LexPress 05/2018

LEXPRESS Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:n jäsenlehti

05/18

Työnantajana Rikosseuraamuslaitos

Vankilapsykologin näkökulma VAIHDOSSA VIROSSA

Lexiläiset harrastaa

Calonia Gallup Eduskunnassa ja mediassa on lähiaikoina paljon puhuttanut lakiesitys uudesta irtisanomislaista. Lakiesitys koskee pienten yritysten mahdollisuutta irtisanoa uusia työntekijöitä, ja lain tavoitteena olisi helpottaa haastavaksi ja riskialttiiksi koettua uuden työntekijän palkkausta. Lain valmistelusta on noussut kohu ja erimielisyyksiä, jotka ovat johtaneet esimerkiksi lakkoihin.

Kysyin lexiläisten mielipiteitä lakiesityksestä nousseesta kohusta ja irtisanomisen vaikeudesta nykypäivänä.

Teksti:Emilia Sakko

1. Oletko seurannut keskustelua uudesta irtisanomislaista?

2. Mitä mieltä olet irtisanomisen vaikeudesta nykyään?

3. Irtisanomislain valmistelusta on seurannut paljon erilaisia lakkoja. Pitäisikö lakko-oikeutta esimerkiksi kaventaa?

Nora Perko, 3. vuosikurssi 1. Olen seurannut jonkin verran uutisista ja mielipidepalstoilta.

2. Olen kuullut tahoilta, jotka ovat ottaneet töihin henkilöitä, että Suomessa irtisanominen on aika vaikeaa. Huonoa työntekijää ei noin vain irtisanota, mikä on koettu ongelmaksi, kun rekrytointi ei olekaan täysin onnistunut, joten ymmärrän myös, miksi lakialoite on tehty. Toisaalta tarvitaan joustavuutta, mutta työntekijän edut tulee huomioida. En ole kuitenkaan perehtynyt irtisanomisen säännöksiin tarkemmin, joten en osaa sanoa tulisiko jotain muuttaa.

3. On hyvä, että lakko-oikeus on ja asioista saadaan myös esille toinen puoli. Kuitenkin lakkojen seurauksena saattaa aiheutua haittaa asiaan liittymättömille osapuolille, kuten tässä tapauksessa, kun lakko kohdistui lainsäätäjiin. Lakon on kohdistuttava oikein ja on punnittava sen hyödyt ja haitat. Yleisellä tasolla on vaikea sanoa pitäisikö lakko-oikeutta kaventaa.

Aki Saarikoski, 1. vuosikurssi 1. Olen seurannut. Niin uutisista, sosiaalisen median keskusteluista kuin ajankohtaisohjelmista.

2. Irtisanominen ei ole mielestäni nykylakienkaan puitteissa erityisen vaikeata. Varsinkin tuotannollisista ja taloudellisista syistä Suomessa on keskivertoa helpompaa irtisanoa Euroopan mittapuulla OECD:n mukaan. Henkilöperusteinen irtisanominen on Suomessa kireämpää, mutta asiallisista syistä, kuten työtehtävien laiminlyönti, jatkuva myöhästely jne., on sekin hyvin mahdollista.

3. Lakko-oikeutta ei tulisi mielestäni missään nimessä kaventaa, koska silloin kajottaisiin niinkin fundamentaalisiin oikeuksiin kuin kokoontumisvapaus ja sananvapaus. Keskustelussa on mielestäni unohdettu lakko-oikeuden perus- ja ihmisoikeusnäkökulma. Toki on ikävää, että työnantajalle aiheutuu tappioita lakkoilusta, mutta se on hinta, joka on maksettava demokratiasta ja toimivasta kansalaisyhteiskunnasta.

Tanja Kulmala, 2. vuosikurssi 1. Olen jonkin verran, ihan jokaista käännettä en ole lukenut, mutta juttu on kieltämättä mielenkiintoinen.

2. Riippuu pitkälti tapauksesta. Mikäli syyt irtisanomiselle ovat todella painavia, perusteet niiden toteuttamiselle löytyvät nykyisistäkin laeista, mutta tietyissä tapauksissa irtisanominen voisi olla helpompaakin. Mielestäni hallituksen ehdotus on ihan kohtuullinen, kunhan se saadaan toimivaan ja selkeään muotoon. Mikäli syyt irtisanomiselle ovat olemassa, työntekijän irtisanominen ei saisi olla liian vaikeaa.

3. Lakkoilu aiheuttaa aina ikäviä kuluja ja ongelmia yhteiskunnalle ja kansalaisten arkeen.

Siksi mielestäni lakkoja ei tulisi järjestää liian helposti tai kevein perustein. Kuitenkin oikeus lakkoiluun on hyvä olla olemassa kannanoton muotona, mutta sen yhteiskunnallisia haittavaikutuksia voisi pyrkiä pienentämään.

Toim. huom.

Vuoden viidennestä LexPressistä löytyy taas paljon koukuttavaa lukemista! Lehdessä on hieman vankilateemaa kahden vankila-aiheisen jutun myötä.

26 alkavassa kolumnissa Julia Kinnunen pohtii, mitä eläimen rinnastaminen laissa esineeseen merkitsee. Sivulta 44 alkaen Anna Correa de Mora kertoo päästökaupasta.

Puheenjohtaja Joona Lapinlammen viimeinen Puhiksen palsta alkaa sivulta 8.

43 sivulta löytyy uuden juttusarjan ”Lexiläiset harrastaa” ensimmäinen osa, jossa kerrotaan, mitä lexiläiset puuhailevat Calonian ulkopuolella.

Sivulla 21 alkavassa jutussa kerrotaan, millaista työtä Rikosseuraamuslaitoksella tehdään.

Sivulta 37 puolestaan voi lukea kriminaalipsykologiasta.

Lexiläiset töissä-juttusarjan viidennessä osassa sivulta 31 alkaen Noora Wilén kertoo työstään käräjäsihteerinä VarsinaisSuomen käräjäoikeudessa.

Toimituskuntalaisten työ palkitaan LexPressin uusilla uljailla haalarimerkeillä!

Tästä numerosta löytyy perääti kaksi kolumnia: sivulta

Päätoimittaja: Julia Kinnunen lexpress@lex.fi Toimitusavustaja: Leo Soitamo

Toimituskunta: Anna Correa de Mora Tuuli Dunder Heta Hovi Tanja Huttunen Ida Rahkonen Emilia Sakko Tuuli Tolsa Noora Wilén

ISSN 1235-371X Copyright © 2018 Lex ry

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

Ida Rahkonen kertoo mielenkiintoisessa haastatteluartikkelissaan sivuta 49 alkaen tasaarvosta ja sukupuolistuneesta väkivallasta.

Vaihdossa ollaan tällä kertaa oltu Virossa!

Opintovastaavan mietteitä voi lukea tuttuun tapaan sivulta 56.

Kansikuva: Iida Koivisto

Ilmoitusmyynti Essi Peltoniemi esampe@utu.fi

Taitto: Julia Kinnunen

Julkaisija: Lex ry

Galleriakuvat: Iida Koivisto Siiri Melartin Isabel Pekander Roosa Pienihäkkinen Reetta Pohjankukka Ella Uitto

Painopaikka: Forssa Print Painos: 550 kpl

Sisällys 3 4 6 8 10 15 21 26

Calonia Gallup Toim. huom.

Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Edarissa tapahtuu Senilexin kuulumisia Työnantajana Rikosseuraamuslaitos Kolumni: Onko elämä esine?

31 Lexiläiset töissä: Käräjäsihteeri 34 Krogerus: Kohti vahvempia digitaalisia yhteismarkkinoita vai avoimen internetin sortumista?

37 Psykologin näkökulma kaltereiden sisäpuolelta 43 Lexiläiset harrastaa 44 Kolumni: Lattiahinta päästökaupan elinehtona 46 OP-Uratarina: Oikeustieteellinen koulutus antaa avaimia myös esimiestehtäviin 49 Tasa-arvosta ja sukupuolistuneesta väkivallasta 52 Vaihdossa Virossa 56 Opintopalsta 58 Kuvagalleria

Ensi vuoteen!

Viimeisen Pressin aika! Minulle päätoimittajana, ei suinkaan rakkaalle lehdellemme.

Vuosi päätoimittajana on ollut mielenkiintoinen, opettavainen, työntäyteinen ja välillä myös hermoja raastava. Ensi vuodeksi Press jää juuri valitun päätoimittajan Mia Vainion hoiviin. Olen aivan varma, että LexPress kehittyy vain parempaan suuntaan.

Inspiroivaa vuotta Mialle!

Kävin 14.11 Turun akateemisen eläinoikeusseura ry:n järjestämällä Eläinten perusoikeudet luennolla, jossa Suomen eläinoikeusjuristit ry:n hallituksen puheenjohtaja Birgitta Wahlberg kertoi perustuslakimuutosehdotuksesta, jolla eläinten oikeudet nostettaisiin perustuslakitasoiseksi sääntelyksi. Luento innoitti minut kirjoittamaan tässä lehdessä olevan artikkelini eläimen asemasta esineenä. Artikkeli on osa Juristin mediataidot -kurssia, jolle osallistuin tänä syksynä.

Kurssi järjestettiin ensimmäistä kertaa, ja jos se tullaan tulevaisuudessa järjestämään, suosittelen lämpimästi osallistumista.

sillä tällä hetkellä muiden kuin ihmisten tuntevuutta ja oikeuksia ei ole huomioitu Suomen perustuslaissa. Heikommassa asemassa olevia on puolustettava ja heistä on huolehdittava. Kuten oikeushistoria osoittaa perusoikeudet ovat perusta vääryyksien korjaamiselle. Emme kuitenkaan ole vaatimassa eläimille ihmisoikeuksia vaan eläinoikeuksia.”

Eläinoikeuskeskustelussa liikutaan tällä hetkellä mielenkiintoisilla vesillä. Monet tahot ajavat tärkeiksi kokemiaan seikkoja eläinten hyvinvointilakiin, samalla kun toisaalla suunnitellaan jo uusia lakimuutoksia. Mielenkiintoista nähdä, millaiseksi eläimen asema tulevaisuudessa muuttuu. Suosittelen tutustumaan Suomen eläinoikeusjuristit ry:n lakimuutosehdotuksiin paremmin osoitteessa https://www. elaintenvuoro.fi/

Uusi eläinsuojelulaki, tai eläinten hyvinvointilaki, on tuloillaan, mutta Eläinoikeusjuristien mielestä eläimet tarvitsevat enemmän. Eläinoikeusjuristien nettisivuilla linjataan näin: ”Esitämme konkreettisia muutosehdotuksia perustuslakiin ja muuhun lainsäädäntöön,

6

Lexpress

Lienee aika kiittää kaikkia LexPressissä vuoden aikana mukana olleita. Vakipalstojen kirjoittajat, artikkelien kirjoittajat, kolumnien kirjoittajat… ilman teitä ei Pressiä tietenkään olisi. Kaverini ovat varmasti saaneet enemmän kuin tarpeeksi ahdisteluistani kirjoituspyyntöjen muodossa, ja olen otettu, että niin harva kehtasi kieltäytyä.

Toimitusavustaja Leo Soitamo, valokuvausvastaava Iida Koivisto, yrityssuhdevastaava Essi Peltoniemi sekä vuoden 2017 päätoimittaja Nina Liski ovat kaikki olleet korvaamattomia.

Kiitokset myös hallituksellemme ja tietysti LexPressin uskolliselle lukijakunnalle!

Julia Kinnunen Päätoimittaja lexpress@lex.fi

Puheenjohtajan vuosikello

L

ex ry:n tulevan vuoden hallitus valittiin yhdistyksen toisessa sääntömääräisessä kokouksessa lokakuun lopulla, minkä johdosta haluankin ensimmäisenä vielä kerran onnitella kaikkia uusia valittuja aktiivejamme! Hallituksen valinta itsessään ei tietenkään tarkoita sitä, että allekirjoittanut pääsisi jo lomalaitumille, vaan tekemistä riittää vielä loppuvuodenkin osalta yllin kyllin.

Hallitusvaalit nostivat kuitenkin pintaan muistoja tältä vuodelta, joka on osaltaan tuntunut hyvin pitkältä, mutta samalla erittäin lyhyeltä ajalta.

Lähdin hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta hallitustyöskentelystä. Siitä huolimatta minulla oli kuitenkin vankka pohja ainejärjestötyöskentelystä, joten aivan tyhjän päälle en

8

tämän vuoden alussa joutunut.

Lex on siitä hyvä ainejärjestö, että koostamme huolimatta toimintaa pääsee halutessaan seuraamaan hyvinkin läheltä. Olen puolivahingossa ollut tällaisen aktiivisen seurailijan roolissa koko opiskeluaikani, joten hallitustyöskentelyn opit ovat joltain osin tarttuneet mukaani matkan varrella. Näin ollen suurimmilta yllätyksiltä on vuoden aikana vältytty, mutta ongelmiakin on silloin tällöin ilmaantunut. Koko hallitus on kuitenkin paiskinut kovasti töitä, mikä on helpottanut omaa taakkaani huomattavasti.

Kiitos siitä! Lisäksi edellisten hallitusten puheenjohtajat ovat auttaneet vuoden aikana mielettömästi ja antaneet mielipiteensä vaikeimpiinkin asioihin – iso kiitos myös heille!

Alkuvuosi oli toiminnantäyteinen paketti ja sekoitus

Lexpress

Kirkkotien maalailua, laskematta jääneitä laskettelurinteitä (kysykää hallitukselta lisää asiasta), yritysyhteistyömatkoja ja tutustumista uusiin ihmisiin ja muihin oikkarihallituksiin.

Samalla rytinällä ohi menivät myös Lexin vuosijuhlat ja vappu, joka valitettavasti jäi opiskeluaikojeni viimeiseksi.

Menoa ja melskettä ei vapusta suinkaan puuttunut: oli hienoa päästä viimeisenä vappunani mukaan järjestämään ja seuraamaan kulisseihin kaikkia Lexin vapputapahtumia, joita tunnetusti on lukemattomia.

Parhaimpana ja samalla kaameimpana kokemuksena mieleeni jäi legendaarinen Kirkkotien vappu, joka näyttäytyi minulle hallituksen jäsenenä kovin erilaisena kuin neljänä aikaisempana vuotena. Mutta kuten sanottu, kokemus oli lopulta loistava, vaikka auringon noustessa meitä kaikkia saattoi

Hallituksen kesäkokouksen aikaan olin täynnä kiitollisuutta siitä, millaisen porukan olenkaan ympärilleni saanut hääräämään.

jo hiukan väsyttää. Vappubrunssi jäi tänä vuonna välistä.

Kesä tuntui myös kuluvan nopeammin kuin kukaan oikeastaan osasi odottaa. Hallituksen kesäkokouksen aikaan olin täynnä kiitollisuutta siitä, millaisen porukan olenkaan ympärilleni saanut hääräämään.

Tänä vuonna olen oppinut erityisesti sen, kuinka tärkeää on, että kaikki hoitavat hommansa sovitulla tavalla. Ilman ahkeria hallituskumppaneitani moni asia olisi mennyt toisin – huonolla tavalla. Kesäkokouksen jälkeen meille jäi kuitenkin aikaa lähes koko päivän kestävään hurvitteluun: näin siksi, että koko syksyn aktiviteetit oli valmisteltu jo kevään aikana lähes valmiiksi toteutettavaan muotoonsa, eikä niitä tarvinnut sen kummemmin käydä uudelleen läpi.

Syksyn tullen saimme yllättyä hyvinkin positiivisesti.

Kuten olen monesti toitottanut, ovat nykyiset fuksit aktiivisuudellaan ikään kuin tuoneet takaisin ne ”vanhat hyvät ajat” kun itse olin vielä fuksi. Yhdistys on hyvä jättää nuoremman polven käsiin, kun keväällä vietän viimeisen opiskeluaikaisen Lexin silliksen. Sitä ennen on kuitenkin hoidettava kunnialla

loppuun tämä ensimmäiseksi ja viimeiseksi hallitusvuodekseni jäävä vuosi. Puheenjohtajan vuosikello, joka on hallituksen puheenjohtajan tärkein työkalu ja kalenteri, joka kulkee mukana koko hallitusvuoden, näyttää

viimeiseksi tehtäväkseni Lexin pikkujouluja seuraavana päivänä pidettävän publiikkipuheen.

Toivon hartaasti selviytyväni tuohon tilaisuuteen, sillä tiedän jo nyt ottavani ilon irti viimeisistä pikkujouluistani.

Joona Lapinlampi Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

Lexpress

9

Oikkari vaikuttajana -ilta ”Yliopisto ei tee juristeja vaan maistereita, juristiksi tullaan osallistumalla, tekemällä, keskustelemalla, verkostoitumalla ja haastamalla aivoja ympyröissä, joihin ei koskaan olisi osannut kuvitellakaan joutuvansa.”

Noora Wilén Ryhmäpuheenjohtaja Ryhmä Lex

R

yhmä Lex järjesti lokakuun alussa Kirkkotiellä Oikkari vaikuttajana -illan, joka tavoitti viitisenkymmentä oikkaria. Suurin osa yleisöstä oli ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Kuten ryhmäpuheenjohtajamme Noora Wilén totesi aloituspuheenvuorossaan, ”ei vuosikurssilla ole mitään väliä, vaan sillä, että on kiinnostunut vaikuttamaan tai ainakin kuulemaan mitä vaikuttamistyöstä on hyötyä

10

Lexpress

tulevaisuudessa” ja sitähän tapahtumassa kuultiin.

Ensimmäisenä puhujana vaikuttamisesta ja siitä oppimastaan kertoi Turussa oikeustiedettä opiskeleva Laura-Maria Poikela, joka on toiminut muun muassa TYYn hallituksessa 2017, Turun yliopiston tutkintolautakunnassa 2017-2018, Ryhmä Lexissä vararyhmäpuheenjohtajana 2018, Oikeustieteellisen tiedekunnan johtokunnassa 2018-2019 ja Lakimiesliiton julkisen sektorin valiokunnassa varajäsenenä 2018-2019. Kuten tästä huomaa ja eräs paikalla ollut kuulija ryhmäkeskustelussa totesi: ”tästä huomasi hyvin sen, kun

uskaltaa raottaa yhtä ovea niin sen seurauksena moni muukin ovi alkaa aukeamaan” Seuraavaksi vaikuttamisen hyötyihin perehdyttiin Tarik Ahsanullahin johdolla yhden väitteen voimin; ”Opiskelijaliike on kehittänyt juristiuraa varten yhtä paljon kuin oikeustieteellinen tiedekunta”.

Tarik painotti heti alkuun, ettei tarkoitus todellakaan ole kritisoida tiedekuntien opetusta mitenkään, vaan enemminkin korostaa mitä kaikkea vaikuttamisesta voi oppia. Tutustuimme aluksi Lakimiesliiton tutkimustuloksiin tutkinnon antamista valmiuksista, josta nousi esiin runsaasti juristina

Lexpress

tarvitsemia taitoja, joita oppii nimenomaan vaikuttamistyössä. Listattakoon tästä melko loputtomasta listasta esimerkkinä projektinhallintaidot, neuvottelutaidot, esiintymistaidot, ongelmanratkaisuvalmiudet, liiketoiminnan perusteiden ymmärtäminen ja viestintävalmiudet englannin kielellä. Hän kertoi myös syventäneensä kirjallisen viestinnän valmiuksia nähden läheltä hallituksen esitysten, poliittisten tavoiteohjelmien ja tiedotteiden valmistelua ja niihin vaikuttamista.

Lisäksi Tarik kartuttaneensa valtavasti työelämätietoisuutta olemalla työhaastatteluissa useammin haastattelijana kuin haastateltavana ja saamalla

11

kolmannen sektorin tutuksi.

Puhujien jälkeen paikalla olleet noin viitisentoista Ryhmä Lexiläistä rantautuivat eri pöytäryhmiin, joissa keskusteltiin ja lopuksi hieman kilpailtiin edunvalvonta teemoihin liittyen. Anna Correa de Mora ja Iida Knaappila vastasivat kilpailusta ja heidän sekä aktiivisen porukan ansiosta saatiin runsaasti keskustelua aikaiseksi. Nostettakoon tästä vielä esiin, ehkä yksi tapahtuman makeimmista jutuista (mielettömien tarjoilujen lisäksi, joista suuri kiitos koko keittiöhenkilökunnalle ja erityisesti uudella vararyhmäpuheenjohtajalle Kristiina Arpiaiselle) yhden ryhmän ehdotus mielenterveysteemaan liittyen, jonka allekirjoittanut vei vielä samana iltana edustajiston tietoisuuteen. Täten osa kuulijoista pääsi jo tapahtumassa oikeasti vaikuttamaan, vau!

12

Lexpress

Senilexin syystapaaminen Eduskuntatalossa Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen Asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Senilexin vuosittain järjestettävä syystapaaminen sai tällä kertaa upeat puitteet, sillä kokoonnuimme Eduskuntatalossa. Syystapaamisen ilmoittautumislista täyttyi ennätyksellisesti kuuden tunnin aikana, ja paikalla oli 45 alumnia sekä viisi opiskelijaa. Opastetun kierroksen jälkeen eduskunnan pääsihteeri, Lexalumni Maija-Leena Paavola kertoi meille eduskunnan kanslian tehtävistä sekä lakimiesten työstä eduskunnan virkamiehinä.

Myrskytuulten puhaltaessa ulkosalla alumnijoukko jaettiin turvatarkastuksen jälkeen kahteen ryhmään, joissa kierrettiin oppaiden johdolla tutustumassa Eduskuntatalon arkkitehtuuriin, taiteeseen ja historiaan. Maamerkkinä Eduskuntatalo on kaikille tuttu, mutta opastetulla kierroksella kuulimme paljon uusia, kiinnostavia faktoja ra-

kennuksesta. J.S. Sirénin suunnittelema rakennus valmistui Arkadianmäelle vuonna 1931.

Eduskunnan kiinteistöjen mittava peruskorjaus kesti kymmenisen vuotta; viimeisenä valmistui kahden ja puolen vuoden remontoinnin jälkeen ”päätalon” eli Eduskuntatalon peruskorjaus syksyllä 2017.

Lexpress

Eduskuntatalo kokonaistaideteoksena Eduskuntatalo edustaa 1920-luvun klassismia, ja sen sisustus noudattelee talon sisäistä hierarkiaa: mitä tärkeämpi toiminto, sitä juhlavampi ulkoasu. Sisustus on pääosin klassistinen, mutta yksityiskohdissa

15

suurnat. Erityisen vaikuttava oli Valtiosali, jonka ovien yläpuolella olevat yhteensä yhdeksän ruusuketta edustavat Suomen maakuntia. Valtiosalia koristavat niiden presidenttien rintakuvat, jotka ovat toimineet myös eduskunnan puhemiehinä.

voi nähdä myös funktionalismin pelkistyneisyyttä ja art decon koristeellisuutta. Kokonaistaideteos toteutettiin arkkitehti J.S. Sirénin johdolla. Hänen piirtä-

miään ovat myös tärkeimpien tilojen kalusteet, valaisimet ja lukuisat muut yksityiskohdat kuten ovet, porraskaiteet sekä istuntosalin hopeoidut äänesty-

Pääsimme vierailemaan myös täysistuntosalissa täysistunnon ollessa käynnissä – meitä lehtereiltä seuraajia tosin oli runsaasti enemmän kuin kansanedustajia, joita oli iltaaikaan paikalla vain muutama.

Täysistuntosaliin oli peruskorjauksen yhteydessä tuotu Wäinö Aaltosen veistämä alkuperäinen ja vaikuttava Työ ja tulevaisuus -veistossarja. Alkuperäisiä, kullattuja kipsiveistoksia säilytettiin Wäinö Aaltosen museossa lähes viidenkymmenen vuoden ajan, ja tällöin täysistuntosalissa olivat esillä pronssiset valokset.

Ne on nyt sijoiteltu eri puolille Eduskuntataloa.

Näimme toki Eduskuntatalon kuuluisat paternoster-hissit sekä Naisten huoneen, vain naiskansanedustajille tarkoitetun oleskelutilan, joka on edelleen samassa käytössä kuin talon avauduttua. Kuulimme myös, ettei Eduskuntatalon taiteessa ei ole kuvattu aseita tai sotaan liittyvää symboliikkaa: tämä on tietoinen ratkaisu, sillä kansan eheyttäminen yhdeksi oli yksi talon alkuperäisfunktioista.

16

Lexpress

Eduskunnan pääsihteerin tehtävistä Eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola vastaanotti syystapaamisen osallistujat upeissa puhemiehen edustustiloissa, jonne kuljimme Eduskunnan kahvilan läpi.

Maija-Leena Paavola on toiminut eduskunnan pääsihteerinä

vuoden 2016 alusta lähtien, ja hän on ensimmäinen nainen pääsihteerin tehtävässä.

Paavola on valmistunut Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja työskennellyt eduskunnassa vuodesta 1991 lähtien: ensin eduskunnan oikeusasiamiehen kansliassa ja lopulta eduskunnan lainsäädäntöjohtajana ennen pääsihteeriksi

nimittämistään. Paavolan tapa kertoa eduskunnan kanslian tehtävistä oli selkeä, avoin ja mukaansatempaava.

Maija-Leena Paavola kertoi, ettei hän varsinaisesti halunnut pääsihteerin tehtävään, mutta ajautui siihen. Hän on ns. epäpoliittinen henkilö ja omien sanojensa mukaan eräänlainen kompromissiratkaisu uutta pääsihteeriä valittaessa. Paavolan edeltäjä, 24 vuotta tehtävässä toiminut Seppo Tiitinen, oli ohjeistanut seuraajaansa sanoen, että on vain hypättävä kylmään päähän ja uitava – mutta pääsihteerin tehtävä on kunkin pääsihteerin hoidettava omalla tavallaan. Maija-Leena Paavola kertoi pääsihteerin työn olevan erittäin mielenkiintoista ja työn todella vievän mennessään.

Eduskunnan pääsihteeri on eduskunnan sihteeri sekä eduskunnan kanslian päällikkö – työnkuva muistuttaa mielestäni yrityksen toimitusjohtajan tehtäviä johtamisen ollessa ydintehtävänä. Maija-Leena Paavola kertoi olevansa tekemisissä pohjoismaisten parlamenttien pääsihteerien kanssa viikoittain. Pohjoismaisten kollegojen tehtävät eroavat Paavolan tehtävistä siten, ettei pääsihteeri muissa Pohjoismaissa istu täysistuntosalissa, vaan täysistuntotyöskentely on delegoitu muille. Tämä on mahdollistanut heille paremman keskittymisen johtamiseen. Paavola ei näh-

Maija-Leena Paavola

Lexpress

17

nyt mahdottomana sitä, että Suomessakin jossain vaiheessa siirryttäisiin järjestelmään, jossa pääsihteeri ei työskentele täysistunnoissa.

Eduskunnan kansliasta ja lainvalmistelusta Eduskunnan kansliassa, pääsihteerin alaisuudessa on

töissä 430 henkilöä kuudella osastolla. Eduskunta ei käytännössä ulkoista työtehtäviä lainkaan, vaan henkilöstö siivoojista lakimiehiin on virkasuhteessa suoraan eduskuntaan, ja kaikista tehdään myös turvallisuustarkastukset. Kanslian kuusi osastoa ja yksikköä ovat keskuskanslia, valiokuntasihteeristö, hallinto- ja palvelu-

osasto, kansainvälinen osasto, tieto- ja viestintäosasto sekä turvallisuusosasto. Tällä hetkellä poliittisia virkanimityksiä esimerkiksi valiokuntaneuvosten viroissa ei enää ole, joskin poliitikoista koostuvalla kansliatoimikunnalla on päätösvalta ylempien virkojen nimitysasioista. Pääsihteeri nimittää henkilöt alempien kelpoisuusvaatimusten virkoihin.

Eduskunnassa työskentelee päivittäin noin tuhat henkilöä.

Virkamiesten, kansanedustajien ja poliittisten ryhmien lisäksi talossa on pari sataa toimittajaa, joilla on täydet kulkuoikeudet.

Maija-Leena Paavolan mukaan nk. neljännen valtiomahdin eli median edustajien vapaa pääsy eduskuntaan on erittäin tärkeää.

Eduskunta on Paavolan mukaan työpaikkana mainettaan parempi, ja sen voi hahmottaa myös kansan peilikuvana.

Kolmestakymmenestä valiokuntaneuvoksesta 23:lla on juristin koulutus. Lakimieskoulutuksesta on hyötyä muissakin virkamiestehtävissä kuin valiokuntatyössä, onhan kyseessä lakeja säätävä talo. Usein eduskuntaan rekrytoidut lakimiehet ovat aiemmin työskennelleet ministeriöissä, ja tyypillisesti eduskunnan virkamiehet viihtyvät talossa pitkään. Virkamieskunnan vaihtuvuuden ollessa vähäistä työympäristöön tuovat vaihtelevuutta neljän vuoden

18

Lexpress

Kuvassa Ritva Kauppi, Anna Hyvärinen, Salla Suominen, Liisa Marsala ja Veera Kankaanrinta

välein vaihtuvat kansanedustajat. Maija-Leena Paavola kertoi huomanneensa, ettei työmäärän lisäännyttyä eri poliittisten ryhmien kansanedustajien välillä enää ole yhtä laajaa keskustelua ja vuorovaikutusta kuin aiemmin. Nuoremmat kansanedustajat ovat valitelleetkin sitä, ettei talossa enää oikein tutustu ihmisiin laajasti.

Eduskuntatyön uudistaminen on ollut aika ajoin esillä, viimeksi alkuvuodesta julkaistun Sitran Kansanvallan peruskorjaus -työpaperin myötä.

Uudistushanke onkin juuri alkamassa. Työtapojen uudistamista saattaa jarruttaa se, että poliitikot päättävät eduskuntatyön

uudistamisesta, eikä valtaa ole perinteisesti haluttu siirtää virkamiehille.

Yleisöstä kysyttiin lainvalmistelun julkisuuden lisäämisestä sekä lainvalmistelun laatua koskevan tutkimuksen seurannasta. Paavolan mukaan lainsäädäntötutkimusta seurataan tiiviisti, ja palautetta annetaan valtioneuvostoon. Tyypillisesti tapetilla ollut lakiesitysten huono laatu on jäljitettävissä ministeriöihin, joiden resurssit ovat valitettavan ohuet. Lisäksi monet lakihankkeet syntyvät poliittisesta paineesta, joten hyvään ja perinpohjaiseen valmisteluun ei ole riittävästi aikaa ja resursseja. Valiokuntatyös-

Lexpress

kentelyn julkisuuden lisäämisestä on keskusteltu, ja sitä on myös laajasti toivottu. Useissa maissa valiokuntien istunnot ovat julkisia, mutta Suomessa kansanedustajat eivät ole toistaiseksi halunneet valiokuntatyötä julkiseksi. Erilaiset julkiset kuulemiset ovat kyllä lisääntyneet.

Pääsihteerin kahvitilaisuuden jälkeen pääsimme tutustumaan tarkemmin myös puhemiehen edustustilojen taide-esineisiin. Näimme myös tuoreen Maria Lohelan muotokuvan, joka on ensimmäinen valokuvamuodossa toteutettu puhemiehen muotokuva. Sen on kuvannut valokuvataiteilija Elina Brotherus.

19

Työnantajana Rikosseuraamuslaitos vaativaa ihmissuhdetyötä yhteiskunnan turvallisuuden hyväksi Teksti: Tanja Huttunen

Rikosseuraamuslaitoksella (RISE) on 26 vankilaa. Suomen vankiloista 15 on suljettuja laitoksia ja 11 avolaitoksia.

Vankilat sijoittuvat kolmelle rikosseuraamusalueelle; EteläSuomen, Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueille.

Yksi Etelä-Suomen rikosseuraamusalueelle kuuluvista vankiloista on Helsingin vankila, tuttavallisemmin ”Sörkka”.

Henkilöstön määrä Helsingin vankilassa on noin 175 henkilöä, joista pääosa on valvontahenkilöstöä. Työnantajana on Rikosseuraamuslaitos. Helsingin vankilan mittavan, juuri valmistuneen remontin myötä, siitä tuli Suomen suurin vankila 312:lla vankipaikallaan.

Vankien perusoikeuksien ja henkilökunnan työskentelyolojen kannalta merkittävä uudistus oli ns. paljusellien (sellit ilman erillisiä WC-tiloja) lopullinen poistuminen Helsingin vanki-

lassa. Paljusellejä oli jo ennestään poistettu osasto kerrallaan 1990-luvulta alkaen, jolloin mm. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea (CPT) kritisoi niiden käyttöä. Nyt remontoidun vankilan jokaisessa sellissä on oma WC. Savuton Rise 2020 -kampanjan myötä myös Helsingin vankilan tupakointisäännöt muuttuivat. Tupakoida ei saa enää sisätiloissa nk. tupakointiasemilla, vaan tupakointi tapahtuu ainoastaan ulkona siihen varatulla paikalla. Myös poltettavien tupakoiden määrää on rajoitettu ja vartijat säännöstelevät vangeille jaettavia tupakoita.

Virkansa luonteen vuoksi nimettömänä pysyttelevä, Helsingin vankilassa toimiva rikosseuraamusesimies toteaa, että kehityssuunta on työntekijöitä ajatellen hyvä, sillä esimerkiksi sellejä avatessa huomaa sisäilmanlaadun parantuneen selkeästi. Hän kuitenkin lisää,

Lexpress

että uudistus vaatii paljon työtä muodostaakseen aukottoman järjestelmän.

Työstä Rikosseuraamuslaitoksella Vanginvartijoiden tehtävänä on huolehtia yhteiskunnan, vankilan henkilökunnan ja vankien turvallisuudesta sekä vaihtelevissa määrin osallistua myös vankien kuntoutustehtäviin. Rikosseuraamusesimiehet puolestaan toimivat vartijoiden esimiehinä ja heidän tehtävänään on vastata vankilan turvallisuudesta ja rangaistusajan suunnitelmien toteuttamisesta.

Haastateltava rikosseuraamusesimies toteaa rikosseuraamusesimiehen viran olevan ikään kuin eräänlainen koordinaattorin virka; hän mm. pitää huolta osaston henkilökunnasta ja annettujen tehtävien hoitamisesta, päivittää vankien rangaistusajan suunnitelmia, hoitaa tiedoksiantoja sekä vankien

21

kuulemisia.

erityisosastolla.

Rikosseuraamusesimies on itse aloittanut työskentelyn vankilassa vuonna 1997 kesävartijana. Pääosan ajasta hän on työskennellyt 56-paikkaisella osastolla, jolla on mm. erityisosasto ja eristysosasto.

Lisäksi esimiesten työnkierto on mahdollistanut myös muilla osastoilla toimimisen.

Helsingin vankilan eristysosastolla puolestaan on kuusi eristysselliä, joihin sijoitetaan erityistä tarkkailua vaativia vankeja. Osastolla suoritetaan lisäksi myös eristämistarkkailua, mikäli vangin epäillään kantavan kehonsa sisällä huumausaineita, sekä kurinpitorangaistusten täytäntöönpanoa vangin rikkoessa vankilan järjestyssääntöä.

Erityisosastolle sijoitetaan sellaisia vankeja, jotka kaipaavat erityistä suojelua muiden vankien todennäköisten reaktioiden vuoksi heitä kohtaan.

Sijoituksen tarpeen voi nostaa esiin joko vankila tai vanki itse. Rikosseuraamusesimiehen mukaan käytännössä on hyvin harvinaista, että vanki kieltäytyisi hänelle esitetystä paikasta

22

Työnsä parhaiksi puoliksi rikosseuraamusesimies mainitsee sen monipuolisuuden ja tapahtumarikkaan luonteen. Kesätyön myötä alalle päätyneenä hän totesi viihtyvänsä mukavassa ja joustavassa työyhteisössä.

Koska työ on ihmissuhdetyötä, se vaatii työntekijältä tietynlaisia ominaisuuksia. Rikosseuraa-

Lexpress

musesimies toteaakin olevansa ”persoonana semmoinen, että on mielellään ihmisten kanssa tekemisissä”. Hän kokee myös vuorotyön sopivan hänelle ja kiittelee joustavuutta työnantajankin puolelta. Lisäksi hän toteaa valtiolla olevan varmuuden töistä, jota eivät nousu- tai laskukaudet suurissa määrin heilauttele.

Haittapuolena työssä on rikosseuraamusesimiehen mielestä ajoittain tylsä ja tasapaksu virkamiehen arki, jolloin päivät voivat tuntua pitkiltä. Tosiasia on se, että pääsääntöisesti mitään erityistä ei tapahdu ja arki kulkee tasaisesti, mihin toisaalta luonnollisesti myös pyritään.

Rikosseuraamusesimiehen viran ohella haastateltava toimii

myös määräaikaisena opettajana Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa. Siellä hän opettaa erityistilanteiden hallintaa, joka käytännössä tarkoittaa ryhmäntoimintaa poikkeustilanteissa. Poikkeustilanteet käsittävät normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavia tilanteita, joissa tarvitaan enemmän kuin yhden henkilön työpanosta. Tällaisia tilanteita voivat olla esim. tulipalo, vangin linnoittautuminen omaan selliinsä, vankien välinen tappelu tai poliisin teknisen tutkinnan turvaaminen. Erityistilanteiden hallinnassa oppilaille opetetaan mm. ensiaputaitoja, palosuojelua ja voimankäyttövälineiden käyttöä. Rikosseuraamusesimies toteaa erityistilanteiden hallinnan olevan erittäin laaja aihe, ja opetuksen pääpaino on siinä, kuinka vankilassa tapahtuvat häiriöt voidaan poistaa ryhmän avuin.

Valvottu koevapaus Kriminaalipoliittiset linjaukset eivät voi olla näkymättä Rikosseuraamuslaitoksen toiminnassa. Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on suunnitelmallisen ja asteittaisen vapauttamisen varmistaminen.

Rikosseuraamuslaitoksella on tavoite edetä turvallisesti kohti avoimempaa rangaistusten täytäntöönpanoa, mihin pyritään mm. valvotun koevapauden käytön lisäämisellä.

Valvottu koevapaus on tullut vankeusrangaistuksen uudeksi osaksi 1.10.2016, ja sen tarkoituksena on vapauttaa vanki asteittain takaisin yhteiskuntaan.

Nykyään valvotusta koevapaudesta säädetään 1.1.2014 voimaan tulleessa laissa valvotusta koevapaudesta. Sen mukaan vanki voidaan tietyin edellytyksin sijoittaa vankilan ulkopuolelle valvottuun koevapauteen.

Valvonta tapahtuu teknisin välinein ja siihen voidaan päästää enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista tai koko rangaistuksen suorittamisesta vapauttamista. Jotta vanki voitaisiin päästää valvottuun koevapauteen, tulee hänen sitoutua mm. päihteettömyyteen koevapauden aikana.

Valvotusta koevapaudesta annetun lain 1 luvun 7 §:n mukaan valvonnan sisältö määritellään yksilöllisesti arvioidun valvonnan tarpeen perusteella.

Valvonta- ja yhteydenpitomääräykset mitoitetaan riittäviksi ehtojen noudattamisen valvomiseksi. Rikosseuraamuslaitoksen on pidettävä riittävästi yhteyttä koevapauteen sijoitettuun ja paikkaan, jossa koevapauteen sijoitettu osallistuu hänelle määrättyyn toimintaan. Rikosseuraamuslaitoksen on myös tehtävä valvontakäyntejä koevapauteen sijoitetun asuntoon, ja Rikosseuraamuslaitoksen virkamiehillä on oikeus päästä sijoitetun asuntoon myös ennalta ilmoittamatta esim. päihteettömyyden valvomiseksi.

Rikosseuraamusesimies pitää valvottua koevapautta hyvänä järjestelmänä, sillä se edustaa asteittaista vapautumista. Hänen mukaansa vankilajärjestelmä ei toimi toivotulla tavalla silloin kun vanki viettää vuosia pel-

Lexpress

kästään suljetuissa olosuhteissa, minkä jälkeen hänet päästetään suoraan vapauteen. Hän kuitenkin jatkaa, että valvotussa koevapaudessa tulisi panostaa kontrolliin. Tällä hetkellä ongelmallisina näyttäytyvät tilanteet, joissa koevapauteen sijoitettu asuu syrjäseudulla ja jonne tukipartiot eivät ehdi tekemään käyntejä kovin usein. Näin ollen koevapauteen sijoitettu voi ennakoida minä päivänä tukipartio on tulossa valvontakäynnille, mahdollisesti vain yhtenä tai kahtena päivänä viikossa.

Kontrolliin panostamisen esimerkkeinä rikosseuraamusesimies mainitsi valvontakäyntien tihentämisen ja epäsäännöllisten käyntien tekemisen. Nämä ovat kuitenkin pitkälti resurssikysymyksiä.

Myös toimintavelvoitteen sisältämät toiminnot koetaan yhteiskunnassa rikosseuraamusesimiehen näkemyksen mukaan ajoittain löyhinä sekä aikataulutukseltaan harvoina.

Toisaalta osalla vangeista on perhe, jonka kanssa he viettävät aikaa. ”Jos vanhempi on lapsen kanssa, se sitoo siihen ja on hyvä juttu. Miesvanki on lapsensa kanssa päivisin, jolloin lapsi hyötyy ja faijalla on järkevää tekemistä. Ja jos siihen vielä yhdistettäisiin tiukempi kontrolli eli tiuhemmat tapaamiset tukipartion kanssa, voitaisiin valvottu koevapaus mieltää yhteiskunnassa helpommin osaksi vankeusrangaistusta”, rikosseuraamusesimies toteaa.

Vuorovaikutusta suuntaan ja toiseen

23

Rikosseuraamuslaitos pyrkii lisäämään vuorovaikutusta vankien ja henkilökunnan välillä sekä yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken käynnissä olevan lähityöhankkeen avulla. Rikosseuraamusesimiehen mielestä lähityötä on tehty vankiloissa aina. Hänen mukaansa lähityöhankkeella ja sen näkyvyyden kasvattamisella tavoitellaan vartijan työn kehittämistä yhä pidemmälle ja huomion kiinnittämistä tapaan tehdä ko. työtä.

Rikosseuraamusesimies mainitsee ajan saatossa vakiintuneeksi käsitteeksi muodostuneen ”hyvän kerrosvartijan” käsitteen, jolla käytännössä tarkoitetaan sellaista vartijaa, joka tuntee vankien taustat sekä osaa ennakoida vankien reaktioita ja mielialoja. ”Vanginvartijan työ on ollut aina ihmissuhdetyötä,

24

kommunikointia toisen ihmisen kanssa.” Hänen mielestään tärkeintä vankilatyössä ja vangin kohtaamisessa onkin vangin ennakkoluuloton kohtaaminen. ”Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Lähdetään ilman ennakko-odotuksia ja -asenteita, ihan kuin kohdattaisiin tuntemattoman kanssa. Asiallisesti liikkeelle, mikä on virkamiehen velvollisuuskin”, hän toteaa.

Vankirakenteessa on havaittavissa tietynlaisia muutoksia.

Rikosseuraamusesimiehen kertoman mukaan ulkomaalaisten vankien määrä on kasvanut rajusti ja vankiloita asuttavat monien eri kansalaisuuksien edustajat. Rikosseuraamuslaitoksen mukaan Helsingin vankilan vangeista yli 15 % on ulkomaalaisia. Rikosseuraamusesimies myös toteaa, että aikaisemmin

Lexpress

erottelu eri etnisten ryhmien välillä on ollut selkeämpää, kun taas nykyään eri kansalaisuuksien edustajia tavataan kulkevan yhdessä. Näin ollen kansainvälistyminen näkyy vankipopulaatiossakin. Terveydenhuollon kehittyminen on puolestaan rikosseuraamusesimiehen mukaan vaikuttanut vankien terveydentilaan ja saanut aikaan mm. itsemurhien vähenemisen vankien keskuudessa.

Kustannuksista Vankiloiden kustannuksista puhuttaessa rikosseuraamusesimiehen mielestä on selvää, että vankiloita tarvitaan, eikä niiden merkitys ole ajan saatossa vähentynyt. Kyse on kuitenkin taloudellisista tekijöistä ja siitä, millä intensiteetillä valvontaa tulisi kuhunkin kohdistaa. Ri-

kosseuraamusesimiehen mielestä kustannuksistaan huolimatta vankilajärjestelmä tuo kansan keskuuteen oikeustajua osoittaen sen, että tietyistä teoista voi joutua eristetyksi yhteiskunnasta. Vaikka hän muistuttaa rikoksentekijöiden muodostavan vain marginaalisen osuuden väestöstä, on heillekin varta vasten oltava olemassa jokin paikka.

Vankilajärjestelmän kalleus korostuu niiden vankien kohdalla, jotka joutuvat vankilaan maksamattomien sakkojen takia. Sakkojen maksaminen vankeusrangaistuksella on yhteiskunnalle kohtalaisen kallista. Rikosseuraamusesimiehen mielestä ”sakoista lusimaan” -menettely on sinänsä hyvä vankilan toimiessa pelotteena, mutta toisaalta erityisesti päihdeongelmaisten sakkovankien kohdalla tulisi miettiä esim. päihdehuoltoon ohjausta vankeusrangaistuksen sijaan.

Tulevaisuuden haasteet Rikosseuraamusalan tulevaisuuden haasteita pohdittaessa esiin nousi ensinnäkin monikulttuurisuus. Eri kulttuurien kohtaaminen itsessään tuo mukanaan haasteita ja vaatii erityisosaamista, mutta ei kuitenkaan liene ylitsepääsemätöntä rikosseuraamusesimiehen näkemyksen mukaan. Toiseksi, keskustelu kääntyi uusintari-

kollisuuteen ja sen vähentämiseen. Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteena on omalta osaltaan ehkäistä uusintarikollisuutta ja lisätä yhteiskunnan turvallisuutta. Rikosseuraamusesimies totesikin kysymyksen uusintarikollisuuden vähentämisestä olevan ikuisuuskysymys ja samalla rikosseuraamusalan tulevaisuuden suurin haaste.

STT Viestintäpalvelut Oy, 2017.

Helsingin vankilassa juhlavuosi: Paljusellit jäivät historiaan ja rekisterikilpipaja täyttää 90 vuotta. Luettu 20.10.2018 https://www.sttinfo.fi/tiedote/ helsingin-vankilassa-juhlavuosi-paljusellit-jaivat-historiaanja-rekisterikilpipaja-tayttaa90-vuotta?publisherId=2090& releaseId=60676674

Lähteet

Rikosseuraamuslaitos, 2017.

Rikosseuraamuslaitoksen tilinpäätös ja toimintakertomus vuodelta 2017. Luettu 20.10.2018 https://www.rikosseuraamus. fi/material/attachments/rise/ risenasiakirjoja/netra-asiakirjat/mMaPWSztB/2018-1_ Rikosseuraamuslaitoksen_tilinpaatos_ja_toimintakertomus_2017.pdf

Laki valvotusta koevapaudesta 23.8.2013/629. Finlex. Ajantasainen lainsäädäntö. Luettu 20.10.2018. https://www.finlex.fi Vankeuslaki 23.9.2015/767.

Finlex. Ajantasainen lainsäädäntö. Luettu 20.10.2018. https://www.finlex.fi

Vanginvartijan työ on ollut aina ihmissuhdetyötä, kommunikointia toisen ihmisen kanssa.

Lexpress

25

Kolumni: Onko elämä esine?

Teksti: Julia Kinnunen

Jo useamman vuoden ajan eläinsuojelulain uudistus on puhuttanut ja kuohuttanut ihmisiä.

Voimassa oleva eläinsuojelulaki on säädetty vuonna 1996 ja satunnaisista muokkauksistaan huolimatta se on edelleen auttamatta vanhanaikainen, jopa tyhjä. Eläimiin liittyvä lainsäädäntö kaipaakin kipeästi uudistusta.

Eläinsuojelulain uudistuksen ohella pinnalle on noussut uusia alan toimijoita, kuten Suomen eläinoikeusjuristit ry ja Eläinoikeuspuolue. Useat järjestöt ja

26

tahot ovat ajaneet tärkeäksi kokemiaan arvoja uuteen eläinsuojelulakiin, näkyvimpänä kenties Suomen eläinsuojeluyhdistys ry (SEY) yhdessä Animalian kanssa. Nettisivuillaan SEY lähtee liikkeelle perusehdotuksellaan, joka kuuluu seuraavasti: ” Lainsäädännön lähtökohtana tulee olla eläin itseisarvoisena, tietoisena ja tuntevana olentona.

Eläintä ei tule lainsäädännössä rinnastaa esineeseen.” Uudesta laista uhkaa tulla sisällöllisesti jälleen mitäänsanomaton, ja

Lexpress

onkin herätty ajattelemaan asiaa suuremmin. Entä jos eläinten oikeudet kirjattaisiinkin perustuslakiin?

Mitä tarkemmin tarkoitetaan sillä, että eläin rinnastetaan esineeseen? Esineellä ei ole itsellään oikeuksia. Ajatellaan vaikka autoa, joka sopii hyvin mielikuvaan esineen käsitteestä, ja tapahtumaa, jossa esimerkiksi autoa naarmutetaan. Ilkivallantekoon syyllistynyt henkilö ei ole tehnyt rikosta autoa kohtaan,

vaan sen omistajaa – tämä sopii hyvin muidenkin kuin juristien ajatteluun, sillä ei autolla ole tunteita eikä se ei voi vaatia itselleen korvausta aiheutuneesta vahingosta. Vahingon on tavallaan kärsinyt esineen sijaan ihminen, joka on oikeutettu kompensaatioon aiheutuneesta haitasta, joka yleensä nähdään puhtaan taloudellisena. Miten tilanne eroaa, kun naarmutetun auton tilalle vaihdetaan viillelty kissa? Oikeudellisesti ei mitenkään, vaikka eettinen viisari ihmisten pään sisällä yleensä (toivottavasti) hieman värähtelee. Miksi kissalla ja autolla ei lainsäädännöllisesti nähdä eroa, vaikka moraalisesti ero on selvä?

Moraali ja laki eivät kulje käsi kädessä, joskus ne ovat jopa pelottavan etäällä toisistaan – kuitenkin lain ja yhteiskunnan tulisi myötäillä toisiaan edes perustavissa määrin.

Nykyisessä lainsäädännössä oikeussubjekteina nähdään

luonnolliset henkilöt, joita ovat ihmiset, ja oikeushenkilöt, joita ovat esimerkiksi yritykset. Vain oikeussubjekti voi olla oikeuskelpoinen eli saada oikeuksia ja tulla velvoitetuksi. Eläin ei ole ihminen eikä yritys vaan oikeussubjektin omaisuutta, eikä sillä näin ollen ole lakiajattelun mukaan oikeuksia. ”Eläimen oikeudet” ovat tosiasiassa ihmisen ja yhteiskunnan velvollisuuksia eläintä kohtaan. Näin ollen myöskin rikkomukset eläintä kohtaan ovat oikeasti rikkomuksia ihmistä kohtaan, sillä eläimellä ei katsota olevan minkäänlaisia oikeuksia, joita voitaisiin rikkoa.

Eläimen rinnastus esineeseen tulee esiin myös eläinten hyötykäytössä. Eläin nähdään usein taloudellisen intressin kautta, ja mitä suurempi tämä intressi on, sitä parempaan kohteluun eläin on ”oikeutettu”. Eläimen laji tai rotu vaikuttaa suuresti sen saamaan kohteluun, ja koh-

Lexpress

telu ihmiseltä vaikuttaa eläimen koko elämänkaareen. Eläimelle on todella suurta väliä sillä, onko se syntynyt tavalliseksi lemmikkinä pidettäväksi minipossuksi, huippusuvun näyttelyminipossuksi vai tuotantosiaksi. Saman lajin yksilöt nähdään eriarvoisina. Esimerkkinä voidaan nähdä parsinavetassa ja pihattonavetassa elävät naudat. Suomalaisista navetoista noin 70% on parsinavettoja, joissa lehmä on kiinni parressa, jossa se ei esimerkiksi pysty kääntymään tai pesemään itseään joka puolelta.

Parressa olevien lypsylehmien tulee päästä vähintään 60 päivää vuodessa kesän aikana ulkoilemaan. Kuitenkaan, jos parressa elävä lehmä on lihanauta, ei ulkoiluvaatimusta ole.

Eläinten tasa-arvosta lienee turha(n aikaista) puhua, mutta merkittävää on, että eläimet arvotetaan niiden taloudellisen arvon mukaan, jonka mukaan ne myös saavat erilaista kohte-

27

lua. Omistaja näkee lemmikkinsä usein korvaamattomana perheenjäsenenä, ja on valmis tekemään kaikkensa, jottei lemmikkiin kohdistu loukkausta.

Massatuotantobroilerista ei sen sijaan kukaan välitä. Oma lukunsa ovat tietenkin luonnonvaraiset eläimet – jos törmäät jänikseen autolla, ei yleensä jäädä pysähtymään ja tarkistamaan, tarvitsisiko kärsivä eläin apua. Jos törmäät hirveen, tilanne puolestaan on selvitettävä – syynä ei kuitenkaan ole eläimen kokema kärsimys, vaan varmistetaan, ettei tuskissaan poukkoileva 500 kg:n lihamöykky pääse aiheuttamaan enempää vahinkoa ihmisten liikenteelle ja turvallisuudelle.

Jos kyse olisi ihmisestä, tuntuisi mielivaltaiselta edes ajatusleikki siitä, että auttamisvelvollisuus korreloisi loukkaantuneen fyysisen koon kanssa. Ja miksei eläimen subjektiivisia tuntemuksia esimerkiksi eläimen ”huoltajuusriidassa” voitaisi huomioida – Tuija Jaakonsaaren ja Anu Ojalan teoksessa Koiranomistajan oikeusopas on kuvailtu tapauksia, joissa eronnut pari taistelee yhteisen koiran omistajuudesta. Painoarvoa ei anneta sille, kumpaan omistajaan koira on kiintynyt, vaan painoarvoa on sillä, mitä Kennelliiton papereissa lukee omistajan kohdalla, tai kumpi on koiran kauppahinnan maksanut. Eläimeen liittyvät toimet tulisi toteuttaa eläimen edun ensisijaisuuden perusteella, ei ihmisen egoististen tai ekonomisten halujen mukaan.

Suurimpana erona esineen ja eläimen välillä näen ajattelun itseisarvosta. Eläimen itseisarvolla tarkoitetaan sitä, että eläimellä tulee nähdä arvoa sinä itsenään,

28

eläimen arvo on suurempi kuin sen mahdollinen rahallinen arvo.

Autolle voidaan helposti asettaa rahallinen arvo riippuen esimerkiksi sen mallista, ominaisuuksista ja ajetuista kilometreistä.

Perinteisesti eläimelle voidaan laskea arvo samaan tapaan – esimerkiksi kilpahevosen hinta muodostuu sen suvusta, iästä, kunnosta, meriiteistä ja niin edelleen. Olennaista on kuitenkin nähdä tämän rahallisen arvon taakse; nähdä hevonen arvokkaana vain siksi, että se on olemassa. Monet eivät pidä ihmisen ja eläimen vertaamista toisiinsa, mutta itse en näe tässä ongelmaa – vain se, ettei eläimellä ole kykyä vaatia omia oikeuksiaan eikä se niitä ihmisen tasoisesti ymmärrä ei rajaa pois sitä tosiasiaa, että eläimellä oikeuksia tulisi olla.

Kun eläin nähdään erillään esineestä, voidaan sitä alkaa ajattelemaan oikeussubjektina, jolle voidaan johtaa oikeuksia.

Esimerkiksi Suomen eläinoikeusjuristien mukaan eläinten perustavimmat oikeudet tulisi kirjata perustuslakitasoisesti, samoin kuin ihmistenkin perusoikeudet on kirjattu. Tämä johtuu oikeuslähdeopista; laeista velvoittavin on perustuslaki, ja eläinten oikeuksien kirjaamisella perustuslakiin velvoitettaisiin

lainsäätäjä huomioimaan eläinten oikeudet kaikessa lainsäädännössä. Perustuslain velvoittava asema on selvä; oikeuksien kirjaaminen korkealle tasolle toisi ne lainsäätäjän ja -käyttäjän ajatteluun aina mukaan.

Näkisin itse eläinten oikeuksien määrittelyn perustuslain kautta seuraavanlaisena ketjuna: eläimelle voidaan johtaa ihmisille kirjatuista perusoikeuksista esimerkiksi perustuslain seitsemännen pykälän kautta oikeus koskemattomuuteen, jonka voidaan ajatella eläimen kannalta tarkoittavan esimerkiksi oikeutta kivunlievitykseen kivuliaissa toimenpiteissä, ja turhien kivuliaiden toimenpiteiden kieltoa. Perustuslain yhdeksännen pykälän liikkumisvapaus voidaan ajatella eläimen oikeutena liikkumiseen, liikuntaan ja esimerkiksi riittävän laajoihin elinolosuhteisiin. Perustuslain seitsemännen pykälän oikeus elämään voidaan nähdä esimerkiksi eläimen oikeutena olla tulematta turhaan lopetetuksi.

Eläin voidaan nähdä asianosaiskelpoisena oikeudenkäynnissä. Kun eläimelle lakimuutosten kautta tunnustettaisiin itseisarvo sekä oikeudet, voidaan näitä oikeuksia loukata, ja loukkauksen kohteena tulee

Kun eläin nähdään erillään esineestä, voidaan sitä alkaa ajattelemaan oikeussubjektina, jolle voidaan johtaa oikeuksia.

Lexpress

nähdä omistajan sijaan eläin itse.

Ajatuksena ei tietenkään ole, että koira kävelee itse oikeussaliin asiaansa ajamaan, vaan eläimen puolesta toimii sille osoitettu edunvalvoja. Birgitta Wahlbergin 14.11 Turussa pitämän ”Eläinten perusoikeudet” luennon mukaan Suomen eläinoikeusjuristien ajatuksena on erityiset eläinten asianajajat, jotka ovat erikoistuneet ajamaan eläimen etua eläimen puolesta, tavallaan eläimen edunvalvojana. Omistaja ei ajatella olevan paras vaihtoehto ajamaan esimerkiksi lemmikkinsä etua eturistiriitojen vuoksi. On myös ajateltava, että maallikolla ei ole useinkaan kykyä ajaa asiaansa itse tuomioistuimessa, ja eläimellä tulee olla myös oikeus asiantuntevaan oikeudelliseen apuun. Asianomistajuuden

myötä eläimen edunvalvojalle syntyisi myös oikeus valittaa ratkaisusta, joka ei ole eläimen edun mukainen.

Hyvänä ajatusmallina eläinten oikeuksien lähestymiseen pidän lasten oikeuksia. Lapsella, ja muillakin vajaavaltaisilla, on oikeuksia. Heillä vain ei ole kykyä ajaa asiaansa itse, ja tarvitsevat sen vuoksi ulkopuolista apua oikeuksiinsa pääsyn varmistamiseksi. Eläimen asemaa voidaan lähestyä samaa kautta – oikeudet ovat olemassa, ne vain ovat rajallisia, ja niihin pääsyn turvaksi tarvitaan edunvalvojia.

Ihmisten oikeuksia ja keskinäistä kanssakäymistä säätelevät sadat lait – eläimille on annettu yksi. Ihmisten velvollisuus eläimiä kohtaan tulee nähdä velvollisuutena säätää eläimille

Lexpress

kattavampaa lainsäädäntöä, ja taata eläimille sellainen elämä, kuin ne ansaitsevat – arvokas.

Lähteet: https://www.eop.fi/2017/04/22/ elaimet-esineita-joilla-oikeuksia/ http://elainpolitiikka.fi/mistaelainsuojelulain-uudistuksessaon-kyse https://www.elaintenvuoro.fi/ http://www.elainsuojelulaki.fi/ seyn-tavoitteet/lain-rakenne-jalahtokohdat/ https://www.finlex.fi/fi/laki/ ajantasa/1999/19990731#L2P8 Jaakonsaari, Tuija & Ojala, Anu. 2011. Koiranomistajan oikeusopas. Kustannusosakeyhtiö Tammi

29

Työ käräjäsihteerinä Teksti: Noora Wilén

Työskentelin viime keväänä kuusi kuukautta kokoaikaisena käräjäsihteerinä Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Turussa.

Ensimmäiset työpäivät kuluivat oikeustaloon, käräjäsihteerin työtehtäviin ja erilaisiin ohjelmiin perehtyen. Turun oikeustalo on yllättävän suuri ja sokkeloinen rakennus, joissa ei vielä ensimmäisen kuukaudenkaan jälkeen aina ollut helpointa liikkua ja löytää etsimiään paikkoja. Oikeustalossa sijaitseevat käräjäoikeuden lisäksi myös syyttäjävirasto, hallinto-oikeus ja haastemiesten toimipisteet.

Käräjäsihteeri tarvitsee työskennellessään montaa erilaista tietokoneohjelmaa, joista osa on melko hankalakäyttöisiä ja monimutkaisia. Näin ollen niiden oppiminen vie oman aikansa. Käräjäsihteerinä näitä ohjelmia oppii käyttämään todella taidokkaasti ja se on ehdottoman suuri hyöty erityisesti, jos haluaa esimerkiksi auskultoida tai työskennellä syyttäjällä tulevaisuudessa. Sanoisin niiden osaamisesta olevan hyötyä myös muissa työpaikoissa erityisesti valtiolla työskennellessä.

Mitä käräjäsihteerit sitten oikein tekevät?

Yllätyksekseni monet oikkaritkaan eivät tunnu tätä tietävän tai ainakin sitä kysyttiin minulta kevään aikana useampaan otteeseen. Työskentelin käräjäsihteerinä rikos- ja riitaosastolla, jossa työnkuva eroaa huomattavasti summaarisella osastolla työskentelevistä käräjäsihteereistä.

Rikos- ja riitaosastolla pääsee aitiopaikalta näkemään millaista tuomarin tai käräjänotaarin (auskultointia suorittavan) työ on, sillä käräjäsihteeri muodos-

Kuva: Iida Koivisto

Lexpress

31

taa tiiviin työparin tuomarin tai käräjänotaarin kanssa.

Yksinkertaistaen käräjäsihteerin työnkuvaan kuuluu lankojen käsissä pitäminen koko prosessin ajan. Käräjäsihteerin työtehtävät ovat todella erilaisia.

Käytännössä sihteeri on se henkilö, joka on yhteydessä kaikkiin osapuoliin koko rikosprosessin ajan haasteiden ja kutsujen tekemisestä istuntoon ja aina jutun arkistointiin tai vaihtoehtoisesti sen hovioikeuteen lähettämiseen asti. Käräjäsihteerin työnkuva vaatii erityistä tarkkuutta, hyvää organisointikykyä, monen asian samanaikaista hallitsemista sekä vastuun ja paineen sietämistä.

Näitä luonnollisesti oppii ja niissä kehittyy myös työn myötä.

Kun rikosjuttu tulee käräjäoikeuteen vireille, käräjäsihteerin vastuulla on tarkistaa asianosaisten tiedot ja tulostaa

32

juttukansioon kaikki jutussa tarvittavat dokumentit, kuten rikosrekisteriotteen ja sakkolaskurin mukaiset tulotiedot. Sen jälkeen, kun asian käsittelijä on tutustunut juttuun ja määrännyt sille käsittelypäivät, käräjäsihteeri tekee haastehakemukset, todistajankutsut ja tarvittaessa tiedustelee asianomistajien mahdollisia vaatimuksia asiassa.

Käräjäsihteeri huolehtii, että vastaajat saadaan haastettua ja todistajat kutsuttua hyvissä ajoin ennen istuntoa, tai muuten istunto joudutaan peruuttamaan.

Istunnoissa käräjäsihteeri pitää pöytäkirjaa ja hoitaa käytännönasioita, kuten vankipassien tekemisen, henkilötodistusnauhojen nimeämisen ja erinäisten tietojen tarkistamisen sekä asiakirjojen tulostamisen.

Käräjäoikeuden vetäytyessä harkitsemaan ratkaisua käräjäsihteeri on ainoa henkilö, joka

Lexpress

saa jäädä saliin asian ratkaisijan eli tuomarin tai käräjänotaarin sekä mahdollisten lautamiesten kanssa.

Nimensä mukaisesti prosessioikeuden perusteet kurssilla oppii perusasioita, mutta käytännön työssä vasta todellisuudessa hahmottaa miten oikeusprosessi oikein toimii. Kuten jokainen voi arvata tehden asioita oppii paljon laajemmin ja syvällisemmin kuin vain lukemalla tenttiin. Asiat myös jäävät näin ehdottomasti paremmin mieleen, joten niistä on hyötyä myös myöhemmin. Lisäksi työssä kohtaa kaikenlaisia poikkeustilanteita ja oikeudellisia haasteita, joiden ratkaiseminen on palkitsevaa ja opettavaista.

Lähestulkoon kaikissa juristin ammateissa tarvitsee jossain määrin prosessioikeutta ja prosessin ymmärtäminen on todella tärkeää meille kaikille.

Siinä vaiheessa kun pitää mennä edustamaan päämiestä käräjille, helpottaa valtavasti, että on ollut istunnoissa pöydän toisella puolella. Tämän takia suosittelisinkin ihan kaikille oikeustieteen opiskelijoille hakeutumaan opintojen aikana käräjäsihteeriksi.

Hakuja on usein auki Valtiolle. fi sivustolla ja mikäli Turkuun ei juuri sillä hetkellä ole tarvetta, löytyy käräjäoikeuksia myös muualta, joten kannattaa katsoa esimerkiksi omalta kotipaikalta josko siellä olisi tarvetta käräjäsihteerille. Syyttäjätyön käytännöt -opintojaksolla vinkattiin ainakin Poriin olevan ensi vuonna tarvetta monelle uudelle käräjäsihteerille, joten sinne ainakin kannattaa laittaa nyt vaikka avointa työhakemusta.

Mainosteksti yhteistyössä Krogeruksen kanssa

Kohti vahvempia digitaalisia yhteismarkkinoita vai avoimen internetin sortumista?

Teksti: Celia Fagerström, Associate; Kalle Hynönen, Partner; Iiris Rantanen, Associate Trainee, Krogerus

EU:n uusi direktiivi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2016)0593) on askeleen lähempänä valmistumista, sillä Euroopan parlamentti hyväksyi tekemänsä muutokset komission vuonna 2016 antamaan esitykseen syyskuun alussa. Parlamentti oli kesäkuussa kertaalleen hylännyt edellisen esityksen.

Direktiivissä esitetään merkittäviä muutoksia tekijänoikeudella suojatun materiaalin käyttöön internetissä. Uudet velvoitteet vaikuttavat erityisesti yrityksiin, joiden toiminta keskittyy laajamittaiseen tekijänoikeudella suojatun materiaalin jakamiseen. ”Meemikieltoa” ja ”linkkiveroa” vähemmälle huomiolle ovat jääneet ehdotukset suojasta urheilutapahtumien järjestäjille sekä tiedonlouhintaan oikeuttavasta toiminnasta.

Laajempaa suojaa lehtijulkaisuille Direktiivin 11 artiklassa ehdotetaan laajennettavaksi lehtijulkaisujen tekijänoikeudellista suojaa digitaalisessa ympäristössä. Lehtijulkaisujen kustantajat

34

saisivat samankaltaiset kappaleen valmistamista ja yleisön saataviin saattamista koskevat oikeudet kuin kirjailijat, esittäjät ja tuottajat. Suoja-aika olisi rajattu viiteen vuoteen lehtijulkaisua seuraavasta vuodenvaihteesta.

Lehtijulkaisuja jakavien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien tulisi siten maksaa käytöstä kohtuullinen ja oikeasuhteinen korvaus kustantajille.

Esimerkiksi sosiaalisen median palveluntarjoajan tulee jatkossa suorittaa korvaus alustalla jakamistaan uutislinkeistä.

Lehtikustantajien saamista lisätuloista asianmukainen osuus pitäisi antaa edelleen artikkelin kirjoittajalle. Julkaisujen suoja ei kuitenkaan koske yksittäisten käyttäjien laillista, yksityistä ja ei-kaupallista käyttöä.

Parlamentti täsmensi muutoksissaan, että lehtikustantajien suoja ei koske muutamalla saatesanalla varustettuja hyperlinkkejä. ”Muutaman sanan” käsite vaikuttaa johtavan siihen, että korvausvelvollisuus aktivoituisi jo varsin lyhyestä artikkelin lainauksesta hyperlinkin yhteydessä, kuten otsikosta.

Lexpress

Lisäkorvauksia tekijöille Direktiivin eniten keskustelua herättänyt ehdotus liittyy suuria määriä tekijänoikeudella suojattua materiaalia jakavien sivustojen korvausvelvollisuuteen. Tähän mennessä sivustot kuten YouTube ja Facebook ovat puolustautuneet tekijänoikeuden loukkauksia koskevia väitteitä vastaan vetoamalla sähköisen kaupankäynnin direktiivissä (2000/31/EY) annettuun säilytystä (”hosting”) koskevaan poikkeusperusteeseen.

Direktiiviehdotuksen 13 artiklalla pyritään asettamaan vastuu tekijänoikeudella suojattujen teosten luvattomasta jakamisesta palvelujentarjoajille.

Suuria määriä tekijänoikeudella suojattua sisältöä jakavien palveluntarjoajien toiminta katsotaan yleisölle välittämiseksi, ja niiden on siksi solmittava asianmukainen lisenssisopimus oikeudenhaltijoiden kanssa. Mikäli oikeudenhaltijat eivät halua tehdä lisenssisopimuksia, on palveluntarjoajien tehtävä yhteistyötä oikeudenhaltijoiden kanssa ja varmistettava, ettei alustoilla ole luvattomasti saatavissa teki-

jänoikeudella suojattuja teoksia tai muuta aineistoa.

Tiedonlouhinta ja urheilutapahtumat

Tahot, jotka kritisoivat ”meemikielloksi” nimettyä artiklaa, pelkäävät nettijättiläisten toteuttavan uuden vaatimuksen automaattisella suodatuksella, mikä saattaisi johtaa myös laillisen sisällön sensuroimiseen.

Parlamentti pyrkii hälventämään kyseiset huolet artiklaan lisättävällä nimenomaisella toteamuksella, ettei velvoitteen pidä haitata tekijänoikeuksia loukkaamattomien teosten saatavuutta. Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että verkkopalveluntarjoajat varmistavat käyttäjille tehokkaita ja nopeita oikaisukeinoja, mikäli aineistoa on poistettu perusteettomasti.

Direktiivissä säädetään myös tekstin- ja tiedonlouhinnan käytöstä tieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimusorganisaatiot voivat valmistaa kappaleita teoksista tai muusta aineistosta, joihin niillä on laillinen pääsy, ja kopioida niitä toteuttaakseen tekstin- ja tiedonlouhintaa tieteellistä tutkimusta varten.

Jää nähtäväksi, kuinka huolenaiheet ja niitä lieventämään tarkoitetut toimenpiteet toteutuvat käytännössä.

Mielenkiintoinen lisä parlamentilta sisältyy myös ehdotuksen 12 a artiklaan, jossa ehdotetaan urheilutapahtumien järjestäjille annettavaksi tekijänoikeudellinen suoja, joka vastaa esiintyjille ja elokuvantuottajille annettua suojaa. Muutoksen myötä esimerkiksi jääkiekkopelissä kuvattujen tallennusten levittäminen voi tulla kielletyksi ilman tapahtuman järjestäjän lupaa.

Lexpress

Parlamentin ehdotus toimii pohjana seuraaville neuvotteluille Ehdotus etenee seuraavaksi parlamentin, komission ja neuvoston välisiin neuvotteluihin.

Mikäli instituutiot pääsevät yhteisymmärrykseen direktiivin sisällöstä, ehdotuksesta äänestettäneen uudestaan parlamentissa ennen parlamenttivaaleja, eli vuoden 2019 alkupuolella.

Mikäli ehdotus direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla hyväksytään, se pitää edelleen implementoida jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. Tästä saattaa seurata lisää mielenkiintoisia muutoksia eurooppalaisen immateriaalioikeuden kenttään.

35

Psykologin näkökulma kaltereiden sisäpuolelta

Teksti: Heta Hovi

Psykologi ja psykoterapeutti Tiina Tuominen on työskennellyt Turun yliopistossa opintopsykologina vuodesta 2012 lähtien. Samanaikaisesti hän tekee töitä myös omalla vastaanotollaan kaksi päivää viikossa. Kun syksyisen aurinkoisena iltapäivänä istahtaa hänen vastaanottohuoneensa mukavalle nojatuolille pehmeän lampun valoon, ei heti tule ajatelleeksi, millaista työtä Tuominen on tehnyt ennen pestiään yliopistolla. Työhistoriaan kuuluu nimittäin töitä vankimielisairaaloissa psyykkisistä ongelmista kärsivien vankien kanssa – kuulostaa rankalta, eikö? Haastattelin Tuomista selvittääkseni, millaista työskentely vankien kanssa todellisuudessa on.

Kiinnostus kriminaalipsykologiaan jo varhain Tiina Tuominen opiskeli aikanaan psykologiaa Jyväskylän yliopistossa, jossa hän opiskeli muun muassa kriminaalipsykologian kursseja. Kurssien opettaja oli ollut töissä Turun keskusvankilassa, ja tästä Tuominenkin sai kimmokkeen työskennellä vankien parissa. 90-luvun alkupuolella hän päätyi harjoitteluun, jossa hän teki puolet ajasta töitä Turussa Vankimielisairaalassa (nykyisin: Psykiatrinen vankisairaala Turun yksikkö) ja puolet Turun vankilassa. Opintojensa lopulla Tuominen teki gradun vankien lapsuudessaan kokemista väkivalta- ja laiminlyöntikokemuksista ja keräsi graduunsa aineistoa vankiloista. Lisensiaattityönsä Tuominen teki lastensuojeluperheistä.

assa mielentilatutkimuksia. Kun Kakolassa, Tuomisen entisessä harjoittelupaikassa, aukesi paikka psykologille, haki Tuominen tätä paikkaa.

Psykologina Kakolassa Kakolanmäellä sijaitseva jylhä vankilarakennus on toiminut vankilana vuosina 1862–2007, ja vuonna 2007 vankilatoiminta siirtyi nykyiseen paikkaansa Turun Saramäkeen. Kakolassa

psyykkisistä ongelmista kärsivät vangit asuivat vankilan alkuaikoina muiden vankien kanssa samoissa tiloissa, kunnes vankilan viereen rakennettiin vuonna 1908 vankimielisairaala. Vankimielisairaalan psykologina Tuominen kuului psykiatriseen hoitotiimiin, ja hänen tehtäviinsä kuului muun muassa mielentilatutkimusten toteuttaminen sekä riskiarvioiden (joita silloin kutsuttiin vaarallisuusarvioiksi) tekeminen elinkautisvangeista. Riskiarvi-

Valmistumisensa jälkeen Tuominen sai vuoden sijaisuuden Niuvanniemen sairaalasta, joka toimii valtion mielisairaalana.

Työnkuvaan kuului muun mu-

Kuva: Zache - Wikimedia

Lexpress

37

oinnissa psykologi arvioi vangin vaarallisuuden eli uusintariskin ja siten sen, voidaanko hänet arvion perusteella vapauttaa vankeudesta – elinkautinenhan ei Suomessa ole käytännössä koskaan koko elämän mittainen rangaistus. Nykyisin riskiarvioita ja elinkautisvankien vapauttamista säätelee laki elinkautisvankien vapauttamismenettelystä (23.9.2005/781).

Tuomisen työskennellessä Kakolassa vankimielisairaalassa oli vankeja ympäri Suomea, ja hän tapasi joko pakkolähetteillä lähetettyjä tai vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuneita vankeja. Työhön kuului myös paljon terapiatyyppisiä keskusteluja vankien kanssa sekä psykologisia tutkimuksia diagnostiikan avuksi.

Oikeaa apua sitä tarvitseville Tuomisen mielestä yksi parhaita asioita vankimielisairaalassa työskentelyssä oli positiivisen palautteen saaminen vangeilta.

Usein hän työssään huomasi, etteivät vangit välttämättä olleet koskaan jutelleet mieltään painavista asioista kenellekään, ja hän pystyi vastaanotoillaan helpottamaan vankien oloa. Monella vangilla oli takanaan rankka menneisyys ja vahingollisia ihmissuhteita, monet olivat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai muita ikäviä asioita.

Usein koulu oli mennyt huonosti, ammatillista koulutusta ei oltu onnistuttu saamaan ja yhteiskuntaan ei tämän takia sopeuduttu. Moni vanki oli ajautunut rikollisen toiminnan pariin ja epäsosiaaliseen ympäristöön jo nuorena. Tuominen yritti tehdä työnsä psykologina mahdollisimman hyvin, ja häntä kannusti eteenpäin se, miten vangit saattoivat hyötyä terapiasta ja psykologin vastaanotot saattoivat olla osasyy siihen, että vangit kestivät koko vankeusaikansa vankilassa – monet vangit kun

38

istuivat monien vuosien tuomiota.

Tuominen koki työnsä myös yhteiskunnalliselta kannalta hyödylliseksi, sillä tehdessään riskiarvioita vangeista hän auttoi koko rikosseuraamussysteemiä toimimaan paremmin. Tietysti myös vangin saaminen ajattelemaan omia tekojaan ja ehkä hallitsemaan käytöstään auttoi vangin sopeutumista takaisin yhteiskuntaan ja oli tältä kannalta myös yhteiskunnallisesti merkittävää.

eli henkilökunnan keskuudessa vahvana, ja Tuomisen mukaan usein jopa ajateltiin, ettei vangeille kuulu enää mitään hyvää elämässä. Toki suurin osa henkilökunnasta suhtautui vankeihin myöhteisesti.

Vaikka samoja ongelmia esiintyy toki kaikkialla eivätkä mielenterveyden häiriöt rajoitu

Kolikon synkempi puoli Tuominen myöntää, että vankilassa työskentelyllä oli myös huonompia puolia. Aina vangeilta ei hyvää palautetta saanut, mutta Tuominen sanoo sen kuuluvan psykologin ammattiin. Riskiarvioiden osalta palaute vangille oli joskus epämieluisaa. Byrokratia ja vankilajärjestelmä toimii lakien ja osin omien normiensa varassa, ja aina kaikkea mahdollista ei ole vangin hyväksi tehtävissä – joko lain määräämät rajat tulevat vastaan tai sitten kysymys on yksinkertaisesti resursseista. Välillä työ tuntui jopa pään lyömiseltä seinään, kun hyviä ajatuksia ja keksintöjä vankien hyödyksi oli vaikka muille jakaa, mutta niiden toteuttaminen ei vankilamaailmassa ollut mahdollista.

Tuominen mainitsee yhtenä negatiivisena puolena myös henkilökunnan kyynisyyden. Moni oli tehnyt töitä vankilassa jo kauan ja he tyytyivät ajattelemaan vankilaa lähinnä vain sijoituspaikkana, josta ei voi olla vangille mitään hyötyä. Rangaistusajattelu

Lexpress

pelkästään vankilan muurien sisäpuolelle, myöntää Tuominen, että turvallisuusnäkökulmat eroavat suuresti, jos vertaa esimerkiksi hänen työtään Kakolassa ja nykyistä työtä opintopsykologina. Turvallisuusnäkökulmat oli aina otettava huomioon, ja koska vangit kohdattiin yksin ilman vartioita tai muuta henkilökuntaa, oli aina tiedettävä mistä löytyy

hälytysnappula ja kannattaako esimerkiksi teräviä kyniä pitää huolimattomasti pöydällä. Vankilassa kulkiessaan oli syytä myös olla normaalia valppaampana ja ehkä välillä vilkaista varmuuden vuoksi olkansa yli. Tuominen täsmentää kuitenkin, että vaikka jotkut vangit saattoivat käyttäytyä aggressiivisesti, kiroilla tai olla avoimesti vihamielisiä, ei hän

koskaan kokenut minkäänlaista fyysistä väkivaltaa Vankimielisairaalassa työskennellessään. Hän arvelee, että esimerkiksi psykiatrian akuuttiosastoilla tapahtuu väkivaltaisuuksia enemmän kuin vankilassa, sillä vankilassa näihin tilanteisiin on paremmin varauduttu.

Pahuutta silmästä silmään Entä sitten se pahuus? Lehdissä kirjoitetaan usein ”kylmäverisistä murhaajista” ja ”vaarallisista väkivaltarikollisista”. Tuominen sanoo, että median näkökulma on usein yksipuolinen. Helposti käytetään sanoja kylmäverinen, psykopaatti tai narsisti, ilman että pohditaan syvällisemmin, miksi rikollinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy ja millainen historia hänellä on. Yksi syy, miksi Tuominen hakeutui töihin vankien pariin, oli juuri se, että hän halusi nähdä myös toisen puolen rikollisista. Monella on takanaan rankka tausta eikä moni ole tehnyt rikosta puhtaasti ”pahuuttaan”.

Tietenkään rikollisen elämässä kohtaamat ongelmat eivät oikeuta hänen tekemiään tekoja, ja Tuominen sanookin että itse rikoksia hän ei tietenkään hyväksy, mutta rikollisen kehityshistorian tunteminen auttaa selittämään hänen käyttäytymistään.

Tästä kumpuaa myös halu auttaa rikoksentekijää, vaikka hän onkin tehnyt elämässään pahaa.

Työskentely vankimielisairaalassa kuulostaa työltä, joka helposti seuraa tekijäänsä kotiin.

Voisin itse kuvitella vatvovani vankien tekemiä kauheuksia ja kertomia tarinoita yöt läpeensä. Tuominen myöntää, että monelle ihmiselle hänen entiset työtehtävänsä saattaisivat olla henkisesti raskaita ja monelle ihmiselle vastaavanlainen työ ei myöskään sovi. On kuitenkin muistettava, että tässäkin tapauksessa on kyse ”vain työstä”. Tuomisen mukaan työssä

Lexpress

kuultuja asioita ei kannata jäädä miettimään ja vatvomaan, vaan on pidettävä huolta myös omasta henkisestä hyvinvoinnista ja työkykynsä ylläpidosta. Työnohjaus on psykologin työssä myös tärkeää.

Väitöskirja: Vankien neurokognitiiviset häiriöt Tämän vuoden keväänä Tuominen väitteli psykologian tohtoriksi. Hän on kirjoittanut väitöskirjansa (Neurocognitive deficits, academic difficulties and substance dependence among Finnish offenders: connections to recidivism and implications for rehabilitation, 2018) vankien lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksista.

Vankien keskuudessa neurokognitiivisten häiriöiden esiintyvyys on suurempaa kuin muun väestön keskuudessa. Vaikeuksia Tuominen on havainnut erityisesti hienomotoriikassa, visuaalisessa hahmottamisessa, kielellisessä ymmärtämisessä, visuaalisessa ja kielellisessä muistissa sekä tarkkaavaisuudessa. Yhtenä monia vankeja yhdistävänä tekijänä esiintyi tutkimuksessa myös epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö.

Nämä tekijät vaikuttavat vangin yhteiskunnassa pärjäämiseen.

Tuominen mainitsee yhtenä vankien sopeutumista vaikeuttavana tekijänä päihteiden käytön.

Neurokognitiivinen häiriö yhdistettynä päihderiippuvuuteen Tuomisen mukaan altistaa vangin vahvasti uusintarikollisuuteen.

Siksi hän kokee ensiarvoisen tärkeäksi sen, että vankien päihdeongelmiin puututaan.

Tuominen esittää, että vankien neurokognitiiviset häiriöt ja kuntoutustarpeet tulisi ottaa huomioon yksilöllisemmin, jotta jokainen vanki saisi juuri sellaista kuntoutusta kuin hän tarvitsee.

39

Mikäli rikollisuuden taustalla vaikuttaviin neurokognitiivisiin häiriöihin päästäisiin puuttumaan, turvattaisiin vangille parempi sopeutuminen takaisin yhteiskuntaan ja turva uusintarikollisuutta vastaan. Vastaan tulevat kuitenkin resurssiongelmat, sillä kaikille vangeille ei ole mitenkään mahdollista järjestää yksilöllistä kuntoutusta.

Uusi mahdollisuus vai pelkkä sijoituspaikka?

Nykyinen suomalainen vankilasysteemi saa Tuomiselta sekä ruusuja että risuja. Toisaalta on myönnettävä, että tarvitaan systeemi, jolla saadaan rikolliset pois kaduilta. Luonnollisesti rikoksesta on myös tultava seuraamus tekijälle. Tässä suhteessa vankilasysteemi siis toimii hyvin. Tuominen mainitsee, että useat vangit, jotka

käyvät psykologin vastaanotolla, saavat apua ja ehkä myös miettivät väkivaltaisuuttaan tai muita ongelmia, jotka rikollisuuteen ovat johtaneet.

On myös heitä, jotka saavat vankilassa esimerkiksi käytyä peruskoulun loppuun, hoitavat fyysistä terveyttään tai esimerkiksi hoidattavat hampaansa kuntoon.

Tämä on Tuomisen mielestä hyvä, sillä näin edes joitain stressitekijöitä vangin elämässä saadaan hoidettua ja vangeilla on parempi mahdollisuus sopeutua takaisin elämään myös vankilan ulkopuolella. Avolaitoksessa olevat vangit taas saavat tehdä vankeusaikanaan töitä, joka edistää heidän sopeutumistaan ja auttaa saamaan jalansijaa elämästä vankilan ulkopuolella.

Toisaalta Tuominen on sitä

mieltä, että vankila toimii ikään kuin sijoituspaikkana. Mikäli ihmisellä on vakavia ongelmia, ei hän välttämättä saa niihin apua.

Vankila auttaa ehkä siihen, että rikoksentekijä ei enää tee rikoksia koska hänet on viety lukkojen taakse, mutta niihin syihin, joiden takia useat ihmiset tekevät rikoksia, vankila ei itsessään auta.

Tässäkin suhteessa Tuominen kaipaisi yksilöllisempää kuntoutusta vankien tarpeiden mukaan, mutta tunnustaa jälleen resurssikysymyksen – kaikkia ei ole mahdollista hoitaa niin hyvin kuin olisi tarpeellista. ***** Kaiken kaikkiaan Tuominen puhuu vankilapsykologikokemuksistaan myönteisesti ja on sitä mieltä, että hän sai työstään paljon irti. Se oli myös oppimiskokemuksena antoisa. Vaikka turvallisuusnäkökulma oli otettava jatkuvasti huomioon ja vaikka epäsosiaalisuuden ja rikosten kanssa työskentely on myös raskasta, on yleisvaikutelma positiivinen. Tuominen myös toteaa, että loppujen lopuksi vankien kanssa työskentely ei eroa kovinkaan paljon esimerkiksi opiskelijoiden kanssa työskentelystä – kaikki ihmiset yhteiskuntaluokkaan ja elämäntilanteeseen katsomatta kärsivät mielenterveyden ongelmista ja kaikkialla kaivataan apua näihin ongelmiin. Kaikilla on myös oikeus saada apua.

Lähteet: https://www.kakola.fi/historia/ http://www.kakolankruunu.fi/kakolan-historiaa/ Laki elinkautisvankien vapauttamismenettelystä (23.9.2005/781) Tuominen, Tiina: Neurocognitive deficits, academic difficulties and substance dependence among Finnish offenders: connections to recidivism and implications for rehabilitation.

Väitöskirja, Turun yliopisto, 2018.

40

Lexpress

Lexiläiset harrastaa Mitä kanssaopiskelijat puuhailevat Calonian ulkopuolella?

Cheerleading on monipuolinen urheilulaji, joka sisältää muun muassa stuntteja (=nostoja), heittoja, hyppyjä ja akrobatiaa. Stuntit tehdään neljän hengen stunntiryhmissä, joihin kuuluu nousija, kaksi pohjaa ja takari. Olen harrastanut cheerleadingia vuodesta 2013 ja olen stunttipaikaltani takari, mutta helpommissa stunteissa osaan tehdä muitakin paikkoja. Cheerleading on laji, joka sai minut innostumaan urheilusta. Erityisesti lajin monipuolisuus ja näyttävyys vetoavat. Lempiasioitani cheerleadingissa ovat stuntit ja akrobatia sekä yhteishenki ja luottamus joukkueessa.Turussa on kolme seuraa, joissa opiskelija voi harrastaa cheerleadingia: TCS Smash, Unity Cheer ja TUAS Tornadoes. Joukkueita löytyyy kaikenikäisille ja -tasoisille aloittelijoista konkareihin.

Tuuli Tolsa Olen harrastanut paritanssia 15-vuotiaasta asti.

Silloin kävin ensimmäistä kertaa lavatansseissa, ja olin myyty heti ensimmäisestä tanssista lähtien. Nyt tanssikilometerjä on takana jo vähän enemmän, ja kaikki yleisimmät lajit onnistuvat aina polkasta salsaan. Treenailen ja ohjaan tunteja Turun rock ’n’ swing -tanssiseura Flying Stepsillä, ja saman seuran riveissä myös kilpailen parini kanssa. Paritanssi on siitä ihana harrastus, että lajien kirjo on aivan mieletön ja jokaiselle löytyy varmasti jotain. Koska aina on joku laji, jota voisi osata vielä vähän paremmin, ei tanssin kanssa tule koskaan valmiiksi. Tanssitreeneissä ei ole ikinä tylsää ja lavatansseissa jokainen ilta on erilainen.

Ja tietysti Suomi-humppa musiikkina iskee jalan alle paremmin kuin mikään muu!

Heta Hovi

Ratsastamisen aloitin ihan pikkutyttönä. Olen tehnyt hevosten kanssa aikalailla kaikkea; ratsastanut huvin vuoksi, kilpaillut, vuokrannut, valmentautunut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, ajanut, tehnyt töitä tallilla, pitänyt omaa pikkutallia kesällä siskoni kanssa...

Hevosharrastus on siitä hyvää vastapainoa opiskelulle, että tallilla puuhaillessa tai hevosta ratsastaessa ei ehdi lainkaan miettiä esimerkiksi tenttistressiä. Eläimen läsnäolo on uskomattoman rauhoittavaa. Hevosihmiset ovat yhteisö, ja tuntemattomankin kanssa on aina loputtomasti juteltavaa. Säännöllisempi harrastamiseni on edelleen sidoksissa kotikontuihini Keski-Suomessa, mutta Turussa olen käynyt kahdella tallilla tunneilla, ja minulla oli vuokrahevonen vuoden ajan Littoisissa.

Mahdollisuudet harrastaa hevosia ovat Turussa mielestäni hyvät.

Julia Kinnunen

Lexpress

43

Kolumni: Lattiahinta päästökaupan Teksti: Anna Correa de Mora

Ilmaston lämpenemisestä puhuttiin ensimmäisen kerran 1800-luvun lopussa, jolloin ruotsalainen tutkija Svante Arrhenius tutki fossiilisten polttoaineiden vaikutusta ilmastoon.

Tästä kului melkein sata vuotta hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) perustamiseen. IPCC:n tehtävänä oli ja on edelleen tutkia ilmastonmuutosta sekä tuottaa siitä tietoa päätöksentekoa varten. Viime aikoina ilmastonmuutos ja ilmakehän lämpeneminen ovat puhuttaneet etenkin IPCC:n 8.11 julkaistun raportin myötä, jossa vedotaan maapallon keskilämpötilan pitämiseen alle 1,5 asteessa. Jos tähän tavoitteeseen ei päästä, heikentyvät ihmisten elinolosuhteet

44

elinehtona

merkittävästi. Vedenpinnan nousu, äärimmäinen kuivuus ja ympäristöstä erityisen riippuvaisten kehitysmaiden elinolosuhteiden heikentyminen ovat vain muutamia esimerkkejä seurauksista, joita ilmakehän lämpenemisellä on.

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on olemassa lukematon määrä eri keinoja, joita voivat toteuttaa niin ylikansalliset organisaatiot, valtiot kuin yksittäiset kansalaiset. Kasvisruokabuumi, kauramaidon levikin nousu ja lentomatkustamisen päätyminen mustalle listalle ovat osoituksia siitä, että ongelmaan todella halutaan puuttua yksilötasolla.

Kansainvälisessä ilmastopoli-

Lexpress

tiikassa merkittävin toimija on kiistatta Euroopan unioni, joka on omaksunut johtoaseman ilmastonmuutoksen torjunnan saralla.

EU:n ilmastopolitiikan kulmakivenä on maailman suurin päästökauppajärjestelmä. Järjestelmä on melko monimutkainen mutta logiikka sen taustalla on selkeä: päästöoikeuksien hinnoittelulla luodaan yrityksille kannustin vähentää kasvihuonekaasupäästöjään. Kuulostaa yksinkertaiselta.

Järjestelmä ei valitettavasti kuitenkaan toimi. Suurin syy tähän on se, että edellä mainittua insentiiviä ei ole saatu aikaan.

On esitetty, että päästöoikeuksien hintojen tulisi olla vähintään 40 euroa hiilidioksiditonnia

kohti vuoteen 2020 mennessä, jos Pariisin ilmastosopimuksen mukaiset tavoitteet aiotaan saavuttaa. Tällä hetkellä yhden hiilidioksiditonnin hinta liikkuu kuitenkin noin 18 euron kohdalla – ja kyseessä on ennätyslukema.

Alhaiset hinnat johtuvat puolestaan päästöoikeusmarkkinoille kehittyneestä häiriöstä, jossa oikeuksien tarjonta ylittää kysynnän kirkkaasti. On selvää, että jos vanhojen toimintatapojen jatkaminen on näin edullista, ei yrityksillä ole todellista motiivia vähentää päästöjään ja kehittää ympäristöystävällisempiä tuotantotapoja.

Unionin jäsenvaltiot ovat alkaneet äänestää jaloillaan. IsoBritannia on ensimmäinen valtio EU:ssa, joka on ottanut käyttöönsä lattiahinnan. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion yritykset maksavat varsinaisen päästöoikeuden hinnan lisäksi myös kansallisen hinnanlisän, joka on tällä hetkellä

18 puntaa per hiilidioksiditonni.

Vaikka Ison-Britannian kansallinen lattiahinta on ongelmallinen monelta osalta – ennen kaikkea EU:n uskottavuuden ja maan yritysten kilpailukyvyn kannalta – on mekanismi osoitus siitä, että unionin päästökauppajärjestelmää ei enää pidetä toimivana eikä sen kykyyn tehokkaasti karsia päästömääriä luoteta. IsonBritannian lisäksi myös Ranska ja Hollanti aikovat omaksua lattiahinnan unionin päästökauppajärjestelmän rinnalle.

On ajauduttu tilanteeseen, jossa on perusteltua kysyä, onko päästökauppajärjestelmässä enää mitään järkeä. Kannustinvaikutinta ei ole, jäsenvaltiot ovat lähteneet sooloilemaan ja päästövähennykset eivät ole lähelläkään sitä, mitä järjestelmällä haluttiin alun perin saavuttaa. Tilanne ei ole kuitenkaan täysin toivoton.

Vaikka järjestelmä on täynnä aukkoja ja ongelmakohtia, ei

Lexpress

sitä kannata missään nimessä lakkauttaa. Ajatus siitä, että yritysten päästömääriä ei säänneltäisi tulevaisuudessa lainkaan, on absurdi. Järjestelmää tulee vain säännellä entistä enemmän.

Hyvä lähtölaukaus tälle olisi koko EU:n kattava lattiahinta.

Komissio on tähän asti vastustanut mekanismia sillä perusteella, että se häiritsisi markkinoiden toimintaa liikaa. Päästöoikeuksien epäonnistuneet markkinat lienevät kuitenkin riittävä osoitus siitä, että häiriötä on muodostunut riittävästi jo ns. omasta takaa. On myönnettävä, että markkinoiden itseohjautuvuus on tässä tapauksessa tullut tiensä päähän.

Väitän, että riittävän kunnianhimoisella lattiahinnalla varustettuna unionin päästökauppajärjestelmällä on kuitenkin vielä loistokas taival edessään. Se vie aina eteenpäin.

45

Sisältömainos

Uratarina: Oikeustieteellinen koulutus antaa avaimia myös esimiestehtäviin Teksti: Sanna Tähkäpää, Lakiasianpäällikkö ja lakipalveluiden tiimiesimies, OP Turku

Sanna Tähkäpää hakeutui Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan samasta syystä kuin moni muukin ”lama-ajan lapsi” – juristin koulutus tunnetusti avaa ovia moniin eri tehtäviin. Lakimiesura ei ollut nuoren kilpahiihtäjän lapsuudenhaave, vaan tavoite konkretisoitui viimeisen vuoden aikana lukiossa. Oikiksessa Sanna oli kiinnostunut monista oikeudenaloista, eikä ollut täysin varma siitä, mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä.

Kuitenkin perhe- ja jäämistöoikeus sekä esineoikeus tuntuivat mieleisiltä oikeudenaloilta, mutta myös tuomarin ura kiinnosti.

Sannan mielestä opintojen aikaisilla valinnoilla, esimerkiksi kurssivalinnoilla, on ollut selvä vaikutus hänen uraansa – liittyväthän hänen tämänhetkiset työtehtävätkin osaksi perhe- ja

46

jäämistöoikeuteen, jota hän opintojensa aikana eniten opiskeli.

Valmistumisen jälkeen Sanna päätyi Porin käräjäoikeuteen työharjoitteluun, vaikka paljasjalkaiselle turkulaiselle olisi auennut paikka myös Turun käräjäoikeudesta. Sanna oli kuitenkin jo luvannut mennä Poriin ja näin tapahtuikin. Loppujen lopuksi Poriin päätyminen oli onni, sillä Sannalle aukesi uusia määräaikaisuuksia siellä. Taloudellisesti tosin olisi ollut fiksumpaa pysyä Turussa, sillä siinä elämäntilanteessa hänellä oli kaksi kotia – toinen Turussa, toinen Porissa. Sanna kuitenkin sanoo, että rahalle ei kannata antaa liikaa merkitystä. Työskennellessään Nousiaisten Osuuspankissa hän haki tehtävänkierrossa Turun Osuuspankkiin lakiasiantunti-

Lexpress

jaksi, jossa oli huonompi palkka ja titteli. Nousiaisissa hän oli kerennyt työskentelemään asiakasneuvojana, pankkilakimiehenä sekä sijoitus- ja turvallisuuspäällikkönä, minkä lisäksi hän oli johtoryhmän ja luottotoimikunnan sihteeri. Kuukauden päästä Turussa kuitenkin avautui pankkilakimiehen tehtävä, jonka Sanna nappasi. Sanna luottaa vahvasti siihen, että elämä ohjaa: ”Uskon, että ihminen päätyy sinne, minne hänen on tarkoituskin päätyä”.

Pankkilakimiehenä Sanna teki paljon perhe- ja jäämistöoikeudellisia dokumentteja, kuten testamentteja ja perukirjoja, joissa yhdistyi myös vero-oikeudellinen puoli. ”Halusin aina auttaa tavallisten ihmisten asioissa ja sitähän me täällä pankissa juuri

teemme”. Työskenneltyään vuoden pankkilakimiehenä Turussa Sanna siirtyi lakiasianpäälliköksi sisäisessä haussa. Nyt Sanna on työskennellyt kuusi vuotta lakiasianpäällikkönä sekä vetää myös lakipalveluiden tiimiä. Työtehtäviin ovat kuuluneet muun muassa Private-asiakkaiden lainopillisten asiakirjojen laatiminen sekä esimiehenä toimiminen noin kymmenen hengen tiimille.

Sanna on marraskuussa siirtymässä täysin puhtaasti esimiestehtäviin asiakkuus- ja myyntipäälliköksi. Oikeustieteellisestä koulutuksesta on hänen mielestään ollut paljon hyötyä myös esimiehenä toimimisessa. ”Oikis opettaa etsimään tietoa.

Oikis opettaa olemaan vastaamatta kysymyksiin, joihin ei tiedä vastausta.” Tämä on helppo ymmärtää, sillä asianajajanakaan ei liene viisasta neuvoa asiakasta aiheesta, josta ei ole tarkkaa tietoa. Myös oikiksessa opittu perustelemisen taito on osoittautunut tärkeäksi taidoksi esimiestehtävissä.

Lisäksi Sannan kilpaurheilijataustasta on ollut hyötyä niin oikeustieteen opiskelussa kuin työelämässä. ”Kun luento alkoi kahdeksalta, oli ehdittävä aamulenkille jo kuudelta. Kaikki hyppytunnit tuli käytettyä hyödyksi. Siinä kyllä oppi aikatauluttamaan, mikä on todella tärkeää. Tänäänkin pitämissäni kehityskeskusteluissa isoin keskustelunaihe oli aikataulutus ja se, miten työtehtävät ehditään hoitamaan.” Esimiehenä hän kokee olevansa myös urheilutermein ennemminkin valmentaja kuin mikään pomo.

kiksi ole ikinä rekrytoidessaan työntekijöitä OP:lle katsonut heidän arvosanojaan. ”Haemme aina ihmistä, joka sopii työyhteisöön ja jolle työtehtävämme ovat mieluisia.” Hän myös toteaa, että vasta työelämässä oppii kunnolla juristiksi ja silloin esimerkiksi arkielämän oikeusdokumentit tulevat tutuiksi. Hänelle itselleen yksi opettavaisimpia työkokemuksia oli työharjoittelu ja auskultointi Porin käräjäoikeudessa, jossa tenttikirjojen käsitteet muuttuivat konkreettisiksi asioiksi.

Opiskelijoille Turun OP tarjoaa kuukauden pituisia työharjoitteluita, josta tiedekuntamme myöntää kuusi opintopistettä Harjoittelu lakimiestehtävissä –opintojakson puitteissa. Sanna kertoo, että heillä opiskelijat pääsevät mukaan asiakastapaamisiin ja tekemään esimerkiksi perukirjoja. Muutama opiskelija on myös työharjoittelun kautta saanut työpaikan Turun Osuuspankista. Tälläkin hetkellä heillä työskentelee lakimiehiä varsin erilaisissa toimenkuvissa: lakiasiantuntijoina, riskienhallintapäällikkönä, sijoitusjohtajana sekä

toimitusjohtajana muutamia mainitakseni. Juurivalmistuneelle juristille Sannalla on yksi vinkki: ”Kysy, kysy ja kysy.”

Halusin aina auttaa tavallisten ihmisten asioissa ja sitähän me täällä pankissa juuri teemme.

Kysyttäessä siitä, haluaisiko Sanna vielä joskus kokeilla uudenlaisia työtehtäviä, hän vastaa: ”Olisi mielenkiintoista nähdä täällä pyörittelemiäni asioita toisesta näkökulmasta, esimerkiksi verottajan, maistraatin tai tuomioistuimen näkökulmasta.

Edelleen esimerkiksi tuomarin ura tuntuisi kiinnostavalta. Olen kuitenkin saanut pankissa tehdä unelmatyötäni ja saanut tasaisesti uusia haasteita, mitkä ovat kehittäneet itseäni, eikä pankista lähteminen ole tullut mieleen.”

Kysyttäessä opintomenestyksen merkityksestä työelämässä, vastaa Sanna, ettei hän esimer-

Lexpress

47

Tasa-arvosta ja sukupuolistuneesta väkivallasta Teksti: Ida Rahkonen

Haastateltavana on professori Johanna Niemi.

1. Missä kohdissa yhteiskunnassa mielestäsi näkyvät räikeimmin puutteet tasa-arvossa?

Naisiin kohdistuva väkivalta on Suomessa selkeästi ongelma.

Esimerkiksi Euroopan unionin laaja haastattelututkimus vuodelta 2014 osoitti sen.

On myös varsin suuri ongelma, että nuoret noin 30-vuotiaat naiset ovat laajalti pätkätöissä,

kun saman ikäiset miehet ovat paljon useammin vakituisissa työsuhteissa.

2. Mistä epätasa-arvo näissä tilanteissa mielestäsi pääasiallisesti johtuu? Mikä on ongelman ydin?

Naisiin kohdistuva väkivalta: Meillä on historiallista painolastia, sodan jälkeensä jättämät arvet ja alkoholikulttuuri. Mutta myös lainsäädännön kehittäminen on ollut hidasta. Meillä on vahva usko siihen, että olemme

Lexpress

jo tasa-arvoisia. Joskus se vaikeuttaa tasa-arvon puutteiden havaitsemista. Näin esimerkiksi perheväkivaltaan ja seksuaaliseen väkivaltaan puuttumisessa.

Pätkätyöt: Kyllä vanhempainvapaiden ja huoltovelvollisuuksien epätasainen jakautuminen vaikuttavat.

3. Onko kaikki eriarvoisuus poistettavissa, vai onko tilanteita, joille ei voi tehdä mitään/on parempia perusteluita olla tekemättä mitään? (Esimerkiksi kysymys

49

asevelvollisuudesta sekä transsukupuolisten oikeudet olisivat mielenkiintoisia aihealueita.)

Asevelvollisuus on hankala kysymys. Mielestäni sitä pitäisi tarkastella yhdessä vanhempainvapaiden kanssa. Joustavampi ja tasapuolisempi vanhempainvapaa voisi avata tietä myös tasapuolisemmalle asevelvollisuudelle.

Transhenkilöiden oikeuksien sääntely ei sekään ole täysin ongelmatonta. Lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen ei käsittääkseni enää ole välttämätöntä. Mutta muilta osin voi olla hankalia kysymyksiä siinä, ketkä pääsevät hoitoon ja mitä hoito edellyttää.

4. Miten mielestäsi voisi saada parhaita tuloksia tasa-arvon suhteen yhteiskunnassa? Mitä mieltä olet äärifeminismistä?

Tarvitaan jatkuvaa keskustelua ja kehittämistä. Lainsäädännöllä on oma roolinsa. Myös tiedottaminen on tärkeää. Esimerkiksi työpaikkojen ja oppilaitosten tasa-arvosuunnitelmat ja niiden laatiminen ovat hyviä kanavia opiskelijoille ja henkilöstölle nostaa esiin ongelmia, mutta niitä ei välttämättä tunneta kovin hyvin.

Äärifeminismiä ei Suomessa ole nähtykään. Ehkä sitä olisi sellainen käyttäytyminen, että kieltäydytään keskustelemasta miesten kanssa. Pääosin suomalaiset ja muunkin maalaiset miehet suhtautuvat myönteisesti naisten oikeuksien kehittämiseen. Eli keskustelusta pidättäytyminen olisi aika hölmöä politiikkaa.

50

Haastateltavana on Noora Turunen, joka tekee syventävien opintojen seminaarityönsä naisiin kohdistuvasta väkivallasta (Naisiin kohdistuvan väkivallan sääntely Suomessa 2000-luvulla).

1. Miksi valitsit kyseisen aiheen & 2. Mikä on tutkimuksesi taustalla oleva kriittinen ennakkokäsitys?

Olen tutustunut aiheeseen suorittamieni erikoistumisjaksojen kautta. Aikaisemmissa töissäni olen tutkinut parisuhdeväkivaltaa koskevan lainsäädännön historiallista taustaa ja kehitystä sekä lähisuhdeväkivallan sovittelua. Yllätyin siitä, miten hitaasti yksityissuhteita ja perhettä koskeva sääntely on muuttunut ja minkälaiset ajatukset ja asenteet muutoksia ovat hidastaneet. Tähän liittyy myös kriittinen näkökulmani lainsäädännön tehoon, laatuun ja sen taustalla oleviin asenteisiin ja käsityksiin. Suunnitelmista, ohjelmista ja sääntelyn muutoksista huolimatta väkivalta ei ole juuri vähentynyt ja naisiin kohdistuva väkivalta on edelleen vakava ongelma Suomessa. Lainsäädäntö ei siis nykymuodossaan ole tarjonnut riittäviä keinoja naisiin kohdistuvan väkivallan ongelman ratkaisemiseksi. Tahdoin selvittää miksi.

3. Miten valtion suhtautuminen sukupuolistuneeseen väkivaltaan on muuttunut viime vuosikymmenien aikana?

Siinä missä perheessä tapahtuvaa väkivaltaa ennen pidettiin yksityisenä asiana ja perheen sisäisenä konfliktina, on yksityi-

Lexpress

sestä väkivallasta tullut julkisen intressin kohde. Väkivallan sukupuolistuneisuutta ei juuri tutkittu viime vuosituhannen puolella.

Nykyään sukupuoleen liittyvän väkivallan eri muodot ja piirteet tunnistetaan paremmin ja sukupuolistunut väkivalta nähdään tasa-arvo-ongelmana ja syrjintänä. Muutos on mahdollistanut lainsäädännön täsmäiskut tietyntyyppisen sukupuolistuneen väkivallan ehkäisemiseksi, kuten perheen sisäisen lähestymiskiellon mahdollistaminen parisuhdeväkivaltatapauksissa.

4. Miten suhtautuminen näkyy kriminalisoinneissa / lainsäädännössä?

Parisuhdeväkivalta, jonka uhriksi naiset suhteettoman usein joutuvat, oli pitkään ja osin edelleenkin piiloväkivaltaa johon valtio ei puuttunut. Valtion suhtautuminen tällaiseen väkivaltaan on asteittain tiukentunut.

Tämä näkyy esim. pahoinpitelysäännösten muutoksissa. Ensin laista poistettiin ero julkisessa ja yksityisessä tilassa tapahtuneen väkivallan välillä 90-luvulla.

Pahoinpitelyt olivat nyt lieviä pahoinpitelyjä lukuun ottamatta aina virallisen syytteen alaisia rikoksia. Tuolloin tuotiin julki ajatus, ettei perheessä tapahtuva väkivalta ole yksityisasia eikä hyväksyttävää ja valtiolla on velvollisuus siihen puuttua.

Sittemmin ns. vakaan tahdon pykälä eli uhrille lakiin jätetty mahdollisuus pyytää, että syyte jätetään nostamatta, kumottiin sen käytännössä vesitettyä em. muutoksen tarkoituksen. Viimeisin tiukennus on lievienkin pahoinpitelyjen muuttaminen virallisen syytteen alaiseksi, kun

väkivalta kohdistuu tekijälle läheiseen henkilöön, alaikäiseen tai henkilöön tämän työtehtävien vuoksi. Myös työtehtäviin liittyvä väkivalta kohdistuu usein naisiin. Muutokset kuvastavat sitä, että valtio ottaa tämän tyyppisen väkivallan vakavasti ja pyrkii kantamaan vastuunsa yksilön suojelemiseksi ottaen huomioon lähisuhdeväkivallan erityispiirteet.

levaa keskustelua. “#metoo vs. #himtoo”-keskustelun kaltainen vastakkainasettelun ilmapiiri saattaa estää aloitetta koskevan rationaalisen, rakentavan keskustelun. Toisaalta seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön muutostarpeet ovat muutenkin tällä hetkellä arvioinnin kohteena.

Aloitteen aikaansaama julkisuus ja keskustelu voivat joka tapauksessa olla tälle työlle hyödyksi.

5.Mitä mieltä olet suostumus2018 -kansalaisaloitteesta?

6. Minkä toivoisit olevan tutkimuksesi anti?

Kannatan suostumuskysymyksen tuomista julkiseen keskusteluun sekä raiskaussäännöksen kehittämistä suostumusmallin suuntaan, ei kuitenkaan välttämättä ehdotetussa muodossa. En ole yllättynyt hankkeen vetäjien päätöksestä olla jättämättä aloitetta vielä nykyisen eduskunnan käsiteltäväksi.

Aihe vaatii edelleen valmiste-

Nykyinen lainsäädäntö ei ole tarjonnut riittäviä välineitä väki-

Lexpress

valtaongelman ratkaisemiseksi.

Lainsäädäntötutkimuksen keinoin voimme pyrkiä selvittämään onko esimerkiksi yksittäisen hankkeen lainvalmistelu ollut tarpeeksi laadukasta ja miten hyvin ongelmanmäärittely on onnistunut. Tämän työn tarkoituksena on selvittää minkälaisia väkivaltaan liittyviä käsityksiä lainsäädännön taustalla on. Tämän avulla voimme kenties tehdä johtopäätöksiä siitä mihin suuntaan lainsäädäntöä tulisi kehittää.

Oikeusministeriön käynnistämät hankkeet ovatkin odotettuja ja tarpeellisia toimia etenkin yksityishenkilöiden ylivelkaantumisen estämisen osalta. Samalla on kuitenkin muistettava, että valtiovalta voi rakenteellisesti hillitä velkaantumisen mahdollistavia instrumentteja, mutta lähtökohtaisesti omasta taloudesta tulee pitää huolta.

51

Vaihdossa Virossa Teksti ja kuvat: Tuuli Dunder

Monen oikkarin elämässä vaihto on se kauan odotettu ja hartaasti suunniteltu lukukausi, minkä aikana saa rentoutua suomalaisen yliopiston sähköisten tenttijärjestelmien sattumanvaraisuuden aiheuttamista paineista. Sekä ehkä hieman tutustua kulttuuriin (juomavalikoiman halpuuteen). Opintojen alusta asti ajattelin, että vaihto saa nyt tällä kertaa jäädä kokematta: olin lukion aikana vuoden vaihdossa, ja koin saaneeni vuodesta sen verran irti, että nyt olisi aika keskittyä opintoihin. Toisin kävi.

K O H D E VA L I N TA Olen elämäni aikana todennut olevani hieman taipuvainen niin kutsuttuun ex tempore -käyttäytymiseen, mutta se kukki parhaillaan juurikin syksyllä 2017.

Olin tavannut keväällä ihmisen, jota tälläkin hetkellä kuvailisin paremmaksi puoliskokseni, ja hän ilmoitti elokuussa lähtevänsä Tallinnaan opiskelemaan vuodeksi. Lähtö olisi muutaman viikon päästä. Kaksi päivää tämän jälkeen vaihtohakemus oli laitettu vetämään, ja kohdemaana oli mikäs muu kuin Viro. Tuijotellessani syys-, loka-, marras- sekä joulukuun kaksi kertaa viikossa (pahimmassa tapauksessa perjantaina illalla ja sunnuntaina aamulla) Viking Linen ikkunasta ulos teeskennellen kuuromykkää tulin siihen lopputulokseen, että valintani oli täysin oikea.

K A U P U N K I Tallinna vaihtokohteena Tallinnan kauppakorkeakoulun gaalaillallinen

52

Lexpress

TTU tuntui olevan askeleen edellä kaikkia muita tuntemiani yliopistoja, ja tarjolla oli erittäin kattava kokoelma mielenkiintoisia sekä hyödyllisisä, moderniin aikaan päivitettyjä kursseja.

Venäläiset rannalla maaliskuussa ei kuulosta eksoottiselta, eikä se tosiasiassa eronnut Suomen suurkaupungeista merkittävästi.

Kulttuurikokemuksia en siis ehkä lähtisi Tallinnasta etsimään.

Sitä vastoin tunsin oloni hyvin kotoisaksi Virossa, sillä suomalaisen olemuksen kulmakivet kukkivat siellä yhtä vahvasti kuin täällä lintukodossa. Lisäksi kotimatka perheen luo Haminaan kesti yhtä kauan kuin Turusta, joten vaihtoon lähtemisen kynnys oli matala. Hinnat myös hellivät suomalaista opiskelijaa (joka näin sivuhuomautuksena saa 200 euroa enemmän opintolainaa ulkomailla), sillä vuokrat olivat valehtelematta noin puolet Helsingin hinnoista. Lisäksi vakiosalinamme toimi kaksi kerroksinen kuntoiluhalli, jonka kuukausimaksuun (45 e) sisältyi sekä oh-

jatut tunnit että Spa muutamine saunoineen, uima- ja porealtaineen sekä ulkojacuzzeineen.

Y L I O P I S T O Hakiessani yliopistoon tulin monta kertaa epäluuloiseksi siitä, olenko varmasti lähettänyt hakemuksen oikeaan kouluun, sillä yliopiston nimi TTU (The Tallin University of Technology) sekä äitini muistuttivat minua tästä usein. Paikan päällä selvisikin, että n. 98% vaihto-oppilaista oli insinöörejä, ja sitten siellä oli minä ja muutama muu eksynyt lakiopiskelija. Koulu oli siis kuitenkin aivan oikea, ja kurssitarjotin oli puolitoistavuotisen oikisurani ensimmäinen askel kohti motivoitumista.

Lexpress

Tässä vaiheessa joku varmaan miettii, että eihän vaihtoon lähdetä opiskelemaan vaan sinne lähdetään ryyppäämään! No, jokainen taplaa tyylillään. Itse olin Turun fuksivuodesta tuhoutuneena valmis kuromaan umpeen vääjämättä kasvavaa opintopistevajettani, ja opiskelu maistui turkasen hyvältä viisikerroksisessa kirjastossa joka oli tehty kokonaan lasista (rakennusinsinöörillä saattaisi olla lisättävää). Tallinnan opetuksen taso yllätti täysin, sillä Suomessa sitä ei ainakaan minun tietääkseni ole arvostettu kovin korkealle. Professorit olivat alansa asiantuntijoita, ja usein myös työskennelleet sellaisissa instituutioissa missä usein kyseisen kurssin kävijät unelmoivat joskus työskentelevänsä.

Tallinnassa tenttijärjestelmä oli myös ilahduttavan erilainen, sillä suurimmassa osassa kursseja arvosteltava lopputyö oli n. 10 sivuinen tutkimustyö eli ”research paper”, jonka aiheen sai itse päättää. Tällainen järjestelmä ei ainoastaan motivoinut opiskelemaan, vaan myös valmensi notaarin kirjoittamiseen.

Lisäksi oikeudellinen kielitaito karttui huimasti opintojen ollessa englanniksi.

53

OPISKELIJAELÄMÄ Lexiläiset osaa bilettää. Se on Turussa yhtä tunnettu fakta kuin se, että kivi on kova. Toogien jälkeen ajattelin että nyt on elämässä kaikki nähty. Toogien 2018 jälkeen kirjaimellisesti kaikki. Mutta pakko sanoa, että kyllä ne vaihtaritkin osaa rellestää: Tallinnaan tuli todella paljon opiskelijoita Keski- sekä Itä-Euroopan maista, ja mm. tsekkiläiset, unkarilaiset sekä saksalaiset näyttivät miten olutta juodaan. Ja venäläiset ja ruotsalaiset hoitivat sitten sen viinapuolen.

Suurin osa vaihtareista asui isossa kommuunissa kahden hengen huoneissa, ja huhujen mukaan bilepäiviä olivat maanantai, tiistai, keskiviikko, torstai, perjantai sekä lauantai. Sunnuntai oli pyhitetty lepopäivä, jolloin promillemäärän sai laskemaan hetkellisesti alle yhden. Tallinnan keskustassa oli muutama klubi, joita kierrätettiin päivän mukaan. Kommuunissa pidettiin myös avoimia bileitä, joista yksi suosittu konsepti oli ”Sangriaparty” espanjalaisittain. Näissä bileissä sangria virtasi kuin K-tie bileissä kasikymppänen vergi konsanaan, ja jokaisen juomat sangria-annokset merkattiin taululle tukkimiehenkirjanpidolla. Eniten annoksia juonut sai mitäs muuta kuin kunniaa.

M

A

T

K

A

to-opiskelijoille matkoja: osa reissaajista suuntasi alapuolella sijaitseviin Baltian maihin, mutta itse päädyin melkein koko ikäni Itärajalla asuneena ensimmäistä kertaa Neuv.. Venäjälle! Kohteeksi valikoitu Pietari, ja matkaan lähti n. 40 Tallinnassa oleilevaa vaihto-opiskelijaa, joista osan tunsin etukäteen. Pietarissa aikataulu oli tiukka, ja jokainen nähtävyys oli toistaan upeampi.

Jonkun verran olen elämässäni matkaillut, mutta loman aikana tulin siihen lopputulokseen, että en koskaan ole nähnyt mitään vastaavaa: Venäjä lumosi minut kauneudellaan sekä asenteellaan.

Venäläinen kulttuuri sekä ihmiset puhuttelivat minua välittömästi. Tri Paloski, Volga sekä muut Venäjän kulttuuria ylistävät taiteen muodot olivat antaneet

minulle hyvin perinteisen kuvan Venäjästä, enkä pettynyt paikan päällä. Ihmiset olivat omalla tavallaan ronskeja, ja varsinkin meidän matkaoppaamme musta, itseironinen huumori upposi meihin matkailijoihin. Upein asia mikä jäi mieleen oli Pietarin metro, joka on vuorattu marmorilla sekä muilla kalliilla materiaaleilla, ja jossa ei ole roskan roskaa.

Oudoin asia mikä jäi mieleen oli se, että jouduin jokaisessa ravintolassa tilaamaan kaksi pääruokaa tullakseni täyteen.

V A P A A - A I K A Vaikka Viron mainitseminen ei ehkä herätä luonnon osalta paljonkaan konnotaatioita, sitä siellä kuitenkin on. Tällaisena metsästäjä-keräilijän jälkeläisenä olen aina ollut kiinnostunut

T

ESN järjesti myös vaihTallinnan bilekommuuni

54

Lexpress

luonnosta sekä sen monimuotoisuudesta, ja Virossa ollessani päätin katsastaa lähialueiden maisemat. Saatuani tietää Viron korkeimman kohdan olevan n.

320 metriä merenpinnan yläpuolella, päätin tähdätä puhtaasti metsään. Lahemaan kansallispuisto tarjosi monia päiväretkiin soveltuvia metsäreittejä, ja metsä oli no, se oli metsää. Sielua hoitavaa, kaunista sekä rauhallista.

Y L E I S E S T I Jos joku harkitsee vaihtoon lähtöä, sanon että ehdottomasti kannattaa. Tietenkin itsellä rima oli matalammalla, sillä mukaan lähti tuttu ja turvallinen tuki. Lähtemistä ei kannata kuitenkaan ujostella, sillä yleensä kaikki ovat sitä mieltä että se kannattaa.

Jokaiselle vaihto on erilainen kokemus, eivätkä kaikki halua vaihdolta samoja asioita. Omalla kohdallani vaihto toi stabiiliutta muuten sekavaan arkeeni, joka pyöri Turussa töiden, koulun, hallitushommien, juhlien järjestämisen, juhlimisen, poikaystävän sekä perheen ympärillä. Vaihdon jälkeen olo oli rauhallinen, ja

Sangrian juonnin mestarit

elämässä osasi priorisoida asioita taas uudella tavalla. Myöskin ajatus asettumisesta Turkuun viiden muuton jälkeen (tämä jääköön selittämättä) tuntui houkuttelevalta, eikä enää ole samanlaista tarvetta riekkua kymmenessä eri paikassa kahden päivän sisällä.

Myös tämä myytiksikin rinnastettava opiskelumotivaatio löytyi

Vironmaalta, missä tiedon mesi virtasi ja uravaihtoehdot puhkesivat eteeni kuin kevään kukat.

Hait siis taukoa opiskelusta tai päinvastoin, suosittelen erittäin lämpimästi!

Jokaiselle vaihto on erilainen kokemus, eivätkä kaikki halua vaihdolta samoja asioita.

Lexpress

55

Opetuksen laadun on säilyttävä Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita.

Yliopistoilla, niin myös omalla tiedekunnallamme, on kaksi tehtävää. Tieteellisen tutkimuksen tekeminen ja siihen perustuvan opetuksen antaminen. Jokaisen ajattelevan ihmisyksilön tulisi olla kiinnostunut siitä, että yliopistoissa tehty tutkimus on laadukasta. Tästä huolimatta opiskelijoiden tärkein kiinnostuksen kohde on, ymmärrettävästi, annettavan opetuksen taso, jonka pitäisi valmistaa opiskelijaa asiantuntijaksi kilpailtuun työelämään.

Edellisessä kirjoituksessani tällä palstalla käsittelin taloudellisten resurssien merkitystä hyvän, tai edes välttävän, opetuksen antamisessa.

Tyhjästä on paha nyhjäistä. Toinen merkittävä tekijä laadukkaan ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvan opetuksen antamisessa on tietenkin opetuksen antaja eli opettaja.

Tiedekunnassamme on viime aikoina koettu paljon henkilöstö vaihdoksia muun muassa eläköitymisten vuoksi. Vaihdoksia on myös nähtävissä tulevaisuudessa.

Tärkeää onkin opetuksen turvaaminen henkilövaihdosten jälkeenkin.

Tämä tarkoittaa huolenpitoa niin opetushenkilöstön riittävästä määrästä kuin heidän oikeudellisesta ja pedagogisesta ammattitaidostaan.

Useiden professorien jäädessä pois heiltä jäävän työtaakan jakamista olemassa olevan henkilöstön niskoille ei voi pitää perusteltuna tai edes tehokkaana tapana varmistaa opetuksen laatua. Ylityöllistetyillä ihmisillä kun on taipumusta mennä siitä mistä aita on matalin. Opetuksellisen vastuun kaatamista myöskään uraansa aloittelevien tutkijoi-

56

den niskaan ja heidän heittämistään niin sanottuun syvään päähän ei ole pidettävä suotavana tutkijoiden itsensä tai meidän opiskelijoiden kannaltakaan. Toivon mukaan ensi vuonna täyttöön saatavat tenure track -tehtävät eli määräaikaiset (apulais)professuurit, joiden putken päässä loistaa vakituinen virka, ovat yksi askel varmistaa riittävän ja tieteellisesti monipuolisen opetushenkilöstön määrä.

Uutta henkilöstöä palkatessaan tiedekunnan on syytä pitää huolta valittujen tieteellisen pätevyyden lisäksi myös pedagogisista taidoista. Parin puolivillaisen dian muodostamaa esitystä ja niitä seuraavaa kirjatenttiä, kun voidaan pitää pitkin hampain riittävänä professorilta, jonka tulevan kirjallisen tuotannon merkittävin teos on testamentti. Kaikille muille tämä on opetuksellinen rimanalitus, joita ei tulisi hyväksyä. Monipuolisia opetus- ja suoritustapoja sekä peruskursseihinkin panostamista on pidettävä laadullisena miniminä tiedekuntamme opettajilta. Siitäkin huolimatta, että erilaisilla suoritustavoilla onkin taipumusta aiheuttaa purnausta, erityisesti eräällä helsinkiläisellä tienpätkällä ravaavissa, opiskelijoissa. Koittakaa kestää niin te opettajat kuin me opiskelijatkin sillä tulevaisuudessa meiltä kaikilta on vaadittava enemmän, jos todella haluamme opiskella tiedekunnassa, jonka tutkinnolla on jotain virkaa.

Summa summarum*, tulevaisuudessa tiedekunnan on syytä paikata aivovuotoaan palkkaamalla taloon uusia aivoja, sekä pitää huolta valintojensa osumisesta opetuksellisesti taitaviin henkilöihin, joille

Lexpress

ansioksi on luettava aito innostus niin omaan oikeudenalaansa kuin sen ihmeellisyyden levittämiseen sisäänotetuille massoille.

Tämä teksti on viimeinen minulta opintovastaavana julkaistava, joten lopuksi haluan esittää kiitoksen kuluneesta vuodesta ja toivottaa seuraajalleni Elinalle onnea ensi vuoteen, sekä sen haasteisiin.

Lisäksi on otettava huomioon se, että tätä lukiessasi olemme hyvän matkaa marraskuussa, joten haluankin käyttää tilaisuuden hyväksi ja toivottaa juurikin sinulle: hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Törmäillään Calonialla!

Roni Sirjonen Opintovastaava *Ja näin tästä hörinästä tuli pätevästi argumentoitu ja koherentti mielipidekirjoitus.