Perhosjahdissa

Viime vuonna Loviisan seudulla oli hyvä perhoskesä.

Teksti Heikki Arola Kuvat: Harri Rantanen (etelänhopeatäplä, herukkaperhonen, kangassini, keisarinviitta, ketohopeatäplä, loistokultasiipi, neitoperhonen, nokkosperhonen, ratamoverkkoperhonen, sitruunaperhonen ja tesmaperhonen) Heikki Arola (naurisperhonen ja ristihämähäkki sekä haapaperhonen)

Perhosten kuvaamisessa et tarvitse kallista kuvauskalustoa. Kuvaustekniikasta on hyvä ymmärtää, että takaviistosta tulevalla valolla on helppo valaista perhosen siivet. Valotuksen mittaustavaksi on hyvä valita keskiarvomittaus. Kun haluat ottaa kuvan, jossa valo tulee perhosen siipien läpi, käytä kuvaamiseen tele- tai makro-objektiivia. Vahdi kuvauskulmaa, että valo tulee oikeassa kulmassa perhosen takaa. Käytä vastavalosuojaa, älä päästä suoraa valoa objektiiviin.

Pienet yksityiskohdat voivat jpg-kuvissa suttaantua yksivärisiksi, sävyttömiksi läiskiksi. Raakatiedostoja voi sen sijaan käsitellä niin, että kuvaa muokattaessa kauniit sävyt saadaan esiin. Lisäksi HDR-tekniikalla voi korostaa tärkeää keskisävyalaa. Nykyinen kerroskuvaustekniikka mahdollistaa syväterävyysalueeltaan sellaisten kuvien ottamisen, joista dia-aikana ei voinut edes uneksia. Tallenna kuva aina parhaalla tarkkuudella sekä jpg- että raw-muodossa.

Kuvausajankohdasta on huomattava, että perhoset tarvitsevat lämpimän ilman, jotta siivet toimisivat kunnolla, niin niitä ei kannata kuvata silloin. Kuvaamiseen valitaan viileä ajankohta kuten varhainen aamu tai myöhäinen iltapäivä.

HAAPAPERHONEN (S. 42-43) Iso ja tummanruskea perhonen, joka häirittynä vain uhmakkaasti räpäyttää siipiään. Varmin tapa löytää haapaperhonen on pyöräillä hiljalleen metsäistä soratietä alueella, jossa niitä on nähty. Koiraat tulevat tien pintaan imemään kosteutta. Naaraat ilmestyvät haavikoille pari viikkoa myöhemmin. Haapaperhoset hävisivät Suomesta melkein kokonaan 1970-luvulla, mutta alkoivat lisääntyä idästä 1980-luvulla.

ETELÄNHOPEATÄPLÄ Tällä perhosella on vahvat esiintymisalueet Virossa ja Baltiassa. Se ei kuitenkaan ylitä helposti Suomenlahtea. Viime kesä oli selvästi poikkeuksellinen. Ensimmäinen tällainen kuuma kesä oli 1999. Etelänhopeatäplän takasiipien alapuolen kellanpunainen väritys on erityisen kaunis ja erottuu muista hopeatäplistä. Tunnistettaessa on siis katsottava myös siipien alapintoja.

HERUKKAPERHONEN Siipien repaleisuus on lajiominaisuus eikä se kerro eletystä elämästä. Talvehtinut herukkaperhonen on haalistunut. Se lepää mielellään pää alaspäin puun rungolla ja hyökkää sieltä puolustamaan reviiriään. Joistakin perhosoppaista herukkaperhonen löytyy liuskaperhosen nimellä. Se viihtyy metsänreunoilla, hakkuuaukioilla, puistoissa ja puutarhoissa.

Kangassini

Herukkaperhonen

Ratamoverkkoperhonen

KANGASSINI Yksi kolmesta yleisestä sinisiivestä, jonka takasiipiä koristavat hienot helmiäistäplät. Pohjoisessa kangassini on ryhmänsä valtalajeja. Hyvinä kesinä niitä lepattelee tuhansittain kuivien mäntykankaiden, kanervikkojen ja kallioiden rikkomassa maastossa. Maitohorsman kukinto tai kostea painanne vetävät varsinkin heleänsinisiä koiraita puoleensa.

Keisarinviitta

KEISARINVIITTA Kardinaalinviitan ohella Euroopan suurin hopeatäplä. Koiraan erottaa selvistä koirasjuovista. Ne partioivat laajoilla alueilla, mutta kerääntyvät naaraiden kanssa metsäaukioille usein imemään ohdakkeita. Kuvaaminen onnistuu parhaiten aamulla, kun perhoset lepäävät siivet avoinna kukilla tai lehdillä. Kuvan keisarinviitta on naaras.

KETOHOPEATÄPLÄ Maastossa vaikea erottaa orvokkihopeatäplästä. Molemmat ovat yhtä suuria ja lentävät keskikesällä niityillä, kedoilla ja tienpientareilla. Takasiiven alapinnan kuviointi on kuitenkin erilainen ja myös yläpinnalta ketohopeatäplältä puuttuu yksi pieni tumma täpläpari. Ketohopeatäplä suosii lämpimiä elinympäristöjä.

RATAMOVERKKOPERHONEN Euroopan tavallisin verkkoperhonen. Koko ja siipien tummuus vaihtelevat paljon. Ratamoverkkoperhonen on erityisen etevä sopeutumaan paikalliseen säähän ja ympäristöön. Se ei kuitenkaan viihdy Kreikassa tai Välimeren saarilla. Esiintymisalueita ovat metsien, peltojen ja teiden reunamat, rehevät niityt sekä metsäaukeamat.

LOISTOKULTASIIPI

Yksi Euroopan säihkyvimpiä perhosia. Suomessa loistokultasiipi on yleinen näky loppukesällä kultapiiskun kukilla. Koiras ja naaras ovat erinäköisiä. Koiraat keimailevat hienoilla väreillä ja naaraat yrittävät olla huomaamattomia. Niiden suosio on muutenkin taattu. Suomessa levinneisyys ulottuu Etelä-Lapin tasalle.

NEITOPERHONEN Millään muulla perhosella ei ole yhtä sinisiä silmiä viininpunaisilla siivillä. Alapuolen mullanmusta on suojaväri perhosen levätessä siivet pystyssä. Vielä 1960-luvulla neitoperhonen oli harvinainen vaeltaja mutta jo 1970-luvun alkupuolella se oli sopeutunut Pohjolan ilmastoon, koska aikuiset perhoset kykenivät jo talvehtimaan täällä.

NOKKOSPERHONEN Aurinko saa nokkosperhosen aikaisin keväällä liikkeelle. Se on ihmisen kulttuuriseuralainen, puistoissa, leikkikentillä, missä ihminen vain liikkuu. Nokkosperhosen kanta vaihtelee voimakkaasti. Kun luulee, että se on kadonnut, niitä on taas joka paikassa. Erityisen runsaslukuisena sitä näki kesällä 2011.

SITRUUNAPERHONEN Laajalla elinympäristöllään yksi tunnetuimmista päiväperhosista. Aikuiselle perhoselle voi kertyä elinikää melkein vuosi. Suuren osan siitä se kuitenkin horrostaa puolukan tai muratin varvulla, suojaavan lumikerroksen alla. Talven jälkeen sitruunaperhonen on heti valmiina lentoon, kun kevätaurinko herättää sen. Kirkkaankeltaiset koiraat lähtevät lentämään muutamia päiviä ennen kuin vihertävät naaraat.

TESMAPERHONEN Suomen päiväperhosseurannan mukaan keskikesän tavallisimpia perhosia. Tesmaperhonen lepattelee korkeassa heinikossa aamulla jopa ennen seitsemää ja ei välitä pienestä pilveilystä. Se väistää kesäpäivän kuuminta hetkeä istahtamalla varjoon. Sateen sattuessa se suojautuu lehden alle. Heinikon suojaan se kätkeytyy vasta illanhämärässä. Tesmaperhonen käy levolle viimeisenä ja on ensimmäisenä ylhäällä.

NAURISPERHONEN JA

RISTIHÄMÄHÄKKI

Yksi Euroopan menestyneimpiä päiväperhosia.

Voimakkaan vaellusvietin vuoksi naurisperhosen voi kohdata missä vain. Valkoiset perhoset näkyvät kauas, mutta saalistajat jättävät ne yleensä rauhaan, koska ristikukkaisia kasveja syövistä toukista myrkyt siirtyvät lopulta aikuiseen perhoseen. Ristihämähäkki, joka on saalistanut naurisperhosen, on ehkä immuuni perhosen sisältämälle myrkylle.

Sitruunaperh o e n