien suunnalla ei löydy lemmikkien erityisliikkeitä, joten kannattaa varata matkaan mukaan riittävästi koiranruokaa ja -tarvikkeita. Peruselintarvikkeet ja polttoaineet ovat hieman Suomen tasoa kalliimpia. Osa kahviloista ja majoituspaikoista oli kiinni, Etelä-Norjalaisten loma-aika päättyi heinäkuun lopussa, eli turistien määrä alueella oli selkeästi vähentynyt.

Kanelipulla on paikallinen herkku.

LURPPA 4/2020

Matkaamme piti sisältyä runsaasti merenherkkujen nauttimista paikallisissa ravintoloissa. Korona-aika teki sen, että kävimme vain kerran ravintolassa syömässä. Isossa salissa oli lisäksemme vain kolme muuta pöytäseuruetta. Ruoka oli hyvää, tuli kokeiltua ekaa kertaa myös friteerattuja turskankieliä. Maku oli ihan hyvä, suutuntuma paikoin sitkeähkö. Tietty tuli heti mieleen, että varmaan niistä saisi tosi hyvin koiran koulutusherkkuja. Nautinnollisia reissuja kaikille spanieleille toivottavat:

Ruohokattoisia rorbuer-kalastajamökkejä.

Päivi ja Artturi & Boromir, Rockie ja Otzi

Kalastusalus Andenesissa.

Otzi ja Rockie surffirannalla

Näillä main maisemat puhuvat puolestaan. Sen ymmärtävät pienet spanielitkin... Yllä Hauklandin valkoista hiekkarantaa, alla Reinen kylä ja Lofoottien rosoisia huippuja. 100 km

Senja

Andenes

Laskuveden aikaan rå ste Ve

len HARSTAD

tit Lofoo Hauklandin ja Uttakleivin rannat Reine Moskenes Å:n kalliot

Lä

Bjerkvik NARVIK

Svolvær Sandvika

o vu

BODØ

Kebnekaise 2097

Fauske

Sarektjåkkå 2089

Saltsraumen

Rognan

LURPPA 4/2020

Lounais-Suomen Spanielikerho ry HALLITUS 2020 Puheenjohtaja Merja Saastamoinen p. 040 722 6290 merja.e.saastamoinen (at)gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki p. 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Pekka Tainio Sihteeri Åsa Liljeqvist p. (02) 231 5123 asa.liljeqvist (at) gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg p. 044 338 6712 terttu.hellberg (at) dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 roosnell.kennel (at) gmail.com www.l-ssk.fi

Toimikunnat Näyttely- ja kasvatustoimikunta – TOKO-toimikunta Pj. Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist (at) gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Vivi Aaltonen meja.spanielit(at)gmail.com p. 044 533 0543 Taipumuskoetoimikunta

Pj. Maija Jaakola p. 040 702 9711 jaakola.maija (at) gmail.com Agility-toimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Kerhon yleistili: FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: kirjoita mitä maksat, esim. Lurppa 4/2020 1/3 sivua

Muut toimihenkilöt: Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 lssk.jasensihteeri (at)gmail.com Varastonhoitaja Katja Alho Koppikärryn hoitaja Kari Mattila p. 040 445 5599 kari.mattila51(at)pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija(at)gmail.com Allianssin edustajat Merja Saastamoinen ja Kirsi Niittymäki Jäsenmaksut 2020 Vuosijäsen 30 € (Lurppa- ja Spanieli-lehdet) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä)

Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. Huom! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero: FI4357112720008932

LURPPA 4/2020