Puhe miehelle Arvoisat kunniavieraat, hyvä juhlaväki. Nordiska gäster. Mies. Puheen teemaa, teitä miehiä, on vuosien aikana lähestytty tällä korokkeella usein eri tavoin: joku on hakenut tukea Wikipedian ja keskustelupalstojen määritelmistä, toinen taas on käsitellyt aihetta tutkielman näkökulmasta. Populaationne kokoa sekä yleistä liikehdintäänne on havainnoitu niin empiirisin kokein kuin hämmentävin hakukoneosumin. Komeuttanne on ylistetty ja vähenevää määräänne murehdittu. Mietinkin pitkään, mistä näkökulmasta tätä puhetta lähestyisin. Päätin etten pidä puhetta siitä, kuinka me naiset tarvitsemme
miehen sankariksi niitä hetkiä varten, kun lamppu täytyy vaihtaa, hylly kiinnittää seinään tai mekon vetoketju saada kiinni. Vaikka, myönnettäköön – olen kerran istunut illan eteisessä odottamassa kotiinpaluutasi jäätyäni jumiin kotelomekon uumeniin. En puhu myöskään siitä, kuinka miehet ovat hellyyttäviä toisinaan yksinkertaisilta vaikuttavine aivoituksineen. Uskon jokaiselta meistä löytyvän havainnollistavia esimerkkejä ystävästä tai puolisosta, joka on ottanut grilliltä taksin pitääkseen makkaraperunat lämpiminä vain laittaakseen ne heti kotona jääkaappiin. Tai kenties yllättänyt tilaamalla nimipäiväkukkia toimistolle. Siis siihen, jossa lopetit työt jo kaksi kuukautta sitten.
Inspiraatio löytyi lopulta lähipiiristä. Ystäväni, hieno mies hänkin, totesi syksyllä erään keskustelun yhteydessä, että tapamme vitsailla asioista vaikuttaa siihen kuinka niihin oikeasti suhtaudumme. Millaisen viestin siis välitämme viitatessamme teihin jokapäiväisissä keskusteluissamme? Tähän puheeseen taustatyötä tehdessäni havahduin huomaamaan, että meillä on paha tapa korostaa usein vain tiettyjä puolianne. Vahvistamme mielikuvaa tietynlaisesta miehestä. Siitä, joka on ihana hölmö, jota tehtävämme on äitimäisin ottein paimentaa. Kerromme lounaspöydässä aiemmin mainitun kaltaisia tarinoita, naureskellen ja samalla vähän moittien. ”Ette ikinä arvaa, mitä eilen taas tapahtui.” Etsimme välisiämme eroavaisuuksia ja yleistämme. Jätämme sanomatta ääneen ne kaikista tärkeimmät asiat, joiden ansiosta teillä on niin erityinen asema elämässämme. En kiellä, etteikö tähän puheeseen varattu aika kuluisi nopeasti, mikäli käyttäisin sen kertoen tarinoita tuttavieni lukuisista seikkailuista, joista parhaimmat tuntuvat usein liittyvän tähän ainejärjestöön. Tätä muutama täällä tänään istuva on varmaan myös kauhulla odottanut. Tällainen ratkaisu tuntuisi silti merkityksenne vähättelyltä ja veisi huomion pois
50
LexPress