Uusi Suomi 4.11.1982:
“Tunnussanalla sisään Turussa - Juristiylioppilaiden
salakapakka paljastui!”
Me kaikki nuoremman polven lexiläiset olemme kuulleet tarinoita Kirkkotien kahdesta kärystä. Siitä 80-luvulla nopean päätöksen saaneesta salakapakkatoiminasta sekä vasta alle viisi vuotta sitten tapahtuneesta traagisesta onnettomuudesta: Kirkkotien palamisesta maan tasalle. Kirkkotien 40-vuotisjuhlien kunniaksi LexPress valoittaa lukijoilleen tarinoita molempien käryjen takaa. Ensinnäkin: Kuinka ja miksi Lex sai kerhohuoneiston Kirkkotieltä
Lexin oman kerhohuoneiston taru alkaa jo vuodesta 1965, jolloin luotiin pohja Kirkkotien hankkimiselle. Tuolloinen yhdistyksen puheenjohtaja sai yhdistyksen ensimmäisen kunniapuheenjohtajan Bengt Bromsin välityksellä oikeustieteellisen tiedekunnan merkittävimmän tukijan vakuutusyhtiö Sammon entisen pääjohtajan Ilmari Katajan tietoiseksi siitä, että yhdistyksemme haki omia kerhotiloja. Kataja taasen tunsi henkilökohtaisesti rakennusurakoitsija Armas Puolimatkan – ja menestystarina oli valmis. Suomalaisessa Pohjassa pidettyjen, muutamien konjakkipullojen mittaisten neuvotteluiden jälkeen Puolimatka oli valmis luovuttamaan Lexille oman huoneiston. Huoneisto valmistui Kaivokadulla olevaan kerrostaloon ja se luovutettiin verotussyistä suoraan Turun yliopistolle, tosin sillä edellytyksellä, että Lexillä on siihen
ikuinen käyttöoikeus. Tässä huoneistossa Lex ei kuitenkaan koskaan toiminut, sillä Puolimatkan uusi rakennus oli valmisteilla Kirkkotien ja Keskikadun kulmaan ja siihen oli piirretty valmiiksi Lexin käyttöön sopiva kaksikerroksinen kerhotila. Huoneiston hankintaan oikeuttavien osakkeiden merkintä As. Oy Kairisnummen kirjoihin suoritettiin 21.10.1970 ja huoneisto oli kaikilta osin virallisesti Lexin oma. Kaivokadun kerhohuoneistosta yliopisto oli luovutuskirjan mukaan velvollinen suorittamaan Lexille kohtalaisen ison korvauksen, joka turvasi oman kerhohuoneiston hankkimiselle sopivan pesämunan. Katajan myötävaikutuksella yhdistykselle saatiin myös edullinen laina pitkällä maksuajalla, sillä silloisella yhdistyksellämme ei ollut nykyisenlaista maksuvalmiutta jäsenmaksun ollessa kolme markkaa. Välissä yhdistys oli vuokralla Henrikinkadulla, jossa Lex-aktiivit ja yhdistys saivat opetella kerhotilojen kunnossapidon ja kirjastonhoidon saloja.
LexPress
53