LURPPA Lounais-Suomen Spanielikerhon jäsenjulkaisu 2/2019 Taippari- ja MEJÄ-toimikunta esittäytyvät Taippareissa: treeniä ja ja toimintaa Vuoden koirat Rotuesittelyssä espanjanvesikoira Piian pysti Trimmipäivä, toimintapäivä... ... ja paljon, paljon muuta luettavaa!
LURPPA 2/2019
1
Kansi: Espanjan vesikoira Ramo, Omistaja Marika Raittinen; kuva Marika Raittinen
Aurinkoista arkea! Koiranpäivää vietettiin tänä vuonna 13. kerran. Nyt on haluttu tuoda esille, että lemmikkimme elää arkeaan kanssamme yli 10 vuotta. On haluttu muistuttaa ihmisiä siitä, ettei koiraa hankittaisi hetken mielijohteesta vaan harkitusti ja mietittäisi mikä rotu sopii omaan elämään. Tähän Kennelliiton sivuilta saa paljon neuvoja. Paljon oli tapahtumia Koiranpäivänä ja oma kerhommekin järjesti pitkästä aikaa Piian Pysti -nimellä kulkevan leikkimielisen kisan. Vaikka se ei ihan osunutkaan Koiranpäivälle, niin tarkoitushan oli aivan sama eli leikkimielistä tekemistä sen oman tai omien lemmikkien kanssa. Ei tarvinnut olla erikoista osaamista, vaan kaikki saattoivat osallistua kisaan. Kerhomme järjestää siis sekä ”epävirallisia” että virallisia tapahtumia, joten kaikille löytyy toivottavasti sellainen aktiviteetti, joka sopii omaan ja koiran arkeen. Osallistumisesta heräteltiin somessa keskustelua ja siinä samalla muistuteltiin, miten tärkeää on, että jäsenet ottavat kerhon tapahtumat omakseen ja antavat omaa panostaan myös kerholle osallistumalla talkoisiin. Tämä talkoolaisten vähyys on kieltämättä ihan yleinen ”vitsaus”, vaikka haluaisin uskoa, että niin se ei ole omassa kerhossamme.
2
Tämä alkuvuosi on ollut haasteellinen, koska kerhomme on ollut osallisena Turun molemmissa näyttelyissä, tammikuussa ja maaliskuussa, ja kerholla oli oma ryhmänäyttelykin toukokuussa. Hienosti saimme kuitenkin talkoolaisia, ja useat olivat kaikissa talkoissa mukana. On kyllä hyvä, että välillä ”herätellään” näitä asioita, että jäsenet ymmärtävät miten kerhomme toimii, eli ilman talkoita emme pystyisi pelkän jäsenmaksun turvin tarjoamaan kaikkia tapahtumia jäsenille. Asiallinen keskustelu on aina hyväksi! Kerhon kotisivuilta löytyy palautelomake, jonka kautta kuka vaan voi lähettää palautetta, vaikka nimettömänä. Vain osallistumalla voi vaikuttaa! Kesä on jo hyvässä alussa, joten haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa kesää! Merja & Frida
LURPPA 2/2019
LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO RY:N JÄSENJULKAISU TOIMITUS Annika Kontturi-Salmi Mari Salminen Taitto: Ari Suramo
ILMOITUSHINNAT 2019 Kaikki neliväri-ilmoituksia 1 sivu 120 €, 1/2 sivua 65 €, 1/4 sivua 40 € ; ALV 0 %
AINEISTO lssk.lurppa@gmail.com
Vuosisopimushinnat Ilmoitus kahteen lehteen –15 %, neljään lehteen –30 %
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Nro / Ilm. / Aineiston DL 2/2019 / kesäkuu / 11.5.2019 3/2019 / syyskuu / 10.8.2019 4/2019 / joulukuu / 9.11.2019 Painosmäärä 230 Painopaikka: Painosalama
Jäsenhinnat 1 sivu 55 €, 1/2 sivua 30 €, 1/4 sivua 20 € Haastattelun/artikkelin yhteydessä logo, yhteystiedot 20 €, jäseniltä 10 €
JÄSENILLE ILMAISET In memoriam, valioilmoitus, koiran 10-vuotisonnittelut, näyttely- ja koetulokset. Huom! Pentu- ja astutusilmoitukset ovat maksullisia. Kuva näyttely- tai koetuloksen yhteydessä 5 €.
Hei Lurppalaiset! Taas on tultu kesän korville, juhannus koputtelee jo ihan nurkan takana. Toivotaan että tästä kesästä tulee aurinkoinen ja lämmin. Saamme ladata akkujamme ja viettää loma hetkiä läheistemme ja spanieleidemme kanssa. Tänä vuonna olemme koittaneet tuoda esille erilaisia harrastuksia, joita spanieleiden kanssa voi harrastaa. Tässä lehdessä on juttuja mm. taippareista ja mejästä (taipumuskokeista sekä metsästys ja jäljestys). Kerhomme järjesti toukokuussa oman ryhmänäyttelyn. Seuraava Lurppa pureutuukin koiranäyttelymaailman ihmeellisiin saloihin. Laittakaa kuvia, tarinoita ja toiveita tulemaan: lssk.lurppa@gmail.com Näin saamme tietoon millaisia juttuja haluatte Lurppaan vielä lisää. Oikein hyvää ja antoisaa kesän aikaa kaikille jäsenille! Nauttikaa lämmöstä, grillatkaa, ja Hei: luppakorvaisille myös ihanaa kesää! Kesäterveisin, Mari & Annika
Oikaisu: Canicross-jutussa olevat juoksukuvat olivat Miia Koiviston ottamia, eikä Uta Kornblumin, kuten virheellisesti ilmoitettiin. LURPPA 2/2019
3
Lounais-Suomen Spanielikerhon ja Turunmaan Kennelyhdistyksen toimintapäivä 27.10.2018 Tekst ja kuvat: Janina Alankoja Lounais-Suomen Spanielikerho ja Turunmaan Kennelyhdistys järjestivät yhteisen toimintapäivän jäsenilleen sekä ulkopuolisille. Luennoitsijoina olivat neurologi Sigitas Cizinauskas Eläinsairaala Aistista sekä ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja, koirien koulutusohjaaja, käyttäytymisneuvoja ja ongelmakoirankouluttaja Tanja Karpela KAER Oy:sta. Päivän aloitti Cizinauskas, aiheena koirien epilepsia ja epilepsiaa muistuttavat häiriöt. Luento oli erittäin mielenkiintoinen ja antoi paljon tietoa koirien erilaisista kohtauksista. Aina kyse ei ole epilepsiasta, vaikka kohtaus voisi sellaista muistuttaa. Tärkeimpänä ohjeena voisi sanoa, että mikäli koiralla on kohtaus, olisi tuo tärkeää saada kuvattua. Kuvamateriaalin avulla eläinlääkärin on paljon helpompi päästä kärryille siitä, minkälaisesta kohtauksesta on kyse. Terminologiaa • Kohtaus on patologinen reaktio aivoista. • Kohtaus ei ole aina kramppausta taitajuttomuutta vaan mikä vain lyhyt, ohimenevä muutos koiran käytöksessä, vireystilassa, asennossa, motoriikassa jne. • Mikäli kohtauksen aikana koira pissaa, kakkaa tai kuolaa, mukana on autonominen hermosto
4
Epileptinen kohtaus voi olla paikallinen, mutta se voi laajentua myös yleistyneeksi. Paikallisessa kohtauksessa esimerkiksi vain huuli voi nykiä. Yleistyneessä kohtauksessa kohtaus leviää suoraan molemmille puolille aivoja. Tulevaisuudessa on odotettavissa, että useimmilla roduilla löytyy epilepsiaa aiheuttavia geenimutaatiotioita. Epilepsia usein on useamman geenin tekosia, ei vain yhden geenin takaa tuleva. Epilepsia voi olla sekä idiopaattinen että rakenteellinen. Idiopaattinen epilepsia voidaan diagnosoida, kun kaikki muut tutkimukset ovat normaaleja (aivot magneettikuvissa normaalit, verikokeissa ei aineenvaihdunnallista sairautta) ja kaikki hankitut sairaudet on poissuljettu. Idiopaattinen epilepsia on perinnöllinen, aito, geneettinen. Rakenteellinen epilepsia on diagnosoitu, kun aivoissa on sairaus, joka aiheuttaa aivojen epänormaalin toiminnan. Eläimellä voi olla reaktiivinen kohtaus, joka voi johtua esimerkiksi myrkytyksestä, aineenvaihduntasairaudesta (matala verensokeri, maksa- ja munuaissairaudet) tai korkeasta kuumeesta. Myös lämpöhalvauksessa koira voi saada reaktiivisen kohtauksen. Idiopaattinen epilepsia on monessa tapauksessa perinnöllinen. On rotuja, joissa kyseinen epilepsia on todettu perinnölliseksi. Näitä ovat beagle, mäyräkoira, saksanpaimenkoira, keeshond, belgianpaimenkoira tervueren, berninpaimenkoira, labradorinnoutaja, kultainennoutaja, shetlanninlammaskoira, englanninspringerspanieli, LURPPA 2/2019
Epilepsian hoito: Mikä lääkitys aloitetaan? Riippuu koiran koosta, rodusta, kohtauksien määrästä, epilepsian vakavuudesta jne. Milloin lääkitys aloitetaan? Jos kohtauksia on enemmän kuin kaksi tai tiheämmin kuin kerran kolmessa kuukaudessa. Kuinka pitkä lääkityksen pitää olla? Jos kohtauksia on jatkuvasti, jatketaan. bokseri, vizsla, pitkäkarvainen collie, lagotto romagnolo, suomenpystykorva ja rhodesian koira. Lagotoilla on löydetty oma geeni, joka aiheuttaa idiopaattista epilepsiaa. Suomenpystykorvilla tätä ei ole löydetty ja kyseessä on mahdollisesti useamman geenin sairaus. Diagnoosi tehdään tutkimuksen kautta ja tautia on mahdollista hoitaa lääkehoidolla. Ennuste on yleensä hyvä. Epilepsia on krooninen aivosairaus. Koirilla, joilla on epilepsiaa, on usein enemmän käytöshäiriöitä, kuten hermostuneisuutta, ne ovat kiihtyneempiä, eivätkä välttämättä opi niin hyvin. Yleensä koirat tulevat eläinlääkäriin, kun kohtauksia on ollut paljon. Usein myös lääkitys aloitetaan tällöin. Kohtaukset vähenevät, mutta epilepsiassa on myös itsessään rauhallisia kausia, joten on myös mahdollista, että kohtaukset olisivat rauhoittuneet itsestään.
Mitä tehdä, jos lääkitys ei toimi? Mahdollisesti toinen lääkitys. Lisäksi mietitään, onko kyseessä epilepsia. Milloin toinen lääkitys aloitetaan? Jos yhdellä lääkellä kohtaukset jatkuvat, aloitetaan toinen lääke ja annetaan lääkeyhdistelmä. Toimivatko uudet ihmisillä tarkoitetut epilepsialääkeet paremmin kuin vanhat? Eivät, yleensä 50/50. Sivuoireet? Ovat mahdollisia. Ei ole olemassa epilepsialääkettä, jossa ei olisi sivuoireita. Muut hoitokeinot epilepsiassa ◊ vagushermon stimulaatio ◊ silmien painaminen ◊ homeopatia? ◊ akupunktio
Epilepsiaa on mahdollista hoitaa seuraavin lääkkein: ◊ Phenobarbital tbl ◊ Pexion tbl ◊ KBr tbl / susp ◊ Diazepam tbl / peräruiske
LURPPA 2/2019
◊ kirurgia
Epilepsiassa on tärkeää ylläpitää positiivista ajattelua. Kyseinen sairaus ei ole pahin sairaus. Koira voi elää normaalia elämää sairaudesta huolimatta ja tauti voi mennä parempaan suuntaan. Sivuoireet ovat kuitenkin mahdollisia ja koira on otettava pois jalostuksesta. •
5
Status epilepticus
Terminologiaa
◊ Kohtausten klusteri: kaksi tai enemmän kohtauksia vuorokaudessa.
◊ Paroksysmaalinen dyskinesia, episodinen liikkumishäiriö
◊ Status epilepticus: mikäli kohtauksen kesto on yli 5 minuuttia.
◊ Canine epileptoid cramping syndrome; koiran epilepsiaa muistuttava kramppioireyhtymä
◊ Status epilepticus- ja klusteripotilaalle epilepsia voi olla vaikeasti hoidettavissa. ◊ Kuolleisuus status epilepticus -potilaalle on noin 50 %. ◊ Tavoitteena on lopettaa kohtaus niin nopeasti kuin mahdollista.
◊ Spikes disease, Spiken sairaus ◊ Ihminen: paroksysmaalinen (kinesigeeninen, nonkinesigeeninen ja rasitus)dyskinesia
- kotona ei ole paljon tehtävissä, joten vaatii eläinlääkärihoitoa.
CECS:
- kun eläimen vie hoitoon, on tärkeää viedä sellaiseen paikkaan, jossa on protokolla, miten toimia tilanteessa.
◊ rasituksen, jännityksen tai stressin jälkeen tai spontaanisti
◊
◊ esiintyy nuorilla aikuisilla koirilla
◊ kesto minuutteja, voi tulla monta kertaa päivässä ◊ suoliso-oireet usein puuttuvat, dieetin vaihto usein auttaa ◊ suositeltu lääkitys auttaa huonosti.
Kohtaus, onko se aina niin helppo? Sairaus
Kuvaus
idiopaattinen pään vapina
levon aikana: dobermanni, bokseri, vinttikoirat jne. ”white shakers”, pikkuaivojen autoimmuuni tulehdus hassut, epänormaalit, toistuvat liikkeet kaularanka, vatsaontelo idiopaattinen tasapainohäiriö nukahtaminen labradori, muut rodut tajuton, rasituksen jälkeen, sydänsairaus epilepsiaa muistuttavat motoriset häiriöt
yleistynyt vapina pakkoliikkeet kipu tasapainohäiriö katapleksia-narkolepsia exercise induced collapse pyörtyminen CECS, PD, EF
6
LURPPA 2/2019
Diagnoosi kliininen yleistutkimus
(epänormaali)
symptomaattinen
(epänormaali)
symptomaattinen
(epänormaali)
symptomaattinen
normaali neurologinen tutkimus normaali verinäytetutkimus normaali aivoneste, magneetti normaali idiopaattinen
Julkaisuja: Canine epileptic task force, kansainvälinen, eurooppalainen ja amerikkalainen tutkimus Kuusi julkaisua / artikkelia: ◊ genetiikka ◊ hoito ◊ diagnostisesta kuvantamisesta ◊ luokitus, terminologia Lähde: Sigitas Cizinauskas luento ja luentomateriaali LURPPA 2/2019
7
Mejä-toimikunta esittäytyy! Vuo
Kessu-Kustaan VK Selma, Siiri. Kokeissa meidät on nähty myös ohjaamassa karkeakarvaista mäyräkoiraamme Sillaa (Polka) ja cockerspanieli Ottoa (Speck Line Joko Tai) sekä Kaisan lainakoiraa, australianpaimenkoira Lorua (Of Gurrent Extreme Energizer). Vuosien varrella olemme kouluttaneet joukon kaikenkarvaisia koiria omistajineen. Anu
Kaisa ja Juha Me olemme Kaisa ja Juha-Pekka Railomäki. Molemmat MEJÄ-koetoimitsijoita eli järjestämme virallisia Kennelliiton alaisia MEJÄ-kokeita. Kaisa on Lounais-Suomen Spanielikerhon jäljestämiskoetoimikunnan puheenjohtaja ja Juha kokenut ratamestari. Toimimme ”vapaa-ajalla” SRVA (suurriistavirka-apu) -työssä eli SRVA-yhteyshenkilöinä ja jäljestämme yhdessä koiriemme kanssa tieliikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita peuroja, hirviä ja kauriita. Lisäksi autamme tarpeen mukaan metsästäjiä haavoittuneiden sorkkaeläinten etsimisessä. Aloitimme lajin harrastamisen sekä käytännön jäljestämisen fieldspanieli Mandolic Ruutiukon kanssa. FI JVA cockerspanieli Jenlin Rock The Ballet, Rokka, on toiminut pääasiallisena työkoirana SRVA-työssä. Rokan jäädessä eläkkeelle työtä jatkaa mallikkaasti karkeakarvainen saksanseisoja
8
Olen Anu Ikonen Turusta. Kotona pyörii tällä hetkellä kaksi cockeria, isännän grand old lady Viivi (ihan näillä hetkillä 16-vuotias!) sekä minun ”juniorini” Sohvi (7 v.). Cockerit ovat kulkeneet matkassa kolmisenkymmentä vuotta ja yhtä monta vuotta olen ollut L-SSK ry:n jäsen. Jouduin syksyllä luopumaan ”senioristani” Eevistä, jonka kanssa aloin harrastamaan aktiivisesti eri lajeja ja sitä kautta päädyin aikoinaan MEJÄ-toimikuntaankin. Ensin olin Eevin kanssa kokeissa ja vähitellen minut imaistiin mukaan toimihenkilötehtäviin ja kouluttauduin koetoimitsijaksi. MEJÄilyn lisäksi agility on toinen vakioharrasteemme ja sitä jatkamme myös Sohvin kanssa. Mieluiten olen koiran
LURPPA 2/2019
Katja
kanssa metsällä ja kuvassa olemmekin Lapin vaellusreissulla, kun talvi pääsi yllättämään. Kuten kuvasta näkyy, cockerin kanssa on aina hauskaa, vaikka koira ei siltä näyttäisikään... Sohvi ei niinkään perustanut tauosta ja huoltotiimin pyrkimyksistä pitää koira lämpimänä tauon aikana. Marja Olen Marja Ylitalo, asun Liedossa. Lapset ovat jo kaikki aikuisia ja omilla teillään. Työtä teen omassa yrityksessä, mieheni kanssa yhdessä. Teemme myös paljon vapaaehtoistyötä, eri ryhmissä. Eläimet ovat aina kuuluneet perheeseen. Pääasiassa koiria ja kissoja, mutta hevosiakin on ollut vaihtelevasti. Kotosalla ovat koiravanhukset berni ja westi, sekä nuoremmat 3 vuoden ja 6 kk:n ikäiset rhodesiankoirat. Mikä minua yhdistää tähän kerhoon, niin MEJÄtoiminta ja sopparyhmä. Pirteää ja iloista kevättä kaikille.
LURPPA 2/2019
Moi, oon Katja Nortunen-Illman, Turkuun käymään jämähtänyt eteläpohjalainen. Kotona vauhtia ja vaarallisia tilanteita ylläpitävät itseni lisäksi mies, parivuotias taapero, kissa ja kaksi koiraa, cockeri Kara ja sekarotuinen Sonet. Häärään mukana MEJÄ- ja agilitytoimikunnissa parhaani mukaan, minkä muilta hommiltani ehdin. Karan kanssa olen ehtinyt harrastaa agilityä, tokoa, rally-tokoa, nose workia ja MEJÄä, mutta pisimmän korren on vienyt pelastuskoiratoiminta, jonka pariin päädyimme neljä vuotta sitten. Toiminkin apukouluttajana VarsinaisSuomen Pelastuskoirat ry:ssä ja toisinaan vierailevana kouluttajana Koirakoulu Vainuvoimalla. Nykyään sydäntä lähinnä ovat erilaiset ”nenähommat”, joita myös Sonetin kanssa harrastellaan. Sonetin kanssa on testattu agilityä, MEJÄä ja noseworkia eri kohdehajuilla, ja lisäksi Sonet on luonteensa ja eläinsuojelutaustansa vuoksi ollut itselleni melkoinen opettaja. Tervetuloa ja -menoa mukaan kerhon toimintaan! Teija Olen Teija Korpela. Minulla on kaksi kooikkeria, Viola ja Lillan. Kerhoon tulin kasvattajan suosituksesta. Jäsenenä olen ollut yhdeksän vuotta. Toimin myös agilityn parissa. •
9
Metsästyskoirien jäljestämis- eli MEJÄ-kokeessa on tarkoitus selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa verijäljen pituus on 900–1400 m riippuen siitä onko koirakko AVO (avoimessa) vai VOI (voittaja) -luokassa). Veriuran päähän viedään kaadoksi sorkka, joka toimii haavoittuneen riistan sijaisena koetilanteessa. Koiran ohjaajalta vaaditaan kokeeseen osallistuakseen suunnistus- ja jälkientekotaitoa sekä hyvää kuntoa – ja ennen kaikkea aikaa! Anna spanielillesi tilaisuus näyttää nenänsä tehokkuus!! Kuva: Kaisa Railomäki
t a r i o k n
Vuode
Vuoden rally-tokokoira cockerspanieli TÄHTIMETSÄ GRANDY, om. Marja Soininvaara Kuva: Marja Soininvaara
Vuoden paras pentuluokan näyttelykoira cockerspanieli RASSEL’S FAITH TO MY LOVE, om. Hannele & Kirsi Helenius & Elina Rahkala Kuva:Elina Rahkala
10
LURPPA 2/2019
Vuoden paras avoimen luokan jäljestävä koira cockerspanieli TRIPLET PAUA PEARL, om. Heli Härkälä
Vuoden paras monitoimikoira cockerspanieli FI JVA EE MVA NO JVA SE JVA POHJ JVA LT MVA TRIPLET OYSTER PEARL, om. Heli Härkälä
Vuoden paras aloitteleva monitoimikoira cockerspanieli TRIPLET BLUE ROSALIE, om. Heli Härkälä
Vuoden paras jäljestävä koira cockerspanieli C.I.B C.I.E FI MVA FI JVA EE MVA SE JVA LT MVA LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA LTJV-15 TLNJW-15 EEV-17 TRIPLET YES INDEED, om. Heli Härkälä
Vuoden paras näyttelykoira & näyttelyveteraani C.I.B C.I.E FI MVA FI JVA EE VMVA EE MVA LV MVA NO JVA SE JVA POHJ JVA LT MVA BALT MVA LV VMVA LT VMVA BALT VMVA TLNVW-16 EEVV-16 LVVV-16 BALTVV-16 VV-16 TRIPLET QUARTZ, om. Heli Härkälä Vuoden paras nuori näyttelykoira cockerspanieli LT JMVA LV JMVA EE JMVA BALT JMVA BALTJV-18 RIGAJW-18 SEJV-18 TRIPLET DULCE BELLA, om. Heli Härkälä
Sivun 13 kuvat: Heli Härkälä
LURPPA 2/2019
11
Piian Pysti
Yhdessäoloa ja elämyksiä kerholaisten kesken Teksti ja kuvat: Annika Kontturi-Salmi
Piian pysti järjestettiin Vanton tilalla, mikä on todella idyllinen paikka. Vettä satoi ja kylmäkin oli, mutta spanielit eivät hiukkaakaan välittäneet. Meitä ihmisiä lämmittivät kuuma makkara, kahvi ja munkkitarjoilu sekä lakritsi. Piian pystin ovat aikoinaan tuoneet ja lahjoittaneet Lounais-Suomen Spanielikerholle Virpa ja Petri Lakso. Kilpailu on saanut nimensä heidän walesinspringerspanielinsa Piian mukaan. Koirakkoja tuli paikalle 13 kappaletta, mikä oli mielestäni hyvin, kun keli oli mitä oli. Kaikki kokeilivat kaikkea eli juoksukilpailua, jäljestämistehtävää ja tottelevaisuusosuutta.
Kiinnostavia tuoksuja löytyi hallin matosta, ja spanielit eivät oikein tienneet onko tehtävänä haistella tai muuta. Kaikki koirat istuivat mielellään lähellä omistajaa ja seurasivat innokkaasti. Joskus niin innokkaasti, että hyppivät ilosta. Seuraamisen lisäksi kokeiltiin estehyppelyä. Tässä tuli spanielin oma pää ilmi. Miksi hypätä, kun voi juosta vikkelästi ympäri. Nostan kyllä hattua tottelevaisuusharrastelijoille. Spanielin vikkelää meininkiä ei helposti valjasteta tottelevaisuustehtävien hidastempoisuuteen. Kaiken kaikkiaan mukava ilta. •
Oli ihana nähdä spanielien iloa ja intoa juosta omistajan luo, niin kovaa kuin pääsivät. Onneksi oli hiekkakenttä ja aidattu alue, koska en tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet maastossa. Sen verran tiedämme kaikki, että hajut vievät välillä meidän spanielien kuulon. Jäljestämistehtävä suoritettiin kauniissa omenapuupuutarhassa. Tämä tehtävä on myös spanieleille mieluinen ja tuo ne vaistojensa äärelle. Tottelevaisuusosuus oli kaikista vaikein, mitä koirakkoja seurasin. Spanieli on spanieli.
12
LURPPA 2/2019
www.kennelrehu.fi
Koirat kehhuu KennelRehhuu! Kennel-Rehulta edullisesti: • pakastetut liha- ja kalatuotteet • luut & rustot • kypsät lihatuotteet • teollisuuden tuotteet • kuivatuotteet ja kasvikset • öljyt ja lisäravinteet Kaikki pakasteliha -ja luutuotteemme ovat 100 % suomalaisia!
un
Kennel-Reh
it:
kestosuosik iha Jauheluta) a (sika-n 0€ 10 kg, 2
LOHI,
( jauhe
ttu)
10 kg, 1
6€
kalkkuna (jauhettu)
10 kg, 29 €
Katso kaikki tuotteet osoitteesta kennelrehu.fi!
1. TILAA TUOTTEET verkkokaupasta tai soita tilaus puh. 05 343 10 31
2. NOUDA TILAUS jakeluautolta. Reitit & aikataulut: www.kennenrehu.fi
TEHTAANMYYMÄLÄMME PALVELEE: ma-pe 8–17, la 10–14 Teollisuuskuja 7 49220 Siltakylä, Pyhtää Myymälän puh. 044 7750 202
LURPPA 2/2019
"Koirat kehhuu kennel rehhuu!" 13
www.kennelrehu.fi
Rotuesittelyssä espanjanvesikoira Teksti ja kuvat: Marika Raittinen
Espanjanvesikoirista puhuttaessa käytetään rodun virallisen nimen lisäksi usein myös nimeä perro, joka juontuu rodun espanjankielisestä nimestä Perro de Agua Español. Rodun historia sijoittuu Pyreneitten niemimaalle, mutta sen alkuperästä ei ole saatu täyttä varmuutta. Se tiedetään, että rotu säilyi ja saavutti asemansa Espanjassa monipuolisten käyttöominaisuuksiensa vuoksi, jotka mahdollistivat koirien käyttämisen ihmisten apuna monissa erilaisissa sen ajan arkisissa työtehtävissä. Espanjan maaseudun vuoristoalueilla espanjanvesikoiria käytettiin pääasiassa paimenkoirina, pihavahteina, noutavina metsästyskoirina sekä tavaroiden ja viestien viejinä. Espanjan rannikkoseutujen kalastajien kerrotaan käyttäneen espanjanvesikoiria apunaan muun muassa kiinnitysköysien viemiseen laivasta laiturin luo vastaanottavalle ihmiselle, pudonneiden esineiden sukeltamiseen merestä sekä laivan ja kalasaaliin vartioimiseen satamassa. Nykypäivänä rotu on Espanjassa suosittu seura- ja näyttelykoirana, ja enää vain hyvin pieni osa koirista toimii maaseudun vuoristoalueilla perinteisissä työtehtävissä. Rodun kotimaassa espanjanvesikoiria on koulutettu myös huume- ja pommikoiriksi sekä pelastus- ja terapiakoiriksi. Suomeen espanjanvesikoiria on tuotu vuodesta 1992 lähtien, mutta ensimmäiset niistä rekisteröitiin Suomen Kennelliitossa (SKL) vasta vuonna 1994. Ensimmäisinä vuosina espanjanvesikoirien vuotuiset rekisteröintimäärät olivat hyvin pieniä, mutta rodun tunnettuvuuden lisääntyessä vuotuiset rekisteröintimäärät lähtivät nousuun. Vuodesta 2010 lähtien espanjanvesikoiria on rekisteröity vuosittain noin 400 kappaletta. Suurin osa Suomessa vuosittain rekisteröidyistä espanjanvesikoirista päätynee seurakoiriksi,
14
joiden kanssa mahdollisesti myös harrastetaan erilaisia koiraharrastuslajeja, mutta ei osallistuta koe- ja kilpailutoimintaan. Pieni osa koirista päätyy myös eri koiraharrastuslajeissa koe- ja kilpailutoimintaan aktiivisesti osallistuville henkilöille. Näyttelytulos-, koe- ja kilpailukäyntien lukumäärien valossa tarkasteltuna suosituimmat lajit ovat viime vuosina olleet näyttelyt, agility ja rally-toko. Jonkin verran espanjanvesikoiria on osallistunut myös tottelevaisuus- ja palveluskoirakokeisiin sekä metsästyskoirien jäljestämis-, vesipelastus- ja pelastuskoirakokeisiin. Uudemmista lajeista Nose Work tulee luultavasti kasvattamaan suosiota espanjanvesikoirien kanssa harrastettavana lajina.
Fii
LURPPA 2/2019
Villava ja kihara turkki Espanjanvesikoirien erityispiirteenä on turkki, joka on lyhyenä villavaa ja kiharaa. Turkinlaadussa on yksilöllisiä eroja ja joillakin turkki voi pidemmäksi kasvaessaan muodostaa narumaisia nyörejä ja pysyä lähes takuttomana. Monille koiraroduille tyypillistä karvanlähtöä espanjanvesikoiralla ei ole, vaan turkki leikataan kauttaaltaan tasaisen lyhyeksi. Se tehdään turkin laadusta ja kunnosta riippuen yhdestä kolmeen kertaa vuodessa joko trimmauskoneella tai saksilla. Espanjanvesikoiran turkkia ei myöskään kammata eikä harjata, jotta se ei huopaannu. Turkkiin tarttuneet roskat poistetaan ja siihen muodostuneet takut selvitetään sormin. Periaatteessa espanjanvesikoiran turkin hoidossa pääsee vähällä, mutta se riippuu paljon koirayksilön turkin laadusta ja pituudesta sekä siitä millaisissa maastoissa ja olosuhteissa koiran kanssa liikutaan ja/tai harrastetaan.
Ramo
LURPPA 2/2019
Oppivainen, iloinen, uuttera... Espanjanvesikoiran luonne määritellään erittäin oppivaiseksi, uskolliseksi, iloiseksi, uutteraksi ja rohkeaksi. Koiran muistia, aisteja, sopeutumiskykyä sekä lämmön- ja kylmänsietokykyä kuvataan erinomaisiksi. Espanjanvesikoira voi olla paljon toimintaa vaativa, herkkä haukkumaan ja/tai osoittaa erittäin suurta kiinnostusta riistaa kohtaa tai kaikenlaisten liikkuvien kohteiden paimentamiseen. Haukkumistaipumus, vilkkaus ja toimeliaisuus sekä kiinnostus riistaa kohtaa saattavat vaihdella suurestikin eri yksilöiden välillä. Useimmat espanjanvesikoirat ovat kohtuullisen vilkkaita, nopeita oppimaan ja ketjuttamaan asioita. Eniten olen esimerkiksi omien koirieni kanssa kiinnittänyt huomiota siihen, miten hämmästyttävän herkästi ja tarkasti ne lukevat ihmisten ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä. Oman kokemukseni mukaan moni espanjanvesikoira omaa luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja energisyyttä, joiden takia ne soveltuvat parhaiten omistajille, joilla on aikaa ja halua panostaa koiran kasvatukseen ja peruskoulutukseen sekä johonkin koiralle ja itselle parhaiten soveltuvaan toimintaan. Tarkoittaen, että koiran arkeen kuuluu jotain muutakin kuin fyysistä kuntoa ylläpitävää lenkkeilyä. Espanjanvesikoirien rotujärjestönä toimii Vesikoirat ry. Järjestön verkkosivuilta löytyy monenlaista tietoa rodusta. Rodusta kiinnostuneen kannattaa tehdä rauhassa ja huolellisesti taustatyötä ja tutustua useampaan yksilöön ennen kuin päättää, onko rotu itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopiva. Turkista johtuvasta nallekarhumaisesta ulkomuodosta huolimatta kotiin todennäköisesti saapuu energinen ja nopeaoppinen pentu, joka turhautuessaan ja pitkästyessään keksii tekemistä ihan itse. Ihmiselle, jolla on aikaa, halua ja viitseliäisyyttä harrastaa ja viettää aikaa koiransa kanssa, espanjanvesikoira on rotu, joka parhaimmillaan antaa todella paljon enemmän kuin ottaa. Omalla kohdallani on ollut onni saada monipuoliseen harrastuskäyttöön erittäin hyvin soveltuvat ominaisuudet ja luonteen omaava espanjanvesikoiran pentu juuri silloin, kun se parhaiten sopi omaan elämäntilanteeseen. Edelleen
15
16
energinen, ikäisekseen hyvässä fyysisessä kunnossa oleva sekä yhdessä tekemisestä nauttiva seniorikoira on koiralaumamme järjestyksenvalvoja, arjen apuri tuodessaan tai etsiessään tavaroita sekä luotettu työkaveri SRVA-tehtävissä (suurristavirka-apu*) ja metsästykseen liittyvissä käytännön jäljestämistehtävissä. Koiralaumamme toinen rodun edustaja on leikkisä, erittäin hyvän hajuaistin ja ketteryyden omaava, suurta kiinnostusta pienriistaa ja -petoja kohtaan tunteva sekä juoksemista ja uimista rakastava älykkö, jota ei ole helppo motivoida tekemään samaa asiaa monta kertaa. Sillä on
myös kyky lukea erityisen tarkasti ihmisten tunnetiloja, ilmeitä, eleitä ja äänensävyjä. Yhteinen matkamme tulee olemaan erilainen kuin seniorikoiran kanssa, mutta se sopii paremmin nykyiseen elämäntilanteeseen ja on erilaisuudesta huolimatta osoittautunut itselleni erittäin mielenkiintoiseksi ja opettavaiseksi matkaksi. •
Onnellinen työkaveri!
Ramo tulee koejäljeltä.
*Suurriistavirka-apu (SRVA) on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä organisaatio, joka välittää poliisille metsästäjien
LURPPA 2/2019
sa! s n a k n a r i o Uimaan k Teksti ja kuvat: Marika Mikkolanaho
Kesä tulee ja mietin mitä jos menisin koiran kanssa uimaan? Minne suunnata? Missä ovat koirien viralliset uimapaikat? Turussa on kaksi virallista kaupungin ylläpitämää uimapaikkaa: Uittamon koirauimaranta, osoite Rykmentintie 29, sekä
LURPPA 2/2019
Saaronniemen koirauimaranta Ruissalossa, osoite Saarontie 25. Jos taas haluaa lähteä vähän kauemmaksi ajelulle, Paimiosta löytyy myös uittopaikka koirille. Se on nimeltään Haukkuhelmi ja osoite on Naskarlantie 59 (Valkojantieltä 590 m, oikealla). Myös Littoisten hiekkarannan koirapuiston läheisyydestä löytyy Kaarinan kaupungin ylläpitämä virallinen uimapaikka koirille. Osoite on Vanha Littoistentie 153. Kesää ja uimakelejä odotellen Marika, Risto ja Roope •
17
Jarkko ”Jakke” Wiklund – 32 vuotta taipumuskokeita! Teksti: Maija Jaakola, kuvat: Miia Koivisto ja Tiina Huppunen Kun eräänä huhtikuisena tiistaina kurvaan Turussa korkean kerrostalon pihaan, tuttu hahmo vilkuttaa iloisesti ylimmän kerroksen ikkunasta. Olen menossa tapaamaan vasta taipumuskoetuomariuransa päättänyttä kerhoaktiivia, Jarkko ”Jakke” Wiklundia. Jakke hankki ensimmäisen koiransa, mustan cockerspanielin nimeltä ”Rami” vuonna 1972. Samana vuonna Jakke liittyi myös Lounais-Suomen Spanielikerhoon. Vuonna 1979 perheeseen liittyi walesinspringerspanieli ”Kasperi”. Jakke kilpaili molempien koirien kanssa TOKOssa, Ramin kanssa voittajaluokassa ja Kasperin kanssa avoimessa luokassa. Molemmat koirat menivät taippareista läpi ensiyrittämällä. Jakke on käynyt SPA-tuomarikurssin Pyhännällä vuonna 1984 ja hän sai tuomarioikeudet vuonna 1986. Viimeisen taipumuskokeensa Jakke tuomaroi syksyllä 2018, minkäs muunkaan kerhon kokeessa kuin L-SSK:n. Hänellä on siis takanaan tuomarointia kokeissa noin 32 vuotta ja yhteensä 62 kokeen verran. Juttelimme kahvikuppien äärellä mm. siitä, miten taipparit ovat vuosien varrella muuttuneet. Aikaisemmin taipumuskokeiden vesityöosuudella ei heitetty riistapukkia tai -lintua, vaan koiran piti uida ilman noutamista. Sosiaalista käyttäytymistä ei kokeissa arvosteltu lainkaan. Jäljestysosuudella piti seurata verijälkeä ja jäljen sai tehdä esimerkiksi sänkiselle
18
pellolle. Jakke muistelee, että tuomariuransa alussa koiria oli kokeessa usein 10 yhtä tuomaria kohden, nykyään rajana on yleensä 8 koiraa. Suurin määrä koiria, joita hän on yhdessä kokeessa arvostellut, on 13. Laskimme nopeasti, että Jakke on arvostellut kaikenkaikkiaan noin 500 koesuoritusta! Hatunnoston arvoinen luku kun ajatellaan että tuomaritkin tekevät näitä hommia pääosin ruoka- ja bensakulupalkalla. Kaukaisin paikka, jonne Jakke on matkannut tuomariksi, on ollut Imatralla. Tuolloin matkaan lähdettiin aamuyöstä klo 3, koe alkoi klo 9 ja kotona reissusta oltiin noin klo 22. Jakke toimi spanielikerhon hallituksessa 70–80 lukujen vaihteessa. Hän on järjestänyt TOKO-kokeita, ollut taippareissa toimitsijana, ohjannut uusien taipumuskoetoimitsijoiden koulutuksia sekä toiminut näyttelyn puheenjohtajana. Jakke lahjoitti yhdessä vaimonsa Seijan kanssa myöhemmin myös ”Atten Aarre” -nimellä kulkeneen L-SSK:n epävirallisen tottelevaisuuskokeen kiertopalkinnon, joka tunnettiin 1991–2000 ”Kasperin Kannuna”. Hetken kaappeja kaiveltuaan Jakke tuo Kasperin Kannun ja siihen kuuluvan valokuva-albumin eteeni hypisteltäväksi. Albumin lehdiltä löytyykin monta tuttua, edelleen kerhon toiminnassa mukana olevaa henkilöä koirineen. Nykyään Jakke nähdään usein kerhon tapahtumissa talkoohommissa ja hän on aina valmiina tulemaaan apuun kun pyydetään. Kiitokset Jakkelle kahvista, tarinoista ja kerhon hyväksi aherretuista vuosista!
Jarkko ja Tiina Huppunen sekä Calvade Game On, ”CAMO”, Jakken viimeisen taipumuuskokeen nuorin palkittu. LURPPA 2/2019
Taipumustoimikunta 2019 esittäytyy Taipumuskokeet eli taipparit testaavat nimensä mukaisesti spanielien rodunomaisia taipumuksia. Taipumuskoe on spanielille ja sen omistajalle erittäin antoisa ja mielenkiintoinen tapahtuma, ja moni onkin yllättynyt koiransa ilosta toimia metsässä. Taipumuskoe on usein koirakon ensikosketus ns. metsäpuolen lajeihin ja moni innostuukin sen jälkeen kokeilemaan esimerkiksi jäljestyskokeita. Taippareissa koirakot eivät kilpaile toisiaan vastaan eikä niitä laiteta paremmuusjärjestykseen vaan tarkoituksena on arvioida koiran luontaisia taipumuksia. Arvostelu suoritetaan hyväksytty / hylätty -periatteella. Mikäli koira hylätään joltain osa-alueelta, ei hätää; hieman lisätreeniä ja uudelleen kokeilemaan. Taipumuskoetoimikunta järjestää yleensä kaksi virallista spanielien taipumuskoetta ja yhdet tai kahdet taippariharjoitukset vuodessa. Maija Jaakola Olen Maija Jaakola ja toimin taipumuskoetoimikunnan puheenjohtajana. Kotonamme on koko lapsuuteni ollut cockerspanieleita ja vuonna 2004 innostuin ottamaan oman
LURPPA 2/2019
cockerin. Liityin Lounais-Suomen Spanielikerhoon vuonna 2005 ja kävin taipumuskokeiden koetoimitsijakurssin vuonna 2006. Kerhon hallitukseen minut valittiin vuonna 2009 ja samana vuonna aloin vetää taipumuskoetoimikuntaa. Molemmissa pesteissä olenkin toiminut siitä asti lähes joka vuosi. Toistaiseksi taloudessamme ei ole koirakaveria ollenkaan, kun cockeripappa Fonzie lopetettiin viime marraskuussa. Työkseni toimin hoitajana hevosklinikalla ja myös vapaaaika kuluu lähes kokonaan hevosten parissa. Kaisa Mäkinen Olen Kaisa Mäkinen ja ollut mukana kerhon toiminnassa jo monta vuotta. Ensin vedin Lurppa-toimikuntaa parisen vuotta ja lähdin mukaan järjestämään spanielien taipumuskokeita. Kävin taipumuskokeiden koetoimitsijakurssin vuonna 2005. Olen ollut kerhon taipumuskoetoimikunnan vetäjänä ainakin viisi vuotta. Lisäksi olen ollut mukana järjestämässä MEJÄ-kokeita. Vuonna 1998 hankin ensimmäisen koirani, cockerspanieli Santun. Santtu oli aivan ihana koira, josta jouduin ikäväkseni luopumaan. Santusta luopuminen oli kova paikka ja siksi odotinkin monta vuotta ennen kuin hankin itselleni koiran.
19
Syksyllä 2009 perheeseemme tuli cockeripoika Rommy. Rommyn kanssa oli heti selvää, että jäljestyshommiin kouluttaudutaan. Ensimmäisissä MEJÄ-kokeissa oltiinkin jo koiran ollessa vasta 10 kk ja aivan upeasti hukattoman 2-palkinnon arvoisesti! Siitä se ura sitten urkeni ja Rommysta tuli jäljestysvalio vuonna 2012. Sen jälkeen mietin mitä muuta voisimme harrastaa. Niinpä kouluttauduttiin etsijäkoirakoksi Suomen Etsijäkoirien riveissä ja kävimme jäljestämässä kadonneita lemmikkieläimiä viitisen vuotta. Nyt Rommy täyttää jo 10 ja jäi eläkkeelle etsijäkoiran hommista, enää jäljestellään vain höntsäilymielessä. Antero Niittymäki Olen Antero Niittymäki ja ollut mukana taipumuskoetoimikunnassa jo useamman vuoden. Muutimme alueelle vuonna 1994. Tuolloin vaimoni Kirsi liittyi Lounais-Suomen spanielikerhoon ja minä toimin apupoikana. Koirat ovat olleet koko elämäni jollain tavalla
mukana. Ensimmäisen yhteisen koiramme, cockerspanieli Inkan, hankimme vuonna 1989. Cockereita on perheessämme ollut siitä lähtien lähes katkeamattomasti tähän päivään asti ja tulee olemaan vastaisuudessakin. Onhan noita noutajiakin muutama meille kotiutunut (5 kpl), ja myös springeri löytyy nykyään. Markku Leino Olen Markku Leino ja liityin kerhoon vuonna 2014 käytyäni koirani kanssa taippareissa. Taipumuskoetoimikuntaan liityin vuonna 2016 ja tänä vuonna suoritin myös spanielien taipumuskokeiden koetoimitsijakurssin. Kotoa löytyy kohta kuusi vuotta täyttävä walesinspringerspanieliuros Mökö. Aiemmin minulla on ollut yksi walesinspringeri ja kaksi siperianhuskyä. Harrastamme Mökön kanssa metsästystä. Kävimme MEJÄ-kurssin jokunen vuosi sitten ja nyt treenaamme metsästystä tukevaa omatoimijäljestystä. •
Olemme täällä kun tarvitset meitä! ELÄINSAIRAALA VETTORI PÄIVYSTÄÄ 24/7 Tarjoamme pieneläinpäivystyksen myös vuonna 2019 Turussa ja muualla VarsinaisSuomessa. Eläinsairaala Vettori on hyvin varusteltu täyden palvelun kokonaisuus Raision keskustan tuntumassa. Kokeneet läinlääkärimme ja hoitajamme huolehtivat lemmikkisi hyvinvoinnista ympäri vuorokauden, vuoden jokaisena päivänä. Tervetuloa hyvään hoitoon Vettoriin! Päivystys 24h p. 0600 124 44 (0,50E/min + ppm) ELÄINSAIRAALA VETTORI Purokatu 3, Raisio Ajanvaraus p. 0201 800 770 tai evidensia.fi Soitto 020-alkuiseen numeroon maksaa kiinteän verkon liittymästä 8,35 snt/puhelu + 7,02 snt/min ja matkapuhelinliittymästä 8,35 snt/puhelu + 17,17 snt/min.
20
LURPPA 2/2019
Taipparitreeneissä Teksti ja kuvat: Vivi Aaltonen Eräänä kauniina kevätaamuna Mamma heräsi ihan yhtä aikaisin kuin töihin lähtiessä, mutta kovasti se minuakin patisteli hereille ja tarjosi jopa aamupalaa. Yleensä nimittäin saan lasillisen piimää ja menen pian takaisin Mamman tyynylle, kun se lähtee aamuvuoroon. Jotain oli tapahtumassa. Aamupalan jälkeen Isäntäkin kiipesi autoon ja Pappakoira jäi kotiin. Minne ne oikein minua vie? Nukuin sitten automatkan tyytyväisenä, että sain sulatella aamupalaani rauhassa. Eipä silti, tässä taloudessa on kovin niukat ateriat, niin ei sen sulattelemiseen kauaa mennyt. Aika kauan ajettiin ja tultiin sitten meille kaikille ihan uuteen paikkaan. Kuulin puhuttavan Janakkalasta, mikä lie. Siellä oli muitakin spanieleita ja olin innoissani, että jotkut koiratreffit oli järjestetty. Ihania narttuja oli vaikka kuinka monta. Pussailin ja liehittelin niitä oikein urakalla. Kovin äkkiä ne treffit vaan vihellettiin poikki ja piti asettua rinkiin.
Siinä jotain ihmistyyppejä kävi tervehtimässä. En oikein jaksanut keskittyä moiseen, niitä tyttöjä kun oli siinä…. Koetin moikata ne ihmiset oikein äkkiä, että olisin päässyt taas leikkimään, mutta ei Mamma päästänyt. Pihalla oli muuten tosi paljon vettä. Niin iso lätäkkö, että siinä pystyi uimaan. Kahlailin jo aamulla heti vähän. Mutta Mamma oli kovin vaativainen ja vei minut remmissä jonkun aivan ällöttävän, pahanhajuisen jutun luokse. En kyllä ymmärrä miksi tuollaista pitäisi haistaa. Jostain fasaanista se puhui, mutta olipa todella kammottava. Hieno cockeri ei sellaiseen koske. Pian mentiin takaisin autoon ja minusta oli aika hävytöntä jättää minut vahtimaan autoa. Ilmeisesti ihmiset menivät siinä välissä syömään jotain, haistoin ainakin jälkeenpäin, että ruisleipää ja kahvia oli nautittu. Hetken päästä ajettiin jonnekin, missä minäkin pääsin ulos tervehtimään niitä tyttöjä uudestaan. Metsätieltä minut johdettiin sitten pienen matkan päähän ja pyydettiin haistamaan jälkeä. No, minä olen jo aika kokenut haistelija, mutta en ymmärrä miksi se jälki piti tehdä sillä pahanhajuisella jutulla… Löysin sen kyllä, mutta oli se aina vaan aika hirveä! Mamma istuskeli jonkun kannon päällä ja minäkin otin vähän aikaa ihan rennosti. Onneksi oli vettä mukana, koska päivä oli tosi lämmin. Kaksi vierasta miestä tuli meitä hakemaan ja minut vietiin taas metsään. Mamma otti kaikki remmitkin pois, mutta hoksasin heti, että Isäntä oli jäänyt tielle ja palasin häntä
LURPPA 2/2019
21
metsää. Ihan liian äkkiä minut kutsuttiin taas luokse ja otettiin kiinni.
noutamaan. Eihän lenkille voi mennä ilman, että koko lauma on mukana. Nuo ihmiset eksyy kyllä muuten ihan heti. Isäntä sitten seurasi minua metsään ja lähdinkin siitä pompottelemaan pitkin sammalia. Ihana paikka!! Peuran papanoita, makauksia, valtavasti kaikkia suloisia tuoksuja, ja minä sain ihan itsekseni niitä kaikkia haistella. Pidin kyllä silmällä, että Mamma tuli perässä ja näytti ne kaksi vierasta miestäkin seuraavan. Olikohan nekin eksyneet? Kerran Mamma pillitti minut luokse, mutta ei ottanut vielä kiinni, joten jatkoin nuuskuttelua pitkin
Kun olin tuolla metsässä toiminut ilmeisesti niin kuin toivottiin, lähdettiin autolla takaisin sen majan pihalle. Siellä Isäntä askarteli jonkun, mitä kutsuttiin pukiksi, ja sitten Mamma vei minut rantaan. Olinkin jo aika kuumissani ja minusta oli ihana vähän uiskennella. Se pukki heitettiin sinne veteen, mikä oli kyllä minusta vähän hassua. Päätin tuoda se varmuuden varoiksi rantaan, ettei tuuli kuljeta ihan hukkaan, mutta Mamma oli aivan pöhkö ja heitti sen uudestaan. Uin sen luokse, mutta jätin sitten kellumaan. Niin kai Mamma toivoi, kun tuolla lailla sitä paiskoi? Kun olin vielä uinutkin, Mamma kuivatteli minua pyyheliinalla ja sain pari kivaa herkkutikkua autoon. Lämmittelin siellä, kunnes oman lauman jäsenet tulivat ja lähdettiin ajamaan kotiin. Enköhän minä ollut aika pätevä, vaikken kyllä oikeastaan tiedä miksi niitä kaikkia hassuja temppuja tehtiin. Minähän teen tuollaista harva se päivä. •
Tähtäimessä taipparit eli SPA1 Teksti: Vivi Aaltonen Spanielit ovat alun perin metsästyskoirarotuja, vaikka niistä pääasiassa saakin pehmoisen ja kivan kotikoiravaikutelman. Moni käyttää edelleen spanielia ylösajavana ja noutavana koirana lintumetsällä, ja koiran käyttö metsästykseen onkin erittäin suositeltavaa. Taipumuskokeeseen saa osallistua 9 kk täyttäneen terveen koiran ja ei-juoksuisen nartun kanssa. Läpi päästessä se on ainutkertainen tapahtuma. Jos tuloksena on mistä tahansa osiosta nolla, koko koe on hylätty, mutta sen voi uusia vaikka kuinka
22
monta kertaa. Itse taipumuskoe ei vielä kerro suoraan koiran osaamista metsästystilanteessa, mutta antaa kyllä kivasti viitteitä, miten helposti se olisi koulutettavissa siihen. Spanielin muotovalion arvoon vaaditaan näyttelyistä saatavien sertien lisäksi hyväksytty taipumuskoe. Meille taipparit oli itsestäänselvyys. Tosin verrattuna noutajien taippariin, spanielisellainen onkin ihan oma lajinsa. Meillä oli mahtava mahdollisuus päästä Etelä-Hämeen spanielikerhon ohjattuun koulutukseen vuosi sitten keväällä, ja se avasi silmiä LURPPA 2/2019
monessakin mielessä. Ensimmäiseksi teoriaosuudessa muistutettiin, että koiran kanssa pitäisi kuljeskella metsässä vapaana ja antaa sen tehdä hakutyötä itsenäisesti. Se kannattaa myös totuttaa laukaukseen (haulikko) ennakkoon, ettei koira kaivaudu sammalikkoon kuullessaan pamauksen ensimmäistä kertaa tositilanteessa. Kun oli itse siinä vaiheessa kulkenut 1,5 vuotta koiran kanssa metsässä polkuja pitkin, oli hauska havaita heti jo tehneensä ensimmäiset virheet…. Oman haasteensa toi kiinnipitoaika, mutta onneksi muutama tutumpi metsänomistaja näytti paikat, joissa voisi harjoitella kuljeskelua ja pääsimme vähän tekemään hakua. Minulle tuo oli se hassuin osuus. Siinä missä noutajalle viedään metsään riistaa ja koiran odotetaan palauttavan sen ohjaajalle, spanieli siis vaan pööpöilee itsekseen. Ja tätä pitäisi harjoitella?? Spanielille vedetään myös jälki riistalla. Monessa kokeessa riista lienee fasaani. Jälki on 120 metrin mittainen, aika lailla 90 asteen kulmassa kääntyvä kahteen janaan tehty suora ”viiva”. Jäljen päässä on riista ja koiran on se osoitettava. Tässä opin sen, että koira toki jäljestää, kun se on siihen opetettu, mutta jos se ei ole tavannut fasaania ennen taipumuskoetta, se ei todennäköisesti ole siitä kiinnostunut eikä osoita sitä.
Moni koira vierastaa riistan hajua ennen kuin tottuu siihen. Maksaa siis vaivan esitellä koiralle riistaa kerran pari etukäteen. Kolmas näistä temppuosioista on haku vedestä. Siihen käytetään riistapukkia, joka on laudanpätkä, johon on kiinnitetty molemmin puolin vesilinnun siivet. Pukkeja myydään monien seurojen kaupoissa ja sellaisen voi saada ostettua myös linnustajalta tai tehdä itse, jos saa metsästäjältä siivet käyttöönsä. Siivet tulee kuivattaa huolellisesti etukäteen, muuten ne alkavat haista ja saattavat kerätä matoja (omakohtainen kokemus, onneksi vain hajusta….). Pukki heitetään rannalta veteen ja koiran tulee noutaa se ohjaajalle tietyn ajan kuluessa. Kokeessa testataan myös koiran sosiaalisuus, käyttäytyminen ja hallittavuus. Koira ei luonnollisesti saa olla aggressiivinen ihmisille tai toisille koirille, sen tulee sietää normaalia käsittelyä, ihmisten seurassa olemista ja ryhmässä toimimista. Sen täytyy antaa kytkeä itsensä kiinni käskystä ja luovuttaa tuomansa riistapukki ohjaajalle. Varsinaiset ”temput” tehdään yksitellen ja jokaiselle koiralle erikseen ja eri maastoissa. Taipparipäivä on kohtuullisen pitkä, koska koiria on monesti 6–8. Hyvässä seurassa päivä kuitenkin kuluu reippaasti. •
Yhdessä on mukavaa! Yllä tehdään tuttavuutta fasaanin kanssa laahasjäljellä.
Kerhon trimmipäivä á la Nina Kauhanen, Kennel Northworth
Teksti ja kuvat: Annika Kontturi- Salmi Maaliskuun toisena päivänä potkaistiin vauhtia spanielien hoitoon ja näyttelytrimmaukseen. Kerhomme järjesti trimmauskurssipäivän kennelpiirin tiloissa, jonka vetäjäksi saimme kennel Northworthista pitkän linjan kasvattajan ja trimmaajan Nina Kauhasen, joka on tunnettu cockerspanieleistaan. Nina on kasvattanut cockereita yli neljäkymmentä vuotta. Hänen kasvateistaan neljä on maailmanvoittajia, ja monet muutkin ovat menestyneet erinomaisesti. Ninan mukana oli hänen tyttärensä Sandra Mäki, joka on saanut koiratietoutta pienestä asti. Nina Kauhanen – cockerspanieleiden Grand Old Lady Nina Kauhanen on lapsesta asti ollut innostunut kasvatuksesta ja näyttelyistä. Hän aloitti japanilaisilla tanssihiirillä, joita myytiin luokkakavereille. Hiirille tehtiin sukutaulut ja jalostussuunnitelmat, joten innostus kasvatustyöhön on alkanut aikaisessa vaiheessa. Toiveena oli pitää ystävän kanssa hiirinäyttelykin Ninan kotona ja mainoksetkin oli jo jaettu, kun Ninan äiti huomasi kielellisen ongelman julisteissa ja tytöt joutuivat äkkiseltään poimimaan mainokset
24
alas. Nina on myös tunnettu tyylikkäänä koiriensa esittäjänä. Tämäkin harrastus alkoi jo nuorena. Nina osallistui juuri ennen kuin täytti 16 vuotta juniorhandlerkisaan Suomen messuhallissa Helsingissä, jossa hän voitti molempina päivinä. Kokonaistilanteessa hän sijoittui toiseksi, osallistuttuaan vaan muutamaan kisaan.
Rotumääritelmät esiin! Nina aloitti trimmauskurssipäivän luennoimalla. Hän kävi seikkaperäisesti läpi cockerspanielin rotumääritelmän ja havainnollisti esimerkkikoirallansa, joka seisoi pöydällä meidän edessä. Nina kertoi että cockerspanieli on spanieleista työläin trimmattava; jos osaa trimmata cockerspanielin, osaa trimmata muutkin spanielit. Kaikissa roduissa on kuitenkin erityispiirteensä ja koirayksilöt rotujen sisällä ovat erilaisia. Nina suositteli meille, että printtaisimme koiramme rotumääritelmän ja tutustuisimme rotujemme käyttötarkoitukseen. Trimmaus ei ole vain ulkonäöllinen muotiasia, vaan sillä tuodaan esille koiran alkuperäinen tehtävä, esimerkiksi metsästys. Trimmaus tapahtuu kuitenkin aina koiran hyvinvointi edellä. LURPPA 2/2019
Trimmaus on osa koiran terveydenhoitoa. Cockerspanieli on alun perin metsästyskoira jolla on syvät keuhkot sekä kohtalaisen pituinen ja lihaksikas kaula. Kaula auttaa koiraa ylläpitämään tasapainoaan sen liikkuessa vaihtelevassa maastossa esimerkiksi lintua kantaen. Terveydellisestä näkökulmasta on erittäin tärkeää trimmata korvat, jotka asettuvat aika alas. Tärkeintä on pitää korvanalusta karvattomana, muuten se tulehtuu helposti. Hyvä trimmausväli on kotikoiralle kaksi kuukautta. Joskin trimmaus tehdään terveydellisistä syistä – Nina muistuttaakin, että kotikoirakin voi olla nätisti trimmattu ja ilo silmälle. Trimmaus auttaa suuresti arjessa, jolloin jokapäiväinen työ helpottuu. Koira, jonka turkki on takkuuntunut laatoiksi, saa helposti ihotulehduksen, kun karvalaatta ei päästä ilmaa väliin ja takut nipistelevät koiran ihoa. Pahimmissa tapauksissa trimmaaja joutuu koneella poistamaan laatat koiran hyvinvoinnin takia. Tällöin eivät karstaaminen, leikkaus, pesu tai kikka kolmoset auta. Trimmaaja joutuu ottamaan huomioon koiran hyvinvoinnin, vaikka omistaja toivoisi että takut selvitetään. Takkujen selvittäminen voi viedä yhdestä viiteen tuntiin, joten ainut vaihtoehto on siinä tapauksessa ajaa koiran turkki kokonaan pois. Tällöinkin voi jättää koristekarvat, eli koira voi silti olla spanielin näköinen.
Trimmausvälineet: • terävät lyhyet sakset • yksipuoliset ohennussakset • trimmauskone • trimmauskumit nyppimiseen • Coat King riippuen turkista ja tilanteesta
Turkkiongelmiin vaikuttavat tosiaankin eniten turkinhoito kotona ja joskus valjaat, mutta myös koiran ruokinta, juoksut, hormoonit, trimmaustapa ja kastraatio. Kannattaa kuunnella ensisijaisesti koiransa kasvattajan neuvoja hoidosta ja ruokinnasta, mutta myös rotuyhdistykset järjestävät kursseja ja suosittelevat rotujensa trimmaajia. Trimmausala on nopeasti laajentunut, sillä turkinhoidolliset ongelmat ovat lisänneet trimmaustarvetta, mm. kastraatioiden yleistymisen vuoksi, Kaikki trimmaajat eivät osaa trimmata kaikkia rotuja, jotkut ovat yleistrimmaajia eivätkä tiedä joka rodun trimmauksesta paljoakaan. Toiset osaavat trimmara omansa, mutta eivät muiden rotuja. Tällöin voi jopa käydä niin, että turkki pilataan tulevaisuutta ajatellen.
Trimmikurssilla Julia Hakanpää ja englanninspringerspanieli Lili LURPPA 2/2019
25
Nuoren cockerspanielin pentuturkki Nuoren spanielin tai pennun selkää ei saa ajaa koneella, vaikka olisi kuinka pörröinen ja ihmiset haukkuisivat lihavaksi. Pörröisyys on pentuturkkia, joka irtoaa oikealla hetkellä (noin 8 kk) nyppimällä. Alta paljastuu sileä ja kaunis, aikuisen spanielin turkki, joka tämän jälkeen kasvaa hillitymmin. Jos selän leikkaa koneella, turkista tulee liian tiivis, hengittämätön, kihara ja kasvunopeus kiihtyy. Nina ei suosittele, että terve uros kastroidaan. Jos uros on normaali, se on kiinnostunut hajuista, innokas ja energinen. Opettaminen on vastaus hihnassa vetämiseen, ei kastrointi. Kastrointi voi tulla ajankohtaiseksi esimerkiksi kivessyövän takia, mutta silloin kannattaa keskustella kasvattajan tai kokeneen spanielitrimmaajan kanssa miten edetä. Turkin huonontumista voi yrittää hillitä ja eri välineillä voi hillitä turkki kasvua. Syövän takia ei piilokivestä kannata poistaa, se kutistuu jos on kutistuakseen ja syöpä tulee jos on tullakseen. Tärkeä on muistaa, että kun selkä on vedetty koneella, sitä ei useimmiten enää nyppimällä saa pois ilman, että se aiheuttaa suurta tuskaa ja kipua koiralle.
Trimmausoppia Kertaan seuraavasti kurssilla läpikäytyjä trimmauksen perusperiaatteita. Trimmaustekniikan syvällinen oppiminen vaatii välineoppia, tietoa saksitekniikoista, rotumääritelmän ymmärtämisen ja esteettistä silmää sekä käsilihaksia varmaan työskentelyyn. Koiran tulisi myös olla pesty ja föönattu kuivaksi ennen aloitusta. Nina aloitti trimmauksen korvista ja kuonosta. Hän konetti (trimmasi trimmauskoneella, terä nro 8,5 tai 10) korvalapun yläosasta kolmasosan vastakarvaan. Nina muistutti että korvia ei saa nyppiä, koska karva on lujassa. Riippuen turkin määrästä, kuono voidaan trimmata koneella tai siistiä saksilla. Tulisi kuitenkin pitää huolta, että huulet tulevat siistityksi koska ne keräävät helposti bakteereja jos niihin jää ruokaa tai kuolaa. Huulipoimuja kannattaa hiukan venyttää laittamalla sormi koiran suuhun. Kallon päältä ohennetaan nyppimällä siten, että päästä tulee tasainen. Kun korvat ovat siistitty siirrytään kaulaan. Koko alue korvan ulkojuuresta toiseen korvaan siistitään koneella rintarankaluun
Jannika Bakcmaan ja cockerspanieli Isla
26
LURPPA 2/2019
kohdalle. Sivuissa on jakaus, joka siistitään ohennussaksilla. Spanielin tassun kuuluu olla tiivis ja kynsien näkyä. Kynsitä leikataan ns. koukku pois. Kynsien leikkaaminen hillitsee niiden kasvua. Tassuja trimmatessa ja kynsiä leikatessa on tärkeää, että on rauhallinen ja varma ote. Jos tassu lipsahtaa ja sakset heiluu, niin vahinkoja sattuu. Trimmaaminen ja kynsien leikkuu ei satu koiraan. Koiran jännitys ja pelko tulee useimmiten omistajan tunteista. Kannattaa miettiä miten itse käyttäytyy. Nina suosittelee, että kainaloihin suihkutetaan jätettävää hoitoainetta, samoin uroskoirien vatsan alueen karvoille. Uroskoiran virtsasuihku polttaa ja kellastaa turkkia. Muutenkin kannattaa seurata vatsanalustaa ja siittimen ympäristöä, ettei sinne muodostu tahmeaa visvaa. Vaikka ei pesisi koiraa kokonaan, kannatta vatsanalusta pitää puhtaana. Hännän alustaa voi puhdistaa koneella ja saksilla, koska ei ole tarkoitus, että koiralle
tarttuu kakkaa häntään. Muutenkin Nina piti enemmän lyhyehköiksi leikatuista hännistä, koska tällöin häntä ei kerää roskaa ja likaa koiran sitä heilutellessa. Näyttelyissä pitkä häntä estää tuomaria kunnolla näkemästä takaliikkeitä. Tästä tulikin asiaa näyttelyistä. Tuomarille syntyykin usein ensivaikutelma koirasta jo ensi sekunneilla. Koira kannattaa trimmata 1–2 viikkoa ennen näyttelyä, jos ei ole kovin kokenut ja ainoastaan pestä ja hoitaa hienosäätö viimeisenä iltana. Summa summarum sanoisin että trimmausoppia voi verrata kampaajaopiskeluun. Pienellä siistimisllä ja hyvillä tarvikkeilla pääsee alkuun, mutta itse trimmaustekniikka vaatii tietoa, harjoittelua ja silmää. Hyvän perustrimmin osaamisen jälkeen voi harjoitella seuraavalle osaamisrappuselle, jos intoa riittää. Kauneimmin spanieli on laitettu kun se ei näytä laitetulta, ainoastaan kauniilta ja omalta itseltään. Se on kuin moni muukin taito – näyttää tosi helpolta, kun sen osaa. •
Moi! Sä varmaan olet Spanielikerhon jäsen? Vinkkaa kaverisikin mukaan! Kerhossa on tosi touhukasta! Välillä jopa pentutreffejä! Pyydä ottamaan yhteyttä meidän Riittaan.
Hän osaa nää jäsenjutut! lssk.jasensihteeri (at) gmail.com Terv.Rosi
LURPPA 2/2019
27
Vesihäntä, miksi häntä ei heilu? Teksti ja kuva: Mari Salminen
Vesihäntä, häntähermon tulehdus, tuo viheliäinen vaiva, joka voi yllättää. Yleisemmin vesihäntä mielletään spanieliroduille, tunnetummin se voi kuitenkin tulla kaikille koirille. Meillä koettiin vesihäntä viime vuonna lopputalvesta. Ei, ei oltu uimassa, vaan koira makoili mielellään ulko-oven edessä, jonka alta tuli vetoa. Häntä roikkui kuin lehmällä, se ei heilunut, eikä noussut selän tasolle ylös. Koira oli erittäin kivulias ja alakuloinen. Eläinlääkärissä tutkimuksissa koira rauhoitettiin sen kivun vuoksi ja hännän alueelta otettiin röntgenkuvat. Näin suljettiin mahdollinen murtuma pois. Diagnoosina oli vesihäntä, johon annettiin kipulääkettä, koira pidettiin lämpimänä takapäästä sekä levossa. Tuo vesihäntä oli tavallista ärhäkämpi. Koira ulisi ulostaessaan, jolloin sille annettiin parafiiniöljyä sekä Levolackia ulosteen pehmentämiseen. Vasta noin kolmen viikon kuluttua koira oli normaali oma itsensä. Mistä vesihäntä tulee? ◊ Kuten nimi viittaa, vesihäntä tulee useimmin uinnin jälkeen, kun koira on märkä ja häntähermo saa kylmää. Se voi tulla myös kesähelteillä.
Oireita: häntä roikkuu suoraan alas, eikä heilu; hännän juuren karva saattaa nousta pystyyn; koira on kivulias ja alakuloinen. Hoito: yleensä vaiva menee ohi muutamassa päivässä kipulääkkeellä, levolla ja lämmössä. Jos vaiva pitkittyy tai on erityisen kivulias, käy eläinlääkärissä, jossa voidaan sulkea mahdollinen murtuma pois. Lähteet: Omakohtaiset kokemukset Kivutonkoira .fi “Koiran verestä löytyy paljon kreatiinikinaasia, entsyymiä, joka kielii lihaskadosta. Lämpökameralla nähdään, että hännän juuri on epänormaalin kylmä. Se viittaa siihen, että alueen verenkierto on estynyt. Vahvahäntäisen eläimen häntälihakset ovat ahtaassa tilassa, jonka vuoksi turvotus johtaa paikalliseen hapenpuutteeseen. Tämä aiheuttaa lihassolujen rappiota ja kovaa kipua.” (www.Kivuton koira.fi) ”Vesihännältä voi välttyä pitämällä huolen siitä, että koira on hyvässä kunnossa ennen rasittavaa liikuntaa. Äärimmäistä rasitusta tulee välttää. Märkä koira kuivataan ja annetaan sille vedoton lepopaikka. Lemmikkiä ei saa sulkea ahtaaseen tilaan. Pitkillä matkoilla lepo- ja venyttelytauot ovat tarpeen. Koiran häntää tulee tarkkailla ja toimia heti, jos vesihännän oireita ilmaantuu.” (www.Kivuton koira.fi)
◊ Vesihäntä voi tulla myös kovasta rasituksesta tai hännän innokkaasta heiluttamisesta. ◊ Veto esimerkiksi ovensuussa, kuten mainittiin, voi aiheuttaa vesihännän, samoin ilmastointi autossa tai linja-autossa. Meillä kävi niin, että koira halusi vilvoitella tallissa, mutta sai vesihännän lattialla maatessa. ◊ Pienessä tilassa olemisesta, esimerkiksi automatkoilla.
28
LURPPA 2/2019
Mansikkakoira Herkku palkitsee parhaan kuvan ottajan 1,5 kg:n mansikkakopalla ja alkoholittomalla mansikkakuohujuomapullolla. Lurppa pistää käyntiin kuvakilpailun. Lähetä tilannekuvia spanielistasi 30.7.2019 mennessä osoitteeseen lurppa@gmail.com Laita mukaan kuvaajan nimi sekä koira/koirat, jotka ovat kuvassa. Lurppa tallentaa kuvat ja saattaa käyttää niitä myöhemmin. Hauskimmat kuvat julkaistaan Lurpassa nro 3/2019. Ei muuta kun kamera kuumaksi! Muistathan lähettää mahdollisimman suurikokoisen ja alkuperäisen kuvan. Ei facebookista kopioitua.
LURPPA 2/2019
29
Cityspanieleita… onko niitä? Teksti ja kuvat: Ari Suramo Vastaus kuuluu tietysti, että on... Spanielit ovat kylläkin noutavia ja ylösajavia lintukoiria, kuten kaikki hyvin tiedämme, ainakin sellaiseksi jalostettuja, ja viihtyvät riistaviettisinä mainiosti metsässä ja metsällä. Eräitä spanielirotuja, kuten fieldejä, käytetäänkin yhä paljon metsästyskumppanina. Mutta… metsäseutujen väki vähenee jatkuvasti, kun väestö pakkautuu kaupunkimaisiin taajamiin. Sitä myötä myös koirat kaupungistuvat ja joutuvat opettelemaan kaupunkielämän ahtaat kuviot. Kierrettä on vaikea katkaista, kun väkimäärän vähetessä maaseudun palvelut katoavat ja työpaikat keskittyät kaupunkialueille. Kaupunkilaisetkin toki harrastavat, käyvät MEJÄ- ym. kokeissa ja metsästämässäkin,
mutta yhtä luonnollista se ei tietenkään ole kuin asuminen maalla, jossa voi astua kotiovelta suoraan korpipolulle… kaikki kaupunkilaiskoiratkin silti taatusti nauttivat päästessään metsään nuuskuttelemaan toinen toistaan kutkuttavampia luonnontuoksuja. Cityelämää Kaupunkielämä on nykyään paljon helpompaa koirille ja koiranomistajille kuin takavuosina. On hyvin suunniteltuja koirapuistoja, kivoja kaupunkipuistoja ja kävelyteitä sekä mukavia ulkoilualueita – joilla tosin joutuu yleensä pitämään koiran kytkettynä – ja yhä useampiin kahviloihin, ravintoloihin ja liikkeisiin voi ottaa parhaan (karvaisen) ystävänsä mukaan, myös sisätiloihin. Kaukoliikenteen busseja lukuun ottamatta julkiset liikennevälineet hyväksyvät koirat matkustajiksi: laivat ja lautat vievät saaristoon, kaupunkibussit ja raitiovaunut lenkkipoluille, ja junissa on
Kaupunkien puistot tarjoavat usein viihtyisän keitaan myös koirille ja koiraihmisille. Ullanlinnanmäki on yksi eteläisen Helsingin kauniista puistoalueista ja koirakansan suosiossa.
30
LURPPA 2/2019
omat osastonsa koiran kanssa matkustaville, eikä VR peri kaukojunissa koiramatkustajista kuin muodollisen viiden euron hinnan. Keski- ja Etelä-Euroopassa koirat ja kissat ovat olleet tavallinen näky ravitsemusliikkeissä iät ja ajat ilman, että siinä olisi mitään ihmeellistä – kerrankin nauttiessani erinomaista belgialaista olutta sikäläisessä tavernassa isännän pienehkö koira tassutteli muina miehinä baaritiskillä asiakkaiden rapsuteltavana, eikä siitä kukaan ollut moksiskaan taikka pahastunut. Tässä suhteessa tiukan moralistinen tapakulttuuri on täällä pohjolassakin vapautumassa, mikä ainakin allekirjoittaneen mielestä on erinomainen asia. Allergikot saattavat kyllä olla toista mieltä, mikä on totta kai ymmärrettävää, mutta jostain syystä tämäkään ei tunnu muualla tuottavan suurempia ongelmia.
sallitaan melkeinpä missä vaan. Liekö syynä sitten alueen lähetystökeskittymä; pitäähän nyt diplomaattien ja lähetystöjen henkilökunnan päästä fifiensä kanssa minne ikinä haluavatkin… Koiriin suhtaudutaan eteläisessä Helsingissä joka tapauksessa mutkattomasti ja hyvin luonnollisesti, rotuun ja kokoon katsomatta. Koiran kanssa on voinut mennä kirjastoon, Alkoon, kioskiin, kauppaan... pilkkua ei yleensä viilata jonkun sääntöviidakon mukaan tai siksi, että koiria pidettäisiin jotenkin saastaisina otuksina, jotka likaavat paikat... Muuallakin Suomessa koirakulttuuri on toki vapautumassa, ja monasti näkee liikkeiden ja ravintoloiden ikkunoissa ”Koirasi on tervetullut” -kylttejä. Koiranomistajilta tämä edellyttää kaupunkija taajama-alueilla tietysti muiden kanssakulkijoiden huomioon ottamista. Kakat on syytä kerätä ja estää koiria pissaamasta porttikonkeihin ja talojen seinustoille. Koirat on todellakin pidettävä kytkettynä, jo niiden oman turvallisuuden vuoksi – harva kaupunkilaiskoirakaan ymmärtää varoa autoja, kun innostuksissaan nykäisee jonkin mielenkiintoisen hajun perään. Suvaitsevan koirakulttuurin edistämiseksi kannattaa olla turhaan ärsyttämästä niitä, jotka eivät koiria niin rakasta. Silloin tällöin uutisoidut jutut rotanmyrkyllä tai partakoneenterillä höystetyistä lihapullista ja nakinpaloista ovat tästä varoittava esimerkki. •
Edistynein ”citykulttuuri” Suomessa tällä saralla on eittämättä Helsingissä ja etenkin eteläisessä kantakaupungissa, jossa koirat LURPPA 2/2019
31
LOUNAIS-SUOMEN SPANIELIKERHO - SYDVÄSTRA-FINLANDS SPANIELKLUBB ry.
TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2018 Yleistä Kulunut vuosi oli yhdistyksen 53. toimintavuosi. Vaalikokouksen valitsemien toimikuntien toimintasuunnitelmat muodostivat, kuten ennenkin, rungon yhdistyksen toiminnalle.
Hallitus
Puheenjohtaja Merja Saastamoinen (10) Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki (6) Sihteeri Åsa Liljeqvist (10)
Jäseniä oli 31.12.2018 yhteensä 213, joista vuosijäseniä 89, kannatusjäseniä 55, perhejäseniä 29, ainaisjäseniä 33 ja ainaiskannatusjäseniä 7. TAIPUMUSKOETOIMIKUNTA Pj. Maija Jaakola, muut: Kaisa Mäkinen, Markku Leino, Antero Niittymäki, Sanna Theqvist, Torsti Theqvist
Taipumuskoetoimikunta järjesti vuonna 2018 kahdet spanielien taipumuskokeet ja yhdet taipumuskoeharjoitukset. Harjoitukset pidettiin Pöytyällä 22.8.2018 Janina Alankoja-Kanervala (6) ja niihin osallistui 5 koiraa. Katja Alho (7) Kevään taipumuskokeet järjestettiin Terttu Hellberg (10) 9.6.2018 Pöytyällä. Kokeen ylituomarina Maija Jaakola (9) toimi Sari Vottonen ja vastaavana Riitta Paganus (10) koetoimitsijana Maija Jaakola. Kokeeseen Mari Salminen (9) osallistui 8 koiraa joista 5 suoritti kokeen Pekka Tainio (9) hyväksytysti. Syksyn taipumuskokeet järjestettiin 1.9.2018 Pöytyällä. Kokeen Hallitus valitsi seuraavat toimihenkilöt: ylituomarina toimi Jan-Gunnar Rönnblad varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki, ja toisena tuomarina Jarkko Wiklund. sihteeri Åsa Liljeqvist, rahastonhoitaja Vastaavana koetoimitsijana toimi Kaisa Riitta Paganus, kirjanpitäjä Terttu Hellberg, Mäkinen. Kokeeseen osallistui 12 koiraa kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola. joista 8 suoritti kokeen hyväksytysti. Toiminnantarkastajina ovat toimineet Kokeessa jaettiin kiertopalkinto Tiramisu Jannika Backman ja Pirjo Varonen. Trophy kokeen nuorimmalle L-SSK:n jäsenen Varatoiminnantarkastajina ovat toimineet omistamalle spanielille, joka suoritti Raija Aaltonen ja Jarkko Wiklund kokeen hyväksytysti. Kiertopalkinnon voitti kooikerhondje Kuusipeuran Orria Brim Varastonhoitaja Taisto, om. Tiina ja Jari Ollonqvist. Pekka Tainio Peräkärrryn hoitaja Kari Mattila JÄLJESTÄMISKOETOIMIKUNTA Jäsensihteeri Riitta Paganus Pj. Anu Ikonen, muut jäsenet Mia Karlsson, Spanielilehden aluetoimittaja Teija Korpela, Katja Nortunen, Kaisa Mari Salminen Railomäki, Juha-Pekka Railomäki, Allianssin edustajat Marika Raittinen ja Pirjo Varonen. Merja Saastamoinen ja Kirsi Niittymäki Osallistuttiin huhtikuussa perinteisen
32
LURPPA 2/2019
kompassinkäyttö- ja jälkientekokurssin järjestämiseen. Järjestämisvastuussa oli TSMK ry. Maastopäivä jouduttiin perumaan kurssiviikonloppuna lumitilanteen vuoksi ja toteutettiin myöhemmin. 3.5.2018 järjestettiin iltakoe Tarvasjoella, Metsästysyhdistys Tarvas ry:n maastoissa. Ylituomarina toimi Juhani Heikniemi ja toisena tuomarina Marika Raittinen. Vastaavana koetoimitsijana toimi Anu Ikonen. Keskuspaikkana oli Tarvaksen kotamaja. Kokeeseen osallistui 6 koirakkoa. Avoimen luokan paras koira oli kooikerhondje Kuusipeuran Orbia Brim Taisto, AVO2 39 p., om. Tiina Ollonqvist. Voittajaluokan paras koira oli cockerspanieli Speck Line Gigatus, VOI1 46p., om. Anu Ikonen. 11.6.2018 järjestettiin iltakoe Tarvasjoella, Metsästysyhdistys Tarvas ry:n maastoissa. Ylituomarina toimi Marko Aaltonen ja toisena tuomarina Marika Raittinen. Vastaavana koetoimitsijana toimi Kaisa Railomäki. Keskuspaikkana oli Tarvaksen kotamaja. Kokeeseen osallistui 6 koirakkoa. Avoimen luokan paras koira oli cockerspanieli Pähkinämäen Back To Black, AVO1 44 p., om. Sari Verho. Voittajaluokan paras koira oli englanninspringerspanieli Korpikuusenkyynel Finsbury London, VOI1 42p., om. Aulis Sorvali. 2.9.2018 järjestettiin Varsinais-Suomen kennelpiirin PM-MEJÄ-koe Oripäässä. Ylituomarina toimi Heikki Pirhonen. Vastaavana koetoimitsijana toimi Marika Raittinen. Keskuspaikkana oli Oripään Metsästysseura ry:n maja. Mestaruuskokeeseen osallistui 6 koirakkoa ja paras oli kooikerhondje Oorbellen Kurt, VOI1 49 p., om. Marianne ja Pentti Mamia.
TOTTELEVAISUUSKOETOIMIKUNTA Pj. Åsa Liljeqvist, muut jäsenet Janina Alankoja-Kanervala, Ulla Liljeqvist, Marja Kouvonen ja Saana Lehtinen. LURPPA 2/2019
TOKO-kokeet Ystävyysottelua Lounais-Suomen Spanielikerho – Turunmaan Kennelyhdistys ei järjestetty. Ystävyysottelu Auran Nuuskut – LounaisSuomen Spanielikerho – Turunmaan Kennelyhdistys järjestettiin TKY:n toimesta 2.9.2018. L-SSK:lla ei ollut joukkuetta. 26.5.2018 järjestettiin tottelevaisuuskoe Maskussa Piuhan kentällä. Tuomarina toimi Ilkka Sten, Raumalta ja koevastaavana Marja Kouvonen. Koiria kokeessa oli 10. TOKO-koulutukset Keväällä järjestettiin sekä TOKO-koulutusta että arkitottelevaisuuskoulutusta 8.1.– 26.3.2018 välisenä aikana DoXX areenalla, Raisiossa. 12.4-31.5.2018 välisenä aikana järjestettiin sekä arkitottelevaisuuskoulutusta että tottelevaisuuskoulutusta Rautelan koulun kentällä. Luennot 9.4.2018 järjestettiin koulutusluento Kennelpiirin majalla. Luennoitsijana oli Kaisa Hilska. Paikalla oli toimikunta mukaan lukien 19 kuulijaa. AGILITYTOIMIKUNTA Pj. Oili Stenroos, muut jäsenet Teija Korpela, Katja Nortunen-Illman ja Riitta Paganus. Vuoden 2018 agilitytoimikuntaan kuului puheenjohtaja sekä 3 jäsentä. 14.4. Petteri Kermisen agilitykoulutus 5.5. Ulkoiluretki Kuullaanvuorelle Epävirallisia agilitykisoja järjestettiin kahdet: kevätepikset ja syysepikset. 30.5. kisattiin luokissa startti, mölli ja avoin. Startteja oli 29 kpl. 7.11. kisattiin luokissa startti, mölli ja avoin. Startteja oli 26 kpl Kerhon epävirallisten kisojen tuomarina oli Juha Kujala.
33
Agilitytoiminkunta järjesti kaksi omatoimitreenituntia 2.12. ja 9.12. Näillä tunneilla toimikunnan jäsen oli paikalla. Koulutus- ja kisapaikkana toimi Vanton tila Raisiossa. KASVATUS- JA NÄYTTELYTOIMIKUNTA Pj. Katja Alho. muut jäsenet Jannika Backman, Johanna Hoppela, Merja Saastamoinen ja Mari Salminen. Näyttelykoulutukset Näyttelykoulutusta järjestettiin Turussa Teräsrautelan koulun kentällä keväällä 8.5 ja 22.5 sekä syksyllä 30.8 ja 12.9. nämä koulutukset olivat jäsenille ilmaisia. Näyttelykoulutusta järjestettiin Raisiossa Doxx areenan hallissa 27.11, ja 11.12. hinta jäsenille 3 euroa / kerta ja ei-jäsenille 5 euroa / kerta. Match show Match show järjestettiin 29.5.2018 Kaarinan Puuilon parkkipaikalla. Tuomareina olivat Torsti Theqvist, Mari Lindfors ja Juha Soini. Match showssa oli yhteensä 68 osallistujaa. LURPPA- JA TIEDOTUSTOIMIKUNTA Lurppa -lehti ilmestyi vuoden 2018 aikana neljä kertaa. Painopaikkana oli Painosalama ja lehden koko B5. Toisesta lehdestä eteenpäin toimikuntaan kuuluivat Mari Salminen, Annika KontturiSalmi, Vivi Aaltonen, Vilma Saarinen ja Ella Ruuni, taittajana Ari Suramo. Loppuvuodesta tulivat mukaan Nea Korelin ja Marika Mikkolanaho. Ella Ruuni jäi toimikunnasta pois. Lurppa on aktiivisesti julkaissut eri kirjoittajien artikkeleita, tapahtumia sekä haastatteluja. Mainosten hankinta on ollut myös aktiivista.
34
MUU TOIMINTA Yhdistyksen kokoukset 22.3.2018 pidettiin vuosikokous Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloissa. 13.11.2018 pidettiin vaalikokous Varsinais-Suomen Kennelpiirin tiloissa. Piian Pysti Piian Pystiä ei järjestetty. Näyttelyt 11–12.8.2018 yhdistys oli mukana järjestämässä kaikkien rotujen koiranäyttelyä Kerttulan liikuntakeskuksessa Raisiossa Top Dog Show allianssin jäsenenä 11 muun yhdistyksen kanssa. Edustus Varsinais-Suomen Kennelpiiri ry:n vuosikokouksessa 19.3.2018 kerhoamme edustivat Janina Alankoja-Kanervala, Jannika Backman. Antero Niittymäki, Kirsi Niittymäki ja Oili Stenroos. Suomen Spanieliliitto ry:n kevätkokouksessa 10.3.2018 kerhoamme edusti Maija Jaakola. Suomen Spanieliliitto ry:n syyskokouksessa 10.11.2018 kerhoamme edusti Marianne Mamia. Asuntovaunu/peräkärry Peräkärryä on käytetty tilaisuuksissa. Talous Talouden tarkka tilanne käy ilmi tilikertomuksesta. Haluamme lausua lämpimän kiitoksen kaikille niille yhdistyksen jäsenille, jotka ovat aktiivisella mukanaolollaan myötävaikuttaneet järjestettyjen tapahtumien onnistumiseen ja mahdollistaneet toiminnan jatkumisen myös tulevina vuosina. Hallitus
LURPPA 2/2019
Lounais-Suomen Spanielikerho ry HALLITUS 2019 Puheenjohtaja Merja Saastamoinen 040 722 6290 merja.e.saastamoinen (at)gmail.com Varapuheenjohtaja Kirsi Niittymäki 0400 600 637 kirsi.niittymaki(at) pp.inet.fi Jäsenet Janina Alankoja-Kanervala Katja Alho Maija Jaakola Mari Salminen Pekka Tainio Sihteeri Åsa Liljeqvist (02) 231 5123 asa.liljeqvist(at)gmail.com Kirjanpitäjä Terttu Hellberg 044 338 6712 terttu.hellberg(at) dnainternet.net Rahastonhoitaja Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki 040 512 5031 roosnell.kennel(at) gmail.com www.l-ssk.fi
Toimikunnat Näyttely- ja kasvatustoimikunta Pj. Katja Alho Oskarintie 5 21530 Paimio 040 7215466 katja.erkki(at)gmail.com Toko toimikunta Pj .Åsa Liljeqvist asa.liljeqvist(at)gmail.com Jäljestyskoetoimikunta Pj. Kaisa Railomäki kaisa.railomaki(at)gmail.com 0405344387 Taipumuskoetoimikunta
Pj. Maija Jaakola p. 040 70 29 711 jaakola.maija(at)gmail.com Agility toimikunta Pj. Oili Stenroos oilistenroos(at)gmail.com Kerhon yleistili: FI0357112720009070 Saaja: Lounais-Suomen Spanielikerho ry Viesti: kirjoita mitä maksat, esim Lurppa 4/2018 1/3 sivua Kaikki maksut MEJÄä ja jäsenmaksuja lukuun ottamatta. Huom! Jäsenmaksun tilinumeron saat jäsensihteeriltä liittyessäsi jäseneksi.
Muut toimihenkilöt Jäsensihteeri Riitta Paganus Ristenperäntie 19, 23140 Hietamäki 040 512 5031 lssk.jasensihteeri(at) gmail.com Varastonhoitaja Katja Alho Koppikärryn hoitaja Kari Mattila, p. 040 4455599 kari.mattila51(at)pp.inet.fi Kiertopalkintojen hoitaja Maija Jaakola jaakola.maija(at)gmail.com Allianssin yhteyshenkilö Leena Laine, p. 050 3373489 Jäsenmaksut 2018 Vuosijäsen 30 € (Lurppa-ja Spanielilehdet) Kannatusjäsen 19 € (Lurppa) Perhejäsen 6 € (ei lehteä
MEJÄn tilinumero: FI4357112720008932
LURPPA 2/2019
35