Page 1


CALONIA g a l l u p Syksyn ensimmäisen LexPressin gallupissa opiskelijat vastaavat rikoksiin liittyviin kysymyksiin: 1. Miten muuttaisit rikoslakia? 2. Millaiseen rikokseen saattaisit syyllistyä seuraavan viiden vuoden aikana? 3. Mitä rikossarjoja seuraat? ESSI SALONEN, 1. VUOSIKURSSI 1. Mielestäni esimerkiksi talousrikoksesta määrättävän rangaistuksen ankaruus suhteessa vaikkapa henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkaamisesta määrättävien rangaistusten ankaruuteen ei ole aina tasapainossa, joten siinä olisi kehittämisen varaa. 2. Ylinopeus. 3. Katson vähän kaikkea, muun muassa Mentalist, Criminal Minds, Bones, Muistin vanki… EETU TOIVIAINEN, 1. VUOSIKURSSI 1. Ei tule mitään äkkiseltään mieleen, joten nykyinen on ihan hyvä. 2. Varmaankin talousrikos. 3. Katson Pukumiehiä (Suits) ja joskus Kylmää rinkiä (OZ), vaikka se onkin enempi vankilasarja.

VILLE LAHTI, 5. VUOSIKURSSI 1. Huumausaineiden käyttörikoksista tuomittavien erilaisten seuraamusmuotojen käyttöä tulisi helpottaa. 2. Hmm… Ehkä virkavirheeseen. 3. Pasila, jos se lasketaan rikossarjaksi.

Teksti ja kuvat: Hanna-Maija Raitio


TOIM. huom. lehti rikoksista ja lexin syksystä Vuoden neljäs ja syksyn ensimmäinen LexPress rakentuu tällä kertaa Rikosoikeus Suomessa -teeman ympärille. Rikosoikeus on se perinteisin, mutta myös vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kiinnostavuutensa säilyttävä oikeudenala. LexPress sai jälleen kunnian haastatella alan asiantuntijoita ajankohtaisista rikosoikeuteen liittyvistä aiheista sekä heidän työstään rikosoikeuden parissa. Lehdestä voi lukea tämän vuoden syyskuun alussa voimaan astuneesta seksuaalirikossäännösten muutoksesta sekä vuoden alussa voimaan tulleesta esitutkintalakiuudistuksesta. Oikeustaju ruotii tällä kertaa sitä, onko nykyinen tahallisuussääntelymme ajan tasalla. Työstään alalla kertovat niin runsaasti julkisuutta saaneen tapauksen puolustusasianajaja, aikaisemmin Keskusrikospoliisissa työskennellyt Tullin huumepuolen tutkinnajohtaja kuin johtava julkinen oikeusavustajakin. Teema-aiheisten juttujen lisäksi lehti sisältää perinteisen jutun Lexin aina yhtä legendaarisesta fuksiviikosta sekä raportin vuosittaisesta Lex Closed Golfista. Oikeusapua käsittelevän jutun yhteydessä lehti luo katsauksen myös Oikeusaputoimikuntaan. LexPress ei ole myöskään unohtanut Lexin omaa osakeyhtiötä Lex Libriä, joten lukemalla lehteä selviää myös, mitä Librille kuuluu tänään. Ilman innokasta ja aktiivista toimituskuntaa ei tätäkään LexPressin numeroa olisi syntynyt, joten suuri kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana tekemässä lehteä. Toimituskunta sai tänäkin vuonna uusista fukseista tervetullutta täydennystä, mikä lupaa hyvää LexPressille myös jatkossa. Sekä vanhoja että uusia kirjoittajia tarvitaan. Hyvä me! Mielenkiintoisia lukuhetkiä! Kirsi Anna palautetta: lexpress@lex.fi

LexPress 04/14

Päätoimittaja:

Kirsi Kemppi lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Kirsi Kemppi

s. 11...

Toimituskunta: Pauli Engblom Annika Falbén Mona Flink Juulianna Huusko Anni Juvonen Salla Kettunen Päivi Kyllönen Maarit Levoniemi Sanna Mäkilä Petra Nieminen Niko Nynäs Tuomas Pekonen Jenna Pentikäinen Eveliina Raitio Hanna-Maija Raitio Ilona Sekiguchi Sami-Petteri Seppä Elisa Seppälä Jussi Sjöblom Jussi Tapani

Etukansi:

s. 37...

Kirsi Kemppi

Kansikuva: Hanna-Maija Raitio Kuvassa: Kiisu Klemetti Jenni Koivumäki Camilla Kolu

Ilmoitusmyynti: Leevi Mehtäjärvi talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2014 Lex ry Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

s. 56...


sisällys rikosoikeus suomessa

... s. 19

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom.: Lehti rikoksista ja Lexin syksystä . . . . . . . 4 Pääkirjoitus: Rikosoikeuden kysymysten ja syksyisten . . . . . . 6 Puheenjohtajalta: Lexiläisyys – mitä se lopulta on? . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu: Syysterveiset edustajistosta! . . . . . . . . . . 11 Senilexin kuulumisia: Senilexin yritysvierailu UPM:n . . . . . . 12

Ajankohtaista: Kiristyvä seksuaalirikoslainsäädäntö . . . . 15 Esitutkintalakiuudistuksessa lait ojennukseen . . . . . . . . . . 19 Julkinen oikeusapu – tukena ja turvana rikosasioissa . . . 23 Oikeusaputoimikunta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27 Oikeustaju: Onko tahallisuussääntely ajantasalla? . . . . . . 31 Puolustusasianajajana julkisuuden valokeilassa . . . . . . . 35

... s. 46

Rikossovittelu vaihtoehtona konfliktinratkaisuun . . . . . 37 Juristi rikostutkinnan pauloissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41 Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45 Kohti menestystä: Auskultointi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 46 Oikkarina Itä-Suomen yliopistossa . . . . . . . . . . . . . . . . 50 Lex Libri Oy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53 Lex Closed Golf . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56 Fuksiviikko 2014: Fuksin näkökulma . . . . . . . . . . . . . . . 58 Fuksiviikko 2014: Vanhemman tieteenharjoittajan silmin . . . . 59

Pressword . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

... s. 58


PÄÄ kirjoitus

rikosoikeuden kysymysten ja syksyisten asioiden parissa Viilenevä syksy on tuonut tullessaan jälleen paljon uutta. Fuksit ovat tuoneet uutta intoa Calonialle, Lexin toimintaan sekä meidän vanhempien tieteenharjoittajien keskuuteen. Moni vanhempi lexiläinen on varmasti palannut syksyn aikana ajatuksissaan omaan fuksivuoteen ja niihin tunteisiin, kun oikeustieteen opiskelu, Calonian lukusali, Lex, Kirkkotie ja bolognanpunaiset haalarit olivat jotakin aivan uutta. Rikosoikeudessa syksy on merkinnyt ainakin seksuaalirikosten säännösten muuttumista, kun muun muassa säännös pakottamisesta sukupuoliyhteyteen on rikoslaissa kumottu. Uudistuksen odotetaan ankaroittavan rangaistuskäytäntöä entisestä. Myös prosessuaalisesti historiallisen Ulvilan surma –tapauksen oikeuskäsittelyä on jatkettu syksyn aikana Vaasan hovioikeudessa. Vuoden neljäs LexPress käsittelee rikosoikeutta ja rikosoikeuden parissa työskentelyä Suomen rajojen sisäpuolella. Rikosoikeutta on yleensäkin perinteisesti pidetty kansallisena oikeudenalana, mutta nykyisessä globalisaation, internetin ja älylaitteiden maailmassamme rikosoikeuden kansallisuus on kuitenkin vähintää-

6

kin suhteellista. Kansainvälinen rikosoikeus tarjoaa kansallisen ohella monia mielenkiintoisia ja haastavia työtehtäviä oikeustieteen tutkinnon suorittaneelle. Rikosoikeus on se perinteisin, ja samalla eniten julkisuutta saava oikeudenala. Tapahtuneista rikoksista, niiden oikeuskäsittelystä ja niistä annetuista tuomioista uutisoidaan laajasti, suuremmista tapauksista toisinaan koko valtakunnallisen median voimalla. Toimittavat kuvaavat, soittavat, hakevat tarvittavaa informaatiota paikan päältä. Mylly jauhaa kiinnostavista jutuista kaiken irti. Rikosoikeus on ehkä myös siksi populaarinen, että rikoksista on helppo olla jotakin mieltä. Oikein – väärin, totta – valetta, syyllinen – syytön. Aloittaessani rikosoikeuden opintoja saattoi itsellänikin olla joistakin asioista vastaavanlainen, mustavalkoinen mielipide. Jotakin merkittävää tapahtui, kun musta ja valkoinen sekoittuivat erisävyisten harmaiden alueeksi. Sosiaalisesta mediasta ja internetin keskustelupalstoilta saa helposti sellaisen käsityksen, että tavallisen kansan

LexPress


mielestä nykyinen rangaistusjärjestelmämme on pahemminkin pielessä. Silmiini on osunut viime aikoina useita keskusteluita, joissa on esitetty mitä erilaisimpia ratkaisuja rikosseuraamusjärjestelmämme uudistamiseksi. Esimerkiksi vankiloiden ulkoistaminen muuhun maahan ei liene ongelmatonta poliittisesti, juridisesti, taloudellisesti kuin käytännössäkään. Keskusteluita seuraamalla saa myös luotua nopeasti itselleen sellaisen kuvan, että kansan mielestä talousrikoksista rangaistaan liikaa ja muista rikoksista liian vähän. On kuitenkin samalla muistettava, kuten vanha sanonta kuuluu: hiljaisuus on myöntymisen merkki. Lehden painoon menon aikaan Kansalaisaloite lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusasteikon koventamisesta on kerännyt noin 46 000 allekirjoitusta. Aloitteen perusteluissa sanotaan: ”-- useat rangaistukset ovat riittämättömiä eivätkä vastaa tavallisen kansan oikeustajua.” Ankarien rangaistuksen vastavoimana ovat kuitenkin perus- ja ihmisoikeudet, joiden noudattamiseen Suomessa on vahvasti sitouduttu. Rikosprosessin kautta sekä uhrin että tekijän oikeudet ovat tasavertaisesti ja perusoikeuksien edellyttämällä tavalla toteutettavissa. Viime aikoina minua on ilahduttanut suuresti se, että LexPressin toimituskuntaan lähti heti syksyn ensimmäisessä kokouksessa mukaan monta ennakkoluulotonta ja rohkeaa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa. Kirjoittaminen on tärkeä taito jota voi hioa jatkuvasti, vuosikurssiin katsomatta! Vuosi on vierähtänyt nopeasti, ja seuraavana on vuorossa jo vuoden viimeinen LexPress. Numero tulee olemaan kahden teeman paketti, sillä varsinaisen teeman lisäksi teemana tulee olemaan alumniyhdistyksemme Senilex.

Kirsi Kemppi Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7


PUHEEN johtajalta

lexiläisyys –

mitä se lopulta on? Ihaillessa uusien fuksien intoa käytännössä kaikkea mahdollista järjestämäämme kohtaan sitä väkisin miettii, missä piilee tämä vuosikurssin toisensa jälkeen pihteihinsä nappaavan järjestömme voima? Mikä saa fuksit edelleen kajauttamaan komeasti yhdestä suusta ilta toisensa jälkeen Lexiläisten laulun, entä mikä n-vuosikurssilaisen saapumaan Kirkkotielle fiilistelemään yhä uudelleen ”vielä tämän viimeisen kerran”? Miten ihmeessä olemme niin onnellisessa asemassa, että lexiläisyys ylipäätään on jäsenillemme niin suuri ja tunteita herättävä asia? Neljännen vuosikurssin edustajana koen seisovani Lex-aktiivisuuden suhteen jonkinlaisella vedenjakajalla. Pääpaino aktiivisimmassa opiskelijaelämässä on luonnollisesti ensimmäisissä opiskelijavuosissa, ja välillä sitä nykyään kokee itselle hyvin uudenlaista ja vähän ikävähköäkin vanhuuden tunnetta. Sama kohtalo on uskoakseni myös useimmilla vuosikurssitovereillani: erikoistumisjaksopaineet ja työt vesittävät useimmilta mahdollisuuden hakea eniten aikaa vieviin vastuutehtäviin. Lisäksi bileisiin saapuessasi suurinta osaa nuoremmista opiskelijoista et enää tunne, mikäli et ole fuksisyksyn tapahtumiin enää aiempien vuosien innokkuudella alusta asti osallistunut. Lexiläisyydessä on silti jotain hämmentävän suurta joukkoa varsin erilaisia ihmisiä, vuosikursseja ja elämäntilanteita

8

yhdistävää vetoa. Me emme ole onneksi kaikki samasta puusta veistettyjä, emme edes lähellä sitä. Millainen on edes jollain tavoin tyypillinen lexiläinen? Jokainen pystyy varmasti keksimään nopeastikin muutaman kuvailevan adjektiivin, eivätkä varmasti kaikki näistä luonnehdinnoista ole aina pelkästään positiivisia. Luonnehdinnat saattavat olla joko puhdasta matemaattista faktaa tai sitten yksittäisten, todennäköisesti näkyvien tai muuten vahvojen persoonien muokkaamaa mielikuvaa. Toisaalta muodostuneen kuvan syntyprosessilla tai sen oikeellisuudella ei ole edes lopulta väliä. Jokaisen tunteet ovat hänelle itselleen totisinta totta, ja näiden mielikuvien puroista lopulta syntyy oma jollain tavoin kollektiivinen käsityksemme siitä, millaisina me itse itseämme pidämme. Olemme myös monelta osin perinteidemme vahvasti ohjailemia ja sitä kautta tiettyjen tapojen enemmän tai vähemmän annettuina ottajia, mutta siinä on kuitenkin nähdäkseni enimmäkseen hyviä piirteitä. Juuri perinteillä lopulta luomme sen vuosikursseja ja jopa vuosikymmeniä yhdistävän siteen, joka saa vanhemmat opiskelijat ja viime vuosituhannella opiskelleet alumnitkin olemaan aidon kiinnostuneita nykyisten fuksien ja muiden opiskelijoiden kuulumisista. Jos pöytä ihan aidosti kokonaan puhdistettaisiin kaikesta vanhasta vuosittain, olisi meillä lopulta vain pitkälti kyseisen vuoden hallituksen henkilökohtaisten mieltymysten ohjailemat ja fuksivuosi-

LexPress


kurssille suunnatut toisistaan irralliset vuodet vailla todellista yhteisöllisyyttä. Lexin vahvuus syntyy kuitenkin loppujen lopuksi siitä, että se tarkoittaa myös jotain syvempääkin kuin pelkästään juuri kyseisen hetken Turun oikkareita. Kuitenkin tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Voimme halutessamme ammentaa ihan loputtomasti oppeja historiastamme, samoin voimme pedata ainakin ajatuksen tasolla mahdollisimman kaunista tulevaisuutta tuleville Lex-sukupolville. Kuitenkaan meidän ei kannata ihan liikaa miettiä vain mennyttä tai tulevaa, koska oma opiskeluaikamme täällä on käsillä vain ja ainoastaan tässä ja nyt. Meillä on myös oikeus ja jopa velvollisuus muovata siitä meidän aikakautemme näköinen. Perinteitä liikaa orjailemalla on mahdollista tukahduttaa into ja mahdollisuudet kokeilla jotain ihan uutta. On paljon helpompaa sanoa kaikkeen uuteen ei, koska toimiminen vanhalla kaavalla harvoin herättää suurtakaan ihmetystä. Samoin on välillä turhan helppoa myös lykätä muutostarpeita tulevaisuuteen odottamaan tilanteen aktualisoitumista tai juuri kyseisestä aiheesta itseään vielä kiinnostuneempaa toimijaa. Vähintään yhtä vaarallista kuin tehdä muutos pelkän muutoksen vuoksi onkin olla päivittämättä vanhentuneita käytänteitä silloin, kun olisi sen aika. Siinäpä sitä onkin pähkäilemistä ja tasapainottelemista. Seuraavat pääpähkäilijät valitaankin jo lähitulevaisuudessa yhdistyksen toisessa sääntömääräisessä kokouksessa. Toivonkin jäsenistön valitsevan tarjolla olevasta toivottavasti mahdollisimman runsaslukuisesta hakijajoukosta ne henkilöt, joiden parhaiten näette kehittävän yhdistyksestämme vielä entistä toimivampaa, huikeampaa ja ennen kaikkea meidän itsemme näköistä järjestöä. Asiakysymyksistä voi ja pitääkin olla monia mielipiteitä, kunhan kantavana ajatuksena kaikessa tekemisessä pysyy rakkaus Lexiä ja lexiläisiä kohtaan. Yksin sillä pääsee jo todella pitkälle. Vastausta siihen, mitä lexiläisyys oikeastaan on, en tällä palstatilalla onnistunut vielä lähimainkaan löytämään. Aihetta käsittelevästä laajemmasta teoksestanikaan tuskin tulisi Librin loppusyksyn hittituotetta, joten jätetään se kirjoittamatta. Ja turhaa se olisikin: lexiläisyys on niin henkilö- ja tilannesidonnainen asia, että mikäpä minä olen sitä yleisesti määrittelemäänkään. Sen sijaan itse muistellessani näitä kanssanne jo tähän asti viettämiäni vuosia en voi sanoin kuvailla sitä onnellisuutta, jota olen saanut tuntea kaikista yhteisistä kokemuksista upealla Lex-porukalla. Ainakin minulle itselleni lexiläisyys taitaa siis olla lopulta sitä, että sen avulla olen päässyt tekemään opiskeluajastani oikiksessa elämän parasta aikaa. Jussi Sjöblom Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9


EDARISSA tapahtuu

Syysterveiset edustajistosta! Edustajiston syyskausi lähti käyntiin jo elokuussa keskellä Lexin fuksiviikkoa, kun kesälomilta palanneet edaattorit kokoontuivat Turku-saliin ennätyspitkään edustajiston kokoukseen. Ryhmä Lexin Teemu Auressalmi pääsi edustajiston varapuheenjohtajana ensimmäistä kertaa johtamaan edustajistotyöskentelyä puheenjohtajan ollessa estyneenä. Elokuussa edustajiston huomion keskipisteenä oli ylioppilaskunnan sääntöuudistuksen ensimmäinen käsittely. Ryhmä Lex osallistui aktiivisesti sääntöjen käsittelyyn tehden eniten muutosesityksiä kaikista edustajistoryhmistä. Muutosesityksiä Ryhmä Lex toi edustajistolle yhteensä viitisentoista, joista paria lukuun ottamatta kaikki menestyivät. Ryhmä Lex ei halunnut arastella muutosesitysten tekemisessä, sillä toimivat ja mahdollisimman yksiselitteiset säännöt ovat ylioppilaskunnan koko toiminnalle suuri etu. Ja varmasti myös oikkaritaustalla oli tekemistä innokkaan sääntöpätemisen kanssa.

Ville Laakso ja Sanna Mäkilä Ryhmä Lexin rastilla Kastajaisissa

Syksy on vasta alussa, mutta edustajistotyöskentelyssä on luvassa paljon työntäyteisiä hetkiä. Luvassa on muun muassa ylioppilaskunnan kolmivuotissuunnitelman, talousarvion ja toimintasuunnitelman käsittely. Lisäksi Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous lähestyy! TYYllä on oma ehdokas SYL:n hallitukseen, kun edustajisto päätti elokuun kokouksessa asettaa TYYn nykyisen hallituksen puheenjohtajan Jussi Niemisen ehdolle SYL:n puheenjohtajaksi vuodelle 2015. SYL:n liittokokouksessa Ryhmä Lex vaikuttaa valtakunnallisessa lääke- ja oikeustieteiden opiskelijoiden liitossa eli kavereiden kesken LOL:ssa, joka oli viime vuonna mukana ensimmäistä kertaa SYL:n liittokokouksessa. Ryhmä Lexin kokoonpanossa on tapahtunut nyt uuden lukuvuoden alussa pieniä muutoksia. Neljän varsinaisen edaattorin joukko on pysynyt edelleen samana, mutta neljän varaedustajan joukkoon on liittynyt opiskelijavaihtojen ja valmistumisten myötä toisen vuosikurssin opiskelija Miina Rantala. Ryhmän edustajat löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta www.ryhmalex.fi. Syksy ja aktiiviset fuksit on myös huomattu Ryhmä Lexin toiminnassa. Ryhmä Lex piti oman esittäytymistilaisuutensa Turku-salissa uusille fukseille, missä tarkoituksena oli välittää näin edarivaalittomana vuonna tietoa toiminnastamme uusille lexiläisille ja innostaa heitä tulevaisuuden ylioppilaskunta-aktiiveiksi. Esittäytymistilaisuuden lisäksi Ryhmä Lex oli mukana Lexin Kastajaisissa pitämässä rastia. Ryhmä Lexin rastilla fuksit pääsivät pelaamaan edarialiasta ja syömään edustajiston kokoustarjoiluina vakiintunutta ruisleipää. Värikästä syksyä ja intoa opiskeluun!

LexPress

Sanna Mäkilä Ryhmäpuheenjohtaja

11


SENILEXIN kuulumisia

Senilexin yritysvierailu UPM:n Biofore-talossa – Arkkitehtuuria ja auringonpaistetta Huhtikuun lopussa Senilex ry järjesti jäsenistölleen yritysvierailun Töölönlahdelle vastikään nousseeseen UPM-Kymmene Oyj:n pääkonttoriin. Yritysvierailulla viitisenkymmentä alumnia kokoontui kuulemaan esitykset Biofore-talon rakennusprojektista sekä kansainvälisen pörssiyhtiön liiketoiminnasta. Kauniin kevätpäivän valo siivilöityi vaikuttavasti uuteen pääkonttorirakennukseen senilexiläisten tutustuessa modernin rakennuksen tiloihin. Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen, Asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Yritysvierailua emännöi UPM:n lakimies Reeta Niemisvirta, entinen lexiläinen hänkin. Niemisvirta esitteli alumnijoukolle lyhyesti UPM:n kuuden liiketoimintaryhmän toimintoja. Vaikka UPM onkin perinteinen metsäteollisuusyhtiö ja suurin liikevaihto saadaan edelleen paperituotannosta, nouseviin liiketoiminta-alueisiin kuuluvat nykyään mm. biopolttoaineet, energia sekä biokomposiitit. UPM:n visio on uuden metsäteollisuuden edelläkävijänä yhdistää bio- ja metsäteollisuus sekä rakentaa uutta, kestävää ja innovaatiovetoista tulevaisuutta. UPM:n lakiasioista

UPM:n liiketoimintayksiköt ovat varsin itsenäisiä; jokaisella on oma vetäjä, joka toimii myös johtoryhmässä. Tukipalvelut, kuten lakiasiainyksikkö, HR ja viestintä ovat keskitettyjä toimintoja, ja nämä ns. globaalit funktiot palvelevat koko kansainvälistä UPM:ää. Niemisvirta kertoi, että UPM:n lakiasiainyksikössä työskentelee 16 lakimiestä, joista suurimman osan toimipaikka on Suomessa. Liiketoimintayksiköillä on nimetyt lakimiehet, joihin yksiköt ensisijaisesti ovat yhteydessä, ja lakimiehet pääsevät usein osallistumaan myös johtoryhmätyöskentelyyn. Lakiasiainyksikkö nähdään yrityksen kumppanina, joka auttaa liiketoimintayksikköä saavuttamaan tavoitteensa.

12

LexPress


Yleisöstä kommentoitiin UPM:n lakiasiainyksikön olevan varsin pieni suhteessa yhtiön kokoon. Reeta Niemisvirta muistutti, että esim. immateriaalioikeuksiin ja verotukseen keskittyvät lakimiehet sekä muut em. alojen asiantuntijat eivät toimi lakiasiainyksikössä, minkä lisäksi yhtiö käyttää ostopalveluja esimerkiksi vero-oikeudessa sekä yritysjärjestelyissä. UPM:n tavoitteena on, että käytössä ovat aina parhaat asiantuntijat. Myöskään HR-juristeja ei lakiasiainyksikössä työskentele, vaan HR-yksikkö hoitaa itse henkilöstöasioihin liittyvän juridiikan. Juridiikasta arkkitehtuuriin

Reeta Niemisvirran mielenkiintoisen yritysesittelyn jälkeen saimme kuulla Biofore-talon suunnittelu- ja rakennusprosessista arkkitehti Mariitta Helinevalta. Töölönlahdelle rakennetun Biofore-talon on suunnitellut Helin & Co Arkkitehdit, jonka muihin töihin kuuluvat mm. eduskunnan lisärakennus sekä Kalasataman keskuksen pääsuunnittelu. Yli 400 UPM:n työntekijää muutti taloon Eteläesplanadin vanhoista tiloista joulukuussa 2013. Biofore-talo on myyty saksalaiselle kiinteistösijoitusyhtiölle, joten UPM on siinä vuokralaisena. Helinevan esitys kiinnosti meitä lakimiehiä suuresti, koska harva meistä tuntee arkkitehtisuunnittelua ja siihen liittyviä prosesseja syvemmin. Pääosa Helin & Co:n kaltaisen suuren arkkitehtitoimiston töistä tulee kilpailujen kautta, ja Suomessa kilpailut ovat yleensä nimettömiä. Näin ollen arkkitehtien tulee jatkuvasti uusiutua pysyäkseen mukana kehityksessä sekä kilpailuissa, sillä aiemmalla maineella ei nimettömissä kilpailuissa voi olla merkitystä. UPM järjesti jo vuonna 2008 kansainvälisen arkkitehtuurikilpailun Töölönlahdelle rakennettavan pääkonttorinsa suunnittelua varten, ja Helin & Co voitti sen. Rakentaminen pääsi kuitenkin alkamaan vasta myöhemmin. Modernit, avarat työtilat

Rakennuksen L-muoto oli määritelty jo kaavassa. Rakennus on kaksiosainen, ja keskellä oleva atriumpiha sallii luonnonvalon ulottumisen ensimmäiseen kerrokseen saakka. Kuten useat muutkin uudet toimistorakennukset, Biofore-talo on toteutettu avokonttorina. Työn tekemisen tapa on 2000-luvulla muuttunut, eivätkä työntekijät enää ole sidottuja työpisteeseensä mobiiliteknologian ansiosta. Työpöytätilaa tarvitaan vähemmän, sillä työtä tehdään myös tiimitiloissa ja neuvottelutiloissa, joita Bioforetalossa on runsaasti erilaisiin tarpeisiin. Työtilat suunniteltiin yhteistyössä UPM:n työntekijöiden kanssa. Mariitta Helineva mainitsi huomanneensa suunnitteluprosessin aikana nimenomaan juristien kokevan oman työhuoneen edelleen tärkeänä. Reeta Niemisvirtakin myönsi alun perin vastustaneensa avokonttorissa työskentelyä, mutta tottuneensa siihen nopeasti. Mariitta Helineva kertoi, että Biofore-talossa on käytetty runsaasti UPM:n omia materiaaleja, esimerkiksi tuppeensahattua kuusta, taivutettua vaneria ja UPM ProFi –komposiittia. Rakennus on suunniteltu kansainvälisten LEED-standardien mukaisesti,

LexPress

13


ja se on rakennettu energiatehokkaaksi sekä ympäristövastuulliseksi. Biofore-talon asiakastilat ovat pohjakerroksessa, mutta yritysvierailulla pääsimme kiertämään myös ylempien kerrosten työtiloissa. Tilat ovat avarat ja valoisat, ja erilaisia ns. epämuodollisia tiimitiloja on talossa runsaasti. Tutustumiskierroksen jälkeen aulassa tarjoiltiin viiniä ja pientä purtavaa, ja keskustelu soljui kuten alumnitapahtumissa yleensäkin. Osa meistä jatkoi iltaansa vielä terassilla. Senilexin jäsen ja Terveystalo Oyj:n General Counsel Hanna Seppänen oli tyytyväinen yritysvierailun antiin. Hanna on osallistunut aktiivisesti myös muihin yhdistyksen tapahtumiin, tosin hän totesi osallistumisen olleen aktiivisempaa heti valmistumisen jälkeen. Erityisesti arkkitehtuuriesittely jäi tästä vierailusta päällimmäisinä Hannan mieleen, mutta toki Senilex-tapahtumien olennaisinta antia on Hannan mukaan myös muiden alumnien tapaaminen.


Ajan KOHTAISTA

Kuvassa Teemu Turunen

KIRISTYVÄ SEKSUAALIRIKOSLAINSÄÄDÄNTÖ Seksuaalirikokset on perinteisesti koettu hyvin vakaviksi ja uhria suuresti loukkaaviksi teoiksi. Niinpä ei ole ihme, että seksuaalirikoslainsäädäntö on ollut jatkuvan ja kiivaan julkisen keskustelun kohteena, jossa pohdintaa on herättänyt erityisesti rikosten oikeudenmukainen rankaiseminen. Kansan oikeustajua ilahduttanee lainsäätäjän kesällä vahvistama päätös tiukentaa seksuaalirikoslainsäädäntöä. Uudistuksen taustamotiiveiksi on esimerkiksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa mainittu yksilön suojaaminen sekä raiskausten yleisen moitittavuuden korostaminen. Teksti: Juulianna Huusko Raiskauksen määritelmä laajenee

Kenties keskeisin lainsäädäntöön tuleva muutos on itse raiskauspykälän laajentaminen. Rikoslaista on kokonaan kumottu säännös pakottamisesta sukupuoliyhteyteen, joten myös lievemmiksi katsottuja tekoja rangaistaan lain voimaan tulon jälkeen raiskauspykälän mukaisesti. Väkivaltaa sisältävä teko tuomitaan aina raiskauksena, eikä sitä voida pitää perustekomuotoa lievempänä. Kiristyvä asteikko

Sukupuoliyhteyteen pakottamista käsittelevän pykälän siirtämisestä raiskauksen piiriin lievempänä tekona seuraa, että raiskauksesta voidaan tuomita rangaistus kahden eri asteikon mukaisesti. Tämä on nostattanut myös kritiikkiä, mutta arvostelu ei vaikuttanut uudistuksen sisältöön.

Uudet asteikot ovat entisiä kireämpiä lievempien tekojen osalta. Niistä voidaan tuomita vankeutta neljästä kuukaudesta korkeintaan neljään vuoteen. Muiden raiskaustekojen rangaistusasteikko säilyy ennallaan, joten raiskauksesta voi saada vankeutta yhdestä kuuteen vuotta. Lapsiin kohdistuvista teoista törkeitä

Toinen uudistuksen keskeisistä hedelmistä on lain koventaminen alaikäisten uhrien tapauksessa. Uudistuneen lain mukaan kahdeksaatoista vuotta nuorempaan lapseen kohdistuva teko on aina törkeä raiskaus. Häirinnästä ahdisteluun

Seksuaalinen ahdistelu on lainsäädäntöuudistuksessa rajattu ainoastaan tilanteisiin, joihin sisältyy koskettelua. Häirintä-termin on noussut laissa korvaamaan termi ”ahdistelu”, sillä sen arvi-

LexPress

15


oidaan kuvaavan tekoa ja sen luonnetta paremmin. Ahdistelupykälään oli lainvalmistelussa tarkoitus tulla rangaistavaksi myös muu koskettelua vastaava, siihen vakavuudeltaan rinnastettava seksuaalinen teko. Muotoilu putosi kuitenkin lopullisesta laista pois mahdollisten tulkintaongelmien välttämiseksi, sillä häirintäkokemuksen subjektiivisuus koettiin ongelmalliseksi kriminalisoinnin kannalta.

Vastaanotto pääosin hyvää

Yleisesti ottaen uudistus on otettu niin tiedotusvälineissä kuin kansan keskuudessakin vastaan hyvin. Muutamat kansanedustajat ovat toivoneet vieläkin kovempaa otetta seksuaalirikollisuuteen, mutta keskimäärin uudistus on nähty askeleena oikeaan suuntaan. Laki rikoslain 20 luvun muuttamisesta astui voimaan 1. syyskuuta 2014.

suurin osa seksuaalirikollisuudesta jää piilorikollisuudeksi Oikeusministeriön rikoksentorjuntaneuvoston ylläpitämän Väkivallan vähentäminen -sivuston mukaan Suomessa ilmoitetaan vuosittain 500–700 raiskausta poliisille. Suurin osa seksuaalisesta väkivallasta jää kuitenkin piilorikollisuudeksi. Eniten raiskauksia tapahtuu tutustumistilanteissa ja tuttavien kesken – vain joka neljännessä tapauksessa tekijä on uhrille tuntematon. Seksuaalirikosten todellista määrää on vaikea selvittää, sillä niitä ei tyypillisesti helposti ilmoiteta poliisille eikä niistä myöskään kerrota tutkimuksissa. Vuonna 2007 poliisin tietoon tuli runsaat 2 000 seksuaalirikosta, joista noin puolet oli lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja kolmasosa raiskauksia. Poliisin tietoon tulleiden seksuaalirikosten määrä on lisääntynyt, erityisesti muihin seksuaalirikoksiin sisältyvät seksuaalinen hyväksikäyttö ja seksuaalipalvelujen ostaminen nuorelta. Myös poliisin tietoon tulleet raiskaukset ovat lisääntyneet viimeisen viiden vuoden aikana. Ilmisaatujen rikosten lukumäärän kasvua voivat selittää yhtäältä poliisin toiminnan tehostuminen ja toisaalta rikosten lukumäärän kasvu. Suuntaa antavia arvioita rikosten yleisyydestä saadaan kyselytutkimuksista. Naisuhritutkimuksen mukaan suomalaisista 18–74-vuotiaista naisista viidesosaa oli ainakin kerran elämänsä aikana pakotettu tai yritetty pakottaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toisen tutkimuksen mukaan miehistä 2,5 prosenttia oli joutunut tällaisen pakottamisen tai sen yrityksen uhriksi. Molemmissa tutkimuksissa mukaan laskettiin myös ne tapaukset, joissa vastaajat eivät olleet kyenneet puolustautuman esimerkiksi humalatilansa takia. Teksti: Kirsi Kemppi, Lähde: www.vakivalta.rikoksentorjunta.fi Viereisen sivun kuva: Hanna-Maija Raitio

LexPress

17


Rikosten esitutkintaa koskeva sääntely muuttui tänä vuonna. Uusi esitutkintalaki (805/2011) ja pakkokeinolaki (806/2011) tulivat voimaan 1.1.2014. Lakien kokonaisuudistuksen ensiaskeleita seuratessa kiinnostus kohdistuu siihen, millaisia vaikutuksia on lakien tavoitteilla sekä tehostaa esitutkintaa että parantaa kansalaisten oikeusturvaa. Muutokset on toteutettu sääntelmällä tarkemmin viranomaisten toimivaltuuksista. Lakiuudistusten vaikutuksista työssään kertovat kihlakunnansyyttäjä sekä järjestyspoliisin edustaja.

Esitutkintauudistuksessa lait ojennukseen Teksti: Ilona Sekiguchi, Kuvat: Mikko Larkia, Kirsi Kemppi pyrkimyksinä tehokkaampi esitutkinta ja parempi suoja

Esitutkinnan sekä sen yhteydessä käytettävien pakkokeinojen uudistuneella sääntelyllä pyritään toisaalta rikosten entistä tehokkaampaan selvittämiseen ja toisaalta aiempaa parempaan perusja ihmisoikeuksien suojaan. Esitutkinta- ja pakkokeinolain kanssa samaan aikaan voimaan tuli myös uusi poliisilaki (872/2011), jossa säädetään aiempaa tarkemmin ja johdonmukaisemmin poliisin toimivaltuuksista esitutkinnan yhteydessä. Hallituksen esityksestä esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi (222/2010) ilmenee, että aiempaan lainsäädäntöön oli osittaisuudistusten myötä kertynyt sekavia ja vaikeasti hallittavia tai sovellettavia säädöskokonaisuuksia. ”Lakimuutosten taustalla on

ollut etenkin tarve yhtenäistää sääntelyä”, kertoo kihlakunnansyyttäjä Mikko Larkia Helsingin syyttäjänvirastosta. Hallituksen esityksestä selviää, että aiempi lainsäädäntö oli myös aikaansa jäljessä tekniikan kehityttyä sekä lainsäädäntöteknisistä syistä, kuten vanhahtavan kirjoitusasun vuoksi. Lakimuutokset ovatkin osittain teknisluonteisia, vailla huomattavia vaikutuksia asiasisältöön. Larkian mukaan lakiuudistuksissa saatin kuitenkin aikaan myös merkittäviä sisällöllisiä muutoksia ja tarkennuksia. Rikosten selvittämisen tärkeys ja tavoite tehostaa esitutkintaa ovat vaikuttaneet lakien sisältöön. ”Lakiin tuli uusia salaisia pakkokeinoja, joista toivotaan olevan apua rikosten selvittämisessä. Uusia pakkokeinoja ovat tietojen hankkiminen telekuuntelun sijasta, henkilön tekninen seuranta, tekninen laitetarkkai-

LexPress

19


kansainväliset velvoitteet.

Kuvassa Mikko Larkia

lu sekä suunnitelmallinen tarkkailu, peitelty tiedonhankinta, tietolähteen ohjattu käyttö ja valvottu läpilasku. Jo ennestään salaisina pakkokeinoina olivat käytössä muun muassa telekuuntelu ja peitetoiminta”, Larkia kuvailee. Myös kotietsinnästä säädetään aiempaa tarkemmin, esimerkiksi jakamalla erilleen yleinen kotietsintä, erityinen kotietsintä sekä paikanetsintä etsinnän kohteen ja sieltä mahdollisesti löytyvän salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvan aineiston perusteella. salaiset pakkokeinot vs. perusoikeudet

Esitutkinta- ja pakkokeinolakiuudistus saivat vahvasti vaikutteita koko oikeusjärjestyksen konstitutionalisoituvasta suuntauksesta. Mainitussa hallituksen esityksessä painotetaan, että perus- ja ihmisoikeusnäkökulmaan nojautuen on korostettava asianosaisten oikeuksia rikostutkinnan yhteydessä ja yleisemmin toimenpiteiden kohteeksi joutuvien henkilöiden oikeuksia turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksien käyttämisen yhteydessä. Säännöksiä kehitettäessä on esityksen mukaan otettava huomioon niin laillisuusvalvojien ratkaisut kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut sekä

20

”Salaisten pakkokeinojen idea on nimenomaisesti se, että niitä voidaan käyttää salassa henkilöiltä, jotka niiden kohteeksi joutuvat. Pakkokeinoihin liittyy väistämättä ristiriita perusoikeuksien kanssa ja niitä käytettäessä on otettava huomioon suhteellisuuperiaate, vähimmän haitan periaate, hienotunteisuusperiaate ja kohtuullisuusperiaate. Tästä syystä salaisten pakkokeinojen käyttöön on tiettyjä rajoituksia. Ensinnäkin edellytyksenä on, että niiden käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi tarpeellisia tietoja. Jotkin pakkokeinot edellyttävät lisäksi sitä, että pakkokeinon käytöllä on erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiseksi ja jotkut sitä, että pakkokeinon käyttö on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi. Lisäksi on huomioitava, että osa salaisista pakkokeinoista on sellaisia, että niiden käyttö edellyttää tuomioistuimen lupaa”, Larkia kertoo. Hänen mielestään pakkokeinot eivät nykyisen sääntelyn rajoissa ole ristiriidassa ihmisja perusoikeusperiaatteiden kanssa. ”On pidettävä mielessä, että myös rikosten selvittäminen ja rikosjärjestelmän uskottavuuden ylläpitäminen on tärkeää”, hän huomauttaa. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulmat vaikuttivat uusien lakien sisältöön pakkokeinojen ja niiden käytön yksityiskohtaisen määrittelemisen lisäksi parantamalla kuulusteltavan asemaa. Rikoksen uhrille ja rikoksesta epäillylle on esimerkiksi ilmoitettava kirjallisesti oikeudesta käyttää esitutkinnassa valitsemaansa avustajaa. aktiivisempi syyttäjä, poliisissa lisää byrokratiaa

Järjestyspoliisin edustaja kertoo, että poliisin työssä uudistus näkyy etupäässä lisääntyneenä byrokratiana. Paperitöiden osuus on kasvanut vieden aiempaa enemmän kokonaistyöajasta. Kun aikaisemmin lieviä tapauksia on pystytty käsittelemään sulavammin,

LexPress


nykyään prosessi on hitaampi ja raskaampi. Asianosaisille on selvitettävä kaikki heidän laillisista oikeuksistaan ja itsekriminointisuojasta, ettei jälkeenpäin voida vedota puutteelliseen asianosaisen tukemiseen. ”Ymmärrän epäillyn oikeuksien suojelun tarpeen ja lain hienot tavoitteet. On hyvä, että rikoksesta epäiltyjen oikeuksia kunnioitetaan. Suojelemisessa on kuitenkin ehkä tietyllä tavalla menty liiankin pitkälle, mikä vaikeuttaa ja hidastaa poliisin työtä käytännössä. Uusien lakien myötä on lähestytty Yhdysvaltojen mallia ja raskasta byrokratiaa”, järjestyspoliisin edustaja pohtii. Larkia pitää lakiuudistuksia hyvinä. Nykyään syyttäjä on aiempaa aktiivisemmin mukana esitutkinnassa sen alusta lähtien ja yhteistyö tutkintaa johtavan poliisin kanssa tiiviimpää. ”Esitutkintayhteistyön tavoitteena on esitutkin-

nan ja syyteharkinnan nopeutuminen ja tehostuminen. Kun poliisi ja syyttäjä alusta asti konsultoivat keskenään asiaan liittyvistä oikeudellisista ongelmista sekä niistä asioista, jotka esitutkinnan aikana on tarpeellista selvittää, voidaan välttyä turhalta työltä ja lisätutkinnan tarpeelta. Tällöin voidaan myös paremmin päättää, minkälaiset pakkokeinot ovat sopivia ja riittäviä asian selvittämiseksi”, Larkia erittelee. Uusien lakien tultua voimaan esitutkinta kokonaisuudessaan on Larkian kokemuksen mukaan tehostunut ja ainakin syyteharkinta nopeutunut. Vaikka esitutkintayhteistyöhön poliisin kanssa kuluu syyttäjältä aiempaa enemmän aikaa, lakiuudistus on hänestä hyvä juuri molemminpuolisesta vuorovaikutuksesta saatavien hyötyjen vuoksi.


JULKINEN OIKEUSAPU – TUKENA JA TURVANA RIKOSASIOISSA

Rikosoikeudenkäynneistä puhuttaessa huomio kääntyy helposti paljon julkisuutta saaviin tapauksiin kuten poikkeuksellisen julmiin väkivaltarikoksiin, ja siinä sivussa yksittäiset juristitkin voivat nousta median valokeilaan. Enemmistö rikosjutuista on kuitenkin huomattavasti pienimuotoisempia, vaikkakin asianosaisille yhtälailla tärkeitä. Merkittävä osa keskivertokansalaisista tukeutuu elämässään kenties ainutkertaisiksi jäävissä prosesseissa julkiseen oikeusavustajaan. Reeta Anttila, joka työskentelee Rovaniemen oikeusaputoimiston johtavana julkisena oikeusavustajana, raottaa lukijoillemme oikeusavun maailmaa rikosasioiden näkökulmasta ja laajemminkin. Teksti: Päivi Kyllönen

YHTEYDENOTOSTA OIKEUDENKÄYNTIIN – Monet päämiehet helpottuvat kuullessaan, että oikeudessa oikeusavustaja huolehtii puhumisesta. Päämiehen ei tarvitse hoitaa asiaa, vaan vastata vain kysymyksiin, haastateltavamme Reeta Anttila kuvailee päämiesten tuntemuksia ennen oikeudenkäyntiä. Julkinen oikeusapu avustaa oikeudenkäynneissä niin syytettyjä kuin asianomistajiakin. Pohjatyö ennen käsittelyjä tehdään huolella. Anttila kertoo kaiken alkavan siitä, kun rikosasiassa apua tarvitseva henkilö, joka on hyväksytty julkisen oikeusavun asiakkaaksi, tilaa ajan alkuneuvotteluun, johon hän tuo mahdolliset lausumapyynnöt sekä haastehakemukset. Oikeusapu tilaa käyttöönsä esitutkintapöytäkirjan, joka voidaan antaa poliisista asianosaisille, kun syyte nostetaan. Uudella neuvotteluajalla

käydään tapahtumia tarkemmin läpi ja keskustellaan siitä, millaisia seurauksia saattaa olla odotettavissa. Prosessin edetessä oikeusavustaja etsii lisätietoja esimerkiksi ottamalla yhteyttä todistajiin ja pyytämällä tarvittaessa syyttäjältä lisätutkimuksia. Tapauksen luonteesta riippuen voidaan hankkia näytöksi muun muassa erilaisia maksukuitteja tai vaikkapa lääkärintodistuksia. Oikeusavustaja myös kirjoittaa vaaditut lausumat ja vas-

LexPress

23


taukset käräjäoikeudelle. Vastapuolen avustajaan otetaan tarpeen mukaan yhteyttä, jotta saadaan selville mistä seikoista osapuolet ovat yksimielisiä, mistä seikoista ei ole näyttöä ja mitkä seikat jäävät oikeuden ratkaistaviksi. Vielä ennen pääkäsittelyä neuvotellaan taas päämiehen kanssa. Osa päämiehistä on voinut olla oikeudessa jo aiemmin, ja heille oikeudenkäynnissä toimiminen on tuttua. Suurimmalle osalle kaikki on uutta, ja heidän kanssaan oikeusavustaja käy läpi, mitä oikeudenkäynnissä tapahtuu. Oikeuskäsittelyn jälkeen keskustellaan oikeudenkäynnin tapahtumista, pohditaan näyttöä ja mahdollista lopputulosta. – Oikeusavustajan täytyy toki tehdä selväksi asiakkaalleen turhien pettymysten välttämiseksi, ettei oikeuden päätöstä voi tietää varmaksi etukäteen, Anttila huomauttaa.

sallii. Ne, jotka varojen ja varallisuuden perusteella maksavat osakorvauksen tai eivät maksa mitään, otetaan oikeusapuun, Anttila kertoo valintakriteereistä. Ikänsä puolesta päämiehiä on laidasta laitaan. Toimistolla tapaa niin vanhempiensa kanssa asioimaan tulleita alaikäisiä kuin testamentin tekoon saapunutta vanhempaa väkeäkin. Lähtökohtaisesti oikeusapua myönnetään vain yksityishenkilöille yritysten ja yhteisöjen sijaan. Anttilan mukaan toisinaan saatetaan tehdä poikkeuksia asian laadusta ja laajuudesta riippuen, jos kyseessä on esimerkiksi henkilökohtaisessa vastuussa oleva yksityisyrittäjä. TÖITÄ RIITTÄÄ

Oikeusministeriön alaisuudessa toimivia oikeusaputoimistoja on kattavasti ympäri Suo-

Tuomion tultua on toisinaan aiheellista valittaa hovioikeuteen, mutta valituksia tehdään suhteellisen harvoin: – Monille on tärkeintä, että asia saadaan ratkaistua, Anttila kiteyttää. PÄÄMIEHEKSI OIKEUSAPUUN

Haastateltavamme arvioi rikosasioiden osalta julkiseen oikeusapuun hakeutuvien jakautuvan kutakuinkin puoliksi syytettyihin ja asianomistajiin. Tyypillisimpiä oikeusavun käsittelemiä rikosasioita ovat pahoinpitelyt, rattijuoppoudet ja varkaudet. Rikosasioissa kuten luonnollisesti muissakin tehtävissä ihan aluksi tarkistetaan potentiaalisen asiakkaan käyttövarat ja varallisuus, jotta nähdään, onko henkilö oikeutettu julkiseen oikeusapuun. Apuna käytetään jaottelua kolmeen ryhmään: – Täyden korvauksen asiakkailla on liian paljon käyttövaroja ja varallisuutta, ja pääsääntöisesti heidät ohjataan toisaalle. Täyden korvauksen asiakkaita otetaan vain, jos työtilanne sen

mea. Rovaniemen oikeusaputoimisto, jolla on yhteensä viisi julkista oikeusavustajaa jaettuna Rovaniemen, Kuusamon ja Suomussalmen toimipaikkoihin, hoitaa vuodessa noin 1400 tehtävää, joista noin 16 % on rikosasioita. Kuusamon toimipaikasta käsin töitä tekevä Anttila arvelee rikosasioiden osuuden olevan hieman suurempi väkiluvultaan isoimmassa kunnassa eli Rovaniemellä. Kaikkia eri oikeudenaloja ajatellen eniten töitä teettävät perhe- ja perintöasiat kuten ositukset ja lapsiin liittyvät tehtävät. Käsiteltävien tapausten määrä voi kuulostaa hurjalta, mutta Anttila mainitsee valtaosan jutuista olevan yleensä siinä vaiheessa, että niihin täytyy vain odottaa asiakirjoja. Osa tehtävistä on myös nopeasti hoidettavia neuvonantoja. Toisaalta ongelmia voi aiheutua siitä, että asiakkaat etsiytyvät oikeusapuun turhan myöhään:

LexPress

25


- Kuusamossa käräjäsali on samassa rakennuksessa oikeusavun kanssa, ja niinkin on käynyt, että käräjätuomari kehottaa asianosaista hankkimaan itselleen avustajan, Anttila naurahtaa todeten silti ehtineensä aina valmistautua oikeudenkäynteihin. OIKEUSAVUSTAJAN ARKEA

Anttila muistelee jo oikeusapu-uransa alkuaikoina pitäneensä siitä, ettei töitä tarvinnut tehdä raha mielessä. Julkisella sektorilla palkka tulee säännöllisesti joka kuukausi riippumatta asiakkaan maksukyvystä tai siitä, paljonko asiakas saamastaan palvelusta maksaa. Lisäeduksi voi laskea monipuolisuuden, vaikka yritysasiakkaita ei juuri olekaan. Työ on itsenäistä, eikä johtaja puutu alaistensa asianajotyöhön. Asianajoliiton valvontalautakunta toki seuraa julkisten oikeusavustajien työnjälkeä. Alkujaan Kajaanin kauppaopistosta valmistunut Anttila hakeutui lakiopintojen pariin silloiseen Lapin korkeakouluun 10 vuoden pankkiuran jälkeen. Ala tuntui heti oikealta ja opiskelu vapautensa ansiosta suorastaan viiden vuoden lomalta pitkän työssäolon jälkeen. Anttila valmistui lakimieheksi 1985 ja auskultoi Kuusamossa, minne otettiin mielellään kuusamolaisia. Oikeusapuun tie kävi, kun oikeusavustaja pyysi häntä sijaiseksi helmikuussa 1987:

- Ensin hirvitti siirtyä oikeusapuun ja sitä mietti, miten selviää. Auskultoidessa olin kuitenkin hoitanut kaikenlaisia juttuja ja nähnyt monenlaista asiaa ja avustajaa. Auskultointi antoi oppia. Kevään aikana Anttila vakinaistettiin, ja siitä lähtien oikeusavussa pysytellyt konkari on toiminut johtajana vuodesta 1998. Valmiit tapaukset eivät ammattilaisen ajatuksissa enää pyöri, eikä niitä välttämättä edes muista, jos vastaantulija kadulla ottaa jonkin tietyn jutun puheeksi. Kesken olevat tehtävät voivat käydä mielessä myös vapaa-ajalla, mistä voi olla hyötyäkin. Ongelmiin voi keksiä ratkaisun työmatkalla, ja esimerkiksi valitukset hovioikeuteen on aihetta luonnostella hyvissä ajoin, jolloin ne ehtivät hautua mielessä viimeistelyä varten. Julkisen oikeusavustajan urasta haaveilevia opiskelijoita Anttila kehottaa panostamaan erityisesti perhe- ja jäämistöoikeuteen. Hän vinkkaa lisäksi tiettyjen luonteenpiirteiden edistävän työntekoa: - Oikeusavustajalle on hyväksi kyky sietää olotilaa, jossa asioita ei saa kerralla valmiiksi. On myös osattava käsitellä ihmisiä. Kaikkia täytyy kohdella samalla tavalla, ja kaikki päämiehet ovat yhtä arvokkaita.

turun oikeusaputoimisto Turussa on kaksi oikeusaputoimistoa, Turun ja Varsinais-Suomen oikeusaputoimisto. Molemmat toimistot palvelevat oikeusapuasioissa sekä turkulaisia että ympäristökuntien asukkaita ilman kuntarajoituksia. Holhoustoimen edunvalvontapalveluiden järjestäminen on 1.1.2009 alkaen valtion oikeusaputoimistojen vastuulla. Turun oikeusaputoimiston yleinen edunvalvonta järjestää edunvalvontapalveluita Turun, Paraisten sekä Kemiönsaaren kuntien asukkaille.

Lähde: www.oikeus.fi/oikeusapu 26

LexPress


Oikeusaputoimikunta Opiskelijoiden tukena

”Hyvä oikeusaputoimikunta, Vietin viimeiset puoli vuotta opiskelijavaihdossa, jonka aikana minulla oli vuokra-asunnossani alivuokralainen. Alivuokralaiseni vaati saada pidättämäni takuusumman ennen avainten luovuttamista ja koska en tiennyt paremmin, suostuin alivuokralaiseni pyyntöön. Kun sitten vihdoin sain avaimet takaisin ja pääsin ensimmäistä kertaa kotiini, huomasin, että useita asuntoni huonekaluja ja muita käyttöesineitä oli ruhjottu lähes käyttökelvottomiksi. En ole saanut avainten luovuttamisen jälkeen yhteyttä alivuokralaiseeni ja avainten luovuttamisesta on jo kuukausi. Miten minä voisin asiassa toimia?” (viestiä muokattu) Teksti: Annika Falbén, Oikeusaputoimikunnan puheenjohtaja

Edellä kuvattu tilanne toimii hyvänä esimerkkinä siitä, millaisten kysymysten kanssa opiskelijat kääntyvät Turun yliopiston oikeusaputoimikunnan puoleen. Turun yliopiston oikeusaputoimikunta tarjoaa yhdessä TYY:n neuvontalakimiehen kanssa maksutonta oikeudellista neuvontaa kaikille TYYn ja mahdollisuuksien mukaan myös Åbo Akademin jäsenille. Oikeusaputoimikunnan tarkoituksena on täydentää TYYn jäsenilleen tarjoamaa oikeudellista neuvontapalvelua lisäämällä palvelun saatavuutta ja madaltaen kynnystä yliopiston neuvontapalveluiden käyttämiseen.

LexPress

27


Suurin osa oikeusaputoimikunnan vastaanottamista yhteydenotoista koskee erilaisia vuokrasopimukseen, työsuhteeseen, perintöön, avo- tai avioliittoon liittyviä asioita. Toimikunta ei pääsääntöisesti anna vero- tai rikosoikeudellista neuvontaa, mutta tällaisissa tilanteissa toimikunta voi kuitenkin ohjata asiakasta ottamaan yhteyttä tarvittavaan viranomaiseen tai asiantuntijaan. Oikeusaputoimikunta tarjoaa neuvontaa lukukausien aikana päivystyksissä kasvotusten, puhelimitse ja sähköpostitse. Lukukausien ulkopuolella toimikuntaan saa yhteyden sähköpostilla ja myös tällöin toimikunta pyrkii vastaamaan tiedusteluihin mahdollisimman nopeasti. Oikeusaputoimikuntaa pyörittää oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry ja kuluvana lukuvuonna 2014-15 Oikeusaputoimikunnassa toimiminen on ensimmäistä kertaa lisätty oikeustieteellisen tiedekunnan opinto-oppaaseen kurssinimikkeellä Oikeudellinen neuvonta käytännössä. Toimikunta koostuu tällä hetkellä puheenjohtajasta ja kahdeksasta jäsenestä. Puheenjohtajan tehtävänä on organisoida toimikunnan toimintaa ja valvoa päivystyksistä laadittujen raporttien pohjalta annettujen neuvojen kattavuutta, riittävyyttä ja sitä, että vastauksissa on noudatettu yhtenäistä linjaa. Toimikunnan jäsenet puolestaan pyörittävät varsinaisia päivystyksiä pareittain ja vastaavat toimikunnalle osoitettuihin tiedusteluihin. Toimikunnan jäsenet saavat vuoden kestävästä toimikaudesta yhteensä kolme opintopistettä ja puheenjohtaja viisi opintopistettä. Toimikuntaa täydennetään tarpeen mukaan sekä syys- että kevätlukukauden loppupuolella. Toimikunnan jäseniltä edellytetään, että hallinto-, esine-, velvoite-, työ- sekä perhe- ja jäämistöoikeuden perusopinnot on suoritettu hyväksytysti, minkä vuoksi toimikunta lähtökohtaisesti koostuukin 3. ja sitä ylemmän vuosikurssin edustajista. Kurssiedellytysten lisäksi toimikunnan jäseniltä edellytetään yleistä soveltuvuutta tehtävään ja hakijan eduksi katsotaan myös aikaisempi työkokemus lainopilliselta alalta ja asiakaspalvelusta. Myös ruotsin- ja englanninkielentaidosta on etua, sillä neuvontaa annetaan suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Toimikunnan perimmäisenä tavoitteena on tarjota asiakkaille laadukasta oikeudellista neuvontaa mahdollisimman lyhyellä viiveellä. Toisena tavoitteena on tarjota oikeustieteen opiskelijoille mahdollisuus saada jo opiskeluaikana kokemusta oikeudellisesta neuvontatoiminnasta ja näin edistää oikeustieteen opiskelijoiden työssä tarvitsemia valmiuksia. Oikeusaputoimikunnassa jäsenet pääsevät soveltamaan käytännössä oppimiaan asioita ja kehittämään oikeudellista ajattelu- ja ongelmanratkaisukykyään. Oikeusaputoimikunnan neuvonta on siis tiivistetysti oikeiden oikeuslähteiden löytämistä ja niiden oikeudellista tulkintaa.

28

LexPress


Syyslukukauden päivystykset pidetään keskiviikkoisin välillä 3.9.-10.12.2014 klo 18-20 TYY:n toimistolla sosiaalipoliittisen asiantuntijan huoneessa, Yo-talo A, 1. krs. TYYn oikeusaputoimikunta tarjoaa ilmaista oikeudellista neuvontaa sähköpostitse (oikeusapu@lex.fi) sekä puhelimitse (02 2769 614).

“Toimikunnan perimmäisenä tavoitteena on tarjota asiakkaille laadukasta oikeudellista neuvontaa mahdollisimman lyhyellä viiveellä”


OIKEUS TAJU Rikosoikeuden Professori Jussi Tapani:

Onko tahallisuussääntely ajan tasalla? Ratkaisu KKO 2014:54 ja suojaikäraja 1. Johdanto

2. Ratkaisu pähkinänkuoressa

Tahallisuus on rikosvastuun keskeisimpiä kulmakiviä. Tätä pidetään kiistattomana lähtökohtana, mutta sen jälkeen yhteisymmärrys loppuu. Mikä on ”oikea” tahallisuussääntelyn sisältö, voidaanko tahallisuutta ylipäänsä säännellä rikoslaissa, miten sääntelyä tulkitaan ja sovelletaan sekä onko tahallisuussääntelyä mahdollista muuttaa voimakkaan kritiikin perusteella?

Ratkaisun tapahtumainkulku on riidaton: 21-vuotias A ja hänen ystävänsä R olivat illalla tavanneet A:n 16-vuotta täyttäneen sisaren S:n ja tämän kaverin, asianomistaja B:n. S ja B olivat lähteneet A:n ja R:n kanssa ajelulle, jonka aikana oli nautittu alkoholijuomia. Myös B:llä ja S:llä oli ollut mukana juomia. Seurue oli päättänyt ajelun aikana jatkaa matkaa A:n vanhempien rantasaunalle.

Käsittelen tässä kirjoituksessa tuoretta ratkaisua KKO 2014:54, joka koskee lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä (RL 20:6). Uskon, että ratkaisun lopputulos ei tyydytä yleistä oikeustajua, mutta tämän todentamiseen ei ole päteviä mittapuita. Niinpä tyydyn väittämään, että ratkaisu paljastaa erittäin havainnollisesti, millaisia valuvikoja todennäköisyystahallisuusmalliin sisältyy. Mielestäni on tullut aika kyseenalaistaa voimassa olevan tahallisuussääntelyn sisältö ja yrittää tarmokkaasti saada todennäköisyystahallisuuden rinnalle ns. välinpitämättömyystahallisuus.

Mökillä on lämmitetty sauna, ja sen lämpiämistä odoteltaessa A ja B olivat ryhtyneet keskenään halailemaan ja suutelemaan. Heidän jäätyään kahden B oli kavunnut ylös parvelle lukemaan hänelle tullutta tekstiviestiä. A oli seurannut B:tä parvelle, ja tullut hänen viereensä. Parvella he olivat olleet makuullaan, suudelleet ja olleet sukupuoliyhdynnässä. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, sillä B oli ollut tekohetkellä alle 16-vuotias. A ja B olivat olleet sukupuoliyhteydessä lokakuun lopussa, ja B täytti 16 vuotta

LexPress

31


joulukuun lopussa. Kaikki oikeusasteen hylkäsivät syytteen. Rangaistusvastuu edellyttää tekijän olevan tietoinen siitä, että toinen henkilö on alle 16-vuotias. Korkein oikeus sovelsi tähän ns. olosuhdetahallisuuteen todennäköisyystahallisuutta. Tekijän on toisin sanoen miellettävän varsin todennäköiseksi se, että toinen henkilö on alle 16-vuotias. Tahallisuusarvioinnin näkökulmasta on keskeistä, että jossain vaiheessa iltaa A oli saanut tietää itselleen entuudestaan tuntemattoman B:n syntyneen vuonna 1995. A:n ystävä R kertoi oikeudessa, että hänen käsityksensä mukaan B olisi ollut 16 tai 17 vuotta täyttänyt, koska hän näytti vanhemmalta kuin A:n 16 vuotta täyttänyt sisar.

3. Tahallisuussääntelyn muuttaminen?

Korkeimman oikeuden ratkaisun lopputulos ei yllätä. Se on täysin linjassa vakiintuneen tahallisuusdoktriinin kanssa. Korkein oikeus on viimeaikaisessa ratkaisukäytännössään vahvistanut olosuhdetahallisuuden alarajaksi todennäköisyystahallisuusmallin. Tämä ei kuitenkaan estä asettamasta seuraavaa kysymystä. Pitäisikö tahallisuusmallien ja -sääntelyn vastata yleistä oikeustajuntaa? Ensiksi voidaan todeta, että todennäköisyyksillä operoiminen ei yleensä vastaa ihmisen teonhetkistä päätöksentekoa. Tässä tapauksessa lienee täysin ilmeistä, että A:n mielessä eivät olleet mitkään todennäköisyydet, vaan kiinnostus on kohdistunut aivan muuhun. Toiseksi todennäköisyystahallisuuden soveltaminen tekee tyhjäksi lain esitöissä korostetun näkemyksen, jonka mukaan vanhemmalla osapuolelle on korostettu velvollisuus ottaa selvää toisen henkilön iästä. Kolmanneksi lainsäätäjän tahto ja viimeaikaiset rikoslakiin tehnyt muutokset osoittavat, että seksuaalirikoksia pidetään yhtenä moitittavimmasta rikoslakirikoksista.

”Todennäköisyyksillä operoiminen ei yleensä vastaa ihmisen teonhetkistä päätöksentekoa”

Korkeimman oikeuden mukaan A oli voinut pitää lokakuussa 2011 huomattavasti todennäköisempänä sitä, että B oli jo sukupuoliyhteyden aikaan täyttänyt 16 vuotta kuin sitä, että hän ei vielä ollut saavuttanut tuota ikää. A oli myös voinut verrata B:tä jo 16 vuotta täyttäneeseen sisareensa. Lisäksi mitkään olosuhteet eivät korkeimman oikeuden mukaan viitanneet siihen, että A olisi tarkoituksellisesti pyrkinyt pysymään tietämättömänä siitä, oliko B täyttänyt jo 16 vuotta. Korkein oikeus ei myöskään antanut tahallisuutta arvioitaessa erityistä merkitystä sille, ettei A ole pyrkinyt selvittämään B:n tarkkaa syntymäaikaa. Näin ollen A:n ei katsottu pitäneen varsin todennäköisenä, että B oli kuuttatoista vuotta nuorempi.

32

Näin ollen olen vahvasti sitä mieltä, että rikoslain todennäköisyystahallisuuteen nojautuva sääntely ja tulkintakäytäntö eivät ole onnistuneita. Ne asettavat tahallisuuden ja tuottamuksen rajan väärään paikkaan. Todennäköisyystahallisuusmallin rinnalle tarvittaisiin ns. välinpitämättömyystahallisuus. Tämä tarkoittaa seuraavaa: tekijä mieltää tietyn seikan varteenotettavaksi mahdollisuudeksi, ja suhtautuu siihen joko hyväksy-

LexPress


Kuva: Hanna Oksanen

västi tai ilmeisen välinpitämättömästi. Mallin soveltaminen lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä tarkoittaa siten sitä, että tekijä pitää varteenotettava mahdollisuutena, että toinen osapuoli alle 16-vuotias ja suhtautuu tähän vaihtoehtoon vähintään ilmeisen välinpitämättömästi. On helppo havaita, mihin tämä malli näyttäisi johtavan kyseisessä KKO:n ratkaisussa. Lokakuun lopussa on vielä täysin järkiperäinen mahdollisuus eli

varteenotettava mahdollisuus sille, että toinen osapuoli täyttää 16 vuotta vasta marras- tai joulukuussa. Jos tässä tilanteessa korostetussa selvittämisvastuussa oleva henkilö ei selvitä ikää tarkemmin ja pidättäydy sukupuoliyhteydestä, hänen voidaan sanoa suhtautuvan tuohon ikää koskevaan mahdollisuuteen ilmeisen välinpitämättömästi. Hän on toisin sanoen ottanut riskin, josta hänen on vastattava rikosoikeudellisesti.

LexPress

33


puolustusasianajaja julkisuuden valokeilassa LexPress sai ainutlaatuisen tilaisuuden haastatella poikkeuksellisen paljon julkisuutta saaneen Ulvilan surman oikeudenkäynnin puolustusasianajajaa Juha Manneria. Turkulaisen asianajotoimiston Brander & Mannerin asianajaja Juha Mannerin kasvot ovat monelle tutut lehtien sivuilta ja television uutislähetyksistä. Manner toimii puolustusasianajajana oikeudenkäynnissä, jonka moninaisia käänteitä ei edes paras dekkarikirjailija olisi voinut odottaa. Teksti: Maarit Levoniemi Kuva: Juha Manner

Juha Manner on valmistunut Turun yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1981 ja on aikanaan ollut aktiivinen lexiläinen toimien Lexpressin edeltäjän Totuusvakuutuksen päätoimittajana ja tiedotustoimikunnan puheenjohtajana vuonna 1977. Manner toimi Lexissä aikana, jolloin Kirkkotie oli Turun suosituin salakapakka, jonne kaikki halusivat jatkoille baarien suljettua ovensa ja josta aina löytyi kaupungin parhaat bileet. Turkulaiselle asianajajalle tyypilliseen tapaan myös Mannerin pääpraktiikka ulottuu myös muuhun kuin rikosoikeuteen ja puolustusasianajajana toimimiseen. Manner pitää tärkeänä opiskeluaikana hankittua monipuolista työkokemusta juridiikan eri aloilta. Opiskeluaikanaan Manner työskenteli syyttäjän ja tuomarin sijaisena sekä raastuvanoikeuden oikeuspormestarina.

LexPress

35


“Median kanssa on toimittava yhteistyössä eikä toimittajia voi pakoilla.” mielessä päämiehen etu

Mannerin mukaan puolustusasianajajan on tärkeää puolustusta rakentaessaan pitää mielessä päämies, jonka etuja ajaa. Oikeussalissa ei voi alkaa räksyttää, vaan asiallisuus on yksi puolustusasianajajan tärkeimmistä ominaisuuksista. Mannerin mielestä hyvä puolustus rakentuu siitä, että puolustusasianajaja perehtyy tarkasti aiheeseen ja keskustelee päämiehen kanssa kriittisesti. Vaikka puolustusasianajajalle päämiehen sana on laki, puolustusasianajajan tehtävä on ohjata päämiestä järkeviin menettelyihin, jotka kohdistuvat päämiehen eduksi. Kiistäminen kiistämisen vuoksi ei Mannerin mielestä ole se hedelmällisin lähestymistapa.

puolustus yksi oikeusvaltion tukipilareista

Pitkän uransa aikana Manner on päässyt seuraamaan läheltä suomalaisen oikeuskulttuurin kehitystä. Suurin murros Mannerin uran aikana on ollut oikeudenkäyntimenettelyssä siirtyminen pöytäkirjallisesta menettelystä suulliseen menettelyyn. Manner kertoo tämän olleen kulttuurishokki varsinkin monelle vanhemman polven asianajajalle. Toista muutosta suomalaisessa oikeuskulttuurissa Manner ei pidä niin positiivisena. Mannerin mukaan suomalaiseen oikeuskulttuuriin on rantautumassa amerikkalaistyyppinen voittamisen kulttuuri, jossa tärkeintä on voittaminen eikä totuuden esiintuominen. Syyttömyysolettama tahtoo silloin unohtua. Tämän vuoksi puolustuksen on entistä kriittisemmin suhtauduttava syyttäjän ja poliisin aineistoon ja mahdollisesti käytettävä omia asiantuntijoita. Mannerin mukaan puolustuksen omien asiantuntijoiden käyttäminen voi olla ongelmallista, koska kaikilla syytetyillä ei välttämättä ole siihen varaa. Työssään puolustusasianajajana Manner pitää tärkeänä sitä, että jokaisella on oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus puolustukseen. Tämä on Mannerin mukaan yksi vapaan oikeusvaltion tärkeimpiä tukipilareita.

Manner toimii puolustusasianajajajana oikeudenkäynnissä, joka on saanut Suomessa poikkeuksellisen paljon julkisuutta. Manner itse suhtautuu julkisuuteen tyynesti, mutta myöntää laajan julkisuuden lisänneen työmäärää ja aiheuttaneen paineita. Median kanssa on toimittava yhteistyössä eikä toimittajia voi pakoilla. Manner pitää tärkeänä myös sitä, että perustelee, miksi ei voi kommentoida. Manner sanoo seuraavansa Ulvilan surmasta käytävää julkista keskustelua, mutta jättää iltapäivälehdet vähemmälle huomiolle.

36

LexPress


rikossovittelu vaihtoehtona konfliktinratkaisuun Teksti: Pauli Engblom Sovittelemalla kestävämpiä ratkaisuja

Rikossovittelu auttaa rikoksen osapuolia käymään läpi tapahtunutta ja säästää yhteiskunnan varoja verrattuna oikeudenkäyntiin. Oikeustieteen tohtori Henrik Elonheimon mukaan rikossovittelu on oikeudenkäyntiä joustavampi ja nopeampi menettely. –Sovittelussa tapaus pysyy tavallaan ihmisten omissa käsissä, Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa dosenttina työskentelevä Elonheimo sanoo. Elonheimon mukaan oikeuslaitosta

on turha kuormittaa tapauksilla, jotka olisi helpompaa ja kestävämpää ratkaista keskustelumuotoisella konfliktinratkaisumenetelmällä – Yhteiskunnallisesti on todella hyvä, että saadaan pysyvämpiä ratkaisuja, Elonheimo huomauttaa. Sovittelu on Elonheimolle tuttu teema, sillä hän on tutkinut sovitteluteoriaa ja sovittelutapauksia Turussa. Elonheimon väitöskirja käsitteli muun muassa nuorisorikosten sovittelua. – Vedin sovittelukurssia yliopistolla. Opiskelijat seurasivat sovitteluja ja tutkin, miten teoria ja käytäntö kohtaavat, Elonheimo kertoo.

Kuva: Enrico Petrarolo/Creative Commons

LexPress

37


Kuvassa Henrik Elonheimo Kuva: Pauli Engblom

Sovittelijat vapaaehtoisia

viedä jutun oikeuskäsittelyyn.

Elonheimon mukaan sovittelu soveltuu kaikenlaisiin konflikteihin, esimerkiksi kansainvälisiin valtioiden välisiin konflikteihin, työmarkkinoiden konflikteihin ja ihmisten välisiin riitoihin ja rikoksiin. – Kunnallinen sovittelutoiminta koskee yleisimmin suhteellisen lieviä rikoksia. Toisaalta laki ei kuitenkaan määrää, kuinka vakavia juttuja voidaan sovitella.

Sovittelu toteutetaan yleensä kunnallisissa sovittelutoimistoissa. – Sovittelijoina toimivat vapaaehtoiset sovittelijat. He voivat olla esimerkiksi eläkeläisiä, entisiä opettajia tai tuomareita. Yleensäkin aktiivisia ihmisiä, joilla on elämänkokemusta. Joskus mukana on opiskelijoitakin, Elonheimo kertoo.

Sovitteluprosessi käynnistetään usein syyttäjän tai poliisin aloitteesta. Sovittelua voi ehdottaa myös joku rikoksen osapuolista, huoltaja, edunvalvoja tai esimerkiksi sosiaali- tai opetusviranomainen. Edellytyksenä on, että osapuolet ovat sovittelussa mukana vapaaehtoisesti. Sovittelu voidaan keskeyttää missä vaiheessa prosessia tahansa. Jos yleinen etu vaatii, voi syyttäjä tietyissä rikoksissa

38

Sovittelussa voidaan sopia rikoksentekijän antamasta hyvityksestä uhrille. Rikoksentekijä voi esimerkiksi korjata aiheuttamansa vahingon ja oppia sitä kautta ymmärtämään tekonsa merkityksen. Useimmiten korvaukset hoidetaan rahallisesti. – Rikokset eivät ole neuvottelukysymyksiä, mutta sovittelussa voidaan sopia esimerkiksi rikoksentekijälle realistisesta maksuaikataulusta.

LexPress


Jopa henkirikoksia voidaan sovitella

Rikossovittelua kohtaan on esitetty kritiikkiä. On esimerkiksi sanottu, että uhri voi kokea asemansa heikentyneen sovittelun seurauksena. – Toisaalta sama ilmiö esiintyy oikeussaleissa, kun uhri joutuu kuuntelemaan tapahtumien kulun läpikäyntiä ja vielä rikoksentekijän vastuun vähättelyä. Tutkimusten mukaan sovittelun jälkeen osapuolet ovat kuitenkin yleisesti tyytyväisempiä kuin oikeuskäsittelyn jälkeen, Elonheimo kertoo. Sovittelun kehittämiseen on panostettu. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on koordinoinut sovittelun kehittämistä ja järjestänyt lähisuhdeväkivallan sovittelijoille erityiskursseja. Lähisuhdeväkivalta on ollut aihe, jonka sovitteluun on suhtauduttu kriittisesti. Elonheimoon mukaan lähisuhdeväkivallan sovittelusta on saatu hyviä tuloksia.

– Ei olla nähty sitä, että lähisuhdeväkivaltatapausten käsittely ei ole kovin hedelmällistä oikeussaleissakaan. Sovittelun oikeusturvatae tulee siitä, että molemmat osapuolet ovat mukana vapaaehtoisesti. Olen myös sitä mieltä, että sovittelijat tarvitsevat koulutusta, Elonheimo sanoo. Vaikka Suomi on yksi sovittelun edelläkävijöistä, täällä on soviteltu voittopuolisesti lieviä rikoksia. Elonheimon mukaan sovittelua ei kuitenkaan tarvitsisi rajoittaa lieviin rikoksiin. Esimerkiksi Tanskassa ja Belgiassa on soviteltu jopa henkirikoksia. – Sovittelu uhrin omaisten ja rikoksentekijän välillä voi tapahtua vaikka vankilassa tai oikeuskäsittelyn jälkeen. Ihmisillä on iso tarve käsitellä tapahtunutta. Tarve ei välttämättä tule kuitattua oikeuskäsittelyssä, jossa asiamiehet ja avustajat hoitavat tapaukset rutiinilla, Elonheimo sanoo.

“Oikeuslaitosta on turha kuormittaa tapauksilla, jotka olisi helpompaa ja kestävämpää ratkaista keskustelumuotoisella konfliktinratkaisumenetelmällä” 40

LexPress


Juristi rikostutkinnan pauloissa Mikäli mielikuva Keskusrikospoliisista on hatara, ja käsitys rikosten tutkinnastakin rakentuu pääasiassa viihteellisen tarjonnan luoman kuvan pohjalle, ei nuori rikosoikeuteen viehtynyt oikeustieteen opiskelija tule välttämättä pitäneeksi niitä samalla tapaa potentiaalisina suuntautumisvaihtoehtoina uraa ajatellen kuin vaikkapa perinteistä rikosasianajajan työtä. Nykyisin Tullissa huumepuolella tutkinnanjohtajana toimiva Markus Laine kuitenkin osoittaa, että kyllä ne ovat. Teksti: Petra Nieminen Oma oikeudenala hahmottui varhain

29-vuotiaan Markus Laineen pääasiallinen tehtävä Tullissa on johtaa tutkintaryhmänsä työskentelyä ja vastata näin kaikesta toiminnasta rikosten paljastumisesta niiden siirtymiseen lopulta syyteharkintaan. Koulutukseltaan hän on Turun yliopistosta viime keväänä valmistunut oikeustieteen maisteri. Poliisitaustaa tutkinnanjohtajalta sen sijaan ei löydy. Laine toteaa kiinnostuksen rikos- ja prosessioikeutta kohtaan syttyneen jo opiskelun alkumetreillä. Tähän vaikuttivat hänen mukaansa paitsi itse opinnot myös kesätyö poliisialan työtehtävissä Espoon poliisilaitoksella. Kokemus oli turvallisuusalalta Laineen ensimmäinen. Merkittävimmän kimmokkeen hän kuitenkin kertoo saaneensa seitsemän kuukauden mittaisesta harjoittelustaan Keskusrikospoliisin (KRP) kansainvälisellä osastolla Vantaalla. Mielekäs harjoittelupaikka Krp:ssa viitoitti tietä

KRP on Suomen poliisin valtakunnallinen yksikkö, jonka vastuualue kattaa

Kuva: Wonderlane/Creative Commons

koko maan. Sen tehtäviin kuuluu vakavimman, erityisesti järjestäytyneen ja ammattimaisen, rikollisuuden torjunta. Harjoittelupaikka olikin Laineen sanoin ”aitiopaikka poliisihallintoon sekä vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöihin.” Myös kansainvälisyys on osa KRP:ssa työskentelyä. Laine toteaa yhteistyön muiden valtioiden viranomaisten ja poliisijärjestöjen (kuten Europolin ja Interpolin) kanssa korostuneen työssä. Korkeakouluharjoittelijana hän hoiti muun muassa kansainvälistä viestiliikennettä ja toteutti kansainvälisiä virka- ja oikeusapupyyntöjä. Lisäksi Laine sanoo osallistuneensa juridisten lausuntojen valmisteluun. Juristin tehtäväkenttä poliisihallinnossa vastaa hänen mukaansa yleensäkin lakimiehen perinteisiä tehtäviä, eikä työssä joudu esimerkiksi kohtaamaan rikosten asianosaisia. Enimmäk-

LexPress

41


Kuvat Annika Falben


seen käsitellään erilaisia lausuntoja ja sopimuksia sekä ratkotaan hankalia juridisia tulkintakysymyksiä. Lakimiehen erityisosaamista kaivataan myös muun muassa vaativien talousrikosten tutkinnassa.

lisätään vielä maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden, sekä ulkomaanliikenteen tullivalvonta ja ulkomaankaupan tilastointi, löytyy lakimiehelle kysyntää niin verotuksen, ulkomaankaupan kuin rikostorjunnankin sektoreilta.

Kaikkiin tehtäviin pelkällä lakimieskoulutuksella KRP:ssa tuskin pääsee, minkä Laine vahvistaakin toteamalla, että paikan henkilökunta jakaantuu siviilivirkamiehiin ja niin sanottuihin poliisivirassa oleviin henkilöihin. Ensiksi mainitut työskentelevät esimerkiksi rikosteknisessä laboratoriossa tai kielenkääntäjinä, jälkimmäiset ovat suureksi osaksi poliisikoulutuksen saaneita virkamiehiä. Heihin tosin lukeutuu myös juristeja, jotka sitten työskentelevät asiantuntijatehtävissä tai tutkinnanjohtajina. ”Lisäksi poliisipäällystössä on lakimieskoulutuksen saaneita”, Laine toteaa.

Tutkinnanjohtajana Tullin rikostorjunnassa

Mikä sitten lopulta oli tämän pitkähköksi luokiteltavan harjoittelujakson merkittävin anti nuorelle oikeustieteilijälle? Laineen tapauksessa vastaus on ammatillisen kiinnostuksenkohteen selkiytyminen. Hän kertoo innostuneensa kokemuksen myötä erityisesti rikosten esitutkinnasta, mikä sai hänet hakeutumaan konkreettisten esitutkintatehtävien pariin. Tulli monipuolisena työllistäjänä

Kun Tulli sitten asetti julkiseen hakuun tutkinnanjohtajan paikan, Laine tarttui tilaisuuteen. Viran saatuaan hän työskenteli alkuun Helsingissä talousrikostorjunnan parissa, mutta siirtyi jonkin ajan kuluttua Turkuun vakavan rikollisuuden torjunnan pariin. Tulli tarjoaa Laineen mukaan juristille paljon työmahdollisuuksia johtuen sen toimialan laajudesta; tullivirasto kantaa peräti yhden kolmasosan valtion verotuloista huolehtien esimerkiksi tulli-, valmiste- ja autoverotuksesta. Lisäksi se tutkii tullirikoksia, joissa sen tutkintavaltuudet ovat likipitäen yhtenevät poliisin ja rajavartiolaitoksen kanssa. Kun listaan

Huumepuolella toimivan Laineen voi kuvitella törmäävän erilaisiin huumausaineiden salakuljetusyrityksiin tuon tuostakin. Hän toteaakin kyseisten tuotteiden maahantuonnin työllistävän heidän tutkintaryhmäänsä aika lailla. Kuvaavaa on, että Tullin tietoon tulee vuosittain jopa 10 000 rikostapausta, joista osa on törkeitä rikoksia, kuten juuri törkeitä huumausainerikoksia. Myös esimerkiksi törkeitä veropetoksia esiintyy. Tullin rikostorjunta tutkii Laineen mukaan sen toimialaan kuuvat talousrikokset sekä rajat ylittävät salakujetukset. Mitä sitten tyypillisimmin Suomeen yritetään tuoda? ”Salakuljetus käsittää useimmiten savukkeiden, alkoholin ja muiden rajoitusten alaisten tuotteiden maahantuontia”, Laine vastaa. Käytännön tasolla tutkinnanjohtaja koordinoi tutkintatoimenpiteet rikosten paljastamisessa ja selvittämisessä. Tätä työtä ohjaa esitutkinta- ja pakkokeinolaki sekä Tullin rikostorjunnassa kyseisen viranomaisen toimintaa ohjaava tullilaki. Nämä säädöskokonaisuudet on siis syytä hallita. ”Myös rikoslain rangaistussäännökset tulee tuntea, tosin niitä en osaa ulkoa”, Laine huomauttaa. Tutkinnanjohtajana hän kertoo päättävänsä henkilöön ja omaisuuteen kohdistuvista pakkokeinoista, vaikkapa pidätyksestä, mutta toisinaan on ratkaistava, pyydetäänkö käräjäoikeutta määräämään vielä järeämmistä keinoista. Sellaisia ovat esimerkiksi vangitseminen taikka salaisten pakkokeinojen käyttö. Tiivis yhteystyö syyttäjän kanssa on lisäksi olennainen osa tutkinnanjohtajan työn arkea.

LexPress

43


Laineen mielestä työstä tekee mielenkiintoisen käsiteltävien tapausten moninaisuus, sillä rikokset ovat harvoin samanlaisia. Jokaisessa jutussa on aina jotain uutta. Haastavuutta päiviin tuo puolestaan tilanteiden yllättävyys, mikä edellyttää ripeää päätöksentekokykyä. Käytettävissä olevat tiedotkin ovat monesti puuttellisia ja epävarmoja. Tämän lisäksi oman haasteensa työhön tuovat Laineen mukaan erilaiset määräajat, jotka asettavat tutkintaryhmän toiminnalle tiettyjä rajoitteita. Hän mainitsee esimerkkinä pidätystilanteet, sillä tuolloin heillä on vain kolme päivää aikaa pidätetyn kuulusteluun ja tarvittavan näytön keräämiseen ennen kuin kyseinen henkilö tulee vapauttaa - ellei häntä sitten esitetä vangittavaksi tuomioistuimessa. Oikeustieteen maisteri – sääntö vai poikkeus?

Koulutustaustansa puolesta Laine kuulunee tutkinnanjohtajissa vähemmistöön. Suuri osa hänen kollegoistaan poliisissa, tullissa tai rajavartiolaitoksessa eivät ole juristeja. Erinomaiset lähtökohdathan tehtäviin saa myös poliisin päällystökoulutuksen kautta. Tutkinnanjohtajana toimiminen vaatiikin juristilta syventymistä toimialan erityispiirteisiin, minkä

rinnalle Laine nostaa myös kutsumuksen tunteen. ”Palkat eivät vastaa yksityissektorin palkkoja ja perehtymistä vaativia asioita tulee jatkuvasti eteen. Kaikki toimenpiteet tehdään virkavastuulla”, hän lisää. Laine kuitenkin kehuu lakimieskoulutuksesta saamaansa valmiutta – juristin tutkinto on hänestä kelpo opintie paitsi tutkinnanjohtajan virkaan myös yleensä turvallisuusalan asiantuntijatehtäviin. Kyky juridiseen ajatteluun ja ilmaisuun ovat Laineen mielestä esitutkinnassa työskentelevälle aivan yhtä hyödyllisiä ominaisuuksia kuin mitä ne ovat prosessin myöhemmissä vaiheissa tapausta puivalle syyttäjälle, asianajajalle tai tuomarille. ”Samaa asiaahan he käsittelevät”, hän osuvasti huomauttaa. Mahdollisena tulevaisuuden kehityslinjana Laine esittää, että Suomi saattaa jossain vaiheessa omaksua niin sanotun eurooppalaisen mallin, jolloin tutkinnanjohtajina toimisivatkin jutun syyttäjät. Tällöin oikeustieteellinen tutkintotausta tietysti yleistyisi. Ilmeisesti tämän suuntaisia ehdotelmia on jo tullutkin, ainakin mainitun ammattiryhmän taholta. ”Aika näyttää”, Laine toteaa.

Kuva: Markus Laine

44

LexPress


OPINTO PALSTA

Syksy on potkaistu käyntiin opintotoimikunnankin osalta. Ensimmäisessä tapaamisessa alustettiin lyhyesti tulevaa tutkintorakenneuudistusta, johon peruskoulutustoimikunta toden teolla iskee kiinni tulevissa kokouksissa. Luonnollista on tietysti katsoa, mitä sisartiedekunnat ovat viime aikana puuhanneet. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa vastaava uudistus on saatu jo osittain päätökseen. Uudistuksesta puhuttaessa monelle tulevat ensimmäisenä mieleen opintojemme enemmän tai vähemmän tuskallinen alkuvaihe: oikeudenalojen perusteet. Vaikka joillakin perusteiden kursseilla on erittäin toivottuja uudistuksia esimerkiksi opetusmuotojen osalta jo tehtykin, saattaisi suurempi kokonaisremontti olla paikallaan. Mielikuvat “perusteiden räjäyttämisestä” ovat varmasti jo pidemmän aikaa olleet monien ajatuksissa – joko hartaimmissa toiveissa tai joillakin jopa kauhukuvissa. Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, nykysysteemillekin löytyy kannattajia. Karu totuus on kuitenkin se, että näillä metodeilla opit menevät perille vain hyvin pienelle osalle opiskelijoista. Keväällä käyttöön otettu sähköinen tenttiminen velvoiteoikeuden kurssille herätti paljon keskustelua. Toukokuun kierroksilta kerätyn palautteen mukaan valtaosa koki tentin testaavan luettua materiaalia sopivalla tavalla. Kysymyksiä esiintyi tasaisesti koko materiaalista, jolloin tuurilla ja tärpeillä ei ollut niin suurta merkitystä. Ongelmiakin kuitenkin oli: puutteellinen tiedottaminen, kysymysten vaikeaselkoisuus, epäselvyydet pisteytyksessä ja niin edelleen. Kokonaisuutena uudistusta on silti pääasiassa kehuttu ja vastaavaa tenttiä on toivottu muihinkin opintojaksoihin. Liekö Calsun hengen ansiota vai mitä, mutta tuntuu siltä, että opiskelijoiden rohkeus ottaa yhteyttä on selvästi lisääntynyt. Muutokset puhuttavat jälleen, sillä prosessin perusteisiin on iskenyt mukaan harjoitustehtäviä. Tällaisia muutoksia on nimenomaan toivottukin, mutta ei kai sentään pakollisena...? Aktiivisena siis kannattaa pysyä jatkossakin, ainakin jos uudistusten virta ei aivan heti ole tyrehtymässä. Opiskelijoiden onneksi kurssipalautejärjestelmä uudistuu tänä lukuvuonna. Palautetta tullaan keräämään valikoiduilta opintojaksoilta lukuvuosittain. Esimerkiksi kaikista oikeudenalojen perusteista kerätään palaute parin vuoden aikana. Palautteet käsitellään toimielimissä, joissa on mukana opiskelijaedustus. Näin takaamme sen, etteivät avunhuudot kaiu kuuroille korville. Olkaa siis aktiivisia, kun on aika antaa palautetta! Niko Nynäs Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi

LexPress

45


KOHTI MENESTYSTÄ

auskultointi

ponnahduslautana menestykseen Teksti: Jenna Pentikäinen, Kuva: Samuli Pirinen

Oletko harkinnut tuomioistuinharjoitteluun siirtymistä valmistumisen jälkeen? Kenties haaveenasi on ura asianajotoimistossa tai tuomioistuimessa? LexPress pääsi haastattelemaan Samuli Piristä, joka teki suoraan valmistumisen jälkeen auskultointinsa KantaHämeen käräjäoikeudessa. Tällä hetkellä Pirinen toimii liikejuridiikkaan erikoistuneessa asianajotoimistossa lakimiehenä muun muassa riidanratkaisutehtävissä. Vuonna 2012 valmistunut Samuli Pirinen oli opiskeluaikanaan kesätöissä sekä Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa että asianajotoimistossa. Auskultointipaikka aukenikin vuoden 2013 alussa Kanta-Hämeen käräjäoikeudesta. Hän kertookin, että monipuoliset työtehtävät ja kannustava työympäristö tekivät auskultoinnista mielenkiintoisen kokemuksen. Alussa Pirisellä oli paljon uutta opittavaa, sillä

46

LexPress


melkein kaikki käräjänotaarin tehtävät ja käsiteltävät asiatyypit olivat hänelle uusia, vaikka hän oli toiminut aiemmin harjoittelijana käräjäoikeudessa. Opiskeluajan taktikointi auskultointia varten

Opiskeluaikana kannattaa ensinnäkin hankkia monipuolista työkokemusta ja hakeutua niille erikoistumisjaksoille, jotka kiinnostavat. Auskultoimisen edellytyksenä ei ole kaikkien mahdollisten rikos- ja prosessioikeuden opintojaksojen suorittaminen, vaikka niistä voi ollakin hyötyä valinnoissa. Pirinen kertoo, että suurin painoarvo käräjäoikeuden valinnoissa on hakijan

48

motivaatiolla, työkokemuksella, henkilökohtaisilla ominaisuuksilla sekä soveltuvuudella tuomioistuintyöskentelyyn, joten mielikuva niin sanotusta ”suhteilla pääsemisestä” jokaisen lexiläisen kannattaa unohtaa. Auskultoinnin hyödyt

”Auskultointi tulee minun mielestäni nähdä kattavana koulutuksena tuomioistuin- ja oikeusjärjestelmään, joka antaa hyvät lähtökohdat hyvin monenlaisiin virka- ja työtehtäviin tulevaisuudessa. Auskultoidessa pääsee käsittelemään aitoja juridisia ongelmia ja tekemään töitä itsenäisesti. Tehtävän ytimen muodostaa käsiteltävien asioiden erittely ja ongelmien ratkaiseminen. Samalla käräjänotaari

LexPress


saa ainutlaatuisen koulutuksen oikeussalietikettiin sekä rikos- riidanratkaisuprosessiin. Kaiken kaikkiaan auskultoinnin hyödyt liittyvät myös henkilökohtaisien ominaisuuksien kehittämiseen, eikä niinkään tietyn substanssin opiskeluun tai sen virheettömään hallitsemiseen. Näitä ominaisuuksia ja taitoja ovat esimerkiksi paineensietokyvyn kehittäminen, esiintymisvarmuus, ongelmien nopea ja looginen ratkominen sekä sovittelu- ja neuvottelutaitojen kehittyminen”, Pirinen toteaa. Pirinen huomauttaa, että varatuomarin arvonimeä pidetään edellytyksenä useisiin eri virkoihin ja työpaikkoihin, joten jokaisen lexiläisen tulee ottaa tämä huomioon miettiessään unelmatyöpaikkaansa. Kuitenkin kaikkien käräjänotaarien ei oleteta hakeutuvan tuomioistuimen palvelukseen auskultoinnin jälkeen.

Lopuksi pieni kannustuspuhe

Pirinen kannustaa lexiläisiä hakemaan jo alusta lähtien useampaan käräjäoikeuteen, koska mieluisimmasta voi olla vaikeaa saada paikkaa. Hän vinkkaa myös, että hakemuksen laatimiseen kannattaa käyttää aikaa ja lyhyellä puhelinsoitolla voi olla ratkaiseva merkitys. Jopa tällaisella pienellä asialla voi erottua joukosta. Pirisen kokemuksen mukaan vain ne lakimiehet, jotka eivät ole käyneet auskultointia puhuvat varatuomarin arvonimen merkityksen vähentymisestä. Tämä osoittaakin hänen mielestään, että kilpailu on kovaa, eikä paikkoja riitä kaikille halukkaille. ”Joten lexiläiset: muistakaa ryhdistäytyä ja tavoitella omia unelmia.”

LexPress

49


Mitä kuuluu, Joensuu? Oikkarina Itä-Suomen yliopistossa

Itä-Suomen yliopiston OTM-tutkintoon johtava koulutus pyörähti käyntiin syksyllä 2013. LexPress sai kunnian päästä jututtamaan kolmea joensuulaista oikkaria siitä, miten opiskelu tuoreessa tutkinto-ohjelmassa on sujunut. Haastateltavina ovat vuosi sitten opiskelunsa aloittaneet ainejärjestö Judica ry:n puheenjohtaja Paula Lehmusjärvi ja sopo-vastaava Johanna Lindberg sekä tämän syksyn fuksi Veikko Vauhkonen. Kahden ainejärjestön tiimi

Jo ennen varsinaisen juristikoulutuksen aloittamista Joensuussa on voinut opiskella juridiikan erityisaloille pätevöittävässä lakiasiantuntijakoulutuksessa, josta valmistutaan hallintotieteiden maisteriksi. Viime syksynä valituiksi tulleista noin puolella olikin takanaan kyseisiä opintoja. Koska tutkinnot ovat osittain samansisältöisiä, valmistunevat ensimmäiset Itä-Suomen kasvatit juristeiksi jo ensi vuoden aikana, Lehmusjärvi arvelee. Vastakkainasettelua tai katkeruutta niin sanottujen erityisjuristien ja yleisen juristitutkinnon opiskelijoiden välillä ei haastateltavien mukaan kuitenkaan ole ilmassa, sillä molemmat tietävät oman tutkintonsa vahvuudet. Yhteistyö HTM-opiskelijoiden ainejärjestö Legion kanssa on tiivistä, ja ennen oman ainejärjestön perustamista fuksit olivatkin kokonaan Legion siipien suojassa. Lokakuussa yksivuotispäiväänsä viettävä Judica on vähitellen saanut käyntiin myös omaa toimintaansa. - Alussa kaikki aktiivisuus meni oikeastaan järjestön perustamiseen, mutta pikkuhiljaa on pystytty kehittelemään enemmän myös omia perinteitä ja tapahtumia, Lehmusjärvi kertoo. Uuden ainejärjestön pystyyn pistäminen on ollut ainutlaatuinen kokemus, ja tämän vuoden fukseille jo muodostunut judicalainen identiteetti lämmittää hallituslaisten mieltä. Pienen opiskelijakaupungin edut

Uuden tutkinnonanto-oikeuden myöntäminen herätti huolta juristikoulutuksen laadun heikentymisestä. Opetukseen ollaan kuitenkin haastateltavien mukaan Joensuussa erittäin tyytyväisiä ja Vauhkonen kehuukin opetushenkilöstön vaikuttavan motivoituneelta, huumorintajuiselta ja helposti lähestyttävältä. Tänä syksynä sisään otettujen määrää nostettiin 40:stä 70:een, mutta silti suhteellisen pieni opiskelijakunta mahdollistaa myös pienryhmäopetuksen. Eroa muiden oikeustieteellisten tiedekuntien opetukseen tuo erilaisten kirjoitustöiden paljous, mikä on todettu

50

LexPress


oppimisen kannalta toimivaksi, Lehmusjärvi kertoo. Vaikka itäsuomalaiset ovat oikkareissa arvatenkin eniten edustettuina, on opiskelijoita saapunut Joensuuhun ympäri Suomea Helsinkiä ja Rovaniemeä myöten. Jyväskyläläisen Vauhkosen ja hämeenlinnalaisen Lindbergin päätöstä hakea juuri Joensuuhun puolsi sisäänpääsyn suurempi todennäköisyys, vaikka tänä vuonna Itä-Suomeen pääsikin hakijoista prosentuaalisesti pienempi osuus kuin Helsinkiin. Lappeenrannasta kotoisin oleva Lehmusjärvi taas kuuluu tutkinto-ohjelmaa vaihtaneiden joukkoon ja halusi jatkaa opintojaan viihtyisäksi osoittautuneessa kaupungissa. Noin 74 000:sta Joensuun asukkaasta joka kolmas on alle 25-vuotias, joten kaupunkia voi huoletta kutsua vireäksi opiskelijakaupungiksi. Kaupunki alkaa nopeasti tuntua kotoisalta, koska “tuttuja tulee aina vastaan”, haastateltavat huomauttavat. Sama ilmiö koskee myös itse Judicaa: pienen ainejärjestön piirissä on helppo oppia tuntemaan kanssaopiskelijansa ja etenkin tämän vuoden fuksien yhteishenki on osoittautunut erinomaiseksi. Haastattelun päätteeksi judicalaiset lähettävät turkulaisille kollegoilleen lämpimät terveiset ja toivovat tulevaisuudessa pääsevänsä tekemään paljon yhteistyötä niin lexiläisten kuin muidenkin oikkareiden kanssa. Teksti: Anni Juvonen ja Salla Kettunen Haastattelijat ovat Turkuun karanneita joensuulaisia.

Kuvassa judicalaiset Veikko Vauhkonen (vas.), Paula Lehmusjärvi ja Johanna Lindberg

52

LexPress


LEX LIBRI OY

– Lexiläisten hyväksi jo vuodesta 1987 ”Olemme Turun oikeustieteen ylioppilaiden, lexiläisten, oma yritys. Missionamme on tarjota kampuksen parasta kahvia, maukkaita sämpylöitä, panineja ja leivonnaisia sekä epäilyttävän halpaa juridista kirjallisuutta, unohtamatta muita opiskeluelämässä tarvittavia välineitä.” Näin kuvaillaan Lex Libriä yhtiön verkkosivuilla ja varmaankin jokainen lexiläinen voi todeta tämän pitävän paikkansa. Teksti ja kuva: Mona Flink

Lex Libri Oy perustettiin vuonna 1987 alun perin tarjoamaan edullista juridista kirjallisuutta oikeustieteen opiskelijoille, mutta vuosien saatossa yhtiöstä on kehittynyt varsinainen monialayhtiö. Nykyisin yhtiön toiminta muodostuu kirjavälityksestä, opiskelutarvikkeiden myynnistä, graduvälityksestä, kahvilatoiminnasta sekä kahvituspalvelusta. Lex Libri on kokonaan Oikeustieteen Ylioppilaiden Yhdistys Lex ry:n omistama ja toiminta-ajatuksena on alusta alkaen ollut tuottaa palveluita edullisesti oikeustieteen opiskelijoille. Aluksi toimintaa pyöritettiin Lex ry:n toimistolta käsin, mutta tilojen ahtauden vuoksi Lex Libri muutti Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tiedekuntarakennukseen Calonialle vuonna

2003. Nykyisin Lex Libri työllistää täysipäiväisesti toimitusjohtajan ja kahvilanjohtajan sekä kahvilan tuurausringin osa-aikaisesti. Lex Librin toimitusjohtajan pestiä hoitaa vuonna 2014 Larissa Päivärinta. Larissa on aikaisemmin ollut Lex Librin hallituksessa sekä mukana Lex Cafén tuurausringissä. – Lex Cafésta toimitusjohtajaksi siirtyminen tuntui jotenkin luontevalta. Lisäksi oli kiinnostavaa päästä näkemään miten yritys pyörii pienoiskoossa. Mitään suurempia yllätyksiä ei Larissan mukaan ole tullut tähän mennessä vastaan toimitusjohtajan tehtävää hoitaessa.

LexPress

53


Kuvassa Outi Korhonen


Kuvassa Larissa Päivärinta

– Aluksi oli jännittävää soittaa ”virallisia” puheluita yhteistyökumppaneille. Lex Librin toimitusjohtajan taustalla toimii kahdeksanjäseninen hallitus, joka valvoo ja ohjaa toimitusjohtajan toimintaa. Hallitukseen kuuluvat muun muassa kahden edellisen vuoden toimitusjohtajat. Nykyisin juridisen kirjallisuuden myynnin osuus liiketoiminnassa on vähentynyt samalla, kun kahvilan toiminta ja muiden Lex -tuotteiden myynti on kasvanut. Jatkuvasti toimintaansa kehittävässä ja tuotevalikoimaansa uudistavassa Lex Librissä on tänäkin vuonna tiedossa uudistuksia.

– Lex Libri on uusinut maksupäätteensä. Verkkosivut on uusittu ja nykyisin niistä on saatavilla myös mobiiliversio. Lisäksi Lex Libri löytyy nyt Instagramista! Myös tuotekehitystä on tapahtunut ja keväällä valikoimaan tuli Lex –kangaskassi ja kohta on ilmestymässä Lex –lautapeli. Lex Librin tämän hetken myydyimmäksi tuotteiksi Larissa mainitsee korostustussit johtavalla ensimmäisellä sijalla. Lisäksi kaulaliinat, sateenvarjot ja hupparit ovat myös käyneet kaupaksi.

Kuvassa Henriikka Tiainen

LexPress

55


Teksti ja kuvat: Kirsi Kemppi

lex closed golf Vuosittainen Lex Closed Golf pelattiin 25. syyskuuta Kultaranta Golfissa yhdentoista pelaajan sekä yhden caddien voimin. Liikuntavastaavan painajaiselta vältyttiin, kun sääennusteiden lupaamia vesisateita ei lopulta tullutkaan muutamaa pisaraa enempää. Mukana olivat myös Castrén & Snellmanin Juho Hellgren ja Minna Juhola. Itse kilpailuun lähdettiin rennoissa tunnelmissa. Joidenkin ensimmäisten avausten painuminen lampeenkaan ei juuri haitannut tunnelmaa, ja golfetikettiin kuuluvasta käytöksestä pidettiin hyvin kiinni. Pelaaminen lähes tyhjällä ja hiljaisella kentällä oli rauhoittavaa kaiken syksyisen kiireen keskellä. Hiljaisuuden rikkoivat ainoastaan avauslyöntien kilahdukset mailoihin sekä aivan satunnaiset tyytymättömyyden huudahdukset epäonnistuneiden suoritusten jälkeen. Useampana vuonna Lexin golfmestaruuden voittanut Valtteri Tapala kärsi logistiikkaongelmista eikä häntä tällä kertaa siis nähty mittelöissä. Tiukimman keskinäisen kilpailun saivat aikaiseksi kilpailun scratchin voittanut Joel Kuorikoski sekä pistebogey-voittaja Lauri Nieminen. Joel vei päävoiton ja pokaalin tuloksellaan 85 lyöntiä Laurin jäädessä voittajasta vain kahden lyönnin päähän. Naisten sarja pelattiin kolmen osallistujan vahvuisena, ja scratchin voitti Essi Niitynpää. Mukana oli myös lähimmäs lippua -kilpailu väylällä 13, jonka voitti suvereenisti Jere Heikkala. Erikoiskilpailu aiheutti suurimassa osassa kilpailijoita niin suurta rimakauhua, ettei greeniosumia tällä lyhyellä väylällä juurikaan nähty. Eräällä kokeneella pelurilla pallo lipsahti outin puolelle kovan yrittämisen seurauksena. Kokonaiskilpailun tsempparipalkinnon sai jo toista vuotta peräkkäin Niklas Sundqvist. Nikke totesi palkinnonjaon jälkeen, että ensi vuonna voisi pelata pari kierrosta alle kesän aikana ennen kilpailuun osallistumista. Kilpailun jälkeen oli luvassa palkintojenjaon lisäksi maittava lounas sekä saunomista. Naisten puolella saunominen ei kuitenkaan sujunut aivan ongelmitta – onneksi valokytkimeksi luultu katkaisija kuitenkin paljastui kuin paljastuikin löylyluukun avaajaksi ja kunnon hiki saatiin pintaan. Ilta jatkui hengailun merkeissä saunan terassilla ja siirtymisellä Calonialle Castrén & Snellmanin esittelyn jälkimaininkeihin sekä myöhemmin Kirkkotielle perinteisiin syyskauden avajaisiin. Myös pokaali löysi todistettavasti tiensä Kirkkotielle, ja kuuleman mukaan se säilyi mestaruusjuhlinnasta vielä ehjänäkin. Alla kuvissa: Vasemmalla Essi Niitynpää näyttää draivaamisen mallia. Oikealla liikuntavastaava Juuso Stenius ojentaa Lexin palkinnon tämän vuoden mestarille Joel Kuorikoskelle.

56

LexPress


Fuksiviikko 2014

fuksin näkökulma: Elämäni paras viikko? Teksti: Eveliina Raitio, Fuksiviikon kuvat: Lex

Ensimmäisellä viikolla vietettiin fuksiviikkoa perinteiseen tapaan ja minä pääsin ensimmäistä kertaa osaksi tiedekuntamme ja Lexin toimintaa. Jo ennen sisään tiedekuntaan pääsyäni olin kuullut fuksiviikosta. Lupauksena oli, että viettäisin elämäni parhaan viikon. Ehdottomasti parasta fuksiviikossa oli tuo jo kliseeksi muodostunut verkostoituminen. Viikko tarjosi korvaamattoman mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, joiden kanssa tulemme viettämään opiskelujemme ohessa vielä monta vuotta. Fuksiviikko ei olisi ollut mitään ilman niitä muita fukseja, jotka ilmaantuivat ennakkoluulottomasti paikalle joka päivä, ihania tutoreita, jotka olivat valmiita vastaamaan kysymykseen kuin kysymykseen ja tarvittaessa näyttämään mallia, sekä muita vanhempia tieteenharjoittajia, jotka olivat mukana näyttämässä meille mistä oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskelusta on oikeasti kyse.

58

Viikon aikana erityisesti yliopistoopiskelijan iltaelämä tuli tutuksi, mutta viikko tarjosi perehdytyksen myös muun muassa yliopisto-opiskelijoiden laulukulttuuriin, parhaisiin lounaspaikkoihin ja myös itse opiskeluun. Kaikki nämä tiedonmuruset lohduttivat uutta opiskelijaa, joka ei tiennyt mistään mitään ennen fuksiviikkoa. Lexin sanonnan mukaan, mautonta mutta näyttävää, mauttomuuden rajoja koeteltiin myös fuksiviikolla niin fuksien kuin vanhempienkin opiskelijoiden toimesta, mutta lexiläiset onnistuivat tekemään sen juristimaisella itsevarmuudella ja tyylikkyydellä. On hienoa tietää olevansa osa yhteisöä, jossa jokainen saa tehdä ja olla juuri sitä, mitä haluaa. Oman fuksiviikkoni päällimmäiseksi tunteeksi jäi pelonsekainen jännitys sekä into nähdä ja kokea uutta. Alun jännityksestä huolimatta alkoi myös oma matkani lexiläisenä paremmin kuin hyvin.

LexPress


Optimistina uskon ja toivon, että elämäni parhaat viikot ovat vielä edessäni, mutta fuksiviikko on ehdottomasti kokemus, jota en hevillä unohda. Parhaimmillaan se antoi pienen vilauksen siitä, mitä on olla lexiläinen: yhteishenkeä, ystäviä ja hauskanpitoa.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Fuksiviikko vanhemman tieteenharjoittajan silmin Teksti: Tuomas Pekonen

Vanhemmille tieteenharjoittajille fuksiviikko näyttäytyi maanantaina 25.8. Tutustumisillan merkeissä, johon suuri joukko kokoontuikin tapaamaan opiskelukavereitaan kesän jäljiltä. Hallitus ja toimikuntalaiset kiersivät esittäytymässä fuksiryhmissä, kun taas muut vanhemmat opiskelijat keskustelivat pääasiassa omissa porukoissaan aktiivisesti siitä, mitä uusi vuosikurssi tuo tullessaan ja mitä viikolta voidaan odottaa. Illan tunnelma oli perinteiseen tapaan innostuneen odottava. Odotus palkittiin muun muassa fuksien järjestämällä letkajenkalla. Tiistaina olivat vuorossa Tutustumisbileet, johon loputkin vanhemmat opiskelijat olivat löytäneet paikalle opiskelu- tai työkiireiltään. Uudet opiskelijat ehtivät

illan aikana metsästää aktiivisia tai jostain muusta syystä tunnettuja lexiläisiä keräten pisteitä illan päätapahtumaan eli fuksiryhmien laulukilpailuun. Kisassa nähtiin toinen toistaan uskomattomampia suorituksia muun muassa erilaisin tanssiesityksin vahvistettuina. Itse lauluja fuksit olivat harjoitelleet tuutoreiden avustuksella vähintäänkin kiitettävästi. Voidellulla hallituksella olikin haastava tehtävä edessään voittajaa valitessaan. Keskiviikkona kokoontuivat uudet opiskelijat Vartiovuorenmäelle Aarteenmetsästykseen, jossa tehtävänä oli erilaisten suoritteiden todisteellinen tekeminen ympäri kaupunkia tai tiettyjen tavaroiden metsästäminen. Kohtaamiset tavaroita etsivien uusien opiskelijoiden kanssa Kauppatorilla (ei Keskustorilla) olivat erittäin hauskoja. Valitettavasti sää ei täksi päiväksi

LexPress

59


ollut se paras mahdollinen, ja tämä rokottikin harmittavalla tavalla vanhempien tieteenharjoittajien osallistumista. Onneksi aina mahtavat tuutorit olivat uskollisesti luotsaamassa suojattejaan. Fukseja vesi ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan ja illan jatkoille vanhemmat tieteenharjoittajatkin löysivät kaikesta huolimatta hyvin paikalle. Fuksiviikon viimeisenä päivänä kiertoajelubussit starttasivat Calonialta kohti tuntematonta. Kiertoajelu alkoi humoristisella tavalla, sillä yksi busseista eksyi täysin väärään kaupunginosaan heti alkumatkasta. Vanhempien tieteenharjoittajien toiveena liikuntajaostolle onkin suunnistuskurssin järjestäminen ensi vuoden tuutoreille. Kiertoajelun aikana viimeistään selvisi, että tämä vuosikurssi osaa kyllä laulaa. Bussiemäntien ja –isäntien johdolla laulettiin useita kappaleita, ja mukana olleen monisteen laulujen loppuessa fuksit osoittivat lexiläisyytensä improvisoimalla tai lähtemällä rohkeasti mukaan muihin tunnettuihin kappaleisiin. Kiertoajelun aikana fukseille tulivat tutuiksi uuden kotikaupunkinsa lähiöt ja aina häkellyttävän kaunis Ruissalo rantoineen. Vanhemmat tieteenharjoittajat kiittävät tuutoreita ja muita taustahenkilöitä hienosti järjestetystä viikosta. Ennen kaikkea kiitos kuuluu kuitenkin uusille opiskelijoille, jotka osallistuivat aktiivisesti viikon ohjelmaan, vaikka ensimmäinen viikko yliopistossa oli varmasti muutenkin raskas kaikkea uutta ihmetellessä ja infomäärää sulatellessa.

LexPress

61


PRESSWORD

Kuvassa mรถlkkyvastaavat


Profile for LexPress

Lexpress 04 14  

Lexpress 04 14  

Profile for lexry
Advertisement