LURPPA
Lounais-Suomen Spanielikerho ry jäsenjulkaisu 2/2020
LURPPA 2/2020
1
Kansi: irlanninvesispanieli Saida, omistaja ja kuva: Katja Sillanpää
Erilainen koiraharrastuskevät Olisiko kukaan voinut ennustaa minkälainen koiraharrastuskevät meitä odotti? En lähde sen enempää valittamaan sitä, että mitään ei ole voitu järjestää vaan olen positiivisesti yllättynyt, miten paljon mahdollisuuksia on löytynyt harrastaa etänä, kuunnella verkkoluentoja, on nettivalmennuksia ja podcasteja. Voisiko ajatella, että korona on lisännyt ulkoilua ja kivaa tekemistä spanieliemme kanssa ja tuonut siten lisää terveysvaikutuksia. Muistakaa kuitenkin antaa spanielinne hetken myös levätä, mitä se on tottunut tekemään silloin, kun olette itse ollut töissä. Tietysti se, että kerhomme ryhmänäyttelyn mahdolliset tulot jäivät nyt saamatta harmittaa, mutta onneksi taloutemme on vakaalla pohjalla. Rahaakin tärkeämpää on tietysti harrastajien terveys ja turvallisuus, ja noudatamme Kennelliiton meille antamia ohjeita. Toisaalta ajattelen, että nyt jokainen aktiivisesti mukana ollut sai hetken huilaustauon, ja kun toiminta lähtee taas käyntiin, ovat energiavarastot täynnä. Kiitos niille, jotka jo ilmoittautuivat talkoolaisiksi, kyllä teitä vielä tarvitaan!
Sisällys
Kaverikoira on kiva kaveri Duunaricockeri Tahvo Rotuesittelyssä irlanninvesispanieli In memoriam: Tiina Rantanen Vanheneva koira Taipparit eli taipumuskokeet Tottelevaisuutta ilman paineita Sinilevä – se kesän riesa Pelkäätkö käärmeitä? Salon koirahallissa Kokeilussa vesiterapia
4 6 8 13 16 18 20 22 24 28 30
Vuosikokous siirtyi myös myöhempään ajankohtaan, mutta nyt näyttää siltä, että maan hallitus purkaa pikkuhiljaa rajoitteita, joten emmeköhän saa kokouksenkin pidettyä. Informoimme asiasta heti kun tiedämme ajankohdan. Hallitus on pitänyt yhteyttä tärkeistä asioista sähköposteilla. Kaikesta huolimatta haluan toivottaa mukavaa kesää teille kaikille! Merja
LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo
ILMOITUSHINNAT 2020 Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 € ; ALV 0 %
AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com
Vuosisopimushinnat Ilmoitus kahteen lehteen –15 %, neljään lehteen –30 %
Nro / Ilm. / Aineiston DL 3/2020 / syyskuu / 10.8.2020 4/2020 / joulukuu / 9.11.2020 Painosmäärä 230 Painopaikka: Painosalama
2
Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 € Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 €
JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentu- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.
LURPPA 2/2020
Kesän kynnyksellä Kun Lurppa tipahtaa postiluukusta ollaan jo kesässä. Kesässä, joka on meille kaikille poikkeuksellinen. Ei ole suuria koiranäyttelyitä, tapahtumia taikka kokeitakaan ehkä tiedossa. Tämä vuosi jää historiaamme. Jo viime vuoden lopulla vavisutti mieltämme nuo Australian suuret maastopalot. Tämä vuosi sitten onkin mennyt koko maailmaa vavisuttavan covid-19-pandemian käsissä. Olenkin miettinyt asioita, mitä omat vanhempani ovat kertoneet viime sodista, ja miten Suomi siitä pikkuhiljaa rakentui taas jaloilleen. Nyt vuorostaan meidän lapset voivat kertoa omakohtaisia kokemuksia, miten tämä korona-
LURPPA 2/2020
pandemia muutti heidän elämäänsä ja miten siitä toivuttiin. Uskon lujasti, että se aika koittaa. Tähän Lurppa-lehteen olemme koittaneet saada sisältöä, vaikka kerhon omia tapahtumia ei ole ollutkaan. Toivotaan, että pikkuhiljaa saadaan jotain aloitettua. Nauttikaa kuitenkin kesästä, toisistanne ja spanieleistanne. Otetaan kaikki huomioon ja pidetään huolta lähimmäisistämme, ja miksei naapureistakin. Hyvää ja rentoututtavaa kesää kaikille jäsenillemme! t: Annika & Mari
3
Kaverikoira on kiva kaveri!
TEKSTI JA KUVAT: UTA KORNBLOM
Hei kaikki Lurppikset! Lukijoilla on herännyt kysymys: “mitä on kaverikoiratoiminta?” Kaverikoira toimii kaverina, kuten kuuluu, mutta kenelle ja miten? Olin halunnut pitkään tehdä jotain vapaaehtoistoimintaa nimenomaan koiran kanssa. Kuulin kaverilta, joka oli ollut kaverikoiratoiminnassa mukana jo vuoden verran, että keväällä 2019 järjestetään kaverikoirakurssi. Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Ensin piti vaan varmistaa pari asiaa: Onko Artturi 2 vuotta? On. Onko hän ihmisystävällinen? On. Onko Artturi kennelliiton rekisterissä/FIX-rekisterissä ja olenko minä Suomen kennelliiton jäsen? Jepp. Voisiko hän sopia Kaverikoiraksi? Se jäisi nähtäväksi. Tästä on nyt jo aika tarkkaan vuosi aikaa. Kurssi järjestettiin yhtenä viikonloppuna. Lauantaina mentiin ilman koiria opiskelemaan teoriaosuutta. Sunnuntaina oli koirien ”soveltuvuustesti”. Noin kolme koirakkoa oli samaan aikaan testissä. Soveltuvuustestin aikana kouluttajat tarkkailevat koiria ryhmätilanteessa sekä koirien omistajia koiriensa käsittelyssä ja lukemisessa. Tuli hieno tunne kun läpäisimme soveltuvuustestin, olisi tehnyt mieli tuulettaa, mutta sain hillittyä itseäni. Tästä sitten seurasi kuusi harjoituskäyntiä. Virallinen kaverikoira Artturi olisi vasta näiden kuuden harjoituskäynnin jälkeen. Harjoituskäyntien aikana mukana oli aina kokenut ohjaaja ilman koiraa.
koiran kaulaan ja ylpeälle ohjaajalle nimikyltti rintaan. Nyt olisi edessä virallisia vierailuja lasten, kehitysvammaisten ja vanhusten luona eri asumisyksiköissä, kouluissa, päiväkodeissa sekä erilaisissa tapahtumissa. Haluan vielä korostaa sitä, että toiminta on täysin vapaaehtoista ja palkatonta. Vierailuja on ollut päivällä, illalla ja viikonloppuisin, siksi tämä sopii myös vuorotyöläisille. Me olemme pääsääntöisesti olleet liikkeellä iltaisin ja viikonloppuisin. Näissä vierailuissa koira on keskipisteenä, mutta tietysti ne ovat myös sosiaalisia tapahtumia. Vierailuihin ei koskaan mennä yksin, vaan aina pitää olla kaksi koirakkoa tai yksi ohjaaja ilman koiraa ja yksi koirakko. Onneksi näin, koska muuten olisimme jo eksyneet näihin paikkoihin. Haluamme Artturin kanssa tuoda iloa ja hyvää
Soveltuvuustesti hyväksytty!
Meidän ryhmä tulisi työskentelemään nimimerkillä ”Halinallet”, jossa ryhmänjohtajana toimisi Birgitta ”Gitta” Kuosmanen, joka toimii Turun seudun pohjoispuolella. No mistä tunnistaa virallisen kaverikoiran ohjaajan kanssa? Koiralla on kennelliiton oranssin värinen kaverikoirahuivi kaulassa ja ohjaajalla nimikyltti. Vihdoinkin elokuussa 2019 saatiin täyteen kuusi harjoituskäyntiä. Ei muuta kuin huivi
4
LURPPA 2/2020
Kaverikoirat on rekisteröity tuotemerkki, jota saavat käyttää vain Kennelliiton kaverikoirat!
NAN SALMINEN TYÖSSÄÄN
Vapaaehtoistyö kutsuu!
mieltä ja saada jokaisen vanhuksen, lapsen, kehitysvammaisen ja asumisyksikön asukkaan nauttimaan kohtaamistilanteista. Toki käymme myös markkinoilla, kouluissa ja päiväkodeissa. Lähtökohtana on, että kohtaamistilanteesta nauttivat ja saavat hyvän mielen kaikki osapuolet. Kuinka monta kerta koira saa viikossa käydä vierailulla? Artturi-poika on aina ihan loppu näiden vierailujen päättyessä. Yksi vierailu on korkeintaan tunnin pituinen. Tämä on koiralle todella rankkaa työtä, vaikka se nauttiikin siitä. Liian tiheillä käynneillä tuotetaan koiralle stressiä, joten yksi käynti viikossa on maksimi. Meillä on nyt takana vuoden aikana kuusi harjoituskertaa ja 12 virallista käyntiä. Tämä on toisinaan ollut liikuttavan ihanaa työtä ja toisinaan myös hauskaa ja hyvin
LURPPA 2/2020
antoisaa. Vierailuja olisi tarjolla vaikka kuinka paljon, eikä kaikkiin riitä koiria; siksi olisi kiva kun saisimme lisää porukkaa ja koirakkoja mukaan kennelliiton kaverikoiratoimintaan. Jos kiinnostuit tästä mahtavasta työstä, kennelliiton sivujen kautta löydät oman ryhmänjohtajan kaverikoiratoiminnan otsikon alla. Sitten meillä on myös yhteisiä kaverikoirien tapaamisia, jolloin nähdään kaikki yhdessä nyyttikestien merkeissä, vaihdetaan kuulumisia ja koirat saavat herkkuja – mikä on ihan parasta Artturin mielestä. Toki ryhmänjohtajamme Gitta on Artturin paras kaveri, sillä aina vierailujen jälkeen kaikki koirat saavat häneltä herkkutikun. Jatketaan toimintaa heti kun tämä Covid-19-epidemia rauhoittuu. Tsemppiä kaikille ja pysytään terveenä! •
5
Duunaricockeri Tahvo TEKSTI JA KUVAT: KATRI KORPI
Moro! Mamma pyysi minua kirjoittamaan vähän työkuvioistani. Mikäs siinä, minusta on aina kiva puhua! Aloitin mamman työparina alakoulussa syksyllä 2017, kun mamma palasi töihin perhevapaiden jälkeen. Luokka oli iso ja levoton, joten mamma ajatteli viedä minut rauhoittamaan tilanne. Hyvin se toimikin ja paikallinen kirkkoherra oli hyvin kiitollinen, kun välttyi ottamasta omaa koiraa, kun tytöt sai olla koiran kanssa koulussa. Sain sinä keväänä jättimäärän luita ja muita herkkuja viimeisenä työpäivänä. Tavallinen työpäiväni menee niin, että aamulla tervehdin kaikki oppilaat ja tarkistan onko kenellekään jäänyt suupieliin mitään lurpittavaa. Sitten pötköttelen vähän aikaa omalla pedilläni ja kun alkaa tehtävien tarkistus, olen taas kärppänä paikalla. Olin nimittäin ylitarkastaja: kun oppilas tarkistaa tehtäviään tarkistuskirjasta, tarkkailen vieressä ja lopuksi annan yläfemman ja oppilas antaa minulle namin. Muutenkin saan aika paljon nameja, koska monille oppilaille ainoa syy tehdä jotain on se, että kun homma on valmis, saa antaa minulle namin ja silitellä hetken aikaa.
Mamma: Tahvo on mukana myös käsityötunneilla, ja usein oppilaat istuskelevat lattialla virkkaamassa tai neulomassa Tahvo jaloissaan köllötellen. Tahvo: Mamma tykkää vahvuuspedagogiikasta, ja yhdessä harjoituksessa oppilaat antoivat minulle tällaisen vahvuuden.
Seikkailen siis mukana ihan tavallisessa kouluarjessa. Jos jollain oppilaalla on huono päivä, usein se jo auttaa kun menen viereen ja annan muuta ajateltavaa. Nykyään en ole töissä joka päivä, koska tuota ikää alkaa jo olla. Eiköhän yli 12-vuotiaalla ole jo oikeus välillä lorvailla… t. Tahvo
Mamma: Koulukoiran tärkeä tehtävä on olla tukena silloin kun jännittää. Tahvo on tässä luonnonlahjakkuus. En siis ohjannut sitä tuohon esitelmänpitäjien seuraksi, vaan se tajusi mennä siihen itse. Ja heti jännitti paljon vähemmän!
6
LURPPA 2/2020
Mamman versio:
Koulukoira tauolla
Alun perin otin Tahvon mukaan työpaikalleni isoon yhtenäiskouluun puhtaasti itsekkäistä syistä. Tahvo on ollut pennusta saakka jossain määrin vaativa koira, joka voi hyvin vain jos sillä on riittävästi älyllistä haastetta. Tiesin, ettei aikani riittäisi aktivoimaan koiraa tarpeeksi kahden pienen lapsen työssä käyvänä yksinhuoltajana, joten selvitin sivistystoimesta, että sain ottaa Tahvon mukaan töihin. Kysyin toki myös oppilailta sekä heidän huoltajiltaan suostumuksen. Olin lukenut pari lehtijuttua koulukoirista, ja niissä painotettiin koiran rauhoittavaa ja ilmapiiriä pehmentävää vaikutusta. Toivoin hartaasti, että pääsisin näkemään muutoksen levottomassa luokassa. Nyt muutaman vuoden kokemuksella voin sanoa, että koulukoira on loistava juttu! Joillekin oppilaille se on suurin syy ylipäänsä tulla kouluun. Ja voi sitä riemua, kun joku pääsee viemään Tahvon kävelyllä koulunkäynninohjaajan kanssa! Oppilaista näkee myös aivan erilaisen puolen, kun luokan levottomin tyyppi rauhoittuukin koiran viereen lattialle, eikä häiritse yhtään muun luokan työskentelyä, koska silittää koiraa.
Tämä ehkä kuvastaa koulukoiran merkitystä: luokka teki yhteisen tilkkupeiton ja he halusivat siihen myös Tahvon tassunjäljen.
Koulukoiran tärkein tehtävä: olla vieressä!
LURPPA 2/2020
Tahvo on tehnyt merkittävää suvaitsevaisuuskasvatustyötä niin aikuisten kuin lastenkin parissa. Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän Tahvon yksisilmäisyys aiheuttaa ihmettelyä. Toivon kuitenkin, että joku pieni ajatus jää itämään ja kun lapsi joskus tapaa ihmisen, joka ei ole aivan täydellinen, hän muistaa hupsun pienen yksisilmäisen koiran, joka oli loistava tyyppi. Cockeri sopii mainiosti koulukoiraksi, mutta vaatii toki selkeät säännöt oppilaille. Joskus Tahvo on jäänyt jalkoihin, kun kaikki eivät muista, että jaloissa pyörii yksi pienempikin. Onneksi mitään vakavaa ei ole koskaan sattunut. Pidän myös huolen siitä, ettei kukaan mene häiritsemään Tahvoa, jos se makaa omalla pedillään. Minulla ei ole mitään virallista koulutusta koira-avusteiseen pedagogiikkaan, mutta vankalla koira- ja työkokemuksella olen selvinnyt hyvin. Nyt jo haaveilen seuraavasta koirasta, jonka voisin kouluttaa pennusta saakka työparikseni. Mutta sen aika on toivottavasti vielä kaukana, sillä Tahvo saa olla perheen ainoa koira loppuun saakka.•
7
Suuri on kaunista! Rotuesittelyssä irlanninvesispanieli TEKSTI JA KUVAT: KATJA SILLANPÄÄ
Irlanninvesispanieli, ”vespa”, on vanha rotu, ja siitä onkin ensimmäisiä kirjallisia mainintoja jo 1600-luvulta. Alun perin rotu on jalostettu lintujen metsästykseen, ja sitä on käytetty sen kotimaassaan Irlannissa linnustamiseen jo ennen kuin ihmiset alkoivat saalistaa tuliaseilla. Vaikka rotu on vanha, on se edelleen melko tuntematon kaikkialla maailmassa ja kanta Suomessakin on pieni. Ensimmäiset irlanninvesispanielit tulivat Suomeen vuonna 1890 ja ensimmäinen pentue syntyi 1960-luvulla. Ulkonäkö Irlanninvesispanieli on spanieliroduista suurin. Sen olemusta hallitsee vahvasti kiharainen, syvän maksanruskean värinen tiivis karvapeite. Karvapeite ei ole lainkaan villainen, vaan luonnostaan öljymäinen. Rungon tulee olla tynnyrimäinen, ja tämän takia koira omaakin aivan erityislaatuiset liikkeet. Liikkeessä runko rullaa, mikä saa liikkeen näyttämään aivan juopuneen merimiehen kulkemiselta. Tämä on myös ominaisuus, jonka takia liikettä saatetaan kummastella tai koiraa
saatetaan luulla ylipainoiseksi. Päässä ja kaulassa karva on lyhyempää, samoin ainutlaatuisessa, rodulle ominaisessa rotanhännässä. Otsalla on pitkä ja kihara etutukka eli top-knot. Säkäkorkeudeltaan urokset ovat 53–59 cm ja painoa on noin 30 kg. Nartut ovat 51–56 cm korkeita ja paino on noin 24–28 kg. Luonne Irlanninvesispanielit ovat ylpeitä, itsetietoisia, rohkeita ja vilkkaita koiria, joissa yhdistyvät suuri älykkyys, kestävyys, sitkeys ja uskollisuus. Vaikka ne ovat itsetietoisia, ovat ne myös mainioita perhekoiria, sillä ne ovat ystävällisiä, leikkisiä, huumorintajuisia ja haluavat aina osallistua kaikkeen, mitä kotona tapahtuu. Vespa haluaa olla omistajansa mukana aina ja kaikkialla, joka ainoa hetki ja osallistuu takuuvarmasti niin pyykkihuoltoon, ruoanlaittoon kuin auton renkaiden vaihtamiseenkin – aina yhtä iloisesti, häntä heiluen. Jos perheenjäsenen kotiin tullessa ei heti löydy palloa suuhun, korvataan se yleensä kengällä, sohvatyynyllä tms. Meillä nuorempi koira oppi jo pentuna avaamaan kaikki ovet, kaapit ja laatikot. Jos palloa ei heti löydy, se juoksee yläkertaan,
Neidot Friidu, Saida, Nessa & Filia
8
LURPPA 2/2020
avaa pesuhuoneen oven ja sen jälkeen pyykkikorin kannen, ottaa sieltä sukan ja tulee sukka suussa täysillä alakertaan onnellisena ja ylpeänä häntä heiluen. Vespat ovat uskollisia ja sosiaalisia omaa perhettään kohtaan, mutta vieraita ihmisiä kohtaan yleensä pidättyväisiä tai varauksellisia. Tämän takia koiran totuttaminen nuorena erilaisiin ihmisiin ja tilanteisiin on erittäin tärkeää, ja mahdollinen varauksellisuus on hyvä ottaa huomioon myös pennun hankintaa suunnitellessa. Parhaimmillaan vespa on iloinen, ulospäinsuuntautunut ja huumorintajuinen koira, ns koiramaailman pelle. Eli irlannisvesispanielia suunnittelevan kannattaa omata roppakaupalla huumorintajua, sillä koskaan ei tiedä, mitä koira seuraavan nurkan takana keksii. Koska vespa on erittäin oppivainen ja omaksuu nopeasti uusia asioita, se vaatii hyvän peruskoulutuksen ja selkeyttä elämäänsä. Irlanninvesispanieli on energinen rotu, joka tarvitsee paljon liikuntaa päivässä ja on nimensä mukaisesti vesipeto, eli hyppää varmasti jokaiseen löytämäänsä ojaan tai lammikkoon. Vaikka energiaa ja innokkuutta riittää, osaa vespa onneksi myös rauhoittua kun sen aika on. Esim. tv:tä katsellessa se makoileekin yleensä jaloissa tai sohvalla pää perheenjäsenen sylissä.
Turkinhoito Irlanninvesispnieli on ns. turkkirotu, eli turkkia täytyy hoitaa ja se tuleekin rotua harkitsevan ottaa huomioon. Mutta koska vespa on todellinen jokasään koira eikä mikään hienohelma ja kerää lenkeillä mukaansa puoli metsää, ei turkinhoitoa kannata liian vakavasti ottaa. Turkki tulee pestä aina kun se on likainen, mutta kesällä uintireissut voivat korvata jonkun pesukerran. Lisäksi turkki läpikäydään takuista noin parin viikon välein. Apuvälineinä käytetään yleensä ns. puudelikampaa ja karstaa. Turkkia lyhennetään saksilla. Kasvuvauhti on yksilöllistä, mutta kotikoiralle riittää noin neljä parturointia vuodessa ja näyttelykoiralle noin kerran kuukaudessa. Koulutettavuus ja harrastaminen Irlanninvesispanieli on erittäin valpas ja tarkkailevainen ympäristössään tapahtuvia asioita kohtaan. Näin ollen se ei välttämättä ole heti sinut uudessa tilanteessa, vaan on tilanteen ”herrana” vasta kun siltä itsestään tuntuu. Se on kuitenkin myös ulospäinsuuntautunut ja rakastaa esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. Huolimatta siitä, että vespa oppii todella nopeasti, on muistettava, että se myös ajattelee omilla aivoillaan. Tämä tarkoittaa sitä, että se
Vespat rakastavat uimista!
LURPPA 2/2020
9
Friidu ja agilityn huumaa!
keksii herkästi muuta, itselleen miellyttävämpää tekemistä, mikäli koulutustilanne alkaa käymään liian tosikkomaiseksi ja tylsäksi. Karrikoidusti voidaankin sanoa, että vespalle kasvaa aivot vasta noin kaksivuotiaana ja vasta tämän, kaiken nuoruusajan säheltämisen ja koheltamisen jälkeen, koira malttaa jo kuunnellakin. Vaikka irlanninvesispanielille pitääkin opettaa perus- ja tapakoulutusta jo pennusta alkaen on muistettava, että se malttaa vasta junioriajan jälkeen paremmin kuunnella, mitä siltä pyydetään esimerkiksi tottelevaisuus- tai metsästyskoulutuksissa.
Se se on koiran elämää kun temmeltää saa... turkki vaatiikin sitten myös hoitoa.
10
Erityisen hyvin irlanninvesispanieli sopii metsästyskoiraksi jo rodun alkuperäisen käyttötarkoituksenkin huomioiden, mutta myös sen erinomaisen nenänkäytön takia. Vespa soveltuukin hyvin lähes kaikkeen metsästykseen. Se ajaa riistan liikkeelle ja saattaa seisoa sille ja lisäksi se myös noutaa halukkaasti vaikeassa maastossa. Mutta vaikka rotu onkin alun perin jalostettu lintujen metsästämiseen ja siinä sitä edelleenkin käytetään, on rotu yleistynyt myös muussa seura- ja harrastuskoiratoiminnassa. Ja vaikka iralanninvesispanieli on harvinainen, voi siihen
Kesän lapsi mä oon...
LURPPA 2/2020
Saida näyttää mallia rally-tokossa.
nykyään törmätä lähes minkä tahansa koiraharrastuksen parissa, niin näyttelyissä, MEJÄssä, TOKOssa, rally-tokossa, agilityssa, vepessä kuin nosessa ja flyballissa… eli se on todella monipuolinen harrastuskoira. Omat koirat Lapsuudenkodissani on ollut aina koiria, mutta omaa koiraa mietimme silti usean vuoden ajan. Minulle oli vuosien mietinnän saatossa muodostunut tarkat kriteerit, mitä omalta koiralta haluaisin. Sen piti olla ”koiran kokoinen”, viihtyä vedessä ja metsässä, eikä se vapaana ollessaan koheltaisi kaikkien luokse. Sen kanssa voi harrastaa monipuolisesti, se on iloinen ja haasteita antava. Tietoja eri koiraroduista oli tarttunut mukaan jo lapsuudenkodista ja lisää haettiin netin ja kirjallisuuden avulla. Lopulta vuosien pohdinnan jälkeen loppusuoralle pääsi kaksi rotua. Toiseen loppusuoran rotuun tutustuimme eräässä kennelissä mieheni kanssa päivän ajan ja kotiin ajelimme hiljaisuuden vallitessa. Vaikka rotu oli ihana, niin lähes yhtäaikaisesti pitkän hiljaisuuden jälkeen totesimme, ettei tämä tainnut kuitenkaan olla se meidän rotu.
LURPPA 2/2020
Toinen loppusuoralle päässyt rotu oli irlanninvesispanieli. Irlanninvesispanielikasvattajia kun Suomessa ei montaa ole, oli haastavaa päästä tähän rotuun livenä tutustumaan. Onneksemme CurlyCo-kasvattaja Sari Vottosen kasvatti asui Turussa ja hänen kauttaan saatiin sovittua tutustumistreffit ihanan 2-vuotiaan vespapojan kanssa. Treffipaikalle saapuessani näin jo kaukaa iloisen kenguruloikkia tekevän piiskahännän. Olin jo siinä kohtaa aivan haltioissani tuosta iloa ja energiaa pursuvasta rastatukkaisesta koiramaailman pellestä ja tuon tapaamiskerran jälkeen ei vaihtoehtoja ollut, tämä on meidän rotu. Ensimmäinen oma irlanninvesispanielimme Friidu (FI MVA RTK2 Curlyco Ocean Princess) syntyi 10.1.2010. Friidu on luonteeltaan vespojen rauhallisimmasta päästä. Paljon on ehditty touhuamaan ja harrastamaan. Friidulla on metsässä (ja muuallakin) aivan ilmiömäinen nenä ja mejäily (metsästys ja jäljestys) kuuluivat harrastuksiin jo alusta alkaen. Myös sen liikkumista vainunsa ja vaistojensa parissa metsässä on mykistävää ja rentouttavaa katsoa. Agilitya ja perustottelevaisuutta harrastettiin useita vuosia ja myöhemmin tuli mukaan rally-toko. Siinä Friidu
11
Lumi ei Saidan menoa hidasta!
Mejä-Friidu löysi saaliin.
sai ensimmäisenä rotunsa edustajana Suomessa koulutustunnuksen ja omaa nyt kilpailuoikeuden voittajaluokassa. Koska ikää on jo yli 10 vuotta, en aseta sen kanssa enää mitään kilpailutavoitteita. Harrastetaan edelleen, mutta pääasia on, että veteraaniaikanaan koira saa tehdä kaikkea kivaa, liikkua metsässä ja uida niin paljon kuin jaksaa. Näyttelyissä on Friidun kanssa käyty kohtuuharvakseltaan, mutta ne kerrat ovat olleet sitäkin upeampia.
nellä ja touhuta yhdessä. Ja kuten missä tahansa lajissa, myös rally-tokossa huomaa vespan perusluonteen: jos menee liian totiseksi, keksii koira ihan varmasti muuta tekemistä ja itsensä viihdyttämistä. Ja tämän asian opittuani on harrastaminen koirieni kanssa yleensä aina hauskaa, palkitsevaa ja huomattavan vähän stressaavaa. Molemmat koirani ovat pennusta asti saaneet olla vapaana mökillä ollessamme. Kertaakaan ei ole kumpikaan lähtenyt tontin rajojen ulkopuolelle vaan ne touhuavat pihapiirissä ja välillä pulahtavat uimaan. Ja kun sanotaan, että lähdetään peuroja katsomaan, ovat molemmat hännät ojossa valmiina metsäretkelle. Eli molemmat koirat ovat tältäkin osin juuri sellaisia kun toivoin, eivät irtaannu liian kauaksi omistajastaan. Koska irlanninvesispanielit ovat todella itsetietoisia ja huumorintajuisia koiria, on myös oma luovuuteni ja huumorintajuni ajoittain kovallakin koetuksella. Samalla koirani ovat kuitenkin opettaneet minulle enemmän kuin paljon ja antaneet roppakaupalla yhdessä tekemisen riemua. Lisäksi kaikki alussa asettamani toiveet rodun ominaisuuksista ovat todellakin täyttyneet.
Toinen vespamme Saida (CurlyCo Her Majesty`s Curly) syntyi 2.2.2018. Saida on luonteeltaan todellinen perusvespa. Niin täynnä energiaa ja vauhtia, ettei perässä tahdo pysyä ja toisaalta myös hieman varauksellisempi kuin Friidu. Saidan kanssa ollaan treenattu rally-tokoa ja kunhan maltti vielä vähän kehittyy, ehkä korkataan tulevaisuudessa myös kisaura. Ja tottahan toki Saida on päässyt myös nenäänsä käyttämään, eli jälkeäkin ollaan harjoiteltu. Näyttelyissäkin on Saida ehtinyt jo muutaman kerran pyörähtämään ja hienoin arvosteluin. Kaikki harrastuslajit, mitä olemme kokeilleet, ovat koirien mielestä olleet hauskoja. Molemmat koirani ovat olleet kaikessa tekemisessä aina täysillä mukana hännät heiluen. Eli toiveeni monipuolisesta harrastus koirasta kävivät todella toteen ja nyt rally-tokon myötä on meille kaikille löytynyt harrastus, jossa saamme ilolla työsken-
12
Meille tuottamansa ilon lisäksi irlanninvesispanieli jakaa iloa myös muille ihmisille missä liikkuukin. Aina liikkeellä ollessamme vastaantulijoiden kasvoille muodostuu hymy. Eihän tuolle iloiselle, rastatukkaiselle ja rotanhäntäiselle koiralle voi muuta kuin hymyillä. •
LURPPA 2/2020
In memoriam Me cockerspanieliystävät, Tiina Rantasen kasvatinomistajat ja cockerspanielikasvattajat kuulimme suru-uutisen ystävämme Tiina Rantasen, kennel Carrier, poismenosta 24.03.2020. Tiina syntyi 14.12.1970 Turussa. Hän oli lapsuudesta asti innostunut koirista ja osallistui äitinsä Ritva Rantasen kanssa monipuolisesti eri koiraharrastuslajeihin. Ritva Rantanen perusti 37 vuotta sitten kennel Carrierin, jota Tiina luotsasi itsenäisesti äidin poismenon jälkeen, vuodesta 2013. Alkuun perheessä oli labradorinnoutajia, mutta spanielit tulivat kuvaan 1980-luvulla. Tiina oli erittäin innokas koiranäyttelyissä kävijä. Hän kierteli usein tervehtimässä muita osallistujia, muisti koirien nimet ja suvut. Hänet muistetaan kanssakilpailijoiden kannustamisesta ja onnitteluista. Tiina viihtyi eritoten näyttelymatkoilla ja kehässä, ja hänen koiransa olivat näyttelyvalioita. Viime vuosina Tiina kävi Suomen näyttelyiden lisäksi paljon Virossa. Hän eli viimeiset yhdeksän vuotta Mellilässä siskonsa Hanna Nymanin läheisyydessä. Tiina nukkui yllättäen pois kotonaan, kesken kevään ja kesän näyttelymatkasuunnitelmien. Sisko Hanna menetti harrastuskaverinsa ja arjessa suuren avun, läheiset innostuneen ja kiinnostuneen omaisen, me cockerspanielikasvattajat ehdottomasti parhaiten sukuja muistavan kasvattajakollegan, näyttelykävijät sosiaalisen ja jokaista kannustavan näyttelyasettajan sekä kasvatinomistajat osallistuvan ja kasvateistaan kiinnostuneen kasvattajan. Tiinaa jäivät kotiin kaipaamaan kolme rakasta ja erittäin hyvää cockeriystävää, reissukumppania ja hännänheiluttajaa: Ismo, Wappu ja Amore. Tiina siunattiin läheisten läsnäollessa. Niin me emme tiedä huomisesta mitään, niin nopeasti elämäntaival voi päättyä. Mari Salminen, cockeriharrastaja ja kasvattaja, pitkäaikainen ystävä vuodesta 1986, Annika Kontturi-Salmi, cockeriharrastaja ja kasvattaja
LURPPA 2/2020
13
Koiranruokaa kotimaisena: Dagsmark Petfood TEKSTI JA KUVAT: JESSI LINDEN Vuodesta 2017 asti koiranomistajat ovat voineet valita koiranruokahyllyiltä jälleen kotimaista koiranruokaa. Dagsmark Petfood on perustettu vuonna 2016 ja sen liikeidea on varsin yksinkertainen. Dagsmark tuottaa suomalaisista raakaaineista Suomessa valmistettua, ravitsemuksellisesti korkealaatuista koiranruokaa kestävällä tavalla. Alusta asti selvää, että reseptiikan ja tuotantoprosessien tulee olla sellaisia, joista voidaan puhua ylpeästi ja avoimesti. Dagsmark haluaa myös omalla esimerkillään muuttaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan lemmikkiruoan alkuperämaamerkintä ei ole pakollinen. Idea kotimaisesta koiranruoasta syntyi kesällä 2016, kun yksi perustajajäsenistä oli herännyt kotimaisen vaihtoehdon puuttumiseen koiranruokahyllyltä. ”Tämän perustajaporukan kanssa kun rupeaa touhuamaan, vauhti on usein melko rivakka. Olin itse häämatkalla Havaijilla samaan aikaan kun yhtiö virallisesti perustettiin, mutta edes se ei tahtia haitannut”, kertoo Dagsmark Petfoodin toimitusjohtaja Laura Strömberg, joka on ollut alusta asti yhtiön ruorissa. Yhtiön perustanut ydintiimi on paitsi koiraihmisiä, myös kokeneita sarjayrittäjiä. Huomionarvoista on, että puoli vuotta yhtiön kolmevuotissyntymäpäivän jälkeen koko tämä perustaja porukka on edelleen mukana. Ja kaikkien koirat syövät toki kotimaista koiranruokaa. ”Koko kesä ennen virallista yhtiön perustamista oli tehty työpöytätutkimusta ja perehdytty tuotteisiin, reseptiikkaan sekä valmistukseen. Esimerkiksi ensimmäinen
14
pakkaus suunniteltiin jo vuodenvaihteessa 2016–17, sillä halusimme tuotteen hyvin nopealla syklillä kauppojen hyllylle”, Laura muistelee. Työpöytäsuunnittelun jälkeen ydintiimi rupesi suunnittelemaan tuotantoa. Tiloiksi tuore yhtiö löysi soveltuvan tuotantotilan Dagsmarkin kylästä, Pohjanmaalta. ”Yrityksen nimi muotoutui tuolla tutustumisreissulla uusiin tiloihin. Heti kun lähdimme paikalta totesimme kuin yhdestä suusta, että tietenkin yhtiön nimi on Dagsmark”, Laura kertoo. Dagsmark oli täydellinen toimintaympäristö koiranruokatehtaalle. Myötämielinen suhtautuminen paikallisten ja kunnan keskuudessa, keskeinen sijainti raakaainelähteiden juurella ja mukava, pieni, kotoisa, noin 480 asukkaan kylä tarjosivat suojaisan kodin tuoreelle koiranruokatehtaalle. ”Sittemmin tuotanto on siirretty noin 15 km:n päähän Karijoelle suurempiin tiloihin, mutta meidän rinnassamme sykkii kyllä aina suuri, lämmin Dagsmark -sydän”, Laura toteaa. Työpöytävaihe suunnittelun ja myöhemmin käytännön toteutus tilojen, pakkausten, raaka-aineiden sekä itse tuotteen kanssa kävi todella sukkelaan. Kun kasvetaan kovaa ja nopeasti, ei ajoittaiselta stressireaktiolta voi välttyä. Kun huhu kotimaisesta koiranruoasta levisi kauppiaiden keskuuteen, kysyntä räjähti käsiin ennen kuin tuote oli edes markkinoilla. ”Alku oli melko stressaavaa aikaa. Puhelin soi taukoamatta ja kauppa janosi tuotetta myyntiin”, Laura kertoo. Sittemmin tuoteperhe on kasvanut ja nykyään kauppojen hyllyltä löytyy seitsemän erilaista kotimaista koiranruokavaihtoehtoa sekä kuusi kotimaista puruluutuotetta. Parhaiten tunnetut tuotteet ovat ehkäpä Lappi, Savo ja Häme, jotka ovat aikuisten koirien kuivaruokia. Näiden lisäksi löytyvät Eira, Hanko ja Levi, jotka ovat pikkukoirille suunniteltuja versioita ”isosisaruksistaan”. Uusin tuote Laihia on kevyempi täysravinto, johon on lisätty C-vitamiinia sekä nivelaineita. Laihia on löytynyt kauppojen hyllyiltä keväästä asti. Eikä uutuuksien tuleminen tähän pääty. Jo tänä vuonna on tarkoitus tuoda useampi puruluu- ja ruokauutuus. ”Työpöydällä ovat paljon toivotut penturuoka ja energiapitoisempi ruoka”, kertoo Dagsmark Petfoodin Brand Manager Jessi Landen. Tuotekehitys ottaa aina
hiukan aikaa eikä vähiten siksi, että tuotteiden pieni hiilijalanjälki on meille erittäin tärkeää. ”Haluamme olla osaltamme kantamassa vastuumme yhteiskunnasta, luonnosta ja työtekijöistämme. Teemme monia käytännön toimenpiteitä tavoitellessamme aina vastuullisemmin tuotettua ja ympäristökuormaltaan kevyempää koiranruokaa. Meille on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki käytännön toimenpiteet vievät meitä kohti päämääräämme, ja siksi tahdomme avoimesti viestiä lukuisista vastuullisuustoimista, joita jo nyt teemme”, Jessi kertoo ja listaa yrityksen vastuullisuustekoja, kuten hiilitassunjälkilaskenta, Ekokompassi -työkalu, Avainlippu-tunnus ja Rinki -ekomerkki muutamia mainitakseen. Valitsemalla kotimaisen kala- & kaurapohjaisen kuivaruoan on tuotteen hiilitassunjälki jopa 90 % pienempi kun vastaavan nauta- & riisipohjaisen kuivaruoan. Valinnoilla on aidosti merkitystä koko ympäristön kannalta. ”Raaka-aineiden laatu ja puhtaus ovat meille peruspilareita. Haluamme tarjota koirille turvallista, antibioottivapaata ja maistuvaa ruokaa, joka on tuotettu lähellä. Prosessimme alkaa jo tuotekehityksessä sillä suunnittelemme vain ruokia, joiden raaka-aineet voimme saada mahdollisimman läheltä tehdastamme”, Jessi kertoo ja perustelee, miksi saatavilla ei ainakaan toistaiseksi ole laajaa valikoimaa erilaisia kuivamuonia. DaGsmark -kuivaruokaa löydät hyvin varustelluista päivittäistavarakaupoista kautta maan sekä lukuisista verkkokaupoista. Voit tilata ruokaa myös suoraan tehtaalta kotiin osoitteesta: www.koiranruokakauppa.fi
LURPPA 2/2020
Pehmeät kanaherkut 1000 namia taskuusi – helpot lihanamit ilman lisäaineita!
Ainesosat: 4 kpl 400-500 g 200 g 1 dl
kananmunaa broilerin jauhelihaa maksaa maizenaa tai perunajauhoa
Tee näin: Sekoita kaikki ainekset isolla haarukalla tai vatkaimella, käytä tarvittaessa sähkövatkainta tai tehosekoitinta. Lisää tarvittaessa tilkka vettä ja sekoita sileäksi massaksi. Levitä uunipellille tasaisesti. Paista uunissa 150°C:ssa 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Kuutioi terävällä veitsellä tai leikkaa saksilla. Herkut säilyvät jääkaapissa 3-4 päivää. Voit antaa “pannarin” kuivua hiukan uunin jälkilämmössä, tai kuivata kuutiot 50 asteen lämmössä, jolloin säilyvyys paranee. Kokeile jauhelihan tilalla hienoksi jauhettua tonnikalaa vedessä, tai ripottele pannarin päälle juustoraastetta – se nostaa veden kielelle nirsoimmallekin koiralle, nam!
Lisää reseptejä ja vinkkejä kirjassa: Haukun Herkut helpot ja terveelliset lihanamit palkitsemiseen ja herkutteluun www.luonnollinenruokinta.fi/haukun-herkut
LURPPA 2/2020
15
Vanheneva koira TEKSTI: VIVI AALTONEN
Ikävintä koiran omistamisessa on koiran suhteellisen lyhyt ikä ihmiseen verrattuna. Yhden ihmiselämän aikana ehtii joutua luopumaan useasta koirasta, vaikka ne eläisivätkin pitkän koiranelämän. Eri koirat vanhenevat eri tahtiin ja eri tavoin. Meillä Mummokoiran ensimmäinen vanhuuden oire oli kuulon heikkeneminen jopa siihen asti, että lenkeillä sille piti viittoa ja aina pitää huoli, että ihminen jäi näkyviin, koska viheltäminenkään ei tuottanut tulosta. Mainittakoon, että kuulon heikkeneminen oli alkuun varsin selektiivistä, kuiskaus ruoasta keittiössä sai sen toki säntäämään paikalle eteisestä, vaikka se hetkeä aiemmin ”ei ollut kuullut, kun pyysin väistymään”…. Mutta jossain kohtaa hoksasimme lenkillä, että se pyrki pitämään meidät koko ajan silmissään ja hätääntyi, jos päädyimme mutkan/ puun/pensaan taakse eikä se ollut suunnasta varma. Hätääntyneen koiran kiinnijuokseminen ei ole kivaa! Nekku täytti talvella 10. Kuva: Mari Salminen.
16
Vanhenevalle koiralle voi tulla itselleenkin yllätyksenä, että kunto heikkenee. Joku sanoi kauniisti, että on raskasta katsoa, miten koiran mieli vielä menisi, mutta kroppa ei tottele. Itse ajattelen, että vanhukselle lempeintä on sallia sen mukanaolo kaikessa, missä se aiemminkin on saanut olla mukana, vaikka sitten vähän avustettuna. Lenkit hidastuvat ja lyhenevät, mutta se pääsee mukaan. Jokaisen ruohonkorren haistelu tehdään huolella ja pissatessa jalkaa pitää nostaa edelleen korkealle. Junnu tuhahtelee tässä kohtaa, että ”mikä siinä taas kestää”… Nuoremman kanssa voi sitten tehdä pikaisen hölkkäkeikan vielä jälkeenpäin, että sekin pääsee purkamaan energiaansa ja laskemaan höyryt juosten. Toki tämä tekee sen, että yhtäkkiä koirien lenkittämiseen meneekin vähintään puolitoistakertainen aika aikaisempaan nähden. Perheenjäsenten kesken voi toki koettaa delegoida homma niin, että joku ottaa nuoremman ja toinen vanhuksen, jolloin molemmat saavat omaa special-aikaa. Meillä on toiminut kiitettävästi se, että lähden itse nuoremman kanssa edeltä ja pidemmän mutkan takaa ja treffaamme miehen ja Pappakoiran kanssa sovitulla paikalla ja teemme vielä pikkulenkin yhdessä. Se ilo, mikä koirista välittyy, kun metsässä törmää tuttuihin! Vanha koira nukkuu enemmän ja minusta sikeämmin. Sen toipuminen rasituksesta vie kauemmin ja ainakin meillä on jouduttu vähän laskeskelemaan lenkkiaikoja, että vanhus ehtii tasaantua ennen iltaruokaa. Voi tulla erilaisia kolotuksia ja vaivoja. Koira peittää kipunsa taitavasti. Läähättäminen voi kertoa kivusta, samoin silmien tietty ilme ja himmeys. Meillä pysyvä kipulääkitys poisti silmistä tuon ilmeen ja toi elämänilon pilkkeen takaisin. Mutta kaikki läähättäminenkään ei ole kipua, joskus koiralla voi vaan olla rehellisesti kuuma. Ulkopuolisten kommentit vanhan koiran liiallisesta rasittamisesta voivat olla todella loukkaavia, kun itse on asiaa puinut mielessään tiuhaan ja usein. Kun vanhus tulee lenkillä luokse häntä heiluen eikä vaikuta ylettömän väsyneeltä, minusta siinä vaiheessa on turvallista jatkaa kotiin asti kävellen, eikä tarvitse soittaa autolla hakemaan. Suojatakseni Pappaa turhilta vahingoilta muutimme makuuhuoneen asuinkerrokseen vintistä. Turha juoksuttaa vanhaa koiraa portaissa, kun ei ole pakko. Sillä kuitenkin on vahva tahto nukkua laumansa kanssa samassa kerroksessa.
LURPPA 2/2020
Vanhalle koiralle voi tehdä erilaisia tutkimuksia eläinlääkäriasemasta riippuen. Moni suosittelee vuosittaista kontrollia. Oma eläinlääkärini tutkii joka tapauksessa koirat aina rokotusten yhteydessä, joten en ole vielä lähtenyt vuosittaisiin verikokeisiin tai muihin tutkimuksiin. Sen verran seuraan vanhuksen vointia viikkotasolla, että tarkkailen ettei se laihdu salavihkaa. Paksun turkin vuoksi se täytyy tunnustella läpi. Samalla tulee tunnusteltua, ettei kropassa ole omituisia patteja tai muita, joista olisi syytä varata aikaa tarkempiin tutkimuksiin, tai ettei se arista mitään kohtaa erityisemmin. Vanha koira jos joku hyötyy hieronnasta ja hellimisestä. Se palauttaa kroppaa lenkin jälkeen, virkistää verenkiertoa ja tuo koiralle tunteen tarpeellisuudesta. Myös koiran venyttely on hyväksi sen kropalle. Meillä koiran omaehtoinen venyttely on jostain syystä vähentynyt sen tultua vanhemmaksi. Lisäksi vanhalle koiralle on syytä kertoa, että se on tärkeä osa perhettä edelleen. Pirteä vanhus voi paremmin ja toivottavasti kauemmin. Joskus vanha koira alkaa ottaa itselleen etuoikeuksia. Toisaalta jotkut antavat paikkansa lauman johdossa vapaaehtoisesti nuoremmille. Jos ennenkään ei ole ollut sohvalle asiaa, tuskin sitä tarvitsee hyväksyä eläkeläiseltäkään. Meillä Pappa on vaan tyytyväinen, kun sen ei tarvitse olla ensimmäisenä haukkumassa ovella tai kulkea lenkillä jonon kärjessä. Toisaalta nuoriso ei vielä tiedä, että pihan koivuun laskeutuva kyyhkynen on haukuttava! Joka kerta! ”Mokoma luuseri, ei kanssa osaa mitään”, tuumii Pappa ja säntää rähjäämään koivun juurelle. Itse haluan toki katsoa, että junnuosasto ei ala pompotella eläkeläistä missään muodossa. Meillä molemmat koirat saunovat, ja nuorempi on pariin otteeseen ollut lauteilla ensin. Kun ovi on avautunut uudestaan, se on murahtanut ikään kuin kertoen, että ”tää on mun sauna” ja Pappakoira on päätynyt tulemaan lauteille ehkä aavistuksen korvat luimien. Tällöin olen tehnyt junnulle selväksi, että sauna on MINUN, ja MINÄ päätän kuka sinne tulee, ja missä järjestyksessä. Pari ärähdystä lopetti tämän hassun kipuamisen lauman hierarkiassa.
Mistä sitten tietää, milloin on aika auttaa koira autoon sille viimeiselle reissulle? En ole itse vielä joutunut luopumaan yhdestäkään koirasta ”pelkän vanhan iän vuoksi”. Äkillinen sairaus tai kroonisen sairauden paheneminen yllättää pahimmalla mahdollisella tavalla. Ei siihen pysty ikinä valmistautumaan. Toisaalta juuri sen oman koiran hyvään elämään kuuluu, ettei sen tarvitse kitua siksi, ettei ihminen pysty päätöstä tekemään. Ja jossain määrin Mummokoiran kohdalla oli ehkä helpotus, että krooninen vaiva paheni niin pahaksi niin nopeasti, ettei tarvinnut useita päiviä pohtia ja miettiä milloin se päivä on. Uskallan väittää, että kun se päivä tulee, sen vain tietää. Jokin koiran katseessa kertoo, että tämä oli nyt tässä. Kokemuksesta pahinta on se, että on sunnuntai ja matka eläinlääkäriin pitkä, ja pohdit kuinka paljon koira vielä joutuu kärsimään matkan vuoksi. Nykyään on mahdollista tehdä koirillekin ihmeellisiä hoitoja ja mikäs siinä; rahalla saa. Toisaalta koiraa inhimillistetään yleisesti keskusteluissa aika ajoin (minusta) liikaa, ja olenkin pohtinut kumpaa siinä hoidetaan oikeasti. Onko reilua pistää koira kärsimään pahoinvoinnista ynnä muusta syöpähoitojen vuoksi vain siksi, ettei ihmisellä riitä kantti päästää irti? Sen oman rakkaan perheenjäsenen kauniiseen kohteluun kuuluu sallia se rauhallinen eutanasia, kun päivä on koittanut. Sen jälkeen sitten muistellaan, alkuun kyyneleet silmissä, myöhemmin jo iloiten ihanasta ajasta juuri sen koiran kanssa. •
Pepi viimeisenä kesänään 16-vuotiaana. Kuva: Ari Suramo.
LURPPA 2/2020
17
Taipparit eli taipumuskokeet, mitä siellä tapahtuu? TEKSTI: VIVI AALTONEN, KUVAT: MARIKA RAITTINEN
Taipparit lienee joka kerta melko samanlainen tapahtuma, vaikka koejärjestyksessä voikin olla eroavaisuuksia.
tuomari seuraa jatkuvasti koiran ja ohjaajan yhteistyötä sekä koiran käytöstä ihmisiä ja muita koiria kohtaan.
Me ajoimme metsästysmajalle aamulla. Koira jätettiin autoon ja ihminen marssi mökkiin, jossa oli tarjolla ihana aamupala kahveineen. Samalla tutustuttiin muiden taipumuskoekokelaiden ja myös toimihenkilöiden kanssa. Siinä aamupalan ohessa tarkistettiin koirien rekisteritodistukset ja rokotukset, ja lopulta tuli käsky hakea koirat autoista ja kokoontua pihalle piiriin. Tuomari esitteli itsensä ja kertoi päivän kulusta. Toimihenkilöt olivat askarrelleet pahviset numerot ja osallistumisjärjestys kokelaiden kesken arvottiin.
Järjestäjiltä osoittaa hienoa pelisilmää tuoda koepaikalle ylimääräinen riistalintu, mihin koirat saavat käydä tutustumassa. Tällöin sen haju ei tule yllätyksenä ja koiralle annetaan parempi mahdollisuus pärjätä kokeessa.
Taipumuskokeessa eli taipparissa jokainen koira suorittaa jokaisen osion, vaikka se hylättäisiin niistä jossain. Näiden selkeiden tehtävien lisäksi
Ensimmäinen osio: tutustuminen, sosiaalisuus, luoksepäästävyys Tuomari kiersi jokaisen luona, kätteli (se oli aikaa ennen koronaa!) ja tervehti ihmistä. Siinä samalla hän piti silmällä koiraa ja sen käytöstä vieraan ihmisen tullessa luokse. Lopulta hän tervehti myös koiraa. Tässä osiossa aggressiivisuus lienee hylkäävä ominaisuus, samoin yletön pelko vierasta ihmistä kohtaan. Sen sijaan tuomari vastaanotti runsaasti pusuja ja hyppimistä ihan mielellään (koirilta!). Toinen osio: jälki Jokaiselle koiralle tehdään oma jälki vetämällä riistalintua (meidän tapauksessa fasaani) narun päässä. Noin 120 m pitkä jälki tekee 90 asteen kulman ja muodostaa siten kaksi suoraa. Jälki merkataan nauhoilla/pyykkipojilla, jotta tuomari näkee koiran olevan jäljellä tai täysin eksyksissä. Koira on kuuden metrin liinassa ja ohjaajan mieltymyksen mukaan pannassa tai valjaissa.
Fii ja Timo
18
Koiralle näytetään jäljen lähtö, jossa lintua oli ilmeisesti vähän pudoteltu maahan, jolloin siitä jäi vahvempi hajujälki. Sen jälkeen koira päästetään etenemään jälkeä pitkin ja liina päästetään koko matkaltaan auki, eli koira tekee työn ja ohjaaja kulkee hyvän matkaa sen perässä. Ohjaajan perässä kulkee tuomari ja jäljen vetänyt toimihenkilö. Jäljellä sallitaan yksi hukka. Koiran työtä ei sinänsä arvostella, se on läpi tai hylätty. Jäljen päässä riistalintu on jätetty näkyviin, ei piiloon. Tarkoitus on, että koira löytää linnun ja osoittaa olevansa siitä kiinnostunut, käytännössä jää haistelemaan sitä.
LURPPA 2/2020
Koiran tulee olla kiinnostunut riistasta ja seurata jälkeä suoraviivaisesti. Kahdesta hukasta koe on hylätty. Koira ei saa vahingoittaa lintua tai alkaa omia sitä. Kolmas osio: haku Jokaiselle koiralle on ”oma metsä” eli tietty alue, jolle se päästetään tekemään hakua. Maastossa ei ole ennestään tallattuja jälkiä tai hajuja (pois lukien normaalit metsänpohjan hajut). Tuomarin ohjeella koira päästetään irti, muistaakseni panta sai jäädä kaulaan, jos niin halusi. Koiran pitäisi lähteä ”pööpöilemään” itsenäisesti maastoon, tekemään hakua. Sen odotetaan erkanevan ohjaajasta jonkun matkan päähän ja toimivan ilman ohjeita itsenäisesti. Ohjaaja saa verbaalisesti innostaa koiraa, mutta jatkuvaa puhumista ei sallita. Ohjaaja kulkee hitaasti suunnilleen suoraa linjaa, koira kulkee tyypillistä spanielin siksakkia. Jossain kohtaa ammutaan ilmaan laukaus ja koiran reaktiota tähän seurataan. Koira ei saa säikähtää niin, että kaivautuu turpeeseen. Se saa toki hakeutua ohjaajan lähelle, mutta laukauksen jälkeen sen tulee pystyä jatkamaan hakutyötä omatoimisesti. Kun koira on hakua tehnyt riittävästi, tuomari pyytää kytkemään koiran. Sen on tultava kutsusta luokse ja oltava kytkettävissä välittömästi käskyn jälkeen.
Hylkäävänä toimintana pidetään pelkoreaktiota laukaukseen, jonka jälkeen koira olisi toimintakyvytön, tai karkaamista koealueelta ja kieltäytymistä tulemasta kutsusta takaisin. Koiran on myös irrottava ohjaajasta, silkka jaloissa kulkeminen ei ole riittävää hakutyötä. Neljäs osio: nouto vedestä Jokaisella saa olla taipparissa oma riistapukki. Koira on kytkettynä ohjaajan vierellä. Ohjaaja heittää riistapukin veteen, vähintään niin pitkälle (5 m), että koira ei pysty sitä noutamaan kahlaamalla. Koira lasketaan irti ja sen tulisi hakeutua suorinta tietä pukille, ottaa se suuhunsa ja uida ohjaajan luo rantaan. Riistapukki tulee myös luovuttaa ohjaajalle, minkä jälkeen koira kytketään. Maastosta riippuen tämän osion onnistuminen lienee vaihtelevin. Jos vesialue on kovin niukka, koira ehkä juoksee rantaa pitkin tai mahdollisesti ui vastarannalle. Jotkut kuoppaavat pukin piiloon tai eivät tule ohjaajan luokse. Luonnollisesti vaativin kohta on se, että koiran tulee uida. Taipparit on hauska tapahtuma, jonka lähes jokainen koira pystyy suorittamaan hyvin pienellä harjoittelulla. Spanielirotujen muotovalioitumiseen vaaditaan hyväksytty taipumuskoetulos kolmen sertin lisäksi. • VALPPAANA, AINA!
Fii uimassa.
LURPPA 2/2020
19
Tottelevaisuutta ilman paineita TEKSTI JA KUVAT: UTA KORNBLOM
Hei Lurppikset! Onko teillä kotona sellainen pikkuspanieli joka tekee mitä haluaa ja jonka korvat ovat vaan koriste? Meidän kohdalla vastaus on ”kyllä”. Minulla on vähän arempi spanieli. Päätettiin kokeilla ensi alkuun rally-tokoa kunnes huomasin, että siitä ei tule mitään. Ensinnäkin koska koiralla ei ollut kivaa eikä hauskaa, kun jokaisen kyltin kohdalla jännitti, eikä se pystynyt keskittymään. Kaikki äänet häiritsivät tätä pikkuspanielia nimeltään Velho. Lopetimme hänen kanssa rallytokon. Mietin, mitä voisin harrastaa tällaisen pikku veijarin kanssa, kun se jännittää niin paljon kaikkea. Keväällä luin L-SSK:n sivuilta. että tottelevaisuuskoulutusta järjestettäisiin Kupittaan kentällä Turussa. Siellä olisi ryhmät aloitteleville ja konkareille erikseen. No ei muuta kuin namit taskuun ja menoksi, aloittelevien ryhmään tietty. Olin yllättynyt kuinka paljon paikalla oli koirakkoja ja vähän mietitytti tämän pienen spanielialun reaktio. Ensin haukuttiin ajoeste ja jonkun pipo, joka oli jäänyt siihen. Kun oltiin tehty tuttavuutta pipon kanssa jatkettiin nurmikolle koulutuskentälle. Siellä meitä odotti kymmenkunta koirakkoa. Se oli ehkä ihan sopiva määrä, koska Velhon mielestä se ei vaikuttanut pelottavalta (ei uskaltanut haukkua). Velho keskittyi minuun ja koulutuksen vastaavaan,
20
joka tuli sitten tutustumaan meihin. Sinä iltana tehtiin ohituksia, istumisia ja maahan menoja. Kaikki sujui oikein mallikkaasti. Päästiin lopulta vain kaksi kertaa käymään, koska työt haittaavat vapaa-ajan touhuamista. Kesäksi tämä tottelevaisuuskoulutus jäi sitten tauolle. Voi ei! Mihin nyt? Mitä me nyt Velhon kanssa? Seuraavaksi kokeiltiin doboilua eli tasapainoharjoitteita ja jumppaa sekä koiralle että ohjaajalle. Se meni oikeastaan todella hyvin! Velhon piti keskittyä niin paljon tasapainon pitämiseen jumppapallolla, että ei ehtinyt niin paljon miettiä ja kuulostella ympäristöä. Dobo-tunnin jälkeen oli vuorossa ”tavoitteeellinen tottelevaisuuskoulutus”, ja meiltä kysyttiin haluaisimmeko jäädä tokoilemaan, koska yksi paikka oli vapautunut. Apua! ”TAVOITTEELLINEN tottelevaisuus”!!?! Me kun just oltiin käyty jossain aloittelijoiden TOKO-koulutuksessa “kotikäyttöön”?! No ei se ainakaan haitaksi voisi olla ja jostain sitä on aloitettava. Ensin mietitytti tietty koiran jaksaminen, mutta päätin jäädä kokeilemaan. Otettiin rauhallisesti eikä pitkiä pätkiä seuraamista ja paikalla oloa. Se sujui ihan kivasti, ehkä olimme löytäneet meidän oman harrastuksen?!
Aivohiki
Jonkun aikaa meni ja taas saatiin tottelevaisuuskoulutuspaikka peruutuksen vuoksi. Tällä kertaa oli noutoa, tai ennemminkin totuttelemista kapulaan/patukkaan: piti sekä nostaa kapula maasta että
LURPPA 2/2020
pitää kapula suussa. Käytettiin klikkeriä tähän ja tunnin lopussa se toimi jo todella hyvin. Velho nosti patukan ja piti pienen ajan kiinni. Toki käytettiin pehmeää patukkaa, mutta ei vinkulelua, että tottuu kantamiseen. Koirien mielestä puukapula on aluksi ehkä epämiellyttävä, siksi pehmeä patukka aluksi. Tätä ollaan myös kotona harjoiteltu – kuten kaikkia muutakin pitäisi harjoitella, joka päivä pieniä pätkiä, kunnes kaikista pätkistä tule kokonaisuus.
Tehdäänkö
lisää?
Keski-Euroopassa tunnettu koirankouluttaja sanoi kerran ”koiran koulutus loppuu vasta kun koira ottaa viimeisen hengenvedon”. Eli joka päivä vähän ja pieniä osia! Talvella oli taas sitten tiedossa kerhon tottelevaisuuskoulutusta. Valitettavasti emme päässeet kuin kerran käymään, ennen kuin tuli tämä Covid-19 ja kaikki perutettiin. Seuraamme viranomaisten suosituksia ja jatkamme kotona omia treenejä meidän karvakuonojen kanssa. Harjoitus tekee mestarin! Meillä on ikävä teitä kaikkia ihania karvakuonoja, omistajia ja kouluttajia ja toivottavasti näemme taas pian treeneissä!!
DoboVelho!
Tsemppiä kaikille ja pysytään terveinä! •
LURPPA 2/2020
21
Sinilevä – se kesän riesa TEKSTI JA KUVAT: MARI SALMINEN, TAUSTA (SINILEVÄÄ): PIXAR
Melkein joka kesä ja melkein joka paikassa esiintyy sinilevää. Tämä ikävä riesa on tullut näköjään pysyväksi riesaksi meille. Tuon vihreän lautan saapuminen rannoillemme tyrmää kesän ihanat uintiretket siihen paikkaan. Oletko ajatellut miten vaarallista tuo sinilevä voikaan olla? Varsinkin meidän lemmikeillemme, jotka rakastavat vedessä olemista, se voi olla tappava. Vaikka spanielimme eivät joisi sitä , sinilevää jää niiden turkkiin josta sitä tulee helposti nuoltua. Itse olen kyllä ollut tietoinen, että kun tulee ilmoitus, on jossain on sinilevää, sinne ei kannata mennä uimaan, eikä päästää koiraakaan sinne. Mutta mitä tuo sinilevä kätkeekään itseensä ja mitä se voikaan aiheuttaa.
Oireet Oireet näkyvät koiralla nopeasti, jo puolen tunnin kuluttua myrkytyksestä. Oireita vat oksentelu, tärinä ja vapina,sekä horjuminen. (Varo sekoittamasta oireita lämpöhalvaukseen.) Tämän jälkeen voi tulla kramppeja ja vaikeuksia pysyä pystyssä tai nousta ylös. Oireiden tultua koira on välittömästi vietävä eläinlääkärin hoitoon. Soita ja kerro sinilevämyrkytyksestä jo matkalla, pelastuminen voi olla hetkistä kiinni. Hoito Jos koira on uinut vedessä jossa on sinilevää, muttei juonut sitä, huolellinen pesu voi riittää. Jos eläin on juonut sinilevävettä, ota yhteyttä välittömästi eläinlääkäriin. Hoidosta huolimatta ennustetta ei voi antaa. Vastalääkettä sinilevään ei ole. Hoitoa kutsutaan tukihoidoksi oireiden mukaisesti. Olkaamme siis entistäkin varovaisempia tuon kiusallisen riesan kanssa! •
Tässäpä pientä pohdittavaa.
SINILEVÄ
:
Sinibakteerit eli syanobakteerit ovat yhteyttäviä esitumallisia soluja. Niitä kutsutaan myös sinileviksi, vaikka ne eivät ole leviä, vaan bakteereja. Sinibakteerit tunnetaan kesäisistä massaesiintymisistään, ns. sinileväkukinnoista, lämpimissä ja ravinteikkaissa vesissä, joissa ne tuottavat myrkyllisiä aineita. Syanobakteerit voivat elää yksittäisinä bakteereina tai muodostaa jonomaisia ketjuja.
Demi ja kumppanit uimasa. yläkuvassa metsälähteessä.
Sinileväkukinnoista yli puolet on myrkyllisiä. Sinibakteereissa on kahdenlaista myrkkyä, maksamyrkkyä ja hermomyrkkyä. Maksamyrkylliset sinilevät ovat yleisempiä. Ne aiheuttavat eläimelle maksan turpoamisen ja šokin. Hermostoon vaikuttavat toksiinit saavat aikaan lihasten halvaantumista.
22
LURPPA 2/2020
Sinilevä on taas täällä, koiraansa uimaan vievä voi harmitella. Oikeastaan sinilevää eli syanobakteeria on aina vesissä ja niin kuuluukin olla. Ongelmaksi tämän maailman vanhimman eliöryhmän tekee sen mahdollinen myrkyllisyys. Suomessa noin puolet sinilevistä on myrkyllisiä. Ja ettei asia olisi liian yksinkertainen, levähavainnot ovat vain ennakkovaroitus. Lisäksi vesi on myrkyllisintä muutaman päivän sen jälkeen, kun levää ei enää rannalla näy. Nopea tarkistus Turun yliopiston ja VTT:n yhteistyön tuloksena syntynyt testi on herättänyt paljon kiinnostusta. Testiä työstettiin pari vuotta ennen kuin riittävän yksinkertainen ja varmasti toimiva versio valmistui. ”Myrkyllisyyden voi selvittää ainoastaan tutkimalla veden laadun. Nyt valmistunut tuote mahdollistaa tämän nopeasti vaikka omasta mökkirannasta”, tiivistää tutkija Markus Vehniäinen. Hän arvioi testistä koituvan hyötyä myös esimerkiksi vesistöjen tilan seurantaan sekä juomaveden valmistukseen. “Ensisijaisesti testiä kannattaa käyttää järvissä, joissa on näkyvillä levää tai tiedetään ongelmia olleen. Tällöin ehkä testaus noin kerran viikossa on sopiva tahti. Jos vesi on aina kirkasta, siinä tuskin on levää. Testin myyntilisenssi on Salofa Oy:llä. BlueGreen-nimellä myytävä tuote erottaa kolme yleisintä Suomessa esiintyvää sinilevämyrkkylajiketta. Ensi kesäksi on tarkoitus saada myyntiin versio, joka erottaa käytännössä kaikki myrkkylajit. Jatko-
tutkimuksen avulla puolestaan vauhditetaan testin saamista maailmanmarkkinoille. Esimerkiksi Australiassa karjankasvattajat ovat olleet yhteydessä suomalaisiin asiantuntijoihin. Suomessa on alkamassa projekti, jossa on mukana kuusi karjatilaa Pohjois-Karjalasta. Juomaveden puhtaus on elintärkeä asia tuotantoeläintiloilla, mutta tietenkin se on olennaista myös lemmikkien kanssa rannoilla ja vesillä liikkuville. Salon kaupunki puolestaan on ostanut pikatestit uimarantojen vesien seurantaan. Salofan kesä 2019 oli kiireinen. Tuote oli vasta saatu myyntiin, kun sää muuttui helteiseksi. Juhannuksen tienoille sattuneet rankkasateet puolestaan toivat vesistöihin runsaasti ravinteita. Nämä ovat sinilevän esiintymistä vauhdittavia tekijöitä. “Esimerkiksi lomareissulla voi varmistaa saman tien, onko vesi juuri nyt ja juuri tässä paikassa uimakelpoista”, arvioivat Salofan tehtaanjohtaja Jarmo Nykänen ja toimitusjohtaja Thommy Hellberg Kun sinilevää näkyy vedessä, uimaan tuskin tekee mieli. Uinti-innokkaita koiria sen sijaan on pidettävä silmällä, etteivät ne ennätä loikata likaiseen veteen. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä, että ongelma ei kaikkoa yhtä matkaa levälauttojen häviämisen kanssa. Kirkkaan veden harha Sinilevän mahdollisesti sisältämät hermo- ja maksamyrkyt ovat hankalia. Niitä esiintyy vain osassa sinileviä ja enemmän järvissä kuin Itämeressä. Lisäksi myrkyt säilyvät vedessä muutaman päivän sen jälkeen, kun leväkasvustoja ei enää näy. “Vaikka siis vesi olisi jo hyvinkin kirkasta, se voi olla yhä käyttö- tai uintikelvotonta”, Jarmo Nykänen huomauttaa. Sinilevien ja ihmisten kohtaamisiin sopii hyvin sanonta ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Uimista ja veden käyttöä on kuitenkin syytä välttää noin viikko sen jälkeen, kun levä on jo kadonnut rannalta. Jos uintipaikka on mieleinen tai vaikka koeranta, niin testaamalla saa varsin luotettavan kuvan veden kunnosta. Sinilevä on tunnettu Suomessa pitkään. Jo 1930luvulla on rekisteröity nautakarjan kuolemia myrkyllisen veden juomisen seurauksena. Levien myrkyllisyyttä alettiin tutkia Suomessa 1980-luvulla, ja suurta huomiota sinilevä alkoi saada 1990-luvulla. • TEKSTI: BIRGIT HALKIO
LURPPA 2/2020
23
Pelkäätkö käärmeitä? TEKSTI JA KUVAT: ANNIKA KONTTURI-SALMI, KUVAT: CHRISTOFFER FORSSELL
Aika moni meistä pelkää, tai ainakin kunnioittaa
tai jopa inhoaa. Käärmeet herättävät usein vahvoja tunteita, vaikka meillä Suomessa on ainoastaan yksi myrkyllinen käärmelaji, kyy. Koirakoulu Vainuvoima järjesti vuosi sitten luennon kyyn ja koiran kohtaamisesta. Luento oli seikkaperäinen ja moni meistä kuuntelijoista sai uutta tietoa kyistä ja niiden elinolosuhteista, mikä hälvensi ainakin minun ennakkoluuloja. Aika vähän kuitenkaan muistin kyystä mitään faktoja, suurin osa tiedoistani perustui kertomuksiin ja pelottaviin kokemuksiin. Kyyluennon piti tutkija Toni Beckman ja ensihoito-osion eläinhoitaja Meri Hallikainen.
kauniina kevätpäivinä sadat koirat ja kissat saavat pureman, kun omistajat päästävät ne irti, ottavat aurinkoa ja rentoutuvat. Koirat ja kissat yleensä kiinnostuvat kyistä ja menevät lähelle haistelemaan, jolloin kyy kokee itsensä uhatuksi ja puree. Aina välillä nousee keskustelu siitä, oppiiko koiraa varomaan kyytä pureman jälkeen. Sanotaan, että koira ei yhdistä kipua käärmeeseen, mutta jotkut koirat reagoivat vahvasti paikkaan, missä kyy puri. Keväällä Maalis–huhtikuun vaihteessa kyy yleensä herää horroksestaan, riippuen kevään tulosta. Tällöin kyitä voi nähdä aurinkoisilla, lämpimillä paikoilla, kuten kivikkoiilla etelärinteillä tai peltojen ja metsien pientareilla.
Kyyn elämänkaari Kyy voivat elää yli 15-vuotiaaksi. Kyyn kantoaika kestää pari kuukautta, ja pehmeistä munista luikertelee täysin valmiita kyitä. Kyyemojen on raskasta liikkua kun on 10 munaa kohdussa, joten muniminen puussa on aika mahdotonta. Kyillä on paljon vihamiehiä ihmisen ja liikenteen lisäksi. Niillä on jo syntyessään myrkkyhampaat. Poikaset talvehtivat emon läheisyydessä. Ne voiParas hoito kyynpu- vat tehdä pieniä retkiä mutta palaavat reman sattuessa on aina emonsa luokse.
Esiintyvyys Länsi Suomessa on paljon kyitä, jopa neljäsosa kaikista puremista tapahtuu täällä. Länsi-Suomi on myös Ruotsista ja Venäjältä tulleiden kyiden tapaamispaikka. Täällä ilmasto on suotuisa ja ottaa heti yhteyttä Miten kyy kokee maailman? Kyy kokee maailman kolmiulotteisesti. kyyt ovat aktiivisia yleensä helmikuusta eläinlääkäriin! Kyyn näkö on huono ja se huomaa liikjoulukuuhun. Kun talvet ovat kylmiä ja keen parhaiten. On hyvä muistaa että kesät kuumia, kyitä ei juuri näe. Ei myöskyy kokee maailman maanpinnalta. Jos se pelästyy, kään, jos kevät on vaihteleva; kyyt odottavat tasaise pyrkii aina ensin pakoon ja yrittää tämän jälkeen sen lämpimiä päiviä ennen kuin aktivoituvat. piiloutua. Jos piiloutuminen ei onnistu, se yrittää Talvehtiminen ja asuinpaikat purra ilman myrkkyä ja jos ei sekään auta, seuraava Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, vaihtoehto on purra myrkyn kera. Joskus kyy voi kivikoissa tai risukasoissa. Ne hakeutuvat melkein ärsyyntyneenä purra myrkkypureman ensi yritaina samoille talvehtimispaikoille. Kyy on reviiritämällä. Yleensä kyy kuitenkin pyrkii säästämään uskollinen, joten niiden asuinpaikkoja uhkaavat myrkkynsä saaliiseensa eli ruoan hankintaan, koska tiiviisti rakennetut asuntoalueet ja ostoskeskukset. myrkyn muodostaminen kestää monta päivää. Kyy Kyy yrittää tällöin selvitä esimerkiksi roskisten alla, syö ensisijaisesti jyrsijöitä ja hiiriä. Se haistaa saavarastoissa ja puistoissa. Tämä johtaa lisääntyneiliinsa kielellään, puree itsensä kiinni ja sen jälkeen siin puremiin, kun ihmiset ja eläimet liikkuvat kyiruiskuttaa lamaannuttavan myrkkynsä siihen. den alueilla. Käärmeillä on kuitenkin paikkansa ja Kyy ja ihminen tehtävänsä myös kaupungeissa. Jos käärmeet eivät Kyyn, ihmisiin kohdistuneista puremista noin kolvähentäisi hiirikantaa, hiiriongelma olisi vielä masosa on sisältänyt myrkkyä. Kyyn hamsuurempi kuin se tänään on. paat ovat itsessään aika vaatimattomat. Nuorempien hampaat ovat noin 3 mm Kyitä on siis myös puistoissa, mikä ja aikuisten 5 mm pitkät. Hampaiden voi tuottaa koirille ja niiden omisväli on noin 15-senttisellä kyyllä tajille ongelmia. Ensimmäisinä 2–3 mm, aikuisella noin 80-senttisellä kyyllä 1 cm, mikä on hyvä tietää kun miettii jotain puremaKyyn nahka on ruskea, harmaa kohtaa, mistä siinä voisi olla kyse. tai melkein musta ja sen selkää Usein tilanne tulee hyvin nopeasti pitkin kulkee siksak-kuvio.
24
LURPPA 2/2020
ja on myös muitakin vaihtoehtoja, kuten maa-ampiaiset. Aikuiselle, terveelle ihmiselle kyynpurema ei ole vaarallinen, mutta silti kannattaa aina ottaa yhteyttä lääkäriin. Usein suositellaan, että kannattaa tömistellä hiukan enemmän kun liikkuu metsässä tai yleensä alueella, jossa on kyitä. Tämä on totta, kyy tuntee maan värähtelyt ja pakenee. Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä ei päde kallioilla tai muissa paikoissa, missä maata on vaikeampi saada värähtelemään. Kyy tai rantakäärme? Kyy on helppo tunnistaa: sen nahka on ruskea, harmaa tai melkein musta ja sen selkää pitkin kulkee siksak-kuvio. Tummemmissa kyissä kuvio voi olla hankalammin havaittavissa, mutta kyyn erottaa siitä, että että sillä ei koskaan ole keltaisia tai vaaleita korvaläiskiä, jotka näkee yleensä (ei aina) rantakäärmeellä. Jos laji epäilyttää, voi tarkastella päätä ja silmiä (jos pokka kestää). Kyyn pää on leveä ja suora. Silmien katse on pistävä, mikä johtuu pitkästä ja kapeasta mustiaisesta, jota kiertää punaruskea reuna. Verrattuna rantakäärmeeseen kyyn häntä on aika paksu ja tylppä. Kyy on Suomessa useimmiten 50–60 cm pitkä, ennätys taitaa olla 94 cm. Kyy liikkuu useimmiten maalla, mutta pystyy myös menemään puuhun. Kyy on myös hyvä uimari. Kun koira kohtaa kyyn Kun jokin pääsee yllättämään koiran puremalla, kannattaa ensin varmistaa oliko se kyy. Kuten ihmistäkin, koiraa voi myös pistää ampiainen, joten tämä on tärkeä tieto eläinlääkärille. Etsi puremakohta ja katso onko siinä kaksi vierekkäistä jälkeä vaiko yksi. Kyyn purema aiheuttaa usein turvotusta purema-alueella ja koira muuttuu usein vaisuksi ja voimattomaksi. Se saattaa oksentaa ja kuolata tai oireilla muuten. Purema-alue on kosketusarka ja iholla voi olla sinerrystä, mikä voi tummalla spanielilla olla vaikea havaita. Myös kyyn neulanpistomaiset hampaanjäljet voivat olla näkyvissä. • Paras hoito on ottaa saman tien yhteyttä eläinlääkäriin! • Pidä koira paikallaan, että myrkky ei pääse leviämään kehossa. Voit joutua kantamaan koiran metsästä autolle. • Älä anna kyytablettia, muuten kuin äärimmäisessä hätätilanteessa tai eläinlääkärin kehoituksesta. Kortisoni ja kyyn myrkky ovat munuaismyrkkyä. Kuitenkin jos vaihtoehdot ovat vähissä ja apua ei ole saatavilla, voi antaa 1 mg/10 kg. Mutta vain siis silloin, kun hengenvaara on niin suuri, että munuaiset tulevat toissijaisena. • Älä koskaan anna tulehduskipulääkettä.
LURPPA 2/2020
Eläinlääkärissä Kun tuot koiran eläinlääkäriin, koiralle avataan suoniyhteys, annetaan huumaava tulehduskipulääke ja vatsansuojalääkettä kiireellisesti. Jotta munuaiset ja verenkiertoelimistö eivät vaurioituisi, aloitetaan myös suonensisäinen nesteytys. Koska kyyn myrkky voi aiheuttaa koiralle verenpaineen laskua sekä veren proteiinien, punasolujen ja nesteen tihkumista kudoksiin, ovat verenkiertoelimistö ja hyytymisjärjestelmä kovilla. Tämän takia eläinlääkäri tutkii munuais- ja maksa-arvoja, perusverenkuvaa ja veren hyytymisaikaa. Joillakin klinikoilla on kyyseerumia, jota annetaan hätätapauksissa. Ampullin arvo on noin 350–400 €. Koirien kuolleisuus kyynpurematapauksissa on 5 %. Kotihoito Koira jää useimmiten ensin tiputukseen eläinlääkäriin yli yön. Onnekkaassa tapauksessa koira pääsee pian kotihoitoon. Kotona seurataan syömistä ja juomista. Koiran tulisi juoda paljon, noin 0,5 dl painokiloa kohden. Koira saa myös kipulääkkeen ja mahdollisesti vatsansuojalääkkeen. Noin 10–14 päivän päästä veriarvot tarkistetaan eläinlääkärillä. Joskus voi olla onnea matkassa ja koiraa selviää kyyn puremasta sekä palautuu omaksi itsekseen alle viikossa. Riippuu myös paljon siitä mihin paikkaan purema osuu ja kuinka paljon myrkkyä koiraan joutuu. Juuri syönyt kyy on voinut tyhjentää myrkkyvarastonsa, mutta sitä ei voi tietää. • Lähteet: Koira ja kyy -kurssi, Vainuvoima 19.4.2019. Kyyasiantuntija Toni Beckman ja klinikkaeläinhoitaja Meri Hallikainen www.djurvardguiden.se/artikel/ormbiten-hund-symtom-och-behandling
Kyyt talvehtivat koloissa, esimerkiksi juurien alla, kivikoissa tai risukasoissa.
25
www.kennelrehu.fi
Koirat kehhuu KennelRehhuu! Kennel-Rehulta edullisesti: • pakastetut liha- ja kalatuotteet • luut & rustot • kypsät lihatuotteet • teollisuuden tuotteet • kuivatuotteet ja kasvikset • öljyt ja lisäravinteet Kaikki pakasteliha -ja luutuotteemme ovat 100 % suomalaisia!
un Kennel-Reh :
it kestosuosik iha Jauheluta) a (sika-n 2€ 10 kg, 2
LOHI,
( jauhe
Kotimaisia herkkuja lemmikeille Kennel-Rehu valmistaa suomalaisista puhtaista raaka-aineista lisäaineettomia lihatuotteita koirille ja kissoille. Tuotteet tulevat valmistajalta suoraan asiakkaille, ilman välikäsiä. Yrityksen tilat, tehdas ja myymälä sijaitsevat Pyhtään Siltakylässä. Ainutlaatuiseen konseptiin kuuluu myös ympäri Suomea, aikataulun mukaan kiertävä koiranruoka-auto. Pakasteina toimitettavat tuotteet pysyvät hyvälaatuisina, eikä kylmäketju katkea. Verkkokaupasta tai puhelimella ennakkoon tilatut tuotteet voi noutaa pysähdyspaikoilta.
ttu)
10 kg, 1
8€
kalkkuna (jauhettu)
10 kg, 30 €
Katso kaikki tuotteet osoitteesta kennelrehu.fi!
1. TILAA TUOTTEET verkkokaupasta tai soita tilaus puh. 05 343 10 31
2. NOUDA TILAUS jakeluautolta. Reitit & aikataulut: www.kennenrehu.fi
TEHTAANMYYMÄLÄMME PALVELEE: ma-pe 8–17, la 10–14 Teollisuuskuja 7 49220 Siltakylä, Pyhtää Myymälän puh. 044 7750 202
26 "Koirat kehhuu kennel rehhuu!"
www.kennelrehu.fi
LURPPA 2/2020
LURPPA 2/2020
27
Salon Koirahallissa
Katja Taskisen haastattelu
HAASTATTELIJA: VIVI AALTONEN
Kerro itsestäsi, miten päädyit pitämään koirahallia Saloon? Olin harrastanut agilityä joitakin vuosia ja koulutin sitä kahdessa eri seurassa. Silloin harrastettiin lähinnä kesällä. Talvella treenattiin aika karuissa olosuhteissa, pakkasessa vanhassa kasvihuoneessa, jossa hiekka pölisi ja kaikki vaatteet piti laittaa pesuun treenien päätteeksi. Olin silloin töissä Nokian tehtaassa Salossa ja henkilökohtaisista syistä jäin vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi. Tuon puolen vuoden aikana mietin, mitä haluaisin tehdä ”isona”. Aloin kerran vesisateessa kentällä kouluttaessani miettimään, että voisinko perustaa paikan, missä kaikki pääsisivät harrastamaan koirien kanssa, riippumatta kuuluuko johonkin seuraan tai ei. Menin yrittäjäkurssille, ja ennen kuin vuorotteluvapaa loppui olin perustanut Salon Koirahallin syksyllä 2011.
Hallilla on pieni kauppa ja kaksi koulutuskenttää sisällä, joista isommalla on keinonurmi. Ulkona uusimpana ideana on rakennettu tuhannen neliön Puuhis eli puuhapuisto koirille. Puuhiksessa koirat pääsevät kiipeilemään, ryömimään, tasapainoilemaan ja nuuskuttelemaan namien metsästyksen merkeissä. Mikä on haastavinta tai vaikeinta, mitä olet joutunut yrittäjyyden aikana tekemään? Yrittäjänä joutuu pohtimaan yrityksen kannattavuutta ja tekemään päätöksiä. Vaikka kuinka tykkäisikin työstään, olisi siitä saatava jonkun verran palkkaakin. Aluksi tietysti oli haastavaa saada asiakkaita. Silloin ei vielä ollut juurikaan yksityisiä harrastushalleja ja ihmiset olivat tottuneet harjoittelemaan seuroissa, joissa maksut hoidettiin talkoilla ja yrittäjän tarjoamat palvelut koettiin kalliiksi. Sitkeästi kuitenkin sain hankittua asiakkaita. Tänä päivänä ihmiset arvostavat myös vapaa-aikaa, eikä kaikilla ole aikaa talkoiden tekemiseen. Seurojen ja yhdistysten kanssa teen kuitenkin tiivistä yhteistyötä, ja hallilla pidetään paljon erilaisia tapahtumia kuten rally-tokokilpailuja ja erilaisia koulutustapahtumia.
Kerro Koirahallista, nyt saa mainostaa! Hyvin pian huomasin, että haluan tietää lisää koiran käyttäytymisestä ja kouluttamisesta. Kouluttaessa agilitya tuli eteen tilanteita, joissa vaikkapa koira puri ohjaajaa, kun kiihtyi. Halusin tietää, miksi se teki niin ja ymmärtää paremmin sitä koiraa siinä tilanteessa. Silloin oli vielä hyvin yleistä ajatella, että koiraa pitää rangaista, kun se käyttäytyy huonosti. Minä halusin tietää, miksi se käyttäytyy niin ja miten muuten asian voisi ratkaista. Lähdin opiskelemaan eläintenkouluttajaksi ja valmistuin 2014. Koko yrityksen ajan olen kehittänyt hallia ja itseäni. Opiskelin myös yritysjohtamista sekä koulunkäynnin että ilta- ja aamupäivätoiminnan ohjaajan ammattitutkinnon. Koiristani labradorinnoutajat Pommac ja Qelmi ovat toimineet myös koulutettuina koulukoirina (Koirat kasvatus- ja kuntoutustyö ry).
28
LURPPA 2/2020
Periaatepäätökset, kuten se, että hallilla kiellettiin säännöissä kaikenlaisten koulutusvälineiden ja koulutustapojen käyttö, joilla aiheutetaan koiralle kipua, pelkoa tai tuskaa, rajaa mahdollisesti joitain käyttäjiä pois, mutta tällä päätöksellä seison itse oman koulutustapani takana. Tämä on minulle tärkeää, koska asiakkaiden pitää pystyä luottamaan, että hallilla kaikki koulutukset ovat eettisiä eläimiä kohtaan. Nyt tänä keväänä tietysti yksi iso päätös oli laittaa koko halli kiinni koronaviruksen aiheuttaman pandemian takia. Toivotaan, että tästäkin selvitään.
Teet pakosta paljon töitä ilta-aikaan ja viikonloppuisin. Miten ja milloin vietät vapaa-aikaa? Täytyy sanoa, että välillä se on aika haasteellista! Olen kyllä tänä vuonna jo aiemmin vähentänyt lainakoirien ohjaamista agilityssa ja oikeastaan minusta on aika kivaa, kun nyt kaikki kilpailut on peruttu ja saan viettää aikaa omien koirien kanssa ihan vaan olemalla. Tykkään myös kiireettömistä aamuista, keitän kahvia ja teen hallin toimistohommia yleensä aamupäivisin. Meidän
saksanseisojamme Ryypyn kisareissut ja leirit valjakkourheilun puolella ovat minulle ihania minilomia, kun niissä olen vain koiran handleri ja mieheni hoitaa kilpailemisen. Nämä ovat usein myös niin kaukana, että saa yöpyä muualla kuin kotona.
Mitä koulutusta kysytään eniten? Suosikki vuonna 2019 tai 2020? Agility on edelleen tosi suosittua ja sitä koulutetaan eniten hallilla. Suuren suosion ovat saavuttaneet myös lintukoirien perustaito- ja jatkokurssit, joilla on ollut paljon spanieleita, noutajia ja seisojia. Rally-toko on harrastuslajeista yksi suosikkini, koska sitä voi harrastaa monenlaisen koiran kanssa ja harjoitella myös melkein missä vaan. Se ei myöskään aseta niin suuria vaatimuksia koiran fysiikalle kuin agility, ja kilpailemisen aloittamisessa on huomattavasti pienempi kynnys kuin monessa muussa harrastuslajissa. Tosi hienoa on myös se, että pentu- ja peruskoulutuskursseille osallistutaan paljon enemmän nykyään. Ennen saatettiin tulla koulutukseen vasta vuoden ikäisen koiran kanssa. Paljon helpommin nykyään myös otetaan koulutusasioissa kouluttajaan yhteyttä, mikä on hyvä, etteivät ei-toivotut käytökset pääse vahvistumaan pitkään, jolloin niitä on helpompi muokata.
Tuleeko työ väkisin kotiin? Nykyään, kun kännykässä on hallin verkkokauppa, sähköposti, ajanvarauskalenteri, messengerit ja whatsappit, huomaa aika usein tekevänsä töitä vähän väliä. Hoidan tietty kotona myös kaiken halliin liittyvän muun työn kuin kouluttamisen. Mikä rentouttaa kiireisen yrittäjän parhaiten? Ehkä ihan parasta on, kun päästään labbisten kanssa metsälle ja saa laittaa puhelimen äänettömään tilaan reppuun ja istua hiljaa jossain puskassa. Muutoin ihan kotoilu on oikein kivaa vastapainoa, kun töissä on koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä. Nyt aloitin myös geokätköilyn: se on aika koukuttava harrastus, kätköjä on kiva etsiä koiran kanssa. •
LURPPA 2/2020
29
Kokeilussa vesiterapia TEKSTI: ANNIKA KONTTURI-SALMI, KUVAT: VILMA SAARINEN JA ANNIKA KONTTURI-SALMI
Vilman yllyttämänä lähdettiin Simonin kanssa kokeilemaan vesiterapiaa Koira-apu Hukanhuomaan Oona Mäkiniemen luo Raisioon. Simon on seitsemänvuotias perusterve kotikoira. Vaikka mitään akuuttia ongelmaa ei ole ollut, ajattelin terapian tuovan lisätietoa Simonin kunnosta ja onhan se aina hyvä saada ulkopuolinen näkemys koiransa voinnista. Oona Mäkiniemi on eläinalan ammattilainen Pöytyältä. Hän on opiskellut Koirakuntosalilla Vesilahdessa ja valmistunut koulutetuksi koirahierojaksi maaliskuussa 2020. Ammatiltaan Oona on klinikkaeläinhoitaja ja hän on työskennellyt muun muassa Eläinsairaala Vettorissa viiden vuoden ajan. Oona on laajasti kiinnostunut koirista ja hän on käynyt kehätoimitsijakurssin sekä kasvattajan perus- ja jatkokurssin. Oona jakaa vastaanottotilansa eläinfysioterapia DH-fysion kanssa. Oonan oma rotu on siperianhusky, joita hänellä on kotona kymmenen. Koiriensa kanssa Oona harrastaa valjakkourheilua, kilpailemista ja näyttelyitä. Harrastuksesta on tullut elämäntapa, jonka ympärillä arki pyörii. Koirat ovat sekä urheilukavereita että sohvaperunoita. Kun tulimme paikalle, Simon oli käynyt tarpeillaan ja syömisestä oli vierähtänyt jo muutama tunti. Eihän kukaan voi vesijumpata täydellä vatsalla. Mitään risuja, takkuja tai likaa ei turkissa saa olla. Veden hygieniasta pidetään huolta. Vesi suodatetaan, vaihdetaan ja allas pestään päivittäin. Mukana meillä oli Simonin oma pyyhe ja oma kylpytakki kotimatkaa varten. Cockeri kun ei heti kuivu. Herkkujakin olisi saanut ottaa mukaan tarvittaessa. Niitä Simon ei kuitenkaan tarvinnut. Vesiterapia hyödyntää veden ominaisuuksia, esimerkiksi nostetta, hydrostaattista painetta sekä vastusta. Nostetta hyödynnetään esimerkiksi heikkojen lihasten ja kipeiden nivelien hoitoon. Hydrostaattista painetta käytetään vähentämään turvotusta kudoksissa ja nivelissä, vedenpaine
30
myös tukee niveliä. Vastus on suurempi kuin maalla, mikä lisää lihasten voimaa ja kestävyyttä sekä parantaa hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa. Vesiterapia lisää myös nivelten liikeratoja sekä parantaa koordinaatiota ja tasapainoa. Sen oikein näkee kun koira tekee työtä altaassa. Vesialtaassa on mahdollisuus kävelyttää tai juoksuttaa ylämäkeen, mikä parantaa kohdistusta lantioon sekä takajalkojen isoille lihaksille. Aika hyvä treeni näyttelykoirallekin! Vesiterapia tukee koiran normaalia liikkumista, siinä ei tule kontrolloimattomia liikkeitä. Siinä pystytään vaikuttamaan nivelten liikeratoihin eri tavalla kuin uidessa. Liikkeiden ja harjoittelun seuraaminen olikin helppoa ja todella kiinnostavaa. Vesiterapia sopii lähes kaikille koirille. Joitakin esteitä vesiterapialle kuitenkin on, kuten tarttuvat taudit, avohaavat, tulehdukset ja ihosairaudet, sekä tiineys ja juoksut. Jos koiralla on kasvaimia, epilepsia tai sydänvika, tulisi eläinlääkäriä konsultoida etukäteen. Jos koiralla on leikkaushaava, se voidaan suojata vaseliinilla. Vesiterapia sopii tuki- ja liikuntaelinten ongelmista kärsiville, vammoista ja leikkauksista toipuville, ortopedisten ja neurologisten ongelmien hoitoon sekä koiran fyysisen kunnon parantamiseen ja painonpudotuksen tueksi. Päätös yrittäjyydestä ei ollut Oonalle helppoa ja se vaati rohkeutta hypätä tuntemattomaan. Hän on kuitenkin kokenut, että yrittäjyys on tarjonnut mahdollisuuden asiakkaan ja potilaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen sekä hoidon tavoitteiden aktiiviseen seurantaan. Oonan tavoitteena on tarjota positiivinen ja käytännönläheinen hoitokokemus. •
Simon vesiterapian jälkeen Oonan kainalossa
Koira-apu Hukanhuoman Oona Mäkiniemi Tasalanaukio 5, 21200 Raisio puh: 040 1264 053 info@hukanhuoman.fi www.hukanhuoman.fi Koirahierontaa, vesiterapiaa, laserterapiaa, kynsienleikkuuta
LURPPA 2/2020
Haluatko kokeilla jotain uutta? Haukkuuko koirasi kun kohtaa hevosen? Haluatko erilaista treeniseuraa? LSSK:N JÄSENTEN KOIRILLE PERH. vuoden 2020 loppuun
KOIRAN SIEDÄTYSTÄ HEVOSEEN
Sisältö: HEVOSEN HAJU HEVOSEN LÄSNÄOLO HEVOSEN KOHTAAMINEN HEVOSEN OHITTAMINEN
20e kerta NORM. 40€
YHTEISKÄVELY HÄIRIÖTREENIT YHTEISTREENIT HEVOSEN KANSSA
Tule rohkeasti kokeilemaan! TMIANICAS Sagobackens kennel LISÄTIETOJA JA VARAUKSET: PUH 045-157 3001 akontturisalmi@gmail.com www.tmianicas.blogspot.com/
LEIKKAA TÄSTÄ -------------------------------------------------------------------ALENNUKSEN SAAT ESITTÄMÄLLÄ TÄMÄN KUPONGIN OMA NIMI: __________________VARATTU PÄIVÄMÄÄRÄ:_____
LURPPA 2/2020
31
Lounais-Suomen Spanielikerho ry
HALLITUS 2020 Puheenjohtaja Merja Saastamoinen p. 040 722 6290 merja.e.saastamoinen (at) gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki p. 0400 600 637 kirsi.niittymaki (at) pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Pekka Tainio Sihteeri Åsa Liljeqvist p. (02) 231 5123 asa.liljeqvist (at) gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg p. 044 338 6712 terttu.hellberg (at) dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 roosnell.kennel (at) gmail.com www.l-ssk.fi
32
Toimikunnat
Näyttely- ja kasvatustoimikunta – TOKO-toimikunta Pj. Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist (at) gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Vivi Aaltonen meja.spanielit (at) gmail.com p. 044 533 0543 Taipumuskoetoimikunta
Pj. Maija Jaakola p. 040 702 9711 jaakola.maija (at) gmail.com Agilitytoimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos (at) gmail.com Kerhon yleistili: FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: kirjoita mitä maksat, esim Lurppa 4/2020, 1/3 sivua Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. Huom! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi. MEJÄn tilinumero: FI4357112720008932
Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki p. 040 512 5031 lssk.jasensihteeri (at) gmail.com Varastonhoitaja Katja Alho Koppikärryn hoitaja Kari Mattila p. 040 445 5599 kari.mattila51 (at) pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija (at) gmail.com Allianssin edustaja Merja Saastamoinen ja Kirsi Niittymäki
Jäsenmaksut 2020 Vuosijäsen 30 € (Lurppaja Spanieli-lehti) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä)
LURPPA 2/2020